Länsi Suomen ympäristökeskus 2004 LUOPAJÄRVEN KESÄTULVIEN TORJUNTA JA YMPÄRISTÖNHOITOSUUNNITELMA Jalasjärvi Suunnitelmakirja TN:o 0893 B 011/35
JOHDANTO Luopajärvi sijaitsee Etelä Pohjanmaalla noin 10 km Jalasjärven keskustaajamasta pohjoiseen. Luopajärven kylä on hyvin hoidettua, voimakasta maatalousaluetta, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema alueeksi. Alueen lävistää Jalasjokeen laskeva Matoluoma, jota yläosaltaan kutsutaan Järviluomaksi. Luopajärvi kuuluu Kyrönjoen vesistöalueen Matoluoman valuma alueeseen. Luopajärvi oli 1700 luvulla Kyrönjoen alueen suurin järvi, joka vaiheittaisten järvenlaskujen ja perkausten avulla on muutettu viljelyalueeksi. Ensimmäinen lupa järven laskuun saatiin vuonna 1791. Toinen järven lasku suoritettiin 1800 luvun puolivälin jälkeen. Kolmas järven lasku saatiin valmiiksi vuonna 1940, jolloin suoritettiin järviojan perkaus. Entinen järvenpohja kuitenkin painui voimakkaasti, jolloin tulvat ja märkyys palasivat nopeasti. Vuonna 1957 perustettiin Luopajärven vesijätön kuivatusyhtiö ja laadittiin suunnitelmia Järviluoman perkaamiseksi. Uoma perattiin vuonna 1967 ja luovutettiin kuivatusyhtiölle vuonna 1975. Tällä toimenpiteellä vesijättö kuivattiin niin, että se voitiin ottaa kokonaan viljelykäyttöön. Maanviljelyn tehostumisen ja kuivatuksen paranemisesta johtunut pohjavesipinnan aleneminen ovat aiheuttaneet voimakasta maan painumista. Nämä seikat sekä samaan aikaan suoritetut laajamittaiset suo ja metsäojitukset Matoluoman ja Jalasjoen valuma alueilla ovat vaikuttaneet siihen, että tulvat ovat jälleen nousseet Luopajärven viljelyalueelle. Kevättulvien lisäksi alueella esiintyy sadekausien jälkeen säännöllisesti myös kesätulvia. Suurimpien kesätulvien aikana peltoa on veden valtaamana yli 400 ha. Nyt on tultu tilanteeseen, missä pelkällä perkauksella ei enää saada poistetuksi edes kesätulvia, sillä Jalasjoen vedenpinta Matoluoman suussa nousee jo kesätulvillakin Luopajärven alavimpien peltojen tasoa korkeammalle. Vuonna 1989 Luopajärven vesijätön kuivatusyhtiö esitti Vaasan vesi ja ympäristöpiirille (Länsi Suomen ympäristökeskus) tulvasuojelusuunnitelman laatimista kesätulvien poistamiseksi. Aloitteen pohjalta perustettiin suunnitteluhankkeen ohjausryhmä, jonka järjestäytymiskokous pidettiin Jalasjärvellä 6.3.1992. Luopajärven tulvasuojelun suunnitelmaksi ohjausryhmä valitsi vaihtoehdon, jossa Matoluomaa perataan ja pengerretään ja peltojen kuivatus hoidetaan pumppaamoilla. Suunnitelman valmistumisen jälkeen se kuitenkin hylättiin liian kalliina 14.11.2001 pidetyssä osakaskunnan kokouksessa. Samassa kokouksessa päätettiin jatkosuunnitelmasta, joka perustuisi tulvauoman rakentamiseen. Nyt valmistuneen suunnitelman tulvien torjuntatoimenpiteillä poistetaan kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvat kesätulvat Luopajärven alueelta. Suunnitelma perustuu viljelyalueen pohjoispuolelle rakennettavaan tulvauomaan, johon kerätään suurin osa valuma alueen vesistä. Matoluoman kohtaan, johon tulvauoma laskee, rakennetaan pumppaamo, jolla viljelyalue pidetään kesätulvan aikana kuivana. Pumppaamon avulla voidaan myös aikaistaa kevätkylvöjen ajankohtaa. Suunnitelmassa on huomioitu myös luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaiseman säilyttäminen sekä vesiensuojelu. Suunnitelma on tehty yhteistyössä Länsi Suomen ympäristökeskuksen ja Luopajärven kuivatusyhtiön kanssa. Hankkeen hyödyt tulevat viljelyalueen kesätulvien torjunnasta ja kevättöiden aikaistumisesta kuivatuksen parantuessa. Maatalouden jatkuvuuden turvaaminen on myös kulttuurimaiseman säilyttämisen perusedellytys. Hankkeen kustannusarvio on 1,36 milj. euroa (alv 0%).
S I S Ä L L Y S L U E T T E L O 1. KYRÖNJOEN VESISTÖALUEEN KUVAUS 1 1.1 Vesistöalueen yleiskuvaus 1 1.2 Aikaisemmat vesistötyöt... 1 1.3 Hydrologia. 2 1.3.1 Kyrönjoki... 2 1.3.2 Jalasjoki. 3 1.4 Tulva alueet... 4 1.5 Veden laatu... 4 1.3.1 Kyrönjoki... 4 1.3.2 Jalasjoki. 5 1.6 Kalasto 6 1.7 Vesivoima... 6 1.8 Vedenhankinta.. 7 2. MATOLUOMAN VALUMA ALUE.... 7 2.1 Nykyinen käyttö 7 2.2 Aikaisemmat vesistötyöt... 9 2.3 Hydrologia. 9 2.4 Luopajärven tulva alue...... 12 2.5 Uusjako 12 2.6 Kulttuurimaisema ja muinaismuistoalueet.. 12 2.7 Veden laatu.. 14 2.8 Kalasto ja linnusto.. 15 2.9 Kasvillisuus.. 15 3. VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU 15 3.1 Suunnitelmavaihtoehtojen tarkastelu... 15 3.2 Luopajärven alueen maisemanhoidon ja käytön yleissuunnitelma... 16 3.3 Suunnitelmavaihtoehdon valinta... 17 4. KESÄTULVIEN TORJUNTA JA YMPÄRISTÖNHOITOSUUNNITELMA. 17 4.1 Suunnitelman tarkoitus.. 17 4.2 Maastotutkimukset ja korkeustaso... 18 4.3 Mitoitusperusteet.... 18 4.4 Suunnitelmaan kuuluvat työt..... 19 4.4.1 Luopajärven tulvauoma ja pengerrys..... 19 4.4.2 Tulvakynnykset. 21 4.4.3 Eristysojat.. 21 4.4.4 Kuivatusojat... 27 4.4.5 Luopajärven pumppaamo.. 32 4.4.6 Pohjapadot. 33 4.4.7 Matoluoman perkaus ja pengerrys..... 34 4.4.8 Tilustiet.. 34 4.4.9 Sillat ja rummut. 34 4.4.10 Tulvaniityt ja riistapellot sekä maisemointityöt. 35 4.4.11 Muut työt 36 4.5 Taloudellinen tarkastelu..... 36 4.5.1 Hyödyt 36 4.5.2 Vahingot ja haitat sekä niiden korvaaminen... 40 4.5.3 Kustannusarvio... 40 4.6 Toteutus, käyttö ja kunnossapito... 41
5. HANKKEEN VAIKUTUKSET...... 41 5.1 Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin... 41 5.2 Vaikutukset tulva alueisiin 42 5.3 Vaikutukset maa alueisiin.. 42 5.4 Vaikutukset kulttuurimaisemaan.. 42 5.5 Vaikutukset muinaismuistoalueisiin. 42 5.6 Vaikutukset veden laatuun. 43 5.7 Vaikutukset kalastoon 44 5.8 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen 45 5.9 Muut vaikutukset 45 5.10 Vaikutusalue 45 6. OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET. 45 7. EHDOTUS LUPAEHDOIKSI.... 46 L I I T E L U E T T E L O KOTELO A: Kansio 1: Liite 1 Kyrönjoen vesistöaluekartta 1:500 000 Liite 2 Yleiskartta 1:20 000 Liite 3 Valuma aluekartta 1:50 000 Liite 4 Suunnitelmakartat 1:4 000 Kansio 2: Liite 5 Matoluoman perkaus Liite 6 Tulvauoman pituusleikkaus 1:4 000 / 1:100 Liite 7 Tulvauoman poikkileikkaukset 1:200 Kansio 3: Liite 8 Liite 9 Eristysojat Kuivatusojat Kansio 4: Liite 10 Luopajärven pinta ala ja tilavuuskäyrät Liite 11 Pohjapato 1 Liite 12 Luopajärven pumppaamo Liite 13 Maaperän happamuusmittaukset Liite 14 Vesinäytteiden tutkimustulokset Liite 15 Muistiot ja pöytäkirjat Kansio 5: Museovirasto: Jalasjärven Luopajärven tulva ja vesiensuojelualueen inventointi Kansio 6: Luopajärven alueen maisemanhoidon ja käytön yleissuunnitelma KOTELO B: Kansio 7: Luettelo asianosaisista Korvausperusteet Vahingonkorvauslaskelmat Haittalaskelmat Vahinkoaluekartat 1 : 4 000 Kansio 8: Sopimukset Kansio 9: Järjestely yhtiön perustamispöytäkirja Järjestely yhtiön yhtiösopimus Järjestely yhtiön osakasluettelo Tiloittaiset kustannusosittelulaskelmat Kustannusosittelukartat 1 : 4 000
