OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Hallitussihteeri 17.12.2013 Laura Hansén VALTIONEUVOSTON ASETUS YLIOPISTOJEN TUTKINNOISTA ANNETUN VAL- TIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1 Esityksen tausta ja pääasiallinen sisältö Yliopistolain (558/2009) 7 :n 3 momentin (728/2013) mukaan yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista sekä siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voidaan suorittaa (koulutusvastuu), säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Vastaava valtuussäännös sisältyi vanhaan yliopistolakiin (645/1997), jonka nojalla on annettu valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004), jäljempänä tutkintoasetus. Yliopistouudistuksen yhteydessä tutkintoasetus on yliopistolain voimaanpanosta annetulla lailla (559/2009) jätetty voimaan. Tutkintoasetuksessa säädetään alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon, opettajankoulutuksen sekä tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteista, laajuudesta ja rakenteesta. Asetuksessa on lisäksi säännökset opintojen mitoituksesta, alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon liittyvistä kielitaitovaatimuksista, koulutuksesta annettavista todistuksista sekä eräistä oppiarvoista. Tutkintoasetuksen liitteenä on luettelo yliopistojen koulutusaloista, tutkintojen nimistä ja yliopistoista, joissa tutkintoja voidaan suorittaa (ns. tutkintokohtainen koulutusvastuu). Yliopistojen koulutusvastuiden kokonaisuus on tarkoitus uudistaa 1.1.2014 lukien. Tavoitteena on vahvistaa yliopistojen autonomiaa siirtymällä oppiaine- ja koulutusohjelmakohtaisesta koulutusvastuusta kohti joustavampaa koulutusvastuun määrittelyä, jonka puitteissa yliopistot päättäisivät itse oppiaineistaan ja koulutusohjelmistaan. Osana koulutusvastuu-uudistusta tutkintoasetuksen liitteen koulutusalajaottelua ehdotetaan tarkistettavaksi ja eräitä tutkintonimikkeitä täsmennettäviksi. Tutkintokohtaisiin koulutusvastuisiin ei esitetä muutoksia. Yliopistolain 7 :n 3 momentin mukaan koulutusvastuiden tarkemmasta jakautumisesta yliopistojen kesken säädetään opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella, joka valmistellaan yhteistyössä yliopistojen kanssa. Myös ministeriön asetus on tarkoitus uudistaa 1.1.2014 lukien. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti keväällä 2011 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajille yhteensä 11 koulutusalakohtaista keskustelutilaisuutta tutkintoja koulutusvastuusäädösten muutostarpeista. Keskustelutilaisuuksissa kartoitettiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia liittyen paitsi koulutusvastuisiin, myös tutkintojen tavoitteita, laajuuksia ja rakenteita koskeviin säännöksiin sekä tutkintonimikkeisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välillä käydyn keskustelun ja yliopistojen tekemien esitysten pohjalta tutkintoasetukseen ehdotetaan eräitä täsmennyksiä. 2 Yksityiskohtaiset perustelut 3 Alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen Pykälän 1 momentissa säädetään alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen järjestämistavoista. Säännöksen mukaan yliopistolla on päätösval-
2 4 Vieraskieliset tutkinnot ta sen suhteen, järjestetäänkö koulutus oppiainepohjaisesti vai koulutusohjelmana. Tähän yliopistojen autonomiaa korostavaan säännökseen ei ehdoteta muutoksia. Koulutusohjelman käsite on yliopistojen tutkintoja koskevassa lainsäädännössä vakiintunut. Estettä ei kuitenkaan ole sille, että yliopisto käyttää koulutusohjelmistaan jotakin muuta nimeä. Pykälän voimassa olevan 2 momentin mukaan korkeakoulututkintoon johtava koulutus voidaan järjestää myös kansainvälisenä yhteistyönä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan korkeakoulututkintoon johtava koulutus voidaan järjestää myös yhteen tai useampaan tutkintoon johtavana koulutuksena yhdessä yhden tai useamman suomalaisen tai ulkomaisen yliopiston kanssa. Tällaisia ns. yhteisja kaksoistutkintoja järjestettäessä lähtökohtana on, että kukin tutkinnon myöntävä yliopisto vastaa tutkinnon laadusta ja siitä, että tutkinto täyttää sille oman maansa lainsäädännössä asetetut kriteerit. Kansainvälisiä