Tero Vainio MARKKINAEHTOISESTA POIKKEAVAN KORON UUDELLEENLUOKITTELU SUOMEN JA BENELUX- VALTIOIDEN VEROTUKSESSA OTM-tutkielma Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Ohjaaja: prof. Marjaana Helminen 2013
I SISÄLLYS LÄHTEET...V LYHENTEET...XXVI 1. Johdanto...1 1.1. Ongelmakentän tausta sekä tutkimuskohde ja rajaukset...1 1.2. Käytetyt tutkimusmetodit ja lähteet...4 1.3. Tutkielman rakenne...5 2. Korko vero-oikeudessa...6 2.1. Koron käsite...6 2.1.1. Kansalliset oikeusjärjestelmät...6 2.1.1.1. Suomi...6 2.1.1.2. Belgia...8 2.1.1.3. Alankomaat...9 2.1.1.4. Luxemburg...9 2.1.2. OECD:n malliverosopimus...10 2.1.3. EU:n korko-rojaltidirektiivi...12 2.2. Klassifikaatiokonflikteista...14 2.3. Rajat ylittävän koron verotusperiaatteet normaalitilanteessa...18 2.3.1. Kansainvälisen vero-oikeuden ja EU-vero-oikeuden näkökulma...18 2.3.2. Suomi...20 2.3.3. Belgia...23 2.3.4. Alankomaat...24 2.3.5. Luxemburg...26 2.4. Koron erottaminen osingosta...28 3. Koron uudelleenluokittelu markkinaehtoisuuspoikkeamien johdosta...29 3.1. Siirtohinnoittelun periaatteet...29
II 3.1.1. OECD...29 3.1.2. EU-oikeus...31 3.2. Koron siirtohinnoitteluperusteinen uudelleenluokittelu vertailuvaltioissa...33 3.2.1. Suomi...33 3.2.1.1. Lähtökohtia peitelty osinko ja siirtohinnoitteluoikaisu (VML 29 ja 31 )...33 3.2.1.2. Yleisen veronkiertämissäännöksen (VML 28 ) vaikutus ja säännösten keskinäinen suhde...34 3.2.1.3. Oikeuttaako VML 31 uudelleenluokittelun?...37 3.2.1.3.1. Veron lakisidonnaisuus...37 3.2.1.3.2. Täyttääkö VML 31 :ään perustuva uudelleenluokittelu lakisidonnaisuuden vaatimuksen?...39 3.2.1.3.3. Helsingin hallinto-oikeus 29.5.2013 taltio 13/0844/4...42 3.2.1.4. Verokohtelu...45 3.2.1.4.1. Edun vastaanottava yhtiö...45 3.2.1.4.2. Edun myöntävä yhtiö...46 3.2.1.5. Yhteenveto...46 3.2.2. Belgia...48 3.2.2.1. Lähtökohdat...48 3.2.2.2. Fraude à la loi fiscale...49 3.2.2.3. Yleisen veronkiertämissäännöksen merkitys...49 3.2.2.4. Yhteenveto...51 3.2.3. Alankomaat...52 3.2.3.1. Lähtökohdat...52 3.2.3.2. Schijnhandeling...53 3.2.3.3. Bodemloze put...54 3.2.3.4. Ei-markkinaehtoinen luottoriski ja markkinaehtoisesta poikkeava korkotaso...54
III 3.2.3.5. Peitelty osingonjako...57 3.2.3.6. Verokohtelu...58 3.2.3.7. Yhteenveto...59 3.2.3.7.1. Ylikorko emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä...59 3.2.3.7.2. Alikorko emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä...60 3.2.3.7.3. Sisaryhtiötilanteet...60 3.2.4. Luxemburg...61 3.2.4.1. Lähtökohdat...61 3.2.4.2. Peitelty osingonjako...62 3.2.4.3. Veronkiertämissääntely...64 3.2.4.4. Koron vai lainan uudelleenluokittelu?...66 3.2.4.5. Verokohtelu...68 3.2.4.5.1. Edun myöntävä yhtiö...68 3.2.4.5.2. Edun vastaanottava yhtiö...69 3.2.4.6. Yhteenveto...70 3.2.4.6.1. Ylikorko emo- ja tytäryhtiön välillä...70 3.2.4.6.2. Alikorko emo- ja tytäryhtiön välillä...71 3.2.4.6.3. Sisaryhtiötilanteet...72 4. Siirtohinnoitteluperusteinen uudelleenluokittelu rajat ylittävissä tilanteissa...73 4.1. Kansainvälisen vero-oikeuden näkökulma...73 4.1.1. OECD:n malliverosopimuksen rajoitukset...73 4.1.2. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukainen tulkinta...76 4.1.3. Osinkoartiklan vaikutus...78 4.1.4. Yhteenveto...80 4.2. EU-vero-oikeuden näkökulma...80 4.3. Vertaileva katsaus rajat ylittäviin ei-markkinaehtoisiin korkomaksuihin...81 4.3.1. Suomi Belgia...81
IV 4.3.2. Suomi Alankomaat...82 4.3.3. Suomi Luxemburg...84 5. Lopuksi...85
V LÄHTEET Kirjallisuus Aalto 1988 Aalto, Esa 1988. Koron vähennysoikeus henkilöverotuksessa. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki. Aalto 1994 Aalto, Esa 1994. National Report, Finland. Deductibility of interest and other financing charges in computing income, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. LXXIXa. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 149 164. Aarnio 1989 Aarnio, Aulis 1989. Laintulkinnan teoria. WSOY, Helsinki. Aer 2005 Aer, Janne 2005. Veli Merikoski ja kysymys hallinnollisesta harkintavallasta, Oikeustiede Jurisprudentia 2005: XXXVIII, s. 7 75. Andersson Ikkala Penttilä 2009 Andersson, Edward Ikkala, Jarmo Penttilä, Seppo 2009. Elinkeinoverolain kommentaari. Talentum, Helsinki. 12., uudistettu painos. Biewer Höfer 2010 Biewer, Sandra Höfer, Birgit 2010. Branch report, Luxembourg, Tax treaties and tax avoidance: application of anti-avoidance provisions, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 95a. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 487 507.
VI De Boer Boulogne 2012 De Boer, Reinout Boulogne, Frederik 2012. Country Report, The Netherlands, Taxation of Intercompany Dividends under Tax Treaties and EU Law, ed. G. Maisto. IBFD, Amsterdam, The Netherlands, s. 1 54. van der Breggen ym. 2007 van der Breggen, Michel Dennis, Barry Diakonova, Irina Rafiq, Aamer Rogers, Jeff Serokh, Mohamed Yohana, Bill 2007. Does Debt Matter? The Transfer Pricing Perspective. Transfer Pricing Report, vol. 16, no. 6, July 11, 2007, s. 200 205. van der Breggen 2012 van der Breggen, Michel 2012. The Netherlands: Landmark court case on the treatment of inter-company loans. PwC Financial Services Transfer Pricing Perspectives, February 2012, s. 6 7. Brown 2012 Brown, Patricia 2012. General Report, The Debt-Equity Conundrum, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 97b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 19 43. Bullen 2011 Bullen, Andreas 2011. Arm s length transaction structures Recognizing and restructuring controlled transactions in transfer pricing. IBFD, Amsterdam, The Netherlands. Clarebout Dhaene 2005 Clarebout, Xavier Dhaene, Marc 2005. Belgium, A Comparative Study of the Thin Capitalizations in the Member States of the European Union and Certain Other States, European Taxation, vol. 45, no. 9/10, September/October 2005, s. 372 378. Dassesse Minne 2001
VII Dassesse, Marc Minne, Pascal 2001. Droit fiscal: principes généraux et impôts sur les revenus. Bruylant, Bruxelles, Belgique. 5 ème édition. Douénias Macovei-Grençon 2008 Douénias, Sami Macovei-Grençon, Alina 2008. Branch report, Luxembourg, New tendencies in tax treatment of cross-border interest of corporations, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 93b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 429 451. van Eijsden 2012 van Eijsden, Arjo 2012. Netherlands joins the interest limitation trend, Ernst & Young Global Tax Policy and Controversy Briefing, Issue 11, December 2012, s. 104 106. Elvinger Kauffman 1994 Elvinger, André Kauffman, Jean 1994. Rapport national, Luxembourg. Deductibility of interest and other financing charges in computing income, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. LXXIXa. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 263 277. Fehlen 1986 Fehlen, Norbert 1986. L impôt sur le revenu, commentaire des articles 96 à 98, 103, 104 et 115 LIR. Etudes fiscales, nos 75/76, 6 octobre 1986. Garabedian 2002 Garabedian, Daniel 2002. Branch report, Belgium, Form and substance in tax law, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 87a. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 153 173. Grant Thornton 2012 Grant Thornton 2012. Intercompany loans: the Non-business alike loan. Dutch Transfer Pricing Developments, Transfer Pricing Newsletter, July 2012.
