1. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen nykytila

ESITYS 1 (8) 10.10.2008 Dnro:462/D.a.2/08 Oikeusministeri Tuija Brax Peruspalveluministeri Paula Risikko Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi SAAMENKIELISTEN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN RAHOITUS Saamelaiskäräjien hallitus on käsitellyt otsikossa mainittua asiaa kokouksessaan 10.10.2008 ja esittää asiasta seuraavaa: Saamelaiskäräjien esitykset: 1. Hallinnollisilla uudistuksilla ei saa heikentää saamelaisten alkuperäiskansa-asemaa. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä saatavuus turvataan erillisellä korvamerkityllä valtionavustuksella saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon perustalta. 2. Valtion talousarviossa myönnettävä erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaalija terveyspalvelujen turvaamiseksi tuodaan lailla määrättäväksi. 3. Saamelaiskäräjille siirretään valtionapuviranomaisen tehtävät saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitetun valtionavustuksen osalta. 4. Valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi korotetaan 1.500.000 euroon. 5. Saamelaiskäräjien ja sosiaali- ja terveysministeriön välille luodaan vuosittainen neuvottelukäytäntö. 6. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnan järjestämisestä järjestetään saamelaiskäräjälain 9 mukaiset neuvottelut. 7. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistus- ja kehittämistyön osalta järjestetään saamelaiskäräjälain 9 mukaiset neuvottelut, jossa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti sosiaali- ja terveyspalveluja ja hallintoa koskettavia uudistuksia saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamisen osalta. Neuvotteluissa tulee taata saamelaiskäräjien osallistuminen perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla uudistus ja kehittämishankkeissa sekä lainsäädännön uusimisessa 1. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen nykytila Saamelaisten omakielisten palvelujen toteutumisesta ja tarpeista on tehty useita selvityksiä vuodesta 1985 alkaen. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2001 julkaiseman Omakielisten palvelujen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa selvityksen mukaan saamelaisten omakieliset palvelut toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollossa heikosti. Saamen kielilain toteutumisesta vv. 2004-2006 1 tehdyn selvityksen mukaan saamelaisten kotiseutualueen kunnissa ei ole tapahtunut todellista muutosta saamenkielentaitoisen henkilöstön määrässä, vaan saamenkielentaitoisen henkilökunnan määrä on vähentynyt. Saamelaisalueen kunnista ainoastaan Utsjoen kunnassa saamen kieli nähdään viranhoidon edellytyksenä tai ansiona. Saamelaisalueen kuntien ja valtion työntekijöistä 9,5 % voivat antaa asiakaspalvelua saameksi. Saamelaisalueen kuntien asenneilmapiiri saamen kielilain toteuttamiseksi ei ollut myönteinen. Jossain kunnassa saamenkieliset palvelut nähtiin turhana 1 Näkkäläjärvi, Klemetti (2007): Saamen kielilain toteutuminen vuosina 2004-2006, kertomus saamen kielilain toteutumisesta. Saamen kielineuvosto/saamen kielen toimisto, Saamelaiskäräjät. Saarikoskentie 4 Tel. +358 (0)16 665 011 FIN-99870 Inari Fax. +358 (0)16 671 323 www.samediggi.fi