1 1 KYRÖNJOEN VESISTÖALUEEN KUVAUS 1.1 Vesistöalueen yleiskuvaus Kyrönjoen vesistöalue sijaitsee Etelä Pohjanmaalla (liite 1). Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikan kaupungissa ja virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Pohjanlahteen Vaasan kaupungin pohjoispuolella. Kolmas suuri sivuhaara Seinäjoki laskee Kyrönjokeen Seinäjoen kaupungin pohjoispuolella. Kyrönjoen pääuoman pituus on noin 125 km ja putouskorkeutta tällä matkalla on noin 40 m. Vesistön latvoilla maanpinta kohoaa 150 200 m korkeuteen merenpinnasta. Joen pituuskaltevuus Ilmajoen ja Ylistaron Hanhikosken välillä on vähäinen, vain noin 3 metriä. Tämä alue onkin Suomen laajin tulva alue, johon kevättulvan aikana on muodostunut jopa 80 km 2 laajuinen yhtenäinen tulvajärvi. Kyrönjoen valuma alueen koko on 4920 km 2 ja järvisyys noin 1,2 %. Järvet sijaitsevat vesistön latvaosissa, joista suurimmat ovat Seinäjärvi (8,5 km 2 ), Ikkelänjärvi (3,5 km 2 ) ja Kurjenjärvi (2,4 km 2 ). Vesistöalueella on myös useita tekojärviä, joista suurimmat ovat Kalajärvi (11,5 km 2 ) ja Kyrkösjärvi (6,4 km 2 ). Noin puolet valumaalueesta on metsämaata, reilu neljännes peltoa ja vajaa neljännes suota. Pellot sijaitsevat tyypillisesti jokivarsilla. Kyrönjoen jokilaakso on vahvasti asuttu. Jokivarsi on lähes yhtenäistä kylämuodostelmaa Kauhajoelta ja Jalasjärveltä Ilmajoen Nikkolaan saakka. Nikkolan ja Ylistaron Malkamäen välisellä noin 30 km pituisella alueella on jokivarressa taloja siellä, missä riittävän laaja törmä kohoaa tulvien yläpuolelle. Ylistaron Hanhikoskelta jatkuu nauhamainen jokivarsiasutus aina rannikolle asti. 1.2 Aikaisemmat vesistötyöt Kyrönjoen tulvaongelmia on pyritty ratkaisemaan jo sangen varhaisina aikoina. Vuosina 1779 1781 jokea perattiin uittoa varten ja 1800 luvulla suunniteltiin useita pieniä perkauksia viljelymahdollisuuksien parantamiseksi. Tulvahaittojen torjumiseksi jouduttiin kuitenkin suunnittelemaan Ilmajoen ja meren välisen jokiosuuden järjestelmällistä perkausta. Tutkimus toimitettiin vuonna 1889 ja sen perusteella laaditun suunnitelman mukaan jokea perattiin Mustasaaren Koivulahdesta Ylistaroon vuosina 1894 1904. Perkauksen tulokset eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, kun kasvava viljelyala lisäsi tulvien suuruutta. Vuonna 1911 jätettiin anomus senaattiin Kyrönjoen perkaamiseksi. Tehdyn aloitteen pohjalta suoritettiin tutkimukset vuosina 1912 13 ja suunnitelma valmistui vuonna 1915. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan vuosina 1925 28 laadittiin uusi, supistettu suunnitelma, jonka mukaan Kyrönjoella suoritettiin perkauksia vuosina 1930 39. Seinäjoen vesistössä on suoritettu seuraavat perkaukset: Kurjenjoen perkaus 1930 luvulla Kihniänjoen perkaus 1939 1952 Luomanjoen perkaus 1948 1952 Sulkueenjoen perkaus 1950 luvulla
Jalasjoen vesistössä on vuosina 1952 1968 suoritettu Jalas ja Hirvijoen perkaus, jossa kosket perattiin 35 kilometrin jokiosuudelta. Kauhajoen vesistössä on suoritettu Kainastonjoen perkaus vuosina 1959 1970. Lisäksi on tehty lukuisia perkauksia lähinnä maankuivatushankkeisiin liittyen. Vuonna 1965 valmistuneeseen Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaan sisältyvät seuraavat tulvasuojelutyöt: Toteutus Seinäjoen keskiosan tulvasuojelu: Seinäjoen keskiosan perkaus 1965 1970 Liikapuron tekojärvi 1965 1980 Kalajärven tekojärvi 1971 1977 Seinäjoen keskiosan pengerrys 1995 1998 Kyrönjoen tulvasuojelu: Kyrönjoen alaosan järjestely 1960 1998 Seinäjoen oikaisu uoma 1968 1983 Pitkämön tekojärvi 1968 1971 Kalajärven tekojärvi 1971 1977 Kyrkösjärven tekojärvi 1977 1982 Kyrönjoen yläosan vesistötyö 1980 2001 2 1.3 Hydrologia 1.3.1 Kyrönjoki Vedenkorkeus ja virtaamahavaintoja on Kyrönjoella suoritettu jatkuvasti vuodesta 1911 lähtien. Valtakunnalliset havaintoasemat sijaitsevat Kurikan Pitkämössa, Ylistaron Hanhikoskella ja Mustasaaren Skatilassa. Näiden lisäksi alueella on useita Länsi Suomen ympäristökeskuksen ja eräiden voimalaitosten ylläpitämiä havaintoasemia, joita havaitaan ainakin tulva aikoina. Taulukkoon 1 on koottu Kyrönjoen virtaamien tunnuslukuja, jotka perustuvat Hydrologisen vuosikirjan 1995 tietoihin havaintojaksolla 1961 1990. Taulukko 1. Kyrönjoen virtaamien tunnuslukuja. HQ MHQ MQ MNQ NQ Pitkämö Hanhikoski Skatila 300 m 3 /s 483 m 3 /s 493 m 3 /s 161 m 3 /s 264 m 3 /s 306 m 3 /s 19 m 3 /s 35 m 3 /s 44 m 3 /s 0,5 m 3 /s 3,2 m 3 /s 4,0 m 3 /s 0,1 m 3 /s 0,3 m 3 /s 0,4 m 3 /s Tekojärvien rakentamisella on pystytty hieman tasoittamaan virtaamavaihteluja. Esimerkiksi alivirtaama Skatilassa on voitu nostaa noin arvoon 4,0 m 3 /s. Kyrönjoen vedenkorkeus vaihtelee voimakkaasti, koska latvaosien järvet eivät pysty kovinkaan paljon tasoittamaan virtaaman vaihteluita eikä loivasti laskeva jokiuoma pysty purkamaan vesiä riittävän nopeasti. Vuosisadan alkupuolella aloitetuissa mittauksissa on vedenkorkeusvaihtelun havaittu olevan Seinäjoen Munakassa 7 metriä, Hanhikoskella 5 metriä ja Skatilassa 4 metriä. Vuodesta 1912 lähtien on Munakan vedenkorkeus noussut tulvarajan yli joka kevät, lukuun ottamatta vuotta 1978. Kesä
