Lähenne 1/2012 SISÄLTÖ

1 Lähenne 1/2012 SISÄLTÖ LÄHENNE Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Emme vastaa painovirheistä. Julkaisija Talentia Pohjois-Karjala ry www.talentia.fi/pohjois-karjala pohjoiskarjala.talentia(a)gmail.com Ilmestyminen Lähenne ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Seuraavaan lehteen lähetettävät artikkelit ja juttuvinkit voi lähettää 9/2012 mennessä yhdistyksen sähköpostiosoitteeseen tai ilmoittaa niitä lehtitiimin jäsenille Lähenne-lehden kuvat: Mervi Kuiri Sanna Sallinen Riikka Sutinen Photoexpress pohjoiskarjala.talentia(a)gmail.com Lehden toimitus Eronen Marjo Rossinen Jaana Sutinen Riikka Tuppurainen Raili

2 PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS MUKAVAA KEVÄISTÄ MAALISKUISTA AURINGONPAISTETTA! Kevätkausi on käynnistynyt mukavan vilkkaasti Talentia Pohjois-Karjalassa. Tammikuun suunnitteluillan ideoita on aloitettu toteuttamaan käytännössä. Maaliskuun alun kunniaksi 40 talentialaista kävi nauttimassa Nightwishin konsertista Joensuun areenalla. Puheenjohtajapäivien terveisinä voin todeta esimerkiksi sen, että liittohallitus valmistelee liittovaltuustolle päätettäväksi yhdistysten jäsenmaksupalautusten korotusta. Asia on parhaillaan alueyhdistysten kommentoitavana. Kaikkien kannattaa huomata, että parhaillaan on meneillään liittovaltuustoehdokkaiden asettaminen. Ehdokasasettamislomakkeen löydät Talentia-lehden loppuosasta. Valitettavasti Talentia Pohjois-Karjalan osalta liittovaltuutettujen määrä pieneni. Jäimme vain kolmen varsinaisen jäsenen päähän siitä, että olisimme saaneet pysytettyä nykyisen määrän liittovaltuutettuja. Talentia Pohjois-Karjalan osalta pienennys tiesi konkreettisesti yhden varsinaisen valtuustopaikan menetystä. Liittovaltuustoon on mahdollista valita Pohjois- Karjalan alueelta nyt yksi varsinainen liittovaltuutettu ja hänelle kaksi varajäsentä. Toivon että alueeltamme löytyy mahdollisimman monta innokasta liittovaltuustoehdokasta vaaleihin ehdolle. Valittujen ehdokkaiden on tärkeää edustaa alueyhdistystä sekä tuoda alueemme jäsenten ja hallituksen mielipiteitä esille liittovaltuustossa. Alueyhdistyksenä olemme haastaneet ja myös saaneet haasteen Talentia Lapin alueyhdistykseltä kummalla yhdistyksellä on enemmän liittovaltuustoehdokkaita kevään vaaleissa. Olemme ottaneet haasteen vastaan! Muita ajankohtaisia asioita kannattaa seurata alueyhdistyksen nettisivujen ajankohtaista -palstalta. Tulemme järjestämään jäseniltoja kevään aikana. Opiskelijatapaaminen oli jo helmikuussa. Kevätkokous järjestetään Teatteriravintolan tornikabinetissa. Sääntömääräisten asioiden lisäksi tarjoamme jäsenille Luolamies-teatteriesityksen kokouksen jälkeen. Tarkempaa tietoa saat lehdessä olevasta kevätkokouskutsusta. Reipasta alkanutta vuotta kaikille! Mervi puheenjohtaja 2012 045 321 1502 mervi.kuiri(a)gmail.com

3 TALENTIA POHJOIS-KARJALA HALLITUS 2012 Puheenjohtaja: Kuiri Mervi Talentia Hallituksen varsinainen jäsen Puh: 045 321 1502 mervi.kuiri(a)gmail.com Varapuheenjohtaja: Sallinen Sanna sopimustoimikunnan jäsen sanna_sallinen(a)yahoo.com Jäsenet: Akkanen Nina nina.akkanen(a)mehilainen.fi Järveläinen Helena rahastonhoitaja, Talentia valtuuston jäsen Puh: 0400 411 348 (koti) hennamummo(a)gmail.com Martikainen Marja tiedotustiimi marja.martikainen(a)jns.fi Metsävainio Mari sihteeri Puh: 040 319 3693 mari.metsavainio(a)luovi.fi Mustonen Tuija varasihteeri,jäsensihteeri, tuija.mustonen(a)kontiolahtelainen.com Nuutinen Pirjo-Liisa aluevastaava Talentia Valtuuston varajäsen Puh: 050 511 5530 (koti) pnuutinen(a)hotmail.com Rossinen Jaana tiedotustiimi ja webropol työelämätoimikunta Puh: 040 507 0795 (työ) jaana.rossinen(a)riku.fi Tuppurainen Raili tiedotustiimi, Talentia valtuuston varajäsen Puh: 050 597 5934 (työ) raili.tuppurainen(a)gmail.com Varajäsenet: Hallikainen Tarja ETENE:n jäsen Puh: 013 267 4217 (työ) hallikainen.tarja(a)gmail.com Mikkonen Anu Puh: 013 686 5528 (työ) anu.mikkonen(a)liperi.fi Torvinen Hanna opiskelijavastaava hanna.torvinen(a)telemail.fi Turunen Sanna nettivastaava sanna.turunen@luovi.fi Kuivalainen Helena helena.kuivalainen(a)luovi.fi Sutinen Riikka tiedotusvastaava rsutinen(a)gmail.com Lukkarinen Mirka mirka.lukkarinen(a)luukku.com Hällfors Outi virkistysvastaava outi.hallfors(a)gmail.com Lisäksi toimia seuraavilla jäsenillä: Kirsi Kaikko: Talentia valtuuston jäsen Antti Pottonen: työtaistelupäällikkö Pirjo Salmi: varatyötaistelupäällikkö Marjo Eronen: tiedotustiimin jäsen Maarit Nevalainen: Pielisen Karjalan aluevastaava

4 KOHTI IKÄOSAAVAA POHJOIS-KARJALAA Ikääntyminen ravistaa yhteiskuntia kautta maailman. Huolta herättävät niin kustannukset ja talouden kestävyys kuin hoitavien käsien riittävyyskin. Näissä puheissa ikääntymistä tarkastellaan useimmiten palvelujen ja hoivan tarpeen ikkunasta. Totta on, että väen harmaantuminen muuttaa maailmaa. On jopa väitetty, että väestön ikääntyminen on suurempi muutos kuin teollinen vallankumous Kehruu-Jennyineen aikoinaan. Ikääntymiseen liittyvässä ongelmapuheessa meiltä tahtoo kuitenkin jäädä huomaamatta, millainen myönteinen muutosvoima ikääntyvä väestö on. On voimaa, kykyä ja taitoa. Valtaosa ikäihmisistä on ja tulee olemaan aktiivisia ja toimeliaita. He osallistuvat eläkkeelläkin työelämään, toimivat vapaaehtoisina, hoitavat omaistaan, auttavat lastensa perheitä, matkustavat, opiskelevat ja harrastavat. Ikääntyminen olisikin ymmärrettävä laajana ja moniulotteisena ilmiönä. Se edellyttää tuoretta ajattelua ja toimintaa ja tuekseen uutta osaamista. Ikäosaaminen ei ole pelkästään tietoa ja taitoa. Se on myös asennetta ja eettistä osaamista. Mikä on ikäihmisen arvo ja arvostus yhteiskunnassa? Millaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia ikäihmisillä on? Miten ikäihmiset näkyvät ja kuuluvat yhteiskunnassa? Millaisia mahdollisuuksia eri-ikäisillä ihmisillä on tavata ja toimia yhdessä? Sosiaali- ja terveysala on ikäosaamisen ytimessä. Ikäosaaminen ei kuitenkaan ole vain vanhustyön osaamista. Ikäosaamista tarvitaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Mitä väestön ikääntyminen tarkoittaa kaupan, liikenteen, matkailun, kulttuurin, tekniikan ja koulutuksen kentällä? Mitä se tarkoittaa terveyden, sosiaalisten suhteiden, yhteisöjen, koko yhteiskunnan kannalta? Millaisia ovat tulevien ikäihmisten elämäntavat ja kulutustottumukset? Miten ikäihmiset haluaisivat asua ja liikkua, matkailla ja lomailla? Mitä ja millaista osaamista tarvitaan, jotta näihin tarpeisiin kyettäisiin vastaamaan? Sosiaalialan osaamista ja ammattitaitoa tarvitaan tässä muutoksessa. Yhteiskunnallisen muutoksen ymmärtäminen ja voimavaralähtöinen ja osallistava työtapa ovat sosiaalialan perusosaamista, jota erityisesti nyt kaivataan. Pohjois-Karjala on ikääntymisen edelläkävijä. Muu Suomi on vasta vuonna 2030 samoissa ikääntymislukemissa kuin esimerkiksi Lieksa on jo tällä hetkellä. Pohjois-Karjalalla on näin mahdollisuus etuottoon ikääntymisen laboratoriona. Tervetuloa ikääntyvän yhteiskunnan muutostalkoisiin! Arja Jämsén Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, ISO Tutustu tarkemmin: Teija Nuutinen & Arja Jämsén. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Julkaisuja B:32. 2011. IKÄOSAAMISEN ASKELMERKIT MUUTOSTALKOISIIN POHJOIS-KARJALASSA! Ikäosaaminen on vahva ja myönteisiä mahdollisuuksia sisältävä sana. Pohjois-Karjalassa ikäosaaminen on esillä vanhustyön kehittämistavoitteissa, opetussuunnitelmissa ja strategioissa. Julkaisussa syvennetään ikäosaamisen käsitettä ja tuodaan ilmiölle konkreettista sisältöä. Julkaisu haluaa myös herättää keskustelua siitä, millaista ikääntyvää yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

