KIRJALLINEN KYSYMYS 999/2001 vp Huoltovelvollisuuden ikärajan yhtenäistäminen Eduskunnan puhemiehelle Vanhempien huoltovelvollisuuden ikärajaa lapsiinsa nähden voidaan nykyään tulkita monella eri tavalla. Esimerkiksi opintotukea myönnettäessä käytetään taloudellista tarveharkintaa: muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon opintorahaa myönnettäessä, jos opiskelija on alle 20-vuotias, sekä asumislisää myönnettäessä, jos opiskelija on alle 18-vuotias. Näin ollen jopa lähes 20-vuotiasta itsenäisestikin asuvaa ja elävää nuorta voidaan pitää tietyin osin vanhempiensa huollettavana. Vasta 20 vuotta täytettyään nuori voi alkaa saada opintotukea, joka on riippumaton hänen vanhempiensa tulotasosta, ja vanhempien huoltovelvollisuuden katsotaan tältä osin päättyneen. Jos taas ihminen joutuu esimerkiksi tieliikenteessä sakotetuksi, kysytään tulojen lisäksi huollettavien määrää. Tällöin yli 18-vuotiasta ei pidetä enää vanhempiensa huollettavana, vaikka tämä asuisi kotonakin: huollettaviksi lasketaan vain "alle täysi-ikäiset" eli tässä tulkinnassa alle 18- vuotiaat. Jonkinlainen yhtenäinen huoltovelvollisuuden ikäraja olisi tarpeen säätää selkeyttämään kirjavaa järjestelmää ja estämään monenlaisia, tilannekohtaisia tulkintoja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että vanhempien huoltovelvollisuuden ikäraja lapsiinsa nähden yhtenäistetään koskemaan kaikkia mahdollisia tilanteita? Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 2001 Seppo Lahtela /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Seppo Lahtelan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 999/2001 vp: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että vanhempien huoltovelvollisuuden ikäraja lapsiinsa nähden yhtenäistetään koskemaan kaikkia mahdollisia tilanteita? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Kysymyksessä on käsitelty vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ja sen vaikutusta erilaisiin yhteiskunnan suorittamiin etuuksiin ja toisaalta kansalaiselle tietyissä tilanteissa määrättyyn maksuvelvollisuuteen yhteiskuntaa kohtaan. Lapsen ja vanhempien välisessä suhteessa voidaan lainsäädännössä erottaa toisistaan yhtäältä lapsen huolto ja holhous ja toisaalta lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Lapsen huollolla tarkoitetaan oikeutta ja velvollisuutta huolehtia lapsesta sekä päättää lapsen henkilöä koskevista asioista siltä osin kuin lapsella itsellään ei ole oikeutta niistä päättää. Huoltoon kuuluu käytännöllinen huolenpito lapsesta, oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta ja muista henkilökohtaisista asioista sekä kelpoisuus edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, ellei toisin ole säädetty. Lapsen huoltoon eivät sen sijaan kuulu holhous eli lapsen omaisuuden hoito eikä vanhemman elatusvelvollisuus lasta kohtaan. Lapsen elatusvelvollisuus kuuluu lapsen vanhemmille siitä riippumatta, ovatko he lapsensa huoltajia vai eivät. Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy pääsääntöisesti, kun hän täyttää 18 vuotta. Vanhemmat voidaan kuitenkin velvoittaa vastaamaan lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista senkin jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, jos se harkitaan aiheelliseksi. Laki rajaa kuitenkin yli 18-vuotiaan elatusvelvollisuuden vain tähän tilanteeseen. Vanhempien elatusvastuu päättyy myös siinä tapauksessa, että alaikäinen lapsi solmii avioliiton. Tällöin on katsottu, että puolisot muodostavat keskenään uuden perheen, joka ensisijaisesti vastaa itse toimeentulostaan. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että vanhempi voidaan velvoittaa osallistumaan lapsen elatukseen vain, jos puoliso ei jostain syystä kykenekään täyttämään elatusvelvollisuuttaan. Sen sijaan pelkästään alaikäisen lapsen muuttaminen pois kotoa ei poista vanhempien elatusvelvollisuutta lasta kohtaan. Vanhemman elatusvelvollisuuden laajuuteen voi vaikuttaa myös lapsen mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan. Vanhempien elatusvastuu saattaa supistua sen vuoksi, että lapsi kykenee itse joko kokonaisuudessaan tai osittain elättämään itsensä. Lapsella saattaa joko olla varallisuutta, joka otetaan huomioon elatusvastuun määrää laskettaessa, tai hän saattaa omilla ansiotuloillaan kyetä vastaamaan elatuksestaan. Hyvin pitkään katsottiin, että perheyksikkö vastaa jäsentensä toimeentulosta ja elatuksesta. Nykyisin elatusvastuun ei kuitenkaan enää katsota olevan yksinomaan perheen vastuulla, vaan yhteiskunta osallistuu erilaisin keinoin jäsentensä toimeentulon tukemiseen. Lähtökohtana sosiaalietuuksia myönnettäessä voidaan pitää edellä mainittuja vanhempien elatusvastuuta koskevia säännöksiä. Sosiaalietuuksia myönnettäessä esiintyy lisäksi tilanteita, joissa elatusvelvollisuuden asemesta huomiota kiinnitetään yhteista- 2
Ministerin vastaus KK 999/2001 vp Seppo Lahtela /kesk louteen (laki toimeentulosta 1412/1997) tai samassa asunnossa asumiseen ns. ruokakuntaan (asumistukilaki 408/1975). Erilaiset valtion myöntämät etuudet ovat kuitenkin riippuvaisia valtiontalouden tilasta, jonka antamat mahdollisuudet joudutaan ottamaan huomioon etuuksista säädettäessä. Tämän vuoksi osa etuuksista on tarveharkintaisia. Tällaisia etuuksia ovat mm. kysymyksessä esiintuodut muiden kuin korkeakouluopintoja suorittavien alle 20-vuotiaiden opintoraha sekä vanhempien luona asuvien alle 18-vuotiaiden asumistuki. Näiltä osin tarveharkinnan poistamiseen ei ole oikeusministeriön saaman tiedon mukaan valtiontaloudellisia mahdollisuuksia. Kansalaiset saattavat kokea kysymyksessä olevan tilanteen epäjohdonmukaiseksi. Elatusvelvollisuus on kuitenkin lainsäädännössä sidottu selkeästi lapsen 18 vuoden ikään koulutusavustusta koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta. Siten esimerkiksi päiväsakon rahamäärästä annetussa asetuksessa säädetään yksiselitteisesti, että vähennyksen perusteena on elatusvelvollisuus. Kysymykset erilaisista yhteiskunnan kansalaisilleen maksamista avustuksista ja tuista liittyvät opetus- sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Oikeusministeriön saaman tiedon mukaan elatusvelvollisuutta koskevasta ikärajasta tehtyjen poikkeusten taustalla ovat lähinnä valtiontaloudelliset syyt. Tilannetta on siten mahdollista arvioida uudestaan seuraavien vuosien talousarvioesitysten yhteydessä. Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2001 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Seppo Lahtela /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 999/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att en enhetlig åldersgräns skall tillämpas i alla sammanhang när det gäller föräldrars underhållsskyldighet gentemot sina barn? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I spörsmålet behandlas å ena sidan förhållandet mellan föräldrar och barn samt verkningarna av förhållandet i fråga när det gäller olika förmåner som samhället betalar, å andra sidan den betalningsskyldighet gentemot samhället som kan påföras medborgarna i vissa situationer. När det gäller förhållandet mellan barn och föräldrar skiljer man i lagstiftningen mellan å ena sidan vårdnad om barn och förmyndarskap, å andra sidan barnets rätt att få underhåll av sina föräldrar. Med vårdnad om barn avses rätten och skyldigheten att sköta om barnet samt fatta beslut i frågor som gäller barnets person till den del som barnet inte själv har rätt att besluta om dem. Till vårdnaden hör omsorg om barnet, rätten att besluta om barnets vård, uppfostran, boningsort och andra personliga angelägenheter samt behörigheten att företräda barnet i dess