Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia Lapissa - toimintaa, yhteistyötä ja mahdollisuuksia

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia Lapissa - toimintaa, yhteistyötä ja mahdollisuuksia Katariina Imporanta Selvitystyö 2011 Lapin yliopisto Koulutus- ja kehittämispalvelut

Sisällys 1. Johdanto 3 2. Tavoitteet 4 3. Taiteen ja kulttuurin yhteys hyvinvointiin 5 4. Taide- ja kulttuurialan toimijoita ja palveluiden tarjoajia Lapissa 8 5. Esimerkkejä toteutetuista projekteista ja uusista tuotteista 13 6. Kysyntä ja mahdollisuudet 15 7. Toimenpide-ehdotuksia 18 Lähteet Kannen kuva: Vau Vanne - alle vuoden ikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattu sirkusesitys, Suomi-instituutti Pariisi. Monitaideyhdistys Piste / kuvat Joonas Martikainen 2

1. Johdanto Taiteen ja kulttuurin yhteys hyvinvointiin on ollut keskustelussa jo pitkään, mutta aiemmin keskustelu on painottunut enemmänkin taiteen ja kulttuurin terapeuttisiin vaikutuksiin. Nykyään hyvinvointi ja terveys käsitteet ovat laajentuneet kattamaan elämää kokonaisvaltaisesti. Yhteiskunnan muutoksen sekä erilaisten kulttuuripoliittisten toimintojen kautta ovat taide- ja kulttuuritoiminnat nousseet marginaaleista lähemmäs ihmisten arkea. Niiden nähdään ulottuvan monelle inhimillisen elämän alalle ja toimivan osana elämänpiiriämme. Hyvinvointia lisäävästä näkökulmasta taiteeseen kuuluu sekä mahdollisuus nauttia siitä kokijana, että mahdollisuus harrastaa erilaisia taiteita. Opetusministeriö julkaisi tammikuussa 2010 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia ehdotuksen toimintaohjelmaksi. Toimintaohjelma on osa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa. Hanna-Liisa Liikasen toimittama ohjelma sisältää asian puitteissa konkreettisia toimintaehdotuksia liittyen muun muassa lainsäädäntöön, hallintoon ja rahoitukseen sekä yhteistyöhön, tutkimukseen, koulutukseen ja tiedon levittämiseen. Sen kolme painotusaluetta ovat: 1) kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristöjen edistäjänä 2) taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa 3) työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. Yksi kahdeksastatoista toimenpide-ehdotuksesta, ehdotus nro neljä, painottuu alueellisten yhteistyömallien ja strategioiden kehittämiseen, mitä varten opetusministeriö on myöntänyt määrärahoja taidetoimikunnille. Tarkoitus on, että alueellisen yhteistyön kehittäminen tällä sektorilla tullaan tulevaisuudessa kirjaamaan osaksi taidetoimikuntien tulostavoitteita. Lapissa taiteen ja kulttuurin yhteydet hyvinvointiin toteutuvat monella osa-alueella. Taideopetusta annetaan useissa Lapin kunnissa muun muassa vapaan sivistystyön verkostojen kautta. Alueella on paljon useita toimijoita eri taiteen ja kulttuurin aloilta: taiteilijoita, freelancereita, kollektiiveja, yhdistyksiä ja organisaatioita, joiden tekemällä työllä on monenlaisia hyvinvointivaikutuksia. Koko maakunnan kattavaa toimintaa, toteuttavat esimerkiksi Lapin alueteatteri ja Lapin kamariorkesteri, jotka vierailevat 3

vuosittain Lapin kunnissa. Oman lisänsä tuovat tapahtumat, sekä pienet että isot. Aiheeseen panostetaan paljon myös erilaisilla hankkeilla. Taide- ja kulttuuripalveluiden jakautuminen on Lapissa kuitenkin epätasaista, ja hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on lukuisasti. Kysyntää olisi mahdollista lisätä. Kysynnän kasvaminen toisi taiteen alan ammattilaisille lisää työmahdollisuuksia, ja siihen vastaaminen toisi mukanaan myös lisää hyvinvointia. Myöskään matkailussa, yhdessä Lapin kärkitoimialoista, taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä ei hyödynnetä tarpeeksi. Myöskään varsinaista alueellista toimintatapaa tai strategiaa ei ole luotu, jolla eri sektorien tekijät, tuottajat, tilaajat, rahoittajat sekä yleisö löytäisivät toisensa paremmin. 2. Tavoitteet Tämän selvitystyön tavoitteena on tuoda esille Lapin alueen osaamis- ja painotusalueita liittyen taide- ja kulttuuritarjontaan ja palveluihin. Samalla työssä kartoitetaan jo olemassa olevia kulttuuripainotteisia hyvinvointipalveluita, sekä hahmotellaan uusia. Työssä painottuu aluekehityksen näkökulma: siinä pyritään löytämään konkreettisia toimintatapoja, joilla kysyntää voidaan lisätä samoin kuin eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kysyntää voidaan kasvattaa tiedottamalla uusista mahdollisuuksista sekä rakentamalla toimivaa yhteistyöverkostoa. Yhteistyön luomisessa on tärkeää saada olemassa olevat toimijat ymmärtämään yhteys taide- ja kulttuuritoimintojen ja hyvinvoinnin välillä. Siksi selvitystyössä avataan myös näkemyksiä, joille ajattelu taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista perustuu, samoin kuin esimerkkejä erilaisista toteutetuista taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhdistävistä projekteista. Selvitystyön loppuosassa taas esitellään konkreettisia toimenpiteitä, jotka toimivat osaltaan tämän selvitystyön jatkotoimenpiteinä. Selvitystyön toteuttajana toimii taiteen maisteri Katariina Imporanta Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluista. Työssä visuaalinen taide voi korostua muiden taiteenlajien yli johtuen tekijän taustasta, joka on kuvataidekasvatuksessa ja luovan alan yrittäjyydessä. Tekijä toivoo kuitenkin, että esiteltyjä asioita ja toimenpiteitä voi soveltaa muillekin taiteenaloille. Selvitystyössä näkyy myös yrittäjyyteen kannustava asenne, sillä 4

tekijä on vakuuttunut mahdollisuudesta yhdistää taiteilijuus / taidetoimijuus ja yrittäjyys, mille tekijän toiminta Mieland Oy:ssä on avannut ajattelua. Selvitystyössä on käytetty keskeisenä lähteenä keväällä 2010 ilmestynyttä TaikaLappi hankkeen raporttia. TaikaLappi hankkeessa on käsitelty taidetta ja kulttuuria hyvinvoinnin katalysaattoreina Lapissa. Selvitystyön taustalla on myös Sibelius-akatemian hallinnoima Taiteen erityispätevyyspaletti -hanke, jossa tekijä on toiminut Lapin yliopiston edustajana. Hankkeessa kartoitetaan taiteen alan tulevaisuuden osaamistarpeita ja muodostetaan niistä oppisopimustyyppisesti suoritettavia taiteen alan erityispätevyyksiä. Hankkeessa esiin tulleet ajatukset taiteen alan ammattilaisten tulevaisuudenkuvista näkyvät vaikutteina tämän selvitystyön taustalla. Selvitystyötä on ohjannut ohjausryhmä, jonka muodostavat Lapin taidetoimikunnan pääsihteeri Tomi Aho ja läänintaiteilija Petteri Putkinen. Lapin alueen toimijoita on kartoitettu hyödyntämällä verkostoja sekä haastattelemalla toimijoita. Syksyllä 2010 toteutettiin muun muassa Lapin taiteilijaseuran jäsenille haastattelu ja kysely yhdessä Lapin taiteilijaseuran visuaalisten taiteiden managerin kanssa. 3. Taiteen ja kulttuurin yhteys hyvinvointiin Taiteen ja kulttuurin myönteisistä hyvinvointivaikutuksista on olemassa paljon sekä kotimaista että kansainvälistä tutkimustietoa. Vaikutukset ovat moninaisia, samoin kuin ne tavat, joilla taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät toiminnot tukevat hyvinvointia. Vaikutusten mittaaminen ja todentaminen on haasteellista, mikä osaltaan aiheuttaa vaikeuksia aihealueen tärkeyden perustelemisessa esimerkiksi päätöksentekijöille. Mittaamista vaikeuttaa myös se, että vaikutukset ovat erilaisia, jopa ristiriitaisia eri ihmisille. Mittarina voi kuitenkin pitää esimerkiksi muutosta toimintatavoissa, kuten esimerkiksi toistuvaa osallistumista taide- ja kulttuuritapahtumiin. (Wallenius-Korkalo 2011.51-52.) Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmassa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset jaetaan neljään eri ulottuvuuteen: 1. Taide elämyksinä, osana ihmisen perustarpeita 5

