Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos (RAKE) Tutkimusyhteisöjen ja akateemisen työn muutos, Liisa Marttila, Oili-Helena Ylijoki ja Erkki Kaukonen Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö, Tampereen yliopisto Tutkijatapaaminen Opetusministeriö
Tutkimusyhteisöjen ja akateemisen työn muutos -hanke Osa Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos hankekokonaisuutta, jota Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö toteuttaa yhteistyössä Higher Education Groupin (Tay) sekä Koulutuksen tutkimuslaitoksen (JY) kanssa. TaSTIn osahankkeessa tutkitaan, miten yliopistolaitoksen makrotason muutokset muokkaavat yliopistojen tutkimuskäytäntöjä? Miten yliopistojen tutkimuskäytännöt ja ideaalit ovat muuttuneet? Miten muutokset eroavat eri tieteenaloilla ja tutkimusympäristöissä? Mitä muutokset merkitsevät tutkijauran eri vaiheissa olevien tutkijoiden kannalta?
Tutkimuksen toteutus: hankekausi 2008 Toteutettiin kaikille Suomen tiedeyliopistojen ainelaitosten ja tutkimusyksiköiden johtajille suunnattu sähköinen kysely Kyselyssä selvitettiin yksiköiden tutkimustoiminnan nykytilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia kolmella osa-alueella: tutkimuksen organisointi, tutkimuksen muodot ja tavoitteet sekä tutkimuksen haasteet ja kehityskulut Kyselyyn vastasi 41 % kohderyhmään kuuluvista (n=255) vastausprosentit vaihtelivat yliopistoittain 22-57 % vastausprosentit vaihtelivat tieteenalaryhmittäin 38-44 %, tieteenalaryhmittäin aineisto melko edustava
Tutkimuksen toteutus: hankekausi 2009 Kyselyaineiston analyysia syvennettiin ja aineistoa täydennettiin laadullisen haastatteluaineiston avulla. Tutkimuksen kohteiksi valittiin neljä erityyppistä, eri tieteenalaryhmiä humanistiset tieteet, yhteiskuntatieteet, tekniikka ja luonnontieteet edustavaa yksikköä Jyväskylän ja Tampereen yliopistoista sekä Tampereen teknillisestä yliopistosta (Yliopistoallianssi) sekä Kuopion ja Joensuun yliopistoista (Itä-Suomen yliopisto). Kussakin yksikössä haastateltiin 7-8 tutkijauran eri vaiheessa olevaa tutkijaa maalis-kesäkuussa 2009. Yhteensä haastatteluja tehtiin 31. Haastattelut koostuivat kymmenestä tutkimustyötä ja sen muutosta sivuavasta teemasta
Tutkimustuloksia: Muutokset rahoituksessa Budjettirahoitus edelleen tärkeä yksiköille, sen osuus kuitenkin vähentynyt, vastaavasti ulkopuolisen rahoituksen tärkeys ja osuus lisääntynyt Budjettirahoituksen ja ulkopuolisen rahoituksen painotuksissa havaittavissa selkeitä eroja tieteenalaryhmien sekä erityyppisten yksiköiden välillä: Humanistiset tieteet riippuvaisimpia budjettirahoituksesta, kun taas tekniikan ja luonnontieteiden alan yksiköt kokivat ulkopuolisen rahoituksen erittäin tärkeäksi, ko. aloilla sen osuus myös kasvanut eniten. Budjettirahoituksen tärkeys korostuu erityisesti ainelaitoksissa ja ulkopuolisen rahoituksen tärkeys tutkimuskeskuksissa ja yksiköissä. Kummassakin yksikkötyypissä ulkopuolisen rahoituksen osuus lisääntynyt
Muutokset tutkimuksen organisoinnissa Yksiköiden ja tutkimusprojektien koko on kasvanut Tutkimustyö organisoidaan entistä useammin ryhminä ja ryhmien välisinä hankkeina Työskentely tutkimusryhminä on lisääntynyt kaikissa tieteenalaryhmissä, voimakkaimmin se on kasvanut yhteiskuntatieteissä Tutkimusryhmien väliset hankkeet ovat lisääntyneet erityisesti tekniikan alalla sekä lääke- ja hoitotieteissä. Vastaavasti tutkimustyön tekeminen yksilöhankkeina on vähentynyt tai pysynyt ennallaan kaikissa tieteenalaryhmissä ja tutkimusympäristöissä. Henkilöstörakenteessa muutokset näkyvät erityisesti määräaikaisten työsuhteiden sekä tutkijakoululaisten, apurahatutkijoiden ja projektitutkijoiden määrän lisääntymisenä. Suurin osa yksiköiden johtajista koki, että tutkimustyön määräaikaisuus on uhka tutkimuksen laadulle (74 %) ja että nuorten tutkijoiden on vaikea sitoutua epävarmalle yliopistouralle (84 %)
Rakenteelliset muutokset Yliopistojen sisällä ja välillä tapahtuneet rakenteelliset muutokset toistaiseksi melko pienimuotoisia. Tyypillisin rakenteellinen muutos formaalin yhteistyöverkoston muodostaminen tutkimusalan toisten toimijoiden kanssa. Kuitenkin kokemukset esim. Yliopistoallianssista vielä vähäisiä Sen sijaan kokemukset yksiköiden yhdistämisestä - oman yliopiston sisällä ja varsinkin yliopistojen välillä - huomattavasti harvinaisempia. Tekniikan alalla sekä lääke- ja hoitotieteissä eniten kokemuksia yksiköiden yhdistämisestä yliopiston sisällä. Haastateltavien kokemukset laitosten yhdistämisestä olivat vaihtelevia: osa haastateltavista koki, ettei laitosten yhdistymisellä ole ollut vaikutusta yksikön toimintaan. Toisille laitoksille yhdistyminen on ollut selviytymisstrategia kovenevassa kilpailussa. Noin kolmanneksella kyselyyn vastanneista kokemusta yhteisen infrastruktuurin hankkimisesta toisen yliopiston tai tutkimusalan toisten toimijoiden kanssa. Yhteisten tilojen ja laitteiden rakentaminen yritysten kanssa harvinaisempaa.
