Työpajan Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon avausesitelmä XXXVI Kielitieteen päivillä Jyväskylässä 15.5.2009 Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon Tommi Jantunen, kielten laitos, Jyväskylän yliopisto tommi.j.jantunen@jyu.fi Työpajan tarkoitus Käsitellä eri näkökulmista viittoman olemusta ja viittomiston koostumusta ja variaatiota niin suomalaisessa kuin muissakin viittomakielissä. Saattaa yhteen Suomessa vaikuttavia viitotun kielen tutkijoita ja muita aiheesta kiinostuneita. Tarjota foorumi keskustella rakentavasti aiheesta, joka on sekä kaikille yhteinen että teoreettisesti ja käytänöllisesti esimerkiksi sanakirjojen laatimisen kannalta perustavanlaatuinen. 1 2 Kysymyksenasetteluja Mikä on viittoma? Mikä on viittoman suhde eleeseen? Onko viittomalla perusmuotoa? Millaisiin luokkiin viittomisto jakautuu? Miten tarkkaan viittomia voi luokitella? Mitä viittomia sanakirjoissa pitäisi tai voi kuvata? Mitä ongelmia viittomiston variaatio aiheuttaa sanakirjojen laatimiselle? 3 Prolegomena viittomaan Viittoma on kiistatta tutuin, keskeisin ja hyväksytyin käsitte ja yksikkö jokaiselle viitotun kielen parissa tutkimusta tekevälle. Sanan tapaan viittoman täsmällisen olemuksen julkitoteaminen ja yksiköllinen rajaaminen on kuitenkin hankalaa, ja normaalisti jokainen tutkija joutuu muodostamaan viittomasta oman, tavallisesti omista tutkimusintresseistään kumpuavan määritelmänsä. 4 Sana ~ viittoma Viitotun kielen tutkimus operoi oletuksella, jonka mukaan sana ja viittoma ovat yhteismitallisia käsitteitä. Tätä oletusta ei ole merkittävällä tavalla kyseenalaistettu. Toisaalta hajahuomioita esim. kahden manuaalisen artikulaattorin vaikutuksesta viittomien sanamaisuuteen on esitetty, ja myös esimerkiksi viittomien sanoja suurempi ikonisuus on virittänyt keskustelua. Näkökulmia sanaan Semanttinen sana ~ merkitys Ortografinen sana ~ kirjainmerkit ja välit Kieliopillinen sana ~ morf. ja synt. ominaisuudet Leksikaalinen sana ~ perusmuoto Fonologinen sana ~ abstrakti rakenne Prosodinen sana ~ esim. tavurakenne Foneettinen sana ~ signaalin ominaisuudet 5 6 1
Zeshan (2002) Kohti kieliopillista viittomaa: Konventionaalinen merkitys (!) Yksinään esintymisen vapaus Rakenteellinen koheesio (?) Elementtien järjestys (??) Sandler (1999) Fonologisen viittoman kriteerejä Yksitavuisuus Vain yksi osallistuvien sormien joukko Vain yksi artikulaatioalue Kaksikätisten viittomien yhteispelirajoitteet 7 8 Ongelmia viittoman määrittelylle aiheuttavat mm. Samanaikaiset sanat (esim. pupu loikkii vuorelle ) Hajoavat sanat Ikonisuus ja eleet (!) Syntaktinen käyttäytyminen (vrt. sanan ja lauseen raja) Yhdisteet (onko niitä?) Morfologinen rakenne (esim. morfotaksi) Fonologinen rakenne (esim. fonemaattisten yksiköiden määrä) SVK:n viittoma kieliopillisesta Rissanen (1985: 23): Viittoma on viittomakielen pienin vapaa muoto. Rissanen (1998: 72): The lexical signs undergo grammatical processes in which the grammatical signs may participate. The processes in Finnish Sign Language are affixation [---], duplication, reduplication and iteration [---], and incorporation [---]. 9 10 SVK:n viittoma leksikografisesta SVK:n viittoma fonologisesta Suomalaisen viittomakielen perussanakirja (1998: 29; alk.per. kursivointi): Rissanen FONEEMI- INVENTAARIT (1985) Perussanakirja (1998) Takkinen (2002) Rainò (2004) Savolainen (2006) Tämän sanakirjan hakuviittomat ovat kiinteitä viittomia. Kiinteälle viittomalle voidaan löytää perusmuoto, ja sillä on rajallinen merkitys. Osa kiinteistä viittomista on monisuuntaisia, ja osaa voidaan muunnella aspektuaalisesti. [kappaleen vaihto] Polysynteettisillä viittomilla ei ole perusmuotoa, eikä niiden merkitystä ole helppo kuvata. Polysynteettinen viittoma vastaa merkitykseltään lausetta ja kääntyy usein suomeksikin yhtä sanaa pidemmällä ilmauksella tai kokonaisella lauseella. Käsimuoto 30 (37) 83 symbolia (100+9) 41 46;70 Artikulaatiopaikka 19 15 symbolia - 19<? 14;200 Liike 24 6 symbolia -? 30;62 Orientaatio - - - - 17;44 Ei-manuaaliset elementit - 30 vkhuuliota - - 40;40 11 12 2