2. Taiteen ja kulttuuritoiminnan yhteys hyvään koettuun terveyteen, parempaan työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin 3. Kulttuuritoiminnan ja harrastamisen kautta syntynyt yhteisöllisyys, verkostot, sosiaalisuus, elämänhallinta 4. Taiteen, rakennetun ympäristön, arkkitehtuurin ja sisustamisen vaikutukset viihtyisämmän elinympäristön tai työympäristön luomiseksi (Liikanen 2010. 65.) Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten viimeaikainen esiinnousu liittyy muuttuneeseen käsitykseen terveydestä: terveys nähdään nykyään kokonaisvaltaisesti: se on voimavara, eikä pelkkää sairauden poissaoloa. Siten laadukkaasti koettu vapaa-aika, johon voi kuulua esimerkiksi kulttuurin harrastamista, ylläpitää terveyttä. Laadukkaalla vapaa-ajalla on yhteys myös esimerkiksi työelämään hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. (Liikanen 2010. 26.) Taide voi toimia elämyksenä ja luovana itseilmaisuna, ja sen tekemisellä ja käytöllä on myös terapeuttisia ja eheyttäviä vaikutuksia. Esimerkiksi taiteen harrastaminen, vaikkapa keramiikka, jossa käsillä tekeminen on pääosassa, voi tuoda iloa ja onnistumisen elämyksiä. Teatterissa, taidenäyttelyssä tai kirjallisuuden kautta voi kokea suuria tunteita ja käydä läpi vaikeita asioita, kokea katharttisia elämyksiä. Yhtä lailla kuin taiteen tekeminen ja sen ja kulttuurin harrastaminen itsessään tuovat iloa, niin sitä tuo myös niihin liittyvä yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Sosiaalisesti vietetty vapaaaika ja kulttuuriharrastukset edistävät henkistä ja fyysistä terveyttä ja pidentävät ikää, jopa tehokkaammin kuin liikunta, laihduttaminen tai tupakoinnin lopettaminen (Kulttuurifriikki elää pitkään 2010). Lisäksi yhteisöllisyydellä, osallisuudella ja me-hengellä on osallisuutensa syrjäytymisen ehkäisyyn. Taidetoimintoja onkin käytetty usein myös poistamaan ennakkoluuloja ja muureja ja luomaan yhteisöllisyyttä eri ryhmien välille, muun muassa työskenneltäessä maahanmuuttajien kanssa. Erityisryhmien osalta taide- ja kulttuuritoiminnot voivat toimia suurena apuna esimerkiksi psyykkisen kunnon ylläpitäjinä. Entistä enemmän ollaankin kiinnittämissä huomiota siihen, että palveluiden saatavuus olisi taattu kaikille: Yhä tärkeämmäksi on nousemassa kulttuuriin osallistumisen tukeminen ja esteiden poistaminen niiltä, jotka tulevat erilaisista kulttuuritaustoista tai joilla vamman tai muun henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi on vaikeuksia osallistua yleiseen kulttuuritarjontaan. (Liikanen 2010. 45.) 6

Taide voi myös olla vaikuttaja: se voi toimia väylänä mielipiteen ilmaisussa tai katalysaattorina muutoksen aikaansaamisessa. Suomen kuntaliiton sivistyspoliittisessa ohjelmassa kulttuuria korostetaan yhteiskunnan aktiivisena voimana sekä yksilön että yhteisön tasoilla (Liikanen 2010. 52). Yhteisötaide on yksi mahdollisuus nostaa esille epäkohtia ja ehdottaa parannusehdotuksia, ja saada siten aikaan toimintaa, joka parantaa elämänlaatua. Esimerkiksi Utsjoella järjestetyssä yhteisöllisessä Tulikettu - taidekasvatusprojektissa on saatu aikaan monia positiivisia vaikutuksia yhteisössä. Projekti on esimerkiksi vahvistanut paikallisidentiteettiä, ja aktivoinut ja innostanut paikallisia ihmisiä löytämään omat vahvuutensa. (Hiltunen 2009. 251, 269.) Ympäristösuunnittelulla, asumisen ja elinympäristön estetiikalla ja vaikuttamisen mahdollisuuksilla on vaikutuksensa hyvinvointiin. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - toimintaohjelmassa todetaan tiedon lisäävän arvostusta ja auttavan oikeiden ratkaisujen tekemisessä, jotta ympäristö säilyy arvokkaana, aitona, elinvoimaisena, arkea tukevana ja mielenkiintoisena. (Liikanen 2010. 25.) Ympäristön merkityksestä puhuvat myös terveyden edistämisen politiikkaohjelma, Opetusministeriön visuaalisten alojen taidepoliittinen ohjelma (2009) ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma. Taiteen perusopetuksessa visuaalisen taiteen oppimiskokonaisuuteen kuuluvan arkkitehtuurikasvatuksen tavoitteena on, että oppilaassa kehittyy halu vaalia ja kehittää ympäristöä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, arvostaa ja säilyttää kulttuuriperintöä sekä vaalia uuden tai uudistettavan ympäristön hyvää, esteettistä ja toiminnallista laatua. (Taiteen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005, Liikanen 2010. 26). TaikaLappi -hankkeen loppuraportissa hyvinvointia edistävään teemaan liitetään mukaan myös taloudellinen näkökulma, muun muassa työllisyyden osalta. Raportissa nähdään, että tulevaisuudessa Lapissa luovien alojen sektori kasvaa, ja potentiaalia ja mahdollisuuksia löytyy taide- ja kulttuurialan toimijoista: taide- ja kulttuurialan pienyrityksistä, taiteen ammattilaisten monipuolisten työllistymismahdollisuuksien kautta ja luovuuden hyödyntämisestä matkailun kehittämisessä. (Wallenius-Korkalo 2011. 52.) 7