personliga angelägenheter, om inte något annat föreskrivs i lag. Till vårdnaden om barn hör däremot inte förmyndarskap, det vill säga skötseln av barnets egendom, och inte heller förälderns underhållsskyldighet gentemot barnet. Ett barns föräldrar är underhållsskyldiga gentemot barnet oberoende av om de är barnets vårdnadshavare eller inte. Barnets rätt att få underhåll av sina föräldrar upphör i regel när barnet fyller 18 år. Föräldrarna kan dock förpliktas att stå för de kostnader som barnets utbildning orsakar också efter det att barnet fyllt 18 år, om det anses befogat. Enligt lagen är det dock bara i nämnda situation som underhållsskyldigheten gäller 18 år fyllda personer. Föräldrarnas underhållsansvar upphör också i situationer där ett minderårigt barn ingår äktenskap. Härvid har man ansett att makarna tillsammans bildar en ny familj som i första hand själv svarar för sitt uppehälle. Detta innebär närmast att en förälder kan förpliktas att delta i underhållet av sitt barn endast om barnets make av någon anledning inte visar sig ha förmåga att uppfylla sin underhållsskyldighet. Däremot upphör inte föräldrarnas underhållsskyldighet gentemot ett minderårigt barn enbart till följd av att barnet flyttar hemifrån. Omfattningen av en förälders underhållsskyldighet kan påverkas också av barnets egna möjligheter att ansvara för sitt underhåll. Föräldrarnas underhållsansvar kan minskas om barnet helt eller delvis kan försörja sig själv. Barnet kan till exempel ha förmögenhet som beaktas vid beräkningen av underhållsansvaret, eller barnet kan klara av sitt underhåll för att det har egna förvärvsinkomster. Mycket länge ansåg man att familjen skall ansvara för familjemedlemmarnas uppehälle och underhåll. Numera anses underhållsansvaret inte längre höra enbart till familjen, utan samhället delar ansvaret för samhällsmedlemmarnas uppehälle genom olika stödformer. De ovan nämnda bestämmelserna om föräldrarnas underhåll kan 4
Ministerns svar KK 999/2001 vp Seppo Lahtela /kesk anses vara utgångspunkten när olika sociala förmåner beviljas. Vid beviljandet av olika sociala förmåner förekommer det dessutom fall där man i stället för att beakta underhållsskyldigheten beaktar det gemensamma hushållet (lagen om utkomststöd 1412/1997) eller det hushåll som anses uppstå genom att man delar bostad (lagen om bostadsbidrag 408/1975). De förmåner som staten beviljar är emellertid beroende av statens ekonomi, och de möjligheter statsekonomin erbjuder måste beaktas när man utfärdar bestämmelser om dessa förmåner. Därför beviljas en del av förmånerna efter behovsprövning. Sådana förmåner är till exempel den i spörsmålet nämnda studiepenningen för andra än högskolestuderande som inte fyllt 20 år och bostadsstödet för barn som inte fyllt 18 år och bor hos sina föräldrar. Enligt de uppgifter som justitieministeriet fått finns det inga statsekonomiska möjligheter att upphöra med behovsprövningen i dessa fall. Medborgarna kan uppfatta den situation som beskrivs i spörsmålet som ologisk. Underhållsskyldigheten har dock när det gäller barn i lagstiftningen klart bundits till en 18 års åldersgräns, förutom när det gäller utbildningsbidrag. Således anges otvetydigt i förordningen om dagsbotens belopp att underhållsskyldighet är en grund för avdrag. De frågor som gäller olika bidrag och stöd som samhället betalar till medborgarna hör till undervisningsministeriets och social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområden. Enligt de uppgifter som justitieministeriet fått är det närmast av statsekonomiska orsaker som avvikelser gjorts när det gäller åldersgränsen för underhållsskyldighet. Situationen kan således granskas på nytt i samband med budgetpropositionerna under kommande år. Helsingfors den 17 oktober 2001 Justitieminister Johannes Koskinen 5