yhteis- ja kaksoistutkinto-ohjelmia järjestettäessä suomalaisen yliopiston tulee selvittää kunkin myönnettävän tutkinnon asema asianomaisen maan kansallisessa tutkintojärjestelmässä. Tutkintojen tunnustamisen ja opiskelijoiden oikeusturvan näkökulmasta on erityisen tärkeää, että yhteistai kaksoistutkinto-ohjelma johtaa ainakin yhden osallistuvan maan virallisen tutkintojärjestelmän mukaiseen tutkintoon. Voimassa olevan säännöksen mukaan yliopistolain 11 :n 2 momentin mukaisesta muulla kuin suomen- tai ruotsin kielellä suoritetusta tutkinnosta annetaan myös suomen- tai ruotsinkielinen tutkintotodistus ja asetuksen liitteessä olevan suomen- tai ruotsinkielisen tutkintonimikkeen lisäksi liitteessä mainittu englanninkielinen tutkintonimike. Säännös ehdotetaan siirrettäväksi todistuksia koskevaan 26 :ään, minkä vuoksi 4 ehdotetaan kumottavaksi. 7 Alempaan korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tavoitteet Voimassa olevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että tutkinnon tavoitteet kuvataan tutkinnon suorittaneen osaamisen näkökulmasta. Korkeakoulututkintoihin johtavien opintojen opetussuunnitelmiin on viime vuosina lisätty osaamistavoitteet, jotka kuvaavat, mitä opiskelijan odotetaan tietävän, ymmärtävän tai pystyvän tekemään opintojakson tai -kokonaisuuden suoritettuaan. Tästä syystä on johdonmukaista säätää myös yliopistotutkintojen tavoitteista siten, että niissä kuvataan tutkinnon suorittaneen saavuttamaa osaamista. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että tutkinnon tavoitteessa kuvataan nykyistä tarkemmin tutkinnon suorittaneen valmiuksia soveltaa hankkimaansa tietoa työelämässä oman alansa tehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä sekä riittävää viestintä- ja kielitaitoa oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Kansainvälisyyden perustaitojen tarpeellisuus on korostunut työelämän kansainvälistyessä ja kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä kaikilla aloilla, minkä vuoksi kaikilta korkeakoulututkinnon suorittaneilta tulee edellyttää valmiuksia kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön.
3 9 Alemman korkeakoulututkinnon rakenne Pykälän 1 momentin 2) kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi. 12 Ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tavoitteet Voimassa olevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että tutkinnon tavoitteet kuvataan tutkinnon suorittaneen osaamisen näkökulmasta. Korkeakoulututkintoihin johtavien opintojen opetussuunnitelmiin on viime vuosina lisätty osaamistavoitteet, jotka kuvaavat, mitä opiskelijan odotetaan tietävän, ymmärtävän tai pystyvän tekemään opintojakson tai -kokonaisuuden suoritettuaan. Tästä syystä on johdonmukaista säätää myös yliopistotutkintojen tavoitteista siten, että niissä kuvataan tutkinnon suorittaneen saavuttamaa osaamista. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että tutkinnon tavoitteessa kuvataan nykyistä tarkemmin tutkinnon suorittaneen valmiuksia soveltaa hankkimaansa tietoa työelämässä oman alansa tehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä sekä riittävää viestintä- ja kielitaitoa oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Kansainvälisyyden perustaitojen tarpeellisuus on korostunut työelämän kansainvälistyessä ja kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä kaikilla aloilla, minkä vuoksi kaikilta korkeakoulututkinnon suorittaneilta tulee edellyttää valmiuksia kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. 13 Ylempään korkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus Pykälässä säädetään ylempään korkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuudesta. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi nykyinen 2 momentti, jonka mukaan erityisesti ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattuun ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan vaadittavien opintojen laajuus on vähintään 90 opintopistettä. Säännöksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut, että Suomessa noudatettaisiin vakiintumassa ollutta kansainvälistä käytäntöä. Säännöstä ei kuitenkaan yliopistoissa ole juurikaan sovellettu. Tutkintorakenteen selkeyttämiseksi vuoksi säännös ehdotetaan poistettavaksi. 