KIRJALLINEN KYSYMYS 60/2001 vp Kelan koulumatkatuen laajentaminen näyttötutkintoon perustuvan koulutuksen matkoihin Eduskunnan puhemiehelle Voimassa olevan lain mukaan koulumatkoista on Kelan kautta mahdollista saada koulumatkatukea omaehtoiseen aikuisopiskeluun liittyvien matkojen osalta. Vaikka nykyistä koulumatkatukijärjestelmää voidaankin pitää kohtuullisen kattavana, siihen sisältyy myös puutteita ja korjaamistarpeita, jotka eivät sinällään vaadi paljonkaan rahaa mutta saattavat eri opintomuodot tasa-arvoisempaan asemaan toisiinsa verrattuina. Puutteena nykyisessä tukijärjestelmässä on se, ettei näyttötutkintoon perustuva opiskelu oikeuta saamaan koulumatkatukea. Eräässä esimerkkitapauksessa henkilö oli lähtenyt opiskelemaan Savonlinnan ammatti-instituuttiin Lehtiniemeen kaksivuotiseen sosiaali- ja terveysalan näyttötutkintoon perustuvaan lähihoitajakoulutukseen. Koska hän on perheellinen, niin muuttaminen koulutuksen ajaksi toiselle paikkakunnalle ei onnistu. Tämän takia hän joutuu kulkemaan omalla autollaan päivittäin noin kahdensadan kilometrin matkan saamatta kyseiseen matkaan miltään taholta penniäkään tukea. Jos hän olisi opiskelun valintaa tehdessään tiennyt, ettei näyttötutkintoon perustuvasta koulutuksesta saa koulumatkatukea, ja valinnut saman oppimäärän toisen muotoisena, hän olisi silloin ollut oikeutettu saamaan koulumatkatukea. Yhdenvertaisuuden vuoksi olisi oikeus ja kohtuus, ettei koulumatkatukijärjestelmässä olisi tällaisia loukkuja, vaan myös näyttötutkintoon perustuvan koulutuksen osalta opiskelijalla olisi oikeus saada Kelalta koulumatkatukea. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut sen epäkohdan, että nykyinen koulumatkatukijärjestelmä jättää ulkopuolelle opiskelun, joka perustuu näyttötutkintoon ja aikooko hallitus pikaisesti ryhtyä toimiin koulumatkatukijärjestelmän muuttamiseksi siten, että myös näyttötutkintoon perustuvassa opiskelussa on oikeus jo kuluvana vuonna koulumatkatukeen? Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2001 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 60/2001 vp: Onko hallitus tiedostanut sen epäkohdan, että nykyinen koulumatkatukijärjestelmä jättää ulkopuolelle opiskelun, joka perustuu näyttötutkintoon ja aikooko hallitus pikaisesti ryhtyä toimiin koulumatkatukijärjestelmän muuttamiseksi siten, että myös näyttötutkintoon perustuvassa opiskelussa on oikeus jo kuluvana vuonna koulumatkatukeen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koulumatkatuesta tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997. Ennen lain voimaantuloa koulutuksen järjestäjä oli voinut päättää harkintansa mukaan kuljetusedun myöntämisestä opiskelijoille. Lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestäjä sai kuljetusedun antamisesta syntyviin kustannuksiin valtionosuutta. Valtionosuus myönnettiin yksityisiä ja valtion ylläpitämiä oppilaitoksia lukuun ottamatta opiskelijan kotikunnalle. Opiskelijan kotikunta oli velvoilinen maksamaan saameansa valtionosuutta vastaavan markkamäärän koulutuksen järjestäjälle. Mikäli koulutuksen järjestäjä ei järjestänyt opiskelijoidensa koulumatkaetua, opiskelijan kotikunnalle ei myönnetty valtionosuutta. Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koulumatkatuesta säädettiin siksi, että lakisääteisen velvoitteen puuttumisen vuoksi ja julkisten säästötoimien seurauksena monet kunnat olivat luopuneet koulumatkojen tukemisesta. Uuden etuuden käyttöön ottaminen oli perusteltua myös siksi, että opintotuen mitoituksessa ei ole huomioitu päivittäisistä koulumatkoista aiheutuvia kustannuksia, itse asiassa pääosa koulumatkakustannuksista aiheutuu haja-asutusalueella vanhempiensa luona asuville opiskelijoille, joiden opintotuen määrä on huomattavastikin pienempi kuin itsenäisesti asuvien opiskelijoiden opintotuki. Koulumatkatukeen olivat oikeutettuja Suomessa asuvat ja opintojaan harjoittavat lukion tai lukio-opetusta antavan oppilaitoksen opiskelijat sekä ammatillisessa oppilaitoksessa, musiikkioppilaitoksessa sekä muussa oppilaitoksessa ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuvat opiskelijat. Tuki rajattiin lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleviin, koska niissä merkittävä osa opiskelijoista asuu haja-asutusalueella, jossa on pitkät koulumatkat. Tuen piiristä rajattiin aikuiskoulutuksessa, etä- tai yksityisopetuksessa ja maksullisena palvelutoimintana järjestetyssä koulutuksessa olevat sekä palkalliseen työharjoitteluun osallistuvat opiskelijat. Rajausten tarkoituksena oli kohdentaa koulumatkatuki sitä eniten tarvitseville. Aikuiskoulutuksen rajaaminen tuen ulkopuolelle merkitsi sitä, että erillisellä aikuislinjalla tai -osastossa taikka aikuisoppilaitoksessa opiskelleet eivät olleet oikeutettuja koulumatkatukeen. Koulutusta koskevan lainsäädännön uudistuksen yhteydessä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatukilakia muutettiin 1 päivänä tammikuuta 1999 voimaan 2