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 2 (8) rahanmenona. Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2007 2 selvityksen mukaan saamenkieltä äidinkielenään puhuneet vastaajat kokivat mahdollisuutensa saada palveluja äidinkielellään pääosin varsin pieniksi. Valtion talousarviossa vuodesta 2002 lähtien myönnetty vuodeksi kerrallaan kiinteä valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Talousarvion mukaan määrärahaa saa käyttää valtionavustuksen maksamiseksi saamelaiskäräjien kautta saamelaiskäräjistä annetun lain 4 :ssä tarkoitetuille saamelaisten kotiseutualueen kunnille saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Valtionavustus jaetaan sellaisten palvelujen kehittämiseen, joissa toteutetaan saamelaisten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Avustus on vuodesta 2004 lähtien ollut 600.000 euroa (momentti 33.60.36). Valtionavustuksen hallinnoinnista vastaavana valtionapuviranomaisena toimii Lapin lääninhallitus. Vuosina 2002-2006 järjestelmä toimi siten, että kunnat tekivät vuosittain esityksensä määrärahalla tuotettavista palveluista. Saamelaiskäräjien ja saamelaisalueen kuntien välisten neuvottelujen pohjalta saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyslautakunta laati määrärahan käyttösuunnitelman, jonka Lapin lääninhallitus vahvisti. Lapin lääninhallitus muutti menettelyä vuonna 2007 Inarin kunnan tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta. Lapin lääninhallitus katsoi, että julkisoikeudellisessa suhteessa ovat Lapin lääninhallitus (valtionapuviranomaisena) ja Saamelaiskäräjät (valtionavustuksen saajana). Saamelaiskäräjien ja kunnan välinen suhde on yksityisoikeudellinen oikeussuhde, joka edellyttää yksityisoikeudellisen sopimuksen tekemistä valtionavustuksen käytöstä. Lapin lääninhallituksen määrärahaa ja sen käyttöä koskeva tulkinta perustuu osin saamelaiskäräjälain (974/1995) 8 :ään, jonka mukaan Saamelaiskäräjät päättää saamelaisten yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jaosta. Nykyinen sopimusmenettelyyn perustuva järjestely heikentää selkeästi saamelaisten itsemääräämisoikeutta, koska sopimukseen pääsemiseksi kunnat edellyttävät määrärahan käytössä otettavan huomioon kunnan etu. Aikaisemmassa käyttösuunnitelmaan perustuvassa järjestelyssä määrärahan käytön perustana olivat saamelaisten omat näkemykset palvelujen painopistealueista, tavoista ja tarpeista järjestää kyseisiä palveluja. Erillismääräraha on tärkeä osa saamelaisten perustuslaillista itsehallintoa, jonka kautta saamelaiset voivat keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen. Määrärahasta noin puolet kuluu yksinomaan saamenkielisen päivähoidon kustannuksiin. Jäljelle jäävällä osuudella tuetaan saamenkielisten vanhustenhuollon, perhetyön, sosiaalityön ja terveydenhoidon palveluiden järjestämistä. Riittävien saamenkielisten palvelujen ja tukitoimien kehittämiseksi valtionavustuksen taso tulisi nostaa 1.500.000 euroon. Saamelaisalueella erityisesti vanhuspalvelujen suurena haasteena on niiden tuottaminen kotiin, sillä ikäihmiset asuvat pääasiassa hajallaan syrjäkylissä. Ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon tarve tulee edelleen kasvamaan muistisairauksien lisääntyessä. Kotihoidon kapasiteetin lisäämiseen tarvitaan kipeästi lisärahoitusta. Nykyisin resurssein ei pystytä myöskään ajoissa auttamaan eri ikäryhmiä psykososiaalisissa ongelmissa. Kunnallisen itsehallinnon puitteissa saamelaisilla ei ole tyydyttäviä mahdollisuuksia vaikuttaa saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämisen edellytyksiin ja näiden edellytysten kehittämiseen kunnissa. Kokemukset saamelaisten kotiseutualueen kunnallishallinnosta osoittavat, että alueellinen, enemmistöpäätöksiin nojautuva itsehallintoratkaisu ei turvaa saamelaisten asemaa. Tällainen ratkaisu olisi periaatteessakin mahdollinen vain Utsjoen saamelaisenemmistöisessä kunnassa.(he 248/1994 s.17) Vähemmistövaltuutettu totesi 12.10.2007 lausunnossaan 2 Viinamäki Leena (toim.): Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2007. Kemi-Tornio ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 6/2007.