4. Taide- ja kulttuurialan toimijoita ja palveluiden tarjoajia Lapissa Lapista löytyy Liikasen esittämän jaottelun mukaisia toimintoja, palveluita, tuotteita ja toimijoita. Tässä selvitystyössä keskitytään kuvaamaan toimintaa yleisellä tasolla ja nostamaan esiin muutamia esimerkkejä erityyppisistä taide- ja kulttuurialan toimijoista, toiminnoista ja palveluiden tarjoajista. Kappaleessa 6 taas esitellään erityisiä toimia joita Lapissa on viime aikoina toteutettu taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -teeman ympärillä. Lapin olosuhteet ovat erityiset: pinta-alaltaan se on laaja, noin 30% koko Suomen pintaalasta. Kuntia Lapin alueella on 21 ja asukkaita oli vuonna 2008 yhteensä 184 390. Lappi on siis hyvin harvaan asuttua seutua ja välimatkat paikkakuntien välillä ovat pitkiä. Asutus on epätasaisesti jakautunut: kasvukeskuksia ovat Rovaniemi ja Tornio, mutta lähes kaikissa muissa kunnissa asukasluku vähenee koko ajan. Väestö myös ikääntyy useimmissa kunnissa. (www.lapinliitto.fi) Toiminta taiteen ja kulttuurin alalla Lapissa on kuitenkin vireää, joskin epätasaisesti jakautunutta. Tarjontaa on eniten suurimmilla paikkakunnilla, kuten Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Mahdollisuus monipuoliseen kulttuurin harrastamiseen on useissa Lapin pienissä kunnissa heikkoa, kertovat Outoguru-hankkeessa mukana olleet nuoret (Leppänen 2010.) Lappilaista kulttuuria kuvaa hyvin TaikaLappi raportin kuvaus Rovaniemen ja Tornion erilaisista taiteen ja kulttuurialan toimijoista, elävästä kaupunkikulttuurista ja tapahtumista. Kulttuurin todetaan olevan irti aika- ja paikkasidonnaisuudesta ja olevan monimuotoista, vilkasta, rajatonta ja tekijöidensä näköistä (Rantala, Linjakumpu, Wallenius-Korkalo&Kraatari 2010. 55.) Vaikka eniten taide- ja kulttuuritarjontaa onkin isoimmissa keskuksissa, niin myös pienemmillä paikkakunnillakin tapahtuu. Lapissa toimii useita erilaisia yhdistyksiä, organisaatioita, kollektiiveja ja yksittäisiä toimijoita ja taiteilijoita. Melko kattava kuvaus Lapin kulttuuritarjonnasta löytyy Lapin Liiton ylläpitämästä Lappi-portaalista sivuilta www.lappi.fi/asuminen/vapaaaika/kulttuuri. Taide- ja kulttuuritarjonta on luokiteltu festivaaleihin, museoihin, kirjastoihin, teatteriin, taiteeseen, musiikkiin, tanssiin ja elokuvaan. Lapissa on myös kattava museoverkosto, joita esittelee sivusto www.lapinmuseot.fi. 8

Osaksi alueellisen tasa-arvon toteutumisen vuoksi useilla taiteen alan organisaatioilla kuten esimerkiksi Lapin kamariorkesterilla ja Rovaniemen alueteatterilla on maakunnallinen tehtävä: ne pyrkivät toimimaan koko Lapin alueella ja viemään esimerkiksi esityksiä tai konsertteja Lapin kuntiin. Opetusministeriön nimeämä Taikalamppu-verkosto taas on esimerkki valtakunnallisesta, lasten ja nuorten taide- ja kulttuuripalveluita kehittävästä verkostosta, jonka toiminta ulottuu myös Lappiin. Lapin lastenkulttuuriverkostoa koordinoidaan Rovaniemeltä käsin, ja siihen kuuluvat Kemi, Kemijärvi, Ranua, Rovaniemi, Tornio ja Saamelaiskäräjät. Keskeinen tavoite Lapissa on edistää lasten ja nuorten kulttuuripalveluiden saavutettavuutta sekä paikallista ja alueellista yhteistyötä. (www.taikalamppu.fi/index.php/taikalamppu-verkosto/lappi) Taide- ja kulttuurialan koulutus tuo osaajia eri taiteenaloille Lapissa. Opintoihin on mahdollisuus useilla paikkakunnilla, ja usein oppilaitosten vaikutus näkyy myös paikkakunnan taide- ja kulttuurielämässä. Taide- ja kulttuuriopintoihin korkeakoulutasolla Lapissa on mahdollisuus Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa. Ammattiopistoista tutkintoja voi suorittaa kolmessa eri oppilaitoksessa. Ammattiopisto Lappiassa voi suorittaa kulttuurialan perustutkintoja seuraavilta osa-alueilta: audiovisuaalinen viestintä (Tornio), kuvallinen ilmaisu (Tornio), käsi- ja taideteollisuus (Tervolan Loue ja Tornio), musiikkiala (Tornio), tekstiili- ja vaatetusala (Kemi). Lapin ammattiopistossa Rovaniemellä on mahdollista suorittaa tanssialan perustutkinto. Saamelaisalueen koulutuskeskus Inarissa taas tarjolla on käsi- ja taideteollisuuden ja media-alan opintoja. Kansanopistoista Keminmaassa sijaitsevassa Pohjantähti-opistossa on tanssiteatterin linja ja Rovaniemellä Rovala-opistossa media- ja elokuvatyön linja, musiikkiteatterin linja, pop&rock -linja ja sarjakuvataiteen linja. Muotoutumassa olevan Lapin korkeakoulukonsernin myötä tulevaisuudessa voisi olla mahdollisuus poikkialaisiin opintoihin, joissa yhdistyvät uudella tavalla taide, kulttuuri ja hyvinvointinäkökulmat. Korkeakoulukonsernin myötä opiskelijan voi tulevaisuudessa olla esimerkiksi mahdollisuus opintojen suorittamiseen yli koulutusalojen ja asteiden, ja näin ollen koota niistä itselleen sopiva koulutuspaketti. Uusia mahdollisuuksia Lappiin tuo Pohjoinen kulttuuri-instituutti, joka on kulttuurituotantoa ja -perintöä kehittävä kolmen koulutusasteen ja kulttuuritoimijoiden verkosto, joka rakentaa Lapin elinvoimaisuutta ja hyvinvointia koulutuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan yhteistyöllä. (www.luc.fi). 9

Taiteen ja kulttuurin harrastajat ovat tärkeä toimintaa ylläpitävä ryhmä. Toimintaa edistetään usein yhdistysmuotoisella toiminnalla. Esimerkiksi Lapin Kirjallisuusseura pyrkii sääntöjensä mukaisesti edistämään kirjallisuuden tuntemusta, julkaisemista, levittämistä sekä luku- ja kirjoitustaitoa ja -harrastusta, ja luomaan siltaa lukijoiden ja kirjailijoiden välille (www.lapinkirjailijat.rovaniemi.fi/kirjseura.htm). Lapissa toimii lukuisia eri taiteenlajeihin keskittyneitä yhdistyksiä, mm. kuvataiteen, teatterin, kulttuurin, musiikin aloilta. Lähes joka paikkakunnalla on toimintaa. Lapin yhdistykset löytyvät sivustolta www.lapinyhdistysnetti.fi. Usein yhdistykset tuovat yhteen myös harrastajia ja ammattilaisia. Yhdistysten toiminnalla on moninaisia vaikutuksia lappilaiseen kulttuuritoimintaan. Muun muassa Kuvataideseura Palas kuvailee toimintansa tarjoavan: jäsenilleen mahdollisuuden toteuttaa itseään taiteen keinoin, kyvyn tarkastella ympäristöä uusista näkökulmista sekä rikastuttaa arkielämää ja antaa siihen virikkeitä. Omaehtoisella tekemisellä sekä pysymällä elävänä, näkyvänä ja toimivana, Palas täydentää Rovaniemen kaupungin kulttuurikenttää sekä pystyy tarjoamaan edelleenkin taidenautintoja ja elämyksiä (www.personal.inet.fi/yhdistys/palas). Harrastamisen kautta saadaan taidenautintoja ja -elämyksiä. Vapaan sivistystyön verkostojen, kuten kansalais- ja työväenopistojen, kautta on kaikissa Lapin kunnissa mahdollista harrastaa monia erilaisia taide- ja taitoaineita. Valtakunnallisessa vertailussa Lappi on yksi alueista, joissa tarjontaa on suhteellisesti eniten verrattuna aikuisväestöön. Myös taiteen perusopetusta useimmissa kunnissa: ainoastaan Enontekiöllä ja Utsjoella ei ole siihen mahdollisuutta (Taidekasvatuksen ja kulttuurialan koulutuksen tila Suomessa 2010). Taiteen alan ammattilaisia Lapista löytyy joka paikkakunnalta. Ammattilaisen määrittelyn perustana käytetään yleisesti mm. koulutusta, ammatissa toimimista ja jäsenyyttä ammattijärjestöissä. Määrittely on vaikeaa, esimerkiksi verottaja tarkastelee ensin teosmyyntiä, julkaisuja ja näyttelyitä, ja sitten vasta koulutusta ja taiteilijajärjestöjen jäsenyyttä. Joskus taas raja ammattitaiteilijan ja harrastajan on kuin veteen piirretty viiva. Suurin osa taiteilijoista saa toimeentulonsa mitä erilaisimmista töistä ja työsuhteista: useat ammattilaiset toimivat taiteilijoina, ammatinharjoittajina, freelancereina tai opetustehtävissä. (Cronberg 2010.14.) 10