15 Ylemmän korkeakoulututkinnon rakenne Pykälän 1 momentin 2) kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi. 18 Opettajankoulutuksen tavoitteet Pykälässä säädetään opettajankoulutuksen erityisistä tavoitteista, jotka ehdotetaan kuvattavaksi tutkinnon suorittaneen osaamisen näkökulmasta. Tavoitteisiin ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia. 21 Tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteet Pykälässä säädetään tieteellisen ja taiteellisen jatkokoulutuksen tavoitteista, jotka ehdotetaan kuvattavaksi tutkinnon suorittaneen osaamisen näkökulmasta vastaavasti kuin alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteet. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi työelämävalmiuksiin ja kielitaitoon liittyvät tavoitteet. Pykälän 2 ja 3 momenttia ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi siten, että se huomioi kuvataidealan, mu-
4 siikin alan, taideteollisen alan ja teatteri- ja tanssialan yhdistämisen asetuksen liitteessä yhdeksi taiteiden koulutusalaksi. 22 Tohtorin tutkinnon suorittaminen 26 Todistukset Voimassa olevassa pykälässä säädetään tohtorin tutkintoon johtavien opintojen suorittamisesta. Tohtorin tutkinnon jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulee suorittaa jatkokoulutuksen opinnot, osoittaa tutkimusalallaan itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti. Kuvataidealalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla ja teatteri- ja tanssialalla jatkokoulutukseen otettu opiskelija voi väitöskirjan laatimisen sijaan antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet. Väitöskirjaksi voidaan voimassa olevan pykälän mukaan hyväksyä myös yliopiston riittäväksi katsoma määrä samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistaviksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laadittu yhteenveto taikka muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ. Julkaisuihin voi kuulua myös yhteisjulkaisuja, jos tekijän itsenäinen osuus on niissä osoitettavissa. Opinnäytteen muotoa koskeva säännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että se korostaisi yliopiston oikeutta päättää opinnäytteen muodosta. Jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulisi ehdotettavan säännöksen mukaan laatia väitöskirja ja puolustaa julkisesti taikka antaa yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet. Muiden kuin taiteellisten tohtorin tutkintojen osalta lähtökohtana olisi kuitenkin jatkossakin väitöskirjan tekeminen ja sen julkinen puolustaminen. Ehdotus perustuu Suomen Akatemian asettaman tutkijakoulutukiryhmän vuoden 2011 lopussa tekemiin ehdotuksiin tohtorikoulutuksen ja tutkijakoulujärjestelmän kehittämiseksi. Voimassa olevassa säännöksessä säädetään todistuksista, joita yliopisto antaa opiskelijalle. Jotta kaikki yliopistojen antamia todistuksia koskevat säännökset sijaitsisivat samassa säännöksessä, nykyinen 4 ehdotetaan siirrettäväksi 26 :n 3 momentiksi. Säännöksen mukaan yliopistolain 11 :n 2 momentin mukaisesta muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä suoritetusta tutkinnosta annetaan myös suomen- tai ruotsinkielinen tutkintotodistus ja asetuksen liitteessä olevan suomen- tai ruotsinkielisen tutkintonimikkeen lisäksi liitteessä mainittu tutkintonimike. Todistusten myöntämiskäytäntöjen selkeyttämiseksi pykälän 4 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi säännös todistusten antamisesta silloin, kun tutkintoon johtava koulutus on järjestetty asetuksen 3 :n 2 momentin mukaisesti yhteen tai useampaan tutkintoon johtavana koulutuksena yhdessä yhden tai useamman muun yliopiston kanssa. Ehdotettavan säännöksen mukaan todistuksesta tulisi tällöin käydä ilmi saman koulutuksen perusteella myönnettävät muut tutkinnot ja tutkintotodistukset sekä tutkinnon myöntäneet muut yliopistot. Lisäksi pykälän 7 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi säännös opettajankoulutuksen opintoja sisältävästä tutkinnosta annettavaan todistukseen merkittävästä opettajankelpoisuudesta. Säännös olisi yliopistoissa noudatetun käytännön mukainen.