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 3 (8) (1424/665/2006 TM), että Enontekiön kunta ei ole toteuttanut peruspalveluja saamelaisille saamen kielilain ja yhdenvertaisuuslain vaatimalla tavalla. Vähemmistövaltuutetun lausunnon mukaan kunnan tapa järjestää palveluja on johtanut siihen, että perustuslain mukaiset saamelaisten oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin ja saamen kielilain mukaiset oikeudet eivät ole toteutuneet. Tämän lisäksi kunnan tapa järjestää palveluja on johtanut usein tilanteisiin, joissa saamelaiset asetetaan etnisen taustansa ja oman kielensä perusteella epäedullisempaan asemaan kuin suomenkielinen väestö, mikä on yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Lausunnon arvostelu koski muun muassa saamenkielistä lasten päivähoitoa, jota ei ollut annettu kaikille sitä tarvitseville saamenkielisille lapsille, vanhustenhuoltoa, jossa saamelaisvanhuksia ja muita kotipalvelua tarvitsevia saamelaisia henkilöitä oli syrjitty heidän etnisen taustansa perusteella ja terveyspalveluita joissa saamelaisia kohdellaan Enontekiön kunnassa jopa välittömästi syrjivällä tavalla heidän etnisen taustansa perusteella. Nykytilan ongelmia: 1) Perusongelma saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisessa on riittämätön valtionavustus; rahan vähyyden vuoksi lasten ja vanhusten palvelutarpeet joutuvat usein vastakkain. 2) Valtionavustuksen määräaikaisuus (vuodeksi kerrallaan myönnettynä) - vaikeuttaa saamenkielisten palvelujen saatavuutta; palvelut määräaikaisia ja tilapäisiä, - vaikeuttaa palvelujen pitäjänteistä kehittämistä, - vaikeuttaa koulutetun henkilöstön saatavuutta, - lisää työmäärää kuntien ja saamelaiskäräjien hallinnossa, kun palveluista voidaan sopia vain vuodeksi kerrallaan, - ristiriidassa saamelaisten perusoikeuksien toteutumisen ja yhdenvertaisuuden periaatteen, - ristiriidassa valtioneuvoston linjausten kanssa luoda kuntiin pysyvä sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon kehittämisrakenne. 3) Lapin lääninhallituksen toimiminen valtionapuviranomaisena lisännyt byrokratiaa ja viivästyttänyt palvelujen käynnistämistä. Jotkin kunnat ovat odottaneet Lapin lääninhallituksen vahvistamispäätöstä ennen työntekijöiden palkkaamista. 4) Saamelaisten kotiseutualueen kunnat ovat kannanotoissaan vastustaneet erillismäärärahan myöntämistä saamelaisille ja vaatineet sen ohjaamista suoraan kuntien käytettäväksi. Kunnat kokevat saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon olevan ristiriidassa kunnallisen itsehallinnon kanssa. Enontekiön kunta on neuvotteluissa tuonut usein esille, että saamen kielen ja kulttuurin huomioiminen palvelutuotannossa asettaa suomenkielisen väestön huonompaan asemaan ja sen kuuluvan muutoinkin järjestötyöhön. 5) Lapin lääninhallituksen päätöksen mukainen yksityisoikeudellinen sopimusmenettely on ristiriidassa saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen kanssa. Mikäli sopimusta ei kunnan kanssa synny, saamelaiset jäävät ilman omakielisiä palveluita. 6) Saamelaiskäräjien ja sosiaali- ja terveysministeriön välillä ei ole pysyvää neuvottelukäytäntöä. Sosiaali- ja terveyshuollon alue- ja paikallishallinnon, valtionosuusjärjestelmän sekä ohjaavan lainsäädännön uudistukset vaikuttavat merkittävällä tavalla saamelaisten asemaan ja oikeuksiin. Hallinnon ja lainsäädännön uudistamisen seuranta vaatii saamelaiskäräjiltä henkilöstöresursseja ja uudistuksien vaikutuksia tulee tutkia laajalti saamelaisten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Uudistushankkeita koskien saamelaiskäräjälain 9 mukaisia neuvotteluja ei ole käyty riittävästi eikä riittävän aikaisessa vaiheessa. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että saamelaiskäräjien osallistuminen saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria koskeviin hankkeisiin on tapahduttava osallistuvasti alusta alkaen ja saamelaiskäräjien aito vaikuttamismahdollisuus on turvattava.