Miten muutokset ovat muokanneet yliopistojen tutkimuskäytäntöjä? Kyselyn ja haastattelujen tulokset osoittivat, että ulkopuolisen rahoituksen kasvu on muokannut yliopistojen tutkimustyön käytänteitä monin tavoin: Ulkopuolinen rahoitus on ohjannut tutkijoita kokoamaan aikaisempaa laajempia tutkimushankkeita ja ryhmiä. Ulkopuolisen rahoituksen myötä myös projektitutkijoiden määrä on lisääntynyt. Ulkopuolisen rahoituksen kasvu on yhteydessä myös soveltavan sekä sopimus- ja tilaustutkimuksen lisääntymiseen Työskentely tutkimusryhmissä ja laajemmissa tutkimushankkeissa on lisännyt tieteidenvälistä tutkimusta. Toisaalta näyttää siltä, että tutkijakoululaisten ja apurahatutkijoiden määrän kasvaessa yksiköissä tehtävä perustutkimus on lisääntynyt
Myös rakenteelliset muutokset ovat muokanneet tutkimustyön käytänteitä Tutkimusyksikön perustaminen laitoksen sisään, samoin kuin yhteisten tilojen rakentaminen yritysten kanssa, on yhteydessä soveltavan ja tieteidenvälisen tutkimuksen lisääntymiseen yksikössä. Yhteisen infrastruktuurin hankinta toisen yliopiston kanssa sekä formaalien yhteistyöverkostojen muodostaminen tutkimusalan toisten toimijoiden kanssa on yhteydessä tieteidenvälisen tutkimuksen lisääntymiseen yksikössä. Uravaiheella ei haastattelujen perusteella ole suoraviivaista yhteyttä kokemuksiin rakenteellisten muutosten vaikutuksista tutkimustyöhön. Tutkittujen laitosten välillä ja myös niiden sisällä oli tieteenalasta ja työn organisoinnista johtuvia kulttuurieroja, jotka selittivät haastateltavien vastauksia enemmän kuin varsinainen tutkijan uran vaihe.
Hankkeen esitelmät ja julkaisut Esitelmät Kaukonen, E. (2008). Yliopistotutkimuksen muutokset ja strateginen kehittäminen. Tampereen yliopiston strategiaryhmä. Tampere 19.12.2008. Kaukonen, E. (2009). Yliopistollinen tutkimus innovaatiojärjestelmässä. Valtiotalouden tarkastusviraston seminaari Poikkisektoraalisuus innovaatiotoiminnassa. Helsinki 15.5.2009. Lyytinen, A., Marttila, L. & Ylijoki, O.-H. (2009). Yliopistotutkimuksen yhteiskuntasuhteet tieteenalanäkökulma. Innovaatiokäsitykset murroksessa tutkijuuden, organisaatioiden ja rakenteiden haasteet seminaari. Helsinki 5.3.2009. Ylijoki, O.-H., Lyytinen, A. & Marttila, L. (2009). Different research markets in higher education disciplinary perspective. CHER Conference Porto 10.9.2009. Lisäksi tutkimustuloksia on esitelty RAKE-hankkeen yhteisissä työkokouksissa (vuonna 2009 kolme kokoontumista)
Julkaisut Kaukonen, E. (2009). Yliopistopolitiikan lyhyt historia. Arkkitehti 1/2009. Lyytinen, A., Marttila, L., Ylijoki, O.H. & Kaukonen, E. (2010). Rakenteet muuttuvat muuttuuko tutkimus? Julkaisussa Aittola, H. & Marttila, L. (toim.) Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen, akateemiset yhteisöt ja muutos (julkaistaan Opetusministeriön julkaisuja sarjassa alkuvuodesta 2010) Marttila, L., Lyytinen, A., Ylijoki, O.-H. & Kaukonen, E. (2009). Tutkimusyhteisöjen ja akateemisen työn muutos. Tampereen yliopisto. (julkaistaan Tieteen-, teknologianja innovaatiotutkimuksen yksikön työraportteja -sarjassa alkuvuodesta 2010).