Jyväskylän yliopisto JHS 179-SUOSITUS JA KOKONAISARKKITEHTUURIN HALLINTAMALLI 19.6.2011 Elektroninen liiketoiminta TJTSE25 Yrityksen kokonaisarkkitehtuuri Harjoitustehtävä Opettaja: Jukka Heikkilä Vesa Pääkkönen Jyväskylän yliopisto Pirjonkaivonkatu 17 b 5, 33710 Tampere vesa.paakkonen@jyu.fi
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...3 2 VALTIONHALLINNON KOKONAISARKKITEHTUURIN HALLINTAMALLI...4 3 JHS-SUOSITUKSET JULKISEN HALLINNON KEHITTÄMISESSÄ...6 3.1 Taustaa...6 3.2 JHS 179 kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä...7 4 SUUNNITTELUMENETELMÄN JA HALLINTAMALLIN SUHDE...10 5 YHTEENVETO...11 LÄHTEET...13
1 JOHDANTO Kokonaisarkkitehtuuri kuvaa, kuinka organisaation toimintaprosessit, tiedot ja järjestelmät toimivat kokonaisuutena. Organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitellaan prosessit ja toiminnot, joissa käsitellään tietoja, jotka ovat jäsenneltävä käyttökelpoisiin ja loogisiin kokonaisuuksiin. Toimintaprosessien ja tiedon hallintaa tukemaan tarvitaan tietojärjestelmäpalveluita, joiden suunnittelemiseen hyödynnetään kokonaisarkkitehtuuria. Kokonaisarkkitehtuurin näkökulmat ovat toiminta, tieto, tietojärjestelmät ja teknologia. Kokonaisarkkitehtuurin kehittämisen tulee olla toimintalähtöistä ja sen pitää lähteä liikkeelle organisaation tavoitteista. (Uusitalo 2011a.) Kokonaisarkkitehtuurilla pyritään parantamaan työvälineitä ja yhteentoimivuutta. Kokonaisarkkitehtuuri on johtamisen väline, jonka avulla yhtenäistetään sekä toiminnan että tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä. Kokonaisarkkitehtuurin avulla pyritään parantamaan myös julkisen palveluiden kehittämistyötä, ja valtionhallinto on käynnistänyt kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä kehittämishankkeita. (Jyväskylän yliopisto 2011.) Kokonaisarkkitehtuurilla pyritään vähentämään päällekkäistä kehittämistyötä, organisaatiorajat ylittävää uudelleenkäyttöä, vähentämään kustannuksia, tehostamaan muutoksenhallintaa ja hankintoja sekä parantaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita kehitysratkaisujen ja päätöksenteon yhteydessä (Uusitalo 2011a.) Julkisessa hallinnossa on mukana tietotekniikkaa kaikessa toiminnassa, ja organisaatiot ovat ottaneet käyttöönsä ja kehittäneet järjestelmiään omiin tarpeisiinsa, ottamatta huomioon yhteiskäytön tarpeita. Julkisessa hallinnossa on käytössä tuhansia järjestelmiä, joiden tiedot eivät ole yhteensopivia, informaatioprosessit katkeilevat, päällekkäistä tietoa kerätään ja ylläpidetään, eikä tieto tue päätöksentekoa, toimintaa ja palveluita riittävästi. (Uusitalo 2011b.) Haasteita varten julkinen hallinto on kehittänyt yhteisen kokonaisarkkitehtuurin, joka sisältää kokonaisarkkitehtuurin kuvauksen, suunnittelumenetelmät, yhteisen hallinta-
mallin, kypsyystasomallin, kohdealuejaon, linjaukset ja kehittämispolun. (Uusitalo 2011b.) Tässä harjoitustyössä tarkastelen kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu- ja kuvausmenetelmiä varten kehitettyä JHS 179-suositusmenetelmää sekä kokonaisarkkitehtuurin hallintamallia ja niiden suhdetta. Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUH- TA on hyväksynyt ICT-palveluiden kokonaisarkkitehtuurin kehittämistä koskevan suosituksen ja käyttöönottosuunnitelman, joka kuvaa kokonaisarkkitehtuurin suunnitteluprosessin vaiheet ja niissä tehtävät toimenpiteet. JUHTAn tehtäväkenttä on laaja, ja sen yhtenä tehtävänä on antaa julkisen hallinnon suosituksia. JUHTA on siirretty valtiovarainministeriöön vuonna 2008. Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin johtamista, koordinointia, arkkitehtuurin ylläpitoa ja vastuunjakoa varten ValtIT on kehittänyt hallintamallin, jonka tarkoitus kuvataan myös tässä harjoitustyössä. (Niemi 2010.) 2 VALTIONHALLINNON KOKONAISARKKITEH- TUURIN HALLINTAMALLI Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin hallintamalli perustuu prosessilähtöiseen keskitetysti ohjattuun, mutta toteutukseltaan hierarkisesti hajautettuun federalistiseen malliin (ValtIT 2007). Arkkitehtuurin hallintamallissa määritellään roolit ja vastuut, organisointi sekä johtamisen ja hyödyntämisen prosessit sekä toimintamallit. Kokonaisarkkitehtuurin hallintamallin avulla kuvataan prosessit, joilla arkkitehtuuria ylläpidetään ja miten sen kehittämistyötä hallinnoidaan. (JUHTA 2011.) JHS 179-suosituksen mukaan organisaatio voi luoda kokonaisarkkitehtuurin hallintamallin itse tai hyödyntää esimerkiksi ValtIT:n luomaa valmista mallia tai esimerkiksi The Open Groupin luoman TOGAF-mallin osioita F-H (JUHTA 2011).
Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin hallintamallin perusperiaatteita ovat: Arkkitehtuurihallinta on oltava prosessilähtöistä, ja että hallinta on kuvatta jäsennettyinä prosesseina Arkkitehtuurinhallinnan tehtävänä on varmistaa, että arkkitehtuurilinjauksia noudatetaan ja hyödynnetään kehittämisprojekteissa Arkkitehtuurilinjausten vastaisia ratkaisuja ei tehdä, ja kaikki poikkeamat hyväksytetään muutoksenhallintamenettelyn kautta Johtamisen vuosikelloon sijoitetaan johtamisprosessit etukäteen, minkä avulla varmistetaan systemaattinen ja seurattavissa oleva arkkitehtuurin kehittäminen ja linjausten noudattaminen Jatkuvan kehittämisen periaate. Arkkitehtuurilinjauksia ja -menetelmiä sekä itse hallintamallia arvioidaan säännöllisesti ja muutetaan toimintaympäristön tai tarpeiden muuttuessa. (Yhteentoimivuuden tietopankki 2011.) Valtionhallinnon arkkitehtuurin hallintamallissa kuvataan toiminnan organisoinnista ja hierarkiasta, arkkitehtuurin johtamisesta, arkkitehtuurin hyödyntämisestä ja noudattamisesta, arkkitehtuurin muutoshallinnasta sekä reunaehdoista ja käyttöönotosta. Hallintamallissa tavoitteena ovat kokonaismenettelyn jalkauttaminen, kattavuus koko valtionhallinnolle, päätöksentekotasojen soveltuvuus, toiminnan ja IT:n yhteistyön mahdollistaminen, arkkitehtuurin ajantasaisuuden varmistaminen, eri organisaatioiden lähtötilanteiden erojen huomioiminen, olemassa olevien suunnitteluprosessien ja organisaation hyödyntäminen (ValtIT 2007.) TOGAF-mallin vaiheissa F-H keskitytään muun muassa kokonaisarkkitehtuurin muutoksen suunnitteluun, hankkeiden osittamiseen, toiminnan organisoimiseen, arkkitehtuurisuunnitelman ja täytäntöönpanon liittämiseen sekä muutoksen johtamiseen. TO- GAF:n kyseiset vaiheet ovat siis migraation suunnittelu, implementaation suunnittelu ja arkkitehtuurin muutosten hallinnointi (TOGAF 2011.) Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuurin pääjäsenyys koostuu kolmesta pääprosessista, jotka ovat arkkitehtuurin johtaminen, arkkitehtuurin hyödyntäminen ja arkkitehtuurin muutoshallinta (ValtIT 2007.)