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 4 (8) 7) Lääninhallituksien sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonta tulee siirtymään ilmeisesti valtion aluehallinnolta keskushallinnolle. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisen seuranta saamelaisista lähtökohdista vaatii valtionapuviranomaiselta erityisosaamista ja erityistä kulttuurin tuntemusta. Näiden tehtävien siirto keskushallinnolle voi vaikeuttaa saamenkielisten palvelujen seurantaa ja heikentää saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyistä tasoa ja kehittämisedellytyksiä. 2. Saamelaisten asema suhteessa sosiaali- ja terveyspalveluja ja niitä ohjaavien lainsäädäntöhankkeiden valmisteluun Saamelaisia ja saamelaiskäräjien asemaa koskevia uudistuksia valmistellaan samanaikaisesti useita. Aluehallinnon uudistamis- ja kehittämishankkeessa (ALKU) käsitellään saamelaisten ja saamelaiskäräjien asemaan liittyviä asioita, kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa käsitellään saamenkielisten palvelujen ja kaksikielisten palvelujen rahoitusosuutta ja hallitusohjelman mukaisesti ehdotetaan, että sosiaali- ja terveysalan valtionosuudet siirretään valtiovarainministeriön kautta maksettavaksi. Nykyisin saamenkielisten terveyspalvelujen toteutumisen valvontaa suorittaa Lapin lääninhallitus. ALKU-hankkeen mukaisesti läänit lakkautetaan vuoden 2009 lopussa. Uudistus siirtää todennäköisesti saamenkielisten terveyspalvelujen ja myös sosiaalipalvelujen toteutumisen valvonnan yhdistyvälle Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle ja sosiaalipalvelujen tuotevalvontakeskukselle. ALKUhankkeen väliraporttiin ei ole kirjattu miten saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonta tullaan toteuttamaan. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutumisen seuranta ja ohjaus on merkittävällä tavalla saamelaisten oikeuksia koskettava asia. Asiasta on käytävä saamelaiskäräjälain 9 mukaiset neuvottelut ja saamelaiskäräjien osallisuus asian valmistelussa on turvattava perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Saamelaisten alkuperäiskansa-aseman ja saamelaisten perustuslaillisen itsehallintoaseman lisäksi ajankohtaisissa uudistushankkeissa on huomioitava saamen kielilain (1068/2003) vaatimukset. Saamelaisia koskevat aluehallintoa ja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat uudistukset eivät saa heikentää saamelaisten oikeutta ja mahdollisuuksia saada saamenkielistä asiakaspalvelua. Palvelujen valvonnan tason on myös parannuttava. Saamelaisalueen kunnat ovat kannanotoissaan esittäneet että saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus siirretään suoraan kunnille. Esitys ei ole saanut asiaa valmistelevissa tahoissa kielteistä kantaa. Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (PL 17.3 ). Julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain 22 :n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Saamelaisten perusoikeussäännös yhdessä 22 :n kanssa velvoittaa julkista valtaa tukemaan saamelaisen alkuperäiskansan oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Perustuslaki turvaa saamelaisille heidän kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon sen mukaan kuin lailla säädetään (PL 121.4 ). Itsehallinnon tavoitteena on luoda saamelaisille perustuslain turvaama hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voisivat aikaisempaa paremmin vaikuttaa ja osallistua heitä erityisesti koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Itsehallintoa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 248/1995 vp ja 190/1995 vp) ilmenee, että Saamelaiskäräjille on tarkoitettu antaa saamen kieltä ja kulttuuria koskevissa asioissa kunnalliseen itsehallintoon rinnastettava asema. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tehdä kyseisellä lailla mahdolliseksi se, että saamelaisten kielelliseen ja kulttuuriseen itsehallintoon kuuluvia asioita otetaan kuntien tai valtion hallintoa koskevaan lainsäädäntöön saamelaisalueella tai että näitä tehtäviä siirretään kuntien tai valtion hallinnosta erityiselle saamelaishallinnolle.

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 5 (8) Itsehallinto on tarkoitettu dynaamiseksi siten, että saamelaiset voivat itse kehittää sitä kansanvaltaisesti valitun Saamelaiskäräjien kautta. Saamelaisten itsehallintolainsäädännöllä asetetun Saamelaiskäräjien keskeisimpänä tehtävänä onkin suunnitella ja toteuttaa saamelaisten itsehallintoa. Tässä tarkoituksessa saamelaiskäräjien toimivaltaa koskevan saamelaiskäräjälain (974/95) 5 sisältää säännöksen siitä, että Saamelaiskäräjät käyttää tehtäviinsä kuuluvissa asioissa päätösvaltaa siten kuin käräjälaissa tai muualla laissa säädetään. Saamelaiskäräjät päättää lisäksi siitä annetun lain 8 :n mukaan saamelaisten yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jaosta osana itsehallinnon toimeenpanemista. Saamelaisten itsehallintosäännös perustuslaissa luo valtiolle velvollisuuden toimia lainsäädännössä saamelaisten itsehallinnon toteutumiseksi. Saamelaisten itsehallintoa koskevan lainsäädännöllisen järjestelyn tultua voimaan saamelaisten itsehallinto on tullut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Tämän järjestelmän myöhemmät heikennykset voivat merkitä kansainvälisoikeudellista rikkomusta. (HE 248/1994 vp s. 21). Saamelaisten kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien sisältö ja vaadittavan suojan taso määräytyvät perustuslain lisäksi Suomea sitovan kansainvälisten oikeuden, muun ohella Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 7-8/1976) 27 artiklan, mukaisesti. KP-sopimus on osa Suomen oikeusjärjestelmää, ja on voimassa laintasoisena ja siten välittömästi sovellettava ja sitova oikeuslähde. Pykälän 27 mukaan niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään. Saamelaiseen kulttuuri-itsehallintoon kuuluu yksiselitteisesti toteuttaa kieltä ja kulttuuriaan koskevaa kulttuuri-itsehallintoa. Saamelaiskäräjien asema on perustuslain tasolla kunnallista itsehallintoa vahvempi, koska saamelaisten alkuperäiskansa-asema on perustuslain lisäksi kansainvälisten sopimusten, yhdenvertaisuuslain ja EU:n liittymissopimuksen tukema. Kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen ei saa heikentää saamelaisten kulttuuri-itsehallinnollista asemaa, kyseessä olisi tällöin kansainvälinen sopimusrikkomus, joita käsittelee YK:n ihmisoikeuskomitea (Human Rights Committee), joka valvoo KP-sopimuksen noudattamista. Komitea on ratkaisutoiminnassaan korostanut sitä, että saamelaisilla on oikeus muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan ja käyttää omaa kieltään. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen pois ottaminen saamelaiskäräjiltä olisi kansainvälisten sopimusvelvoitteiden vastainen ja heikentäisi saamelaista kulttuuri-itsehallintoa. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa lainsäädännöllisissä ja hallinnollisissa uudistuksissa pyritään tehokkuuteen, hallinnon virtaviivaistamiseen ja laadukkaiden sekä kustannustehokkaiden palvelujen luomiseen. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon osalta tavoitteiden toteutuminen edellyttää saamelaiskäräjien tehtävien lisäämistä saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa, rahoituksessa ja ohjauksessa.

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 6 (8) 3. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon kehittämiseksi tulisi nykyinen järjestely turvata lainsäädännöllä. Itsehallintooikeuden mukaan saamelaisilla tulee olla mahdollisuus päättää itse, siitä millaisia sosiaali- ja terveyspalveluja he tarvitsevat, millaiselle perustalle ja arvomaailmalle sekä näkemyksille hyvinvoinnista niiden tulisi rakentua ja miten ne tulisi parhaiten järjestää. Saamelaisen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus ei toteudu kuntaperustaisesti johdettujen palvelujen toteuttamisessa 3. Ainoastaan saamelaisten omaan käyttöön osoitettu käyttötarkoitussidonnainen erillisrahoitus turvaa saamelaisen alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2002 perusteluissaan todennut saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen osalta, että Saamelaiskäräjät tuntee parhaiten väestönsä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen ja menettelytavat saamenkielisten palvelujen aikaansaamiseksi. ILO- 169:n 25 artiklan 2 momentin mukaan alkuperäiskansojen terveyspalvelujen tulee mahdollisuuksien mukaan olla saatavilla paikallisympäristössä ja palveluissa on otettava huomioon alkuperäiskansojen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriolot. Alkuperäiskansojen mahdollisimman hyvää terveydellistä tasoa on vaikea varmistaa, ellei palveluja ole mukautettu heidän erityisoloihinsa ja elämäntilanteeseensa. Perustuslain kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia koskeva perusoikeussäännös tarjoaa alkuperäisten perustelujensa mukaan valtiosääntöoikeudellisen perustan saamelaisten alkuperäiskansan elinolosuhteiden kehittämiselle kansan omaa kulttuuriperinnettä kunnioittaen. Tosiasialliseen tasaarvon turvaamiksi voidaan säännöksen toteutumiseksi käyttää myös positiivista erityiskohtelua. (HE 309/1993 vp s.65 ja 44) Saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseksi Saamelaiskäräjät viittaa - Euroopan neuvoston ministerikomitean 21.11.2007 antamiin suosituksiin alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan soveltamisesta Suomessa. Ministerikomitea suosittaa Suomen viranomaisia mm. ryhtymään pikaisesti toimiin suojellakseen ja edistääkseen inarin- ja koltansaamea, jotka ovat edelleen erityisen uhanalaisia kieliä, varsinkin järjestämällä pysyviä kielipesiä sekä toteuttamaan lisätoimia varmistaakseen saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden. - pääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelmaan, jonka mukaan turvataan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan perustuslaissa säädetyn kulttuuriitsehallinnon pohjalta (s.14). Palvelurakenteiden uudistamisen yhteydessä turvataan palvelujen saatavuus suomen, ruotsin ja saamen kielellä (s. 17). Hallituksen tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus (s.39). - sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan 2008-2011, jonka mukaan todetaan, että on erikseen huomioitava ruotsinkielisten ja saamenkielisten palvelujen kehittäminen (s. 12). - valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan 2007-2011, jossa todetaan että saamenkielisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdennettuja voimavaroja lisätään asteittain siten, että ne mahdollistavat erillisten saamenkielisten päivähoitoryhmien ylläpitämisen kunnissa ja että saamenkielisen kielipesätoiminnan rahoitus vakiinnutetaan (s. 24). 3 Teperi, Juha ym. (toim): Riittävät palvelut jokaiselle. Näkökulmia yhdenvertaisuuteen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Stakes, Helsinki 2006.