Yhdistysmuotoinen toiminta on tärkeä yhteenkokoaja ja toiminnan ylläpitäjä myös ammattilaisten keskuudessa. Ammattilaisyhdistykset kuten Lapin taiteilijaseura ajaa jäsentensä etuja ja pyrkii lisäämään taiteilijoiden työmahdollisuuksia ja edistämään kuvataiteen asemaa. Lapin taiteilijaseurassa on jäseniä yhteensä 90 (tilanne helmikuussa 2011). Lapin taiteilijaseuran jäsenistö oli yksi tätä selvitystyötä varten haastatelluista toimijoista. Seuran jäsenistölle tehtiin syksyllä 2010 kysely webropolilla, ja sen lisäksi syvähaastatteluita 24 jäsenelle. Haastattelussa kartoitettiin muun muassa kuvataiteilijoiden toimintamahdollisuuksia ja -haasteita Lapin alueella, sekä heidän kiinnostustaan täydennyskoulutuksiin ja seurassa alkaneen manageritoiminnan hyödyntämiseen. Haastattelut ja kysely toivat esille monia yksittäisen taiteilijan elämää määrittävää asiaa, jotka pätevät varmasti muidenkin taiteenlajien edustajien parissa. Suurin työllistymisen muoto oman taiteellisen työn ohella oli opetustyö. Kehittymistarpeet liittyivät suurelta osin sekä itsensä jatkuvaan kehittämiseen kuten sisältöosaamiseen, erilaisiin tekniikoihin, markkinointi- ja myyntitaitoihin ja ATK-taitoihin. Suurimpina etuina Lapissa työskentelemisessä nähtiin tila ja rauha tehdä sekä Lapin luonto, ympäristö, puhtaus, ja niistä saatava inspiraatio. Mahdollisuuksia ovat myös halvemmat elinkustannukset ja paremmat työtilamahdollisuudet. Kilpailijoita ei ole niin paljon, joten taiteilijana on helppo päästä esille. Kollegoiden välillä nähtiin olevan hyvä henki. Suurimpina haasteina taas nähtiin se, että taide-elämä ja toiminta, kuten arvostetut galleriat, taidepiirit ja suhdetoiminta tapahtuu Etelä-Suomessa. Ostavan yleisön ja verkostojen puute Lapissa koetaan toiseksi suureksi haasteeksi. Toiminnan mahdollisuuksia nähtiin kansainvälisyydessä, Barentsin alueen toiminnassa, manageritoiminnassa, prosenttiperiaatteen eteenpäin viemisessä ja matkailussa. Suurimmat mahdollisuudet työllistyä nähtiin olevan opetustyössä, projektityössä ja taideprojekteissa. 17 henkilöä 24:stä olisi kiinnostunut saamaan tietoa yrittäjyyteen liitetyistä asioista. Haastattelut osoittavat myös, että seurasta löytyy kiinnostusta taiteen soveltamiseen ja taiteen ja hyvinvoinnin yhdistämiseen. Kyselyyn vastanneista 33% oli esimerkiksi halukkaista pitämään erilaisia virkistyspäiviä yrityksissä tai yhteisöissä. 11

Yhdistysmuotoinen toiminta antaa ammattilaisille mahdollisuuden muiden toimijoiden kanssa verkottumiseen, ajatusten vaihtoon, yhteistyöhön, ammatti-identiteetin vahvistamiseen sekä toiminnan toteuttamiseen. Rovaniemellä toimivia yhdistyksiä ovat esimerkiksi mm. sirkus Taika-Aika, Pohjoinen Mediakeskus Magneetti, Esittävän taiteen aluekeskus LETKE ry, Monitaideyhdistys Piste, Agit Cirk jne. Monitaideyhdistys Piste on hyvä esimerkki yhdistystoiminnasta, joka on syntynyt taiteen alan ammattilaisten tarpeesta tehdä töitä yhdessä. Pisteeseen kuuluu 8 jäsentä, ja se työllistää tällä hetkellä kolme henkilöä. Pisteen jäsenet ovat mm. tuottajia, taidekasvattajia, tanssijoita, sirkustaiteilijoita ja -ohjaajia. Piste on toteuttanut monenlaisia eri taiteenlajien osaamista yhdistäviä esityksiä, taidekasvatusprojekteja, näyttelyitä ja tapahtumia. Niitä ovat mm. Myrsky-rahoitteinen maahanmuuttajanuorille suunnattu Kohtaamisia -projekti, lapsiperheille suunnattu Pisteen kesä -tapahtumasarja, jossa voi osallistua työpajoihin ja esityksiin sekä erilaiset esitykset, muun muassa vauvasirkus. (www.pistery.org) Lappi on myös lukuisten tapahtumien maakunta: jokaisella paikkakunnalla tapahtuu. Tapahtumilla on merkitystä yhteisöille: ne tuovat vapaa-aikaan sisältöä, laadukkuutta ja sosiaalisia suhteita, ja lisäävät sitä kautta yhteishenkeä ja viihtyvyyttä. Tapahtumista löytyy myös melko hyvä listaus Lappi.fi -portaalista. On sekä pienimuotoisia paikallisia, että suurempia, isoja kävijämääriä tavoittelevia festivaaleja. Tapahtumia on suunnattu sekä paikallisille että selkeästi matkailullisiin tarkoituksiin, ja niitä voidaan luokitella esimerkiksi kesä- ja talvitapahtumiin. Suuria ja tunnettuja musiikkitapahtumia Lapissa ovat esimerkiksi Luosto Classic, Hetan musiikkijuhlat, Ylläs Soikoon, Pyhä Unplugged, Rovaniemi Rock jne. Pienissä kylissä taas tärkeimpiä tapahtumia ovat metsästysseurojen syksyiset hirvipeijaiset, erilaiset kesäjuhlat tai keväiset äitienpäiväjuhlat. (Autio 2006.101.) Inarissa tammikuussa järjestettävä elokuvafestivaali Skábmagovat - Kaamoksen kuvia on esimerkki pienimuotoisesta, mutta yhteisöllisesti tärkeästä tapahtumasta. Skábmagovat on alkuperäiskansojen elokuvafestivaali, joka kokoaa yhteen alkuperäiskansojen elokuvia ja elokuvantekijöitä ympäri maailmaa. Festivaali on tärkeä piristysruiske Inarin matkailulle ja talouselämälle pimeänä kaamosaikana, mutta sillä on myös tärkeitä vaikutuksia myös yhteisön hyvinvointiin. Vuoden 2011 suosituin esitettävä elokuva oli Anja Aholan ohjaama dokumentti Suomi tuli Saamenmaahan. Dokumentti kertoo kolmen inarilaisen kansakoulu- ja 12

