TYTTÖJEN JUTTUJA Keskustelua seurustelusta ja seksistä

TYTTÖJEN JUTTUJA Keskustelua seurustelusta ja seksistä Ulla Rusanen ja Anita Viita-aho Opinnäytetyö, kevät 2010 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Rusanen, Ulla & Viita-aho, Anita. Tyttöjen juttuja. Keskustelua seurustelusta ja seksistä. Helsinki, kevät 2010, 60 s, 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää yläkouluikäisten tyttöjen seksuaaliterveyttä ja tarjota heille tilaisuus keskustella seurustelusta, seksuaalisuudesta, seksistä ja niiden herättämistä tunteista murrosikäisellä. Tavoitteena oli myös kehittää yhteistyökoulun seksuaaliopetusta. Opinnäytetyö on produkti, joka toteutettiin yhteistyössä pääkaupunkiseutulaisen erityiskoulun kanssa. Koululla järjestettiin seksuaaliopetusta ja testattiin valmistettua materiaalia. Jatkotyönä produktin pohjalta tullaan kehittämään yhteistyökoululle seksuaaliopetuspaketti. Työn teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään nuorten seksuaaliterveyden ja seksuaalisuuden osa-alueita, seksuaalikasvatusta sekä opetuksessa käytettyä keskustelumenetelmää. Teoriaosuus toimi järjestetyn seksuaaliopetuksen pohjana. Opinnäytetyö on myös tiivis tietopaketti ammattilaisille ja opiskelijoille, jotka kohtaavat työssään nuoria. Seksuaalikasvatuksella voidaan vaikuttaa nuorten seksuaaliterveyteen ja asenteisiin. Opetuksessa tulisi huomioida erilaiset arvot, tavat ja mieltymykset. Koulussa järjestettävällä seksuaalikasvatuksella on mahdollista tavoittaa suuri osa nuorista, joten yhteiskunnan tulisi panostaa siihen. Keskustelu sopii seksuaalikasvatusmenetelmäksi, koska keskustelemalla voidaan vaikuttaa asenteisiin, oikaista väärinkäsityksiä ja tarkastella eri näkökulmia. Keskustelun avulla voidaan kohdata nuoret tasavertaisina ja antaa heille mahdollisuus ilmaista mielipiteitään sekä auttaa heitä ottamaan vastuu seksuaaliterveydestään. Opinnäytetyö antoi valmiuksia seksuaaliterveyden edistämiseen ja nuorten kanssa työskentelyyn. Asiasanat: seksuaalisuus, seksi, nuoret, seksuaalikasvatus, seurustelu, keskustelu, produkti

ABSTRACT Rusanen, Ulla and Viita-aho, Anita. Girl Stuff. Conversation about relationships and sex. 60 p., 6 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2010. Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Nursing. Degree: Public Health Nurse. The aim of the thesis was to promote young girls sexual health. The purpose was to offer them an opportunity to have conversations concerning relationships, sexuality, sex and emotions. The aim was to promote sexuality education among the girls who took part in our study. The thesis produced tools to work with young people in order to promote sexual health. This thesis was a production that was conducted in co-operation with one secondary school from the metropolitan area. Sexuality education was arranged and material was handed at the school. The second part of this thesis focuses on improved educational material concerning sexuality education. The theory section dealt with teenage girls sexual health and sexuality, as well as, sexuality education. Furthermore, conversational method was used in the study. The theory section was the basis for the sexuality education. It is possible to influence teenage girls attitudes on sexuality and sexual health by sexuality education. In sexuality education people s different values, habits and preferences should be taken into consideration. Schools sexuality education reaches most of the young people therefore community should invest in sexuality education. Conversation suits as a sexuality education method because it is possible to influence attitudes and correct misunderstandings, as well as, discuss different views. Conversational method enables professionals to meet the young people as equals and it gives them an opportunity to express their opinions and it can help them to take responsibility of their sexual health. Keywords: sexuality, teenage girls, sexuality education, conversation, production

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 6 2 SEKSUAALISUUS... 8 2.1 Tyttöjen sukupuolinen kehitys... 9 2.2 Seksuaalisuuden portaat... 10 2.3 Seksuaalisen kypsymisen tukeminen... 13 2.4 Seurustelu... 14 2.5 Seksi... 16 3 SEKSUAALITERVEYS... 17 3.1 Nuorten seksuaaliterveys... 17 3.1.1 Nuorten seksuaaliterveystilanne Suomessa... 19 3.1.2 Monikulttuurinen seksuaaliterveys... 20 3.2 Sukupuolitaudit... 21 3.3 Sukupuolitautien ja raskauden ehkäisy... 22 3.4 Nuorten seksuaalioikeudet... 24 3.5 Nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu... 25 3.6 Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen... 26 4 SEKSUAALIKASVATUS... 28 4.1 Seksuaalisuuteen liittyvien käsitysten siirtäminen nuorille... 29 4.2 Seksuaalikasvatuksen vaikuttavuus... 30 4.3 Seksuaalikasvatusta keskustelevan opetuksen kautta... 31 5 SEKSUAALIOPETUKSEN TOTEUTUS... 32 5.1 Toimintaympäristön kuvaus... 32 5.2 Tavoitteet... 33 5.3 Seksuaaliopetuksen suunnittelu... 34 5.3.1 Ensimmäisen opetuskerran suunnittelu... 35 5.3.2 Toisen opetuskerran suunnittelu... 36 5.4 Seksuaaliopetuksen toteutus... 37 5.4.1 Ensimmäisen opetuskerran toteutus... 38

5.4.2 Toisen opetuskerran toteutus... 39 6 TYÖN ARVIOINTI JA POHDINTA... 42 6.1 Nuorten antama palaute... 42 6.2 Oma arviointi... 43 6.3 Eettisyys... 44 6.4 Ammatillisuuden kehittyminen... 46 6.5 Johtopäätökset... 47 LÄHTEET... 49 LIITE 1: Seksuaalisuuden portaat LIITE 2: Nuorten seksuaalioikeudet LIITE 3: Suutelu ja seksi LIITE 4: Kättelyleikki LIITE 5: Mistä tietoa ja apua? LIITE 6: Palautekysely

1 JOHDANTO Seksuaalisuus on tärkeä osa kaiken ikäisten ihmisten elämää. Murrosiässä nuoren seksuaalisuuden kehittyminen kulkee pikavauhtia ja nuori joutuu kohtaamaan aivan uudenlaisia tunteita ja ajatuksia. Nuori tarvitsee aikuisten tukea kohdatessaan näitä muutoksia. Ennen kaikkea nuori tarvitsee tietoa, ja aikuisten tulisi varmistaa, että nuoren saama tieto on ajantasaista. Nuorten keskeinen seksuaalioikeus onkin oikeus tietoon ja seksuaalikasvatukseen (Liinamo 2000, 231). Opinnäytetyömme on produkti, jonka toteutimme yhteistyössä pääkaupunkilaisen yläkoulun kanssa. Järjestimme yläkoulun 7.-, 8.- ja 9.-luokkalaisille tytöille pienryhmissä keskustelumuotoista seksuaaliopetusta maaliskuussa 2010. Idea työhön syntyi kiinnostuksestamme seksuaaliterveyden edistämiseen ja halustamme työskennellä nuorten kanssa. Tämä on ensimmäinen osa kaksivaiheista opinnäytetyötämme. Ensimmäisessä osassa paneuduimme teoriaan, jonka pohjalta rakensimme seksuaaliopetustuokiot ja testasimme materiaalia. Toisessa osassa parantelemme materiaalia ja kokoamme seksuaaliopetuspaketin yhteistyökoulun opettajien käyttöön Työmme tavoitteena on edistää nuorten tyttöjen seksuaaliterveyttä. Halusimme tarjota nuorille avoimen, tasavertaisen sekä luottamuksellisen tilaisuuden keskustella ja kysyä seurustelusta, seksuaalisuudesta ja seksistä. Tärkeä osa ennaltaehkäisevää työtä on tiedon jakaminen. Tahdoimme antaa nuorille ajantasaista tietoa seksistä ja ottaa huomioon vähemmistöryhmien nuoret, kuten eri kulttuuritaustoista tulevat tai seksuaalivähemmistöön kuuluvat. Koulussa annettava opetus on tärkeää, koska osalle nuorista se voi olla ainoa luotettava tiedonlähde. Osassa kulttuureissa seksuaalisuus on tabu eikä siitä keskustella avoimesti. Toisaalta osa vanhemmista voi kokea seksuaalisuudesta puhumisen nuorelle vaikeaksi, vaikkei se omassa kulttuurissa olisikaan tabu. Suomessa nuorten seksuaaliterveystilannetta on kartoitettu järjestelmällisesti vuosien ajan muun muassa kouluterveyskyselyillä. Kattavan seurannan ansioista nuorten seksuaaliterveystilanteen muutokset ovat helposti havaittavissa ja niihin on mahdollista vaikuttaa esimerkiksi kouluissa annettavan seksuaalikasvatuksen kautta. Aiempiin tutkimuksiin perustuen nostimme tilaisuudessa esille nuorten seksuaaliterveyden tärkeitä

7 aiheita. Järjestimme nuorille opetusta pienryhmissä kahtena päivänä. Ensimmäisen kerran aiheina olivat seurustelu, seksuaalinen kehitys, seksuaalioikeudet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu. Seuraavalla kerralla pohdimme mitä seksi oikeastaan on ja mitkä ovat sen riskejä ja positiivisia puolia. Seksuaalikasvatuksessa on tärkeää väärinkäsitysten oikaiseminen, yhdessä uusien näkökulmien löytäminen sekä kannustaminen omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaisemiseen (Nummelin 2000, 19). Keskustelulla voidaan vaikuttaa nuorten asenteisiin ja antaa heille tietoa. Keskustelun kautta voidaan myös tarkastella erilaisia näkökulmia ja oppia ymmärtämään niitä. (Kauppila 2005, 179.) Halusimme kokeilla itsellemme uutta seksuaalikasvatusmenetelmää ja keskustelumetodi sopi hyvin tavoitteisiimme.

8 2 SEKSUAALISUUS Seksuaalisuus on läsnä ihmisen elämässä läpi elämänkaaren kehittyen ihmisen kehitysvaiheiden osana. Seksuaalinen vietti eli libido säätelee muiden viettien tavoin ihmisen käyttäytymistä, ajatuksia ja toiveita tahdosta riippumatta (Huttunen 2006, 15). Kaiken ikäiset tavoittelevat seksuaalisuuden kautta mielihyvää, hellyyttä, läheistä ihmissuhdetta ja turvallista syliä (Cacciatore 2006, 205). Sukupuolihormonijärjestelmä on aktiivinen kahden ensimmäisen elinvuoden ajan, jonka jälkeen se on tasannevaiheessa, kunnes vilkastuu uudestaan murrosiän lähestyessä (Kosunen 2002, 127 128). Lapsuuden seksuaalisuus ei tavoittele lisääntymistä ja parisuhdetta, niin kuin aikuisten, vaan se on ihmettelyä, omaan kehoon tutustumista, uteliaisuutta sekä lohdun, huolenpidon ja mielihyvän kokemista (Cacciatore 2006, 205). Nuori tulee tietoiseksi omasta itsestä ja pohtii, kuka minä olen ja mitä minusta tulee (Kosunen 2002, 128). Kokonaisidentiteetin kannalta kysymykset omasta seksuaalisuudesta ovat tärkeitä. Murrosiän myötä kehon seksuaalisissa reaktioissa sekä käyttäytymisessä toisia kohtaan tulee voimakkaita muutoksia. (Kosunen 2002, 128.) Nuoruudessa koetaan suuria tunteita, jännittäviä ensikokemuksia, virhearviointeja, pettymyksiä tai jopa riskialttiutta (Cacciatore 2006, 205). Tyttöjen murrosiän varhaisemman alkamisen vuoksi he kiinnostuvat yleensä pojista aikaisemmin kuin pojat tytöistä. Yleistä on, että tytöt alkavat seurustella vanhempien poikien kanssa ja joskus tytöillä esiintyy oman sukupuolen ylikorostamista. Tytöt seurustelevat aktiivisemmin kuin samanikäiset pojat yläasteella ja lukiossa. (Kosunen 2002, 128.) Seksuaalikäyttäytymisen kehitysvaiheet nuoruudessa voidaan jakaa autoeroottisiin ja sosioseksuaalisiin kokemuksiin. Autoeroottiset kokemukset tarkoittavat fantasioita ja itsetyydytystä ilman kumppania. Sosioseksuaaliset kokemukset taas tarkoittavat toisen ihmisen kanssa hankittuja seksuaalisia kokemuksia. Yleensä autoeroottiset kokemukset alkavat ennen sosioseksuaalisia kokemuksia. Masturbointi eli sooloseksi kuuluu sukupuolikäyttäytymiseen. Se on hyvä tapa tutustua omaan kehoon ja sen seksuaalisiin reaktioihin. Murrosiässä masturbointikokemukset muuttuvat intensiivisemmiksi ja tarkoitushakuisemmiksi, vaikka näitä kokemuksia hankitaan jo lapsuudessa. Masturbointia voidaan pitää poikkeuksellisena vain, jos se alkaa runsaudessaan hallita henkilön käyt-

9 täytymistä. Poikkeuksellisena se voi olla merkki emotionaalisten tarpeiden tyydyttämättömyydestä ja virikkeiden puutteesta. Sukupuoliyhdyntöjä edeltävät varhaiset sosioseksuaaliset kokemukset, joilla tarkoitetaan esimerkiksi halailua, suudelmia ja pettingiä eli hyväilyseksiä. Ne ovat tärkeitä nuoren oman seksuaalisuuden ja seksuaali-identiteetin etsimisessä ja löytymisessä. (Kosunen 2002, 129.) 2.1 Tyttöjen sukupuolinen kehitys Murrosiän alussa Hypotalamus-hypofyysi-gonadi-järjestelmä eli HPG-järjestelmä aktivoituu lapsuusiän vähäisen toiminnan jälkeen. Tyttöjen rinnat alkavat kehittyä ja kohtu kasvaa munasarjojen tuottamien estrogeenien (ennen kaikkea estradiolin) vaikutuksesta. (Toppari & Näntö-Salonen 2002, 110.) Murrosiän endokrinologiset eli hormonitoiminnan muutokset saavat aikaan sukupuolelle tyypilliset muodot ja valmiudet lisääntymiseen (Kosunen 2002, 128). Ensimmäinen ulkoinen merkki tytön murrosiän alkamisesta on yleensä rintarauhasten kehittyminen, mutta joskus häpykarvoitus voi ilmaantua ennen rintojen kasvua. Murrosiän pituuskasvu on kolmivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa kasvu on hitaimmillaan, noin 5 cm vuodessa; toinen vaihe on kasvupyrähdys (huippu keskimäärin 12-vuotiaana), joka kestää noin kaksi vuotta ja jolloin tytöt kasvavat noin 8,5 cm vuodessa, ja kolmannessa vaiheessa pituuskasvu taas hidastuu ja loppuu kokonaan epifyysilinjojen (kasvuikäisellä pitkien luiden päissä oleva kasvulevy, josta luu kasvaa pituutta) luutuessa umpeen. (Toppari & Näntö-Salonen 2002, 110, 113.) Lisämunuaiskuoren androgeenisen vyöhykkeen kypsymisen vaikutuksesta talirauhasten toiminta aktivoituu aiheuttaen aknea, hiusten rasvoittumista, ihomatoja, aikuistyyppistä hienhajua sekä karvoituksen kasvamista kainaloihin ja alapäähän. Ensimmäiset kuukautiset eli menarke tulevat yleensä runsaan kahden vuoden kuluessa puberteetin alkamisesta. Tällöin pituuskasvu hidastuu ja tytöt kasvavat noin 3 11 cm, keskimäärin 7 cm. Tytöillä kasvupyrähdys tapahtuu noin 9,5 14,5 vuoden iässä. Suomalaisten tyttöjen kuukautiset alkavat keskimäärin 13,0-vuotiaina. Menarke tulee suunnilleen 10,5 15,5- vuotiaana. (Toppari & Näntö-Salonen 2002, 110 111.)