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 7 (8) - Lappi-työryhmän loppuraportin 3.10.2008 esityksiin (s. 16.), jossa todetaan, että Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä saatavuus ja kehittäminen turvataan saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon perustalta. Voimavarojen pysyvyyden ja tason turvaamiseksi ne on sisällytettävä lakisääteiseen valtionosuusjärjestelmään. Klemetti Näkkäläjärvi Puheenjohtaja Pia Ruotsala Sosiaali- ja terveyssihteeri TIEDOKSI TOIMENPITEITÄ VARTEN: Sosiaali- ja terveysvaliokunta Perustuslakivaliokunta Uuden aluehallinnon palvelurakenteen kehittämistyöryhmä Keskushallinnosta aluehallintoon siirrettäviä tehtäviä selvittävä työryhmä Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamista valmisteleva työryhmä LIITTEET: Liite 1. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitetun valtionavustuksen käyttö vuonna 2008 Lisätietoja: Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen: Saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyssihteeri Pia Ruotsala, 010 839 3106, 040 726 2688, pia.ruotsala@samediggi.fi

SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 8 (8) Liite 1. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi osoitetun valtionavustuksen käyttö vuonna 2008 Enontekiön kunta Valtionavustus 1. Saamenkielinen ryhmäperhepäivähoito, Hetta 32 000 2. Saamenkielinen kotiavustaja (ostopalvelu) 20 000 3. Saamenkielinen kehittäjä-sosiaalityöntekijä 25 000 Yhteensä 77 000 Inarin kunta Valtionavustus 1. Inarin pohjoissaamenkielinen ryhmäperhepäivähoito 44 790 2. Ivalon pohjoissaamenkielinen ryhmäperhepäivähoito 33 390 3. Inarinsaamen kielipesä, Inari (ostopalvelu) 64 000 4. Koltankielinen terveydenhoitaja/palveluneuvoja, Sevettijärvi 26 825 5. Koltankielinen kotipalvelutyöntekijä, Sevettijärvi 31 550 6. Ps/is/ks lähihoitaja Männikön palvelutalo, Ivalo 30 000 7. Koltankielinen kylätyöntekijä Sevettijärvi 20 000 8. Ks/ps/is lähihoitaja, terveyskeskus, Ivalo 33 000 9. Kolttasaamenkielinen kielipesä, Ivalo 35 900 Yhteensä 319 455 Sodankylän kunta Valtionavustus 1. Saamenkielinen lähihoitaja ja seniorityöntekijä (Vuotso) 35 000 2. Kielipesä, Vuotso 24 545 Yhteensä 59 545 Utsjoen kunta Valtionavustus 1. Saamenkielinen päivähoito-osasto, Utsjoki kk 56 000 2. Saamenkielinen perhetyö 28 000 3. Saamenkieliset kriisipuhelin- ja turvakotipalvelut, Karasjoen kriisikeskus (ostopalvelu) 1 000 4. Auttaja-Aslak vanhustyöntekijä 44 000 5. Hoivatyöntekijä (vanhustyö) 15 000 Yhteensä 144 000 Valtionavustus yhteensä 600 000 PS = pohjoissaamen kieli IS = inarinsaamen kieli KS = kolttasaamen kieli