3 JHS-SUOSITUKSET JULKISEN HALLINNON KE- HITTÄMISESSÄ 3.1 Taustaa JUHTA on lyhenne sanoista julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. JUHTA toimii valtiovarainministeriön yhteydessä, ja sen jäsenistö koostuu ministeriöiden, kuntien, Suomen Kuntaliiton ja KELAn edustajista sekä neljästä pysyvästä asiantuntijasta, joista yksi toimii myös tietosuojavaltuutettuna. JUHTAn tehtäväkenttä on laaja, ja sen yhtenä tehtävänä on antaa julkisen hallinnon suosituksia (JHS). JUHTA perustettiin 7.10.1988 sisäasiainministeriöön. Valtionhallinnon vuonna 1977 päättämät valtionhallinnon standardit (VHS) muuttuivat JHS-suosituksiksi vuonna 1992. JUHTA ja JHSjärjestelmä siirrettiin vuonna 2008 valtiovarainministeriöön (Niemi 2011). JHS-järjestelmän suositukset koskevat valtion- ja kunnallishallinnon tietohallintoa, ja niitä käytetään yhtenäisinä menettelytapoina, määrittelyinä tai ohjeina. JHSjärjestelmän tavoitteena on kehittää ja parantaa tietojärjestelmien ja tietojen yhteensopivuutta ja luoda malli hallintorajoista riippumattomalle kehittämiselle. Parempien toimintaedellytyksien tavoitteena on tehostaa olemassa olevan tiedon hyödyntämistä, poistaa päällekkäistä kehittämistyötä, ohjaamaan tietojärjestelmien kehittämistä sekä saavuttamaan yhteisiä käytäntöjä julkishallinnon ja julkisten organisaatioiden tietohallintoon. (JUHTA 2011.) JHS-järjestelmän painopistealueena on tietojärjestelmien yhteentoimivuus, yhteisten tietovarantojen hyödyntäminen, asiointikäyttöliittymät, tietojen käsittelyyn liittyvä tietoturva ja tietosuoja sekä palvelujen kehittämistä tukevat hyvät käytännöt. (JUHTA 2011.) JHS-järjestelmässä on tällä hetkellä yhteensä 53 suositusta, ja niiden tiivistelmät ja täydelliset sisällöt ovat nähtävillä JHS-suositusten internet-sivuilla. JHS-työn menettelytavoissa (JHS 136) on kuvattu JHS-suositusten optimaalinen eteneminen, joka on seuraavanlainen:
1. Aloite JHS-suosituksen laatimiseksi käsitellään JHS-jaostossa 2. Työryhmän, ohjausryhmän ja asiantuntijoiden kokoaminen 3. Hankesuunnitelman valmisteleminen 4. Luonnoksen laatiminen ja sen palautekierros 5. Suosituksen luonnoksen viimeistely 6. Suosituksen hyväksymiskäsittely 7. Suosituksen julkaisu verkossa 8. Suosituksen tiedotus lehdistölle ja JHS-uutiskirje. (Niemi 2011.) Julkisen hallinnon tietohallinnon yhteistä kokonaisarkkitehtuuria ja sen kuvauksia sekä määrityksiä koskeva suositus on julkisen hallinnon tietohallinnon standardi (Niemi 2011). 3.2 JHS 179 kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä JHS 179 on suositus kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä. Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA hyväksyi 7.2.2011 ICT-palveluiden kokonaisarkkitehtuurin kehittämistä koskevan suosituksen ja käyttöönottosuunnitelman, joka on JHS 179. JHS 179-suosituksessa kuvataan kokonaisarkkitehtuurin eri vaiheet sekä prosessin eteneminen ja siinä tehtävät toimenpiteet (KuntaIT 2011.) JHS 179-suosituksessa määritellään menetelmä, jonka avulla organisaation kokonaisarkkitehtuuri suunnitellaan ja annetaan suositukset kokonaisarkkitehtuurin eri osaalueiden kuvausten laatimisesta. Suosituksen tarkoituksena on antaa yhtenäinen suunnittelumenetelmä ja sen viitekehys sekä yhtenäiset kuvaustavat malleineen julkisen hallinnon organisaatioiden kokonaisarkkitehtuurien kehittämiseen ja kuvaamiseen sen eri vaiheissa. (JUHTA 2011.) JHS 179 kuuluu ICT-palveluiden kehittäminen -suositussarjaan, jonka muina osina ovat JHS 171 (kehittämiskohteiden selvittäminen), JHS 172 (esiselvitys) ja JHS 173 (vaatimusmäärittely) (Netum 2011).