VIII Gusmeroli 2005 Gusmeroli, Michele 2005. Triangular Cases and the Interest and Royalties Directive: Untying the Gordian Knot? Part 2, European Taxation, February 2005, s. 39 51. Haapaniemi 2013 Haapaniemi, Ossi 2013. Oikeusvarmuus ja ennustettavuus sekä lailla säätämisen vaatimus esimerkkinä oman ja vieraan pääoman määrittely siirtohinnoittelusäännösten perusteella, Vero ja finanssi juhlakirja Matti Myrsky 60 vuotta, toim. Altti Mieho. Edita, Helsinki, s. 23 35. Halila 2004 Halila, Heikki 2004. Oikeuserehdys ja tilanneherkkä lainoppi, Business Law Forum 2004, toim. Esa Kolehmainen. Helsingin yliopiston yksitysoikeuden laitos ja Edita, Helsinki, s. 25 48. Helminen 1999 Helminen, Marjaana 1999. The Dividend Concept in International Tax Law Dividend Payments Between Corporate Entities. Kluwer, London, United Kingdom. Helminen 2005 Helminen, Marjaana 2005. Finland, A Comparative Study of the Thin Capitalizations in the Member States of the European Union and Certain Other States, European Taxation, vol. 45, no. 9/10, September/October 2005, s. 386 388. Helminen 2010 Helminen, Marjaana 2010. The International Tax Law Concept of Dividend. Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, The Netherlands. Helminen 2012
IX Helminen, Marjaana 2012. EU-vero-oikeus. Talentum, Helsinki. 2., uudistettu painos. Hinny 2008 Hinny, Pascal 2008. General Report, New tendencies in tax treatment of cross-border interest of corporations, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 93b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 15 50. Hoor 2011a Hoor, Oliver R. 2011. Prix de transfert et financement intra-groupe au Luxembourg: La circulaire 164/2 du 28 janvier 2011, Les cahiers du droit luxembourgeois, no. 12, avril 2011, s. 70 119. Hoor 2011b Hoor, Oliver R. 2011. Hidden Dividend Distributions in Luxembourg: A Technical Guide, European Taxation, vol. 51, no. 9/10, September/October 2011, s. 383 395. Ijzerman 2002 Ijzerman, Robert L. H. 2002. Branch Report, Netherlands, Form and substance in tax law, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 87a. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 451 472. Immonen 2008 Immonen, Raimo 2008. Hinnoittelu yhtiön ja sen etupiirin sisäisissä toimissa. Keskuskauppakamarin suuri veropäivä 2008. Jaakkola ym. 2012 Jaakkola, Riika Laaksonen, Sanna Nikula, Timo Palmu, Mikko - Paronen, Vesa Sandelin, Eric Vasenius, Suvi 2012. Siirtohinnoittelu käytännössä. Edita, Helsinki. De Keizer Sunderman 2012
X De Keizer, Gerrit Sunderman, Michiel 2012. Branch report, Netherlands, The Debt-Equity Conundrum, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 97b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 489 511. Knuutinen 2005 Knuutinen, Reijo 2005. Konsernin sisäiset lainat: alikapitalisointi, Verotus 2/2005, s. 188 196. Knuutinen 2009 Knuutinen, Reijo 2009. Muoto ja sisältö vero-oikeudessa erityistarkastelussa rahoitus- ja sijoitusinstrumentit. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki. Knuutinen 2012 Knuutinen, Reijo 2012. Verosuunnittelua vai veron kiertämistä. SanomaPro, Helsinki. KPMG 2012 KPMG TaxNewsFlash, Transfer Pricing, 2012. The Netherlands: Dutch Supreme Court addresses the treatment of non-business motivated intercompany loans and interest charges. January 6, 2012, no. 2012-02, s. 1 5. Kukkonen 2010 Kukkonen, Matti 2010. Pienosakeyhtiön ja sen osakkaan tuloverotus. Talentum, Helsinki. Kukkonen Walden 2010 Kukkonen, Matti Walden, Risto 2010. Konsernin verosuunnittelu. WSOYPro, Helsinki Lang 2009 Lang, Michael 2009. 2008 OECD Model: Conflicts of Qualification and Double Non-Taxation, Bulletin for International Taxation, May/June 2009, s. 204 207.
XI Linnakangas 2010 Linnakangas, Esko 2010. Verotuksen kehittämisestä. Lausunto Hetemäen työryhmän väliraportista (valtiovarainministeriön julkaisuja 35/2010), s. 1 21. Linnanvirta Viitala 2012 Linnanvirta, Reima Viitala, Tomi 2012. Branch report, Finland, The Debt- Equity Conundrum, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 97b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 271 283. Loyens & Loyeff 2011 Loyens & Loyeff 2011. Year End Tax Bulletin, 27 December 2011. Malmgrén 2008 Malmgrén, Marianne 2008. Oikeushenkilön asuinvaltio verotuksessa ja yrityksen kansainvälistyminen. Edita, Helsinki. Mannio 1997 Mannio, Lauri 1997. Korko vero-oikeudessa. Lakimiesliiton Kustannus, Helsinki. Marres 2011 Marres, Otto 2011. From Bosal Holding to X Holding: The Future of Tax Base Protection in the Netherlands, From Marks & Spencer to X Holding: The Future of Cross-Border Group Taxation, ed. Dennis Weber & Bruno da Silva. Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, The Netherlands, s. 137 151. Martin Smet 2008 Martin, Stéphane Smet, Patrick 2008. Branch report, Belgium, New tendencies in tax treatment of cross-border interest of corporations, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 93b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 127 149.