5 27 Oppiarvot Liite Voimassa olevassa 27 :ssä säädetään eräistä oppiarvoista. Helsingin yliopiston esityksen perusteella säännökseen ehdotetaan lisättäväksi uusi 5) kohta, jonka mukaan yliopisto voisi myöntää meteorologin oppiarvon henkilölle, joka on suorittanut alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon meteorologia pääaineena tai aikaisemmin voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukaisen kandidaatti -nimisen ylemmän korkeakoulututkinnon meteorologia pääaineena. Ehdotettavan säännöksen tarkoituksena on ohjata meteorologi-nimikkeen käyttämistä koskevaa käytäntöä siten, että nimikettä käyttäisivät ainoastaan meteorologisen koulutuksen suorittaneet henkilöt. Ehdotettu säännös ei merkitsisi uuden säännellyn ammatin käyttöön ottamista, vaan meteorologin oppiarvon käyttämistä arvioitaisiin kuten muidenkin tutkintoasetuksessa mainittujen oppiarvojen käyttöä. Asetuksen liitteenä on luettelo yliopistojen koulutusaloista, tutkintojen nimistä ja yliopistoista, joissa tutkintoja voidaan suorittaa. Asetuksen luettelo määrittelee sen, millä koulutusaloilla ja millä tutkintonimikkeillä kukin yliopisto järjestää alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin ja sekä tieteellisiin tai taiteellisiin jatkotutkintoihin johtavaa koulutusta. Voimassa olevassa liitteessä yliopistojen koulutusvastuut on jaettu 21 nimettyyn koulutusalaan, jotka perustuvat opetushallinnon 1995 koulutusalaluokituksen opintoalaluokitukseen. Koulutusvastuu-uudistuksen yhtenä tavoitteena on, että koulutusvastuusäädösten toteutumista olisi mahdollisimman yksinkertaista seurata tilastoluokitusten kautta. Kansainvälisesti koulutusta luokitellaan Unescon ISCED-koulutusluokituksella, joka on uudistettu Unescon yleiskokouksessa päätöksellä marraskuussa 2013. Tarkoituksena on, että kansallinen tilastointi perustuisi jatkossa ISCED-luokitukseen. Tutkintoasetuksen liite on valmisteltu siten, että siinä huomioidaan uudistunut ISCEDluokitus ja sen pohjalta uudistettava kansallinen koulutusalaluokitus. Ehdotuksen mukaan lääketieteellinen ala, hammaslääketieteellinen ala ja farmasian ala yhdistettäisiin lääketieteiden ja farmasian koulutusalaksi. Samoin kuvataiteen ala, musiikin ala, taideteollinen ala, tanssiala ja teatteriala yhdistettäisiin taiteiden koulutusalaksi. Muilta osin koulutusalat säilyisivät joitakin nimen täsmennyksiä lukuun ottamatta nykyisellään. Tutkintojen suomen- ja ruotsinkieliset nimet säilyisivät pääosin ennallaan. Tekniikan koulutusalan tutkintonimikkeitä ehdotetaan täsmennettäviksi yliopistojen esityksen mukaisesti arkkitehtuurin alan osalta. Lisäksi yliopistojen esitysten mukaisesti eräisiin englanninkielisiin tutkintonimikkeisiin ehdotetaan muutoksia. Liikuntatieteellisen koulutusalan tutkintojen englanninkieliset tutkintonimikkeet olisivat Bachelor/Master/ Licentiate/Doctor of Sport Sciences ja hammaslääketieteen tutkinnot olisivat Bachelor/ Licentiate/Doctor of Odontology. Farmasian lisensiaatin ja tohtorin tutkintojen englanninkieliset nimikkeet olisivat Licentiate/Doctor of Philosophy (Pharmacy). Ehdotettavat uudet englanninkieliset tutkintonimikkeet vastaisivat nykyistä paremmin kansainvälistä käytäntöä.