10 2.2 Seksuaalisuuden portaat Ihmisen seksuaalinen kehitys voidaan nähdä yhdeksänaskelmaisena portaikkona, seksuaalisuuden portaina. Jokaisella askelmalla on oma kehitystehtävänsä. Portaita harvoin käydään läpi täsmällisesti, vaan niillä harpotaan usein edestakaisin. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella portaalla käydään ja omaksutaan sen kehitystehtävä. Portaiden lisäksi seksuaalisuuden kehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: uteliaisuuteen, herkistymiseen ja rohkaistumiseen. (Väestöliitto i.a.h.) Uteliaisuusvaihe on seksuaalisuuden kehityksen perusta. Pieni lapsi rakentaa perusturvallisuuttaan ja -luottamustaan toisiin ihmisiin. Lapset ovat automaattisesti ylpeitä kehostaan ja suhtautuvat seksuaalisuuteensa uteliaasti ja estottomasti. Läheiset aikuiset opettavat lapselle sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden harjoittamisen normit, esimerkiksi intiimejä alueita ei saa näyttää julkisilla paikoilla tai kukaan ei saa koskettaa toista ilman lupaa. Läheisten aikuisten vuorovaikutusmalleilla ja suhtautumisella on suuri merkitys lapsen kehitykseen. Häpeällä kasvatetut lapset saattavat aikuisena hävetä kehoaan ja heidän voi olla vaikea nauttia omasta kehosta tai intiimeistä suhteista. Aikuisuuden seksuaaliset estot ovat yleensä peruja lapsuudessa koetusta häpeästä. (Korteniemi- Poikela & Cacciatore 2000, 19 21.) Ensimmäinen porras, Sukupuolierot ja ensirakkaus, liittyy uteliaisuusvaiheeseen ja koetaan pienenä lapsena. Se on seksuaalisen kehityksen perusta. Silloin tärkeää on läheisyys, vuorovaikutus, lämpö ja kosketus, joiden kautta syntyy turvallinen kiintymyssuhde läheiseen aikuiseen. Lapsi on estoton ja miettii, miten vauvat saavat alkunsa ja onko hyvä olla poika tai tyttö. Leikki-iässä useat lapset rakastuvat omaan vanhempaansa tai muuhun läheiseen aikuiseen. Tätä kautta lapsi kokee ensimmäisen sydänsurunsa ja oppii käsittelemään pettymyksen tunteita ja selviämään niistä. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 16 17.) Herkkyysvaihe koetaan murrosiässä. Siihen kuuluvat portaat 2 7. Nuori kaipaa hyväksyntää muuttuvalle keholleen. Häpeäntunne itsestä syntyy helposti nuoruusiässä ja saattaa johtaa väkivaltaisiin tekoihin itseä tai toisia kohtaan. Nuoren kehitykseen kuuluu tunneailahdukset, ja hämmennys saattaa ilmetä itsekontrollin heikkoutena. Tässä vaiheessa syntyy uudenlainen tietoisuus omasta kehosta ja normaaliudesta sekä kyky

11 kuunnella omia ja toisten toiveita ja valmiuksia. Itsensä vertailu muihin kuuluu murrosikään ja aikuisilta saatu kannustus on tärkeää nuoren itsetunnon vahvistumisen kannalta. Herkkyysvaiheessa nuoren seksuaali-identiteetti hakee suuntaa. Tällöin voi olla ihastumisia molempiin sukupuoliin, mikä saattaa herättää nuoressa pelkoa ja ahdistusta epänormaaliudesta. On siis tärkeää, että nuori saa tietoa nuoruusiän kokeilevasta monimuotoisuudesta sekä myös aikuisuuden seksuaalisen monimuotoisuuden rikkaudesta. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 22 23.) Toisella portaalla eli Idolirakkaus-portaalla nuori ihastuu kodin ulkopuoliseen kohteeseen. Idoli voi olla samaa tai eri sukupuolta nuoren kanssa. Tällä portaalla nuori harjoittelee ihastumiseen ja rakastumiseen liittyviä tunteita ja sietämään niitä. Nuori oppii myös sietämään pettymyksen tunteita, sillä rakkaussuhde ei koskaan oikeasti toteudu. Idolirakkaus auttaa nuorta irrottautumaan vanhemmistaan ja nuori voi samaistua idoliin ja etsiä oman kehityksen suuntaa. Tämä rakkaus voi kulkea ihmisen mukana läpi elämän. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 16.) Kolmannella portaalla eli Tuttu Salattu -portaalla nuori ihastuu johonkin lähellä olevaan tuttuun henkilöön. Tunteita ei kuitenkaan vielä paljasteta muille. Nuoren seksuaalinen identiteetti alkaa hahmottua, mutta ihastua voi silti molempiin sukupuoliin huolimatta aikuisuuden seksuaalisesta suuntautumisesta. Tällä portaalla nuori opettelee tunteiden käsittelyä yksin. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 16 17.) Moni homoseksuaali viipyy tällä kehityksen portaalla heteroita pidempään tai jopa lopullisesti, sillä yhteiskunnan sosiaaliset tekijät ovat vielä usein homovastaisia, eikä ei-hetero välttämättä voi tai uskalla kertoa todellisia tunteitaan. Aikuisen tehtävänä on painottaa nuorelle, että jokaisella on oikeus elää ja rakastaa seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. (Väestöliitto i.a.h.) Kaverille kerrottu -portaalla nuori uskaltautuu kertomaan ihastumisestaan ystävälle, mutta ei kuitenkaan vielä ihastuksen kohteelle. Tunteille kaivataan tukea ja hyväksyntää, jotta nuori uskaltaa luottaa omiin tunteisiinsa. Nuoren itsetunto voi vahvistua tai joutua koville tässä vaiheessa. Tällä portaalla punnitaan myös ystävyyttä ja harjoitellaan myötäelämistä, luottamusta sekä ristiriitojen selvittelyä. Jotkut saattavat myös liioitella itsenäisyyttään kehumalla kuvitelluilla seurustelukokemuksilla. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 17.)

12 Tykkään susta -portaalla harjoitellaan tunteiden ilmaisua ihastuksen kohteelle. Nuori kokee voivansa itse toimia asioiden eteen ja haaveilee itsenäisestä elämästä. Ihastuksen kohteet vaihtuvat vielä usein. Portaan haasteena on vastoinkäymisistä ja vaikeista tunteista selviäminen. Tässä vaiheessa kehitystä nuorella on jo jonkinlaisia valmiuksia kestää torjutuksi tuleminen. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 17.) Kehitysvaiheen seurustelusuhteissa on tavallista, että läheisyys puuttuu kokonaan. Seurustelu on ystävyyttä tai vain nimellistä seurustelua, jolloin nuoripari on sopinut seurustelevansa, vaikka eivät ole tekemisissä keskenään. (Väestöliitto i.a.h.) Kuudennella portaalla eli Käsi kädessä -portaalla opetellaan olemaan toisen ihmisen kanssa ja huomioimaan häntä. Portaalla ilmaistaan rakkautta ilman seksiä ja opetellaan vastaanottamaan rakkautta. Yhdessäolo tuo mukanaan eroottiset tunteet ja ne puretaan itsetyydytyksellä. Nuori opettelee käsittelemään sydänsuruja ja tarvitsee aikaa ja mahdollisuuksia niiden käsittelyyn. Lisäksi ystävät ja turvalliset aikuiset ovat tärkeitä tukia nuoren pettymysten käsittelyn avuksi. Tässä vaiheessa nuorella on tarve itsenäistyä. Käsi kädessä on yksi vaativimmista portaista ja sillä olisi hyvä pysytellä riittävän kauan. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 17 18.) Suudellen-portaalla harjoitellaan ilmaisemaan rakkautta ja intiimiä kiintymystä halailemalla ja suutelemalla. Tässä vaiheessa kosketellaan harvoin rintoja ja sukupuolielimiä. Kiihottuminen on kuitenkin mahdollista, jolloin pojilla syntyy erektio ja tytöillä emätin kostuu ja nännit kovettuvat. Seurustellessa kumppanit alkavat olla kiinnostuneita toistensa ajatuksista ja mielipiteistä. Nuoren on tärkeää tunnistaa omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Seuraavalle portaalle siirtyminen edellyttää omien valmiuksien ja vastuun tiedostamista. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 18.) Rohkaistumisvaiheessa, eli kahdella viimeisellä portaalla, kumppanin kanssa aletaan harrastaa seksuaalista toimintaa. Tässä kehitysvaiheessa nuoren järjen, tunteen ja biologian kehitystasojen tulisi olla tasapainossa. Järjen tasolla nuori omaksuu tietoa muun muassa itsensä huolehtimisesta ja vastuusta, tunteen tasolla nuori oppii hallitsemaan tunteitaan ja biologian tasolla jokainen kehittyy omaa tahtiaan. Seksuaalisen kanssakäymisen alkaessa pojat huolehtivat muun muassa kyvykkyydestään ja tytöt kehonsa kelpaavuudesta. Nuoren tulisi löytää itsevarmuus, voittaa pelot ja tehdä päätöksiä liittyen seksuaalisuuteensa ja muutenkin elämään. Jos nuori ei itse ole valmis seksuaaliseen

13 toimintaan, vaan hän joutuu seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, saattaa hänen minäkuvansa häiriintyä. Tämä voi tuottaa ongelmia parisuhteissa aikuisuudessakin. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 25 27.) Kahdeksannella portaalla eli Mikä tuntuu hyvältä? -portaalla nuori opettelee tuntemaan omaa ja toisen kehoa. Lisäksi harjoitellaan antamaan ja ottamaan vastaa hellyyttä, kosketusta ja nautintoa seksuaalisessa tilanteessa. Nuoren seksuaalinen minäkuva vahvistuu näiden kokemusten kautta. Tärkeää on opetella puhumaan seksiin liittyvistä asioista, kuten toiveista, odotuksista ja peloista yhdessä kumppanin kanssa. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 18.) Yhdyntä ei ole vielä ajankohtainen ja seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyy vielä häpeilyä, esimerkiksi ei uskalleta olla alasti valojen ollessa päällä tai näyttää sukupuolielimiä (Väestöliitto i.a.h). Viimeinen porras on Rakastelu-porras, jolloin järki, tunne ja biologia kohtaavat. Tässä vaiheessa nuori pystyy yhdistämään rakkauden ja seksin sekä tuntea sitä kautta fyysistä ja psyykkistä mielihyvää. Kehitysvaiheessa harjoitellaan omien ja kumppanin kokemusten, tunteiden, mieltymysten ja halujen huomioimista sekä molempien osapuolten rajojen kunnioittamista. Nuoren tulee myös osata kantaa vastuu seksuaalisuudestaan ja teoistaan. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2000, 19.) Esimerkiksi sukupuolitaudit ja suunnittelemattomat raskaudet on osattava ehkäistä. On myös osattava pohtia seurustelusuhteen mahdollisuuksia ja eroa mahdollisena ratkaisuna, jos parisuhde ei tunnu toimivan. (Väestöliitto i.a.h.) 2.3 Seksuaalisen kypsymisen tukeminen Kaikki nuoret eivät voi puhua kotonaan seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja ystäviltä tai medialta saatu tieto voi olla väärää. Tutkimusten mukaan nuoret kuitenkin tarvitsevat keskustelukumppania ja neuvonantajaa näissä asioissa, ja siksi olisi tärkeää, että tämä keskustelutoveri olisi luotettava aikuinen, jolla on asianmukaista tietoa ja ymmärrystä. (Kosunen 2002, 136 137.) Useimmiten nuoret eivät oma-aloitteisesti hakeudu terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle ennen ensimmäistä yhdyntäkokemustaan. Säännölliset tapaamiset kouluterveydenhoitajan kanssa ovat tärkeitä, sillä ne

14 mahdollistavat seksuaalisuuden käsittelyn nuoren kehityksen ja tarpeen mukaan. (Apter 2006.) Epäonnistuneet seksuaaliset kokemukset nuoruusiässä voivat heikentää nuoren itsetuntoa ja minäkuvaa, mikä voi johtaa ongelmiin ihmissuhteissa tai seksuaalielämän häiriöihin. Seksuaaliterveyden edistämisessä tulisikin voida tunnistaa riskiryhmät, esimerkiksi hyvin varhain tai myöhään kehittyneet, jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon, sekä pitkäaikaissairaat ja vammaiset, joiden seksuaalisuus jää usein huomiotta. Tutkimukset ja selvitykset viittaavat siihen, että sukupuolielämässä riskejä ottavat nuoret käyttäytyvät riskialttiisti muutenkin ja usein taustalla on perheongelmia. (Kosunen 2002, 136 137.) Tästä syystä olisi tärkeää, että riskikäyttäytymiseen puututtaessa huomioitaisiin nuoren elämän eri osa-alueet (Apter 2006). 2.4 Seurustelu Seurustelu on kahden ihmisen vuorovaikutusta, yhdessä olemista sekä tekemistä ja siinä pätevät ystävyyden säännöt. Jokainen itse tietää, milloin on valmis aloittamaan seurustelun, eikä sille ole yleistä ikärajaa. Vaikka fyysinen kehitys olisi hyvinkin pitkällä, ei se tarkoita, että olisi välttämättä valmis seurustelusuhteeseen. Jos ajatus seurustelusta ei tunnu hyvältä, ei ole pakko seurustella. On tärkeää antaa itselleen ja kehitykselleen aikaa. (Väestöliitto i.a.b.) Etenkin varhaisnuoruudessa (12 15-vuotiaana) ihastumisen tai rakkauden kohteet voivat vaihtua useasti. Seurustelukumppanin ulkonäkö ja muissa herättämä ihailu voi olla tärkeämpää kuin se, onko parilla mitään yhteistä. Ujot kontaktiyritykset, suudelmat ja suuret puheet ovat yleisiä. (Cacciatore 2007, 168 169.) Ihastukset ja seurustelu ovat keino tutustua itseensä toisesta peilaten (Kaltiala-Heino 2004, 61). Seurustelun alkuaikoina pari usein haluaa viettää paljon aikaa kahdestaan, jolloin muut ihmissuhteet ja asiat elämässä saattavat kärsiä. Suhde voi yleensä paremmin, jos osapuolet viettävät välillä aikaa erikseen. Seurusteluun kuuluu myös erimielisyydet ja riidat. Rakentavaan riitelyyn kuuluvat valmius muuttaa omaa käyttäytymistä, joustavuus, kompromissit, anteeksi pyytäminen ja antaminen sekä sovinto. Turhaa kärjistämistä,

15 syyttelyä, vähättelyä ja mykkäkoulua tulisi välttää. Riidat saattavat myös puhdistaa ja lujittaa parisuhdetta. (Väestöliitto i.a.b.) Erimielisyyksissä on hyvä muistaa, että ihmistä, jota rakastaa eniten, voi myös satuttaa eniten. Suhteessa tiedetään, mikä toista satuttaa, ja malttinsa menettäessään ihminen usein kohdistaa negatiiviset tunteensa lähimpään ihmiseen, joka yleensä on oma kumppani. (Hjelm 2002, 86, 112.) Seurustelun alussa on yleensä voimakkaan kiinnostuksen, ihastumisen tai rakastumisen vaihe, jossa kumppani nähdään suurimmaksi osaksi positiivisessa valossa. Yksi ihmisten perustarpeista on luoda pysyviä kiintymyssuhteita ja saada läheisyyttä. Rakastumisvaiheeseen liittyykin tarve kuulua yhteen ja löytää läheisyys toisen ihmisen kanssa. (Väestöliitto i.a.a.) Rakastumisvaiheen jälkeen seuraa itsenäistymisvaihe. Kun rakastumisvaiheessa haetaan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, itsenäisyysvaiheessa taas haetaan omaa tilaa sekä suhteen rajoja. Itsenäistyminen ja oman tilan ottaminen voi olla vaikeaa ja joskus tässä vaiheessa itsenäistytään ulos parisuhteesta. Vaihe saattaa myös aiheuttaa ristiriitatilanteita, joissa itsestä ja kumppanista voi löytää aivan uusia, negatiivisiakin, puolia. Itsenäistymisvaiheen avulla osapuolet huomaavat parisuhteen olevan kahden erilaisen yksilön tuottamaa yhteistä elämää, eikä vain sitä, että jatketaan toisen elämää yhdessä. Itsenäistymisvaiheen onnistuessa kumppaneiden välille muodostuu vastavuoroinen parisuhde, jossa molemmat osapuolet voivat ilmasta tunteitaan ja tarpeitaan sekä tunnustaa toistensa arvon. (Väestöliitto i.a.a.) Parisuhteen viimeinen vaihe on rakkausvaihe. Siinä hyväksytään todelliset puolet itsestä ja toisesta. Toisen ihmisen rakastamisen edellytys on, että rakastaa itseään. Kun hyväksyy itsensä, voi hyväksyä toisen juuri sellaisena kuin hän on, sisällyttäen myös ne epämieluisat puolet. Rakkauteen kuuluu sitoutuminen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, intiimiys eli psyykkinen läheisyys, intohimo eli fyysinen läheisyys ja edellytysten luonti itsensä ja toisen kasvulle naisena tai miehenä. Nämä rakkauden elementit painottuvat eritavalla suhteen eri vaiheissa, välillä laantuen ja välillä voimistuen. (Väestöliitto i.a.a.)