JHS 179-suosituksessa organisaation nykytila ja tavoitetila tulee kuvata ohjeistuksen mukaisesti, ja organisaation kokonaisarkkitehtuurin osa-alueiden kehittämisestä tulee laatia ylätason toimenpidesuunnitelma. Kehittämisprojekteissa tulee noudattaa suosituksen mukaisia tavoitetilan arkkitehtuurikuvauksia, ja organisaation nykytilan kuvaukset tulee ylläpitää kehittämisprojektien tuotoksien perusteella. (Netum 2011.) JHS 179-suosituksessa ei oteta kantaa organisaation arkkitehtuurin hallintamallin toteuttamisesta. Arkkitehtuurin hallintamalli koostuu organisaation yhteisesti sopimista periaatteista, jotka koskevat arkkitehtuurilähtöisen kehittämisen organisointiin, kokonaisarkkitehtuurin johtamiseen sekä arkkitehtuurin hyödyntämiseen ja sen noudattamiseen. Tässä harjoitustyössä kuvataan jäljempänä JHS 179-suosituksen suhde arkkitehtuurimalliin (JUHTA 2011). Kuviossa 1 on kuvattuna kokonaisarkkitehtuuri ja organisaation johtaminen sekä kokonaisarkkitehtuurin suunnittelun, hallinnan ja toteutuksen vaiheet. Kuvio 1: Kokonaisarkkitehtuurin ja organisaation johtaminen
JHS 179-suositus sisältää kokonaisuudessaan itse suositusosan sekä lisäksi yhdeksästä liitettä. JHS 179-suositus alkaa johdannosta, jossa kuvataan linkitykset muihin kokonaisarkkitehtuurilähtöisen kehittämisen JHS-suosituksiin, kuten jo edellä mainittuihin JHS 171-, 172- ja 173 -suosituksiin (ICT-palveluiden kehittäminen -suositussarja). Suosituksessa kuvataan kokonaisarkkitehtuurin termit, kuten esimerkiksi kokonaisarkkitehtuurikehys, -menetelmät, -näkökulmat, -periaatteet, -hallintamalli, ja -viitekehys. Myös suosituksen soveltamisalat ja käyttäjäkohteet kuvataan. Itse suunnitteluprosessi ja arkkitehtuurikuvausten tuottaminen ovat JHS 179-suosituksen keskeisessä roolissa (JUH- TA 2011.) Kokonaisarkkitehtuurin suunnittelu ja valmistelu alkaa suosituksen mukaan muun muassa kehittämisalueiden, sidosryhmien ja tavoitetilan tunnistamisella määrittämisellä sekä kehityskohteen rajaamisella. Suunnitteluvaiheen jälkeen tulisi olla lista tarvittavista kokonaisarkkitehtuurikuvauksista, hyväksytty suunnitelma suunnittelukierroksesta, visio eli ylätason toimintalähtöinen tavoitetilan kuvaus ja arkkitehtuurisuunnittelun organisointi, joka pohjautuu arkkitehtuurin hallintamalliin (JUHTA 2011.) Vaiheen jälkeen siirrytään kokonaisarkkitehtuurin nykytilan analysointiin, eli organisaation toiminnan, käytettävien tietojen, tietojärjestelmien ja teknologioiden nykytilan kartoitukseen, jonka jälkeen on kokonaisarkkitehtuurin tavoitetilan suunnittelun aika. Suunnittelun näkökulmien järjestykseksi suositellaan järjestystä toiminta-, tieto-, tietojärjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuri, joissa jokaisessa etenemistapa on seuraava: kuvaustapojen kokoaminen tehtyjen rajausten perusteella kohderyhmien analysointi arkkitehtuuriin vaikuttavien tekijöiden analysointi tavoitetilan arkkitehtuurin mallinnus toiminnan tavoitetilan (visio) kehittäminen puuteanalyysin tekeminen. (JUHTA 2011.) Tavoitetilan suunnittelusta siirrytään toimeenpanon suunnitteluun, jossa määritellään tavoitetilaan pääsemiseksi vaadittavat kehittämisalueet ja laaditaan ylätason toimeenpanosuunnitelma TTS-suunnittelua (toiminta- ja taloussuunnitelma) varten, missä sovitut kehittämisalueet tarkennetaan yksityiskohtaisemmiksi kehittämishankkeiksi. Suosituk-