aikana (1.6. 30.9.) näin on tapahtunut keskimäärin joka kolmas vuosi ja syksyisin (1.10. 31.12.) lähes joka toinen vuosi. Talvitulvat ovat harvinaisia. Niitä on esiintynyt harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Vuosittain Munakan vedenkorkeus on ollut keskimäärin yhden kuukauden ajan tulvarajan yläpuolella. Vuonna 2001 valmistuneiden Kyrönjoen yläosan tulvasuojelutöiden jälkeen ei kesä tai syystulvia enää esiinny (liite 1). 3 1.3.2 Jalasjoki Jalasjoen valuma alue Myllykylässä Jalasjoen säännöstelypadon kohdalla on 955 km 2 ja järvisyys 1,1 %. Vesistö saa alkunsa Karvian, Parkanon ja Kihniön pohjoisosista, josta lähtevät päähaarat Ilvesjoki, Mustajoki ja Hirvijoki. Joet yhtyvät Jalasjoeksi Jalasjärven keskustan eteläpuolella. Matoluoma laskee Jalasjokeen Jalasjärven keskustasta noin 8 km koilliseen. Korkeusero valuma alueen latvaosilta Myllykylään on noin 70 metriä. Suurimmat järvet ovat Mustajärvi (1,6 km 2 ), Iso Madesjärvi (1,4 km 2 ) ja Jalasjärvi (1,3 km 2 ). Alueen vuosisadanta on keskimäärin 650 700 mm, kevätvalunta keskimäärin 130 mm ja lumen vesiarvo maaliskuussa keskimäärin 85 mm. Jalasjoen vesistön hydrologialle ovat luonteenomaisia vähäjärvisyydestä ja korkeussuhteista johtuvat voimakkaat virtaama ja vedenkorkeusvaihtelut, joita ovat lisänneet valuma alueen laajamittaiset turvesuo ja metsäojitukset. Jalasjoen ja Matoluoman vedenkorkeuksia, virtaamia ja niiden muutoksia on selvitetty tietokonemallilla vuosina 1984 1987 Insinööritoimisto Reiter Oy:n toimesta. Malli sisältää epätasaisen virtauksen laskennan sekä tulvalaskennan ja se on laadittu välille Myllykylän säännöstelypato Jalasjoen ja Matoluoman yhtymäkohta Luopajärvi. Lähtötietoina ovat olleet Jalasjoen ja Matoluoman valuma alue ja poikkileikkaustiedot, useiden vuosien vedenkorkeus ja virtaamahavainnot Jalasjoelta ja Matoluomasta, erityisesti tulvatilanteista, sekä Kaidesluoman valuma alueen havainnot. Näiden laskentojen tuloksia on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Jalasjoen virtaamia ja vedenkorkeuksia (N 43 ) Reiter Oy:n laskelmien mukaan Myllykylä Matoluoman yhtymäkohta Myllykylä Matoluoman yhtymäkohta HQ 1984 HQ 1/20 HQ veg1/50 138 m 3 /s 115 m 3 /s 75 m 3 /s 123 m 3 /s 91 m 3 /s 65 m 3 /s HW 1984 HW 1/20 HW veg1/50 +80,67 m +80,63 m +80,63 m +84,96 m +84,39 m +83,75 m Jalasjoen virtaamalaskelmat on suoritettu Jokipiin vedenkorkeushavaintojen perusteella, joita oli käytettävissä vuosilta 1981 1992. Lisäksi on ollut käytössä pidempi virtaamahavaintojakso Pitkäkoskelta ennen Pitkämön altaan rakentamista. Jalasjoen virtaamien ääri ja keskiarvot Myllykylässä ovat laskelmien mukaan seuraavat: HQ = 143 m 3 /s MHQ = 65 m 3 /s MQ = 6,3 m 3 /s MNQ = 0,35 m 3 /s NQ = 0,1 m 3 /s Länsi Suomen ympäristökeskuksessa on vuosina 1993 1995 tehty Matoluoman tulvalaskelmia tietokonemallia apuna käyttäen. Malli on laadittu Jalasjokeen välille
Myllykylän säännöstelypato Jalasjoen ja Matoluoman yhtymäkohta (12 km) sekä Matoluoman suulta Luopajärvelle (7,6 km). Poikkileikkaustiedot on otettu noin 200 metrin välein. Matoluoman sillat on mallinnettu patoina. Molemmat laskentavälit koostuvat neljästä osavaluma alueesta, joiden arviointiin on käytetty Kaidesluoman ja Kainastonluoman valuma alueiden valuntahavaintoja. Mallin kalibroinnin pohjana on käytetty Reiter Oy:n aiemmin tekemää kalibrointia, jonka pohjana ovat havaitut virtaamatilanteet Myllykylässä ja Matoluoman suulla. Lopullinen kalibrointi on suoritettu kevään 1984 tulvahavaintojen avulla. Lisäksi lähtötietoina on käytetty vedenkorkeushavaintoja vuosilta 1981 1992 Jalasjoesta Jokipiin kohdalta (3,6 km Matoluoman suulta ylävirtaan), joista purkautumiskäyrän avulla on saatu virtaamat. Samoin on ollut käytössä pitkä virtaamahavaintojakso Jalasjoen Pitkäkoskelta. Näiden laskentojen tuloksia on esitetty taulukossa 3. 4 Taulukko 3. Jalasjoen virtaamia ja vedenkorkeuksia (N 43 ) Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjen laskelmien mukaan. HQ 1984 HQ 1/20 HQ 1/5 HQ veg1/20 HQ veg1/5 Myllykylä 143 m 3 /s 130 m 3 /s 94 m 3 /s 67 m 3 /s 48 m 3 /s Matoluoman yhtymäkohta 126 m 3 /s 113 m 3 /s 78 m 3 /s 45 m 3 /s 32 m 3 /s HW 1984 HW 1/20 HW 1/5 HW veg1/20 HW veg1/5 Myllykylä +80,63 m +80,63 m +80,63 m +80,62 m +80,62 m Matoluoman yhtymäkohta +85,07 m +84,82 m +84,20 m +83,41 m +82,94 m 1.4 Tulva alueet Kyrönjoen merkittävimpiä kevättulva alueita ovat Kyrönjoen alaosan tulva alue (suurimmillaan noin 1 500 ha), Vähäkyrön Skatilan tulva alue (650 ha), Kyrönjoen yläosan tulva alue (7 600 ha) sekä Seinäjoen keskiosan tulva alue (1 400 ha). Tulvaalueet on esitetty liitteenä 1 olevassa vesistöaluekartassa. Kyrönjoen alaosan tulvasuojelutyöt valmistuivat vuonna 1997, Kyrönjoen yläosan vuonna 2001 ja Seinäjoen keskiosan tulvasuojelutyöt vuonna 1999. Mitoitusperusteena on käytetty kerran 20 vuodessa toistuvaa kevättulvaa. Jalasjoen vesistöalueen suurimmat tulva alueet ovat Luopajärvellä (660 ha) ja Lapionevalla (140 ha). Tulvat nousevat myös Jalasjärven ja Hirvijärven rannoille ja järvien väliselle alueelle sekä Hirvijoella, Mustajoella ja Ilvesjoella. Valmistuneiden tulvasuojelutöiden jälkeen merkittäviä kesätulvia esiintyy ainoastaan Luopajärvellä, joka suurimmillaan on peittänyt alleen yli 400 ha suuruisen alueen. 1.5 Veden laatu 1.5.1 Kyrönjoki Kyrönjoen vesistön eri osa alueiden välillä on suuria maaperään ja maankäyttöön liittyviä eroja, jotka vaikuttavat voimakkaasti veden laatuun. Vesistön latvoilla suoprosentti on korkea, mikä aiheuttaa veden korkean humuspitoisuuden, ruskean värin ja korkean kemiallisen hapenkulutuksen. Pääosin Ilmajoen ja Seinäjoen alapuolella sijaitsevat happamat sulfaattimaat antavat oman leimansa veden laatuun. Kyrönjoen pääuoman varret ovat tehokkaassa viljelyksessä, mikä aiheuttaa vesistöön huomattavan kiintoaine ja ravinnekuormituksen. Yhdyskuntien jätevedet ovat kuormittaneet