16 2.5 Seksi Seksi on nautintoa tuottavaa toimintaa yksin tai yhdessä (Väestöliitto i.a.c). Se on rakkauden, nautinnon, läheisyyden kaipuun tai jonkin muun myönteisen tunteen tarpeen muuttamista teoksi. Seksiin liittyy aina tunteita ja ihminen on siinä kokonaisuutena mukana. Se ei siis ole vain yhdyntää, vaan kaikkea positiivista seksuaalisuuden ilmaisemista. (Cacciatore 2007, 180 181.) Yksin seksi on esimerkiksi haaveilua, fantasioita ja itsetyydytystä. Yhdessä se on esimerkiksi hyväilyä ja rakastelua. Seksiä ei voi arvioida muiden ihmisten kokemusten tai mieltymysten mukaan ja se on hyvin yksityinen asia. (Väestöliitto i.a.c.) Tärkeintä ei ole orgasmi, vaan seksissä on kyse nautinnosta, halusta, tuntemisesta, tuntumisesta ja turvallisuudesta (Väestöliitto i.a.f). Jos nämä jättää pois, seksi muuttuu suoritukseksi, jota tehdään, koska niin kuuluu tehdä ja siihen on tarve. Tällöin seksi voi olla jotenkuten tyydyttävää, mutta se voi myös muuttua rutiiniksi, turhaksi ja tylsäksi, jota haluaa yhä harvemmin. (Cacciatore 2007, 263.) Seksiä tulee harrastaa vain omasta halusta. Vastentahtoisesti suoritetusta seksistä voi seurata estoja ja itsetunnon laskua. (Väestöliitto i.a.f.) Vaikka seksiä ei harrastaisi lisääntymisen tai rakkauden nimissä, vaan vain nautinnon vuoksi, liittyy siihen aina suuri vastuu, esimerkiksi sukupuolitaudeista ja ehkäisystä (Hjelm 2002, 86). Lisäksi tulee ottaa huomioon kumppanin tunteet ja halut. Kumppanin halukkuutta voi kysyä suoraan tai lähestyä koskettamalla, katseilla ja hyväilyillä. Seksiin ei kuulu orgasmipakko, aikataulu tai mekaaninen suorittaminen. Se on tutkimusmatka ja uteliaisuutta omaan ja toisen kehoon sekä mielihyvän kokemiseen. (Väestöliitto i.a.f.)

17 3 SEKSUAALITERVEYS Seksuaaliterveys on ihmisen fyysistä, psyykkistä, emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia. Seksuaaliterveyteen kuuluu mahdollisuus nauttia ja ilmaista seksuaalisuuttaan ilman riskiä sukupuolitaudista, ei-toivotusta raskaudesta, väkivallasta tai syrjinnästä. Hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveys on osa vastuullista, turvallista ja tyydyttävää seksuaalisuutta. Kaikkien ihmisten seksuaalisten oikeuksien kunnioittaminen ja suojeleminen ovat edellytyksenä hyvään seksuaaliterveyteen. (WHO 2006, 1 5.) Lottes (2000) korostaa seksuaaliterveyden uutta näkökulmaa, jonka mukaan seksuaalinen mielihyvä ja nautinto ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Lisääntymisterveys on osa seksuaaliterveyttä. Seksuaaliterveydestä puhuttaessa voidaan tarkastella lisääntymisen rinnalla seksin muita tarkoituksia, kuten virkistäytymistä ja ihmissuhteiden lähentymistä. Seksuaaliterveystermi huomioi lisäksi homomiesten ja lesbonaisten seksuaaliterveyden. (Lottes 2000, 21 23.) SIECUS (the Sexuality, Information, and Education Council) on määritellyt seksuaalisesti terveen aikuisen ja ihmissuhteen ominaisuuksia. Seksuaalisesti terve aikuinen arvostaa kehoaan ja kunnioittaa muita sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Hän toimii omien arvojensa mukaisesti, tekee harkittuja ratkaisuja ja ottaa vastuun omista teoistaan sekä pitää huolta omasta seksuaaliterveydestään. Seksuaalisesti terve ihmissuhde on tasa-arvoinen, rehellinen, ei riistä kumpaakaan osapuolta, tuottaa molemmille tyydytystä sekä on suojattu ei-toivotulta raskaudelta ja sukupuolitaudeilta. (SIECUS 2004, 16 17.) 3.1 Nuorten seksuaaliterveys Nuoren seksuaaliterveys edellyttää, että nuori saa omalle kehitystasolleen sopivaa tietoa seksuaalisuudesta. Nuoret omaksuvat tietoja kaikkialta ympäristöstään, muun muassa internetistä, televisiosta ja kavereilta. Ongelmana on hyvän ja huonon sekä oikean ja väärän tiedon sekoittuminen. (Väestöliitto i.a.d.) Samanikäiset nuoret voivat olla keskenään hyvin eri vaiheissa seksuaalisessa kehityksessään. Nuorille annettava seksuaalitieto tulisi suhteuttaa heidän kehitystasoonsa. (Cacciatore 2006, 208.)

18 Puberteetti ajoittuu noin 12 22 ikävuoden välille. Tällöin nuori joutuu sopeutumaan omassa kehossaan ja ihmissuhteissaan tapahtuviin muutoksiin sekä luomaan oman arvomaailmansa. (Kaltiala-Heino 2004, 61.) Varhaismurrosiässä nuoren mielen valtaa hämmennys ja epävarmuus, joita nämä muutokset aiheuttavat. Hämmennys ja epävarmuus vähenevät oman kehon ja ympäröivän seksuaalikulttuurin tultua tutummiksi. Tällöin nuori alkaa hankkia enemmän kokemuksia ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta. Nuori ei kykene vastaamaan yksin seksuaaliterveydestään ennen kuin hänellä on riittävä tieto ja ymmärrys olemassa olevista riskeistä. (Cacciatore 2006, 206 208.) Kehitysvaiheen yksi tärkeä haaste on seksuaalinen kypsyminen. Nuoren tulee oppia hyväksymään oma seksuaalisuutensa ja olemaan osa vastavuoroista seksuaalista suhdetta. Nuoruusiän kaikkien kehityshaasteiden onnistunut läpikäyminen tukee osaltaan nuoren seksuaalista kypsymistä. (Kaltiala-Heino 2004, 61.) Nuorten seksuaalinen kehitys etenee portaittain. On tärkeää ymmärtää jokaisen vaiheen merkitys nuoren seksuaaliterveydelle ja turvata nuoren mahdollisuus edetä kehitysportaalta toiselle rauhassa omaan tahtiinsa. (Cacciatore 2006, 206.) Varhainen seksuaalinen aktiivisuus ei välttämättä merkitse aikaista seksuaalista kypsymistä, vaan voi ennemmin olla merkki kehityksen ongelmista. Ongelmien taustalla voi olla esimerkiksi päihteiden käyttö, kaveripiirin painostus tai perheen ongelmat. (Kaltiala-Heino 2004, 61 62.) Riskikäyttäytymisen taustalla voivat olla myös nuoren huono itsetunto, rakkauden ja hellyyden puute sekä seksuaaliset loukkaukset (Cacciatore 2006, 208). Nuoret saavat ristiriitaisia viestejä seksuaalisuudesta. Mediassa nuorille markkinoidaan oman seksuaalisuuden korostamista muun muassa pukeutumisella. Nuorten seksuaalisuuteen ei kuitenkaan suhtauduta luontevasti. Keskusteluissa nuorten seksuaalisuutta käsitellään usein kielteisenä ilmiönä keskittyen ainoastaan ongelma- ja riskikäyttäytymiseen. (Kaltiala-Heino 2004, 62.) Nuoret taas toivovat laajempaa keskustelua rakastumisesta, rakastelemisesta, itsetyydytyksestä ja seksuaalisista vähemmistöistä (Liinamo 2000, 227).

19 3.1.1 Nuorten seksuaaliterveystilanne Suomessa Suomessa on tehty tutkimuksia ja tilastointia nuorten seksuaalisesta käyttäytymisestä vuodesta 1986. Pitkäaikaisen tilastoinnin avulla voidaan arvioida nuorten seksuaalisen käyttäytymisen muutoksia. (Kosunen 2004, 46 47.) Vuosittaisia valtakunnallisia kouluterveyskyselyitä on tehty vuodesta 1996. Kyselyllä kartoitetaan nuorten elinoloja, kouluoloja, terveyttä, terveystottumuksia, terveysosaamista ja oppilashuoltoa. Kyselyssä selvitetään myös nuorten seksuaaliterveystilannetta. (Luopa 2007, 1 2.) Yläasteikäisten nuorten seksuaalitietoutta kartoitettiin vuonna 2006 väestöliiton seksuaaliterveystietokilpailulla. Kyselyn mukaan 25 prosentilla pojista ja 20 prosentilla tytöistä oli huonot seksuaalitiedot. Huonon tietämyksen kriteerinä oli, että osasi vastata oikein enintään puoliin kysymyksistä. Poikkeuksena olivat erityiskoulujen oppilaat, joista 45 prosentilla oli kyselyn perusteella huonot seksuaalitiedot. Yleisesti ottaen tytöillä oli paremmat tiedot kuin pojilla. Tyttöjen paremmat tiedot koskivat lapsuuden seksuaalisuutta, murrosikää ja raskauksia. Sekä tytöillä että pojilla oli huonot tiedot seksuaalisesta kanssakäymisestä ja sukupuolitaudeista. (Kontula & Meriläinen 2007, 126 127.) Nuoret aloittavat seksuaalisen kanssakäymisen nuorempina kuin ennen. 1900-luvun puolenvälin jälkeen seksuaalinen aktiivisuus on aikaistunut keskimäärin 3 4 vuodella. Länsimaissa tähän arvellaan vaikuttaneen osaltaan nuorten puberteetin aikaistuminen. Pohjoismaissa nuoret aloittavat yhdynnät keskimäärin nuorempina kuin muualla Euroopassa ja tytöt nuorempina kuin pojat. (Kaltiala-Heino 2004, 62.) Vuoden 2009 kouluterveyskyselyn mukaan 22 % yläasteikäisistä oli ollut yhdynnässä ainakin yhden kerran (Stakes 2009). Luku on pysynyt samalla tasolla 1990-luvun lopulta lähtien (Stakes 1999). Nuorten yhdyntäkerrat ja kumppanien määrät ovat jatkuvasti lisääntyneet. Kondomin sijasta nuoret käyttävät yhä enemmän hormonaalista ehkäisyä. Raskauden ehkäisy on osaltaan siis tehostunut, mutta sukupuolitaudeilta suojaudutaan aiempaa huonommin. (Kosunen 2004, 51 58.) Ilman ehkäisyä seksiä harrastavien nuorten osuus on pysytellyt 15 20 prosentissa (Gissler 2004, 24 25). Nämä muutokset nuorten seksuaalikäyttäytymisessä ovat aiheuttaneet klamydiatartuntojen lisääntymisen 15 19-vuotiaiden keskuu-

20 dessa. Suomessa tartuntojen määrät kasvoivat 60 % vuosien 1995 2005 välillä. Vuonna 2005 tilastoitiin 12 720 tartuntaa. Todellisuudessa tartuntojen määrän epäillään olevan suurempi, koska klamydiaa esiintyy paljon oireettomana. (Öhman, Lehtinen, Koskela, Surcel & Paavonen 2006.) Tartuntatautirekisterin mukaan vuonna 2008 tartuntojen määrä on lähtenyt laskuun. Vuonna 2009 tartuntoja tilastoitiin 12 485. (THL Tilastotietokeskus 2007; 2008; 2009.) Kymmenessä vuodessa alle 20-vuotiaiden tekemien aborttien määrä kasvoi yli 50 prosentilla vuoteen 2002 mennessä. Alaikäisten tekemien aborttien määrä on kasvanut suhteellisesti enemmän kuin täysi-ikäisten. (Gissler 2004, 18.) Raskauden keskeytyksen tehneistä nuorista kaksi viidesosaa oli ollut yhdynnässä ilman ehkäisyä. Keskeytyksen perusteena ovat yhä useammin sosiaaliset syyt. Vuoden 2002 jälkeen alaikäisten tekemien keskeytysten määrät ovat vähentyneet. (Heino, Gissler & Solmula 2009, 2 3, 8.) Suomessa alaikäisten synnyttäjien määrä laski tasaisesti parinkymmenen vuoden ajan, kunnes 1990-luvun lopussa synnytysten määrät lisääntyivät. Vuonna 2004 synnytystenkin määrä taittui uuteen laskuun. (Vuori & Gissler 2008, 22.) Kansainvälisten vertailujen mukaan nuorten alhaiset synnytys- ja aborttiluvut ovat laajan seksuaalikasvatuksen ja seksuaalipalveluiden helpon saatavuuden tulosta (Kosunen 2000, 271). 3.1.2 Monikulttuurinen seksuaaliterveys Suomessa on saatavilla hyvin vähän tutkittua tietoa maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten terveydestä. Seksuaali- ja lisääntymisasiat ovat monissa kulttuureissa tabuja, eikä niistä keskustella. Näin ollen nuorten tiedot seksuaali- ja lisääntymisasioissa voivat olla vajavaisia. Naisten käyttäytymistä pidetään usein koko ryhmän kunnian asiana ja tästä syystä esimerkiksi seurustelun ja avioitumisen suhteen ollaan tarkkoja. Pahimmillaan tämä voi johtaa tyttöjen sukupuolisuuden rajoittamiseen väkivalloin. (Apter, Eskola, Säävälä & Kettu 2009, 11 12, 23.) Esimerkiksi muslimeilla esiaviollinen seksi on rikos, josta rangaistaan sekä miestä että naista, eikä seksuaalivalistusta anneta, sillä jotkut vanhemmat ajattelevat sen yllyttävän kiellettyihin seksikokeiluihin (Hallenberg 2008, 90 92). Romanikulttuurissa taas seksuaalisuuteen liittyvistä asioista vaietaan vanhempien romanien seurassa häveliäisyyssyistä (Laiti 2008, 158). Näistä syistä tulisi ottaa huomioon erityisesti nuorten naisten seksuaaliterveyden kysymykset. Perheiden

21 kanssa olisi hyvä pyrkiä avoimeen keskusteluun, koska ulkopuolisen osallistuminen nuorten seksuaalikasvatukseen voidaan kokea uhkaavana ja loukkaavana. Kaikilla nuorilla on oikeus riittävään ja asianmukaiseen tietoon seksuaali- ja lisääntymisterveydestä sekä oikeus turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Seksuaaliterveyden perustana on arvostava suhtautuminen omaan kehoon ja itsemääräämisoikeus. (Apter, Eskola, Säävälä & Kettu 2009, 11 12 & 23.) Itsemääräämisoikeutta saattaa rajoittaa esimerkiksi kulttuurin kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Muun muassa Jehovan todistajat pitävät homoseksuaalista toimintaa vakavana syntinä. (Venesperä 2008, 49 50.) Islamin maissa se taas on kokonaan kriminalisoitu (Hallenberg 2008, 93). 3.2 Sukupuolitaudit Sukupuolitaudin voi saada ja tartuttaa, jos tautia aiheuttavaa virusta tai bakteeria on sukupuolielimien, peräsuolen tai suun limakalvoilla sekä eritteiden ja veren kosketuksessa (Bayer 2009, 39). Sukupuolitaudit voidaan jakaa bakteeri- ja virustauteihin. Bakteerien aiheuttamia sukupuolitauteja ovat klamydia, tippuri ja kuppa. Klamydia on usein oireeton. Oireillessaan klamydia voi aiheuttaa naisilla lisääntynyttä valkovuotoa, veristä vuotoa tai kirvelyä virtsatessa. Klamydia saattaa myös aiheuttaa munasarjatulehduksen, johon voi liittyä korkea kuume ja märkäpesäkkeitä lantiossa. Hoitamaton klamydia voi aiheuttaa myös riskiä kohdun ulkopuoliseen raskauteen ja lapsettomuutta. Miesten yleisimmät oireet ovat kirvely virtsatessa ja erite siittimessä. Myös miehillä hoitamaton klamydia saattaa aiheuttaa lapsettomuutta. Klamydia todetaan virtsasta, kohdunkaulan kanavasta tai molemmista otetusta näytteestä. Tauti hoidetaan antibiooteilla ja hoito on terveysasemalla maksutonta. Tippurin oireet ja jälkiseuraukset ovat klamydian kaltaisia. Se todetaan virtsasta tai pumpulitikulla otettavalla näytteellä ja hoidetaan antibioottikuurilla. Tippuri on lähiaikoina vähentynyt Suomessa, mutta ei hävinnyt kokonaan. Kuppa puolestaan on lisääntynyt Suomessa matkailun myötä viime vuosina. Se on krooninen infektio, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan. Kuppa hoidetaan penisilliinikuurilla. (Bayer 2009, 39 41.) Virusten aiheuttamia sukupuolitauteja ovat Genitaalialueen herpes, kondylooma ja Hiv. Genitaalialueen herpes on virus ja pysyy elimistössä koko loppuelämän. Sen uusiutu-

22 misriskiä ja oireita voidaan helpottaa lääkkeillä. Herpes voi uusia usein, silloin tällöin tai ei enää koskaan ensimmäisen kerran jälkeen. Herpeksen oireita ovat kipeät rakkulat sukupuolielinten alueella ja korkea kuume. Hi-virustartunnan ensioireet muistuttavat flunssaa: kuume, päänsärky ja niveloireet. Tautia ei voida parantaa, mutta sen etenemistä hidastavia lääkkeitä on käytössä. Edetessään Hiv-tartunta voi muuttua Aidsiksi eli hengenvaaralliseksi immuunikadoksi. Hiv testataan verikokeella, jonka luotettavin aika on vasta kolmen kuukauden jälkeen mahdollisesta tartunnasta. Kondylooma- eli visvasyyläviruksen aiheuttamat tulehdukset ovat usein oireettomia. Oireillessaan se aiheuttaa syylämäisiä muutoksia sukupuolielinten alueella. Kondyloomaviruksia tunnetaan lähes sata eri tyyppiä ja jotkut niistä voivat altistaa kohdunkaulan kanavan muutoksille ja syövälle. Ulkoisten sukupuolielinten alueella olevat oireet hoidetaan yleensä lääkeliuoksella tai -voiteella, mutta virtsaputkessa, peräaukossa, emättimen seinämillä tai kohdunsuulla olevat kondyloomat tarvitsevat useimmiten kirurgisia menetelmiä. (Bayer 2009, 40 41.) Näiden lisäksi ovat sukupuoliteitse tarttuvat hepatiitit, jotka ovat viruksen aiheuttamia maksatulehduksia. Ne aiheuttavat akuutissa vaiheessa vakavia, mutta yleensä myöhemmin palautuvia häiriöitä maksan toiminnassa. Hepatiitit saattavat kuitenkin kroonistua ja altistaa maksakasvaimille. Hepatiitteja varmuudella parantavaa lääkettä ei ole. (Bayer 2009, 41.) 3.3 Sukupuolitautien ja raskauden ehkäisy Tärkeä osa sukupuolitautien ennaltaehkäisyä on asiallisen tauteja koskevan informaation antaminen. Tavoitteena on, ettei kukaan saisi tartuntaa tietämättä seksitautien riskeistä. Riskiä tartuntaan kasvattaa seksikumppaneiden vaihtuvuus, mutta toisaalta tartuntaan riittää yksi suojaamaton yhdyntä. Tartuntavaaraa voi vähentää harrastamalla turvallista seksiä. Turvallista seksiä on halailu, suukottelu, koskettelu, sukuelinten hyväily käsin ja kondomin käyttäminen aina suuseksin ja yhdynnän aikana. Tärkeää on estää eritteiden pääsy toisen limakalvoille. Kondomi on tehokas ehkäisymenetelmä, jos sitä käyttää oikein. (Aho & Hiltunen-Back 2007.)

23 Erilaisia ehkäisymenetelmiä on paljon ja niistä löytyy varmasti jokaiselle elämäntilanteeseen sopiva vaihtoehto. Valintaan vaikuttavat muun muassa naisen terveydentila, ikä, paino ja tupakointi. Huomioitavia asioita ovat myös kuukautisten kivuliaisuus, kesto ja vuodon määrä. Ehkäisymenetelmät voidaan jakaa estemenetelmiin ja hormonivalmisteisiin. (Tiitinen 2009a.) Estemenetelmiin lukeutuvat kondomi, pessaari ja spermisidi eli ehkäisypuikko. Kondomi on hyvä vaihtoehto, koska se on ainoa menetelmä, joka oikein käytettynä suojaa raskauden lisäksi myös sukupuolitaudeilta. Kondomia suositellaan käytettäväksi aina satunnaisissa seksisuhteissa, vaikka raskauden ehkäisy olisi hoidettu muulla tavoin. (Tiitinen 2009a.) Kondomin tarkoituksena on estää siittiöiden pääsy emättimeen ja se asetetaan jäykistyneen siittimen päälle ennen limakalvokosketusta (Bayer 2009, 34). Pessaari on kohdun suulle asetettava kuppi. Pessaarin käyttöön tulee aina yhdistää ehkäisypuikko. Pessaari ei ole Suomessa suosittu menetelmä. Spermisidi ei ole yksistään käytettynä tehokas ehkäisymenetelmä. (Tiitinen 2009a.) Puikko muodostaa emättimeen vaahdon, joka tuhoaa suurimman osan siittiöistä ja estää niiden etenemistä (Bayer 2009, 34). Hormonaalisella ehkäisyllä pyritään estämään munasolun kehittyminen ja hedelmöittyminen. Yhdistelmäehkäisyvalmiste sisältää sekä naishormonia, eli estradiolia, että keltarauhashormonia, eli progestiinia. Yhdistelmäehkäisyvalmisteita ovat ehkäisypillerit, - rengas ja -laastari. (Tiitinen 2009a.) Vasta-aiheita yhdistelmäehkäisyn käyttöön ovat muun muassa kohonnut veritulppariski, rintasyöpä, verenpainetauti, maksasairaus ja diabetes. Yhdistelmäehkäisy on yleensä hyvä valinta, jos kuukautiset ovat kivuliaat, runsaat tai epäsäännölliset. Yhdistelmäehkäisyä käytetään yleensä kolmen viikon jaksoissa. Jaksojen välissä on väliviikko, jolloin tyhjennysvuoto tapahtuu. Suosiotaan on kasvattanut tapa, jossa hormoniehkäisyä käytetään yhtäjaksoisesti pidempään, jopa muutaman kuukauden, ja vasta tämän jälkeen pidetään taukoviikko. Tämä mahdollistaa tyhjennysvuotojen harventamisen. (Tiitinen 2009b.) Vaihtoehtona yhdistelmäehkäisylle ovat pelkkää keltarauhashormonia, eli progestiinia, sisältävät valmisteet. Progestiiniehkäisyn käyttö on mahdollista naisille, joille yhdistelmäehkäisyä ei suositella. Ainoa vasta-aihe käytölle on sairastettu rintasyöpä. Progestiinivalmisteita on Suomessa saatavilla minipillereinä, kapseleina ja pistoksena. Minipil-

24 lereissä säännöllisyys on tärkeämpää kuin ehkäisypillereissä. Minipillereitä syödään jatkuvasti ilman taukoja. Jos pillereiden muistaminen on vaikeaa, on vaihtoehtona kapseli tai pistos. Kapseli asetetaan ihon alle ja niitä on saatavilla kolmen tai viiden vuoden ehkäisyteholla. Pistos puolestaan annetaan lihakseen kolmen kuukauden välein. Pistoksen etuna on edullinen hinta. (Tiitinen 2009c.) Suomessa ehkäisypistosta ei käytetä paljoa, koska sen epäillään heikentävän luustoa (Bayer 2009, 31). Keltarauhashormoniehkäisyn sivuoireena voi ilmetä tiputteluvuotoa ja kuukautisten epäsäännöllisyyttä (Tiitinen 2009c). Jälkiehkäisy ei ole varsinainen ehkäisymenetelmä. Sitä tarvitaan tilanteissa, joissa yhdynnän aikainen ehkäisy on jostain syystä pettänyt; esimerkiksi kondomi on rikkoutunut tai yhdynnässä on oltu ilman ehkäisyä. Suomessa käytössä oleva jälkiehkäisyvalmiste sisältää ainoastaan keltarauhashormonia. Jälkiehkäisytabletit tulisi ottaa mahdollisimman nopeasti yhdynnän jälkeen, kuitenkin viimeistään 72 tunnin kuluttua. Yli 15- vuotiaat saavat jälkiehkäisyn apteekista ilman reseptiä. Jälkiehkäisystä huolimatta on 1 5 prosentin mahdollisuus tulla raskaaksi. Raskaustesti on syytä tehdä, jos kuukautiset ovat myöhässä. Nuoret tulisi myös ohjata jälkitarkastukseen, jossa tarjotaan mahdollisuutta klamydiatestiin. (Tiitinen 2009d.) 3.4 Nuorten seksuaalioikeudet Kansainvälinen järjestö IPPF (International Planned Parenthood Federation) on luonut seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien peruskirjan, jonka tavoitteena on maailmanlaajuisesti edistää ja suojata ihmisten seksuaalioikeuksia. Näistä oikeuksista väestöliitto on muokannut suomalaiseen yhteiskuntaan sopivat nuorten omat seksuaalioikeudet. Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia ja kuuluvat kaikille nuorille riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä tai terveydentilasta. Nuorten seksuaalioikeuksien perustana on nuorten itsemääräämisoikeus elämäänsä ja vartaloonsa. (Väestöliitto i.a.e.) Seksuaalinen itsemääräämisoikeus merkitsee oikeutta nauttia hetero- tai homoseksuaalisuudesta joutumatta syrjinnän, painostuksen tai syyllistämisen kohteeksi. Nuorten terveyden kannalta tärkeä oikeus on saada kehittyä rauhassa omaan tahtiin ja häiriöttä omanlaiseen seksuaalisuuteen. (Cacciatore 2006, 215.) Nuorten oikeuksiin kuuluu saada ajantasaista tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä. On aikuisten

25 velvollisuus varmistaa, että nuoret ovat tietoisia omista oikeuksistaan sekä valvoa oikeuksien toteutumista. (Väestöliitto i.a.e.) Seksuaalioikeudet tuovat mukanaan nuorille velvollisuuksia ja vastuuta. Nuorten on kunnioitettava muiden seksuaalioikeuksia, kuten muiden on kunnioitettava heidän oikeuksiaan. (Cacciatore 2006, 215.) Nuoret eivät voi pitää huolta omista oikeuksistaan, jos he eivät niitä tunne. On tärkeää korostaa nuorille, että kaikissa tilanteissa on oikeus kieltäytyä seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Oikeuksista kerrottaessa tulee painottaa nuorten oikeutta kehittyä omaan tahtiinsa. Pelottelun sijasta nuorille olisi hyvä tarjota toimintamalleja riskitilanteisiin. (Cacciatore 2006, 224.) 3.5 Nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu Seksuaalista kaltoinkohtelua on kaikki vastentahtoinen seksuaalinen toiminta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita, kuten esimerkiksi intiimialueiden koskettelua tai pakottamista koskettamaan niitä, seksiin tai vartaloon liittyvää vihjailua, pakottamista katsomaan pornografisia materiaaleja, suutelemiseen tai yhdyntään kiristämistä, uhkailua, pakottamista tai lahjontaa. (Väestöliitto i.a.g.) Nuoret vasta rakentavat käsityksiään oikeasta ja väärästä sekä normaaliudesta. Hyväksikäyttäjä on usein nuorelle tuttu ja saattaa olla nuoreen nähden jonkinlaisessa auktoriteettiasemassa. Hyväksikäyttäjä pyrkii manipuloimaan nuoren maailmankuvaa niin, että nuori uskoo kaltoinkohtelun aiheuttaman pahan olon johtuvan nuoresta itsestään. Nuoren on vaikea tunnistaa ja suojautua kaltoinkohtelulta, jos hänellä ei ole riittävän kattavaa tietoa seksuaalioikeuksista ja erityisesti itsemääräämisoikeudesta. (Cacciatore 2006, 219 220.) Väestöliiton vuonna 2006 teettämässä seksuaaliterveystutkimuksessa kartoitettiin parilla kysymyksellä myös nuorten kokemuksia seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Kyselyyn vastasi yli 30 000 8.-luokkalaista nuorta. Kysely kattoi noin puolet koko ikäryhmästä. Pojista 10,3 ja tytöistä 11,5 prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista kaltoinkohtelua. Useimmiten kyse oli intiimialueiden koskettelusta vasten nuoren tahtoa, jota tytöt kokivat yleisemmin kuin pojat. Vakavinta seksuaalista kaltoinkohtelua, eli seksiin pakottamista, oli kokenut useampi poika kuin tyttö. Tulokset osoittavat, että tyttöjen ja poikien kehitys on turvatonta. Seksuaalinen kaltoinkohtelu voi vaikuttaa nuoreen monella taval-

26 la riippuen trauman vakavuudesta, kokemuksesta ja tulkinnasta. Kaltoinkohtelun oireet voivat ilmetä välittömästi, kuukausien tai vuosien kuluttua. Oireina voivat olla nuoren lisääntynyt riskikäyttäytyminen, ahdistuneisuus, vetäytyminen ja pelkotilat. (Cacciatore 2006, 219 221.) 3.6 Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen Yleisellä tasolla seksuaaliterveyttä voidaan edistää sosiaali-, terveys- ja seksuaalipolitiikalla (Kontula 2000, 56). Valtioneuvosto on laatinut kansanterveysohjelman, Terveys 2015, jonka tavoitteena on edistää terveyttä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Ohjelman toteuttaminen edellyttää yhteistyötä useilta tahoilta palvelujärjestelmän lisäksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan myös kansalaisten panostusta. (Valtioneuvosto 2001, 9, 15 21.) Sosiaali- ja terveysministeriön KASTE 2008 2011 ohjelman (sosiaalija terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma) tavoitteena on vähentää nuorten syrjäytymistä, parantaa hyvinvointia ja palveluiden saatavuutta sekä laatua painottaen henkilöstön koulutusta. Ohjelmassa korostetaan ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen tarvetta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008, 23 25, 30.) Terveyden edistämisen politiikkaohjelman mukaan seksuaaliterveys on osa terveyden kokonaisuutta ja siten tärkeä osa terveyden edistämistä (Valtioneuvosto 2007a, 11). Yksilöiden seksuaaliterveyden edistäminen on ihmisten tietojen ja ihmissuhdetaitojen parantamista sekä erilaisuuden hyväksymistä (Kontula 2000, 56). Nuorten seksuaaliterveyteen on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa koulujen seksuaalikasvatuksella (Stakes 2007, 36). Terveyden edistämisen politiikkaohjelman mukaan seksuaaliterveyden opetusta on tehostettava ja siihen on kehitettävä uusia vuorovaikutusmenetelmiä. Lisäksi terveystiedon sisällön ajantasaisuus ja monipuolisuus täytyy huomioida. (Valtioneuvosto 2007a, 4, 11.) Tärkeää on taata seksuaalipalveluiden saatavuus ja luotettavuus. Suomessa seksuaaliterveyspalvelut ovat osa perusterveydenhuoltoa. Lisäksi nuoria palvelee Väestöliiton Nuorten Avoimet Ovet -poliklinikka. (Kosunen 2000, 271 272.) Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman mukaan nuorten seksuaaliterveyspalvelut tulisi järjestää lähipalveluna osana kouluterveydenhuoltoa (Valtioneuvosto 2007b, 7).

27 Suomessa asenteet seksuaalisuutta kohtaan ovat vapaamielisiä. Suomalaisen käytännön mukaan nuori voi esimerkiksi aloittaa ehkäisypillereiden käytön ilman vanhempien suostumusta. Tarkoituksena on madaltaa nuorten kynnystä hakeutua palveluiden piiriin (Kosunen 2000, 271 272.) Tästä huolimatta 39 % yläasteikäisistä nuorista kokee vaikeaksi varata aikaa terveydenhuollosta seksuaaliterveyteen liittyvissä kysymyksissä (Stakes 2009). Oleellista seksuaaliterveyden edistämiselle on ammattihenkilöiden osaaminen ja asiantuntijuus. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen vaatii panostusta henkilökunnan perus-, täydennys- ja erikoistumiskoulutukseen. (Kontula 2000, 63.) Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena on, että seksuaalikasvatusta ja -opetusta antavat vain siihen koulutetut henkilöt. Nuorten seksuaaliterveyden kannalta koulun tarjoamalla opetuksella on suuri merkitys. Aiemmin seksuaaliopetus on kuulunut lähinnä liikunnan, kotitalouden tai biologian opettajan vastuulle, riippumatta siitä onko heillä ollut pätevyyttä siihen. Vuodesta 2012 lähtien terveystiedonopettajalta vaaditaan aineenopettajan pätevyys. Tavoitteena on laadukkaampi opetus ja sitä kautta nuorten seksuaaliterveyden edistäminen. (Stakes 2007, 134.)

28 4 SEKSUAALIKASVATUS Nuorten keskeinen seksuaalioikeus on oikeus oikeaan tietoon ja seksuaalikasvatukseen. Suomessa tämä oikeus toteutuu melko hyvin. (Liinamo 2000, 231.) Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää tietoa nuoret saavat useista lähteistä. He omaksuvat kulttuurin sanattomat ja sanalliset perinteet, juttelevat ikätoveriensa kanssa ja ovat alttiita median viesteille. Seksuaalikasvatuksen tehtävänä on usein uskomusten ja väärinkäsitysten oikaiseminen, uusien näkökulmien antaminen ja kannustaminen omien tunteiden sekä mielipiteiden ilmaisemiseen. (Nummelin 2000, 19.) Seksuaalikasvatusta edistetään koulujen, sosiaali- ja terveydenhuollon, kirkkojen sekä joukkoviestinnän välityksellä. Nuoret tavoitetaan kattavasti koulujen seksuaalikasvatuksella. (Liinamo 2000, 221, 231.) 1990-luvun puolivälin jälkeen seksuaalikasvatus on lisääntynyt kouluissa, mutta sen sisältö ei ole monipuolistunut. Seksuaalikasvatus on nykyään osa terveystiedon opetusta, joka on vähentänyt erikseen tytöille ja pojille annettavaa opetusta. (Kontula & Meriläinen 2007, 124 125.) Suomessa koulujen seksuaalikasvatukseen suhtaudutaan myönteisesti. Toisaalta opetusta on kritisoitu seksiin liittyvien riskien korostamisesta. Seksuaaliopetuksessa on keskitytty käsittelemään raskauden ehkäisyä, seurustelua ja sukupuolitautien ehkäisyä. Nuoret toivovat laajempaa keskustelua rakastumisesta, rakastelemisesta, itsetyydytyksestä ja seksuaalisista vähemmistöistä. (Liinamo 2000, 221, 227.) Seksuaalikasvatukseen sisältyvät seksuaalivalistus, -opetus ja -neuvonta. Seksuaalikasvatuksen avulla hankitaan tietoja, taitoja ja arvoja seksuaalisia suhteita, identiteettiä ja intimiteettiä varten. (Kontula & Meriläinen 2007, 9.) Seksuaalikasvatuksen tulisi lisätä nuorten ymmärrystä seksuaalisuudesta, tukea nuorten seksuaalista kehitystä ja kasvattaa tietämystä seksuaaliterveyteen liittyvistä tekijöistä. Tämä edellyttää seksuaalisuuden ja seksuaalisen kehittymisen käsittelemistä laajasti. (Liinamo 2000, 233.) Seksuaalikasvattajien mukaan tärkeimpiä tavoitteita ovat nuorten vastuuseen kasvattaminen, oikeiden tietojen välittäminen, nuorten oppiminen suhtautumaan luontevasti seksuaalisuuteen ja kokonaispersoonan kasvaminen (Kontula & Meriläinen 2007, 59). Tarkoituksena on tukea lasta tai nuorta omaa seksuaalisuuttaan arvostavaksi yksilöksi.

29 Seksuaalikasvatus ei täytä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten tuen tarvetta, sillä seksuaalikasvatusaineistot ovat heterokeskeisiä. Lisäksi seksuaalikasvattajilla on stereotyyppisiä käsityksiä vähemmistöryhmistä. Seksuaalikasvatuksella tulisi pyrkiä lisäämään suvaitsevaisuutta ja korostaa ihmisten oikeutta seksuaalisuuden ja sukupuolen eri ilmaisutavoille. (Frantti-Malinen 2004, 100 104.) 4.1 Seksuaalisuuteen liittyvien käsitysten siirtäminen nuorille Seksuaalikasvatus ja -materiaalit muokkaavat ja jäsentävät nuorten kokemusta seksuaalisuudesta. Tätä kautta omaksutut käsitykset saattavat määrittää aikuisiän seksuaalisuutta ja parisuhteita. Tämän vuoksi käytetyt käsitteet ja oikea tieto ovat hyvin tärkeitä. (Ilmonen & Nissinen 2006, 25.) Raija Nummelin toteaa tutkimuksessaan (1997), että vuosina 1988 1994 seksuaalivalistuslehtisissä (N=31) seksuaalisuus oli heteroseksuaalisuutta, yhdyntää, riskejä ja ongelmia. Seksuaalista kanssakäymistä kuvaavilla sanoilla (esimerkiksi seksi, sukupuolisuhde, rakastelu, seksuaalielämä) tarkoitettiin lähinnä yhdyntää ja nimenomaan emätinyhdyntää. Sukupuoliyhdyntä kuvattiin seksuaalisen mielihyvän saannin perustapana, jonka lisäksi on joitakin muita korvaavia tapoja, kuten itsetyydytys, jonka merkityksenä pidettiin vain itseensä tutustumista, yhdynnän harjoittelua tai sen korvikkeena olemista. Lehtisten mukaan on itsestään selvää, että nuori alkaa kehitysvaiheen alussa tuntea vetovoimaa juuri vastakkaiseen sukupuoleen. (Nummelin 1997, 98, 109, 121.) Myös Frantti- Malisen (2004) mukaan seksuaalikasvatusmateriaalien heteronormatiivisuus on ongelma, koska materiaalit eivät täytä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarpeita ja oikeuksia jättäen näin osan nuorisosta huomioimatta. Nummelinin tutkimuksessa vain yhdessä lehtisessä eri seksuaalisuudet määriteltiin lyhyesti, muissa seksuaalisuus oli pelkästään heteroseksuaalisuutta. Bi-seksuaalista käyttäytymistä ei käsitelty yhdessäkään lehtisessä ja homoseksuaalisuutta sivuttiin seitsemässä lehtisessä kerrottaessa sukupuolitautien, erityisesti Hi-viruksen, tarttumisesta. Samaa sukupuolta kohtaan tunnettua vetovoimaa pidettiin poikkeuksellisena ja pelottavana, jos sitä edes mainittiin. Homo- ja biseksuaalit kuvatatiin vähemmistönä (he), jotka heteroseksuaalit (me) voivat mahdollisesti hyväksyä. Eräässä lehtisessä homoseksuaale-

30 ja jopa kehotettiin kääntymään asiantuntijan puoleen. Lehtisissä homoseksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä neuvottiin kääntymään eri asiantuntijoiden puoleen kuin heteroseksuaalisuuteen liittyvissä. Niiden mukaan heteroseksuaaleja voi neuvoa muun muassa kouluterveydenhoitaja, mutta homoseksuaalin kysymyksissä auttaa esimerkiksi Seta eli Seksuaalinen tasavertaisuus ry tai Aids-tukikeskus. (Nummelin 1997, 109 112.) 4.2 Seksuaalikasvatuksen vaikuttavuus Suomessa nuorten seksuaalikasvatuksella on pitkät perinteet. Suomalaisen seksuaalikasvatuksen vahvuutena on terveysalan ja opetustoimen tiivis yhteistyö. Nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä tehokkaita ovat laaja-alaiset seksuaaliterveysohjelmat, jotka huomioivat sekä nuorten seksuaaliopetuksen että seksuaaliterveyspalvelut. (Liinamo 2000, 231 232.) Seksuaalikasvatuksella on mahdollista vaikuttaa nuorten yhdyntä- ja ehkäisykäyttäytymiseen. Pitkäkestoisella seksuaalikasvatuksella voidaan tukea myös nuorten vuorovaikutustaitojen kehitystä ja ehkäistä sosiaalista painostusta. Tarkasteltaessa vaikuttavuutta lyhyellä aikavälillä ei muutosta nuorten käyttäytymisestä ole välttämättä havaittavissa. Tällöin kyse on ennemmin seksuaaliterveyteen liittyvien tietojen oppimisesta. (Liinamo 2004, 134 135.) Koulujen seksuaaliopetuksen on todettu vaikuttavan positiivisesti nuorten seksuaalitietoihin. Koulujen seksuaalikasvatuksen vaikuttavuus oli selvästi yhteydessä oppituntien määrään ja aiheen käsittelyn laaja-alaisuuteen. Kouluissa, joissa opetusta oli enemmän ja seksuaaliterveyttä käsiteltiin monipuolisemmin, oppilaiden tiedot olivat paremmat kuin kouluissa, joissa opetus oli suppeampaa. Myös seksuaalikasvattajan motivaatiolla, asenteella ja luontevalla suhtautumisella seksuaalisuuteen oli suuri merkitys oppilaiden oppimiselle. (Kontula & Meriläinen 2007, 18, 130 132.)

31 4.3 Seksuaalikasvatusta keskustelevan opetuksen kautta Keskustelu on keskeinen ihmisten välinen vuorovaikutusmuoto, jossa vuorottelevat kuuntelu ja puhe. Keskustelun aikana tulee huomioida myös sanaton viestintä, kuten ilmeet ja eleet. Keskustelulla välitetään merkityksellisiä viestejä, joihin toisen oletetaan reagoivan. Keskustelulla voidaan pyrkiä saamaan toinen tekemään jotain, vaikuttamaan toisen päätöksiin ja asenteisiin, antamaan informaatiota tai sen avulla voidaan tarkastella erilaisia näkökulmia ja parantaa keskustelijoiden välistä yhteisymmärrystä. (Kauppila 2005, 179.) Yhteistyökoulussamme työskentelytapana ovat oppilaita osallistavat ja vuorovaikutukselliset opetusmetodit. Tämän vuoksi ajattelimme menetelmän sopivan myös koulun periaatteisiin. Kouluissa keskustelua opetusmetodina käytetään melko vähän huolimatta uusista tarjolla olevista keinoista. Keskustelussa oppilaiden tiedon tarpeet nousevat paremmin esille kuin pelkän tutkimustiedon kautta. Tällöin myös heidän tarpeisiinsa pystytään vastaamaan välittömästi. Keskustelu mahdollistaa aiheen syvemmän tarkastelun. Keskustelua opetusmetodina käytettäessä on tärkeää, että opettaja antaa tilaa oppilaille ja innostaa heitä osallistumaan. Opettajan kuuluu tehdä yhteiset pelisäännöt oppilaille selväksi ja valvoa niiden noudattamista. Olennaista on, ettei sallita toisten mielipiteiden arvostelemista ja että puheenvuoroja kunnioitetaan ja muita kuunnellaan. (Brenifer 2009, 7, 14, 46.) Riskinä on, että nuoret eivät osallistu keskusteluun, jolloin tilaisuuksista tulee helposti luentomaisia. Hiljaisuuden taustalla voi olla monta syytä, kuten arkuus, arvostelun pelko ja jännittäminen. Lisäksi joskus syynä voi olla vain haluttomuus osallistua oppimiseen. Hiljaisuutta ei tulisi pelätä, eikä sitä tulisi yrittää täyttää turhalla puheella. Luokalle voi antaa aikaa ajattelemiseen välittämättä hetkellisestä painostavasta hiljaisuudesta. Keskustelua voi virittää myös pyytämällä jokaista oppilasta kirjoittamaan ylös yhden ajatuksen aiheesta joiden pohjalta jatketaan keskustelua. (Brenifer 2009, 101.) Lisäksi riskinä on nuorten levoton käyttäytyminen. Mielestämme opetuskeskustelua ei haittaa pieni supina, koska käsittelemme intiimejä ja jännittäviä aiheita. Tärkeintä on, että nuorten mielenkiinto pysyy yllä ja he tuntevat olonsa mukavaksi.

32 5 SEKSUAALIOPETUKSEN TOTEUTUS 5.1 Toimintaympäristön kuvaus Opinnäytetyömme idea lähti halustamme työskennellä nuorten kanssa ja kiinnostuksestamme seksuaaliterveyden kysymyksiin. Uskomme, että hyvä mahdollisuus tavoittaa suuri joukko nuoria olisi tehdä yhteistyötä koulun kanssa. Toinen meistä on aikaisemmin työskennellyt koulunkäyntiavustajana, joten päätimme ottaa yhteyttä kyseiseen kouluun. Tarjosimme ideaamme yhteistyökoulun rehtorille marraskuun 2009 lopussa ja hänestä opinnäytetyö sopi hyvin toteutettavaksi kyseisessä koulussa. Myös koulun opettajat ottivat ehdotuksemme innokkaina vastaan. He kokivat oppilaidensa saavan enemmän hyötyä tulevilta alan ammattilaisilta. Ajatuksenamme oli pitää opetustuokiot ilman opettajia ja he uskoivatkin oppilaiden osallistuvan tunnilla paremmin, jos he eivät tunne seksuaalikasvattajia ennestään. Opettajat pitivät keskustelua opetusmenetelmänä hyvänä, mutta arvioivat joidenkin oppilaiden jättäytyvän keskustelun ulkopuolelle. Toteutimme opinnäytetyömme yhteistyössä pääkaupunkilaisen erityiskoulun kanssa. Jätämme mainitsematta koulun nimen tuokioihin osallistuneiden yksityisyyden turvaamiseksi. Yhteistyökoulu toimii samassa rakennuksessa alakoulun kanssa. Oppilaat ovat peruskoulun yläluokilla eli 7.-, 8.- ja 9.-luokkalaisia. Kyseisessä koulussa he ovat iältään noin 13 17-vuotiaita. Oppilaiden erityistarpeiden vuoksi luokat ovat pieniä, enintään 10 oppilasta luokalla, ja luokanopettajina toimivat erityisopettajat. Luokanopettajat opettavat pääsääntöisesti luokalleen kaikkia kouluaineita paitsi musiikkia, liikuntaa, käsitöitä ja kotitaloutta. Tutustuimme yhteistyökoulun opetussuunnitelmaan internetissä. Opetus on suunnattu oppilaille, joilla on todettu oppimisvaikeuksia tai kehitysviivästymää. Opetus on yksilöllistä huomioiden jokaisen oppilaan erityistarpeet ja lähtötaso. Opetuksen tavoitteena on, että oppilas saavuttaa mahdollisuuksiensa mukaan parhaat perustaidot. Tärkeä osa opetusta on nuorten tunne-elämän kehittymisen tukeminen. Koulussa on oppilashuoltoryhmä, johon kuuluvat kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori ja koulupsykologi. Opet-

33 tajat esittävät oppilashuoltoryhmälle vuosittain luokkansa vahvuudet ja haasteet. Lisäksi terveys- ja sosiaalitoimi tarkkailevat oppilaiden hyvinvointia. 5.2 Tavoitteet Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen on tärkeä osa nuorten terveyden edistämistä. Seksuaalisuus on suuri osa murrosikäisen elämää ja kehitystä, joten mielestämme sen eri osa-alueiden tukemiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Halusimme tehdä jotain konkreettista ja siksi päädyimme seksuaaliopetuksen järjestämiseen. Meille on tärkeää, että opinnäytetyöstämme on hyötyä omalle ammatillisuudellemme, nuorille ja työelämän yhteistyökumppanille. Tavoitteenamme on kehittää yhteistyökoulun seksuaaliopetusta ja sitä kautta edistää koulun nuorten seksuaaliterveyttä. Terveydenhoitajan koulutukseen kuuluu kaksiosainen opinnäytetyö. Opinnäytetyömme ensimmäisessä osassa valmistimme seksuaaliopetusmateriaalin, jota testasimme järjestämissämme opetustuokioissa. Toisena osana kehitämme testatusta materiaalista koululle seksuaaliopetuspaketin. Tavoitteenamme on parantaa tyttöjen valmiuksia huolehtia seksuaaliterveydestään ja - oikeuksistaan sekä tukea heidän seksuaalikehitystään. Haluamme nuorten ymmärtävän seksuaalisuuden monimuotoisuuden. Keskustelussa tahdomme antaa tilaa erilaisille näkökulmille. Haluamme tarjota nuorille luottamuksellisen tilaisuuden kysyä mitä vain seksuaalisuuteen liittyvää. Pyrimme vahvistamaan nuorten itseluottamusta ja sosiaalisten paineiden käsittelykykyä. Opinnäytetyö antaa meille valmiuksia nuorten kanssa työskentelyyn ja seksuaalisuuden kohtaamiseen työssämme. Tavoitteenamme on, että saamme seksuaalisuudesta ja seksuaaliterveydestä hyvät tiedot ja osaamme hyödyntää niitä ammatissamme. Saamme kokemusta seksuaaliopetuksen järjestämisestä. Tavoitteenamme on antaa nuorille uutta tietoa sekä vähentää seksuaalisuuteen liittyviä tabuja ja ennakkoluuloja.

34 5.3 Seksuaaliopetuksen suunnittelu Seksuaaliopetuksen aiheita lähdimme pohtimaan paneutumalla nuorten seksuaaliterveyttä käsittelevään tutkimustietoon ja teoriaan. Pyrimme valitsemaan aiheet, joissa tutkimustulosten mukaan nuorten tiedoissa oli puutteita. Väestöliiton seminaarin Seiss Sua Ei Saa Satuttaa paneelikeskustelussa 25.9.2009 nousi esiin nuorten toive saada lisää tietoa seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvistä tunteista. Nuorten toive tunteiden ja seurustelun käsittelystä aikuisen kanssa kävi myös ilmi tutkimustuloksissa. Tästä lähti ajatus opetuksen järjestämisestä keskustelumuotoisena, minkä ajattelimme mahdollistavan paremmin tunteiden käsittelyä. Lisäksi osallistava opetus toisi nuorten omat ajatukset paremmin kuuluviin. Tapasimme opettajat koululla 4.2.2010. Opettajat antoivat meille vapaat kädet tuokioiden suunnitteluun. He tunsivat tarpeelliseksi käydä läpi nuorten kanssa kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää, joten saimme itse valita tuokioiden aiheet huomioiden ajan ja tarjolla olevat puitteet. Koulun opettajat toivoivat meidän pitävän useamman tuokion, sillä aihe saattaisi herättää nuorissa paljon kysymyksiä. Opettajat olivat myös valmiita joustamaan omasta opetuksestaan mahdollistaakseen tuokioiden toteuttamisen. Aiheita, joista halusimme puhua, oli paljon, joten jaoimme ne kahteen 45 minuutin pituiseen kertaan. Päätimme puhua ensimmäisessä opetustuokiossa seurustelusta, seksuaalisuuden kehityksestä, seksuaalioikeuksista ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Toisella kerralla päätimme keskustella seksistä, ehkäisystä, sukupuolitaudeista ja seksuaaliterveyspalveluista. Pääsääntöisesti tuokioiden sisällöt olivat samat kaikille luokka-asteille, mutta pyrimme mukauttamaan keskustelua nuorten osoittaman mielenkiinnon mukaan. Tuokioidemme tarkoituksena oli, että nuoret saisivat uutta tietoa keskustelemalla. Emme halunneet painostaa tyttöjä puhumaan, vaan keskustelua tärkeämpää olisivat nuorten saamat myönteiset kokemukset. Keskustelun lisäksi ajattelimme antaa nuorille kirjallisen yhteenvedon puhumistamme asioista, jotta he voisivat palata niihin myöhemmin. Otimme yhteyttä Väestöliittoon, Seta:an ja Aids-tukikeskukseen havainnollistavan materiaalin toivossa. Halusimme myös tehdä tahoja tutuksi nuorille, jotta he voisivat hakea luotettavaa tietoa seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Väestöliittoon otimme yhteyttä, koska sillä on suuri rooli nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä. Väestöliitto

35 lähetti meille lehtisiä, joissa se mainostaa nuorille suunnattua internetsivustoa ja palveluita. Setaa pyysimme yhteistyökumppaniksi saadaksemme materiaaleja, joka osoittaa seksuaalivähemmistöjen olevan tasa-arvoisia valtaväestön kanssa. Setalta saimme Oikeus rakastaa -lehtisiä, jossa lesbo-, homo- ja heteroparit sekä transvestiitti kertovat muutamalla lauseella elämästään ja rakkaudestaan. Lisäksi lehtisessä määritetään seksuaaliset suuntaukset. Seta lahjoitti myös nuorille jaettavaksi Syrjinnästä vapaa alue - postikortit ja seinälle laitettavaksi Uskalla olla oma itsesi -julisteen. Aids-tukikeskus on merkittävä taho sukupuolitautien ennaltaehkäisevässä työssä. Sieltä saimme nuorille jaettavaksi kondomeja, Seksitaudit-esitteitä, Kortsut ja spärdärit -lehtisiä ja Just wear it - internetsivuston mainoksia sekä seinälle laitettavaksi Mistä sitä tietää - turvaseksikampanjan julisteen. Halusimme antaa nuorille materiaalia molempina päivinä. Ensimmäiseen opetustuokioon sopivat Väestöliitolta ja Setalta saamamme esitteet, jotka käsittelevät parisuhdetta, seksuaalisuutta ja sen moninaisuutta. Toiseen kertaan soveltuivat Aids-tukikeskuksen lahjoittamat materiaalit, jotka liittyivät ehkäisyyn ja sukupuolitauteihin. 5.3.1 Ensimmäisen opetuskerran suunnittelu Seurustelua käsiteltäessä halusimme pohtia yhdessä nuorten kanssa parisuhteeseen liittyviä asioita. Mietimme valmiiksi kysymyksiä, joiden kautta keskustelu lähtisi etenemään. Tarkoituksena oli, että saisimme nuoret perustelemaan vastauksensa ja käymään vuoropuhelua keskenään. Halusimme tuoda esille, mitä seurustelu on, siihen liittyvät tunteet, sen monimuotoisuuden ja parisuhteen säännöt. Seurustelun käsittelyyn varasimme aikaa noin 10 minuuttia. Seksuaalisuuden kehittymistä päätimme käydä läpi Seksuaalisuuden portaiden avulla. Aihe on jokaiselle intiimi ja kehityksen eteneminen yksilöllistä. Koulun opetuksessa käydään harvoin läpi seksuaalisuuden kehittymistä lapsuudesta lähtien, joten osalla nuorista ei ole aiheesta paljon tietoa (Kontula, Cacciatore, Apter, Bildjuschkin, Törhönen, Koski & Tiilo 2001, 14). Nuorten voi siis olla vaikea puhua siitä. Tämän vuoksi päädyimme varsinaisen keskustelun sijasta antamaan nuorille havainnollistavaa materiaalia ja käymään sen yhdessä läpi. Materiaalina käytimme Seksuaalisuuden portaista muok-

36 kaamaamme tiivistelmää (LIITE 1). Pyrimme huomiomaan oppilaiden erityistarpeet tekemällä monisteesta mahdollisimman selkeän, lyhyen ja helppolukuisen. Varasimme monisteen läpikäymiseen 15 minuuttia. Seksuaalioikeuksista puhuminen nuorille on tärkeää, jotta nuoret oppivat pitämään huolta itsestään ja puolustamaan oikeuksiaan. Nuori ei voi tietää oikeuksistaan, jos hänelle ei ole niistä kerrottu. (Cacciatore 2006, 224.) Kokosimme Väestöliiton muokkaamista nuorten seksuaalioikeuksista nuorille selkeän yhden sivun mittaisen materiaalin (LIITE 2). Tarkoituksena oli käydä oikeudet nuorten kanssa yhdessä läpi. Seksuaalioikeuksien tietäminen auttaa tunnistamaan seksuaalisen kaltoinkohtelun ja suojautumaan siltä (Cacciatore 2006, 220). Tästä syystä halusimme käsitellä seksuaalioikeuksien rinnalla seksuaalista kaltoinkohtelua. Aihetta päätimme lähteä käsittelemään yhteisen keskustelun kautta, jolloin voisimme heti vastata nuorten kysymyksiin ja korjata väärinkäsityksiä. Teemojen käsittelyyn varasimme 10 minuuttia. Nuoret eivät välttämättä halua tai uskalla kysyä kaikkea meiltä suoraan ja muiden kuullen. Tahdoimme antaa heille mahdollisuuden kysyä myös nimettömänä mistä tahansa seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Suunnittelimme jakavamme tytöille paperit, joihin he voisivat kirjoittaa palautetta tai mieltä askarruttavia kysymyksiä, joiden vastauksia voisimme sisällyttää seuraavaan kertaan. Nimettömyyden suojaamiseksi nuoret voisivat palauttaa paperit kirjekuoreen taiteltuina. Kysymyksiä varten varasimme 5 minuuttia. 5.3.2 Toisen opetuskerran suunnittelu Suomalaisessa seksuaalikasvatuksessa keskitytään usein seksin riskeihin (Liinamo 2000, 221). Halusimme puhua seksistä positiivisessa valossa, kuitenkaan unohtamatta sen riskejä. Toisen tuokion aloitukseksi suunnittelimme keskustelua seksistä nautinnon ja läheisyyden lähteenä. Ajattelimme herätellä nuoria pohtimaan, mikä tekee seksistä nautinnollista. Tavoitteenamme oli, että nuoret ymmärtäisivät seksin olevan muutakin kuin yhdyntää. Päätimme kertoa seksin eri muodoista ja jakaa heille monisteen, jossa avaamme lyhyesti keskeiset käsitteet (LIITE 3). Tämän läpikäymiseen varasimme 15 minuuttia.

37 Nuorten yhdyntäkumppanien määrät ovat lisääntyneet samalla, kun kondomin käyttö on vähentynyt (Kosunen 2004, 51 58). Ideanamme oli saada nuoret käsittämään sukupuolitautien yleisyys ja kuinka helposti ne tarttuvat. Pohdimme, millä keinolla asiaa saisi heille konkretisoitua. Löysimme Opetushallituksen (2009) internetsivuilta peruskouluikäisille suunnatun seksuaaliterveyden opetuspaketin, johon sisältyi sukupuolitautien leviämistä havainnollistava leikki (LIITE 4). Leikissä valitaan kaksi henkilöä, joilla on kuvitteellinen kätellessä tarttuva tauti. Turvallisena vaihtoehtona pidimme, että olisimme itse taudin levittäjiä, jotta kukaan oppilaista ei tuntisi oloaan epämukavaksi. Leikkiin varasimme 5 minuuttia. Leikin jälkeen suunnittelimme jatkavamme keskustelemalla, mitä sukupuolitauteja on, minkälaisia niiden oireet ovat ja mitä ne aiheuttavat. Sukupuolitaudeista suunnittelimme siirtyvämme sukupuolitautien ja raskauden ehkäisyyn. Päätimme korostaa kondomin käytön tärkeyttä ainoana sukupuolitauteja ehkäisevänä menetelmänä. Lisäksi nuorten mielenkiinnon mukaan ajattelimme käydä läpi hormonaalisia ehkäisymenetelmiä. Sukupuolitautien ja ehkäisyn läpikäymiseen varasimme 15 minuuttia. Tavoitteenamme oli, että jatkossa nuoret osaisivat hakea luotettavaa tietoa ja ohjeita seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Halusimme korostaa nuorten oikeutta palveluihin ja muistuttaa palveluiden luotettavuudesta, työntekijöiden vaitiolovelvollisuudesta ja maksuttomuudesta. Teimme monisteen, jossa esittelemme lyhyesti eri palvelutahoja. Halusimme nuorilta palautetta, jotta voimme kehittää tuokioiden sisältöä. Suunnittelimme jakavamme nuorille tuokion lopussa lyhyet palautekyselyt, joihin varasimme 5 minuuttia. Jotta saisimme mahdollisimman rehellistä palautetta, ajattelimme pyytää palautteet nimettöminä. 5.4 Seksuaaliopetuksen toteutus Pidimme molemmat seksuaaliopetustuokiot erikseen 7.-, 8.- ja 9.-luokkalaisille, yhteensä kuusi opetustuokiota. 7.-luokkalaisia oli kuusi, 8.-luokkalaisia oli 13 ja 9.- luokkalaisia oli kahdeksan tyttöä. Opetustuokiot olivat 1.3.2010 ja 8.3.2010 yhteistyö-

38 koulun kirjastossa. Aloitimme opetuksen esittelemällä itsemme ja kertomalla, mikä tuntien tarkoitus oli. Kävimme myös läpi, mitä aiheita tulisimme käsittelemään tapaamisien aikana. Kaikkien ryhmien tytöt olivat kiinnostuneita aiheista. Aiheista keskusteleminen vaikutti kuitenkin jännittävän heitä hiukan. 5.4.1 Ensimmäisen opetuskerran toteutus Keskustelimme seurustelusta esittämiemme kysymysten kautta. Pohdimme yhdessä tyttöjen kanssa esimerkiksi seurustelun aloittamisikää, seurusteluun liittyviä tunteita ja sääntöjä sekä vanhempien oikeuksia vaikuttaa nuoren seurustelusuhteisiin. Kaikkien luokkien nuoret lähtivät tähän aiheeseen mukaan ja ryhmässä syntyi pohdintaa sekä keskustelua. Halusimme painottaa nuorten itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta toimia oman kulttuurinsa ja vakaumuksensa mukaan. Mielestämme keskustelussa ei noussut esiin suurempia kulttuurieroja puhuttaessa seurustelusta. Kaikki tytöt olivat yhtä mieltä siitä, että jokainen saa itse päättää kenen kanssa seurustelee. Useat tytöistä olivat kuitenkin sitä mieltä, etteivät voisi esitellä poikaystävää vanhemmille. Keskusteltaessa seksuaalisesta moninaisuudesta tyttöjen mukaan läheisen homoseksuaalisuudella ei olisi merkitystä., koska jokainen saa tykätä kenestä haluaa. Ainoastaan yhden tytön mielestä asia kuulosti inhottavalta. Yhdessä mietimme, että on varsin ymmärrettävää, että itselle vieras asia herättää tunteita, mutta tärkeää on muistaa kunnioittaa toisen oikeutta olla oma itsensä. Seksuaalisuuden kehitystä käsiteltäessä jaoimme nuorille tekemämme monisteet (LIITE 1) ja annoimme heidän tutustua niihin. Sen jälkeen kerroimme vuorotellen kehitysvaiheiden ominaispiirteistä. Puhuimme, että jokainen kehittyy omaan tahtiinsa eikä kenelläkään ole kiire. Pidimme tärkeänä puhua asiasta, koska jokaisella luokalla on eri kehitysvaiheessa olevia nuoria. Tytöt kertoivat, että heille ei ole aikaisemmin kerrottu seksuaalisuuden kehityksestä. He kuuntelivat keskittyneesti, mutta eivät juuri kommentoineet aihetta. Aloitimme seksuaalioikeuksien käsittelyn kysymällä nuorilta tietävätkö he, mitä oikeuksia heillä on. Tähän he eivät osanneet vastata. Aikaisempien keskustelujen perusteella he tiesivät itsemääräämisoikeudesta, mutta eivät välttämättä osanneet yhdistää sitä sek-

39 suaalioikeudeksi. Annoimme nuorille kokoamamme monisteen (LIITE 2) seksuaalioikeuksista ja kävimme ne yhdessä läpi. Konkretisoimme oikeuksia pohtimalla yhdessä seksuaalisen kaltoinkohtelun muotoja. Nuoret osasivat nimetä seksuaalisena kaltoinkohteluna vain raiskauksen, joten mielestämme keskustelu oli tarpeellinen. Jaoimme ensimmäisen tuokion päätteeksi kaikille luokille paperit kysymyksiä varten. Aluksi nuoret arastelivat kysymysten kirjoittamista. Kerroimme heidän saavan kysyä mitä vain seksuaalisuuteen liittyvää nimettömänä, jolloin he rohkaistuivat kirjoittamaan kysymyksiä ja palautetta. Ainoastaan 9.-luokkalaiset eivät halunneet kysyä mitään. Pohdimme oliko syynä, että heillä ei ollut tarvetta kysyä vai estikö ryhmäpaine heitä vastaanottamasta kysymyspaperia. 7.- ja 8.-luokkalaisista suurin osa kirjoitti kysymyksiä tai palautetta. Heille oli selvästi tärkeää, että he saivat esittää kysymyksensä nimettöminä, sillä he peittivät paperinsa vierustovereiltaan ja palauttivat ne taiteltuina kirjekuoreen. 5.4.2 Toisen opetuskerran toteutus Nuorten kysymysten joukossa oli palautetta ensimmäisestä tuokiosta sekä käytännönläheisiä kysymyksiä seurustelusta ja seksistä. Varasimme toisen tuokion alusta hetken suutelun käsittelyyn, sillä eräs tytöistä kysyi: Jos ei ole koskaan pussaillu nii mitä sitten tapahtuu jos ei osaa? (T1) Annoimme tytöille Väestöliiton internetsivuilta muokkaamamme muistilistan suutelemiseen (LIITE 3), jonka kävimme läpi heidän kanssaan. Olimme ensimmäisessä opetustuokiossa puhuneet internetin välityksellä sovittujen tapaamisten riskeistä nuorille. Yhdessä kysymyspaperissa oli kysymys, miten voi varmistaa messenger-tuttavuuden iän. Kerroimme, ettei asiaan saa täyttä varmuutta internetissä, joten mahdollinen tapaaminen tulisi aina sopia julkiselle paikalle. Lisäksi olisi hyvä, jos molemmilla olisi ystävät mukanaan tai, että ainakin joku tietäisi, missä tapaaminen järjestetään. Jatkoimme pohtimalla, mitä seksi on ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Osa 8.- luokkalaisista tytöistä mainosti tuokion alussa tietävänsä seksistä kaiken. Huomasimme

40 kuitenkin, että nuoret ujostelivat aiheen kommentoimista keskustelun edetessä. Seksistä oli tullut ensimmäisen opetustuokion lopussa hyvin käytännönläheinen kysymys: Miten seksi tehdään (T2) Halusimme pitää nuorille antamamme lupauksen vastata heidän esittämiinsä kysymyksiin. Jaoimme heille materiaalia (LIITE 3), jossa selitetään seksin eri muotoja. Halusimme nuorten ymmärtävän seksin olevan paljon muutakin kuin yhdyntä. Korostimme tasavertaisen kumppanuuden, turvallisuuden ja avoimen kanssakäymisen merkitystä seksisuhteessa. Sukupuolitautien käsittelyn aloitimme kättelyleikillä (LIITE 4). Nuoret lähtivät leikkiin mukaan hieman ihmetellen, sillä emme kertoneet leikin ideaa etukäteen. Mielestämme leikki oli onnistunut valinta, koska nuoret hämmästelivät sukupuolitautien leviämistä. Leikin jälkeen määrittelimme sukupuolitautikäsitteen, eri sukupuolitaudit ja niiden tarttumistavat. Halusimme saada käsityksen nuorten sukupuolitautitiedoista, joten pyysimme heitä nimeämään tuntemansa taudit. 7.- ja 9.-luokkalaiset eivät nimenneet yhtäkään, mutta 8.-luokkalaiset nimesivät muutaman sukupuolitaudin. Saimme käsityksen, että 7.- luokkalaiset eivät tunteneet sukupuolitauteja, kun taas 9.-luokkalaisilla kyse oli haluttomuudesta puhua ryhmässä. Havainnollistamisen vuoksi jaoimme tässä vaiheessa nuorille Seksitaudit-esitteet, joiden avulla keskustelimme sukupuolitaudeista. Keskusteltuamme yleisesti sukupuolitaudeista siirryimme käsittelemään tautien ja raskauden ehkäisyä. Painotimme kondomia ainoana ehkäisymenetelmänä, joka suojaa sekä sukupuolitaudeilta että ei-toivotuilta raskauksilta. Jaoimme nuorille Aids-tukikeskuksen lahjoittamat kondomipaketit, jotka herättivät luokissa supinaa. Paketit sisälsivät myös kondomien käyttöohjeet, joihin tutustuimme yhdessä. Hormonaalisesta ehkäisystä puhuimme 7.-luokkalaisille pääpiirteittäin, koska keskustelujen perusteella ehkäisy ei ollut heille ajankohtaista. 8.- ja 9.-luokkalaiset olivat kiinnostuneempia hormonaalisesta ehkäisystä ja heille kerroimme tarkemmin eri ehkäisymenetelmistä. Tärkeintä on, että nuoret tietävät miten he voivat halutessaan saada hormonaalisen ehkäisymenetelmän ja lisätietoa niistä. Annoimme tytöille palveluista laatimamme monisteen (LIITE 5). Palveluita toimme esille myös muiden aiheiden yhteydessä.

41 Opetuksen lopuksi pyysimme tyttöjä täyttämään palautelomakkeet (LIITE 6). Nuorten tuntui olevan vaikea keskittyä palautteen antamiseen. Kannustimme nuoria antamaan rehellistä palautetta tuokioista.

42 6 TYÖN ARVIOINTI JA POHDINTA 6.1 Nuorten antama palaute Kaikki toisella opetuskerralla olleet tytöt (N=25) vastasivat palautekyselyyn. Osa nuorista ei vastannut kaikkiin kysymyksiin, ja tästä syystä palautetta tarkasteltaessa vastausten määrä vaihtelee. Palautekyselyn perusteella 20 nuorta piti opetustamme tarpeellisena ja neljä tarpeettomana. Opetusta tarpeettomina pitäneet nuoret eivät antaneet vapaamuotoista palautetta, joten tarpeettomuuden syy ei selvinnyt. Vastauksista kävi ilmi, että nuorten kiinnostus jakautui kolmeen ryhmään. Kiinnostusta herättivät kaikki asiat, seksi tai ei mikään erityisemmin. Kuusi tytöistä ei vastannut kysymykseen. Kaikki koska en tienny niist mitää (T3) Se, mitä riskejä seksissä on. (T6) Kaikki oli mieli kiinnostavia. (T7) Palautteita lukiessamme pohdimme, olisivatko vastaukset olleet monipuolisempia, jos emme olisi kysyneet, mikä kiinnosti eniten, vaan mitkä aiheet olivat kiinnostavia. Palautekyselyssä kysyimme, mistä aiheista nuoret haluaisivat lisätietoa. Kymmenen tyttöä jätti vastaamatta kysymykseen ja kymmenen ei kokenut lisätiedon olevan tarpeellista. Kaksi tytöistä halusi lisää tietoa kaikista aiheista, yksi seurustelusta ja kaksi nuorta ei osannut vastata kysymykseen. Oppilaat saivat arvioida tuokioita myös numeerisesti (4 10) ja keskiarvoksi saimme 7,5. Nuorilla oli mahdollisuus antaa vapaamuotoista palautetta sekä ensimmäisen tuokion kysymyspapereilla että toisen tuokion kyselylomakkeella. Vapaamuotoista palautetta antaneet kertoivat tuokioiden olleen tarpeellisia, kivoja ja mielenkiintoisia. Oli kivaa kun puhuitte meille hyvää (T4) Oli ihan kiva tunti. Normaaleja asioita (T8) Oli kivaa kuula Tärkeitä asia Teiltä. Kiitoksia (T9) ei mitään kiva kun kävitte (T10) Tästä oli hyvää hyötyä ainakin minulle. (T11)

43 Mielestämme nuorten antama palaute kertoo selkeästi koulussa järjestetyn seksuaaliopetuksen tärkeydestä ja sen merkityksestä nuorten tietolähteenä. 6.2 Oma arviointi Toiminnallisessa opinnäytetyössä tulee näkyä taito yhdistää ammatillista teoriatietoa ja käytäntöä. Opinnäytetyössä valinnat perustellaan alan teoriatiedolla. (Vilkka & Airaksinen 2003, 41 42.) Mielestämme olemme opinnäytetyössämme käyttäneet monipuolisesti lähteitä ja tuokiot rakensimme alan teoriatiedon ja tutkimusten pohjalta. Projektin kulmakiviä ovat realistinen aikataulu, tarkkaan määritelty työskentelytapa ja ryhmäprojekteissa yhteiset pelisäännöt. Ryhmäprojekteissa tulee täsmällisesti sopia työnjako ja vastuualueet. Onnistunut projekti on suunniteltu, organisoitu, toteutettu, valvottu, seurattu ja arvioitu hyvin. (Vilkka & Airaksinen 2003, 104.) Työn aikataulutus onnistui hyvin. Aikataulu oli kiireinen, mutta sitouduimme molemmat työhön, joten se eteni suunnitellusti. Työnjakomme oli toimiva ja molemmat kantoivat vastuunsa omista sekä yhteisistä osuuksista. Mielestämme keskustelutuokiot onnistuivat hyvin ja pääsimme tavoitteisiimme. Onnistumisen edellytyksenä oli tuokioiden hyvä suunnittelu. Toisaalta työmme tuloksellisuutta on vaikea arvioida heti toteutuksen jälkeen. Seksuaalitietoja omaksutaan pitkän ajan kuluessa ja tavoitteena on oman seksuaaliterveyden hallinta (Leino-Kilpi 2003a, 162). Välittömästi tuokioiden jälkeen on mahdotonta arvioida kehittyivätkö nuorten seksuaaliterveyden hallintataidot. Toisaalta palautteiden perusteella suurin osa nuorista koki aiheiden käsittelyn olleen tarpeellista, joten uskomme heidän saaneen uutta tietoa seksuaaliterveydestä. Yhdessä palautekyselyssä luki: Oppi taas vähän uutta joka on tosi hyvä. (T5) Keskustelumetodi oli mielestämme toimiva ratkaisu. Keskustelu ei ollut niin vastavuoroista kuin olisimme toivoneet, mutta nuorten reaktioista huomasimme esittämiemme kysymysten herättävän heissä ajatuksia. Puhuimme tuokioista opettajien kanssa ja he mainitsivat osan tytöistä olevan useimmiten tunneilla hiljaisia. Keskustelua pidämme jatkossakin hyvänä seksuaalikasvatusmetodina, koska jo vähäisessä keskustelussa voi

44 ilmetä väärinkäsityksiä, joihin voidaan vaikuttaa opetuksen aikana. Uskomme, että kasvatusalan ammattilainen voi hyödyntää keskustelumenetelmää meitä paremmin. Tekemämme materiaalit sekä liitoilta saadut esitteet tukivat ja selkeyttivät opetusta. Huomasimme, että aiheiden syvällisempään käsittelyyn olisi hyvä varata enemmän aikaa, sillä seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Erilaisten näkökulmien käsittely vaatii aikaa. Olemme tyytyväisiä päätöksestä jättää opettajat pois tuokioista, koska näin koimme nuorten tasavertaisen kohtaamisen olevan helpompaa ja saimme luotua rennon ilmapiirin, jolloin tuokiot eivät mielestämme vaikuttaneet tavallisilta koulutunneilta. Liian pitkän kyselyn riskinä on, että vastaajat eivät keskity enää loppupuolen kysymyksiin. Käytetyn kielen tulee myös olla helposti ymmärrettävää ja selkokielistä. Tutkijan ollessa paikalla hän voi tarvittaessa tarkentaa kysymyksiä, mutta kyselyn tulisi kuitenkin olla valmiiksi muodossa, jossa väärinymmärrykset ovat poistettu. (Valli 2007, 104 107.) Palautekyselystä teimme lyhyen, jotta aikaa jäisi enemmän keskustelulle. Joillakin oppilaista on luki- tai keskittymishäiriö tai maahanmuuttajatausta, minkä vuoksi myös kysymykset olivat lyhyitä ja helppolukuisia. Osa tytöistä jätti vastaamatta avoimiin kysymyksiin, joten pohdimme, olisiko kysely toiminut paremmin, jos kaikissa kysymyksissä olisi ollut valmiit vastausvaihtoehdot. Toisaalta avoimilla kysymyksillä saimme arvokasta tietoa nuorten mielipiteistä. Vaikka kiinnitimme huomiota kysymysten helppolukuisuuteen, yksi tytöistä pyysi apua heikon suomenkielen vuoksi. Emme olleet osanneet varautua siihen, että osalla nuorista voisi olla niin heikko suomenkielen taito. Epäselväksi jäi, kuinka paljon hän ymmärsi keskusteluistamme. 6.3 Eettisyys Terveyden edistämisessä terveydenhoitajan tulee valita menetelmä, joka kunnioittaa asiakkaan mielipiteitä. Lisäksi menetelmän avulla tulee voida jakaa hyvin ja perustellusti terveyteen liittyvä tieto. (Leino-Kilpi 2003a, 165.) Mielestämme keskustelu menetelmänä täyttää kyseiset eettiset vaatimukset. Hoitotyöntekijä saattaa pitää omaa näkemystään terveellisestä elämästä ainoana oikeana, jolloin hän voi kohdella asiakasta holhoavasti ja unohtaa asiakkaan itsemääräämisoikeuden (Leino-Kilpi 2003a, 165). Työnteki-

45 jän ja asiakkaan eettiset arvot saattavat olla ristiriidassa keskenään seksuaaliasioista puhuttaessa. Eettisten arvojen taustalla vaikuttavat uskonnolliset ja kulttuuriset näkemykset. Työntekijän tulee kunnioittaa asiakkaan näkemyksiä ja hyväksyä hänen päätöksensä. (Leino-Kilpi 2003b, 174.) Tuokioissa pyrimme korostamaan nuorten oikeutta päättää omasta elämästään. Opetukseen osallistuneet tytöt edustivat useita kulttuureita. Kannustimme tyttöjä toimimaan omien arvojensa mukaan, jolloin päätöksiä ei tarvitse katua myöhemmin. Nuoruuteen kuuluu omien arvojen pohtiminen ja testaaminen. Kaveripiirillä on suuri vaikutus nuorten näkemyksiin. Nuoret myös kyseenalaistavat vanhempien ja muiden aikuisten näkemyksiä. Nuoren oman arvoperustan kehittymiselle on tärkeää, että aikuiset hyväksyvät arvojen kyseenalaistamisen ja testaamisen. Hoitotyöntekijän tehtävänä on tukea nuorta tämän arvoperustan kehittymisessä korostamalla nuoren oikeuksia ja velvollisuuksia. (Leino-Kilpi 2003c, 193 194.) Tuokioissa keskustelimme nuorten kanssa seksuaalisen kanssakäymisen aloittamisesta. Halusimme nuorten ymmärtävän, ettei aloittamiselle ole varsinaista ikärajaa, mutta ehtona on, että henkilö on valmis kantamaan sen tuoman vastuun, esimerkiksi ehkäisystä. Parisuhteessa tulee voida keskustella seksistä ja ehkäisystä avoimesti. Jos seksistä puhuminen tuntuu liian vaikealta, ei sen harrastaminenkaan ole vielä ajankohtaista. Keskusteluiden tavoitteena oli, että nuoret ymmärtävät, ettei seksiasioissa kannata kiirehtiä. Opetuksen järjestämiseen anoimme tutkimusluvan. Opetus sisältyi koulun terveystiedon opetukseen, joten tyttöjen vanhemmilta ei tarvinnut erillistä lupaa osallistumiseen. Vaikka opetus oli nuorille pakollista, emme halunneet painostaa nuoria osallistumaan keskusteluun. Ensimmäisellä kerralla nuoret tuntuivat jännittävän tilannetta enemmän kuin toisella kerralla. Esimerkiksi pari 9.-luokkalaista tyttöä vetäytyi ensimmäisellä kerralla selvästi muusta ryhmästä ja toinen heistä istui melkein selin meihin. He tuntuivat myös välttävän katsekontaktia, erityisesti jos olimme esittäneet ryhmälle kysymyksen. Emme kertaakaan keskustelujen aikana nimenneet ketään vastaamaan kysymyksiin, vaan osoitimme kysymykset aina koko ryhmälle ja odotimme haluaako joku vastata vapaaehtoisesti. Seuraavalla kerralla nämä kaksi tyttöä olivat huomattavasti rennompia. He istuivat kasvot meihin päin ja kuuntelivat avoimen kiinnostuneesti keskustelua. Edelleenkään he eivät halunneet osallistua keskusteluun, emmekä me heitä siihen pakot-

46 taneet. Uskomme tyttöjen saaneen opetuksesta enemmän irti, kun he ovat voineet rentoutua ja keskittyä kuuntelemaan. 6.4 Ammatillisuuden kehittyminen Terveydenhoitajan ammatillinen osaaminen koostuu useista eri osaamisalueista. Terveydenhoitajan tulee toimia eettisesti, osata terveyden edistämisen eri työmenetelmät, tuntea tartuntataudit ja niiden hoito ja ennaltaehkäisy, osata toimia erilaisissa kulttuuriympäristöissä, hallita projekti-, tutkimus- ja kehittämistyö sekä neuvolatyö, lasten ja nuorten hoitotyö, työterveyshuolto ja ikääntyneiden terveydenhoitotyö. (Suomen terveydenhoitajaliitto 2008, 11 20.) Opinnäytetyössämme keskeisiä osa-alueita ovat eettinen toiminta, projektityö, tartuntataudit, eri kulttuuriympäristöt sekä nuorten terveydenhoitotyö. Opinnäytetyötä tehdessämme pyrimme toimimaan eettisesti oikein. Eettinen hoitaja ymmärtää myös vähemmistökulttuureihin kuuluvia asiakkaita, kuten seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia (Suomen terveydenhoitajaliitto 2008, 15). Opimme teorian kautta uutta kyseisestä ikäryhmästä, vähemmistöistä ja heidän kohtelustaan. Tätä kautta osasimme kohdata nuoret tasa-arvoisesti, tukea heidän itsemääräämisoikeuttaan ja kunnioittaa heidän arvojaan. Saimme hyvät lähtökohdat jatkossakin toteuttaa erilaisia terveyden edistämisen projekteja sekä arvioida niitä. Opinnäytetyön teko antoi meille hyvää harjoitusta teoriatiedon muokkaamisesta käytännön neuvontaan. Harjoitusta saimme myös oppimateriaalin teosta. Materiaalia voimme parantaa opinnäytetyömme toisessa osassa ja mahdollisesti tulevassa työpaikassamme. Ymmärsimme myös, että asiakkaita tulee osata neuvoa eri terveyspalveluiden piiriin, sillä jokainen tarvitsee omanlaistaan apua. Opetustuokioita varten luimme teoriatietoa sukupuolitaudeista, niiden ehkäisystä ja hoidosta, ja uskomme, että jatkossa osaamme keskustella asiakkaiden kanssa niistä. Ymmärsimme sukupuolitautien kansanterveydellisen merkityksen, sillä tartuntoja esiintyy Suomessa tuhansia vuosittain ja taudeilla voi olla vakavia seurauksia. Tästä syystä sukupuolitautien ennaltaehkäisevä työ on merkittävää terveydenhoitajan ammatissa.

47 Saimme tärkeää kokemusta nuorten kanssa toimimisesta tulevaisuutta varten. Työtä tehdessämme pohdimme omaa murrosikäämme ja silloisia tiedontarpeitamme. Tätä kautta pystyimme asettumaan nuorten asemaan. Terveydenhoitajan on hyvä pystyä asettumaan asiakkaansa asemaan, jotta pystyy häntä parhaiten auttamaan. Saimme myös valmiuksia kohdata seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä ja keskustella niistä avoimesti. 6.5 Johtopäätökset Seksuaalisuus kuuluu kaikenikäisten ihmisten elämään ja aikuisten tulisi suhtautua luonnollisesti nuorten seksuaalisuuteen. Nuoret saavat tietoa seksuaalisuudesta monilta tahoilta, kuten kavereilta, internetistä ja mediasta. Aikuisilla on tärkeä rooli varmistaa, että nuoret saavat seksuaalisuudesta asianmukaista tietoa. Seksuaalikasvatukseen tulisi panostaa, koska osa nuorista ei voi puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kotona. Tällöin koulu saattaa olla ainoa luotettava tiedonlähde nuorelle. Palautteemme perusteella myös suurin osa nuorista pitää seksuaaliopetusta tarpeellisena. Väestöliiton seksuaaliterveystietokilpailussa 2006 selvisi, että erityiskoulujen oppilailla oli noin kaksi kertaa huonommat tiedot seksuaalisuudesta kuin muilla ikäisillään (Kontula & Meriläinen 2007, 126 127). Mielestämme tulos on huolestuttava, mutta toisaalta tuloksista ei käy ilmi, ovatko esimerkiksi nuorten oppimisvaikeudet vaikuttaneet kilpailuun vastaamiseen. Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on tukea nuorten kehitystä ja auttaa heitä kasvamaan itseään arvostaviksi aikuisiksi. Seksuaalikasvatuksen haasteena ovat eri vähemmistöryhmien nuoret. Seksuaalikasvattajan tulee tunnistaa omat asenteensa ja pystyä käsittelemään seksuaalisuutta luontevasti. Tärkeää on, että seksuaalikasvattaja arvostaa nuorten näkemyksiä ja arvoja, vaikka ne poikkeaisivat hänen omistaan. Suosittelemme keskustelumetodin käyttämistä seksuaaliopetuksessa, koska keskustelussa nuoret voivat ilmaista mielipiteitään ja asioita voidaan käsitellä eri näkökulmista. Tärkeää on, että keskusteluun osallistuminen on vapaaehtoista, jolloin nuori voi halutessaan keskittyä kuuntelemiseen.

48 Seksuaalikasvatus on mielestämme osa kansanterveystyötä. Monet sukupuolitaudit aiheuttavat hoitamattomina vakavia seurauksia, kuten lapsettomuutta. Suomessa esimerkiksi klamydiatartuntoja todetaan nuorilla yli 12 000 vuosittain (Öhman, Lehtinen, Koskela, Surcel & Paavonen 2006). Tärkeä osa sukupuolitautien ennaltaehkäisyä on tiedon välittäminen. Koulujen seksuaaliopetuksella tavoitetaan suuri joukko nuoria ja tästä syystä siihen tulisi panostaa. Opetuksessa tulee huomioida nuorten kehitystaso. Seksuaalisuuden kehityksestä ja seksuaalioikeuksista olisi hyvä puhua jo ala-asteella. Vain tuntemalla seksuaalioikeutensa nuori voi niitä puolustaa. Suomessa noin 10 prosenttia 8.-luokkalaisista kertoi Väestöliiton tutkimuksessa kokeneensa seksuaalista kaltoinkohtelua (Cacciatore 2006, 219 221). On tärkeää, että nuoret ymmärtävät, ettei kaltoinkohtelusta saa koskaan syyttää itseään, vaan tekijä on aina toiminut väärin. Nuorille tulisi antaa tietoa myös kaltoinkohtelun herättämistä tunteista, jotta he ymmärtäisivät paremmin omia reaktioitaan. Mielestämme seksiin liittyvistä asioista tulee puhua nuorille ajoissa, jotta heillä olisi tarvittavat tiedot ennen kuin seksi on ajankohtaista. Näin voidaan varmistaa, etteivät nuoret ota riskejä tietämättä mahdollisista seurauksista. Seksuaalikasvatuksessa tulisi painottaa nuoren omaa vastuuta terveydestään. Seksuaalikasvatus tulisi mielestämme aloittaa viimeistään 7.-luokalla.

49 LÄHTEET Aho, Kimmo & Hiltunen-Back, Eija 2007. Seksitautitartuntojen ehkäisy. Viitattu 23.3.2010. www.terveyskirjasto.fi -> eri terveysteemoja -> Terveellistä seksiä -> Seksitautitartuntojen ehkäisy Helsinki: Duodecim. Apter, Dan 2006. Parempaa seksuaaliterveyttä nuorille. Viitattu 19.4.2010. www.ktl.fi/kansanterveyslehti > lehdet 2006 > Nro 7/2006 > Parempaa seksuaaliterveyttä nuorille. Apter, Dan; Eskola, Meri-Sisko; Säävälä, Minna & Kettu, Niina 2009. Maahanmuuttajien seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Viitattu 16.12.2009. www.vaestoliitto.fi > seksuaalisuus > Maahanmuuttajien seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen Suomessa > raportti. Bayer 2009. Mikä ehkäisyksi? Tietoa seksuaalisuudesta, ehkäisymenetelmistä ja seksitaudeista. Viitattu 22.3.2010. www.ehkäisynetti.fi >Teemat > Mikä ehkäisyksi > Mikä ehkäisyksi opas tulostettavassa muodossa. Brenifier, Oscar 2009. Keskusteleva opetus. Tampere: Niin & näin. Cacciatore, Raisa 2006. Lasten ja nuorten seksuaalisuus. Teoksessa Dan Apter, Leena Väisälä & Kari Kaimola (toim.) Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim, 205 225. Cacciatore, Raisa 2007. Huomenna pannaan pussauskoppiin. Helsinki: WSOY. Frantti-Malinen, Ulla 2004. Tietoa ja tukea seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvalle. Teoksessa Elise Kosunen & Maija Ritamo (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus Stakes raportteja 282. Stakes: Helsinki, 100 111. Gissler, Mika 2004. Synnytykset ja raskauden keskeytykset. Teoksessa Elina Kosunen & Maija Ritamo (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Helsinki: Stakes raportteja 282, 17 27. Hallenberg, Helena 2008. Seksuaalisuus islamin maissa. Teoksessa Pirkko Brusila (toim.) Seksuaalisuus eri kulttuureissa. Helsinki: Duodecim, 74 97. Heino, Anna; Gissler, Mika & Solmula, Anne 2009. Raskaudenkeskeytykset ja steriloinnit 2008. Tilastoraportti 15/2009. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Viitattu 18.11.2009. www.thl.fi > tutkimus ja kehittäminen > tilastot ja re-

50 kisterit > lisääntyminen > raskaudenkeskeytykset > tilastoraportti kokonaisuudessaan. Hjelm, Titus 2002. Passio: Rakkauden, seksin ja seurustelun filosofiaa nuorille. Helsinki: Tammi. Huttunen, Matti O. 2006. Seksuaalisuuden monet kasvot. Teoksessa Pirjo Terho, Eija- Liisa Ala-Laurila, Juhani Laakso, Hillevi Krogius & Matti Pietikäinen (toim.) Kouluterveydenhuolto. Helsinki: Duodecim, 15 19. Ilmonen, Tuisku & Nissinen, Jussi 2006. Seksologian peruskäsitteistöä. Teoksessa Pirjo Terho, Eija-Liisa Ala-Laurila, Juhani Laakso, Hillevi Krogius & Matti Pietikäinen (toim.) Kouluterveydenhuolto. Helsinki: Duodecim, 20 26. Kaltiala-Heino, Riittakerttu 2004. Seksuaalisuus ja mielenterveys nuoruusiässä. Teoksessa Elina Kosunen & Maija Ritamo (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Helsinki: Stakes raportteja 282, 61 69. Kauppila, Reijo A. 2005. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Jyväskylä: PS-kustannus. Kontula, Osmo & Meriläinen, Henna 2007. Koulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Väestöliitto katsauksia E26/2007. Kontula, Osmo 2000. Seksuaaliterveyden edistäminen. Teoksessa Osmo Kontula & Ilse Lottes (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi, 56 63. Kontula, Osmo; Cacciatore, Raisa; Apter, Dan; Bildjuschkin, Katariina; Törhönen, Marjatta; Koski, Seija & Tiilo, Leena. Koululaisten tiedot seksuaaliterveydestä. Helsinki: Väestöliitto E 11/2001. Korteniemi-Poikela, Eija & Cacciatore, Raisa 2000. Seksuaalisuuden portaat: opetuspaketti peruskoulun 1. 9. luokille. Helsinki: Opetushallitus. Kosunen, Elise 2000. Nuorten seksuaaliterveys. Teoksessa Elise Kosunen & Ilsa Lottes (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi, 270 281. Kosunen, Elise 2002. Seksuaalisuus. Teoksessa Pirjo Terho, Eija-Liisa Ala-Laurila, Juhani Laakso, Hillevi Krogius & Matti Pietikäinen (toim.) Kouluterveydenhuolto. Helsinki: Duodecim, 127 137. Kosunen, Elise 2004. Seksuaalikäyttäytymisen muutokset. Teoksessa Elina Kosunen & Maija Ritamo (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Helsinki: STAKES raportteja 282, 46 59. Laiti, Malla 2008. Romanikulttuuri. Teoksessa Pirkko Brusila (toim.) Seksuaalisuus eri kulttuureissa. Helsinki: Duodecim, 156 163.

51 Leino-Kilpi, Helena 2003a. Terveyden edistämisen etiikka. Teoksessa Helena Leino- Kilpi & Maritta Välimäki (toim.) Etiikka hoitotyössä. Helsinki: WSOY, 160 171. Leino-Kilpi, Helena 2003b. Etiikka kätilötyössä. Teoksessa Helena Leino-Kilpi & Maritta Välimäki (toim.) Etiikka hoitotyössä. Helsinki: WSOY, 172 185. Leino-Kilpi, Helena 2003c. Etiikka lasten ja nuorten hoitotyössä. Teoksessa Helena Leino-Kilpi & Maritta Välimäki (toim.) Etiikka hoitotyössä. Helsinki: WSOY, 186 200. Liinamo, Arja 2000. Seksuaalikasvatus Suomessa. Teoksessa Osmo Kontula & Ilsa Lottes (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi, 221 236. Liinamo, Arja 2004. Seksuaalikasvatusohjelmien vaikuttavuus. Teoksessa Elina Kosunen & Maija Ritamo (toim.) Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen. Helsinki: Stakes raportteja 282, 61 69. Lottes, Ilsa 2000. Uusia näkökulmia seksuaaliterveyteen. Teoksessa Osmo Kontula & Ilsa Lottes (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi, 13 35. Luopa, Pauliina 2007. Infopaketti Kouluterveyskyselystä. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 18.11.2009. http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/fi/index.htm > perustiedot > Infoa Kouluterveyskyselystä. Nummelin, Raija 1997. Seksuaalikasvatusmateriaalit Millaista seksuaalisuutta nuorille? Helsinki: STAKES. Raportteja 206. Nummelin, Raija 2000. Seksuaalikasvatus materiaalit pääkaupunkiseutulaisten nuorten näkemyksiä ja kokemuksia. Tampere: Tampereen yliopisto. Opetushallitus 2009. Kosketus Kuinka opettaa seksuaaliterveydestä ja ihmissuhteista koulussa. Viitattu 3.3.2010. www.edu.fi > perusopetus > terveystieto > kosketus > oppituntien sisällöt > 9. Seksuaalinen käyttäytyminen ja sukupuolitaudit > tunnin kulku. SIECUS 2004. Guidelines for Comprehensive Sexuality Education: Kindergarten through 12th Grade. 3 rd Edition. www.siecus.org > information&education > publication > Guidelines for Comprehensive Sexuality Education: Kindergarten 12th Grade. Sosiaali- ja terveysministeriö 2008. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste 2008 2011. Viitattu 17.12.2009. www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste > sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishanke Kaste 2008 2011 > koko julkaisu.

52 Stakes 1999. Kouluterveys 1999 -kyselyn taulukot: Seurustelu. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 17.12.2009. http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/fi/index.htm > tulokset > valtakunnalliset tulokset > taulukot 1999 > seurustelu. Stakes 2007. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Toimintaohjelma 2007 2011. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2007:17. Stakes 2009. Kouluterveys 2009 -kyselyn taulukot: Seksuaaliterveys. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 18.11.2009. http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/fi/index.htm > perustiedot kyselystä > Kyselyjen toteutuminen eri vuosina: 2009 > Tulokset: Taulukot. Suomen terveydenhoitajaliitto 2008. Terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen tunnistaminen. Viitattu 1.4.2010. www.sthl.fi > julkaisut > ammatillisen osaamisen tunnistaminen. THL Tilastotietokeskus 2007. Tartuntatautirekisteri. Viitattu 17.12.2009. www3.ktl.fi > Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta > 2007> ilmoitetut tapaukset kuukausittain > chlamydia trachomatis > hae. THL Tilastotietokeskus 2008. Tartuntatautirekisteri. Viitattu 17.12.2009. www3.ktl.fi > Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta > 2008> ilmoitetut tapaukset kuukausittain > chlamydia trachomatis > hae. THL Tilastotietokeskus 2009. Tartuntatautirekisteri. Viitattu 17.12.2009. www3.ktl.fi > Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta > 2009> ilmoitetut tapaukset kuukausittain > chlamydia trachomatis > hae. Tiitinen, Aila 2009a. Raskauden ehkäisy. Viitattu 23.3.2010. www.terveyskirjasto.fi > Lääkärikirja Duodecim > artikkelien selaus aakkosjärjestyksessä R > Raskauden ehkäisy Helsinki: Duodecim. Tiitinen, Aila 2009b. Ehkäisypillerit (yhdistelmäehkäisy). Viitattu 23.3.2010. www.terveyskirjasto.fi > Lääkärikirja Duodecim > artikkelien selaus aakkosjärjestyksessä E > Ehkäisypillerit (yhdistelmäehkäisy) Helsinki: Duodecim. Tiitinen, Aila 2009c. Minipillerit ja muut pelkkää progestiinia sisältävät ehkäisymenetelmät. Viitattu 23.3.2010. www.terveyskirjasto.fi > Lääkärikirja Duodecim > artikkelien selaus aakkosjärjestyksessä M > Minipillerit ja muut pelkkää progestiinia sisältävät ehkäisymenetelmät Helsinki: Duodecim.

53 Tiitinen, Aila 2009d. Jälkiehkäisy. Viitattu 23.3.2010. www.terveyskirjasto.fi > Lääkärikirja Duodecim > artikkelien selaus aakkosjärjestyksessä J > Jälkiehkäisy Helsinki: Duodecim. Toppari, Jorma & Näntö-Salonen, Kirsti 2002. Kasvu ja fyysinen kehitys. Teoksessa Pirjo Terho, Eija-Liisa Ala-Laurila, Juhani Laakso, Hillevi Krogius & Matti Pietikäinen (toim.) Kouluterveydenhuolto. Helsinki: Duodecim, 110 113. Valli, Raine 2007. Kyselylomaketutkimus. Teoksessa Juhani Aaltola & Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin. PS-kustannus: Jyväskylä, 102 125. Valtioneuvosto 2001. Terveys 2015 -kansanterveysohjelma. Viitattu 17.12.2009. www.terveys2015.fi/terveys2015.pdf. Valtioneuvosto 2007a. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Viitattu 16.12.2009. www.vn.fi > Hallituksen toiminta > Hallituksen politiikkaohjelmat > Terveyden edistäminen > Terveyden edistämisen politiikkaohjelman sisältö. Valtioneuvosto 2007b. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Viitattu 16.12.2009. www.vn.fi > Hallituksen toiminta > Hallituksen politiikkaohjelmat > Lapset, nuoret ja perheet > Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman sisältö. Venesperä, Ronja 2008. Yhteisö ohjaa Jehovan todistajien elämää. Teoksessa Pirkko Brusila (toim.) Seksuaalisuus eri kulttuureissa. Helsinki: Duodecim, 46 55. WHO 2006. Defining sexual health. Report of a technical consultation on sexual health 28 31 January 2002, Geneva. Vilkka, Hanna & Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Tammi: Helsinki. Vuori, Eija & Gissler, Mika 2008. Synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2007. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kehittämiskeskus. Tilastotiedote 30/2008. Viitattu 25.11.2009. www.thl.fi > tutkimus ja kehittäminen > tilastot ja rekisterit > lisääntyminen > Synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet > tilastotiedote kokonaisuudessaan. Väestöliitto i.a.a. Parisuhteen vaiheet. Viitattu 21.1.2010. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde > tietoa parisuhteesta > parisuhteen lähtökohtia > parisuhteen vaiheet.

54 Väestöliitto i.a.b. Seurustelu. Viitattu 21.1.2010. http://www.vaestoliitto.fi/nuoret > kaverit ja seurustelu > seurustelu. Väestöliitto i.a.c. Seksi. Viitattu 21.1.2010. http://www.vaestoliitto.fi/nuoret > seksi. Väestöliitto i.a.d. Nuoren seksuaaliterveys. Viitattu 21.1.2010. www.väestöliitto.fi >murkun kanssa > Tietoa > Seksuaalisuus ja seurustelu > Seksuaalisuus > Mitä seksuaalisuus on? > Seksuaaliterveys > Nuoren seksuaaliterveys. Väestöliitto i.a.e. Seksuaalioikeudet. Viitattu 28.1.2010. www.vaestoliitto.fi > Murkun kanssa > Tietoa > Seksuaalisuus ja seurustelu > Seksuaalisuus > Mitä seksuaalisuus on? > Seksuaaliterveys > Seksuaalioikeudet. Väestöliitto i.a.f. Rakkauden kieli. Viitattu 21.1.2010. www.vaestoliitto.fi/ seksuaalisuus > naiset > seksuaalisuuden suloja ja seksin säpinää > rakkauden kieli. Väestöliittö i.a.g. Seksuaalinen kaltoinkohtelu. Viitattu 28.1.2010. www.vaestoliitto.fi/nuoret > seksi > seksuaalinen_kaltoinkohtelu. Väestöliittö i.a.h. Seksuaalisuuden portaat. Viitattu 2.3.2010. www.vaestoliitto.fi/nuoret > kasvu ja kehitys > seksuaalisuuden portaat. Öhman, Hanna; Lehtinen, Matti; Koskela, Pentti; Surcel, Heljä-Marja & Paavonen, Jorma 2006. Klamydia on yleinen nuorten tauti Suomessa. Viitattu 17.12.2009 www.ktl.fi/kansanterveyslehti > lehdet 2006 > Nro 7/2006 > Klamydia on yleinen nuorten tauti Suomessa.

LIITE 1 55