Työvälineitä yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön arviointiin ja varhaiseen tukeen

Työvälineitä yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön arviointiin ja varhaiseen tukeen 90 85 80 Jaana Huohvanainen, (TtM), terveyden edistämisen suunnittelija 1) Anne Kejonen, (sh, YAMK), aluekoordinaattori 2) Kristiina Lehmuskoski, (YTM), suunnittelija 3),4) Sari Leinonen, (LL), apulaisylilääkäri 5) Tiina Nykky, (YTM), hankekoordinaattori 3), 4) Marjatta Pirskanen, (TtT), tutkija 3) Pirjo Varjoranta, (TtL), koulutuspäällikkö 3) 75 70 65 1) Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus 2) Itä-Suomen aluehallintovirasto 3) Kuopion perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueet 4) Arjen mieli laatua ja suunnitelmallisuutta Itä- ja Keskisuomalaiseen mielenterveys- ja päihdetyön arkeen (KASTE- hanke 2011-2013) 5) Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä 1

Sisältö 1 Käyttöoppaan tarkoitus 3 2 Työvälineiden käyttö 4 2.1 Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari ja työntekijän kirjaamisen apuväline 4 Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin rakenne 4 Alkoholimittarin käyttö 4 Alkoholimittarin tulosten tulkinta 5 Kuvio 1. Alkoholin käytön tunnistamisen ja tuen kolme vaihetta 6 2.2 Yli 65-vuotias arvioi alkoholin käyttöäsi (itsearviointimittari) 7 Yli 65-vuotias arvioi alkoholin käyttöäsi itsearviointimittarin rakenne 7 Itsearviointimittarin käyttö 7 Itsearviointimittarin tulosten tulkinta 7 2.3 Yli 65-vuotiaiden voimavaramittari 8 Yli 65-vuotiaiden voimavaramittarin rakenne 8 Voimavaramittarin käyttö 8 Voimavaramittarin tulosten tulkinta 8 2.4 Sopivasti seniorille DVD työntekijöiden oppimisvälineenä 9 3 Lisätietoa 10 3.1 Tietoa yli 65-vuotiaiden alkoholin käytöstä 10 3.2 Yli 65-vuotiaiden alkoholi- ja voimavaramittareiden kehittäminen 11 Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin kehittäminen 11 Itsearviointimittarin kehittäminen 12 Voimavaramittarin kehittäminen 13 3.3 Varhaisen tuen menetelmiä 13 Huolen puheeksi ottaminen 13 Mini-interventio 14 Motivoiva toimintatapa ja motivoiva haastattelu 15 Lähteet ja kirjallisuus 16 2

1 Käyttöoppaan tarkoitus Tämän oppaan tarkoituksena on opastaa sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön puheeksioton, arvioinnin ja neuvonnan työvälineiden käytössä. Alkoholin käytön ja voimavarojen tunnistamisen työvälineet ovat: 1) Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari ja siihen liittyvä kirjaamislomake, 2) Yli 65-vuotias arvioi alkoholin käyttöäsi (itsearviointimittari) ja 3) Yli 65-vuotiaiden voimavaramittari. Työvälineet ovat osa valtakunnallista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Alkoholiohjelman aineistoa ja saatavilla osoitteesta: http://www.alkoholiohjelma.fi. Mittarit on tarkoitettu voimavaralähtöisen keskustelun välineiksi yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön tunnistamiseen ja varhaiseen tukeen, ei diagnosointiin. Kun mittarit otetaan käyttöön, on tärkeä sopia kunnan yhteisistä toimintakäytännöistä ja varmistaa henkilöstön osaaminen. Työntekijöiden osaamisessa painottuvat muun muassa vaikeisiin ja arkaluonteisiin asioihin liittyvän huolen puheeksi ottaminen ja mini-interventiotaidot sekä kyky tukea yli 65-vuotiaan voimavaroja (ks. luku Lisätietoa). Henkilöstön osaamisen vahvistamista varten on laadittu Sopivasti Seniorille video, jossa ohjataan mittareiden käyttöä ja tuen työmenetelmiä. Mittareiden kehittämisen lähtökohtana on ollut asiantuntijoiden ja käytännön työntekijöiden huoli ikääntyneiden lisääntyneestä alkoholin käytöstä (ks. luku Lisätietoa). Lisäksi on tunnistettu puute alkoholinkäytön puheeksioton, arvioinnin ja varhaisen tuen työvälineistä. Alkoholihaittojen vähentämisessä vahvin näyttö terveydenhuollossa liittyy juuri varhaiseen puuttumiseen ja alkoholin käytöstä kysymiseen. Useiden tutkimusten mukaan ikäihmiset pitävät alkoholiasioista kysymistä luonnollisena ja tarpeellisena osana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa (esim. Aira 2010). Työvälineitä kehitettäessä on hyödynnetty sekä asiantuntija-arviointeja että käyttäjäpalautetta. Mittareita on testattu yli 65-vuotiailla vastaajilla Itä-Suomessa vuosina 2010 2012 (ks. luku Lisätietoa). Mittareiden luotettavuutta ei ole tutkittu ja tämän vuoksi korostetaan niiden merkitystä ikäihmisen ja ammattiauttajan välisen keskustelun herättäjänä sekä ikäihmisen oman elämäntilanteen ja alkoholin käytön tiedostamisen apuvälineenä. Työvälineiden käyttöön liittyvät kysymykset ja kehittämistarpeet pyydetään lähettämään osoitteeseen anne.kejonen(at)avi.fi 3