vesistöä voimakkaasti 1970 luvun loppuun saakka, mutta jätevesien käsittelyn tehostuessa tämä kuormitus on pienentynyt olennaisesti. Suuret vuodenaikaiset virtaamavaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua myös veden laadussa ja ainevirtaamissa. Noin puolet kiintoaine ja ravinnemääristä kulkeutuu mereen kevättulvan aikana. Jätevesien vaikutus on puolestaan suurimmillaan alivirtaamakausina, kun taas ph arvot ovat alhaisimmillaan tulvakausien lopulla. Seuraavassa esitettävät vedenlaatuarvot perustuvat pääosin Länsi Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Kyrönjoen tila ja vesistötöiden tarkkailu vuosina 1986 1995" esitettyihin tietoihin. Kyrönjoen pääuoman keskimääräinen fosforipitoisuus on luokkaa 100 µg/l vaihteluvälin ollessa 15 500 µg/l ja keskimääräinen typpipitoisuus luokkaa 2000 µg/l vaihteluvälin ollessa 200 5500 µg/l. Keskimääräiset kiintoainepitoisuudet ovat 20 30 mg/l koko pääuoman alueella. Pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti suurimpien havaittujen arvojen ollessa luokkaa 300 mg/l. Korkeasta kiintoainepitoisuudesta johtuen vesi on ajoittain hyvin sameaa. Kyrönjoen veden keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus on luokkaa 25 mg/l. Pienimmät havaitut pitoisuudet ovat noin 10 mg/l ja suurimmat 60 mg/l. Happitilanne on hyvä, sillä keskimääräinen pitoisuustaso on noin 10 mg/l ja alhaisinkin havaittu pitoisuus 4,4 mg/l. Kyrönjoen keskimääräinen ph on 6,2 6,3 ylä ja keskijuoksulla, kun taas joen alaosalla noin 6,0. Minimiarvoissa esiintyy huomattavasti suurempi lasku alavirran suuntaan mentäessä. Kun pienimmät ph arvot Munakan ja Ylistaron välisillä havaintopaikoilla ovat 5,1 5,2, ovat ne joen suuosalla 4,5. Alkaliteettiarvot ovat noin 0,15 0,20 mmol/l, mikä on varsin normaali taso suomalaisissa pintavesissä, mutta vaihteluväli on suuri eli 0,02 0,60 mmol/l. Alhaisimmat arvot sattuvat yhteen phminimien kanssa ja kuvastavat lähes täydellistä puskurikyvyn loppumista. Esitettyjen arvojen perusteella voidaan todeta, että Kyrönjoen vesi on tummaa ja ajoittain hapanta ja että sen kiintoaine ja ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Joen happitilanne on yleensä hyvä. Veden ravinnepitoisuudet kuvastavat joen rehevää luonnetta, minkä ajoittain tehdyt klorofylli a:n ja kasviplanktonbiomassa määritykset vahvistavat. 5 1.5.2 Jalasjoki Myös Jalasjoen veden laatu vaihtelee suuresti vuodenajoittain. Arviolta noin puolet kiintoaine ja ravinnemääristä liikkuu joessa ja kulkeutuu edelleen Kyrönjokeen kevättulvan aikana. Jalasjoen ainoa merkittävä pistekuormittaja on Matoluoman laskukohdan yläpuolella Jokipiissä sijaitseva Jalasjärven kunnan jätevedenpuhdistamo. Seuraavassa esitettävät tiedot perustuvat pääosin Länsi Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa "Kyrönjoen tila ja vesistötöiden tarkkailu vuosina 1986 1995" esitettyihin Jalasjoen alaosan Saukkolan havaintopaikkaa koskeviin tietoihin. Jalasjoen alaosan keskimääräinen fosforipitoisuus on noin 110 µg/l vaihteluvälin ollessa 65 360 µg/l. Keskimääräinen typpipitoisuus on puolestaan noin 2100 µg/l ja pitoisuuden vaihteluväli 1200 3900 µg/l. Keskimääräinen kiintoainepitoisuus on
noin 15 20 mg/l vaihteluvälin ollessa 2 120 mg/l ja tästä johtuen vesi on ajoittain varsin sameaa. Veden keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus on luokkaa 25 mg/l. Pienimmät määritetyt pitoisuudet ovat noin 13 mg/l ja suurimmat noin 45 mg/l. Happitilanne on hyvä, sillä keskimääräinen pitoisuustaso on noin 9 mg/l ja alhaisin havaittu pitoisuus 4,4 mg/l. Keskimääräinen ph on 6,3 ja vaihteluväli 5,8 6,9. Keskimääräinen alkaliteettiarvo on noin 0,40 0,50 mmol/l, mikä ilmentää hyvää puskurikykyä. Alhaisin määritetty alkaliteettiarvo on 0,06 mmol/l. Yhteenvetona voidaan todeta, että Jalasjoen vesi on tummaa ja ravinnepitoista sekä ajoittain melko hapanta ja kiintoainepitoista. Joen ravinnepitoisuudet ilmentävät selvää rehevyyttä. Joen happitilanne ja puskurikyky ovat yleensä vähintään tyydyttäviä. Ravinnepitoisuuksia lukuun ottamatta veden laatu Jalasjoessa on keskimäärin parempaa kuin Kyrönjoessa. 6 1.6 Kalasto Jalasjoen kalastoa on tutkittu vuosina 1995 1997 Kyrönjoen yläosan vesistötöiden yhteistarkkailuihin kuuluen. Etelä Pohjanmaan Vesitutkijat Oy:n raportin mukaan Jalasjoen kalaston muodostavat rehevöityneillä alueilla paikallisiksi katsottavat lajit. Tärkeimpiä talouskaloja ovat hauki, lahna, ahven, särki ja made. Lisäksi tavataan salakkaa, kiiskeä, kivennuoliaista, kivisimppua, ruutanaa, pikkunahkiaista, kirjolohta ja puronieriää, joista kirjolohet ja puronieriät ovat istutusperäisiä. Merellisten kalojen vaellukset eivät koskaan ole ulottuneet Jalasjoelle asti. Sen sijaan yksittäisiä havaintoja vaelluskalojen noususta Kyrönjoen pääuomaan Koskenkorvan padolle saakka on olemassa. Jalasjoen suulla olevan Myllykylän padon ohi voi runsasvetisinä aikoina nousta tavanomaisia lajeja, kuten haukea, ahventa ja särkeä yläpuolisille jokiosuuksille. Rapu on Jalasjoessa satunnainen eikä muodosta pyydettävää kantaa. Jalasjoella kalastus on kotitarve ja virkistyskalastusta, joka keskittyy selvästi avovesikauteen. Kalastusvälineinä käytetään lähinnä katiskaa, onkea ja heittouistinta. Verkkojen käyttö on joella kielletty. 1.7 Vesivoima Kyrönjoen vesistöalueella on ollut toiminnassa lukuisia erilaisia vesivoimalaitoksia, pääasiassa pienehköjä myllyjä. Suurin osa laitoksista on kuitenkin rappeutunut tai hävinnyt kokonaan. Nykyisin on toiminnassa kuusi vesivoimalaitosta, jotka on lueteltu taulukossa 4. Voitilankoski, Hiirikoski ja Pitkämön laitokset sijaitsevat Luopajärven alapuolisessa vesistössä.
7 Taulukko 4. Kyrönjoen vesistöalueen toiminnassa olevat vesivoimalaitokset. Teho [MW] Energia [GWh/a] Putous [m] Mitoitusvirtaama [m 3 /s] Käyttöönottovuosi Voitilankoski Hiirikoski Pitkämö I Pitkämö II Kyrkösjärvi Kalajärvi 0,06 0,3 5,7 1,0 6,8 1,6 0,2 2,0 24,0 5,0 20,0 3,3 2,9 4,6 28,3 10,5 44,0 13,5 3,5 8,0 25,0 10,0 20,0 15,0 1983 1921 1970 1970 1980 1976 1.8 Veden hankinta Vaasan kaupunki ottaa käyttöveden Kyrönjoesta. Käyttöoikeus on enintään 0,7 m 3 /s. vesi pumpataan Kyrönjoesta Pilvilampeen, jonka teoreettinen säännöstelytilavuus on noin 2,0 milj. m 3. Vesimäärä riittää Vaasan vedenkulutukseen noin 4 kuukauden ajaksi. 2 MATOLUOMAN VALUMA ALUE 2.1 Nykyinen käyttö Valuma alueen pinta alasta (F= 82,9 km 2 ) on peltoa noin 3370 ha ja loput metsä ja suoalueita. Metsistä on ojitettu noin 650 ha ja vuoteen 2000 mennessä on ollut suunnitteilla noin 100 ha ojitukset. Valuma alueen turvesoista on tuotannossa noin 100 ha ja vuoteen 2006 mennessä tuotantoon on tulossa lisää noin 250 ha. Turvetuotantoalueiden vesistä suurin osa virtaa Matoluoman kautta Jalasjokeen. Matoluoman valumaaluekartta on esitetty liitteessä 3. Luopajärven peltoaukea on tehokkaassa viljelyksessä. Suurin osa pelloista on salaojitettu. Peltoaukean itäosan poikki kulkee Seinäjoki Tampere valtatie (n:o 19), joka ennen vuonna 1994 tehtyä korotusta joutui usein tulvaveden alle. Luopajärven sijainti on esitetty kuvassa 1.