Ministerin vastaus KK 60/2001 vp Esa Lahtela /sd tulleella lainmuutoksella. Koulumatkatukeen oikeutettujen opiskelijoiden määritelmä muutettiin koulutuslainsäädännön kokonaisuudistusta vastaavaksi, joten muutokset olivat lähinnä terminologisia. Lain 2 :n mukaan koulumatkatukeen ovat oikeutettuja Suomessa asuvat ja Suomessa päätoimisesti opiskelevat lukiolaissa (629/1998) säädetyn lukiokoulutuksen tai ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa (630/1998) säädetyn ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Koulumatkatukeen eivät ole oikeutettuja etä- tai yksityisopetuksessa, maksullisena palvelutoimintana järjestettävässä koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon tai ammatti- tai erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa taikka palkallisessa työharjoittelussa olevat opiskelijat. Koska uudessa määrittelyssä aikuiskoulutuksessa olevia opiskelijoita ei ole enää rajattu tuen ulkopuolelle, koulumatkatukeen ovat oikeutettuja aiempien opiskelijaryhmien lisäksi myös aikuisten ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Oikeus koulumatkatukeen määräytyy siten samalla tavalla kaikilla opetussuunnitelmaan perustuvassa ammatillisessa peruskoulutuksessa olevilla opiskelijoilla. Koulutuksesta riippumaton näyttötutkinto on nimenomaan aikuisille soveltuva tapa suorittaa ammatillinen perustutkinto. Vaikka näyttötutkintoihin osallistuminen on riippumatonta koulutuksesta tai siitä, miten ammattitaito on hankittu, useimmat osallistuvat myös näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen. Näyttötutkintoon valmistava koulutus on yleensä kestoltaan lyhyempää kuin kolmivuotinen opetussuunnitelmaan perustuva ammatillinen peruskoulutus, ja eri koulutuksen järjestäjät järjestävät sitä hyvin eri tavoilla, mm. etäopetuksena. Näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavaa koulutusta koskeva rajaus oli tarpeen ottaa lakiin myös sen vuoksi, että oikeutta koulumatkatukeen ei taloudellisista syistä ollut mahdollista laajentaa. Samoin ammatillisen lisäkoulutuksen opiskelijat jäivät edelleen koulumatkatuen ulkopuolelle. Osa näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevista opiskelijoista suorittaa ammatillisen perustutkinnon kuitenkin hyvin samankaltaisena koulutuksena kuin opetussuunnitelmaan perustuvan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan noin 9 000 opiskelijaa vuosittain. Näistä koulumatkatuen muut myöntämisehdot (mm. koulumatkan pituuteen ja matkakustannuksiin liittyvät ehdot) täyttäviä opiskelijoita olisi arviolta 2 500 2 700. Näin monen uuden opiskelijan siirtyminen koulumatkatuen piiriin edellyttäisi yli 10 miljoonan markan lisäystä koulumatkatuen määrärahoihin. Uudistuksen toteuttaminen tänä vuonna ei ole mahdollista, koska se edellyttäisi koulumatkatukeen varatun määrärahan lisäämistä. Opetusministeriö selvittää, onko uudistuksen toteuttaminen opintotuen menokehyksen puitteissa myöhemmin mahdollista. Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2001 Kulttuuriministeri Suvi Lindén 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 60/2001 rd: Är regeringen medveten om det missförhållande som det gällande stödsystemet för skolresor innebär när det inte omfattar studier som gäller fristående examina och avser regeringen i brådskande ordning vidta åtgärder för att ändra stödsystemet för skolresor så att även studier som gäller fristående examina berättigar till stöd för skolresor redan i år? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Lagen om stöd för skolresor för studerande i gymnasieutbildning och yrkesutbildning trädde i kraft den 1 juli 1997. Innan lagen trädde i kraft kunde en utbildningsanordnare enligt egen prövning besluta om beviljande av transportförmån för studerande. En anordnare av gymnasieutbildning eller yrkesutbildning fick statsandel för kostnaderna för beviljade transportförmåner. Statsandelen beviljades frånsett privata och statliga läroanstalter studerandens hemkommun. Studerandens hemkommun var skyldig att betala ut en summa motsvarande den erhållna statsandelen till utbildningsanordnaren. Om en utbildningsanordnare inte ordnade transportförmån för de studerande, beviljades hemkommunen inte statsandel. Lagen om stöd för skolresor för studerande i gymnasieutbildning och yrkesutbildning stiftades för att en lagstadgad skyldighet saknades och många kommuner som en följd av de offentliga sparåtgärderna hade slopat sitt stöd för skolresor. Att införa den