XII Mattila 2013 Mattila, Pauli K. 2013. Verosuunnittelua vai veronkiertoa? Katsaus viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön. Keskuskauppakamarin Suuri veropäivä 2013, s. 1 21. Minne Douénias 2004 Minne, Pascal Douénias, Sami 2004. Planification fiscale internationale des sociétés belges. Bruylant, Bruxelles, Belgique. Mäkelä 2008 Mäkelä, Juha 2008. Erehdysopillisia kehityssuuntauksia, Business Law Forum 2008 (toim. Jarno Tepora ym.). Helsingin yliopiston yksityisoikeuden laitos, Helsinki, s. 95 117. Neefs Hoor 2009 Neefs, Philippe Hoor, Oliver 2009. Hidden Capital Contributions in Luxembourg Clearing the Mist, European Taxation, vol. 49, no. 5, May 2009, s. 241 248. Niskakangas 2009 Niskakangas, Heikki 2009. Johdatus Suomen verojärjestelmään. WSOYPro, Helsinki. van Nus 1994 van Nus, D.J. 1994. National Report, Netherlands. Deductibility of interest and other financing charges in computing income, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. LXXIXa. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 295 323. OECD 2010a OECD 2010. Model Tax Convention on Income and on Capital. Condensed version. 22 July 2010. OECD Publications, Paris, France. OECD 2010b
XIII OECD 2010. Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations. July 2010. OECD Publishing, Paris, France. Ojanen 2008 Ojanen, Tuomas 2008. KHO 2007:77 Pro fisco, contra legem constitutionalem, Lakimies 2/2008, s. 299 310. Penttilä 2007 Penttilä, Seppo 2007. Veron kiertäminen EY-oikeudellisia näkökohtia, In memoriam Kari S. Tikka 1944 2006. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki, s. 324 337. Pettersson 2013 Pettersson, Kennet 2013. Siirtohinnoittelu Liiketoimien uudelleenkarakterisointi, Keskuskauppakamarin Suuri Veropäivä 2013, s. 1 11. PwC 2012 PwC Pricing Knowledge Network 2012. PKN Alert/TCDR Alert Netherlands Landmark court case on the treatment of inter-company loans. February 20, 2012. Pykönen 2011 Pykönen, Elina 2011. Yritysjärjestelyjä, pääomasijoitustoimintaa, rahoitusjärjestelyjen verokysymyksiä Konserninverokeskuksen ennakkotiedoista vuonna 2010, Verotus 4/2011, s. 399 408. Pötgens de Heer 2012 Pötgens, Frank P. G. de Heer, Lucas J. 2012. The International Public Law Effectiveness Principle and Qualification Conflicts from a Dutch Perspective, Intertax, vol. 40, Issue I, s. 54 62. Rohatgi 2007a Rohatgi, Roy 2007. Basic International Taxation, vol. I: Principles of International Taxation. Taxmann, New Delhi, India. Second Edition.
XIV Rohatgi 2007b Rohatgi, Roy 2007. Basic International Taxation, vol. II: Practice of International Taxation. Taxmann, New Delhi, India. Second Edition. Romppainen Raunio Kotiranta Ukkola 1999 Romppainen, Leena Raunio, Merja Kotiranta, Kare Ukkola, Outi 1999. Osakeyhtiön varojen jakaminen ja verotus. KHT-yhdistyksen palvelu, Helsinki. Ryynänen 1996 Ryynänen, Olli 1996. Förtäckt dividend i beskattningen. Svenska handelshögskolan, Helsingfors. Saccardo 2004 Saccardo, Nicola 2004. Selected Issues on the EU Definitions of Interest and Royalties. Tax Notes International, 31 May 2004, s. 969 975. Scardoni Sergiel Thomas 2012 Scardoni, Geoffrey Sergiel, Anna Thomas, Louis 2012. Branch report, Luxembourg, The Debt-Equity Conundrum, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 97b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 443 464. Schaffner 2005 Schaffner Jean 2005. Luxembourg, A Comparative Study of the Thin Capitalizations in the Member States of the European Union and Certain Other States, European Taxation, vol. 45, no. 9/10, September/October 2005, s. 413 416. Sibille-van Grieken 1994 Sibille-van Grieken, Marie-Cécile 1994. Rapport national, Belgique. Deductibility of interest and other financing charges in computing income, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. LXXIXa. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 85 107.
XV Smit Smith 2005 Smit, Pim Smith, Erik 2005. The Netherlands, A Comparative Study of the Thin Capitalizations in the Member States of the European Union and Certain Other States, European Taxation, vol. 45, no. 9/10, September/October 2005, s. 417 423. van der Stok 2008 van der Stok, Eelco 2008. Branch report, Netherlands, New tendencies in tax treatment of cross-border interest of corporations, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 93b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 505 527. Syväkangas 2011 Syväkangas, Katja 2011. Vastaoikaisu siirtohinnoittelussa, Verotus 5/2011, s. 528 537. Teixeira 2009 Teixeira, Renata R. 2009. Tax Treaty Consequences of Secondary Transfer Pricing Adjustments, Intertax vol. 37, issue 8/9, 2009, s. 449 472. Terra Wattel 2012 Terra, Ben J. M. Wattel, Peter J. 2012. European Tax Law. Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, The Netherlands. 6 th edition. Tikka 1981 Tikka, Kari S. 1981. Veron torjunta, verosuunnittelu, veron kiertäminen, veropako ja verovilppi. Taloudellinen rikollisuus, Lakimiesliiton koulutus, Helsinki, s. 58 78. Tolonen 2003 Tolonen, Hannu 2003. Oikeuslähdeoppi. WSOY lakitieto, Helsinki. Urpilainen 2008
XVI Urpilainen, Matti 2008. Puhtaasti keinotekoiset järjestelyt eurooppaverooikeudessa, Verotus 5/2008, s. 536 549. Vanden Heede 2008 Vanden Heede, Felix 2008. Requalification des intérêts sur le compte courant: fin du débat? Bulletin de l institut professionnel des comptables et fiscalistes agrees (PACIOLI), no. 247, 18 février 2 mars 2008. Vanistendael 2006 Vanistendael, Frans 2006. The ECJ at the Crossroads: Balancing Tax Sovereignty against the Imperatives of the Single Market, European Taxation vol. 46, no. 9, September 2006, s. 413 420. Vanoppen 2012 Vanoppen, Stijn 2012. Branch report, Belgium, The Debt-Equity Conundrum, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 97b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 113 133. Viitala 2008a Viitala, Tomi 2008. Branch report, Finland, New tendencies in tax treatment of cross-border interest of corporations, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 93b. Sdu Uitgevers, The Hague, The Netherlands, s. 277 288. Viitala 2008b Viitala, Tomi 2008. Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen muutokset, Verotus 3/2008, s. 298 307. Webb 2007 Webb, Nicholas C. 2007. Tax Management International Forum Discusses Additional Adjustments to Be Made in the Wake of a Transfer Pricing Adjustment and the Tax Treatment of Supplemental Retirement Plans, Tax Management International Journal, 9 February 2007, vol. 36, issue 2, s. 77 85.
XVII van Weeghel 1998 van Weeghel, Stef 1998. The Improper Use of Tax Treaties. Kluwer, London, United Kingdom. Wikström 2006 Wikström, Kauko 2006. Yleiset opit verotuksessa ja vero-oikeudessa. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Julkisoikeuden sarja A:35, Turku. Zimmer 2002 Zimmer, Frederik 2002. General report, Form and substance in tax law, IFA cahiers de droit fiscal international, vol. 87a. Kluwer Law and Taxation Publishers, Deventer, The Netherlands, s. 19 67. Äimä M. 2008 Äimä, Marina 2008. Yleiset oikeusperiaatteet, perustuslaki ja EY-oikeus autoverolain soveltamisessa, Verotus 4/2008, s. 385 396. Äimä 2009 Äimä, Kristiina 2009. Sisäiset korot lähiyhtiöiden kansainvälisessä verotuksessa. WSOYPro, Helsinki. Äimä 2011a Äimä, Kristiina 2011. Veroprosessioikeus. SanomaPro, Helsinki. Äimä 2011b Äimä, Kristiina 2011. Koron vähennysoikeus elinkeinoverotuksessa ja siirtohinnoittelu, Lakimies 7 8/2011, s. 1541 1552.