5 IKÄIHMISTEN ASUMISTA LIEKSAN MALLIIN Lieksa on esimerkki vanhusvoittoisesta itäsuomalaisesta kaupungista, jossa on rohkeasti lähdetty ratkomaan ikäihmisten asumisen ja hyvinvoinnin kysymyksiä. Väestön ikääntymistä kuvaavat lukemat ovat hurjia. Yli 65-vuotiaita on Lieksassa nyt yli 26 % väestöstä. Koko maassa ollaan samoissa lukemissa vasta kahdenkymmenen vuoden päästä. Tarve uudistaa ikäihmisten asumisen malleja nousi käytännön arjesta. Huomattiin, että osa yksin asuvista vanhuksista koki turvattomuutta, johon kotihoito ei voinut vastata. Osa vanhuksista kulki kodin ja terveyskeskuksen vuodeosaston väliä. Laitos oli heille kuitenkin liikaa ja oma koti liian vähän. Taustalla vaikuttivat myös valtakunnallisen vanhuspolitiikan suuntaukset ja lukuisat kehittämishankkeet, joista kaupungin oma kehittämistyö sai hyvää tukea. Kimppakämpässä on turvallista Lieksa panosti vanhusten ryhmäasumiseen ja perusti lyhyessä ajassa useita pienkoteja, joista Lieksassa käytetään kimppakämpän nimeä. Uusien pienkotien perustamista on helpottanut se, että muuttotappiokunnassa on ollut keskeisillä paikoilla tarkoitukseen sopivia tyhjiä isoja asuntoja. Tällä hetkellä pienkoteja on jo yhdeksän. Juridisesti ryhmäasuminen on palveluasumista tai tuettua asumista. Vanhusten, omaisten ja työntekijöiden yhteinen kokemus on, että yhdessä asuminen tuo tyytyväistä mieltä, seuraa ja turvallisuuden tunnetta. Asukkaiden puheessa korostui turvallisuus, jota yhdessä asuminen ja yhteisön sosiaalinen tuki toivat. Yhdessä olo ja puuhastelu, saman ruokapöydän ääressä istuminen, tv:n yhdessä katsominen ovat tärkeitä arjen rakennuspuita. Metsätyömiehillä oma koti Ruunaan metsätyömieskoti on toinen omaperäinen esimerkki lieksalaisesta vanhustyöstä. Koti kertoo Lieksan erämaakaupungin historiasta. Koti on perustettu vuonna 1966 alueen ikääntyneitä metsätyöläisiä varten. Monet miehet olivat vailla vakinaista asuntoa. Oltiin myös sitä mieltä, että tukkijätkä oli tottunut olemaan vapaa eikä perinteinen vanhainkoti sääntöineen sovellu näiden miesten vanhuuden kodiksi. Ruunaan kylä sijaitsee 25 kilometrin päässä Lieksan keskustasta. Koti on lakkautetun kyläkoulun entinen oppilasasuntola. Metsätyömieskotia uhkasi vuonna 2011 lakkauttaminen, kun kannatusyhdistys ajautui taloudellisiin vaikeuksiin raha-automaattiyhdistyksen lopetettua tukensa. Suunnitelmat kodin lakkauttamisesta järkyttivät asukkaita ja mielikuvat kaupungin palveluasuntoihin, betoniseinien sisälle, joutumisesta pelottivat. Onneksi päästiin ratkaisuun, jossa koti siirtyi lahjoituksena kaupungille. Omaleimainen ja alueen historiaan kytkeytyvä metsätyömieskoti on nyt osa kaupungin kotihoidon ja palveluasumisen rakennetta. Tällä hetkellä asukkaita on kahdeksan ja kaikki ovat miehiä. Metsätyömieskodille kaavaillaan uutta elämää ja lisää asukkaita. Talo voisi toimia monipuolisena kuntoutumispaikkana ja tarjota väliaikaista tai jaksottaista asumista. Perinteisestä ja arvokkaasta Ruunaan metsätyömieskoti -nimestä ei kuitenkaan aiota tulevaisuudessakaan luopua. Arja Jämsén Yksikön johtaja, ISO Soile Syrjäläinen Sosiaalijohtaja, Lieksa