SVK:n viittoma prosodise(mma)sta SVK:n viittoma foneettisesta Jantunen (2007: 122): Prototyyppinen lekseemi on SVK:ssa vähintään yksi-, mutta enintään kaksitavuinen. 13 14 Vertikaalinen liike SVK:n viittoma foneettisesta Prolegomena viittomiston käsittelyyn Viittoman määrittely vaatii perusymmärryksen viittomien moninaisuudesta ja variaatiosta, ja kannanotto viittoman olemukseen pakottaa normaalisti ottamaan kantaa myös koko viittomiston koostumukseen. Näin onkin tehty. Käytännössä rajanveto eri viittomaluokkien välillä ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Ruudut 15 16 Viittomiston koostumus kansainvälisessä kirjallisuudessa, esim. Battison (1978): yksi- ja kaksikätiset viittomat; kehokontaktilla tai ilman; käsien yhteispeli Wilbur (1987): yksi- ja monimorfeemiset viittomat Wallin (1996): citation form signs and polysynthetic signs Johnston & Schembri (1999): established and productive lexicon Brentari & Padden (2001): natiivi ja non-natiivi leksikko; ydin ja periferia --- Generatiivinen kirjallisuus: hyllystä otetut pää- ja alakategoriat! Viittomiston koostumus SVK:ta käsittelevässä kirjallisuudessa, esim. Rissanen (1985: 28-29): kielellisen merkin lajien mukainen jako (eriasteisesti ikoniset vs symboliset) Rissanen (1985: 29-42; 1998): pääjako nominaaleihin ja verbaaleihin Rissanen (1998: 61-67): viittoman leksikaaliseen kompleksisuuteen pohjaava jako (yksinkertaiset viittomat, simultaaniset yhdisteet, sekventiaaliset yhdisteet) Suomalaisen viittomakielen perussanakirja (1998: 29-30): kiinteät ja polysynteettiset viittomat Takkinen (2002: 35-36): kiinteät ja produktiiviset viittomat Rainò (2004): proprit vs muut Savolainen (2006: 19): kiinteät, polysynteettiset ja deiktiset viittomat Jantunen (2007): tavuiset vs tavuttomat 17 18 3
Keskeiset jaot SVK:ssa Nominaalit ja verbaalit (Rissanen 1985, 1998; ks. myös Rainò 2004 ja Jantunen 2007, 2008) Kiinteät ja polysynteettiset viittomat (Suomalaisen viittomakielen perussanakirja 1998, Savolainen 2000, Jantunen 2003; ks. myös Takkinen 2002 ja Savolainen 2006) ja niiden ongelmia Onko nominaalien ja verbaalien lisäksi olemassa muita sanaluokkia, ja jos on, niin minkämoisia? Miksi kiinteissä viittomissa on monesti enemmän morfeemeja kuin polysynteettisiksi eli hyvin runsasmorfeemisiksi väitetyissä viittomissa? 19 20 Kohti transsendenttiä kielitiedettä(kö)? Lisäulottuvuuden viittomia ja viittomistoa koskevan määrittelyn ja rajanvedon problematiikkaan tuo viime vuosina pinnalle noussut eletutkimus. Eleistä keskustelu viitottuun kieleen liittyen on ollut pitkään epäortodoksia, ja esimerkiksi viittomien historiallisen muutoksen tutkimus on pyrkinyt systemaattisesti osoittamaan läpinäkyvien ja pantomiimisten eleiden muuttuvan läpinäkymättömiksi abstrakteiksi vapaiksi morfeemeiksi. Viimeaikainen tutkimus viittomien sisältämistä elekomponenteista ja eleiden ja viittomien epäkategorisesta suhteesta pakottavat kuitenkin uudelleenarvioimaan perinteisiä käsityksiä puhtaasti morfemaattisista viittomista. 21 Missä ovat morfeemit? k1: KL-(V )- hyppelehtii -1-2y[k2:n edessä] k2: KL-(V )- hyppelehtii -1-2y[k1:n jäljessä] nelijalkainen olio liikkuu tasoa ylöspäin hyppelehtivällä tavalla 22 Ele ja viitottu kieli Liddell (2003: 362): In spite of [numerous] demonstrations, gradience and modality have kept intonation and gesture outside of the mainstream of linguistic analysis. This choice is not available for ASL. Ignoring gestures and the gradient aspects of the signal produced by the hands leaves out too much. 23 Kohti eleen määritelmää McNeill (1992): "The gestures [...] are the movements of the hands and arms that we see when people talk." Esim. Emmorey (1999): on olemassa myös kasvoilla ja keholla tuotettuja eleitä. Armstrong et al. (1995): kaikki on elettä! 24 4