suomalaistamiskokemuksista. Vielä jopa 1970-luvulla Riutulan asuntolakoulussa koulun opettajat ja muu henkilökunta puhuivat saamelaislapsille suomea ja asuntolassa opittiin varomaan saamen kielen käyttämistä henkilökunnan kuullen. Tapahtuma vaikutti koulun käyneisiin saamelaislapsiin negatiivisesti: moni unohti oman kulttuurinsa ja muuttui puolikieliseksi. Dokumentti teki vaikutuksen myös festivaaleilla sen nähneisiin Ivalon koululaisiin. (www.inarilainen.fi/skabmagovat-elokuvafestivaali-entista-suositumpi). 5. Esimerkkejä toteutetuista projekteista ja uusista tuotteista Taiteen ja kulttuurin ja hyvinvoinnin näkökulmasta toimintaa Lapissa ovat toteuttaneet useat toimijat. Esimerkiksi hanketoiminnalla on tehty paljon alueellista kehittämistyötä: niissä on sekä tutkittu taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä että pyritty lisäämään hyvinvointia taidetoiminnalla. Valtakunnalliseen Taika-hankkeeseen kuuluva TaikaLappi -osahanke toteutettiin Lapin yliopiston Lappea-instituutissa vuosina 2009-2010. Hankkeen tarkoituksena on ollut korostaa taiteen, kulttuurin ja taideteollisuuden sosiaalisia, yhteisöllisiä ja taloudellisia merkityksiä. Hankkeen aikana on kerätty ja analysoitu tietoa taidelähtöisten menetelmien käytöstä pohjoisen työyhteisöissä, mihin myös hankkeen jatko tulee keskittymään. (Rantala, Linjakumpu, Wallenius-Korkalo&Kraatari 2010. 6.) Vuoden 2010 lopulla päättynyt ESR-rahoitteinen Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa toteutettiin Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen ja kuvataidekasvatuksen yhteistyönä. Hankkeen tarkoituksena oli edistää nuorten hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Tavoitteena oli myös lisätä kuvataidekasvatuksen ja nuoriso- ja sosiaalityön yhteistyötä sekä kokeilla nuorisotilojen soveltuvuutta ohjatussa taidetoiminnassa. Hankkeessa toteutettiin hyvinvointiselvitys peruskoulun jälkeisessä siirtymävaiheessa olevien nuorten elämästä ja kehitettiin uusia, innovatiivisia taiteita ja erilaisia mediaympäristöjä hyödyntäviä toimintamalleja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. (Hiltunen&Huhmarniemi 2010. 7.) 13

Yksi onnistuneimmista viime vuosien hankkeista on ollut Myrsky-rahoitteinen Outoguruhanke, jossa syrjäseutujen nuorille lisättiin mahdollisuuksia taiteen ja kulttuurin harrastamiseen. Outogurussa mukana olleille nuorille hanke antoi mahdollisuuden muun muassa itseilmaisuun taiteen kautta, voimaantumiseen ja toisten samankaltaisten lappilaisten nuorten tapaamiseen (Leppänen 2010). Rovalan hallinnoima ESR-rahoitteinen Made in Lapland hanke taas keskittyy lappilaisnuorten tietoisuuden lisäämiseen itsestään ja identiteetistään. Ajatuksena on, että tietoisuus ja ylpeys omista juurista ja identiteetistä lisää hyvinvointia. Hankkeessa on tuotu yhteen lappilaisia nuoria ja maahanmuuttajanuoria. (www.madeinlapland.net). Lapin taidetoimikunnassa on toteutettu viime vuosina erilaisia hyvinvointiteemaisia toimia. Maaliskuussa 2011 päättyneessä Kauneimmat iltalaulut -projektissa on viety musiikkia paikkoihin, missä se ei ole aina helposti saatavilla. Tilaisuuksia on pidetty ympäri Lappia hoitolaitoksissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa, palvelukodeissa, päiväkeskuksissa, muistisairaiden yksiköissä ja kehitysvammaisten toimintakeskuksissa. Projektin taustalla on ajatus siitä, että musiikkia, soittamista ja laulamista tarvitaan sairaala- ja hoitoyhteisöissä aivan niin kuin niitä tarvitaan muutenkin elämässä. Syksyllä 2009 järjestetty Taide hoivatyötä, hoivatyö taidetta -seminaari taas keräsi salin täyteen osallistujia Lapin yliopistolla. Lapin sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksiköt järjestävät yhteistyössä Lapin taidetoimikunnan aiheesta myös koulutuksen toukokuussa 2011. Keväällä 2010 Lapin taidetoimikunnasta oli haettavissa avustuksia taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia tukeviin työllistämisprojekteihin. Tätä selvitystyötä varten pyydettiin projektin toteuttajilta kuvaukset niistä, niissä toteutetuista toimista ja palveluista sekä arvio niiden toimivuudesta. Vastaukset saatiin kuudesta eri paikkakunnalla toteutetusta projektista: Rovaniemeltä (2), Ranualta, Kemistä, Torniosta ja Utsjoelta. Projektit kestivät muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Kuudessa projektissa kehitettiin toimintaa hyvin erilaisille kohderyhmille, joita olivat mm. ikääntyvät, lapset, koululaiset, nuoret, sinkut ja työssäkäyvät aikuiset. Projekteissa suunniteltiin ja toteutettiin työpajatoimintaa, museovierailuja erilaisilla teemoilla sekä toimijoiden kartoitusta ja verkostoitumista. Niissä muun muassa kartoitettiin keinoja saamekäsityön taitajien hiljaisen tiedon siirtämiseksi nuoremmalle sukupolvelle (Sami Duodji ry), suunniteltiin työpajojen nuorisotiloille ja taiteiden yöhön, ja kursseja, mm. valokuvausta nuorille ja ikäihmisille (Ranuan kunnan vapaa-aikatoimi), toteutettiin 14

työhyvinvointia tukevia käsityö- ja muotoilutyöpajoja työssäkäyvälle aikuisväestölle ja työyhteisöille (Mainoa Design Shop), bändisessioita yläasteikäisille ja laulusessioita lapsille ja vanhuksille (Rovaniemen kulttuuripalvelukeskus), museovierailuja erityisryhmille erilaisilla teemoilla (Aineen taidemuseo/tornio) ja kulttuuripalveluiden kehittäminen niille, jotka eivät itse pääse kyseisten palveluiden äärelle (Kemin kaupunki/sivistyspalvelukeskus/kulttuuriosasto/taidemuseo). Haastatteluhetkellä projektit olivat hyvin eri vaiheissa: osa oli jo päättynyt, osa juuri meneillään ja osa ei vielä edes alkanut. Yleisesti koettiin, että projektien kesto oli liian lyhyt asioiden. Osassa projekteja valmisteltiin niiden pohjalta jatkoa, kuten esimerkiksi Aineen taidemuseossa ja Mainoa Design Shopissa, mutta osassa projekteja taas ei ollut jatkosta mitään tietoa. Edellä mainituista kokeiluista oli tullut hyvää palautetta ja toiminnan on toivottu jatkuvan. Yleisesti projektien haasteena on saada toiminta jatkumaan niiden päättymisen jälkeenkin. Resurssien puutteen vuoksi hyvin alkanut toiminta saattaa jäädä kertaluontoiseksi virkistyshetkeksi. Usein käy myös niin, että projekti saattaa loppua kesken prosessin, eikä sen seurantaa, vaikutusten arviointia ja purkua ehditä tehdä, jolloin saavutettu tieto saattaa kadota. (Rantala, Linjakumpu, Wallenius-Korkalo&Kraatari 2010. 36-37.) 6. Kysyntä ja mahdollisuudet Edellisissä kappaleissa todettujen taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten valossa on syytä pohtia, miksei niiden lisäämiseen panosteta enemmän? Miksi esimerkiksi koulut, päiväkodit, sairaalat, hoitolaitokset tai muut julkisyhteisöt eivät käytä enemmän hyvinvointia lisääviä taide- ja kulttuurialan palveluita? Mikä estää yrityksiä ja työpaikkoja tarttumasta enemmän taiteen ja kulttuurin tarjoamiin mahdollisuuksiin työhyvinvoinnin tai - motivaation lisäämisessä? Ongelma ei niinkään piile siinä, ettei kiinnostusta löytyisi tai palveluita olisi saatavilla, vaan enemmänkin siinä, että sitä varten puuttuu taloudellinen tuki (Rantala, Linjakumpu, Wallenius-Korkalo&Kraatari 2010. 36). Kysyntää taide- ja kulttuuripalveluiden käytölle esimerkiksi hoitolaitoksissa olisi paljon, mutta rahaa niiden käyttöön ottoon tai kehittämiseen ei ole. Esimerkiksi Rovaniemen ensi- ja turvakodilla on suunniteltu 15