6 MUUTOS JA SEN MAHDOLLISTAMINEN Muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Muutoksen alullepanijana voi olla yhteiskunnan taholta tulevat muutospaineet tai sitten muutostarve lähtee ihmisestä itsestään. Ihminen haluaa kehittää itseään esimerkiksi opiskelemalla uusia asioita joita hän voi sitten soveltaa omaan työhönsä ja työyhteisöönsä. Ikääntyvien määrän lisääntyminen luo väistämättä tarvetta muutoksiin vanhustenhuollossa. Laitoksia muutetaan kodeiksi ja erilaisia vanhusten välimuotoisia asumismuotoja kehitetään edelleen. Vuosi sitten suoritin sosionomi YAMK opintoja ja tein opinnäytetyöni aiheesta Vain yksi yö Laitoshoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Työssäni tarkastelin kahden eri vanhainkodin laitospaikkojen muutosprosessia avohuollon asumispalveluiksi. Tarkastelin asiaa työntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyöni tuloksista nousi esille mm. se, että muutoksen onnistumisen edellytyksenä on se, että työntekijöille varataan riittävästi aikaa suunnitella muutosprosessia ennen sen toteutumista, asioista ja prosessista täytyy tiedottaa ajoissa työntekijöille, asiakkaille sekä omaisille ja esimiehen tuki koko muutosprosessin ajan koettiin erittäin tärkeäksi. Mikä muuttui, vai muuttuiko mikään? Samat seinät, samat asiakkaat ja samat tavarat. Työntekijät näkivät muutosprosessin kulussa omat ennakkoluulonsa muutokseen ja sen toteutumiseen. Toimintatavat olivat rutinoituneita kun työtä oli tehty laitosmaailmassa tosi kauan. Toimintatapojen ja työntekijöiden oman ajatusmaailman muuttaminen nähtiin kyllä tärkeäksi muutoksen onnistumisen edellytykseksi, mutta se nähtiin myös vaikeaksi toteuttaa. Muutoksen ja kehittämisen kokonaisuus koostuu hyvin pienistä asioista. Oman työn ja tekemisen arvostaminen on yksi kehittämisen lähtökohta. Mikäli työntekijä ei arvosta omaa työtään ja omia ideoitaan, niin ei hän saa arvostusta muiltakaan tahoilta. Näin muutokseen ja muutosprosessiin heittäytyminen vaikeutuu ja muutoksen toteutus pitkittyy. Mitä tästä opimme, vai opimmeko mitään? Edellä mainittua kertomusta voisi verrata opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Hakeutuminen opiskelemaan aikuisiällä tapahtuu yleensä oman kiinnostuksen kautta ja useimmiten opiskelu tapahtuu oman työn ohessa. Itse arvostan omaa opiskelumotivaatiotani koska suoritin opinnot oman työni ohella ja normaalissa aikataulussa. Arvostan myös aikaisempaa pohjakoulutustani, aikaisempia sekä nykyistä sosiaalialan laaja-alasta työkokemustani sekä elämänkokemustani. Opiskelu on lisännyt laajakatseisuuttani uusien asioiden oppimiseen ja oman oppimisen jakamiseen työyhteisössäni. Kaikenlaisia muutoksia on helpompi lähteä toteuttamaan kun itsellä on avarakatseisuutta ja halua tarttua uusiin haasteisiin. Oman työn ja koulutuksen arvostaminen on tärkeää. Toivon myös sosiaalialan päättäjien sekä työntekijöiden antavan arvostuksensa ylemmille ammattikorkeakoulututkinnoille. Yhteiskuntamme tarvitsee erilaisia kehittäjiä ja osaajia työyhteisöihimme jakamaan osaamista ja oppimista muutospaineiden alla. Hannele Nyyssönen sosionomi (YAMK) Hoitokodin johtaja, Outokumpu

7 KAIKKIA MEITÄ TARVITAAN! -NÄKÖKULMA IKÄIHMISTEN PALVELUIHIN Ikäihmisten hyväksi työskentely on aina ollut mielekästä sektorista ja tehtävänkuvasta riippumatta toteaa hoitokoti Helmen johtaja Kati Poutanen. Poutanen on ehtinyt hankkimaan ikäihmisten palveluihin liittyvää työkokemusta sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta. Viime syksynä Poutanen siirtyi Joensuun kaupungin vanhuspalvelujen johtajan tehtävistä Rantakylässä sekä Kiihtelysvaarassa toimivan yksityisen Hoitokoti Helmen johtajaksi. Viranhaltijapäätösten laadinta, kokouksista toisiin kiiruhtaminen ja taloudellisten realiteettien pohdinta vaihtui näin ollen yli 70:n ikäihmisten asumispalvelujen järjestämiseen