2 Työvälineiden käyttö 2.1 Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari ja työntekijän kirjaamisen apuväline http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/8c20d06e-9e1c-43dc-baf9-d4ab8aade0b5 Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin rakenne Alkoholimittarissa on 11 numeroitua alkoholin käyttöä kuvaavaa kysymystä. Kysymykset 1-3 mittaavat alkoholin aikaisempaa käyttöä sekä alkoholin käytön tiheyttä ja määrää. Alkoholin käyttöä tarkentavat avoimet kysymykset 4-8 selvittävät alkoholin käytön syitä, lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksia, lähipiirin päihteiden käyttöä sekä alkoholin käytöstä johtuvia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Kysymykset 9-11 mittaavat mahdollisia alkoholiriippuvuusoireita. Numeroitujen kysymysten ohessa on alkoholin käyttöä tarkentavia ja päihteettömyyteen motivoivia lisäkysymyksiä (Tarkenna, Tee lisäkysymys, Selvitä, Huomio, Kysy, Pohtikaa asiakkaan kanssa) sekä toimintaohjeita annettavasta lisämateriaalista ja palveluohjauksesta (Ohjaa, Anna, Sovi). Info-laatikoissa on taustatietoa ikäihmisten alkoholin käytöstä. Tulkintaohjeet ovat kysymysten yhteydessä (violetit laatikot). Alkoholimittarin käyttö Mittari sopii työvälineeksi yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön puheeksiottoon, arviointiin, neuvontaan ja palveluohjaukseen, mutta ei päihdeongelman diagnosointiin. Se on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle, diakoniatyöhön sekä järjestötoimijoille. Alkoholimittaria voidaan käyttää kaikille asiakkaille uuden palvelu-/hoitosuhteen alussa, terveystarkastuksissa, kotikäynneillä ja aina silloin, kun on syytä epäillä alkoholin riski- tai ongelmakäyttöä. 4

Varaa rauhallinen tila ja riittävästi aikaa mahdollisille lisäkysymyksille ja keskustelulle. Kirjaa asiakastiedot erilliselle lomakkeelle Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari työntekijän kirjaamisen apuväline, http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/8def9f98-146d-4c37-99ca-77713b1bf2c3 jolloin alkoholimittaria voidaan käyttää useammalle kuin yhdelle asiakkaalle. Esitä asiakkaalle kysymykset numerojärjestyksessä ja huomioi niiden yhteydessä olevat tarkentavat ja motivoivat kysymykset, toimintaohjeet ja tutkimustieto. Alkoholin käyttöä arvioidaan viimeisen vuoden aikana ja valitaan sopivin vaihtoehto. Kirjaa lopuksi tiedot, antamasi ohjaus ja mahdollinen hoitosuunnitelma potilastietojärjestelmään. Alkoholimittarin tulosten tulkinta Yli 65-vuotiaiden alkoholin käytön riskirajat ovat ohjeellisia perustuen tämänhetkiseen tutkimustietoon (esim. Aira 2010). Turvallisen alkoholin käytön rajoja ei voida määritellä, sillä ne riippuvat kunkin ihmisen senhetkisestä terveydestä ja toimintakyvystä sekä mahdollisesta lääkityksestä. Laske pisteet yhteen ja tulkitse ne alkoholin käytön määrän ja tiheyden sekä mahdollisen alkoholiriippuvuuden näkökulmista. Pisteytykseen on liitetty huolen vyöhykkeet (Eriksson & Arnkill 2007), jotta keskustelu ohjautuisi huolipuheeksi asiakkaan elämäntilanteesta ja lisäavun tarpeesta päihdeongelmapuheen sijaan. Pisteytettyjen kysymysten tulkinnassa tulee aina huomioida avoimien/ei-pisteytettyjen ja tarkentavien kysymysten vastaukset. Ikääntymisen vaikutukset ovat yksilöllisiä, ja siksi alkoholin käyttöä tulisi arvioida suhteessa kunkin ihmisen terveyteen, toimintakykyyn sekä mahdolliseen lääkkeiden käyttöön. Mittarin tarkemmat tulkinta- ja toimintaohjeet ovat kysymysten yhteydessä. Mikäli kysymysten 2 ja 3 yhteispistemäärä on 0-2 pistettä (alkoholin käyttö ei ole määrällisesti huolestuttavaa), ei mittarin täyttämistä tarvitse jatkaa. Yhteispistemäärän ollessa 3 (alkoholin käyttöön liittyy lievä huoli) esitä asiakkaalle avoimet kysymykset ja huomioi niiden vastaukset suhteessa pisteytettyihin kysymyksiin. Kysymysten 2 ja 3 yhteispistemäärän ollessa 4 tai enemmän (tuntuva huoli) kysy asiakkaalta avoimien kysymysten lisäksi vielä mahdollista alkoholiriippuvuutta mittaavat kysymykset 9-11 (Kuvio 1.). Yhteispistemäärä 1-3 viittaa lieviin ja 4 tai enemmän vakaviin alkoholiriippuvuusoireisiin. Tee lopuksi yhteenveto keskustelusta ja sovi yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteista, asiakkaan omasta toiminnasta, mahdollisista jatkokäynneistä ja seurannasta. On tärkeää, että asiakasta ei jätetä yksin eikä epätietoisuuteen alkoholiongelman kanssa. 5