8
9 2.2 Aikaisemmat vesistötyöt Ensimmäiset toimenpiteet Luopajärven laskemiseksi tehtiin vuonna 1789, jolloin rantaosakkaat laativat asiasta sopimuksen. Sopimus vahvistettiin vuonna 1791 ja työ saatiin päätökseen 1800 luvun alussa. Järvenlasku onnistui hyvin ja sitä edelleen laskettiin lisää 1800 luvun puolivälin jälkeen. Kolmas järvenlasku saatiin valmiiksi vuonna 1940, jolloin vuonna 1926 laaditun suunnitelman mukaan koko varsinainen järvialue kuivattiin niityksi. Entinen järvenpohja painui kuitenkin voimakkaasti kuivatuksen seurauksena, jolloin tulvat ja märkyys palasivat. Vuonna 1957 perustettiin Luopajärven vesijätön kuivatusyhtiö ja laadittiin suunnitelma Järviluoman perkaamiseksi. Uoma perattiin vuonna 1967. Tässä perkauksessa louhittiin jo kalliotakin laajamittaisesti. Tulvat poistuivat ja kuivatus parani ratkaisevasti, mutta jälleen vain joksikin aikaa. Tehokkaan pohjaveden alentamisen ja viljelykoneiden painon kasvun seurauksena maa tiivistyi ja pellon pinta edelleen painui. Samanaikaisesti laajamittaiset pelto, suo ja metsäojitukset Luopajärven valuma alueella ja Jalasjoen yläjuoksulla kasvattivat tulvahuippuja joen keskiosalla samoin kuin Luopajärven valumavedet kasvattivat alapuolisen Jalasjoen tulvia. Näin tulvat nousivat jälleen Luopajärven viljelyalueelle. Kuivatusyhtiön toimesta suoritettiin vuonna 1986 Järviluomassa kunnossapitoperkaus vajaan 5 kilometrin matkalla lähtien noin 3 kilometriä Matoluoman suulta. Vuonna 1989 kuivatusyhtiö suoritti vielä Matoluoman alaosan kunnossapitoperkauksen vanhan vesioikeuden luvan perusteella. Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehdyistä laskelmista voidaan päätellä, että nämä kuivatusyhtiön tekemät kunnossapitoperkaukset ovat pudottaneet Luopajärven kesätulvakorkeuksia 20 30 cm, mutta tulvaraja ylittyy silti toistuvasti. 2.3 Hydrologia Matoluoman valuma alueen pinta ala on 82,9 km 2 ja järvisyys 0 %. Valuma alue on esitetty liitteessä 3. Matoluoman kokonaispituus on noin 13 km. Siihen laskee idästä Linnusluoma ja pohjoisesta Pajaasenluoma, Kyrönluoma ja Koiraanoja. Etelästä laskevat suurimmat ojat ovat Iso oja, Hautaoja ja Konioja. Valuma alueen korkeimmat alueet kohoavat noin 110 metrin korkeuteen. Korkeuseroa alueella on noin 30 metriä. Luopajärven pinta ala ja tilavuuskäyrät on esitetty liitteessä 10 ja Matoluoman pituusleikkaus liitteessä 5. Käyrien perusteella voidaan havaita, että Luopajärven alimmat pellot ovat korkeuskäyrän N 43 +83,50 m alapuolella, jolloin vedenpinnan noustessa alkaa nopeasti muodostua tulvajärvi. Matoluomassa on tehty vedenkorkeus ja virtaamahavaintoja lähinnä tulva aikoina. Havaintoja on esitetty taulukossa 5.
10 Taulukko 5. Matoluoman vedenkorkeus ja virtaamahavaintoja (N 43 ) eri paalulukemilla. 0+00 Matoluoman suu 5+75 Valtatie 3 W Q 47+50 70+45 Valtatie 19 Kesä 1979 +83,67 m +84,52 m 01.04.1982 16.04.1982 03.05.1982 04.05.1982 05.05.1982 07.05.1982 10.05.1982 13.05.1982 14.05.1982 17.05.1982 19.05.1982 27.05.1982 +83,17 m +83,45 m +83,47 m +83,39 m +83,07 m +82,37 m +81,90 m +81,80 m +81,53 m +81,44 m +83,68 m +83,72 m +83,64 m +83,45 m +83,01 m +82,70 m +82,60 m 5,5 m 3 /s 5,0 m 3 /s 5,4 m 3 /s 2,7 m 3 /s 0,8 m 3 /s 0,4 m 3 /s +83,02 m +82,93 m +84,27 m +83,49 m +84,25 m +84,30 m +84,29 m +84,14 m +83,75 m +83,33 m +83,32 m +83,13 m +83,24 m +83,11 m 10.04.1984 16.04.1984 17.04.1984 18.04.1984 19.04.1984 24.04.1984 30.04.1984 +82,09 m +84,72 m +84,99 m +85,02 m +84,98 m +83,60 m +82,77 m +82,86 m +84,75 m +85,00 m +85,06 m +85,02 m +84,01 m +83,35 m 6,3 m 3 /s 3,8 m 3 /s 6,9 m 3 /s 10,1 m 3 /s +84,45 m +85,15 m +85,22 m +85,32 m +85,30 m +84,78 m +84,22 m 22.04.1988 06.05.1988 03.06.1988 Kesäkuu 2003 +84,23 m +84,52 m +84,98 m +84,20 m +84,42 m Edellä kohdassa 1.3.2 selostettujen Reiter Oy:n tietokonelaskelmien tuloksia Matoluomassa on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Matoluoman vedenkorkeuksia (N 43 ) ja virtaamia nykytilanteessa eri paalulukemilla Reiter Oy:n mukaan. HW 1984 HW 1/20 HWveg 1/50 0+00 Matoluoman suu +84,96 m +84,40 m +83,75 m 5+75 Valtatie 3 +85,01 m +84,06 m 29+00 70+45 Valtatie 19 +85,25 m +85,28 m +85,10 m +84,67 m +84,73 m HQ 1984 HQ 1/20 HQveg 1/50 12,5 m 3 /s 12,2 m 3 /s 8,2 m 3 /s 12,2 m 3 /s 8,1 m 3 /s 10,5 m 3 /s 10,0 m 3 /s 6,7 m 3 /s 5,8 m 3 /s 3,7 m 3 /s Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjä tietokonelaskelmia on jo selostettu edellä kohdassa 1.3.2. Jalasjoen kesäajan virtaamia on arvioitu käyttämällä Jokipiin
vedenkorkeushavaintoja vuosilta 1981 1991 ja Pitkäkosken virtaamahavaintoja ennen Pitkämön tekoaltaan rakentamista. Näiden perusteella tehtiin toistuvuusanalyysit 1, 5 ja 10 vuorokauden ylivirtaamakeskiarvoille. Kesätulvahydrografin muoto otettiin Pitkäkosken havainnoista (18.8. 6.9.1963). Hydrografin lopullinen muokkaus tehtiin toistuvuusanalyysin mukaisilla arvoilla. Tämä siirrettiin valuma aluesuhteessa vastaamaan Matoluoman kohdalla Jalasjokeen tulevaa ja Myllykylän padolla poistuvaa virtaamaa. Näiden erotusvirtaama tuotiin sivutulovirtaamina Jalasjokeen sivutulojen valuma alueiden suhteessa. Matoluoman kesäajan virtaamien pohjana käytettiin Kaidesluoman valumahavaintoja, joille tehtiin vastaava toistuvuusanalyysi. Mallihavaintojaksosta (1.8. 20.8.1967) muokattiin toistuvuusanalyysin avulla valumahydrografi, joka siirrettiin Matoluoman virtaamiksi osavaluma alueiden suhteessa. Näin saadut Jalasjoen ja Matoluoman virtaamat vastaavat sateen aiheuttamaa keskimäärin kerran 20 ja viidessä vuodessa toistuvia kesätulvia. Kevättulvavirtaamien arviointi tehtiin vastaavalla tavalla käyttämällä mallihavaintojaksona vuoden 1984 kevättulvaa Jokipiissä ja Kainastonluomassa. Näin saadut Jalasjoen ja Matoluoman virtaamat vastaavat keskimäärin kerran 20 ja viidessä vuodessa toistuvia kevättulvia. Tietokonelaskelmien tuloksia on esitetty taulukossa 7. 11 Taulukko 7. Matoluoman vedenkorkeuksia (N 43 ) ja virtaamia nykytilanteessa eri paalulukemilla Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehtyjen laskelmien mukaan. HW 1984 HW 1/20 HW 1/5 HWveg 1/20 HWveg 1/5 0+00 Matoluoman suu +85,10 m +84,84 m +84,21 m +83,41 m + 82,95 m 5+75 Valtatie 3 +85,10 m +84,91 m +84,31 m +83,89 m +83,56 m 36+00 70+45 Valtatie 19 +85,18 m +84,95 m +84,37 m +84,07 m +83,71 m +85,38 m +85,10 m +84,50 m +84,27 m +83,87 m 76+00 Penttikyläntie +85,38 m +85,11 m +84,52 m +84,37 m +84,05 m HQ 1984 HQ 1/20 HQ 1/5 HQveg 1/20 HQveg 1/5 10,8 m 3 /s 12,0 m 3 /s 7,4 m 3 /s 7,5 m 3 /s 5,0 m 3 /s 8,0 m 3 /s 4,3 m 3 /s 3,0 m 3 /s 3,7 m 3 /s 2,1 m 3 /s Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tietokonemallin avulla tutkittiin myös Jalasjoen Myllykylässä olevan säännöstelypadon vaikutusta Matoluoman tulvakorkeuksiin. Tehtyihin laskelmiin perustuen voidaan todeta, että Matoluoman vedenkorkeus riippuu tilanteesta Jalasjoessa Matoluoman suulla ja itse Matoluoman vedenjohtokyvystä, eikä vedenkorkeudesta Myllykylän padolla. Lisäksi laskelmat osoittavat, että tulvan nousuvaiheessa noin kerran kymmenessä vuodessa sattuvalla kevättulvalla Matoluoman virtaus pysähtyy ja tätä suuremmilla tulvilla kääntyy vastakkaiseen suuntaan Jalasjoen vedennousun takia. Laskelmien avulla voidaan myös päätellä, että Matoluomassa vuosina 1986 ja 1989 tehdyt kunnossapitoperkaukset ovat laskeneet kesätulvakorkeuksia arviolta 20 30 cm, mutta samalla nostaneet hieman Jalasjoen tulvavedenkorkeuksia, kuitenkin vain muutaman sentin.