ja arjen hyvinvointiin keskittyvään työhön. Työympäristöjen eroista huolimatta harppaus julkisen sektorin tehtävistä yksityisen palvelukseen on sujunut kivuttomasti, sillä Poutanen on aloittanut työuransa yksityisessä hoitokodissa Etelä-Suomessa. Yksityiset ja julkiset palvelut ovat kuin kaksi eri maailmaa, sillä vaikka molemmat työskentelevät saman asian parissa, on lähestymistapa palveluihin toisistaan poikkeava, Poutanen toteaa havaitsemistaan eroista. Aikaisemmassa työssään vastatessaan Joensuun kaupungin vanhuspalveluista aina tukipalveluista ympärivuorokautiseen hoitoon Poutanen keskittyi pohtimaan sitä, miten saada mahdollisimman monelle avun tarvitsijalle riittävän hyvät palvelut asiakkaan asuinpaikasta, maksukyvystä ja muista olosuhteista riippumatta. Nykyinen työ keskittyy puolestaan yksittäisen asiakkaan elämäntilanteen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen, vaikka työtä toki ohjaavat sama asiakaslähtöisyys ja eettiset periaatteet kuin laajempiakin asiakasmääriä ajatellessa. Tiivistetysti julkisella puolella palvelujen järjestämistä ohjaa laaja-alainen ajattelu sekä tasaarvoon ja oikeudenmukaisuuteen keskittyvä byrokraattinen päätöksenteko, kun taas yksityissektorilla yksittäisen asiakkaan tarpeet ja niihin vastaaminen ovat keskiössä palvelujen varsinaisen järjestämisen ollessa yleensä mutkaton prosessi. Julkinen sektori ei pääse yhtä hyvin lähelle ikäihmisen arkea kuin yksityinen palveluntarjoaja, toisaalta taas yksityispuolella ei ole mahdollista vaikuttaa ja edistää ikäihmisten hyvinvointia laaja-alaisesti, Poutanen analysoi. Poutasen mielestä palvelujen järjestämisessä tarvitaan molempia toimijoita sekä tulevaisuudessa näiden entistäkin vahvempaa yhteistyötä ikäihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Yhteiskunnan kestävyyden ja ikäihmisten oman toiveiden kannalta on tärkeää, että keskitytään yhdessä erityisesti kotona asumista tukevien palvelujen kehittämiseen, Poutanen toteaa. Vaikka kotona asumiseen panostaminen on palvelujen järjestäjän näkökulmasta edullisinta, on selvää, että myös asumispalvelujen käyttö ja kustannukset tulevat lisääntymään palvelujen käyttäjien määrän kasvaessa. Poutasen mukaan onkin väistämätöntä, että taloudellisesti vakavaraisessa asemassa olevat ikäihmiset tulevat kustantamaan tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän itse käyttämiään palveluita. Vaikka Poutanen on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri, näkee hän myös sosiaalialan koulutuksella olevan paikkansa ikäihmisten palveluissa: Tällä hetkellä sosiaalialan korkeakoulutetut sijoittuvat ikäihmisten avopalveluihin, vaikka tarvetta sosiaalialan osaajille olisi myös asumispalveluissa, kuten palveluasumisen yksiköissä. Vaikka moniammatillisuutta ja sosiaalialan osaamista peräänkuulutetaan ikäihmisten palvelujen valtakunnallisissa laatusuosituksissa, käytännössä hoidon tarkoissa ohjeistuksissa huomiota kiinnitetään hoitohenkilökunnan koulutusvaatimuksissa ainoastaan terveydenhuollon tutkinnon suorittaneisiin. Suunta sosiaalisen vahvistamiseen on kuitenkin Poutasen mukaan olemassa, sillä esimerkiksi Etelä-Suomessa julkisen sektorin kilpailutuksissa saa lisäpisteitä, mikäli palveluntuottajalla on käytössään sosiaalialan korkeakoulutuksen saanut työntekijä. Poutanen kertoo nykyisessä työssään ehtineensä jo tarttua sosiaalialan osaamistarpeeseen palveluasumisessa, minkä johdosta hoitokoti Helmessä aloittaa keväällä sosionomin ja geronomin koulutuksen saanut työntekijä. Terveydenhuollon ammattilaisena Poutanen kertoo odottavansa innolla, mitä annettavaa sosiaalilalan korkeakoulutetulla on hoitokoti Helmen asukkaiden arkeen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Riikka Sutinen