Alkoholin käytön tunnistamisen ja tuen kolme vaihetta ONKO ALKOHOLINKÄYTTÖÄ: kysymykset 1-3 Alkoholinkäyttö suhteessa aikaisempaan elämään - tiheys - määrä Ei alkoholinkäyttöä > mittarin täyttämistä ei tarvitse jatkaa On alkoholinkäyttöä > Kysymykset 4-8 ONKO ALKOHOLIN- KÄYTTÖ HALLINNASSA: alkoholinkäyttöä tarkentavat kysymykset 4-8 Alkoholinkäytön syyt, alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset, lähipiirin alkoholinkäyttö, alkoholinkäytöstä johtuvat haitat Yksilöllinen neuvonta ja palveluohjaus (riskiraja) Alkoholinkäyttöön liittyy tuntuva huoli (pistemäärä 4 tai enemmän) > Kysymykset 9-11 ONKO ALKOHOLIN RISKI- TAI ONGELMAKÄYTTÖÄ: mahdollisia alkoholiriippuvuusoireita mittaavat kysymykset 9-11 Alkoholinkäytön lopettamisen vaikeus, tehtävien laiminlyönti, krapularyyppy Yksilöllinen neuvonta ja palveluohjaus alkoholinkäytön vähentämiseksi > Loppuyhteenveto Kuvio 1. Alkoholin käytön tunnistamisen ja tuen kolme vaihetta 6

2.2 Yli 65-vuotias arvioi alkoholin käyttöäsi (itsearviointimittari) http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/99a9e0fe-282c-49fd-939c-b95cebfe4d79 Yli 65-vuotias arvioi alkoholin käyttöäsi itsearviointimittarin rakenne Mittarissa on 5 kysymystä, joissa selvitetään alkoholin käytön tiheyttä ja määrää, alkoholin käytön syitä ja seurauksia sekä vastaajan tietoisuutta alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Alkoholin käytön tiheyttä ja määrää koskevat kysymykset 1 ja 2 ovat pisteytettäviä ja loput kolme kysymystä avoimia. Mittari sisältää kysymysten ohessa olevat tulkintaohjeet ja tietoa alkoholin vaikutuksesta ikääntyneen kehossa, alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä omatoimisista vähentämisen keinoista. Itsearviointimittarin käyttö Yli 65-vuotias arvioi alkoholin käyttöäsi itsearviointimittari on tarkoitettu itsenäisesti täytettäväksi arviointilomakkeeksi. Se antaa yli 65-vuotiaalle tietoa alkoholin käytöstä sekä auttaa pohtimaan omaa alkoholin käyttöä ja sen mahdollisia haittoja. Näiden asioiden tiedostamisen toivotaan auttavan alkoholin käytön vähentämisessä sekä madaltamaan kynnystä ottaa yhteyttä ammattilaiseen, jolta saada tarvittavaa apua. Itsearviointimittarin pilotoinnissa kävi ilmi, että lähes 60 % vastaajista (n=100) koki, että sopivin ihminen ottamaan alkoholin käytön puheeksi voi olla läheinen (ystävä, puoliso, lapset). Mittarista voi olla apua tilanteissa, joissa omaiset tai läheiset ovat huolestuneet ikäihmisen alkoholin käytöstä, mutta eivät tiedä, kuinka ottaa asia puheeksi tai puuttua siihen. On suositeltavaa, että mittaria on saatavilla esimerkiksi terveysasemilla, itsehoitopisteillä, asukastuvilla, apteekeissa sekä erilaisissa hyvinvointitapahtumissa. 7

Itsearviointimittarin tulosten tulkinta Mittari ohjaa ensisijaisesti itsearviointiin ja ohjeistaa tarvittaessa alkoholin käytön vähentämisessä. Mikäli yli 65-vuotias hakeutuu keskustelemaan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa, pohditaan yhdessä mahdollista avuntarvetta ja tukikeinoja. Lisäksi voidaan ottaa käyttöön Yli 65-vuotiaan alkoholimittari, jolla tunnistetaan mahdollinen hoidon tai tuen tarve ja alkoholiriippuvuus. 2.3 Yli 65-vuotiaiden voimavaramittari http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/10907c5b-c6a1-42fe-ae4b-877bab351b7f Yli 65-vuotiaiden voimavaramittarin rakenne Yli 65-vuotiaiden voimavaramittari koostuu väittämistä, joilla arvioidaan henkilön 1. tyytyväisyyttä elämään, 2. tulevaisuuden näkymiä, 3. itsearvostusta, 4. terveyttä ja elämäntapoja, 5. ympäristöä sekä 6. ihmissuhteita. Väittämät arvioidaan kolmiportaisella asteikolla: 1=eri mieltä, 2=osittain samaa mieltä ja 3=samaa mieltä. Voimavaramittarin käyttö Voimavaramittaria suositellaan käytettävän rinnakkain alkoholimittarin kanssa. Tällöin voidaan tunnistaa asiakkaan elämäntilannetta laajasti ja havaita olemassa olevia vahvuuksia tai tuen tarpeita. Voit pyytää asiakastasi vastaamaan itsenäisesti mittarin väittämiin tai haastatella hänet. Lomakkeeseen vastataan rengastamalla sopivin vaihtoehto (1=eri mieltä, 2=osittain samaa mieltä ja 3=samaa mieltä). Voimavaramittarin toimintaohjeita on laadittu 1) asiakkaan itsearviointia varten ja 2) asiantuntijoiden käyttöön. Voimavaramittaria voidaan käyttää myös muissa asiakastapaamisissa tai terveyden ja hyvinvoinnin arviointitilanteissa. Voimavaramittarin tulosten tulkinta Mikäli asiakkaan vastaukset ryhmittyvät pääosin väittämiin 2 ja 3, asiakkaan voimavarat ovat hyvät. Asiakkaan kanssa pohditaan, miten voimavarat voidaan säilyttää hyvinä tulevinakin vuosina (promotiivinen eli terveyttä ja hyvinvointia edistävä tuki). Mikäli vastaukset ryhmittyvät väittämiin 1, asiakkaan voimavarat ovat heikentyneet. Asiakkaan kanssa pohditaan voimavaroja suhteessa hänen elämäntilanteeseensa ja esimerkiksi alkoholin käyttöön. Lisäksi pohditaan, miten heikentyneitä voimavaroja voidaan vahvistaa tai mitkä tekijät voivat korvata puuttuvia voimavaroja (varhainen tuki). Voimavaramittari voi auttaa lähestymään yli 65-vuotiaan elämäntilannetta ja alkoholin käyttöä kokonaisvaltaisesti. Keskustelua voidaan suunnata voimavaramittarin perusteella alkoholin käytöltä suojaaviin tekijöihin ja niiden vahvistamiseen. Keskustelussa voidaan pohtia, mitkä tekijät altistavat ikäihmisen alkoholin käyttöön ja mitkä puolestaan toimivat alkoholin kohtuukäyttöä tukevina tai raittiutta edistävinä voimavaroina. 8