6 Asetuksen liitteessä määritellyt tutkintokohtaiset koulutusvastuut säilyisivät ennallaan. 3 Esityksen vaikutukset 4 Asian valmistelu Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. Tutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteita koskeviin säännöksiin esitettävät muutokset vastaavat Bolognan prosessin puitteissa ja eurooppalaisessa korkeakouluyhteistyössä sovittuja tavoitteita. Esitetyt säännökset avaavat tutkintojen tuottamaa osaamista työnantajille nykyistä paremmin ja ohjaavat yliopistojen työtä osaamisperustaisten opetussuunnitelmien kehittämisessä. Yhteistutkintoja ja niistä annettavia tutkintotodistuksia koskevat ehdotettavat säännökset selventävät yhteistutkintojen järjestämiseen liittyviä yliopistojen käytäntöjä. Tohtorin tutkinnon suorittamista koskevaan säännökseen ehdotettavat muutokset vahvistavat yliopiston autonomiaa ja korostavat yliopiston oikeutta päättää opinnäytteen muodosta. Meteorologin oppiarvoa koskeva säännöksen tarkoituksena on ohjata meteorologinimikkeen käyttämistä koskevaa käytäntöä siten, että nimikettä käyttäisivät ainoastaan meteorologisen koulutuksen suorittaneet henkilöt. Ehdotettu säännös ei merkitsisi kuitenkaan uuden säännellyn ammatin käyttöön ottamista, vaan meteorologin oppiarvon käyttämistä arvioitaisiin kuten muidenkin tutkintoasetuksessa mainittujen oppiarvojen käyttöä. Ehdotettavat englanninkieliset tutkintonimikkeet vastaisivat nykyistä paremmin kansainvälisiä käytäntöjä ja parantaisivat tutkinnon suorittaneiden asemaa kansainvälisillä työmarkkinoilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti keväällä 2011 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajille sarjan koulutusalakohtaisia tilaisuuksia tutkinto- ja koulutusvastuusäädösten muutostarpeista. Keskustelutilaisuuksissa kartoitettiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia liittyen mm. koulutusvastuisiin, tutkintojen tavoitteita, laajuuksia ja rakenteita koskeviin säännöksiin sekä tutkintonimikkeisiin. Asetusehdotus on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välisen vuoropuhelun pohjalta virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Asetusehdotusta on käsitelty yliopistojen opetuksesta vastaaville rehtoreille järjestetyssä keskustelutilaisuudessa 25.9.2013. Lisäksi yliopistojen koulutusvastuita koskevasta säädöskokonaisuudesta on järjestetty erikseen useita keskustelutilaisuuksia vuoden 2013 aikana. Asetusehdotuksesta on pyydetty lausunnot kaikilta yliopistoilta, Suomen yliopistot (Unifi) ry:ltä, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenelta, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:ltä ja Opetushallitukselta. Lausunnon antoivat myös Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Professoriliitto sekä pääesikunta. Osana yliopistojen koulutusvastuu-uudistusta tutkintoasetuksen liitteen osalta on pyydet-
7 ty lausunnot myös oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä. Keskustelutilaisuuksissa ja annetuissa lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon asetusta ja siihen liittyvää muistiota viimeisteltäessä. Asetuksen valmistelun yhteydessä Helsingin yliopisto on esittänyt terveystieteiden koulutusalalla uutta koulutusvastuuta, joka kattaisi ainoastaan maisterivaiheen ja jatkokoulutuksen. Esityksestä saadut lausunnot ja yliopistojen edustajien kanssa käyty keskustelu osoittaa, että esitys edellyttää huolellista jatkoselvittelyä. Kysymys siitä, voiko jokin yliopisto tai jotkut yliopistot profiloitua vain maisterikoulutuksen