sen mukaan toimeenpanon suunnittelu koostuu kehittämistarpeiden tunnistamisesta, kustannus- ja hyötyanalyysien tekemisestä, riskien analysoinnista, kehitystarpeiden priorisoinnista, kehittämispolun suunnittelusta, toimeenpanosuunnitelman tekemisestä, katselmoinnista, toimeenpanosuunnitelman esittelystä sidosryhmille sekä toimeenpanosuunnitelman linkittäminen TTS-prosessiin. (JUHTA 2011.) Lopuksi suosituksessa kuvataan arkkitehtuurikuvausten tuottaminen eri näkökulmista sekä esitellään menetelmät dokumentointia varten (JUHTA 2011). 4 SUUNNITTELUMENETELMÄN JA HALLINTA- MALLIN SUHDE Arkkitehtuurimenetelmän avulla luotujen linjausten luominen ja käyttö sekä ylläpito edellyttävät, että organisaatio toimii kehitystyössä järjestelmällisesti noudattaen sovittua arkkitehtuurin hallintamallia. JHS 179-suosituksessa tuodaan esille, että arkkitehtuurin hallintamalli koostuu organisaation yhteisesti sopimista periaatteista, jotka liittyvät: arkkitehtuurilähtöisen kehittämisen organisointiin (kokonaisarkkitehtuurista ja arkkitehtuurinäkökulmista vastaavien tahojen määrittely) kokonaisarkkitehtuurin johtamiseen (arkkitehtuurin kehittäminen ja käyttöönoton ohjaus) arkkitehtuurin hyödyntämiseen ja noudattamiseen (ratkaisujen elinkaaren hallinta. (JUHTA 2011.) Arkkitehtuurimenetelmä kuvaa kokonaisarkkitehtuurin suunnittelun etenemisen ja kuvaamisen, mutta hallintamalli kuvaa toiminnan organisoinnin, päätöksenteon ja kokonaisarkkitehtuurin kehittämisen. Nämä yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla voidaan kehittää ja ylläpitää yhteensopiva valtionhallinnon arkkitehtuuri sekä hyödyntää yhteisiä arkkitehtuurilinjauksia. (Valtiovarainministeriö 2007.)
Kokonaisarkkitehtuurityössä onnistumisen edellytyksenä on se, että käytettävä menetelmä ja hallintamalli saadaan otettua käyttöön koko organisaatiossa. Luotuja malleja tulee pystyä käyttämään systemaattisesti ja säännöllisesti. Mikäli näiden kahden tekijän suhde ei toimi, ei kokonaisarkkitehtuurilla saavuteta sille asetettuja tavoitteita ja sitä uhkaa sirpaloituminen. Kokonaisarkkitehtuurin hallintamallissa otetaan kantaa sidosryhmien vuorovaikutukseen ja päätöksentekoon, jota ei huomioida JHS 179- suosituksessa. (FEAR-projekti 2009.) Kokonaisarkkitehtuurin täsmällisen suunnittelumenetelmän (esim. JHS 179) lisäksi kokonaisarkkitehtuurin kehittämiseksi tarvittavat toimenpiteet eivät itsessään riitä takaamaan koko organisaation kattavien toimintarakenteiden, roolien ja vastuiden käyttöönottoa, jos työtä ei johdeta ja koordinoida hallitusti. Tästä syystä suunnittelu- ja käyttöönottomenetelmä tarvitsee organisaatiorajat ylittävän hallintamallin, jotka yhdessä muodostavat kokonaisarkkitehtuurille toimintaedellytykset. (FEAR-projekti 2009.) Kokonaisarkkitehtuurin suositusmenetelmässä määriteltyjen kohdealuejakojen jakaminen edelleen pienempiin osa-alueisiin edellyttää vastuutahoja, jotka vastaavat oman osa-alueensa kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä. Organisoinnin ja toiminnan kehittämisen taustalla on arkkitehtuurin hallintamalli. Hallintamalli kuvaa myös hallintosektoreiden välisten sidosten ja liittymien vastuu- ja toimintakuvaukset. (Valtionvarainministeriö 2011.) 5 YHTEENVETO Kokonaisarkkitehtuuri kokonaisuutena on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe. Kokonaisarkkitehtuurissa käytettävät menetelmät osa-alueineen ovat kattava kokonaisuus. Tässä harjoitustyössä pyrin avaamaan julkisen hallinnon tietohallinnon käytössä olevista kokonaisarkkitehtuurin suosituksista sekä hallintamallista niiden keskeisimmät sisällöt. On hyvä, että julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin suunnitelma on jaettu pienempiin osiin helpomman hallittavuuden ja hahmottamisen vuoksi. Tässä työssä koin hieman vaikeaksi kahden osion välisen suhteen kuvaamisen irrallisina elementteinä. Oma näkökulmani tuntuu helposti ohjautuvan yhteiseen kokonaisarkkitehtuuriin,
