KIRJALLINEN KYSYMYS 415/2013 vp Pienyrittäjien sosiaaliturvan parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Pienyritykset työllistävät mittavan määrän ihmisiä, ja niillä on merkittävä rooli yhteiskunnassamme. Jo pelkästään pienissä, yhdestä neljään ihmistä työllistävissä yrityksissä (vuoden 2011 mukaan 299 699 toimipaikkaa) oli viimeisimmän tiedon mukaan n. 327 200 työpaikkaa. Yrittäjäksi päädytään monesta eri syystä. Kun kyse on omasta innostuksesta ryhtyä yrittäjäksi, motivaatio on yleensä korkealla, ja yritystoiminnan sujumisen myötä ihminen voi hyvin. Näin erityisesti, jos oma käsitys yrittäjyydestä ja vaikkapa siihen liittyvistä riskeistä sekä työn määrästä ovat olleet oikeat. Yrittäjyyteen kannustetaan myös aktiivisesti, ja helposti syntyy puutteellinen tai jopa vääristynyt mielikuva yrittäjyyden haasteista. Ajatus olla oman työnsä "herra", hallita omaa aikaansa ja elämäänsä, ei välttämättä osu yksiin todellisuuden kanssa. Yrittäjäksi voi myös joutua tilanteen pakosta. Yritysten ulkoistaessa toimintojaan on monella työntekijällä ollut edessään vaihtoehtona joko irtisanominen tai sitten oman työn jatkaminen, mutta itsenäisenä yrittäjänä. Näiden yrittäjiksi käytännössä pakon edessä ryhtyneiden entisten palkkatyöntekijöiden kanssa tehdyt sopimukset ovat kuitenkin määräaikaisia ja ne pääsääntöisesti kilpailutetaan ajoittain. Lisäksi työtehtävien määrä saattaa tehtävästä riippuen vaihdella niin, että hiljaisina aikoina työstä saatavalla tulolla ei enää pärjääkään. Yrittäjäksi aikova tai joutuva kohtaa työssään monia haasteita rahoituksen, markkinoinnin ja jopa pelkän ydinosaamisen kanssa, kun on monesti aivan yksinään vastuussa kaikesta. Yrityksen pyörittäminen vaatii lisäksi paljon paperityötä: urakkalaskentaa, tarjouksien tekoa tai kirjanpitoa jne. Monelle uudelle yrittäjälle tulee täytenä yllätyksenä, että oman työn jälkeen on usein vielä edessä toinen työpäivä paperitöissä. Työelämän linjana on päätöksenteon näkökulmasta hyvä työelämä, työsuojelun kehittäminen, työssä jaksaminen sekä työurien pidentyminen. Yhä useampi pienyrittäjä on kuitenkin kestämättömän tilanteen edessä, ja palautteesta päätellen monet sinnittelevät jaksamisensa äärirajoilla. Työtä on tehtävä sairaana, ja lomien sekä vapaapäivien pitäminen on monelle täysin mahdotonta. Motivaatio, jaksaminen ja terveys, niin fyysinen kuin psyykkinenkin, horjuvat. Yrittäjien painolastia lisäävät myös tehdyt verolinjaukset, jotka kuormittavat erityisesti työvoimavaltaisia aloja. Pienetkin muutokset esimerkiksi arvonlisäverotuksessa tai verotuksessa luovat uusia paineita. Palautteen mukaan monilla palvelualojen pienyrittäjillä kuten parturikampaajilla tai vaikkapa hierojilla on jo isoja ongelmia nousevien kulujen kanssa. Käteen jäävä palkka on erilaisten liiketoimintaan liittyvien kulujen ja maksujen jälkeen hyvin pieni. Työn hintaa asiakkaalle pitäisi nostaa, koska oheis- ja yleiskulut ovat kallistuneet, mutta asiakkaat eivät ole valmiit maksamaan ja vähentävät käyntejään. Korotukset on otettava muutenkin ohuista katteista. Monia ihmetyttävät lisäksi erilaiset velvoitteet esimerkiksi kirjanpidon taseiden laatimisen suhteen. Laki määrää, että myös yhden hengen yrityksen on pääsääntöisesti laadittava tasekirja. Harva yrittäjä pystyy sitä itse tekemään, ja kirjanpitotoimisto saattaa veloittaa tasekirjan teke- Versio 2.0