8 VANHUSTEN KALTOINKOHTELU Vanhusten kaltoinkohtelu on arka ja vaikea aihealue. Kaltoinkohdellut vanhukset osaavat peittää ongelman varsin tarkasti, vaikka he olisivat kokeneet toisen henkilön tahallista tai tahatonta vahingoittamista fyysisesti, psyykkisesti, emotionaalisesti, seksuaalisesti tai taloudellisesti. Kaltoinkohtelu voi olla myös perustarpeiden tai ihmisoikeuksien laiminlyöntiä. Vanhusten kaltoinkohtelua esiintyy niin yksilön, palvelujärjestelmän kuin yhteiskunnallisella tasolla. Yksilöiden tasolla kaltoinkohtelua esiintyy parisuhteissa tai aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä. Perhe-, pari- ja lähisuhdeväkivaltana alkanut ja perheen salaisuutena jopa kymmeniä vuosia jatkunut ihmisarvon mitätöiminen, perusoikeuksien loukkaaminen ja minuuden luhistaminen voivat aiheuttaa kaltoinkohdellulle syviä psyykkisiä traumoja. Perheväkivalta ei pääty siihen, että ihminen ikääntyy. Kaltoinkohtelua voi olla myös parisuhteessa, jossa toinen toimii omaishoitajana. Uupuminen, viha ja katkeruus voivat viedä kaltoinkohdeltua välinpitämättömyyteen kohdata kaltoinkohtelijan mahdollinen avuntarve arjen keskellä. Kaltoinkohdellusta voi tulla kaltoinkohtelija. Kaltoinkohtelua voi ilmetä myös hoitosuhteessa, palvelurakenteen ja yhteiskunnan tasolla rakenteellisena kaltoinkohteluna, esimerkiksi palveluiden epäämisenä tai ikäsyrjintänä. Palvelujärjestelmän tasolla esiintyvä kaltoinkohtelu liittyy muun muassa palvelujärjestelmän toimimattomuuteen. Hoitajien taholta kaltoinkohtelua kuvaavia toimintatapoja ovat epäasiallinen kohtelu, erilaiset laiminlyönnit ja rajoitukset sekä liukuhihnamainen toiminta. Selkeää kaltoinkohtelua ovat esimerkiksi lyöminen, kovakourainen käsittely ja töniminen. Eri tutkimusten mukaan vanhusten huonoon kohteluun vaikuttaa vanhustyön yksiköissä esiintyvä puuttumattomuuden ja puhumattomuuden kulttuuri. Huonoon kohteluun ei puututa, vaikka asia on tiedossa. Palvelujärjestelmän tasolla kaltoinkohtelun esiintymiseen vaikuttaa myös hoitajien määrän vähäisyys työmäärään nähden sekä se, että hoitajat kokevat itsensä arvottomaksi. Perustuslakiin kirjattu oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on palvelujärjestelmän perusta, mikä tällä hetkellä elää murrosvaihetta. Palvelujärjestelmän sisällölliset ja rakenteelliset näkökulmat ovat tarkastelussa ja palvelujärjestelmää leimaa voimistuva reformismi. Vanhusten kaltoinkohtelun yhteiskunnalliseen tasoon sisältyy näkemys yhteisten arvojen ristiriidasta. Tehdyt valinnat perustuvat rahaan, eivät yhteisiin arvoihin. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja julkisen vallan velvollisuus järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ohjaa päätöksentekoa, vaan raha on määrittävä tekijä. Vanhuspolitiikan valtakunnallinen linjattomuus näyttäytyy ohjaavien normien ja lakien puuttumisena. Tämä näkyy kuntien toiminnassa ja arvostuksissa vanhusten hoidossa. Jää nähtäväksi mitä vanhuspalvelulaki tuo tullessaan. Yhteiskunnallisella tasolla vanhusten kaltoinkohtelua on silloin, kun vanhusten perus- ja ihmisoikeudet jäävät toteutumatta päätöksenteossa ja tehdyissä valinnoissa. Vanhuspalveluissa 1980-luvulla alkaneita suuria muutoksia on perusteltu taloudellisilla syillä ja työn rationalisoinnin sekä tehostamisen tarpeella. Muutos näkyy hyvinvoinnin kasvun ja laajenemisen sijasta hyvinvointimenojen kontrollina ja rajoittamisena. Julkisten palvelujen säästö- ja tehostamistoimet näkyvät muun muassa julkisten palvelujen siirtymisenä yksityisille palveluntuottajille sekä omais- ja vapaaehtoistyöhön. Vanhusten