tuottajana, on koulutuspoliittisesti hyvin merkittävä, eikä sitä voida ratkaista pelkästään yksittäisen yliopiston yksittäistä koulutusalaa koskevan esityksen osalta. Terveystieteellisen koulutusalan osalta tulee huomioida myös ammattikorkeakoulujen ja niissä suoritettavien tutkintojen asema. Yliopistot esittivät nyt ehdotettujen tutkintonimikkeiden muutosten lisäksi myös eräitä muita muutoksia tutkintonimikkeisiin kauppatieteellisellä, maatalousmetsätieteellisellä ja yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla. Koska esitykset eivät olleet koko koulutusalan yhteisiä, niiden toteuttaminen edellyttää vielä koulutusalakohtaisia jatkokeskusteluita. Lisäksi Helsingin yliopisto esitti kansainvälisiin käytäntöihin viitaten eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnon (ylempi korkeakoulututkinto) englanninkieliseksi nimeksi Doctor of Veterinary Medicine ja eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon nimeksi Doctor of Science (Veterinary Medicine). Suomenkielisten ja englanninkielisten tulisi kuitenkin vastata toisiaan. Lisäksi tohtori on Suomessa vakiintunut yliopistojen jatkotutkintojen tutkintonimikkeeksi, minkä vuoksi tutkintonimikkeiden muuttaminen esitetyllä tavalla edellyttäisi laajempaa jatkokeskustelua. Lausuntokierroksella olleessa asetusluonnoksessa oli esitetty 3 :n 2 täydentämistä säännöksellä, jonka mukaan korkeakoulututkintoon johtava koulutus voitaisiin järjestää yliopistojen välisenä yhteistyönä. Muutama yliopisto, Suomen yliopistot (Unifi) ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (Arene) esittivät lausunnoissaan, että asetuksen 3 :n 2 momentissa tulisi mahdollistaa myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö tutkintoon johtavan koulutuksen järjestämisessä. Erityisesti yliopistojen välistä yhteistyötä voidaan pitää tietyssä määrin yliopistojen perustehtäviin liittyvänä velvollisuutena, vaikka siitä ei olekaan erikseen yliopistolaissa säädetty. Yliopistolain 2 :n mukaan yliopiston tulee lakisääteisiä tehtäviään hoitaessaan toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, johon myös ammattikorkeakoulut kuuluvat. Toimiessaan yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa yliopiston on kuitenkin aina huolehdittava ja vastattava itse ja itsenäisesti lakisääteisen tehtävänsä toteuttamisesta. Yliopisto ei voi siirtää tutkintokoulutuksensa tai sen osan järjestämisvastuuta toiselle korkeakoululle, ilman että siirrosta tai sen perusteista säädetään lailla. Yliopistotutkinto on siten aina voitava suorittaa kokonaisuudessaan yliopiston itsensä järjestämänä. Tämä ei estä sitä, että esimerkiksi yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisenä yhteistyönä mahdollistettaisiin laajempi opetustarjonta esimerkiksi tutkintoon kuuluvien kieliopintojen osalta. Yhteistyötä voidaan tehdä myös Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain (1121/2008) mukaisen maanpuolustuskorkeakoulun kanssa, joka korkeakoulututkintojen järjestelmästä annetun asetuksen (464/1998) 2 :n mukaan luetaan tutkintojensa osalta yliopistoihin.
8 5 Voimaantulo Opetus- ja kulttuuriministeriön tarkoituksena on selventää korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön liittyviä käytäntöjä osana korkeakoulujen ohjausta. Kysymys erityisesti korkeakoulujen sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä on koulutuspoliittisesti merkittävä ja edellyttää korkeakoulujen yhteistyötä koskevan oikeudellisen pohjan huolellista selvittämistä. Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.