koska kokemusta kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä ei vielä ole. Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurin kehittämisen osa-alueet on kuvattu hyvin seikkaperäisesti, mutta niiden syy-seuraussuhteita ei oikein löytynyt. On tietysti selvää, että hallintamallissa määriteltyjen vastuiden puuttuessa ei suunnittelumenetelmistä tahdo tulla mitään, mutta paremman käsityksen riippuvuussuhteista varmasti saisi käytännön arkkitehtuurityössä, nimenomaan julkisessa hallinnossa ja juuri näitä menetelmiä ja suosituksia käyttäen. Kokonaisarkkitehtuurin käsitteistö on yhtäältä hyvin kuvattu, mutta toisaalta asioiden päällekkäisyys ja käsitteiden käyttäminen eri yhteyksissä vaikeuttaa omaa käsitystäni tietyn asian omaksumisessa. Esimerkiksi hallintamallien, viitekehyksen ja menetelmien viidakko sekoittaa asian oppimista. Asiat tuntuvat sekoittuvan hyvin helposti keskenään, mutta uskon kuitenkin saaneeni riittävän käsityksen aihepiiristä.
LÄHTEET FEAR-projekti 2009. Kokemuksia kokonaisarkkitehtuurityöstä valtionhallinnossa. Valtiovarainministeriö. [online][viitattu 14.6.2011] http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_hallinnon_kehittami nen/20090121kokemu/kokemuksia_kokonaisarkkitehtuurityoestae_valtionhallinnossa_ netti_%2b_kannetpdf.pdf JUHTA 2011. JHS 179 ICT-palvelujen kehittäminen: Kokonaisarkkitehtuurin kehittmäinen. Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA. [online][viitattu 16.6.2011] http://docs.jhs-suositukset.fi/jhs-suositukset/jhs179/jhs179.pdf Jyväskylän yliopisto 2011. Kokonaisarkkitehtuuri. Tietotekniikan tutkimusinstituutti. [online][viitattu 17.6.2011] https://www.jyu.fi/it/laitokset/titu/projektit/kaynnissa/fear/ea KuntaIT 2011. JHS-suositus kokonaisarkkitehtuurin kehittämisestä. [online][viitattu 19.6.2011] http://www.kuntait.fi/ajankohtaista/uutiset_ja_tiedotteet/jhssuositus_kokonaisarkkitehtu urin_kehittamisesta Niemi, Pekka 2010. JHS-järjestelmä ja standardit. Valtionvarainministeriö. [online][viitattu 15.6.2011] http://www.kuntait.fi/aineistoja/kuntap%c3%a4iv%c3%a4t%202010%20esitykset/n iemi_jhs_kuntamarkkinat_2010.pdf TOGAF 2011. Part II ADM. The Open Group. [online][viitattu 18.6.2011] http://pubs.opengroup.org/architecture/togaf9-doc/arch/ Uusitalo, Jukka 2011a. Kokonaisarkkitehtuuri. Valtiovarainministeriö. [online][viitattu 19.6.2011] http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/kokonaisarkkiteh tuuri.pdf Uusitalo, Jukka 2011b. Millainen julkinen tietoarkkitehtuuri Suomessa tarvitaan? Valtionvarainministeriö. [online][viitattu 14.6.2011] http://www.seco.tkk.fi/events/2011/2011-04-05-yhdistetty-avointietoyhteiskunta/esitykset/uusitalo.pdf ValtIT 2007. Arkkitehtuurin hallintamalli. Valtionhallinnon yhteentoimivuuden kehittämisohjelma, valtionhallinnon arkkitehtuurin suunnittelu hanke. [online][viitattu 15.6.2011] http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20070628kokon a/03_liite_01_arkkitehtuurin_hallintamalli.pdf
Yhteentoimivuuden tietopankki 2011. Hallintamalli. Valtiovarainministeriö. https://www.yhteentoimivuus.fi/view/snav/arkkitehtuurimalli/hallintamalli.xhtml?cid= 22689