XVIII Internet-lähteet Borenius 2013 Attorneys-at-law Borenius, Legal Alert: Helsinki Administrative Court Decides on the Classification of a Hybrid Instrument as Debt or Equity due to Transfer Pricing Adjustment. 13 Jun 2013. http://www.borenius.com/inenglish/news/legalalerts/article/tabid/10572/ar ticleid/1490/default.aspx?return=10520 [16.9.2013] Coppens 2012 Coppens, Pierre-François. La fraude à la loi fiscale. Samedi 17 mars 2012. http://www.lalibre.be/economie/libre-entreprise/la-fraude-a-la-loi-fiscale- 51b8e7a4e4b0de6db9c5ec81 [2.9.2013] Deloitte 2013 (Alankomaat) Deloitte, International Tax, Netherlands Highlights 2013. http://www.deloitte.com/assets/dcomglobal/local%20assets/documents/ta x/taxation%20and%20investment%20guides/2013/dttl_tax_highlight_2013 _Netherlands.pdf [28.8.2013] Deloitte 2013 (Belgia) Deloitte, International Tax, Belgium Highlights 2013. http://www.deloitte.com/assets/dcomglobal/local%20assets/documents/ta x/taxation%20and%20investment%20guides/2013/dttl_tax_highlight_2013 _Belgium.pdf [28.8.2013] Deloitte 2013 (Luxemburg) Deloitte, International Tax, Luxembourg Highlights 2013. http://www.deloitte.com/assets/dcom- Global/Local%20Assets/Documents/Tax/Taxation%20and%20Investment%2 0Guides/2013/dttl_tax_highlight_2013_Luxembourg.pdf [14.9.2013]
XIX Helminen (jatkuvatäydenteinen) Helminen, Marjaana. Kansainvälinen verotus. Jatkuvatäydenteinen. Sanoma- Pro, Helsinki. http://onlinepalvelu.sanomapro.fi/?prevpos=kv111.21536&page=selain&ts=v f&pos=kv111.1 [viimeisin päivitys 19.8.2013] Hürner 2005 Hürner, Stephen G. L'arrêt Brepols du 6 juin 1961 de La Cour de Cassation est-il mis en brèche? Bruxelles, Lundi 3 octobre 2005. http://www.tax-advisers.be/fr/node/289 [8.10.2013] Niskakangas (jatkuvatäydenteinen) Niskakangas, Heikki. Henkilöverotus. Jatkuvatäydenteinen. SanomaPro, Helsinki. http://onlinepalvelu.sanomapro.fi/?prevpos=hv111.6927&page=selain&ts=vf &pos=hv111.1 [viimeisin päivitys 26.8.2013] PwC 2013 PwC Tax Express 12/2013: Helsingin hallinto-oikeuden päätös 29.5.2013 13/0844/4 velan luonnehtimisesta omaksi pääomaksi. http://www.pwc.fi/fi/verokonsultointi/tax-express/2013/siirtohinnoittelu-12-2013.jhtml [12.10.2013] Tikka Nykänen Juusela Viitala (jatkuvatäydenteinen) Tikka, Kari S. Nykänen, Olli Juusela, Janne Viitala, Tomi. Yrityksen verotus I II. Jatkuvatäydenteinen. SanomaPro, Helsinki. http://onlinepalvelu.sanomapro.fi/?prevpos=yv111.1&page=selain&ts=vf&p os=yv111.1&offset=0.3 [viimeisin päivitys 12.8.2013]
XX Virallislähteet Circulaire 28.1.2011 Le gouvernement du Grand-Duché de Luxembourg, Administration des contributions directes: Circulaire du directeur des contributions, L.I.R. no. 164/2 du 28 janvier 2011, Traitement fiscal des societies exerçant des transactions de financement intra-groupe. COM(1998) 67 Proposal for a council directive on a common system of taxation applicable to interest and royalty payments made between associated companies of different Member States, Explanatory Memorandum, Brussels 04.03.1998, COM(1998) 67 final. COM(2009) 179 Report from the Commission to the Council in accordance with Article 8 of Council Directive 2003/49/EC on a common system of taxation applicable to interest and royalty payments made between associated companies of different Member States, Brussels 17.4.2009, COM(2009) 179 final. HE 309/1993 Hallituksen esitys 309/1993 Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 1/1998 Hallituksen esitys 1/1998 Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi. HE 137/2003 Hallituksen esitys 137/2003 Eduskunnalle laeiksi rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain sekä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain muuttamisesta. HE 92/2004
XXI Hallituksen esitys 92/2004 Eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi. HE 107/2006 Hallituksen esitys 107/2006 Eduskunnalle tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi. HE 146/2012 Hallituksen esitys 146/2012 eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 65 :n muuttamisesta. KOM(2011) 714 Ehdotus Neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä, Bryssel 11.11.2011, KOM(2011) 714 lopullinen. PeVL 61/2002 Perustuslakivaliokunnan lausunto 61/2002 vp. Hallituksen esitys viestintämarkkinoita koskevan lainsäädännön muuttamisesta. PeVL 3/2003 Perustuslakivaliokunnan lausunto 3/2003 vp. Hallituksen esitys laiksi viestintämarkkinalain muuttamisesta. Sénat de Belgique 1993 Sénat de Belgique, session de 1992 1993, 11 juin 1993. Projet de loi portant des dispositions fiscales et financières. Rapport, fait au nom de la commission des finances, par M. Didden. VeroH 18.3.2013 Elinkeinotulolähteen korkojen vähennysoikeutta rajoitetaan verovuodesta 2014 alkaen. Verohallinnon tiedote 18.3.2013. VM 15.10.2013
XXII Valtiovarainministeriö: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle elinkeinotulon ja yhteisöjen varojenjaon verotusta koskevien säännösten muuttamisesta. Julkaistu 15.10.2013. VN 135/2013 Valtioneuvoston tiedote 135/2013: Hallitus on sopinut valtiontalouden kehyksistä: Vahva panostus kasvuun, työllisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja vakauteen. Julkaistu 21.3.2013. Oikeustapaukset Korkein hallinto-oikeus (KHO) KHO 1977 II 515 KHO 1981 B II 529 KHO 1985 B I 54 KHO 1985 B I 55 KHO 1986 II 597 KHO 1986 T 4489 KHO 1987 B 635 KHO 1992 T 125 KHO 1992 T 4276 KHO 2002:26 KHO 2006:75 KHO 2007:52 KHO 2007:77
XXIII KHO 2009:66 KHO 2009:70 KHO 2010:73 KHO 2013:93 Helsingin hallinto-oikeus Helsingin HaO taltio 11/0899/4, annettu 23.6.2011 Helsingin HaO taltio 13/0844/4, dnro 05436/11/8103, annettu 29.5.2013 Euroopan unionin tuomioistuin C-264/96 (ICI) C-294/97 (Eurowings) C-324/00 (Lankhorst-Hohorst) C-168/01 (Bosal Holding) C-196/04 (Cadbury Schweppes) C-311/08 (SGI) C-397/09 (Scheuten Solar Technology) C-350/11 (Argenta Spaarbank) Cour de Cassation (Belgia) Cour de Cassation (Belgia), 6.6.1961, F. 3252 Cour de Cassation (Belgia), 6.6.1961, F. 3253 Cour de Cassation (Belgia), 22.3.1990, F.997.F
XXIV Cour de Cassation (Belgia) 18.1.2001, F.99.0114.F/1 Cour de Cassation (Belgia) 19.6.2003, F.01.0066.F/1 Cour de Cassation (Belgia) 12.12.2003, F.99.0080.F Cour de Cassation (Belgia), 19.3.2004, C.03.0114.F Cour de Cassation (Belgia), 4.11.2005, F04.0056.F Cour de Cassation (Belgia), 22.11.2007, F06.0028.N Cour de Cassation (Belgia), 10.6.2010, F08.0067.N/6 Hoge Raad (Alankomaat) Hoge Raad (Alankomaat), 30.12.1953, no. 11,555 Hoge Raad (Alankomaat), 3.11.1954, no. 54/357 Hoge Raad (Alankomaat), 29.6.1955, no. 55/302 Hoge Raad (Alankomaat), 18.2.1959, no. 13,763 Hoge Raad (Alankomaat), 6.11.1968, no. 71/73 Hoge Raad (Alankomaat), 7.1.1970, no. 16,279 Hoge Raad (Alankomaat), 24.2.1971, no. 71/4 Hoge Raad (Alankomaat), 31.5.1978, no. 78/252 Hoge Raad (Alankomaat), 27.1.1988, no. 23,919 Hoge Raad (Alankomaat), 15.12.1993, no. 29,296 Hoge Raad (Alankomaat), 4.9.1997, no. 31,067 Hoge Raad (Alankomaat), 14.4.1999, no. 34,137 Hoge Raad (Alankomaat), 10.8.2001, no. 36,622 Hoge Raad (Alankomaat), 29.10.2004, no. 40,296