12 Tehtyihin laskelmiin ja havaintoihin perustuen voidaan arvioida vedenkorkeuksien (N 43 ) ääriarvojen olevan Matoluoman suussa seuraavat: HW = MHW = MW = NW = +85,0 m +83,5 m +82,4 m +80,9 m HWveg = MHWveg = MWveg = NWveg = +83,6 m +82,7 m +81,7 m +80,9 m 2.4 Luopajärven tulva alue Luopajärven peltoaukea on tulvavesien alla käytännössä joka kevät. Suurin havaittu kevättulva on ollut vuonna 1984, jolloin vedenkorkeus valtatie 19 kohdalla oli ylimmillään N 43 +85,32 m. Tällöin tulvan alla oli peltoa yhteensä 660 ha ja vettä tulvaalueella noin 6,0 milj. m 3. Kevättulvien lisäksi alue on osittain veden peitossa toistuvasti myös kesäisin sadejaksojen jälkeen. Suurin havaittu kesätulva on ollut vuonna 1979, jolloin vedenkorkeus valtatie 19 kohdalla oli N 43 +84,52 m. Tulva alue oli tuolloin yli 400 ha ja vesisyvyys pelloilla oli enimmillään yli metrin. Maan painumisen takia Luopajärven tulva alue on laajentunut jatkuvasti. Eri vuosikymmeninä tehtyjen pintavaaitusten perusteella voidaan päätellä esimerkiksi N 43 +84,00 m korkeuskäyrän alapuolella olevan alueen pinta alan laajentuneen noin kymmenessä vuodessa lähes 50 ha ja samoin N 43 +85,00 m alapuolella olevan alueen noin 100 ha. 2.5 Uusjako Luopajärven alueella on vireillä uusjakohanke Maanmittauslaitoksen toimesta. Uusjako liittyy olennaisesti kesätulvien torjuntasuunnitelmaan ja sen avulla pyritään mm. korjaamaan suunnitelman toteuttamisesta aiheutuvia tilojen pirstoutumisia ja kulkuyhteyksien huonontumista. Lisäksi on mahdollista suorittaa muitakin tarpeellisia tilusjärjestelyjä. Uusjako on tarkoitus toteuttaa vasta kesätulvien torjuntasuunnitelman toteuttamisen jälkeen. Suunnitelmaa onkin tehty yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa. 2.6 Kulttuurimaisema ja muinaismuistoalueet Luopajärven kulttuurimaisema alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Alue edustaa Etelä Pohjanmaan viljelylakeuksien seudulla viljelykäyttöön raivatun järvikuivion ympäristön vanhaa ja huolella hoidettua maatalousmaisemaa. Luopajärven kulttuurimaisema on kuvailtu Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston julkaisussa "Arvokkaat maisema alueet", Maisema aluetyöryhmän mietintö II. Alueen rajaus on esitetty kuvassa 2.
13 Kuva 2. Luopajärven kulttuurimaisema alue. Maisemaa luonnehtii tasainen 6 7 km pitkä ja 2 3 km leveä viljelyaukea, josta lähtee peltolahdekkeita pohjoiseen ja etelään. Peltoaukeaa reunustavat metsäiset mäet ja varsinkin luoteislaidalla kalliokumpareet. Tienvarsien asutusnauhat ja mäenrinteiden taloryhmät kehystävät viljelyksiä. Vanha hyväkuntoinen rakennuskanta leimaa maisemaa ja uusi rakennuskanta on hyvin sopeutettu ympäristöön. Pihapiirit muodostavat kauniita kokonaisuuksia. Kulttuurimaiseman kannalta merkittävimmät asutusryhmät ovat alueen luoteissivulla. Kyläraitti on hyvin säilynyt ja valtaosa sen varrella olevasta rakennuskannasta edustaa vanhaa talonpoikaistyyliä. Kuivatun Luopajärven lasku uoma Matoluoma ja kuivatusojat halkovat peltoaukeaa, joka keväisin lainehtii tulvavesistä. Kumpuilevat moreenikankaat ympäröivät entistä järveä. Korkeimpien kalliomäkien laet ovat huuhtoutuneet paljaiksi. Laaja Kyrönneva aukeaa luoteisosan kallioiden ja pellonreunojen takana. Museovirasto teki Luopajärven alueella muinaisjäännöksiä koskevan inventoinnin keväällä 1996. Ennen inventointia alueelta tunnettiin kaksi kiinteää muinaismuistokohdetta: Kärmesmäen kivikautinen asuinpaikka ja Sikaniemen rautakautinen kalmisto. Inventoinnin ensisijaisena tavoitteena oli tarkastaa vanhat esihistorialliselta ajalta peräisin olevat löytöpaikat. Uusia kivikautisia asuinpaikkoja inventoitiin 7 kpl ja mahdollisia kivikautisia asuinpaikkoja 3 kpl sekä useita epämääräisiä kohteita. Museoviraston raportti on suunnitelman liitteenä kansiossa 5. Inventointikohteet on lisäksi merkitty liitteenä 2 olevaan yleiskarttaan.
Pysyvät asukkaat Luopajärven seudulle saapuivat pitkin Jalasjoen rantoja 1500 luvulla. Ensimmäiset kirjalliset tiedot järvestä on kirjattu 1560 luvulla. 14 2.7 Veden laatu Matoluomaan kohdistuva kuormitus muodostuu hajakuormituksesta. Valuma alueen pellot ovat intensiivisessä viljelykäytössä. Turvetuotantoalueiden valumavedet ja asutuksen jätevedet kulkeutuvat Matoluomaa pitkin Jalasjokeen. Matoluomasta ja siihen laskevista ojista on tehty vedenlaatuhavaintoja vuosina 1992 1996. Matoluoman alajuoksulta on lisäksi tehty muutama havainto 1980 luvun alussa. Vesinäytteiden ottopaikat on esitetty liitteenä 3 olevalla valuma aluekartalla ja tutkimustulokset ovat liitteenä 14. Matoluoman alaosalla fosforipitoisuuden vaihteluväli on ollut havaintojen perusteella 39 420 µg/l ja typpipitoisuuden vaihteluväli 840 4300 µg/l. Kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 4,6 80 mg/l. Veden väriluku 150 360 mg/l indikoi korkeaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. ph arvo on havaintoaineistossa ollut 5,5 7,0 ja alkaliniteetti 0,10 1,0 mmol/l. Matoluoman keskijuoksulla fosforipitoisuuden vaihteluväli on ollut 71 810 µg/l ja typpipitoisuuden 1500 4000 µg/l. Kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 3,5 20 mg/l. Veden väriluku 130 700 mg/l indikoi korkeaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. ph arvon vaihteluväli on ollut 5,4 6,8 ja alkaliteetin 0,13 0,28 mmol/l. Matoluoman yläosalta Järviluomasta otetuissa vesinäytteissä on fosforipitoisuus vaihdellut välillä 110 480 µg/l ja typpipitoisuus välillä 1700 3500 µg/l. Kiintoainepitoisuuden vaihteluväli on ollut 4,4 97 mg/l ja väriluvun 200 500 mg/l. pharvo on vaihdellut välillä 6,3 7,2. Pohjoisesta Kyrönnevan suunnalta Matoluomaan laskevan Kyrönluoman fosforipitoisuuden vaihteluväli on ollut 73 510 µg/l ja typpipitoisuuden 1500 2300 µg/l. Kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä 4,1 24 mg/l. Veden väriluku 350 800 mg/l indikoi erittäin korkeaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. ph arvo on ollut 5,4 7,2 ja alkaliniteetti 0,11 0,22 mmol/l. Matoluoman pohjoisessa ja itäisessä latvahaarassa fosforipitoisuus on vaihdellut välillä 62 380 µg/l ja typpipitoisuus välillä 1700 4100 µg/l. Kiintoainepitoisuuden vaihteluväli on ollut 3,8 35 mg/l. Veden väriluku 160 450 mg/l indikoi varsin korkeaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoa. ph luku on vaihdellut välillä 5,5 6,8 ja alkaliniteetti 0,14 0,51 mmol/l. Yhteenvetona voidaan todeta, että Matoluoman vesi on alueelle tyypillisesti tummaa, ravinnepitoista ja ajoittain hapanta. Havaintoaineiston perusteella fosforipitoisuus hieman kohoaa alajuoksua kohti ja typpipitoisuuden vaihteluväli kasvaa. Samalla kiintoainepitoisuus alenee. ph arvoissa ja puskurikyvyssä ei tapahdu oleellista muutosta.