taiteeseen perustuvaa (mm. vauvojen värikylvyt) avopalvelu- ja kerhotoimintaa, johon pystyy yhdistämään myös kuntoutuksen, mutta rahoituksen puute estää toiminnan aloittamisen. Mahdollisuudet ovat palveluiden saatavuuden kasvattamisessa, mikä vaatii rahoituksen kuntoon saamisen lisäksi koulutusta, tiedotusta että asennekasvatusta. Osaltaan asiaa kohtaan osoitetut ennakkoasenteet ylläpitävät rahoituksen puutetta. Mahdollisuuksina voisi olla myös parempi tiedottaminen rahoitusmahdollisuuksista, jolloin tietoa niistä tulisi kohdistaa esimerkiksi yhdistyksiin tai seuroihin, jotka kokoavat yhteen alueellisia toimijoita. Myös hankeosaamista tulisi lisätä niiden keskuudessa. Hyvien esimerkkien esiin tuominen ja näkyvyys toimisivat asenteiden muokkaajina: taidetapahtumat, yhteisnäyttelyt jne tulisi tuoda lähelle yleisöä. Apua markkinointiongelmiin saataisiin yhdistämällä voimia, ja tekemällä yhteismarkkinointia, jolloin yksittäisen toimijan ei tarvitsisi satsata markkinointiin suhteessa niin paljoa ja yhdessä markkinointi antaisi tarjonnasta laajemman kuvan. Esimerkiksi Kittilässä on koottu alueen taiteilijat yhteen esitteeseen, joka on Lapin maakunnassa ensimmäinen. Esite palvelee sekä matkailullisia tarpeita (se on yksi Kittilän kulttuurista vetovoimaa matkailulle -hankkeen konkreettisista tuloksista), että nostaa myös alueen taiteilijoiden itsetuntoa. Esite vastaa ongelmaan, joka on ollut kittiläisen taiteen kehno löydettävyys ja nostaa samalla Kittilän imagoa tuoden esiin sen monipuolisia mahdollisuuksia, myös taiteen ja kulttuurin kokemisen alueilla.(www.levinyt.fi/archive.php?id=1515). Käytön lisäämistä estää myös se, ettei tietoa taiteen käytön mahdollisuuksista ole tarpeeksi. Kysynnän lisäämiseksi tarvitaankin sekä koulutuksen että tiedottamisen lisäämistä eri toimijoiden kesken. Taiteilijoita tulisi kouluttaa tilaaja-tuottajamalliin, ja tilaajia ja yleisöä taas auttaa näkemään taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet ennakkoluulottomasti. Yksi mahdollisuus olisi nostaa taiteen ja kulttuurialan ammattilaisten osaamistasoa työelämäkytkentäisellä täydennyskoulutuksella. Esimerkiksi liiketoimintaosaamiseen liittyvän tiedon ja taidon lisääminen antaisi heille mahdollisuuksia viedä toimintaa eteenpäin järjestyneemmin. Tekijöiden, eli palveluiden tarjoajien puolelta kysyntää olisi mahdollista lisätä entistä paremmalla tuotteistamisella, ja markkinoimalla ja viemällä palveluita entistä kohdistetummin niitä tarvitseville asiakkaille. Sekä Lapin taiteilijaseuran jäsenistön 16

haastatteluissa, että Taiteen erityispätevyyspaletti -hankkeen aamiaisbrunssikeskusteluissa on tullut esille huoli taiteen viihteellistymisestä tulevaisuudessa. Tuotteistaminen voi kuitenkin olla mahdollisuus tuoda taiteesta kumpuavia sisältöjä uusille alueille ja ihmisryhmille. Mielandin tuotteet ovat esimerkki poikkitaiteellisen kokoonpanon toiminnasta, joka käyttää välineenään muotoilua. Mieland on tuotteidensa, kuten esimerkiksi Kemijärven yöjuna -kalsareiden tai Lappi-kliseitä pursuavan Rakastu Lappiin! - mallistojensa kautta onnistunut vahvistamaan ympäröivien yhteisöjen identiteettiä. (Rantala, Linjakumpu, Wallenius-Korkalo&Kraatari 2010. 42-43.) Hyvä esimerkki taiteen ehdoilla toteutetusta toiminnasta on Agit Cirk - yhdistys, joka etsii sirkukselle uutta yleisöä viemällä sirkusesityksiä paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa sitä ei yleensä nähdä. Agit Cirk ei tingi projekteissaan ja esityksissään niiden taiteellisesta tasosta, ja vie niitä rohkeasti esimerkiksi pienten paikkakuntien baareihin, joiden yleisön ei yleensä katsota olevan taiteen ja kulttuurin ensisijaisia kuluttajia. Esityksiin kuuluu kohtaamisen mahdollisuus tekijöiden ja yleisön kesken sen jälkeen: tekijät jäävät viettämään iltaa ja vaihtamaan ajatuksia yleisön kanssa, ja illanvietto dokumentoidaan; se kuuluu osana esitykseen. Esitykset ovat saaneet positiivisen vastaanoton. (www.agitcirk.com). Taiteen ja kulttuurin toimintojen yhdistäminen hyvinvointiin on vielä niin uusi asia, että järjestäytynyttä koulutusta ei ole, eikä myöskään takeita työpaikoista. Tarvitaankin uudenlaista suhtautumista: ennakkoluulotonta ja innovatiivista otetta (Liikanen 2010. 43.) Taidekoulutuksen ja sosiaali- ja terveyspuolen koulutusten kohtaamisessa ja yhteistyössä olisi runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Taiteen puolella taas sen soveltaminen tarjoaa mahdollisuuksia, joita voivat olla muun muassa työhyvinvointipakettien muotoilu esim. yritysten tai työyhteisöjen virkistyspäiville. Taika-hankkeessa toteutettu sivusto www.sovellataidetta.fi avaa sitä, millaisia mahdollisuuksia taiteen soveltamisesta löytyy. Sivusto myös tarjoaa mahdollisuuden palveluntarjoajille ja tilaajille löytää toisensa. Lapissa esimerkiksi ympäristö- ja yhteisötaidekoulutuksella on vankka asema Lapin yliopiston antaman kuvataidekasvatuksen koulutuksen kautta. Sitä kautta syntyvää osaamista taiteen hyvinvointivaikutuksista tai soveltavan käytöstä olisi mahdollista hyödyntää yhä enemmän tuomalla osaamista myös muille sektoreille, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle. 17