XXV Hoge Raad (Alankomaat), 8.9.2006, no. 42,015 Hoge Raad (Alankomaat), 9.5.2008, no. 43,849 Hoge Raad (Alankomaat), 25.11.2011, no. 08/05323 Hoge Raad (Alankomaat), 25.11.2011, no. 10/05161 Hoge Raad (Alankomaat), 25.11.2011, no. 10/04588 Hoge Raad (Alankomaat), 13.1.2012, no. 10/03654 Gerechtshof Amsterdam (Alankomaat) Gerechtshof Amsterdam (Alankomaat), 25.1.1973, no. 74/64 Conseil d Etat (Luxemburg) Conseil d Etat (Luxemburg), 9.1.1963, no. 5677 Cour Administrative (Luxemburg) Cour Administrative (Luxemburg), 12.2.2009, no 24642C Tribunal Administratif (Luxemburg) Tribunal Administratif (Luxemburg), 27.11.2006, no. 21033 Tribunal Administratif (Luxemburg), 16.2.2009, no. 24105 Bundesfinanzhof (Saksa) Bundesfinanzhof (Saksa), 15.11.1960, I 189/59 Bundesfinanzhof (Saksa), 17.1.2001, IV R 132/85
XXVI LYHENTEET CIR Emo-tytäryhtiödirektiivi Code des impôts sur les revenus 1992, Belgia Neuvoston direktiivi 2011/96/EU, annettu 30 päivänä marraskuuta 2011, eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (uudelleenlaadittu) EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360 HaO HE KHO Korko-rojaltidirektiivi LIR Hallinto-oikeus Hallituksen esitys Korkein hallinto-oikeus Neuvoston direktiivi 2003/49/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä Loi modifiée du 4 décembre 1967 concernant l impôt sur le revenu, Luxemburg LähdeVL Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 11.8.1978/627 MenetelmäL OECD Laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 18.12.1995/1552 Organisation for Economic Co-operation and Development OYL Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624 SopS StAnpG Suomen säädöskokoelman sopimussarja Steueranpassungsgesetz (16.10.1934), Luxemburg
XXVII TVL Tuloverolaki 30.12.1992/1535 VeroH Verohallinto VML Laki verotusmenettelystä 18.12.1995/1558 Wet Vpb Wet op de vennootschapsbelasting 1969, Alankomaat
1 1. Johdanto 1.1. Ongelmakentän tausta sekä tutkimuskohde ja rajaukset Markkinaehtoisesta poikkeavassa tilanteessa siirtohinnoittelun lähtökohtana on pidettävä pääsääntöisesti siirtohintojen oikaisemista määrällisinä oikaisuina (siirtohinnoitteluoikaisut). Tämä tutkielma pyrkii kuitenkin selventämään sitä, missä tilanteissa korkotasoltaan markkinaehtoisesta poikkeavissa koronmaksutilanteissa voidaan mennä tästä askel pidemmälle ja uudelleenluokitella korkoa muuksi tulotyypiksi (tai joissain tilanteissa jopa itse lainaa omaksi pääomaksi). Tätä tarkastellaan sekä valtionsisäisten että rajat ylittävien korkomaksujen näkökulmasta. Uudelleenluokittelun rajojen määrittämisen tueksi tutkimuksessa tehdään myös selkoa siitä, mitkä ovat koron määritelmälliset rajat eri valtioissa pätevien sekä kansainvälisten oikeuslähteiden perusteella. Myös uudelleenluokittelun veroseuraamuksia analysoidaan tiiviisti uudelleenluokittelun tosiasiallisten vaikutusten havainnollistamiseksi. Koska osinko on tulotyyppinä tyypillisimpiä koron uudelleenluokittelun tuloksia 1, on tämä valittu tutkielman tutkimuskohteeksi. Tutkielmassa ei siten pyritä hahmottamaan edellytyksiä uudelleenluokitella korko osingon ohella muiksi tulotyypeiksi. Uudelleenluokiteltaessa koronmaksun perusteena oleva laina oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi muodostuu tämän tuotto lähtökohtaisesti kuitenkin juuri osingoksi. Siksi tutkielmassa sivutaan tarkoituksenmukaisin osin myös koko lainan uudelleenluokittelua markkinaehtoisesta poikkeavan koron tilanteissa. Vaikka tutkielman keskiössä on nimenomaan uudelleenluokittelun tuloksena muodostuva osinko, sivutaan tyypillisesti käänteisessä suunnassa mutta samanlaisen osakkeenomistajasuhteen perusteella muodostuvaa (hiljaista) pääomansijoitusta kursorisemmin siltä osin kuin se kulloinkin käsillä olevassa tapauksessa on relevantti uudelleenluokittelun tulos. Markkinaehtoisesta poikkeavan korkotason soveltaminen voi olla seurausta esimerkiksi pyrkimyksestä siirtää yhtiön tuloa verotettavaksi kevyemmän verorasituksen valtioon, ta- 1 Teixeira 2009, s. 449. Tutkielmassa keskeiseen osingon käsitteeseen luetaan myös vertailuvaltioiden kansallisten sääntöjen perusteella lähemmin määräytyvä peitelty osinko.
2 voitteesta jakaa voittoa osinkoa edullisemmalla verokohtelulla, erimielisyyksistä markkinaehtoisen korkotason määrittämisessä tai puhtaasta erehdyksestä. Tutkielmassa ei kuitenkaan käsitellä markkinaehtoisen korkotason määrittämistä. Markkinaehtoisen tason ylittävä korko (ylikorko) ja sen alittava korko (alikorko) otetaan siten annettuina käsitteinä. Tästä huolimatta on syytä huomauttaa, että korolle ei yleensä voida määrittää yhtä ja ainoaa markkinaehtoista tasoa. Sovellettava siirtohinnoittelumenetelmä tuottaa siten tuloksenaan tyypillisesti jonkin arvovälin, jonka sisään markkinaehtoinen arvo sijoittuu. Näin on katsottava olevan myös markkinaehtoisen korkotason osalta. 2 Käytettävissä olevaan tilaan ja kirjoitustyön resursointiin liittyvistä syistä (tai, Aallon sanoin, jotta tutkimus pysyisi käsiteltävän ja hallittavan laajuisena 3 ) käsiteltävät koronmaksutilanteet on pyritty pitämään yksinkertaisina. Tutkielmassa lähdetään siitä, että korkomaksut suoritetaan yhtiöiden välillä. Luonnolliset henkilöt on siten rajattu käsittelyn ulkopuolelle. Yhtiöiden osalta rajausta on täsmennetty siten, että kiinteisiin toimipaikkoihin liittyvät erityistilanteet on jätetty yhtiön käsitteestä tässä yhteydessä pois. Koron pohjana olevan lainan katsotaan tutkielmassa olevan tavanomainen laina. Toisin sanoen erilaiset hybridi-instrumentit ovat rajautuneet pois tutkimuksen kohdealueelta. Uudelleenluokittelun edellytyksiä pyritään myös hahmottamaan yksinomaan yli- tai alikoron näkökulmasta. Näin ollen tutkielmassa käsiteltävissä koronmaksutilanteissa oletetaan, että korkomaksun suorittavan tai vastaanottavan yhtiön pääomarakenne ei ole sillä tavoin vieraaseen pääomaan painottunut, että käsillä olisi sellainen alikapitalisointitilanne, jolla voisi olla uudelleenluokittelua tukeva vaikutus. Käsiteltävien velkasuhteiden (lainojen) ei myöskään katsota olevan yhteydessä mihinkään laajempaan kokonaisuuteen, johon liittyvät olosuhteet voisivat puoltaa uudelleenluokittelua, vaan uudelleenluokittelun rajoja pyritään määrittämään nimenomaan yksittäisen lainan (ja sen ei-markkinaehtoisen korkotason) tilanteesta käsin. Lisäksi lainan anteeksiantotilanteet jäävät tutkielman ulkopuolelle. Tutkielman vertailuvaltioiksi on valittu Suomen lisäksi Benelux-valtiot Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Valintaa voidaan perustella näiden valtioiden roolilla merkittävinä kansainvälisen rahoituksen ja kansainvälisten sijoitusten keskuksina, joissa pankki-, sijoi- 2 OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden legendaarisen toteamuksen mukaan transfer pricing is not an exact science. Ks. OECD 2010b, s. 36. 3 Aalto 1988, s. 14.