2.4 Sopivasti seniorille DVD työntekijöiden oppimisvälineenä http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tutkimus/ohjelmat/alkoholiohjelma/aineistot/videot/sopivasti_seniorille1 http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tutkimus/ohjelmat/alkoholiohjelma/aineistot/videot/sopivasti_seniorille2 Sopivasti Seniorille DVD antaa tiivistettyä tietoa yli 65-vuotiaiden alkoholin käytöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Lääkäreiden puheenvuoroissa perehdytään alkoholin ja lääkkeiden sekä alkoholin ja tapaturmien yhteyksiin. Sairaanhoitajat käsittelevät alkoholin käytön syitä, tunnistamista, puheeksiottoa sekä asiakkaan ohjausta. DVD:ssä esitellään myös Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari ja kaksi sen tyypillistä käyttötilannetta, jotka sijoittuvat kotihoitoon sekä sairaanhoitajan vastaanotolle, sekä ikäihmisten laadukkaan päihdetyön sisältö. DVD rohkaisee sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestö- ja diakoniatyön toimijoita alkoholinkäytön puheeksiottoon ja alkoholiongelmaisen auttamiseen. Se sopii opetusmateriaaliksi ammattihenkilöille, jotka kohtaavat työssään yli 65-vuotiaita ikäihmisiä. DVD:tä voidaan hyödyntää opetuskäytössä sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitoksissa. 9

3 Lisätietoa 3.1 Tietoa yli 65-vuotiaiden alkoholin käytöstä Kansanterveyslaitoksen eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytymiskyselyn (EVTK) mukaan ikääntyneiden alkoholinkäyttö on lisääntynyt tasaisesti parin viime vuosikymmenen aikana. Vastaavasti raittiiden eläkeikäisten osuus on pienentynyt: vuonna 2009 ilmoitti 65 84-vuotiaista miehistä 25 % ja naisista 45 %, ettei ole käyttänyt alkoholia kuluneen vuoden aikana. Vuonna 1993 vastaavat osuudet olivat miehistä 32 % ja naisista 63 %. Vähintään kerran viikossa alkoholia juovien eläkeikäisten miesten ja naisten osuus on kasvanut selvästi, erityisesti korkeammin koulutettujen ja nuorempien vastaajien ryhmässä. Vuonna 2009 eläkeikäisistä miehistä 40 % ja naisista 18 % ilmoitti juovansa alkoholia vähintään kerran viikossa, kun vastaavat luvut vuonna 1993 olivat miehistä 24 % ja naisista 8 %. (Laitalainen ym. 2010.) Vähintään 8 alkoholiannoksen viikkokulutus on yleistynyt 65 79-vuotiailla miehillä vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana, eniten 65 74-vuotiailla, joista useampi kuin joka neljäs käyttää viikossa vähintään 8 annosta alkoholia. Myös eläkeikäisten naisten vähintään 5 alkoholiannosta viikossa juovien osuus on kasvanut jatkuvasti 65 74-vuotiailla. 75 84-vuotiailla naisilla vähintään viiden alkoholiannoksen viikkokulutus on pysynyt harvinaisena (Kuvio 2.) (Laitalainen ym. 2010.) Terveys 2000 -tutkimuksen aineistossa 0,7 %:lla 65 vuotta täyttäneistä oli viimeisten 12 kuukauden aikana diagnosoitavissa joko alkoholin haitallinen käyttö tai alkoholiriippuvuus (Pirkola ym. 2005). Miehet / Men Naiset / Women Kuvio 2. Vähintään 8 viikkoannosta alkoholia nauttineiden miesten ja vähintään 5 viikkoannosta nauttineiden naisten osuudet vuosina 1985 2009 (%) (Laitalainen ym. 2010). 10