15 2.8 Kalasto ja linnusto Varsinaista kalastotutkimusta ei Matoluomassa ole tehty, mutta kalaston arvioidaan olevan saman kaltainen kuin Jalasjoessa. Yleisimpinä lajeina ovat todennäköisesti särki, ahven, hauki ja lahna. Rapua Matoluomassa ei tiettävästi esiinny. Matoluomassa ei käytännössä kalasteta lainkaan, koska lähiseudulla on parempia kalavesiä. Uoma saattaa myös kuivimpina aikoina kuivua kokonaan. Matoluoma kuuluu Kyrönjoen kalastusalueen Jalasjärven kalastuskuntaan. Luopajärven alue tarjoaa tulva aikana sekä keväisin ja syksyisin merkittävän levähdyspaikan vesilinnuille ja kahlaajille. Alueella havaitaan vuosittain kevättulvan aikoihin runsaasti sorsalintuja, hanhia ja joutsenia. Syksyisin alueella käyvät ruokailemassa kurjet. Pysyvästi alueella pesivät mm. töyhtöhyyppä, kuovi ja runsas peltopyykanta sekä istutettuna fasaaneja. Peltopyyt ovat vähentyneet latojen vähentymisen ja viljelytapojen muutoksen myötä niin, että niitäkin on istutettu. Luopajärven tuntumassa viihtyy kanahaukka juuri peltopyiden vuoksi. Sikaniemen kohdalla on paikallisen metsästysseuran riistapelto. 2.9 Kasvillisuus Luopajärven peltoaukea on tehokkaassa viljelyksessä, joka nykytilassa ei juurikaan tarjoa vaihtelevia kasvupaikkoja tai elinympäristöjä. Matoluoma läpäisee alueen suoraviivaisena ja jyrkkärantaisena, paikoin pajupensaikon reunustamana. Luopajärven ympäristön metsät ovat enimmäkseen kuusivaltaisia tuoreita kankaita. Metsäkumpareiden lakiosissa on karumpia mäntyvaltaisia kankaita ja kalliomänniköitä. Paikoin rinteiden alaosissa on juotteina lehtomaista kangasmetsää. Myös viljelyksien keskellä siellä täällä on pienehköjä metsä ja pensaikkosaarekkeita. Yli Anttilan talon kohdalla alueen luoteisosassa kasvaa kookas rauhoitettu lehmus, joka on tiettävästi istutettu. 3 VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU 3.1 Suunnitelmavaihtoehtojen tarkastelu Luopajärven alueen tulvien poistamiseksi on vuosien varrella pohdittu monenlaisia eri ratkaisumalleja. Perusvaihtoehtoina on tutkittu sekä Jalasjoen että Matoluoman perkausta, tulva alueen pengerrystä, yhden tai useamman pumppaamon rakentamista ja näiden vaihtoehtojen erilaisia yhdistelmiä. Mietittävänä on ollut myös alueen maankäytön muuttaminen ja ns. hoitamattomuusvaihtoehto. Eri perkaus ja pengerrysvaihtoehtoja pohdittiin 1980 luvulla Jalasjoen vesistötoimikunnan julkaisemassa Matoluoman Jalasjoen järjestelyn yleissuunnitelmassa. Tällöin parhaimmaksi katsottiin vaihtoehto, johon kuului sekä Matoluoman että Jalasjoen perkaus, Matoluoman pengerrys tulva alueen kohdalla, pengerrysalueiden kuivatus pumpuilla sekä eristysojien kaivu pengerrysalueen ympärille. Suunnittelun eteneminen kuitenkin keskeytyi, koska riittävää yksimielisyyttä ei saavutettu.
Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tietokonemallin avulla laskettiin vuosina 1993 1995 eri perkausvaihtoehtoja Luopajärven kesätulvien poistamiseksi. Näiden laskelmien perusteella on voitu tehdä mm. seuraavia johtopäätöksiä: Luopajärven kuivatusyhtiön tekemät kunnossapitoperkaukset Matoluomassa vuosina 1986 ja 1989 ovat pudottaneet kesätulvakorkeuksia 20 30 cm, lukuun ottamatta perkaamatta jäänyttä Matoluoman suuta, jossa tulvakorkeudet ovat hieman nousseet. Lisäperkaukset Matoluoman suulla pudottaisivat kesätulvan huippukorkeuksia, mutta tulvaraja ylittyisi silti reilusti. Tämä edellyttäisi myös valtatie 3 silta aukon suurentamista. Kaikilla lasketuilla perkausvaihtoehdoilla Luopajärven tulvarajan ylityksen kesto lyhenee jääden kuitenkin minimissäänkin yli 4 vuorokauden. Vaikka Matoluomassa tehtäisiin varsin huomattavakin perkaus (noin 180 000 m 3 ktr), ei kesätulvia saada poistetuksi. Luopajärven kesätulvat saadaan poistettua vasta huomattavalla Jalasjoen ja Matoluoman yhteisellä perkauksella (noin 660 000 m 3 ktr), joka taas ei yksin kustannussyistäkään ole realistinen. Myllykylän padon vaikutus ei ulotu Luopajärvelle saakka, vaikka padotusta pudotettaisiinkin. Ainoa realistinen vaihtoehto Luopajärven kesätulvien poistamiseksi on tulvaalueen pengertäminen ja kuivattaminen pumppujen avulla. Vuonna 1989 Luopajärven vesijätön kuivatusyhtiö esitti Vaasan vesi ja ympäristöpiirille suunnitelman laatimista kesätulvien torjumiseksi. Aloitteen pohjalta perustettiin vuonna 1991 hankkeen suunnittelun ohjausryhmä, jonka työn pohjalta julkaistiin vuonna 1996 Luopajärven alueen maisemanhoidon ja käytön yleissuunnitelma. Ohjausryhmässä olivat edustettuina Länsi Suomen ympäristökeskus, Vapo Oy, Etelä Pohjanmaan metsäkeskus, Etelä Pohjanmaan maaseutukeskus, Jalasjärven kunta ja Luopajärven vesijätön kuivatusyhtiö. 16 3.2 Luopajärven alueen maisemanhoidon ja käytön yleissuunnitelma Luopajärven alueen maisemanhoidon ja käytön yleissuunnitelman tavoitteita, vaihtoehtoja ja viimeistelyä on käsitelty Luopajärven tulva ja vesiensuojelusuunnittelun ohjausryhmässä. Suunnitelman laati konsulttityönä Viatek Yhtiöt Oy. Suunnitelma on liitteenä kansiossa 6. Yleissuunnitelman lähtökohtana oli sovittaa yhteen tulva ja vesiensuojelun sekä kulttuurimaiseman suojelun tavoitteet. Siihen on sisältynyt myös pyrkimystä palauttaa alueelle sen alkuperäisen luonnon monimuotoisuutta, rikastuttaa lähiympäristöä ja lisätä paikallisia virkistysmahdollisuuksia. Yleissuunnitelman tärkeimmiksi tavoitteiksi asetettiin maisemanhoidolliset, vesiensuojelulliset, luonnonympäristön monimuotoisuuteen liittyvät, maanviljelyyn liittyvät, tulvasuojelulliset sekä yhteistoiminnan ja virkistyskäytön lisäämiseen liittyvät tavoitteet. Näiden tavoitteiden pohjalta on suunnitelmaa laadittaessa tarkasteltu neljää perusvaihtoehtoa:
A. Tulva ja vesiensuojeluvaihtoehdon keskeisenä tavoitteena oli käyttökelpoisen peltoalueen säilyttäminen maanviljelyksessä sekä vesiensuojelun tehostaminen poistamalla kesätulvat ja lisäämällä salaojitusta. Maisemanhoidollisena tavoitteena oli säilyttää alueen aukeus. B. Luonnonhoitovaihtoehdon tavoitteena oli luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja kesätulvien poistaminen alueelta. Tulva alueen syvimpään kohtaan muodostettaisiin kosteikkoalue. C. Maisemanhoitovaihtoehdon keskeisenä tavoitteena oli poistaa alueelta kesätulvat vesielementtiä korostaen mm. muodostamalla avovesialue. D. Hoitamattomuusvaihtoehdon periaatteena oli, ettei mitään tulvasuojelutoimenpiteitä toteuteta, vaan aluetta viljellään niin kauan kuin se on mahdollista. Matalimmat alueet jäisivät tällöin pois viljelyksestä. Suunnittelua jatkettiin vaihtoehtojen A ja B pohjalta. Tavoitteena oli sovittaa tulvasuojelutoimenpiteet maisemaan siten, että tuetaan maisemarakennetta ja kulttuurimaiseman piirteitä säilyttäviä ja ylläpitäviä toimia. Periaatteena oli, että alueen hoito järjestyy mahdollisimman pitkälle alueella harjoitettavan maatalouden myötä. Luonnon monimuotoisuutta lisättäisiin luomalla maatalouteen ja vesiluontoon liittyviä pieniä hoidettavia alueita. Yleissuunnitelma hyväksyttiin vuonna 1996. Yleissuunnitelman pohjalta aloitettiin hankkeen rakennussuunnittelu, joka valmistui pääpiirteissään vuonna 2001. Se kuitenkin hylättiin Luopajärven osakaskunnan 14.11.2001 pidetyssä kokouksessa. Hylkäyksen syynä oli liian korkeat toteutuskustannukset. 