Monialainen koulutus toisi mahdollisuuksia, eri näkökulmien törmäämisestä voi syntyä jotain uutta. Lapissa väestö ikääntyy useimmissa kunnissa, minkä vuoksi taiteella ja kulttuurilla voisi olla yhä suurempaa merkitystä terveyden ylläpitämisessä ja edistämisessä. Ikääntyvän väestön tarpeet ja hyvinvointi voisivat olla Lapissa palveluiden kehittämisen keskiössä. Ava Numminen näkee, että kulttuuritoimintaa voitaisiin juurruttaa hoitolaitoksiin esimerkiksi lisäämällä sitä koskevaa tietoa ja taitoa sosiaali- ja hoitoalan koulutuksissa. Muureja luovien ja ei-luovien ammattien välillä tulisi purkaa, ja kouluttaa esim. tanssi- ja laulutaitoisia lähihoitajia. Taiteilijoiden ja vapaaehtoisten osaaminen tulisi pystyä yhdistämään hoitolaitosten elämän rikastuttamiseen, samoin kuin hoitohenkilöstöä tulisi kannustaa käyttämään ja jalostamaan omia käytännön taitojaan. Tässä olisi tärkeää esimiesten tuki ja työilmapiiri. (Numminen 2009.) Muita kohderyhmiä, joille palveluita voisi Lapissa kohdentaa, ovat esimerkiksi lapset, nuoret, maahanmuuttajat, tai etniset vähemmistöt. Taide ja kulttuuri koskettavat kaikkia, joten esimerkiksi aikuinen työssäkäyvä väestö on myös huomioitava arvokkaana kohderyhmänä. Alueelliset toimijat voisivat tukea palveluiden tuotteistamista esimerkiksi järjestämällä innovatiivisia monialaisia tuotteistamistyöpajoja, tai järjestämällä kilpailuja. Yksi onnistunut esimerkki tällaisesta uudenlaisesta ajattelusta, asennekasvatuksesta ja tuotteistamisesta on liikunta- ja kulttuuriseteli. Liikunta- ja kulttuuriseteli on henkilöstöetu hyvinvoinnin edistämiseksi, jonka työnantaja voi tarjota työntekijälleen verovapaasti. Liikunta- ja kulttuuriseteli perustuu ajatuksesta sen tarjoamien palveluiden ennaltaehkäisevään ja työkykyä ylläpitävään vaikutuksiin. Setelin esittelyssä viitataan tutkimuksiin, joissa liikunta mm. ehkäisee korkeaa verenpainetta ja kohottaa mielialaa, kun taas kulttuurin on todettu alentavan verenpainetta ja stressihormonien tasoa. (www.smartum.fi). Liikunta- ja kulttuurisetelin kautta Lapissa palveluita tarjoavia tahoja ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon. Eniten tarjontaa on Rovaniemellä, ja Kemi-Tornion alueella. Palvelut ovat pääosin taidelaitosten, kuten teattereiden, museoiden, elokuvateattereiden tai orkesterien tarjontaa, tai niillä on mahdollisuus osallistua kansalais- tai työväenopistojen kursseille. Kunnista ainoastaan Utsjoen kunnan kulttuuritoimi tarjoaa omia palveluitaan liikunta- ja kulttuurisetelin avulla. Palvelut, joita kulttuuripuolella on, ovat hyvin perinteisiä. Mukaan 18

mahtuisi esimerkiksi palveluita säännöllisesti tarjoavien yhdistysten palveluita, esityksiä jne. Kulttuuriseteli voisi olla yksi hyvä mahdollisuus tarjottavien palveluiden jakelukanavaksi ja samalla lisätä työnantajien tietoisuutta tarjolla olevista palveluista. 7. Toimenpide-ehdotuksia Tässä osiossa esitellään edellä mainituista pohdinnoista Lapin alueelle johdettuja toimenpide-ehdotuksia: 1. Alueelliset verkostoseminaarit, joissa pohditaan ja työstetään yhteistä alueellista strategiaa, toimintaohjelmaa ja organisoitumista On aiheellista pohtia, ketä toimijoita taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteydet Lapissa koskevat? Alan toimijoiden tulisi keskustella siitä, kuka ottaa alueellisen vetovastuun, ja miten asioita lähdetään viemään eteenpäin Lapissa, ja mikä on yhteinen visio. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös mistä saadaan rahoitus toiminnan tukemiselle, ketkä ovat mukana toiminnassa, ja miten osanottajat sitoutetaan? Mukaan seminaareihin tulisi saada monipuolisesti alueen toimijoita, sosiaali- ja terveyspuolen edustajia, ja taiteen ja kulttuurin toimijoita, kuten oppilaitosten henkilökuntaa ja opiskelijoita, kehittäjiä, toimijoita, rahoittajia, yrityksiä, ja myös muita sektoreita kuten esimerkiksi matkailu ja kolmas sektori. Toimintaohjelmaa suunniteltaessa tulisi huomiota kiinnittää siihen, että se takaa palveluiden tarjonnan koko Lappiin. Aihealuetta voisi seminaareissa lähestyä käytännön esimerkkien, eli toteutettujen projektien kautta. Lapissa seminaareja voisi olla ainakin Rovaniemellä ja Kemi-Tornion alueella. 2. Kuntien ehdotukset kulttuurin hyvinvointivaikutusten edistämiseksi - alueen vahvuudet ja osaamisalueet esiin Vastaavasti tietoisuutta aihealueesta tulisi nostaa myös kuntatasolla. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia toimenpide-ehdotuksen mukaan kulttuuritoiminta olisi tärkeää saada kirjattua tasavertaisena toimijana kunnan strategioihin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja päätöksentekoon. Ehdotuksessa pohditaan kunnan toimijoiden, 19

kulttuuri-, sosiaali- ja terveystoimen, liikunta-, nuoriso ja vapaa-ajan toimen sekä teknisen tuen mahdollisuuksista keskustella yhteisesti kulttuurin ja hyvinvoinnin edistämisen yhteisiä lähtökohtia. (Liikanen 2010. 53.) Kunnissa olisi tärkeä ottaa toimijat mukaan suunnitteluun. Olosuhteet ja tarpeet jokaisessa kunnassa ovat erilaiset. Yhteisiä päämääriä olisi mahdollista hahmotella ja tuoda esille esimerkiksi jokaisessa kunnassa/seutukunnassa järjestettävässä työpajassa tai seminaarissa. Tällaista toimintatapaa on käytetty esimerkiksi Lapin muotoiluohjelman valmistelutyössä, jossa monialaisia suunnittelutyöpajoja on järjestetty eri puolilla Lappia. Työpajoissa kaikilla sidosryhmillä on ollut mahdollisuus osallistua muotoiluohjelman tavoitteiden ja sisältöjen määrittelyyn. Edellä mainitulla toimintatavalla yleisön eli eri ryhmien tarpeet ja mielipiteet saataisiin esiin ja palvelut kuntiin saataisiin suunniteltua niiden omista lähtökohdista, tarpeista ja mahdollisuuksista käsin. Kuntien omia toimijoita tulisi tukea, ja yhteistyötä muiden kuntien toimijoiden kanssa lisätä. Toimintavaiheessa palvelut tulisi saada osaksi arkea, mitä voidaan edesauttaa viemällä niitä asiakkaiden lähelle, esim. sairaaloihin, työpaikoille, kyliin jne. Paremmalla tiedottamisella ja markkinoinnilla toimet ja palvelut saataisiin esimerkiksi osaksi matkailua. 3. Matkailu on mahdollisuus On mielenkiintoista, että matkailussa ei kulttuuripalveluiden yhteyttä hyvinvointiin tiedosteta tai tuoda esiin Lapissa, eikä esimerkiksi matkailukeskusten kotisivuilla esitellä kovin kattavasti alueen kulttuuripalveluja. Matkailusta hyötyvät eniten majoitus-, ravitsemus, ja henkilöliikennepalvelut, mutta sillä on vaikutuksensa myös muille toimialoille, kuten vähittäiskauppaan ja rakennustoimintaan. Tilaa löytyy siis myös taiteelle, kulttuurille ja hyvinvointipalveluille. Matkailukeskukset ovat Lapissa suosittuja vierailukohteita ja isoja työllistäjiä. Niiden elämä on hyvin talvipainotteista. Keskusten työntekijät tulevat usein työskentelemään vain talvisesongin ajaksi, eikä pysyvää juurtumista paikkaan siten tapahdu. Lapin ominaispiirteisiin kuuluukin ns. oma Lappi ja loma Lappi ristiriita, jossa Lapissa samanaikaisesti vietetään normaalia arkielämää ja irtiottoa siitä, lomaelämää. 20