Myös vanhustyöntekijät ovat todenneet, että ikääntyneiden alkoholin käyttö ja siihen liittyvät haitat ovat lisääntyneet. Lisäksi vanhusten kaltoin kohtelu, johon syyllistyvät päihdeongelmaiset omaiset, on myös lisääntynyt. Ikääntyneiden päihteiden käytön tunnistaminen ja puheeksiottaminen ovat uusia hoito- ja hoivatyön aiheita, joihin tarvitaan henkilöstön osaamisen vahvistamista. (Mäkelä ym. 2010.) Sosiaali- ja terveysministeriön (2006) Otetaan selvää -oppaan mukaan 65 vuotta täyttäneen ei tulisi juoda kerralla enempää kuin kaksi alkoholiannosta. Viikoittainen säännöllinen käyttö ei puolestaan saisi ylittää seitsemää annosta. Perusteluna on alkoholin päihdyttävän vaikutuksen voimistuminen ikääntyessä. Lisäksi on tärkeää tunnistaa, että monien sairauksien ja lääkityksen yhteydessä suositustenkin mukaiset alkoholimäärät voivat olla liikaa. Tapaturmien riski kasvaa huomattavasti jo silloin, kun alkoholia nautitaan kerralla kolme annosta. 3.2 Yli 65-vuotiaiden alkoholi- ja voimavaramittareiden kehittäminen Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin kehittäminen Alkoholimittarin kysymysten laatiminen perustui AUDIT (Alcohol Use Disorders Identification Test) -testiin (Seppä ym. 2003a), Otetaan selvää! oppaaseen (STM 2006), kansallisiin suosituksiin ikääntyvien päihteidenkäytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi (STM 2009) sekä Nuorten päihdemittariin (Pirskanen 2007). AUDIT-testi on todettu luotettavaksi ikäihmisten suurkulutuksen tunnistamiseen, kun katkaisupisteiksi määritetään 5 (vrt. työikäisillä 8 pistettä) (Aalto ym. 2010). Toisaalta kansainvälisissä suosituksissa rajaksi esitetään yli 60-vuotiaille 4 pistettä (NIAAA 2005). Yli 65-vuotiaiden alkoholimittari kehitettiin vuosina 2009 2010 yhteistyössä Alkoholiohjelman, Itä- Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän, Itä-Suomen aluehallintoviraston, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Joensuun kaupungin Ikäneuvola Ruori -hankkeen, Kuopion kaupungin sosiaalija terveyskeskuksen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Mittaria pilotoitiin kahdesti (keväällä ja syksyllä 2010). Ensimmäinen pilotointi koostui 67 ikäihmisen alkoholin käytön arvioinnista Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Pilotointiin osallistui yhtensä 15 henkilöä, jotka olivat kotihoidon, diakoniatyön, terveyskeskuksen vastaanoton ja ennakoivan vanhustyön ammattihenkilöitä sekä opiskelijoita terveys- ja sosiaalialalta. Asiantuntijaryhmä tarkensi kysymysten ja ohjeiden kirjallista ilmaisua ja ymmärrettävyyttä pilotoinneista saatujen palautteiden perusteella. Alkoholimittaria arvioi myös THL:n kehittämispäällikkö Airi Partanen. 11

Itsearviointimittarin kehittäminen Itsearviointimittarin kysymysten laatiminen perustui AUDIT (Alcohol Use Disorders Identification Test) -testiin, Otetaan selvää! -oppaaseen (STM 2006), kansallisiin suosituksiin ikääntyvien päihteidenkäytön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi (STM 2009), nuorten päihdemittariin (Pirskanen 2007) sekä Yli 65-vuotiaiden alkoholimittariin. Itsearviointimittari on tehty yhteistyössä Alkoholiohjelman, Itä-Suomen aluehallintoviraston, Kuopion kaupungin, Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen sekä Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymän kanssa. Mittaria testattiin osana Itä- ja Keski-Suomen Kaste-hankkeen toimintaa. Mittaria testattaessa kerättiin tietoa ikäihmisten alkoholiin liittyvistä tiedoista, käsityksistä ja asenteista. Pilotointiin osallistui yhteensä 99 yli 65-vuotiasta vastaajaa vanhusten palvelutalosta, senioreiden ATK-ryhmästä, senioreiden asumisoikeustalosta, kotihoidosta, eläkeläisten piiristä sekä aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluyksiköstä. Itsearviointimittarin testauksessa ilmeni, että ikäihmiset tietävät jonkin verran alkoholin käytön haitoista, mutta eivät riittävästi. Esimerkiksi käsitys siitä, että alkoholi sopii lääkkeeksi joihinkin sairauksiin, elää sitkeästi varsinkin yli 80-vuotiaiden vastaajien keskuudessa. Lähes 80 % vastaajista piti itsearviointimittaria erityisen hyödyllisenä omatoimisessa alkoholin käytön vähentämisessä; naiset selkeästi enemmän kuin miehet. Sen katsottiin myös jonkin verran madaltavan kynnystä puhua alkoholin käytöstä joko ammattilaisen tai läheisen kanssa. Tulos on yhteneväinen aikaisempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan ammattiavun hakemisen kynnys on korkea. Sen sijaan itsehoitomenetelmät, jollainen itsearviointimittarikin on, kiinnostavat alkoholia runsaasti käyttäviä, erityisesti naisia. Alkoholia runsaasti käyttävät haluavat saada vertailukelpoista tietoa omasta juomisestaan. Alkoholia liikaa käyttävän ihmisen lähipiirissä juodaan usein niin ikään runsaasti, jolloin sopivan juomisen raja hämärtyy helposti. Itsearvioinnissa ihminen voi olla rehellisempi, koska siitä puuttuu kasvotusten tapahtuvan vuorovaikutuksen tuoma häpeän tunne (esim. Koski-Jännes 2009). Alkoholin käytön itsearviointimateriaalit on tutkimuksissa todettu varsin toimiviksi ja suuri osa liikaa juovista pystyy omatoimiseen alkoholin käytön vähentämiseen palautetta saatuaan (Koski-Jännes 2009, Kuusisto 2009). Suurin osa vastaajista piti aiheellisena sitä, että ikäihmisiltä kysyttäisiin alkoholin käytöstä. Vain 10 % vastaajista piti alkoholin käyttöä yksityisasiana. Sopivaksi henkilöksi kysymään alkoholin käytöstä terveydenhuollossa katsottiin useimmiten lääkäri (72 %) tai omahoitaja (42 %). Parasta olisi, jos alkoholin käytöstä kysyttäisiin rutiininomaisesti muiden terveystottumusten tai lääkityksen selvitysten yhteydessä. Tämä voisi avartaa osaltaan alkoholiin liittyvää asenne- ja keskusteluilmapiiriä. Toimintatavalla, jossa alkoholin käytöstä kysymisestä muodostuu normaali, ei-moralisoiva käytäntö, on havaittu olevan suuri vaikutus pitkän aikavälin neuvontatyössä. Kun toimenpide kohdistetaan koko väestöön, vältetään kokemus yksilön syyllistämisestä ja tarkkailusta (Soikkeli 2002). 12