nya förmånen var motiverat även därför att dimensioneringen av studiestödet inte beaktade kostnader för dagliga skolresor, i själva verket orsakar studerande som bor hos sina föräldrar i glesbygdsområden merparten av kostnaderna för skolresor och deras studiestöd är betydligt mindre än studiestödet för en studerande som bor självständigt. Berättigade till stöd för skolresor blev studerande som är bosatta i Finland och bedriver studier i Finland i ett gymnasium eller en annan läroanstalt som ger gymnasieundervisning samt studerande som deltar i grundläggande yrkesutbildning vid en yrkesläroanstalt, musikläroanstalt eller annan läroanstalt. Stödet begränsades till studerande i gymnasier och yrkesläroanstalter eftersom en betydande del av dem bor i glesbygdsområden med långa skolvägar. Stödet utsträcktes inte till studerande som deltar i vuxenutbildning, distans- eller privatundervisning eller utbildning som ordnas som avgiftsbelagd service och inte heller till studerande som gör avlönad arbetspraktik. Avsikten med begränsningarna var att rikta stödet till dem som behöver det mest. Att vuxenutbildningen lämnades utanför stödsystemet innebar att studerande på fristående vuxenlinjer eller vuxenavdelningar eller vuxenläroanstalter inte blev berättigade till stöd för skolresor. I samband med reformen av skollagstiftningen ändrades lagen om stöd för skolresor för studerande i gymnasieutbildning och yrkesutbildning genom en lagändring som trädde i kraft den 1 januari 1999. Definitionen på studerande berättigade till stöd för skolresor ändrades så att den 4
Ministerns svar KK 60/2001 vp Esa Lahtela /sd motsvarade totalrevideringen av skollagstiftningen, ändringarna var alltså närmast terminologiska. Berättigade till stöd för skolresor är enligt lagens 2 studerande som är bosatta i Finland och bedriver heltidsstudier i Finland inom sådan gymnasieutbildning som föreskrivs i gymnasielagen (629/1998) eller sådan grundläggande yrkesutbildning som föreskrivs i lagen om yrkesutbildning (630/1998). Berättigade till stöd för skolresor är dock inte studerande som deltar i distans- eller privatundervisning, utbildning som ordnas som avgiftsbelagd service, läroavtalsutbildning, utbildning som förbereder för yrkesinriktad grundexamen eller yrkes- eller specialyrkesexamen som avläggs genom en fristående examen eller studerande som genomgår avlönad arbetspraktik. Eftersom den nya definitionen inte utestänger studerande som deltar i vuxenutbildning från stödet är förutom de tidigare studerandekategorierna även studerande i grundläggande yrkesutbildning för vuxna berättigade till stöd för skolresor. Rätten till stöd för skolresor bestäms således på samma sätt för alla studerande i läroplansenlig grundläggande yrkesutbildning. Fristående examina oberoende av utbildning är uttryckligen ett sätt som lämpar sig för vuxna att avlägga en yrkesinriktad grundexamen. Trots att en fristående examen kan avläggas oberoende av utbildning eller sätt på vilket yrkesskickligheten har förvärvats, deltar de flesta också i utbildning som förbereder för examen. Den förberedande utbildningen är vanligen kortare än den treåriga läroplansbaserade grundläggande yrkesutbildningen och olika utbildningsanordnare ordnar den på väldigt olika sätt, bl.a. som distansundervisning. Begränsningen gällande utbildning som förbereder för en yrkesinriktad grundexamen som avläggs som fristående examen måste tas in i lagen även därför att det inte av ekonomiska skäl var möjligt att utvidga rätten till stöd för skolresor. Likaså blev studerande som deltar i yrkesinriktad tilläggsutbildning alltjämt utanför stödet för skolresor. En del av dem som deltar i förberedande utbildning för en yrkesinriktad grundexamen som skall avläggas som fristående examen avlägger likväl sin grundexamen genom en utbildning som är mycket lik den läroplansbaserade grundläggande yrkesutbildningen. För närvarande uppgår deltagarna i utbildning som förbereder för en yrkesinriktad grundexamen i form av fristående examen till cirka 9 000 studerande årligen. Av dem uppfyller uppskattningsvis 2 500 2 700 studerande de övriga villkoren för att stöd för skolresor skall beviljas (bl.a. villkoren om skolvägens längd och kostnaderna för skolresorna). Om så här många nya studerande skall omfattas av stödet för skolresor förutsätter det en ökning av anslagen för stöd för skolresor på över 10 milj. mk. Att genomföra en sådan reform i år är inte möjligt eftersom det skulle förutsätta en ökning av det reserverade anslaget för stödet. Undervisningsministeriet utreder om det senare är möjligt att genomföra reformen inom utgiftsramen för studiestödet. Helsingfors den 2 mars 2001 Kulturminister Suvi Lindén 5