misestä jopa 350 euroa, mikä on monelle yrittäjälle usean päivän palkka. Moni yrittäjä kokee, että pienyrittäjälle riittäisi hyvin yksinkertaistettu debit ja credit -tyyppinen yksinkertainen kirjanpito. Työllisyyden ja ihmisten työurien keston ja työssä jaksamisen näkökulmasta tilanteesta on syytä olla huolissaan. Pienyrittäjien jaksaminen ja pärjääminen eivät ole vain yrittäjien oma ongelma. Se heijastuu vääjäämättä koko yhteiskunnan toimintaan, mikä näkyy erityisesti pienyrittäjäkunnan ikääntyessä ja jaksamisen muutenkin huvetessa. Pienyrittäjien sosiaaliturvaa tuleekin kehittää ja keskittyä aivan omana asiana näiden mikroyrittäjien moninaisten arjen haasteiden selvittämiseen ja keventämiseen. Aito ratkaisukeskeinen paneutuminen ongelmiin kannustaisi monia pienyrittäjiä eteenpäin nykyisessä hankalassa tilanteessa, kun tieto tilanteen helpottumisesta olisi olemassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, miten hankala monen pienyrittäjän tilanne on kohonneiden kustannusten ja toisaalta kiristyvän hintakilpailun sekä verotusratkaisujen takia ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen pienyrittäjien tilannetta esim. sosiaaliturvaa kehittämällä? Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2013 Saara Karhu /sd 2
Ministerin vastaus KK 415/2013 vp Saara Karhu /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 415/2013 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, miten hankala monen pienyrittäjän tilanne on kohonneiden kustannusten ja toisaalta kiristyvän hintakilpailun sekä verotusratkaisujen takia ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen pienyrittäjien tilannetta esim. sosiaaliturvaa kehittämällä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitus on verotusta koskevilla ratkaisuillaan toteuttanut hallitusohjelmassa sovittua linjausta, jonka mukaan verotuksen tasoa ja rakennetta uudistetaan työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevaan suuntaan. Keväällä 2013 tehtyä yhteisöverokannan alentamista koskevaa päätöstä voidaan pitää merkittävänä yritystoiminnan edellytyksiä parantavana toimena. Hallituksen verolinjauksen mukaan työn verotus ei vaalikauden aikana kiristy. Arvonlisäverotuksessa on hallinnollisista syistä vapautettu verosta vähäinen toiminta. Arvonlisäverolain 3 :n mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa. Verovelvollisuusalarajan ylittyessä verovelvollinen saa liikevaihdon kasvaessa asteittain pienenevän huojennuksen. Tilitettävä vero nousee näin ollen täyteen määrään vasta vähitellen yrityksen toiminnan laajetessa ja muuttuu täysimääräiseksi 22 500 euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Suomi osallistui osana EU:n jäsenvaltioilleen mahdollistamaa kokeilua työvoimavaltaisten palvelujen arvonlisäverokannan alentamiskokeiluun parturi- ja kampaamopalvelujen sekä pienten korjauspalveluiden osalta ajalla 1.1.2007 31.12.2011. Kokeilun tarkoituksena oli lisätä palveluiden kysyntää ja työllisyyttä sekä vähentää harmaata taloutta halvempien hintojen avulla. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) selvitti vuonna 2010 kyseisen kokeilun vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan kokeilun alkuperäinen tavoite ei täyttynyt. Työvoimavaltaisten palvelualojen alv-kokeilu ei ollut tehokas talouden ohjailukeino. Tämän vuoksi kokeilusta luovuttiin vuoden 2012 alusta. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2003 työryhmän selvittämään, poikkeaako yrittäjien sosiaaliturva perusteettomasti palkansaajien sosiaaliturvasta ja heikentävätkö mahdolliset poikkeamat yrittäjäksi ryhtymistä. Työssään työryhmän tuli ottaa huomioon yrittäjän asemaan liittyvät erot ja erityispiirteet sekä sosiaaliturvan rahoitukseen liittyvä tasapuolisuus ja läpinäkyvyys. Työryhmä laati vuonna 2005 valmistuneessa selvityksessään kuvauksen yrittäjien sosiaaliturvasta sekä vertasi sitä palkansaajien sosiaaliturvaan. Selvityksen mukaan laajoja ongelmia, jotka voisivat heikentää halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi, ei Suomessa toimivien yrittäjien sosiaaliturvassa ole. Suomessa on kehitetty yrittäjien lakisääteistä sosiaaliturvaa kattavammaksi kuin useammissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2008 uuden työryhmän kehittämään edelleen yrittäjän sosiaaliturvaa. Työryhmä sai työnsä valmiiksi vuonna 2009. Työryhmän esitysten pohjalta on toteutettu seuraavat parannukset yrittäjän sosiaaliturvaan: työttömyysturvassa yrityk- 3
Ministerin vastaus sessä työllistyneen perheenjäsenen kohdalla arvioinnissa otetaan huomioon myös työttömyys, joka johtuu yrityksen taloudellisen kannattavuuden olennaisesta heikentymisestä tai tuotantosuunnan merkittävästä supistumisesta. Yrittäjän työssäoloehtoa lyhennettiin 24 kuukaudesta 18 kuukauteen. Työttömyysturvan jälkisuojaa koskevaa lainsäädäntöä muutettiin siten, ettei väliinputoamisen vaaraa ole. Tämä tarkoittaa, että mikäli yrittäjäksi ryhtynyt henkilö jää työttömäksi ennen kuin hän on ehtinyt täyttää yrittäjän työssäoloehdon yrittäjäkassan jäsenenä, yrittäjälle maksetaan sitä työttömyyspäivärahaa, johon hänellä on oikeus palkansaajakassan jäsenenä. Yrittäjät, joilla on samanaikaisesti sekä MY- EL- että YEL-vakuutus, tulivat oikeutetuiksi saamaan sairausajalta samanaikaisesti omavastuuajan päivärahaa sekä YEL-vakuutuksen että MYEL-vakuutuksen perusteella. Työeläkelainsäädännön mukaista yrittäjämääritelmää muutettiin siten, että YEL- ja MYELvakuutuksen piiriin tuli sellaisia yrittäjiä, jotka aikaisemmin olivat olleet kokonaan lakisääteisen työeläkevakuutuksen ulkopuolella. Lisäksi yrittäjille myönnettiin oikeus saada osittaista hoitorahaa. Vuoden 2013 alussa tuli myös voimaan yrittäjän työttömyysturvaa parantavia uudistuksia. Yrittäjän perheenjäsenet tulivat oikeutetuiksi saamaan työttömyysetuutta lomautusajalta, ja yritystoiminnan lopettamista työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä ei enää vaadita, jos henkilöä on pidettävä palkansaajaan rinnastettavana yrittäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on lisäksi valmisteilla vuoden 2014 alussa voimaan tulevaksi tarkoitettu hallituksen esitys, joka sisältäisi parannuksia yrittäjän työttömyysturvaan. Esityksessä ehdotetaan, että yrittäjän työttömyysturvan saamisen edellytyksiä lievennettäisiin katsomalla yritystoiminta sivutoimiseksi nykyistä helpommin, lieventämällä yritystoiminnan myyntivoiton jaksotusta sekä lieventämällä edelleen edellytyksiä, joilla yrittäjän perheenjäsen pääsee työttömyysturvan piiriin yritystoiminnan edellytysten pysyväisluonteisesti heikentyessä. Lisäksi yrittäjän työssäoloehtoa lyhennettäisiin edelleen 15 kuukauteen ja työssäoloehdon täyttymisen määrittely muuttuisi siten, että työssäoloehtoon voitaisiin laskea yhteen kaikki yrittäjänä tehty työ. Suomessa perustavoitteena on turvata kaikille ansiotyötä tekeville riittävä ja kohtuullinen sosiaaliturva. Yrittäjien sosiaaliturva vastaa keskeisiltä osiltaan palkansaajien turvaa. Yrittäjien sosiaaliturvaa kehitettäessä on kuitenkin pidettävä mielessä, ettei sosiaaliturvalla ole tarkoitus kattaa yritysriskiä ja että sosiaalivakuutuksen rahoitukseen liittyvien periaatteiden mukaisesti vakuutusmaksut ja etuudet vastaavat toisiaan. Toisaalta yrittäjille on haluttu antaa palkansaajaa laajemmat mahdollisuudet valita itse sekä sosiaaliturvansa laajuus että sen taso. Yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistä jatketaan edelleen hallitusohjelman mukaisesti. Tavoitteena on poistaa yrittäjien ja palkansaajien sosiaaliturvan perusteettomat erot, tukea yrittäjyyttä sekä helpottaa yrittäjien perheen ja työn yhteensovittamista. Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 2013 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 415/2013 vp Saara Karhu /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 415/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd: Är regeringen medveten om hur svår situationen är för många småföretagare till följd av å ena sidan de höjda kostnaderna och å andra sidan den allt hårdare priskonkurrensen samt beskattningsbesluten, och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra situationen för småföretagare till exempel genom att utveckla den sociala tryggheten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Regeringen har genom sina beslut som gäller beskattning fullföljt riktlinjen i regeringsprogrammet enligt vilken beskattningens nivå och struktur ska ändras i riktning mot att stödja sysselsättning och företagsamhet. Beslutet om att sänka samfundsskattesatsen, som fattades våren 2013, kan anses som en viktig åtgärd för att förbättra förutsättningarna för företagande. I enlighet med regeringens skattelinje kommer beskattningen av arbete inte att skärpas under den pågående valperioden. När det gäller mervärdeskatt är ringa verksamhet av administrativa orsaker undantagen från skatt. Enligt 3 i mervärdesskattelagen är säljaren inte skattskyldig om räkenskapsperiodens omsättning är högst 8 500 euro. När den nedre gränsen för skattskyldighet överskrids får den skattskyldige i takt med att omsättningen växer en gradvis minskande lättnad. Den skatt som ska redovisas stiger sålunda till fullt belopp först gradvis när företagets verksamhet utvidgas, och det fulla beloppet nås när årsomsättningen uppgår till 22 500 euro. Finland deltog som ett led i ett försök som EU möjliggjort för sina medlemsstater att sänka mervärdesskattesatsen för arbetsintensiva tjänster i fråga om frisörtjänster och små reparationstjänster under tiden 1.1.2007 31.12.2011. Syftet med försöket var att öka efterfrågan på dessa tjänster och sysselsättningen samt att minska den grå ekonomin genom lägre priser. Statens ekonomiska forskningscentral (VATT) utredde år 2010 effekterna av försöket. Enligt utredningen nåddes inte det ursprungliga målet för försöket. Försöket med mervärdesskatt för arbetsintensiva servicebranscher var inte ett effektivt ekonomiskt styrmedel. Därför avslutades försöket från ingången av 2012. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte år 2003 en arbetsgrupp med uppgift att utreda om det finns ogrundade skillnader i den sociala tryggheten för företagare och den sociala tryggheten för löntagare och om de eventuella skillnaderna försvårar möjligheterna att bli företagare. Arbetsgruppen skulle beakta skillnader och särdrag förknippade med företagarens ställning samt jämlikhet och genomskinnlighet i fråga om finansieringen av den sociala tryggheten. I arbetsgruppens rapport som färdigställdes år 2005 ingår en beskrivning av den sociala tryggheten för företagare och en jämförelse av den sociala tryggheten för löntagare och företagare. Enligt utredningen finns det inga sådana omfattande problem i den sociala tryggheten för företagare verksamma i Finland som kunde försvaga viljan att bli företagare. Finland har utvecklat den lagstadgade sociala tryggheten för företagare till 5