Voimavaramittarin kehittäminen Voimavaramittarin laadinnan perusteena oli Backmanin (2001) väitöskirjassaan käyttämä Elämään tyytyväisyyden mittari, joka on laadittu Dienerin ym. (1985) kehittämän The Satisfaction With Life Scale (SWLS) pohjalta. Elämään tyytyväisyyden kokeminen perustuu kognitiiviseen arviointiprosessiin, jossa henkilö vertaa elämälle asettamiaan tavoitteita saavutuksiinsa. SWLS perustuu kokonaisvaltaisen elämään tyytyväisyyden mittaamiseen viiden väittämän avulla. SWLS-mittaria on testattu ikääntyneillä ja sen on todettu soveltuvan elämän tyytyväisyyden mittaamiseen (Diener ym. 1985, Backman 2001). Yli 65-vuotiaiden voimavaramittariin valittiin neljä väittämää, joilla arvioidaan tyytyväisyyttä elämään. Yli 65-vuotiaiden itsetuntoa arvioidaan Rosenbergin (1965) kehittämällä itsearvostus-mittarilla (Self Esteem Scale), joka mittaa yksilön asennetta ja suhtautumista itseään kohtaan. Vaikka mittari on laadittu nuoria varten, sitä on käytetty myös ikääntyvällä väestöllä ja sen on todettu olevan sisäisesti johdonmukainen (Reitzes ym. 1996, Backman 2001). Mittarissa on kymmenen väittämää, joilla voidaan arvioida itsetuntoa ulottuvuuksin itsensä arvostaminen ja toisaalta itsensä väheksyminen. Yli 65-vuotiaiden voimavaramittariin valittiin vain kysymykset, joilla arvioidaan itsearvostusta. Voimavaramittarin laadinnassa on hyödynnetty myös Hakulisen ja Pelkosen (2002) kehittämää vauvaperheen Arjen voimavarat -mittaria. Kysymykset tulevaisuuden näkymistä, terveydestä ja ihmissuhteista on muunnettu yli 65-vuotiaiden elämäntilanteeseen soveltuviksi. Yli 65-vuotiaiden voimavarat on ryhmitelty ulottuvuuksiksi: elämään tyytyväisyys, tulevaisuuden näkymät, itsetunto, terveys ja elämäntavat, ympäristö ja ihmissuhteet (ystävät ja muut läheiset). Arviointiasteikko on tiivistetty kolmeportaiseksi eri mieltä, osittain samaa mieltä ja samaa mieltä. Yli 65-vuotiaiden voimavaramittaria arvioitiin ja kehitettiin Yli 65-vuotiaiden alkoholimittarin pilotoinnin yhteydessä vuonna 2010. Sekä yli 65-vuotiaat asiakkaat että työntekijät arvioivat voimavaramittarin hyvin toimivaksi, myönteiseksi lähestymistavaksi ikäihmisten alkoholin käytön puheeksiotossa. 3.3 Varhaisen tuen menetelmiä Tässä luvussa esitellään kolme keskeisintä työmenetelmää ammattihenkilöiden käyttöön tilanteissa, joissa tunnistetaan huolestuttavaa päihteiden käyttöä ja tarvitaan varhaista tukea. Osaamista voidaan vahvistaa esimerkiksi toimipaikkakoulutuksilla. Varhaisella puuttumisella ja tuella voidaan usein ehkäistä erityispalvelujen tarvetta. Huolen puheeksi ottaminen Alkoholin käytön arvioimisessa on tärkeä välttää asiakkaan leimaamista johonkin riskiryhmään kuuluvaksi. Siksi puheeksi oton lähtökohtana voi olla työntekijän huoli yli 65-vuotiaan alkoholin käytöstä. Huolen puheeksi ottamisessa on keskeistä asiakkaan kunnioittaminen ja tuen tarjoaminen. Rohkea 13