kaltoinkohtelun ehkäiseminen ja siihen puuttuminen vaatii nykyistä vankempaa osallistumista rakenteelliseen työhön, muun muassa vaikuttamista ikääntyvien asumista ja hoitoa koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Suuri haaste onkin, että ikäihmisten yksilölliset ja vaikeat elämäntilanteet tunnistettaisiin, jotta niihin voitaisiin puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Vanhusten parissa työskentelevien tulee pohtia etiikan merkitystä ja vanhusten oikeuksien toteutumista sekä niiden konkretisoitumista vanhustenhuollon kentällä. Kaltoinkohtelua on olemassa ja siihen on puututtava. Kaisa Rautiainen sosiaalityöntekijä, YTM

9 IKÄIHMISET JA ALKOHOLI Tutkimustulosten mukaan eläkeikäisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja raittius on puolestaan harvinaistunut. Ikäihmisten alkoholin käyttöön on alettu kiinnittää huomiota kuitenkin vasta viime vuosina. Alkoholin käytön puheeksiotto ei ole kuitenkaan sosiaali- ja terveystoimen henkilöstölle totuttu työtapa. Erityisen vaikeaa puheeksiotto on ikäihmisten kohdalla. Alkoholin käytöstä johtuvat oireet voidaan myös sotkea muuhun vanhenemiseen liittyviin oireisiin. Ikäihmisten alkoholin käytön syyt ovat yhtä moninaiset kuin muullakin väestöllä; Alkoholia käytetään rentoutumiseen, hauskanpitoon, seurusteluun, ruokajuomaksi ja ahdistukseen. Iäkkäillä alkoholin käytön syitä ovat myös kivut ja sen nauttiminen lääkkeeksi. Lääkkeet ja alkoholi on todettu huonosti yhteensopivaksi ja sen vuoksi alkoholin käytöstä kysyminen iäkkäiltä henkilöiltä on erityisen tärkeää. Jouni Ahosen väitöstutkimuksen mukaan, yli 77 vuotiaista 29 % käytti vähintään kymmentä lääkettä. Lisäksi 28 %:lla samaisesta ikäryhmästä käytti lääkkeitä, joita ei suositella käytettävän ikäihmisille. Iäkkäiden alkoholinkäytön puheeksiottoon, arviointiin, neuvontaan ja palveluohjaukseen on kehitetty yli 65- vuotiaiden Alkoholimittari. Alkoholimittari on suunnattu sosiaali- ja terveystoimen henkilöstölle, diakoniatyöhön sekä järjestötoimijoille. Alkoholimittarissa kysytään alkoholin käytön tiheyttä ja määrää, alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttöä sekä mahdollista alkoholiriippuvuutta. Näiden lisäksi selvitetään alkoholin käytön syitä sekä alkoholin käyttöön liittyviä oireita ja tilanteita. Alkoholimittari antaa työntekijälle ohjeita asiakasneuvontaan ja palveluohjaukseen. Alkoholimittarin käyttöönoton tukemiseksi on valmistunut Sopivasti Seniorille DVD. DVD antaa tiivistettyä tietoa ikäihmisten alkoholin käytöstä ja käyttöön liittyvistä tekijöistä sekä ohjaa työntekijöitä käyttämään edellä mainittua alkoholimittaria. DVD:n avulla rohkaistaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä ikäihmisten alkoholin käytön puheeksiottoon ja auttamiseen. Niin alkoholimittari kuin Sopivasti Seniorille DVD löytyvät alkoholiohjelman sivuilta www.alkoholiohjelma.fi/aineistot. Materiaalit ovat vapaasti katsottavissa ja tulostettavissa. Parhaillaan on valmistumassa ikäihmisille itselleen suunnattu alkoholinkäytön arviointimittari. Itsearviointimittarin tarkoituksena on antaa tietoa alkoholin vaikutuksesta ikääntyneen kehossa, alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä saada ikäihmistä pohtimaan alkoholin käyttöään ja sen mahdollisia haittoja. Näiden asioiden tiedostamisen toivotaan auttavan vastaajaa vähentämään alkoholin käyttöään sekä tarvittaessa madaltamaan kynnystä ottaa yhteyttä ammattilaiseen, jonka kanssa asiaa voi pohtia asiaa yhdessä. Myös tämä mittari tulee valmistuttuaan alkoholiohjelman sivuille (valmistumisajankohta 5/2012). Alkoholin käytön puheeksiotto on jokaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen osaamista ja perustyötä. Toivon lämpimästi, että nämä kehitetyt työvälineet tulevat olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työkalupakissa ja sitä kautta rohkaistutaan ottamaan alkoholin käyttö puheeksi ja antamaan asiakkaalle hänen tarvitsemaansa apua ja tukea. Myös ikäihminen tarvitsee ohjausta ja tukea päihdeasioissa. Anne Kejonen, sairaanhoitaja (ylempi AMK) Alkoholiohjelman aluekoordinaattori Itä-Suomen aluehallintovirasto