17 3.3 Suunnitelmavaihtoehdon valinta Luopajärven alueen maisemanhoidon ja käytön yleissuunnitelman pohjalta tehdyn rakennussuunnitelman hylkäyksen yhteydessä sovittiin kuitenkin suunnittelun jatkamisesta samalta pohjalta. Periaatteeksi sovittiin tulvauoman rakentamiseen perustuva ratkaisu, jolla erityisesti pumppaamokustannuksia saataisiin laskettua. 4 KESÄTULVIEN TORJUNTA JA YMPÄRISTÖNHOITOSUUNNITELMA 4.1 Suunnitelman tarkoitus Luopajärven kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelman tarkoituksena on poistaa kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvat kesätulvat Luopajärven viljelyalueelta. Suunnitelma perustuu tulva alueen pohjoispuolelle rakennettavaan tulvauomaan, johon kerätään suurin osa valuma alueen vesistä. Matoluoman kohtaan, johon tulvauoma laskee, rakennetaan pumppaamo, jolla viljelyalue pidetään kuivana kesätulvan aikana. Pumppaamon avulla voidaan myös aikaistaa kevätkylvöjen ajankohtaa. Suunnitelman toteuttamisella pyritään turvaamaan maatalouden jatkuminen Luopajärvellä ja näin säilyttämään valtakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema alue. Luon
non monimuotoisuutta ja vesiensuojelua pyritään edistämään mm. suojavyöhykkeiden, riistapeltojen ja tulvaniittyjen muodostamisella sekä salaojituksen edistämisellä. Luopajärven kesätulvien torjunnan hyötyalue mitoitustulvalla (HQveg 1/20 ) on suuruudeltaan 372 ha. Hyötyraja on määritelty lisäämällä mitoitustulvakorkeuteen 20 25 cm, jolloin se vaihtelee alueen sijainnista riippuen korkeustasolla N 43 +84,30 m +84,60 m. Raja on merkitty liitteenä 2 olevaan yleiskarttaan. 18 4.2 Maastotutkimukset ja korkeustaso Luopajärvellä on tehty useita maastotutkimuksia menneinä vuosikymmeninä. Vuosina 1980 1981 sekä 1993 1994 ja 1996 on tehty tutkimuksia, joissa on selvitetty maanpinnan ja ojien korkeussuhteet sekä tehty alueen maaperäselvitys. Paino ja siipikairaukset tehtiin lähinnä Matoluoman varrella. Vuonna 1995 Matoluoman varrella tehdyn vedenläpäisevyysselvityksen tarkoituksena oli selvittää silloisen suunnitelman mukaisille pengerrysalueille suotautuvien vesien määrää ja suotautumisaikaa. Maaperän happamuuskartoitus tehtiin 30 pisteessä vuonna 1994. Pisteet on merkitty liitteenä 2 olevalle yleiskartalle ja tutkimuksen tulokset ovat liitteenä 13. Matoluoman poikkileikkausmittaukset on tehty vuonna 1993. Viimeisimmät peltojen pintavaaitukset on tehty vuosina 2001 ja 2002. Kesällä 2002 tehtiin myös uusia maaperäselvityksiä keskittyen suunnitellun tulvauoman linjauksen paikkeille. Samalla otettiin myös maanäytteitä. Kairaukset tehtiin paino ja siipikairauksina. Maaperäselvitysten perusteella tulvauoman suunnittelualueen maalajit ovat osin laihaa savea (lasa) sekä osin savista silttiä (sasi) ja silttiä (Si). Kuivakuorikerroksen alapuolinen maaperä on pehmeää tai hyvin pehmeää ja vähän tai kohtalaisesti häiriintyvää. Vakavuuslaskelmien mukaan pienestä kaivusyvyydestä huolimatta uoman reuna alueiden vakavuus on huono. Tämä on huomioitu uoman linjauksen ja poikkileikkausten suunnittelussa. Myöskään esim. tilusteitä ei voida rakentaa aivan tulvauoman viereen. Kaikki suunnitelmassa esitetyt korkeudet ovat N 43 tasossa. Korkeuskiintopisteinä on käytetty kahta Maanmittauslaitoksen kiintopistettä, jotka on merkitty liitteenä 2 olevaan yleiskarttaan. 4.3 Mitoitusperusteet Luopajärven kesätulvien torjunta ja ympäristönhoitosuunnitelma on mitoitettu poistamaan alueelta kerran 20 vuodessa ja sitä useammin toistuvat kesätulvat. Tulvauomaan kerätään noin 75 % valuma alueen vesistä ja johdetaan Matoluoman varrelle paalun 37+10 kohdalle rakennettavan pumppaamon ohi. Tulvauoman mitoitusvirtaamat on saatu Länsi Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tietokonemallin avulla. Menetelmää on aiemmin selostettu luvuissa 1.3.2 ja 2.3. Laskelmien mukaan, kun varastoalue tulva aikana on poistettu pengertämällä, on mitoitusvirtaama (HQveg 1/20 ) Matoluoman suussa 9,0 m 3 /s. Tästä osavaluma alueiden pinta alan suhteessa on tulvauomalle laskettu seuraavat mitoitusvirtaamat:
19 Paaluväli Virtaama 0+00 7+05: 7,0 m 3 /s 7+05 21+80: 6,2 m 3 /s 21+80 33+15: 6,0 m 3 /s 33+15 49+60: 4,8 m 3 /s 49+60 60+60: 3,1 m 3 /s 60+60 65+20: 1,4 m 3 /s Tulvauoman mitoituksessa paalulla 0+00 käytetty tulvavedenkorkeus (HWveg 1/20 ) on saatu em. laskelmista, joissa on arvioitu Matoluoman vastaavia tulvavedenkorkeuksia pengerretyssä tilanteessa. Vedenkorkeuteen on lisätty varmuutena 0,05 m. Uoman mitoituksessa on huomioitu luiskien pensoittuminen, jolloin Manningin kertoimena on käytetty arvoa 0,035. Tulvapenkereet on mitoitettu siten, että penkereen kuivavara mitoitustulvalla on noin 0,5 m. Penkereiden etäisyys uomasta määräytyy pääosin geoteknisin perustein. Penkereiden geotekninen mitoitus perustuu kaikkiaan 22 pisteessä tehtyihin leikkauslujuuksien määrittämiseen, joiden perusteella penkereiden ja luiskien vakavuudet on laskettu. Varmuuskertoimena on käytetty lukua 1,3. Penkereiden etäisyyksissä on myös otettu huomioon penkereiden mahdolliseen myöhempään korotukseen tarvittava maamäärä. Teiden sijoittumisessa uoman reunaan nähden on geoteknisten perusteiden lisäksi otettu huomioon väliin jäävän alueen viljeltävyys. Putkiojat ja kuivatusojat on mitoitettu avo ojitetulla alueella virtaamalle 1,5 2,0 l/s hehtaarille ja salaojitetulla alueella virtaamalle 1 l/s hehtaarille, samoin kuin penkereiden taustojen salaojat. Avo ojat on mitoitettu virtaamalle 2,0 l/s. Avo ojissa Manningin kertoimena on käytetty arvoa 0,040. Tulvakynnykset on mitoitettu kerran 20 vuodessa sattuvalle kevättulvalle (HQ 1/20 ). Kynnysten korkeus on noin 0,10 m tulvauoman mitoitusvedenkorkeuden yläpuolella. Pumppaamolle virtaa 840 ha suuruisen alueen kuivatusvedet. Mitoitusvirtaamana on käytetty 1,5 l/s/ha. 4.4 Suunnitelmaan kuuluvat työt 4.4.1 Luopajärven tulvauoma ja pengerrys Luopajärven peltoaukean pohjoispuolelle kaivetaan tulvauoma, johon kerätään noin 75 % koko Matoluoman valuma alueen vesistä. Tulvauoman vedet johdetaan Matoluomaan paalun 36+70 kohdalle. Tämän kohdan yläpuolelle rakennetaan pumppaamo, jonka avulla viljelykset pidetään kuivina kesätulvan aikana. Tulvauoman linjaus on suunniteltu uoman käyttötarkoituksen, maaperäolosuhteiden ja massatasapainon perusteella sekä ottamalla huomioon olemassa olevat tiet, ojat, sähkölinjat, tilusrajat ja maisemalliset näkökohdat. Uoman pituus on 6520 m ja pituuskaltevuus pääosin 0,0001. Paalun 59+20 kohdalle rakennetaan 0,4 m korkuinen putousporras, josta ylävirtaan pituuskaltevuus on 0,0003. Uoman pohjan leveys vaihtelee 1,0 5,5 m ja sivuluiskat kaivetaan kaltevuuteen 1:2 tai 1:2,5. Mitoitusvedenkorkeudella (HWveg 1/20 ) on uomassa vettä noin 2,1 m. Uomaan rakennetaan matalat pohjapadot paalujen 0+60 ja 37+00 kohdalle.