3 tusrahasto- ja vakuutussektorit ovat laajalti edustettuina. 4 Valtioita voidaan pitää myös ylipäänsä verovelvollisystävällisinä (ja siksi myös houkuttavina kohteina sijoittaa lainan osapuolena toimiva yhtiö) näiden kansallisten verolainsäädäntöjen, laajan verosopimusverkoston ja joustavan yhtiöoikeudellisen sääntelyn vuoksi. 5 Uudelleenluokittelun mahdollisuutta tarkastellaan tutkielmassa sekä näiden neljän vertailuvaltion sisäisissä tilanteissa että Suomen ja kunkin Benelux-valtion välisessä rajat ylittävässä tilanteessa. Beneluxvaltioiden keskinäiset rajat ylittävät tilanteet on sitä vastoin rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Verolajien osalta tutkimuksessa keskitytään puolestaan vain näiden valtioiden soveltamaan valtionverotukseen, ei tätä alemmantasoiseen (esimerkiksi kuntien tai kantonien harjoittamaan) verotukseen. Potentiaalisten käytännön uudelleenluokittelutilanteiden havainnollistamiseksi on niissä tilanteissa, joissa uudelleenluokittelu ylipäänsä on katsottava mahdolliseksi, päätetty ottaa lähempään tarkasteluun kolme esimerkkitilannetta. Tilanteet muodostuvat välittömän emoja tytäryhtiön välillä sovelletusta ylikorosta, välittömän emo- ja tytäryhtiön välillä sovelletusta alikorosta sekä välittömien sisaryhtiöiden (yksi yhteinen välitön emoyhtiö) välillä sovelletusta yli- tai alikorosta. Näiden esimerkkitilanteiden osalta tutkielma lähtee siitä olettamasta, että osapuolet eivät ole veroviranomaisia harhaanjohtaakseen sopineet sellaisesta pimeästä korosta, joka poikkeaa kirjallisen lainasopimuksen ehdoista tai muutoin julkilausutusta. 6 Edellä kuvattujen esimerkkitilanteiden osapuolina toimivat yhtiöt ovat lähtökohtaisesti etuyhteyssuhteessa toisiinsa kussakin yksittäistapauksessa voimassa olevien asiaa koskevien sääntöjen mukaan. Niissäkin tilanteissa, joissa tällaisen intressiyhteyden olemassaolo on yksittäistapauksessa lähemmin soveltuvien sääntöjen nojalla tulkinnanvaraista, katsotaan tässä tutkielmassa yhtiöiden olevan toisiinsa nähden sellaisessa lähiyhtiösuhteessa, jossa tällainen etuyhteys vallitsee. 7 4 Ks. esim. Scardoni Sergiel Thomas 2012, s. 443 ja Vanoppen 2012, s. 113. 5 Ks. esim. De Keizer Sunderman 2012, s. 489. 6 Kyse ei tältä osin siis ole niin sanotuista sham-tilanteista. Ks. esim. Garabedian 2002, s. 154 155. 7 Ks. käsitteistöstä tältä osin lähemmin esim. Äimä 2009, s. 183 232.
4 1.2. Käytetyt tutkimusmetodit ja lähteet Metodologialtaan tutkielma on lainopillinen (oikeusdogmaattinen). Se pyrkii jäljempänä kuvattuun lähdeaineistoon sisältyviä sääntöjä tulkitsemalla ja systematisoimalla muodostamaan kuvan voimassa olevan oikeuden sisällöstä tutkimuskysymysten alalla. Toisaalta myös oikeusvertailevaa tutkimusmetodia hyödynnetään siltä osin kuin tutkielma keskittyy eri valtioissa vallitsevan oikeustilan määrittämiseen ja valtioittain vaihtelevien oikeussääntöjen vertailemiseen. 8 Tutkielman lähdeaineistosta valtaosa muodostuu eri valtioiden kansallista sekä kansainvälistä verotusta koskevasta oikeuskirjallisuudesta, näiden valtioiden lainsäädännöstä ja näissä valtioissa toimivien tuomioistuinten oikeuskäytännöstä. Myös Euroopan unionin sääntely ja oikeuskäytäntö muodostavat merkittävän osan tutkielman lähdeaineistosta. Lainsäädännön tulkintalähteinä hyödynnetään vertailuvaltioiden viranomaisten tuottamia lainvalmisteluasiakirjoja sekä muita virallisasiakirjoja. Tutkielman lähteisiin lukeutuu lisäksi asiakirjoja, jotka ovat tilintarkastusyhteisöjen (ja muiden veroasiantuntijoina toimivien yhteisöjen) työntekijöiden laatimia. Nämä lähteet heijastavat osaltaan oikeus- ja verotuskäytännössä omaksuttuja linjoja ja tulkintasuosituksia. Markkinaehtoperiaatteen luonteen vuoksi tutkielmassa on syytä hyödyntää myös OECD:n ja Euroopan komission antamia, soft law -tyyppistä sääntelyä edustavia asiakirjoja. Tähän joukkoon lukeutuvat muun muassa OECD:n malliverosopimus ja tämän tulkintaa tietyiltä osin täsmentävät OECD:n siirtohinnoitteluohjeet. Mielestäni malliverosopimusta ei itsessään tosin voida pitää edes sallittuna oikeuslähteenä, vaan sen merkitys tulee esiin enemmänkin siitä kirjoitetun kommentaarin kautta niissä tilanteissa, joissa valtioiden välisenä valtiosopimuksena solmittu verosopimus noudattelee malliverosopimuksen muotoilua. Nähdäkseni malliverosopimuksen kommentaaria on sitä vastoin pidettävä oikeuskirjallisuuteen rinnastuvana sallittuna oikeuslähteenä. Samoin perustein myös siirtohinnoitteluohjeet on mielestäni nähtävä oikeuskirjallisuuteen rinnastuvana sallittuna oikeuslähteenä. 9 8 Ks. oikeusdogmaattisesta ja oikeusvertailevasta tutkimusmetodista esim. Aarnio 1989, s. 48 50 ja 53 61. 9 Ks. Jaakkola ym. 2012, s. 23. Vrt. Äimä 2009, s. 443. Ks. myös KHO 2002:26. Sallitun oikeuslähteen käsitteestä ja oikeuslähdeopista yleisemminkin ks. esim. Tolonen 2003, s. 22 27. Ks. myös jakso 3.2.1.3.2.