Ele semioottisesta näkökulmasta Okrentin (2002: 187) mukaan ele on se, joka ilmaisee ajatuksen kuvallisen ulottuvuuden puheen aikana; eleen muoto on suorassa yhteydessä mielikuvaan, joka voi olla joko konkreettinen tai abstrakti muodoltaan ei-konventionaalinen muodon ja merkityksen suhteen gradientti, ei katogorinen. Kielen antimodulaarisuus McNeill (1992: 2): [G]estures are an integral part of language as much as words, phrases, and sentences gesture and language are one system. 25 26 Joitakin rajanylityksiä ja rajanvetoja tässä työpajassa Viitotun kielen näkökulma, mm: Viittoma ja ele Viittomat ja viittomakategoriat Sanakirjatyö Yleisempi näkökulma, mm: Tutkimus ja kielen ohjailu Kieli ja viestintä Teoria ja käytäntö Kirjallisuus (1) Armstrong, D. F., Stokoe, W. C. & Wilcox, S. E. Wilcox (1995). Gesture and the Nature of Language. Cambridge: Cambridge University Press. Battison, R. (1978). Lexical Borrowing in American Sign Language. Silver Spring, Maryland: Linstok Press. Brentari, D. & Padden, C. (2001). Native and foreign vocabulary in American Sign Language: a lexicon with multiple origins. In D. Brentari (Ed.) Foreign vocabulary in sign languages: a cross-linguistic investigation of word formation, 87 119. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates. Emmorey, K. (1999). Do signers gesture? In L. S. Messing & R. Campbell (Eds.), Gesture, Speech, and Sign, 133-159. New York: Oxford University Press. Jantunen, T. (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura. Jantunen, T. (2007). Tavu suomalaisessa viittomakielessä. Puhe ja kieli 27:3, 109-126. Jantunen, T. (2008). Fixed and free: order of the verbal predicate and its core arguments in declarative transitive clauses in Finnish Sign Language. SKY Journal of Linguistics 21 (2008), 83-123. Johnston, T. & Schembri, A. (1999). On defining lexeme in a signed language. Sign Language & Linguistics 2:2, 115-185. Liddell, S. K. (2003). Grammar, Gesture, and Meaning in American Sign Language. Cambridge: Cambridge University Press. McNeill, D. (1992). Hand and Mind: What Gestures Reveal about Thought. Chicago and London: The University of Chicago Press. Okrent, A. (2002). A modality-free notion of gesture and how it can help us with the morpheme vs. gesture question in sign language linguistics (or at least give us some criteria to work with). In R. P. Meier, K. Cormier & D. Quinto- Pozos (Eds.), Modality and structure in signed and spoken languages, 175-198. Cambridge: Cambridge University Press. Rainò, P. (2004). Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakie-liyhteisössä. Deaf Studies in Finland 2. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. [html-pohjainen CD-ROM]. 27 28 Kirjallisuus (2) Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12, Helsingin yliopisto. Rissanen, T. (1998). The Categories of Nominals and Verbals and Their Morphology in Finnish Sign Language. Licentiate Thesis in General Linguistics. The Department of Finnish and General Linguistics, University of Turku. Sandler, W. (1999). Cliticization and prosodic words in a sign language. In T. Hall & U. Kleinhenz (Eds.), Studies on the Phonological Word, 223-255. (Current Studies in Linguistic Theory). Amsterdam: Benjamins. Savolainen, L. (2000). Viittoman rakenne. Teoksessa A. Malm (toim.) Viittomakieliset Suomessa, 168-188. Helsinki: Finn Lectura. Savolainen, L. (2006). Viittomakielten kirjoitusjärjestelmien periaatteet ja käytäntö. Helsingin yliopisto, yleisen kielitieteen laitos. Yleisen kielitieteen pro gradu -tutkielma. Suomalaisen viittomakielen perussanakirja (1998). Kuurojen Liitto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: KL- Support Oy. Takkinen, R. (2002). Käsimuotojen salat: viittomakielisten lasten käsimuotojen omaksuminen 2 7 vuoden iässä. Deaf Studies in Finland 1. Helsinki: Kuu-rojen Liitto ry. Wallin, L. (1996). Polysynthetic Signs in Swedish Sign Language. Department of Linguistics, Department of Sign Language, Stockholm University. Wilbur, R. B. (1987). American Sign Language: Linguistic and applied dimensions. Boston, MA: Little, Brown and Co. Zeshan, U. (2002). Towards a notion of 'word' in sign languages. In R. M. W. Dixon & A. Y. Aikhenvald (eds.), Word. A cross-linguistic typology, 153-179. Cambridge: Cambridge University Press. 29 5