Matkailumarkkinoinnin välittämä Lappi-kuva ei välttämättä ole sitä, mitä Lapissa asuvat itse ajattelevat Lapista. (Rantala, Linjakumpu, Wallenius-Korkalo&Kraatari 2010. 55.) Kesämatkailuun ja uusien tuotteiden rakentamiseen sen ympärille pyritään Lapissa panostamaan. Matkailukeskusten työ sesonkiluontoista ja sesonkeina aika kovaa, miten huolehditaan työntekijöiden työhyvinvoinnista? Voivatko kulttuuripalvelut lähentää toisiinsa paikallisia ja lomalaisia tai tuoda jotain uutta sesonkityöläisten arkeen ja ehkä myös hiljaiselle sesongille? Mahdollisuudet matkailutuotteiden kehittämisessä ovat lähes rajattomat. Hyvinvointi- ja kulttuurimatkailun kysyntä on kasvussa, ja Lapissa panostus nimenomaan kulttuuri- ja hyvinvointipuolelle olisi luonnollista jo ympäristönsä ja kulttuurinsa puolesta. Uudet asiakasryhmät kuten suurten ikäluokkien eläköityvät ihmiset ja eettiset matkailijat voisivat tuoda mahdollisuuksia taiteen ja kulttuurin toimijoille, muun muassa kestävän hyvinvointia lisäävän ja kehityksen mukaisten matkailutuotteiden luomisessa. Kuntien strategioissa tulisi huomioida monipuolisesti taide- ja kulttuuripalveluiden tarjonta sekä paikallisille että matkailijoille, sekä ymmärtää, etteivät kohderyhmät sulje toisiaan pois. Tämän päivän matkailijat hakevat jotain omaperäistä ja alkuperäistä, sitä mitä kukin paikkakunta ainoastaan pystyy tarjoamaan. Profiloituminen laadukkaaseen, ja arvopohjaiseen matkailuun, joka sisältää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulman ja palvelut, voisi toimia Lapin matkailuvalttina tulevaisuudessa. 4. Magenta-hanke, esimerkki konkreettisista tukimahdollisuuksista Lapin taiteilijaseura ja Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut jättivät 25.2.2011 päättyneeseen rakennerahastohakuun (ESR) Magenta -hankehakemuksen, jossa yhdistetään taiteilijoiden täydennyskoulutus ja manageriosaaminen. Magenta -hankkeessa on mukana myös Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja Lapin taidetoimikunta. Magenta on konkreettinen esimerkki eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä, ja onnistuessaan hyvin, sen tuloksena syntyy konkreettinen ja toimiva yhteistyömalli, jolla voidaan lisätä toimijoiden työllisyyttä sekä uusien tuoteinnovaatioiden kehittämistä. Pilottiryhmänä hankkeessa ovat visuaalisen alan taiteilijat, mutta esimerkiksi täydennyskoulutukset ovat soveltuvin osin avoimia myös muille taiteen alan ammattilaisille. Sillä pyritään saamaan aikaan monialaisia kohtaamisia ja verkottumista, 21

minkä nähdään olevan mahdollisuus osaamistason kasvattamisessa ja uusien innovaatioiden kehittämisessä. Magenta -hankkeella viedään eteenpäin konkreettisia toimenpiteitä. Täydennyskoulutuksen lisäksi siinä nostetaan manageriosaamisen tasoa tuottaja-, kehittäjä-, ja välittäjätoiminnalla. Projektissa kehitetään uusia taidetuotteita ja -projekteja yrityksille, sekä tehdään yhteistyötä kuntien kanssa. Hankkeessa työllistetään taiteilijoita kuukauden mittaisiin projekteihin, jotka ovat samalla uusien tuotteiden pilotteja ja konkreettista toimintaa. Toiminnalla pyritään rakentamaan siltoja toimijoiden ja tilaajatahojen välille. 22

Kuva: Magenta-hankkeen toimintamalli 23

Lähteet: Autio, Matti 2006. Projektityöntekijä toiminnan tukijana kylissä. Teoksessa Kylät muutoksessa. Hankkeet kylien hyvinvoinnin edistäjänä? Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 23. Oulu. Cronberg, Tarja. 2010. Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:6. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Hiltunen, Mirja 2009. Yhteisöllinen taidekasvatus - Performatiivisesti pohjoisen sosiokulttuurisessa ympäristössä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Hiltunen, Mirja & Huhmarniemi, Maria (toim.) 2010. Rälläkkä ja sivellin. Taidetoimintaa nuorten hyvinvoinnin tueksi. Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa hankkeen julkaisu. Nuorten hyvinvoinnin ankkunrit Lapissa (ESR). Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C, Katsauksia ja puheenvuoroja 33. Kulttuurifriikki elää pitkään. Helsingin Sanomat. 19.9.2010. Liikanen, Hanna-Liisa 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimenpideohjelmaksi 2010-2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. Helsinki: Opetusministeriö. Leppänen, Konsta. 2010. Me ollaan niitä Outoguruja. Lapin kansa. 16.5.2010. Numminen, Ava. 2009. Hoitolaitosten kulttuuritoiminnan edistäminen. Luentomateriaali. Hoivatyö taidetta ja taide hoivatyötä seminaari. Lapin taidetoimikunta. 20.11.2009. Rantala, Pälvi, Linjakumpu, Aini, Wallenius-Korkalo, Sandra & Kraatari, Eliza 2010. Ihmisen kokoinen kehitys. Taide ja kulttuuri hyvinvoinnin katalysaattoreina Lapissa. TaikaLappi -hankkeen raportti. TAIKA-hanke (ESR). Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B, Tutkimusraportteja ja selvityksia 59. Taidekasvatuksen ja kulttuurialan koulutuksen tila Suomessa 2010. Opetusministeriön politiikka-analyysejä 2010:1. Helsinki: Opetusministeriö. Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän perusteet 2005. Opetushallitus. Wallenius-Korkalo, Sandra. 2011. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia ja vaikuttavuutta. Teoksessa Taide käy työssä. Taidelähtöisiä menetelmiä työyhteisöissä. TAIKA-hankkeen raportti (ESR). Lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja C, Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut 75. Internet-lähteet: www.lapinliitto.fi http://www.taikalamppu.fi/index.php/taikalamppu-verkosto/lappi www.lapinkirjailijat.rovaniemi.fi/kirjseura.htm 24

www.lapinyhdistysnetti.fi www.personal.inet.fi/yhdistys/palas www.pistery.org www.inarilainen.fi/skabmagovat-elokuvafestivaali-entista-suositumpi www.madeinlapland.net www.levinyt.fi/archive.php?id=1515 www.agitcirk.com www.smartum.fi 25