5 1.3. Tutkielman rakenne Tutkielma koostuu kolmesta pääjaksosta. Ensimmäisessä pääjaksossa pyritään selventämään koron käsitettä ja käsitteen merkityssisällön eroja eri oikeusjärjestelmissä. Tutkielman kansainvälisen luonteen vuoksi myös tälle käsitteelle kansainvälisissä yhteyksissä annettu merkitys on syytä ottaa esiin. Muiden tutkimuskysymysten pohjustamiseksi pääjaksossa selvennetään lisäksi koron verotusperiaatteita tutkielman vertailuvaltioissa. Muodostettua koron käsitettä verrataan edelleen vallitsevaan osinkokäsitteeseen, ja samassa yhteydessä pyritään tekemään selkoa tilanteista, joissa yksi ja sama tuloerä tulkitaan eri valtioissa eri käsitteiden piiriin kuuluvaksi (ns. klassifikaatiokonfliktitilanteet). Tutkielman toinen pääjakso pyrkii selventämään vertailuvaltioissa koron uudelleenluokittelun osalta vallitsevaa oikeustilaa. Tätä silmälläpitäen tehdään selkoa osinkoon suuntautuvaa (ja relevanteilta osin myös pääomansijoitukseen suuntautuvaa) uudelleenluokittelua potentiaalisesti koskevasta sääntelykehikosta, uudelleenluokittelulle asetetuista rajoituksista, sekä pyritään täsmentämään kulloinkin käsiteltävän oikeusjärjestelmän osalta vastaus siihen, onko uudelleenluokittelu ylipäänsä mahdollista ja myönteisen vastauksen tilanteessa oikeuttaako siihen yksinomaan ero sovelletun korkotason ja käyvän (markkinaehtoisen) korkotason välillä. Kansallisen sääntely-ympäristön pohjustamiseksi on tarpeen luoda lyhyt katsaus myös siirtohinnoittelun ja markkinaehtoperiaatteen ylikansalliseen viitekehykseen. Kolmannessa ja samalla viimeisessä pääjaksossa näkökulma laajennetaan rajat ylittäviin tilanteisiin. Tätä tarkoitusta varten käydään läpi uudelleenluokitteluoikeutta koskevaa (käytännöllisesti katsoen lähinnä sitä rajoittavaa) ylikansallista säännöstöä. Pääjaksossa myös havainnollistetaan näiden sääntöjen soveltamisen rajoja käytännössä selventämällä niiden ja kunkin vertailuvaltion kansallisen oikeuden yhteisvaikutusta tilanteissa, joissa Suomen ja muiden vertailuvaltioiden välillä on maksettu markkinaehtoisesta tasosta poikkeavaa korkoa.
6 2. Korko vero-oikeudessa 2.1. Koron käsite 2.1.1. Kansalliset oikeusjärjestelmät 2.1.1.1. Suomi Korko on Suomen oikeusjärjestelmässä ensinnäkin siviilioikeudellinen käsite. Korkolain (20.8.1982/633) 1 :n mukaan rahavelalle maksettavasta korosta säädetään kyseisen lain säännöksin. Laki ei kuitenkaan määrittele koron käsitettä, joka saa näin ollen sisältönsä korkojen perimisen ja maksamisen käytännössä. Oikeuskirjallisuus on pyrkinyt antamaan korkokäytännön pohjalta koron siviilioikeudelliselle luonteelle määritelmän, ja sen ydinalueeksi onkin tunnistettu korvaus, jonka velallinen on velvollinen maksamaan velkojalle velkapääoman käytettävissä olemisesta velkasuhteen aikana ennen sen eräpäivää. Velkasuhde on siten siviilioikeudellisen koron määritelmän kannalta erittäin keskeisellä sijalla. 10 Rahaa lainaksi saaneen näkökulmasta kyse on rahan käyttämisestä maksetusta korvauksesta, ja lainaksi antaneen näkökulmasta rahan (ainakin väliaikaisesta) käyttämättä jättämisestä vastaanotetusta korvauksesta, jonka suuruuden määräävät velkapääoman määrä, korkokanta ja aika. 11 Rahan käyttämättä jättäneelle on nähty tarpeelliseksi suorittaa korvausta ainakin pääoman vaihtoehtoiskustannuksista, uudelleenrahoituskustannuksista, inflaatiosta ja luottotappioriskistä. 12 Myöskään vero-oikeudessa korolle ei ole annettu kattavaa legaalimääritelmää. 13 Koron veronalaisuutta koskevassa TVL 33 :ssä se nähdään yksinkertaisesti hyvityksenä sijoite- 10 Ks. esim. Aalto 1988, s. 11, Äimä 2009, s. 243 252 ja Mannio 1997, s. 77 79. 11 Ks. Knuutinen 2009, s. 110, joka kytkee koron laajemminkin rahan aika-arvoon (time value of money). 12 Hinny 2008, s. 33. 13 HE 137/2003, s. 1.
7 tulle pääomalle. 14 Etenkin rajat ylittävissä tilanteissa tiettyjä suuntaviivoja käsitteelle on mahdollista saada myös rajoitetusti verovelvollisen saamaa korkotuloa koskevasta TVL 9.2 :stä, jonka mukaan Suomessa rajoitetusti verovelvollinen ei ole verovelvollinen ulkomaille suoritetusta korosta, joka on maksettu ulkomaankaupassa syntyneelle tilisaamiselle, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletetuille varoille, obligaatiolle, debentuurille, muulle joukkovelkakirjalainalle taikka sellaiselle ulkomailta Suomeen otetulle lainalle, jota ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi. Koroksi katsotaan lainkohdan mukaan siten kaikentyyppisten saamisten perusteella saatu tulo. 15 Tätä tukee myös LähdeVL 3a :n 1 kohta, jonka mukaan korolla tarkoitetaan tuloa velkasaatavista. Yleispätevän legaalimääritelmän puutteesta huolimatta koron käsitettä on pidetty historiallisesti verrattain selvänä. Rahoitusmarkkinoiden monimutkaistumisen ja monipuolistumisen sekä muun muassa puhtaiden velkasijoitusten ja oman pääoman sijoitusten väliin sijoittuvien uusien välipääomasijoitusten myötä esimerkiksi koron ja osingon välinen raja on hämärtynyt. 16 Kansallisessa vero-oikeudessamme suorituksen taloudellisen sisällön katsotaankin siten määräävän sen verotuksellisen luonteen, eikä tietyn suorituksen nimeäminen koroksi suoraan johda sen katsomiseen koroksi verotuksessa. 17 Korkoluonteen olemassaolon kannalta keskeinen taloudellinen tekijä on velkasuhteen olemassaolo. 18 Verooikeudellinen koron käsite on siten pitkälti yhteneväinen vastaavan siviilioikeudellisen käsitteen kanssa, mutta niitä ei kuitenkaan voida pitää täysin identtisinä. Vero-oikeudessa käsitteen rajat ovat usein myös käytännössä siviilioikeutta merkityksellisemmät verotuksellisen korkokäsitteen verovelvollisille mukanaan tuomien (muihin tulotyyppeihin verrattuna usein huomattavien) taloudellisten vaikutusten myötä. 19 Yritysten näkökulmasta korko on yrityksen käyttöön annetulle (vieraalle) pääomalle maksettua korvausta. 20 Sitä voidaan pitää voitonjakoeränä, joka muodostaa velkojien osuuden 14 TVL 33 :n mukaan korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle ovat veronalaista pääomatuloa. Ks. myös Aalto 1994, s. 151. 15 Ks. Äimä 2009, s. 253. 16 Näin Niskakangas (jatkuvatäydenteinen) > 6. Pääomatulot > Korkotulot > Koron käsite. 17 Helminen (jatkuvatäydenteinen) > 9. Vieraan ja oman pääoman tuotto > Korot > Koron käsite > Korko sisäisessä lainsäädännössä. 18 Tässä yhteydessä keskeisistä taloudellisista tekijöistä kootusti ks. esim. Hinny 2008, s. 34. 19 Mannio 1997, s. 93 ja Äimä 2009, s. 252. 20 Andersson Ikkala Penttilä 2009, s. 363 364 sekä Viitala 2008a, s. 277 ja 280.