puheeksi ottaminen herättää usein luottamusta. Alkoholin käyttöön liittyvän huolen avoin ilmaiseminen koetaan usein helpottavaksi, koska asiakkaat aistivat herkästi ammattiauttajan huolen. (Erikson & Arnkil 2007.) Alkoholin käyttö saattaa olla iäkkäille ihmisille häpeällinen asia. Kuitenkin useissa tutkimuksissa on havaittu, että ikäihmiset itse pitävät alkoholin käytöstä kysymistä hyväksyttävänä asiana (esim. Aira, 2010). Kysyminen on välttämätöntä jo somaattisten sairauksien diagnosoimisen takia. Fyysisten haittojen lisäksi liika alkoholin käyttö voi aiheuttaa monenlaisia henkisiä ja sosiaalisia haittoja, joista vapautumiseen myös ikäihmiset tarvitsevat ohjausta ja rohkaisua. Kysyminen on merkki välittämisestä. Asiakkaalla on oikeus saada tietoa omasta terveydestään ja tarjolla olevista palveluista. Varhainen puheeksi otto parhaimmillaan johtaa asiakkaan havahtumiseen ja muutokseen ennen kuin päihteistä on tullut ongelma. Mini-interventio Mini-interventio eli lyhytneuvonta on sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuvaa alkoholin käytön puheeksi ottoa, riskikuluttajiin kohdistettua ohjausta ja kulutuksen seurantaa. Mini-interventio sisältää riskikäytön tunnistamisen jälkeen motivoivan neuvonnan, muutoksen suunnittelun ja muutoksen tuen. Tavoitteena on vaikuttaa juomatapoihin esimerkiksi keskustelemalla terveydestä ja antamalla käytännön neuvoja. Mini-interventiossa ei käytetä psykoterapiaa tai erityisiä hoitotekniikoita. (Seppä 2003b.) Mini-intervention teho on osoitettu monissa tutkimuksissa ja se tehoaa yhtälailla naisiin ja miehiin. Mini-interventio toimii erityisesti kohdistuessaan varhaisiin riskikuluttajiin ja alkoholia haitallisesti käyttäviin asiakkaisiin. Joka kymmenes hoidettu asiakas hyötyy mini-interventiosta ja vaikutus kestää 1-2 vuotta. Lähes jokainen sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutuva asiakas suhtautuu myönteisesti tai neutraalisti alkoholikeskusteluun. Aloite keskusteluun on oltava ammattilaisen vastuulla, sillä vain muutama prosentti asiakkaista tekee aktiivisen aloitteen keskustella alkoholikäytöstään. (Käypä hoito 2011.) Lyhyimmillään mini-interventio sisältää yhden viiden minuutin kestoisen neuvonnan. Suositeltavaa on toteuttaa kolme 15-20 minuutin neuvontakertaa. Mini-interventio, alkoholin suurkulutuksen puheeksi otto ja neuvonta on tiivistetty kuuteen osaan (RAAMIT): Rohkeus - valetaan rohkeutta ja optimismia onnistumisesta. Alkoholitietous - annetaan palautetta ja tietoa alkoholin käytön haitoista ja riskeistä. Apu - avustetaan päätöksessä vähentää tai lopettaa juominen. Myötätunto - lämmin, myötätuntoinen ja empaattinen lähestymistapa, ei moralisoida eikä syyllistetä. Itsemääräämisoikeus kunnioitetaan asiakkaan omaa päätöstä vähentää alkoholin käyttöä. Toimintaohjeet - tuetaan, pohditaan vaihtoehtoisia strategioita vähentää alkoholin käyttöä (Käypä hoito 2011). 14

Mini-intervention onnistumisen kannalta on tärkeä saavuttaa hyvä kontakti asiakkaaseen ja motivoida häntä. Menetelmän etuna on leimaamattomuus ja vastuun pysyminen yli 65-vuotiaalla itsellään. (Seppä 2003b.) Mini-intervention yhteyteen soveltuu hyvin yli 65-vuotiaan alkoholi- ja/tai voimavaramittarin käyttäminen. Arvio ja keskustelu voimavaroista voi auttaa tunnistamaan hyviä elämän osa-alueita ja tukea terveyttä edistäviä ja alkoholin käyttöä vähentäviä valintoja. Motivoiva toimintatapa ja motivoiva haastattelu Motivoiva haastattelu on kokonaisvaltainen ihmisen voimavaroja ja toimijuutta korostava ajattelu-, asennoitumis- ja vuorovaikutusmalli, ei pelkkä haastattelutekniikka. Tämän vuoksi on suositeltavampaa käyttää termiä motivoiva toimintatapa. (Päihdelinkki 2010.) Motivoivaa toimintatapaa käytetään silloin, kun asiakkaan elämäntavoissa tarvitaan muutoksia esimerkiksi alkoholi- ja huumeongelmien hoidossa. Motivoivan haastattelun perustana on dialoginen vuorovaikutus, jossa korostuu yhteinen pohdinta ja vuoropuhelu. Keskeistä on myös asiakkaan kunnioitus, luottamus ja myötätunnon ilmaiseminen. Avoimet kysymykset auttavat asiakasta arvioimaan omaa käyttäytymistään. Asiakasta herätellään, havahdutetaan muutoksen tarpeeseen. Tämä tapahtuu voimistamalla asiakkaan ristiriitaista suhtautumista päihteiden käyttöön ja nostamalla esiin hänen valmiuttaan muutokseen. Yhteistyössä on keskeistä se, että työntekijä ohjaa asiakasta tutkimaan ja selvittämään ongelmakäyttäytymiseen sisältyvää ristiriitaa. Asiakkaan uskoa omaan muutoskykyyn vahvistetaan ja hänelle annetaan työvälineitä käyttäen apuna esimerkiksi itsearviointia ja asiakkaan omia havaintoja. Riippuvuuksille on tyypillistä, että ihmisen kokemus omasta toiminnasta on hyvin ristiriitainen: toisaalta hänellä on usein jonkinasteinen tarve saada haitat hallintaan, mutta toisaalta esimerkiksi alkoholin tuomasta välittömästä tyydytyksestä on vaikea luopua. Työntekijä voi kuuntelevalla ja myötätuntoisella, mutta neutraalilla asenteella auttaa asiakasta punnitsemaan juomisen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia ja näin auttaa häntä harkitsemaan juomisen lopettamista. Ensisijainen päätöksenteko asiasta jää aina asiakkaalle itselleen, mutta työntekijä voi omalla toiminnallaan edesauttaa ristiriidan ratkaisemisessa ja muutosmotivaation syntymisessä ja ylläpitämisessä. Motivoivan toimintatavan on todettu sopivan erityisen hyvin vastahakoisille asiakkaille, jotka eivät pidä suorasta neuvomisesta tai varoittelusta. (Päihdelinkki 2010.) 15