10 TALENTIAN LIITTOVALTUUSTO Talentian ylintä päätösvaltaa käyttää liittovaltuusto. Liittovaltuuston valitsee jäsenistö keskuudestaan neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan. Liittovaltuuston vaalit pidetään 15.5. 31.5.2012. Ehdokasasettelu päättyy 15.4.2012. Asetu ehdolle ja äänestä! Sinulla on monta hyvää syytä ryhtyä valtuustoehdokkaaksi ja äänestää. Tiesitkö, että liittovaltuuston jäsenet päättävät sinun jäsenmaksustasi? Tiesitkö. että liittovaltuusto päättää, kenestä tulee Talentian puheenjohtaja? Päättää, hyväksytäänkö sinua koskeva virka- tai työehtosopimus ja sinun palkkauksesi? Hyväksyy Talentian arvot? Kehittää toimintaa niin, että Talentia näkyy ja alan arvostus nousee? Että Talentian tehtävänä on edistää jäsentensä mahdollisuutta hyvään työelämään? Kiinnostuitko? Asetu ehdokkaaksi 15.4.2012 mennessä (lomake osoitteessa www.talentia.fi) ja lisäksi muista äänestää! Saat vaalimateriaalin postissa kotiin. Liittovaltuusto - päättää Talentian pitkän aikavälin strategioista - valitsee järjestölle puheenjohtajan ja hallituksen - käsittelee vuosittain järjestön toiminta- ja taloussuunnitelman sekä edellisen vuoden toiminnasta ja taloudesta tehdyt kertomukset - päättää virka- ja työehtosopimustavoitteista ja sopimuksia koskevien tarjousten hyväksymisestä, ellei valtuusto ole valtuuttanut hallitusta päättämään näistä asioista - päättää mahdollisen työtaistelun aloittamisesta ja lopettamisesta, järjestön säännöistä ja jäsenmaksusta - nimeää Talentian ammattieettisen lautakunnan.

11 SOSIAALIALAN KORKEAKOULUTETUT TALENTIA POHJOIS-KARJALA RY KEVÄTKOKOUSKUTSU Sääntömääräinen kevätkokous Aika 30.3.2012 klo 17.30 Paikka Joensuun teatteriravintola, Tornikabinetti Osoite: Rantakatu 20, 80100 Joensuu Esityslista 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen järjestäytyminen 3. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Esityslistan hyväksyminen 5. Toimintakertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto vuodelta 2011 6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille 7. Ilmoitusasiat 8. Kokouksen päättäminen Tervetuloa! Hallitus Talentia Pohjois-Karjala ry Katso kevätkokouksessa käsiteltävien asioiden sisällöt paikallisyhdistyksen verkkosivuilta ajankohtaista-osiosta osoitteesta www.talentia.fi/pohjoiskarjala NYT VIRKISTÄYTYMÄÄN! Kevätkokouksen jälkeen on aika virkistää mieltään teatteriesityksen merkeissä. Talentia Pohjois- Karjala ry tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden katsoa Luolamies-esityksen. Esitys alkaa kokouksen jälkeen klo 18.30. (kesto n. 1 t 50 min, sisältäen väliajan) Kun näyttelijä Olli-Kalle Heimo nousee näyttämölle paljastuvat Marsin ja Venuksen salat! Vaikka tieteet ja taiteet ovat kehittyneet huimiin mittoihin sitten alkupamahduksen, ovat mies ja nainen jatkuvassa kiviaikaisessa kahnauksessa keskenään. Nykyaika asettaa omia haasteitaan metsästäjämiehen ja keräilijä-naisen kohtaamiselle, mutta jokin kumma kuitenkin vetää näitä kahta vastavoimaa toistensa puoleen. (Joensuun kaupunginteatteri, ohjelmisto, Luolamies). Sitovat ilmoittautumiset virkistysvastaavalle sähköpostilla osoitteeseen outi.hallfors@gmail.com 18.3.2012 mennessä.