8 yrityksen voitosta. 21 Myös viivästyskorkoja pidetään korkoina tuloverotuksen tarkoittamassa merkityksessä. 22 2.1.1.2. Belgia CIR 19 artiklan 1 kappaleen 1 kohta sisältää korkojen yleisen määritelmän verotuksen lähtökohdista. Säännöksen mukaan koroksi katsotaan lainoista saatavat korot, palkkiot ja muut tuotot. Lainkohdassa rinnastetaan lainaan myös vakuuden myöntäminen rahoitusinstrumenteille, rahatalletukset ja kaikenlaiset muut saamiset. Saman artiklan 2 4 kohdat sisältävät säännökset tiettyjen erityistyyppisten tulojen katsomisesta koroksi Belgian verooikeuden merkityksessä. Näissä säännöksissä kuvattujen tilanteiden osalta kyse on ennen muuta tietyistä eduista, jotka taloudellisesti (mutta eivät välttämättä juridisesti) sisältävät koron ominaispiirteitä. Veron välttämisen ja veropaon estämiseksi nuo tilanteet on haluttu tuoda veronalaisuuden piiriin. Lakiteknisesti tämä on toteutettu verotuksellista koron käsitettä laajentamalla. 23 On myös huomattava, että edellä mainitun 1 kohdan perusteella koron ei välttämättä tarvitse liittyä sopimussuhteen (lainasopimuksen) tuottoon. Korko on säännöksen mukaan käsillä silloinkin, kun kyseessä on tuotto saatavasta, joka ei täytä siviilioikeudellisia lainan tunnusmerkkejä (muun muassa pääoman takaisinmaksu). 24 Tämä mahdollistaa esimerkiksi ikuisen lainan tuoton katsomisen koroksi. Yritysrahoituksen tasolla korko on siten velallisyrityksen maksettavaksi tuleva korvaus velalliseen sijoitutetuista varoista tilanteissa, joissa varat on sijoitettu lainan tai talletuksen muodossa taikka missä tahansa muussa saatavan perustavassa muodossa. Sen sijaan yrityksen suorittama korvaus tai muu vastike tämän pääomansijoituksen muodossa vastaanottamista varoista ei kuulu belgialaisen koron legaalimääritelmän piiriin. 25 21 Ks. Tikka Nykänen Juusela Viitala (jatkuvatäydenteinen) > 9. Korkojen vähentäminen > Elinkeinotoiminnasta johtuvat korot > Vähennyskelpoiset korot > Voitonjakoerä, joiden mukaan henkilöverotuksessa korot voidaan puolestaan nähdä pääomatuloista tehtävinä vähennyksinä. 22 Viitala 2008a, s. 281. 23 Sibille-van Grieken 1994, s. 85. 24 Vanoppen 2012, s. 117. 25 Martin Smet 2008, s. 128. Asiassa ei ole merkitystä sillä, ovatko osapuolet nimenneet varat pääomansijoitukseksi, vaan kyse on järjestelyn kokonaisarvioinnista. Varallisuuserän katsomista pääomansijoitukseksi puoltaa saatavan takasijaisuus varat vastaanottaneen yrityksen likvidaatiotilanteissa sekä se, ettei saatavan
9 2.1.1.3. Alankomaat Alankomaiden vero-oikeus ei tunne yksiselitteistä koron määritelmää. Korko on kuitenkin katsottava osaksi toisen henkilön tarjoaman pääoman hankkimisesta ja käytettävissä olemisesta aiheutuvia kustannuksia. Korko on nimenomaan se osa näistä kustannuksista, joka on verrannollinen pääoman käytettävissäoloaikaan ja määrään. Toisaalta Alankomaiden verooikeudessa ei ole sääntöä, joka estäisi muidenkin tekijöiden soveltamisen edellä mainittujen lisäksi koron suuruutta määritettäessä: korko voi esimerkiksi olla jossain määrin sidonnainen inflaatioon tai velallisen voitonjakoon. 26 2.1.1.4. Luxemburg Luxemburgin tuloverolaki LIR tai Luxemburgin lainsäädäntö muutoinkaan eivät Suomen lainsäädännön tavoin määrittele, mitä korolla tarkoitetaan. 27 Käsite on kuitenkin pyritty määrittelemään oikeuskirjallisuudessa, ja näin muodostunut määritelmä tunnistaa hyvin vastaavia elementtejä kuin edellä käsitellyt Suomen ja Alankomaiden vero-oikeuden korkokäsitteet. Esimerkiksi Fehlenin luoman määritelmän mukaan korolla tarkoitetaan tietyn rahamäärän tuottoa annettaessa rahamäärä velaksi tai tätä vastaavassa tilanteessa. Korko liittyy velkasuhteeseen, ja sen suorittamiseen liittyvät seikat ovat velallisen ja velkojan sovittavissa. Fehlen lukee korkokäsitteen piiriin tosin kaikki rahamäärän saataville asettamisesta aiheutuvat kulut, mutta ei kuitenkaan pääoman takaisin maksamiseksi tehtyjä suorituksia. 28 takaisinmaksulle ole määrätty tiettyä eräpäivää ja että korvaus tai muu vastike ei ylitä varat vastaanottaneen yrityksen jakokelpoisia varoja. 26 van Nus 1994, s. 296. 27 Elvinger Kauffman 1994, s. 264. Ks. myös Douénias Macovei-Grençon 2008, s. 434. 28 Fehlen 1986, s. 536. Viitattu Elvinger Kauffman 1994, s. 264, alaviite 1.
10 2.1.2. OECD:n malliverosopimus OECD:n malliverosopimuksen 11 artiklan 3 kappale määrittelee koron käsitteen seuraavasti: Sanonnalla korko tarkoitetaan OECD:n malliverosopimuksen 11 artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista, riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona. 29 Kansallisten määritelmien tapaan korossa on myös malliverosopimuksen tekstin perusteella kyse pääoman saataville asettamisesta suoritetusta korvauksesta. 30 Myös velkojan ja velallisen välinen velkasuhde ja saaminen ovat koron käsilläolon välttämättömiä edellytyksiä. Suhteeseen on liityttävä velan takaisinmaksuvelvollisuus. 31 Esineoikeudelliseen käsitteistöön viitaten voidaan todeta, että korko on malliverosopimuksen mukaan irtaimesta omaisuudesta saatavaa erityistyyppistä tuloa niissä tilanteissa, joissa edellä kuvatut edellytykset täyttyvät. 32 Määrite kaikenlaatuiset saamiset pitää malliverosopimuksen kommentaarin mukaan itsestään selvästi sisällään käteistalletukset ja rahavakuudet. Erikseen luetellut saamistyypit (valtion antamat arvopaperit, obligaatiot ja debentuurit) eivät siten muodosta tyhjentävää koron perusteena olevien saamisten listaa, vaan ne on mainittu esimerkinomaisesti niihin liittyvien erityispiirteiden vuoksi. Viivästyskorot ja muut maksuviivästyksestä seuraavat sakkomaksut ovat puolestaan malliverosopimuksen korkokäsitteen ulkopuolella, sillä ne korvaavat velkojalle maksun viivästymisen aiheuttamaa vahinkoa, eivät pääoman (väliai- 29 Ks. OECD 2010a, s. 29. 30 Ks. Rohatgi 2007a, s. 151. 31 Ks. Äimä 2009, s. 263 264. 32 Ks. OECD 2010a, s. 206 ja 212, jossa huomautetaan, että myös kiinteistökiinnityksen nojalla maksetut korot luetaan malliverosopimuksen korkokäsitteen piiriin, vaikka jotkin kansalliset oikeusjärjestelmät katsovat ne kiinteän omaisuuden tuotoksi.