Lähteet ja kirjallisuus Aalto M & Holopainen A. 2008. Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 2008; 124(13):1492-8. Aalto M. 2009. Alkoholin suurkulutuksen varhainen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 2009;125:891 96. Aalto M, Alho H, Halme JT & Seppä K. 2010. The Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) and its derivatives in screening for heavy drinking among the elderly. Int J Geriatr Psyciathry. 2010 Jul 26. (Epub ahead of print.) (Luettu 17.10.2010). Aira M. 2010. Iäkkäiden suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen. Niitten kuuluu kysyä siitä viinasta, jos on aihetta. Suomen Lääkärilehti 7/2010. Backman K. 2001. Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpito. Väitöskirja. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala. Oulu university press, Oulu. http://herkules.oulu.fi/isbn9514259033/html/x386.html (Luettu 3.10.2012). Diener E, Emmons RA, Larsen RJ & Griffin S. 1985. The satisfaction with life scale. Journal of Personality Assessment 49: 71 5. Eriksson E & Arnkil TE. 2007. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Stakes. Oppaita 60. Hakulinen T & Pelkonen M. 2002. Vauvaperheen arjen voimavarat. Lomake vauvaperheen voimavarojen ja perhettä kuormittavien tekijöiden tunnistamiseen. Teoksessa: Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. (2004) Oppaita 2004:14. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Kahng SK & Mowbray C. 2005. Assessment of Self-Esteem among Individuals with severe mental illness: Testin two dimension of self-esteem theory and implications for social work practice. Journal of Human Behavior in the Social Environment 11(3-4), 83 104. Koski-Jännes A. 2009. Nettipohjainen itsearviointitesti alkoholin kulutuksen vähentäjänä. Teoksessa Tammi, Aalto & Koski-Jännes (2009) Irti Päihdeongelmista. Edita, Helsinki. Kuusisto K. 2009. Päihderiippuvuudesta toipumisen eri reitit. Teoksessa Tammi, Aalto & Koski-Jännes. 2009. Irti Päihdeongelmista. Edita, Helsinki. 16

Käypä hoito. 2011. Alkoholiongelmaisen hoito. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/ naytaartikkeli/tunnut/hoi50028 (Luettu 24.9.2012) Laitalainen E, Helakorpi S & Uutela A. 2010. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2009 ja niiden muutokset 1993-2009. Helsinki : Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Unigrafia http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/12023db0-7521-4e22-a80c-cb1dbb27b55a Miller W.R. & Rollnick S. 2002. Motivational Interviewing. Preparing People for Change. New York: Guilford. Mäkelä P, Mustonen H & Tigerstedt C (toim.) 2010. Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968 2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki. http://www.thl.fi/ thl-client/pdfs/371e1e08-9bc1-47ea-81aa-68b04f27088c (Luettu 12.10.2010). NIAAA 2005. Ed. Helping Patients Who Drink Too Much. A Clinician s Guide. National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism. http://pubs.niaaa.nih.gov/publications/practitioner/ CliniciansGuide2005/guide.pdf (Luettu 3.10.2012). Pirkola S, Isometsä E, Suvisaari J, Aro H, Joukamaa M, Poikolainen K, Koskinen S, Aromaa A, Lönnqvist J. 2005. DSM-IV mood-, anxiety- and alcohol use disorders and their comorbidity in the Finnish general population - Results from the Health 2000 Study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol;40:1-10. Pirskanen M. 2007. Nuorten päihteettömyyden edistäminen. Varhaisen puuttumisen malli koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 140. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Kuopio. http://www.uku.fi/vaitokset/2007/isbn978-951-27-0379-1.pdf (Luettu 3.10.2012). Päihdelinkki 2010. Motivoiva haastattelu / motivoiva toimintatapa. http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/644-motivoiva-haastattelu (Luettu 4.9.2012) Soikkeli M. 2002. Miten puhua huumeista. Stakesin julkaisuja. Gummerus, Jyväskylä. Seppä K. 2003a. Alkoholiongelman varhaistoteaminen. Teoksessa: Salaspuro M, Kiianmaa K, Seppä K. Päihdelääketiede. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Seppä K. 2003b. Mini-interventio. Teoksessa: Salaspuro M, Kiianmaa K & Seppä K. Päihdelääketiede. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 64 67. Seppä K. (toim.) 2008. Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, 2008:10. 17

STM 2006. Otetaan selvää! Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2006:6. STM 2009. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki. http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2009/02/pr1233819605898/passthru.pdf Sulander T. 2007. Ikääntyneiden alkoholinkäyttö tilastojen valossa. Teoksessa Alanko A. & Haarni I. (toim.) Ikääntyminen ja alkoholi. Sininauhaliitto. Helsinki. Reitzes DC, Mutran EJ & Fernandez ME. (1996) Preretirement influences on postretirement selfes-teem. Journals of Gerontology: Psychological Sciences and Social Sciences 51: 242 9. Rosenberg M. (1965). Society and the adolescent self-image. Princeton University, New Jersey. 18