Ministerns svar den grad att den är mer täckande än i de flesta EU-medlemsstater. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte år 2008 en ny arbetsgrupp att vidareutveckla den sociala tryggheten för företagare. Arbetsgruppen blev klar med sitt arbete år 2009. Utgående från arbetsgruppens förslag har följande förbättringar i den sociala tryggheten för företagare verkställts: när det gäller utkomstskydd vid arbetslöshet beaktas vid bedömningen av en familjemedlem som sysselsatts i företaget också arbetslöshet som förorsakas av att företagets ekonomiska lönsamhet väsentligt försvagats eller företagets produktionsinriktning krympt betydligt. Arbetsvillkoret för företagare förkortades från 24 till 18 månader. Lagstiftningen om efterskydd inom utkomstskyddet för arbetslösa ändrades så att det inte finns en fara för att företagare blir lidande. Detta innebär att om en person som blivit företagare blir arbetslös innan han eller hon som medlem av företagarkassan har hunnit uppfylla arbetsvillkoret för företagare, betalas till företagaren den arbetslöshetsdagpenning till vilken han eller hon är berättigad som medlem av företagarkassan. De företagare som samtidigt har försäkring enligt både LFöpl och FöPL blev berättigade att för sjukdomstid erhålla dagpenning för karenstiden samtidigt på basis av både LFöpl- och FöPL-försäkringen. Företagardefinitionen enligt arbetspensionslagstiftningen ändrades så att LFöpl och FöPLförsäkringen också omfattar sådana företagare som tidigare helt saknade lagstadgad arbetspensionsförsäkring. Dessutom beviljades företagare rätt att få partiell vårdpenning. Vid ingången av 2013 verkställdes också förbättringar som gäller företagares utkomstskydd vid arbetslöshet. Företagarens familjemedlemmar blev berättigade till arbetslöshetsförmåner för permitteringstid, och det krävs inte längre att företagandet upphör som villkor för man ska få arbetslöshetsförmåner, om personen i fråga ska anses som företagare likställd med löntagare. Social- och hälsovårdsministeriet bereder som bäst också en regeringsproposition med förslag till lagstiftning som är avsedd att träda i kraft vid ingången av 2014 och som innehåller förbättringar i företagares utkomstskydd vid arbetslöshet. I propositionen föreslås att villkoren för att få arbetslöshetsförmåner ska mjukas upp genom att betrakta företagandet som en bisyssla under lätttare villkor än i dag, förenkla periodiseringen av försäljningsvinst från företagandet samt att vidare mildra de förutsättningar under vilka en företagares familjemedlemmar omfattas av utkomstskyddet för arbetslösa, när förutsättningarna för företagande av orsaker av permanent natur försvagas. Därutöver ska arbetsvillkoret för företagare förkortas till 15 månader och definitionen av uppfyllandet av arbetsvillkoret ändras så att allt arbete som utförts som företagare kan inräknas i arbetsvillkoret. Det grundläggande målet i Finland är att säkerställa alla förvärvsarbetande människor en tillräcklig och rimlig social trygghet. Den sociala tryggheten för företagare svarar i fråga om de viktigaste delarna mot tryggheten för löntagare. När man utvecklar företagarnas sociala trygghet bör man dock hålla i minnet att det inte är avsikten att täcka företagsrisker med social trygghet samt att försäkringsavgifterna och förmånerna enligt principerna för finansiering av socialförsäkringen ska motsvara varandra. Å andra sidan har man velat ge företagare mera omfattande möjligheter än för löntagare att själva välja såväl omfattningen som nivån för sin sociala trygghet. Den sociala tryggheten för företagare utvecklas vidare i enlighet med regeringsprogrammet. Målet är att undanröja ogrundade skillnader i den sociala tryggheten för företagare och löntagare, stödja företagsamheten och underlätta förenandet av familj och arbete för företagare. Helsingfors den 3 juli 2013 6 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko