ALKOHOLI JA RASKAUS. Tuula Kauppinen & Hellevi Myllykoski Päättötyö Syksy 1999 Diakonia-ammattikorkeakoulu Porin yksikkö

ALKOHOLI JA RASKAUS Tuula Kauppinen & Hellevi Myllykoski Päättötyö Syksy 1999 Diakonia-ammattikorkeakoulu Porin yksikkö

PÄÄTTÖTYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU, PORIN YKSIKKÖ TUULA KAUPPINEN - HELLEVI MYLLYKOSKI : ALKOHOLI JA RASKAUS 35 sivua, 1 liite Ohjaajat: Erja Aitonurmi Marja-Leena Parto-Koski Lokakuu 1999 Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää alkoholin vaikutuksia käyttäjälleen, sekä alkoholin vaikutuksia raskauteen. Lisäksi haluamme selvittää hoitohenkilökunnan roolia äidin tukijana. Tutkimusaineisto kerättiin alan ajankohtaisesta kirjallisuudesta. Alkoholin toistuva nauttiminen johtaa riippuvuuden kehittymiseen. Naisten lisääntyneen alkoholinkulutuksen taustalla on viime vuosikymmenien yhteiskunnallinen murros. Nykyään naisten alkoholinkulutus on noin viidennes käytetystä alkoholista. Alkoholivaurioisten lasten syntyvyys on kasvussa. Vähäinenkin alkoholin käyttö raskausaikana voi haitata raskauden kulkua ja sikiön kehitystä. Lapsella on oikeus kasvaa äitinsä kohdussa ilman alkoholia. Raskausaikana äidin juomasta alkoholista vaurioita saaneet lapset on luokiteltu omaksi vammaislajikseen FAS eli fetaalialkoholisyndrooma. Hoitohenkilökunnan rooli alkoholiongelmaisen äidin tukijana on vaikea tehtävä. Alkoholiongelmaisen naisen tunnistaminen on myös vaikeaa. Hoitohenkilökunnan tuki raskauden aikana on alkoholiongelmaiselle naiselle erityisen tärkeää. Raskausaikana alkoholiongelmainen tarvitsee monipuolista apua. Hän tarvitsee erilaista ohjausta, neuvontaa, kuuntelua sekä konkreettista apua. Ongelmista on puhuttava suoraan ja niihin on puututtava rohkeasti tulevan lapsen tarpeet etusijalle asettaen. Selviytymisprosessi etenee vasta ongelman tiedostamisen jälkeen.vanhemmaksi tuleminen saattaa olla otollinen hetki hakea apua alkoholiongelmaan. Suomessa on kaksi erityisesti raskaanaoleville alkoholiongelmaisille ja heidän lapsilleen tarkoitettua ensi- ja turvakotia. Avainsanat: alkoholi, raskaus ja alkoholi, fetaalialkoholisyndrooma Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Porin yksikkö

. ABSTRACT THE DIACONIA INSTITUTE OF HIGHER EDUCATION IN PORI TUULA KAUPPINEN - HELLEVI MYLLYKOSKI - alcohol and pregnancy 35 pages, 1 appendix Counselors: Erja Aitonurmi Marja-Leena Parto-Koski October 1999 The purpose of the study is to clarify the influences of alcohol to the user, and the influences to the pregnancy. As well we want to clarify the role of nursing staff as mothers supporter. The research material was collected from new bookmaterial. Alcohol s continuous enjoyment leads dependence. In the shadow growing up consumption of alcohol is last decades rupture in society. Nowadays woman s consumption of alcohol is about fifth from using alcohol. Borning for the children who have a alcohol damage is growing. At using a little bit alcohol during duration of pregnancy can make more difficult pregnancy and the development of the fetus. Children has a right to grow up in his mother womb without alcohol. Children who have gotton damages during pregnancy about mothers s drink alcohol have been classifield to own sort of handicapped FAS or fetal alcohol syndrome. The role of nursing staff as mothers supporter with alcohol problems is difficult task. It is very hard to identify a women who have alcohol problems. The support of society during pregnancy in very important to women who have a alcohol problems. On the period of pregnancy the person who have a alcohol problems needs multifarious help. She needs different instructions, advice, concrete help and listening. About problems must to talk directly and to lack bravely giving priority to coming baby. Survival process continues after realizing the problem. To coming parents could be a good moment to ask help for alcohol problems. In Finland is two first- and safehome where can live a women who have a alcohol problems and their children. Keywords: alcohol, pregnancy and alcohol, fetal alcohol syndrome Preservation place: The Diaconia Institute of Higher Education in Pori

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO 2. ALKOHOLIN KÄYTÖN HISTORIAA 2 2.1 Alkoholijuomien kulutus viime vuosikymmeninä 4 2.2 Naisten alkoholin käyttö 5 2.3 Raskaudenaikainen alkoholin käyttö 7 3. TUTKIMUSTEHTÄVÄT 10 4. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 10 5. ALKOHOLIN VAIKUTUKSET 10 5.1 Alkoholin vaikutuksista sikiöön 13 5.2 Riippuvuusongelma eli addiktio 14 6. ALKOHOLIVAURIOISTEN LASTEN ERITYISPIIRTEET 16 6.1 Synnynnäiset epämuodostumat ja kasvuhäiriöt 17 6.2 Neurologiset oireet 18 7. ALKOHOLIONGELMAINEN ÄITI TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAANA 19 7.1 Terveydenhoitajan rooli äitiysneuvolassa 22 7.2 Alkoholiongelmaisen äidin terveyskasvatus 23 7.3 Terveyskasvatuksen etiikka 26 8. RASKAANAOLEVILLE ALKOHOLIONGELMAISILLE TARKOITETUISTA ENSI- JA TURVAKODEISTA 27 8.1 Oulunkylän ensikoti 28

8.2 Ensikoti Pinja 29 9. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 30 LÄHTEET 33 LIITTEET

1. JOHDANTO Valitsimme päättötyömme aiheeksi alkoholi ja raskaus, koska aihe oli mielestämme ajankohtainen. Haluamme osaltamme ehkäistä alkoholivaurioisten lasten syntymistä, tuomalla päivänvaloon yhden tutkimuksen verran alkoholin negatiivisia vaikutuksia sekä äitiin että sikiöön. Hoitohenkilökunnan tuella äidille on tärkeä merkitys, koska sikiötä ei voida suojella, jos äiti raskaudesta huolimatta käyttää alkoholia. Päättötyömme tarkoituksena oli selvittää alkoholin vaikutuksia käyttäjälleen, sekä alkoholin vaikutuksia raskauteen. Haluamme selvittää miten alkoholi mahdollisesti vaurioittaa sikiötä. Lisäksi haluamme selvittää miten hoitohenkilökunta voisi tukea raskaanaolevaa alkoholiongelmaista äitiä. Työmme toteutimme kirjallisuudesta saatujen tietojen pohjalta. Naiset ovat kautta aikojen käyttäneet alkoholia vähemmän kuin miehet, nauttineet sitä kerralla vähemmän ja myös heidän suhtautumisensa alkoholinkäyttöön on ollut kielteisempää. Perinteisen käsityksen mukaan alkoholinkäyttö on naiselle sopimatonta, rumaa ja lapsia ajatellen vastuutonta. Naisten suhde alkoholinkäyttöön ja ennen kaikkea humaltumiseen onkin ollut etäistä. Viime vuosina perinteiset mallit ovat väistyneet ja naisten alkoholinkulutus on kasvanut nopeasti ja juomatavat ovat tulleet rajummiksi. Mikä on raskauden aikana sallittu määrä alkoholia? Tarkkaa vastausta ei voitane antaa, mutta useissa tutkimuksissa on todettu kohtuullisenkin alkoholinkäytön saattavan haitata raskauden kulkua ja sikiön kehitystä. Odottavan äidin liiallisesta alkoholinkäytöstä aiheutuneet sikiövauriot ovat yleistyneet rinnan naisten vaikeiden alkoholiongelmien kanssa. Vaikka raskaus varsin usein motivoi hillitsemään tai lopettamaan alkoholinkäytön, kaikki eivät siihen pysty omillaan tai tarjolla olevien palvelujen tuella. (Lehto 1998, 4). Raskausaikana äidin juomasta alkoholista vaurioita saaneet lapset on määritelty omaksi vammaislajikseen, josta käytetään nimitystä fetaalialkoholisyndrooma eli FAS.Koska FAS-lasten esiintyvyys Suomessa on lisääntynyt koko ajan, on

alkoholin haittoja koskevilla tiedoilla sosiaalinen tilaus. 2. ALKOHOLIN KÄYTÖN HISTORIAA Alkoholi ja raskaus - kirjallisuuden tarkastelu voidaan aloittaa jo Vanhasta Testamentista: Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan; älä siis juo viiniä ja väkijuomaa äläkä syö mitään saastaista, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta aina kuolinpäiväänsä asti (Tuomarien kirja 13:7). Raamatun ohjetta noudatettiin, ja paikoin siitä kehittyi elämäntapa: Karthagossa ei morsiusparille koskaan tarjottu viiniä. Näin haluttiin varmistaa terveen lapsen syntymä, ja samalla ohjattiin nuorenparin elämän tapoja oikeaan suuntaan. (Halmesmäki 1985, 21.) Eri aikakausina ilmaisutavat vaihtelevat, kuten voimme Aristoteleen kannanotosta todeta: typerät juopuneet ja ajattelemattomat naiset saavat useimmiten kaltaisiaan lapsia, kärttyisiä ja heikkoja. Historian valossa alkoholipolitiikalla näyttäisi olevan ratkaiseva merkitys väestön juomatapoihin. Englannissa 1700- luvulla lainmuutos teki viinankäytöstä hyväksytyn; alkoholia oli kaikkien saatavilla ja se oli halpaa. Seuraukset olivat nopeasti nähtävissä syntyvyyden laskuna ja pienten lasten kuolleisuuden nousuna. Heti ei tätä kuitenkaan osattu yhdistää alkoholin käyttöön, vaan syy-yhteys varmistui vasta, kun asiaa selvittämään asetettu tutkijaryhmä julkaisi tutkimustuloksensa 1843. (Halmesmäki 1985, 21.) Parempien lääkkeiden puuttuessa on aika ajoin uskottu ja toivottu alkoholin vaikuttavan edullisesti erilaisiin vaivoihin: milloin se parantaa verenkiertoa, milloin laukaisee jännityksen. Niimpä 1960-luvulta alkaen sitä kokeiltiin sekä avo- että sairaalahoidossa uhkaavan keskenmenon hoitona. Hoitokokeiluja jatkettiin 1970- luvun puoleenväliin, jolloin alkoholin aiheuttamia sikiövaurioita kuvattiin lääketieteellisissä julkaisuissa. (Halmesmäki 1985, 22.) Alkoholinkäyttö on ratkaisuyritys monenlaisiin ongelmiin. Tyypillistä alkoholiongelmaista persoonallisuutta ei ole olemassa, vaan käyttäjät ovat varsin hetorogeeninen joukko. Ovatpa syyt mitkä tahansa, alkoholin avulla kukaan ei

pääse itseään pakoon. Alkoholi on huono ja tuhoisa valinta ratkaisuksi elämän ongelmiin (Tarvainen 1989, 169, 173). 3 Alkoholi voi turmella terveyden monella tavalla. Voimakas humalatila saattaa aiheuttaa alkoholimyrkytyksen. Pitkään jatkuva runsas juominen voi johtaa vieroitusoireisiin ja juoppohulluuteen tai aiheuttaa maksakirroosin ja muita pysyviä elimellisiä sairauksia. Lisäksi alkoholi vaikuttaa yhtenä vaaratekijänä muiden joukossa useiden eri elinten sairauksien, mielenterveyden häiriöiden, kehitysvammojen, tapaturmien, itsemurhien, itsemurhayritysten ja tappojen syntyyn. (Poikolainen 1993, 83.) Monet suomalaiset uskovat, että suurin syypää meillä esiintyviin alkoholiongelmiin ovat suomalaisten juomatavat. Ongelmia voitaisiin heidän mielestään vähentää omaksumalla esim. sivistyneempiä tai hillitympiä juomatapoja. Lähes automaattisesti ajattelemme, että juomatapojemme yhteys terveyteen voi olla vain kielteinen. On kuitenkin mahdollista, että suomalaisten juomatavoissa voi olla myös terveysvaikutuksen kannalta myönteisiä piirteitä. (Simpura 1993, 255.) Suomalaisten juomatavat eivät pokkea mitenkään ratkaisevasti monien muiden, suurin piirtein samalla kokonaiskulutuksen tasolla olevien maiden alkoholinkäyttötavoista. Humalakäytöllä on meillä kuitenkin merkittävämpi asema kuin useimmissa muissa maissa. Humaltumiseen liittyvät terveydelliset seuraukset ovat suomalaisessa alkoholihaittojen profiilissa voimakkaammin esillä kuin muissa maissa (Simpura 1993, 262). Käytetty alkoholimäärä ei yksin selitä alkoholiongelmaa. Kysymys on siitä, kuka alkoholia käyttää, miten ja missä kulttuurissa. Alkoholin käyttöä säätelevät normit määrittävät millaista on poikkeava alkoholin käyttö ja milloin se muuttuu alkoholiongelmaksi. Alkoholiongelma on monien tekijöiden summa, mutta yhteistä kaikille alkoholiongelmaisille on se, että alkoholin käyttö aiheuttaa haittoja joko käyttäjälle itselleen tai hänen läheisilleen ja ympäristölleen. Ongelmat voivat olla terveydellisiä, sosiaalisia, taloudellisia tai psyykkisiä. (Hyttinen 1991, 7-8.)

4 2.1 Alkoholijuomien kulutus viime vuosikymmeninä Alkoholijuomien kulutuksen kehitys vuodesta 1950 vuoteen 1968 oli alussa suhteellisen tasaista, kääntyen lievästi nousujohteiseksi. Vuonna 1969 alkoholilakia muutettiin siten, että keskioluen myynti sallittiin elintarvikeliikkeissä ja keskioluen anniskelu keskiolutluvan saaneissa kahviloissa. Tämä kasvatti keskioluen kulutuksen 0.5 litrasta asukasta kohden vuonna 1968, 1.6 litraan vuonna 1969. Yhteensä kulutus 100 %:n alkoholina kasvoi 47 prosenttia. Asukasta kohden absoluuttialkoholiksi muutettuna kulutus kasvoi 2.9 litrasta 4.2 litraan. 1970-luvun alussa muiden juomaryhmien kulutus lähti kasvuun. Kulutuksen kasvu saatiin taittumaan vasta korottamalla alkoholijuomien hintoja yhteensä keskimäärin 28 prosenttia. (Stakes 1997, 13.) Alkoholijuomien kulutus pysyi melko vakaana aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin kulutus kääntyi uudelleen kasvuun. Samalla kulutuksen rakenne muuttui merkittävästi. Vuodesta 1985 vuoteen 1990 väkevien alkoholijuomien osuus kulutuksesta laski 43 prosentista 36 prosenttiin. Samanaikaisesti keskioluen osuus kulutuksesta nousi 25 prosentista 30 prosenttiin. Myös mietojen viinien osuus kulutuksesta lähti kasvuun. Korkeimmillaan tilastoitu kulutus oli vuonna 1990, jolloin 100 %:n alkoholina mitattu kulutus oli 7.7 litraa asukasta kohden. Vasta taloudellinen lama 1990-luvulla pysäytti kasvun. Samalla lama miedonsi kulutusta edelleen. Ostovoiman heikkeneminen ja työttömyys siirsivät kulutusta juoman alkoholisisällön hinnan mukaan halvempiin juomiin, vähittäismyynnissä mietoihin viineihin ja keskiolueen ja anniskelussa kaikista juomista keskiolueen.vuonna 1996 alkoholijuomien tilastoitu kulutus oli 6.7 litraa absoluuttialkoholia asukasta kohden. Määrä oli 0.7 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna ja 10.4 prosenttia pienempi kuin kulutuksen huippuvuonna 1990. (Stakes 1997,13.) Alkoholiongelmissa kulminoituvat monet yhteiskuntamme ongelmista. Samanaikaisesti vaikuttavat sekä sosiaalivaltion turvajärjestelmä että

5 kulttuurisesta merkitys- ja arvotusjärjestelmästä nouseva tuomitsemis- ja eristämismentaliteetti. Alkoholiongelmaiset hyväksyvät yleensä yhteiskunnassa vallitsevat normit, ja tuomitsevat myös itse itsensä, sekä pitävät ympäristön ja yhteiskunnan sanktioita hyväksyttävinä seurauksina moraalittomuudestaan (Hyttinen 1991, 55). 2.2. Naisten alkoholin käyttö Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on naisten alkoholinkäyttöön kiinnitetty kasvavassa määrin huomiota. Naisten lisääntynyt alkoholinkulutus ja lisääntyneet päihdeongelmat ovatkin luoneet sosiaalisen tilauksen tutkia heidän alkoholinkäyttöään. Naisten uudenlaisen juomiskäyttäytymisen on katsottu olevan seurausta 1960- ja 1970-luvulla tapahtuneista yhteiskunnallisista muutoksista. 1960-luvulla alkanut yhteiskunnallinen murros, johon ovat kiinteästi liittyneet muuttoliike, kaupungistuminen, palkkatyöläistyminen sekä muutokset perheoloissa, on vaikuttanut suuresti myös naisen asemaan ja rooleihin suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan ajankohtaan sijoittui alkoholipolitiikan liberalisoituminen. Asenteet alkoholinkäyttöön tulivat entistä suvaitsevammiksi. Ja alkoholijuomat tuotiin kaikkien ulottuville. (Hyttinen 1990, 9.) Naisten lisääntynyttä alkoholinkulutusta on selitetty naisten tasa-arvoistumisella, vapautumisella, palkkatyöhön osallistumisella ja siitä seuranneella itsenäistymisellä. Nykyään naisten alkoholinkulutus on vakiintunut noin viidennekseen käytetystä alkoholista. Kahdeksan naista kymmenestä käyttää alkoholia ja neljä naista tuhannesta on suurkuluttajia. Huolimatta alkoholin kokonaiskulutuksen vakiintumisesta hoidossa olevien päihdeongelmaisten naisten määrä on kasvanut ja kasvanee edelleen. Syitä alkoholiongelmiin onkin etsittävä myös muualta kuin lisääntyneestä alkoholinkulutuksesta. Hoidossa olevien päihdeongelmaisten naisten määrän kasvu on tuonut esille keskustelun piiriin myös naisten hoidon erityisvaatimukset. Alkoholitutkimuksesta on puuttunut naisnäkökulma lähes kokonaan, vasta aivan viime vuosina sukupuoleen on alettu

6 kiinnittää huomiota alkoholinkäyttöön niin kulttuurillisesti kuin sosiaalisestikin vaikuttavana tekijänä. Sukupuoli on hyväksytty alkoholitutkimuksessa myös yhteiskunnallisena muuttujana. Ehkä sen vuoksi, että naisten alkoholinkäyttö on saanut omaleimaisia, naisille tyypillisiä piirteitä ja myös asenteet naisten alkoholinkäyttöön ovat joutuneet murrokseen. (Hyttinen 1990, 9.) Aikaisemmin asenteet ja sosiaalinen kontrolli sekä epäitsenäinen asema pitivät huolta naisten raittiudesta. Alkoholia käyttävät tänä päivänä eniten ylemmät toimihenkilönaiset ja pääkaupunkiseudeulla elävät naiset. Riskikäyttöä ei kuitenkaan voida selittää ammatin, koulutustason tai tulotason mukaan, sillä alkoholiongelmia esiintyy lähes yhtä paljon kaikissa yhteiskuntaluokissa. Tästä huolimatta päihdehuollon asiakkaista enemmistö kuuluu alempiin sosiaaliryhmiin. Päihdeongelmaista naista on vaikea tyypitellä. Joitakin yleispiirteitä tutkijat ovat kuitenkin löytäneet päihteitä runsaasti käyttävistä naisista. Usein naisten taustoista löytyy hyvin traumaattisia kokemuksia, kuten isän ja/tai äidin alkoholiongelma, vaikea avioero, insesti, jne. (Holopainen 1998, 20-21.) Naisten elämäntilanteet ja mahdollisuudet käyttää alkoholia vaihtelevat elämänkaaren eri vaiheissa. Nuorten naisten sosiaalisista sidonnaisuuksista vapaa elämäntapa mahdollistaa omaehtoisten valintojen tekemisen - myös suhteessa alkoholiin. Nuoruus on vapauden, vilkkaan sosiaalisen vuorovaikutuksen, mutta myös etsimisen ja kokeilujen aikaa. Ikäryhmittäin tarkasteltuna nuorten naisten alkoholinkäyttö on runsainta ja myös juomatavat ovat muovautumattomia. Vaikka suurin osa nuorista naisista valitsee kohtuuteen perustuvan juomatavan, tässä ikäryhmässä on eniten myös miesmäistä humalajuomista. Väkevillä juomilla näyttää olevan merkitystä nimenomaan nuorille tytöille. Tämä johtunee kokemattomuudesta alkoholinkäytössä, kokeilunhalusta ja nuorisokulttuurissa vallitsevista alkoholinkäytön merkityksistä. Iän myötä useimmat nuoret naiset valitsevat kohtuuden ja miedot juomat - naisellisen juomatavan. (Hyttinen 1990, 36-37.) Varhaisessa keski-iässä naisen elämään kuuluvat perheen perustaminen, lasten

7 synnyttäminen ja elämäntavan vakiintuminen. Alkoholinkäyttö ei kuitenkaan ratkaisevasti vähene elämäntavan muutoksen myötä, vaan se siirtyy kodin ulkopuolelta perheeseen. Perhekeskeisyys on erityisen korostunut tässä elämänvaiheessa, ja se muodostaa myös kontekstin, jossa alkoholinkäyttö saa merkityksensä. Nuoret avioparit korostavatkin alkoholinkäytön luomaa yhteisyyttä, juomiskumppanuutta, jolloin alkoholin merkitys arjesta irtaantumisvälineenä ja tunnelman luojana korostuu. Lasten aikuistuessa naisten velvollisuudet kotia kohtaan vähenevät ratkaisevasti. Naisilla on jälleen aikaa itselleen. Heillä on usein vakiintunut ammattiura, hyvä sosiaalinen ja taloudellinen asema. Juomatapatutkimuksen mukaan tämän ikäryhmän naiset käyttävät vähän alkoholia ja heidän suhteensa yleensäkin alkoholiin on ongelmaton. Toisaalta alkoholiongelmaisia naisia koskevat tutkimukset liittävät usein keski-ikäisen naisen elämänmuutokset (tyhjän kodin syndrooman) riskivaiheeksi alkoholiongelmien syntymiselle. (Hyttinen 1990, 37.) 20-29- vuotiaiden ikäryhmässä juodaan eniten. Tämän naisryhmän alkoholinkäyttö myös näkyy. Monilla heistä ei ole perhesiteitä, jotka rajoittaisivat heidän vapaa-ajan käyttöään. Runsaasti alkoholia käyttäviä naisia on varsinkin sinkkujen ja avoliittolaisten parissa. Avioituminen ja erityisesti lasten hankkiminen vähentävät nuorten naisten alkoholin käyttöä huomattavasti. (Ahlström 1999, 52.) 2.3. Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö Koko Suomessa 1 %:lla raskaana olevista naisista on selvästi alkoholiongelma, mutta määrä voi olla jopa kymmenkertainen, määrittelytavasta riippuen. Jo kymmenen vuotta sitten Ruotsissa arvioitiin, että 11 %:lla raskaana olevista naisista on alkoholiongelma. Helsingissä jonkinlainen alkoholiongelma on ainakin viidellä prosentilla odottavista äideistä. Suurin osa alkoholin käytöstä liittyy oluen ja viinin juontiin, väkevien alkoholijuomien ja huumeiden käyttö on harvineisempaa. Odottavat äidit, joilla alkoholiongelma on, ovat useimmiten joko alle 25-vuotiaita ensisynnyttäjiä tai noin 40-vuotiaita. Noin joka kolmas

alkoholiongelmainen nainen elää hyvässä parisuhteessa, joka kolmas jonkinlaisessa suhteessa ja yksi kolmannes on yksineläjiä (Kekki 1999, 52). 8 Kyky synnyttää on ehkä tärkein syy, miksi naisiin alkoholitutkimuksissa suhtaudutaan eri tavalla kuin miehiin. Tuntuu siis perustellulta valvoa naisen siveellisyyttä. Juovia naisia pidetään epämoraalisina ja erityisesti raskaana olevia juovia suorastaan paheksutaan. Alkoholi ei vahingoita vain naisen biologista luontoa, vaan myös hänen sosiaalista ja kulttuuriin kuuluvaa naiseuttaan. Perinteisesti naisella on yhteiskunnallinen sosiaalistamistehtävä. Kun naisten alkoholinkäyttö on tullut yleisemmäksi, kysytään kuka tekee ne tehtävät, joiden on katsottu kuuluvan naisille, kuten esim. kuka hoitaa lapset. (Paltschik 1989, 145, 151-152.) Yleinen suhtautuminen raskaana olevaan alkoholia käyttävään naiseen on tuomitsevaa. Äitiys ja alkoholi -yhdistelmä ahdistaa. Taustalla vaikuttaa äitiyden myytti, johon ei liity paheita tai heikkoutta. Puhuttaessa alkoholia käyttävistä naisista ihmetellään kuinka kukaan voi tehdä niin; vahingoittaa omalla tominnallaan vatsassaan kasvavaa suojatonta lasta. Alkoholiongelmaisia äitejä pidetään poikkeavina; täysin erilaisina kuin muut äidit. Ympäristön asenteista huolimatta alkoholiongelmaiset äidit ovat odotuksissaan ja toiveissaan kuten tavalliset äidit. Usein heillä on sangen ihanteellinen kuva siitä minkälainen on hyvä äiti. Käytännössä alkoholiongelmaisten naisten edellytykset toteuttaa itselleen asettamia tavoitteita eivät useinkaan riitä. (Holopainen 1998, 35-38.) Yhteiskunnan tuki raskauden aikana on alkoholiongelmaiselle naiselle erityisen tärkeää. Käyttäessään alkoholia raskauden aikana nainen rikkoo moninkertaisesti yhteiskunnassa vallitsevia tabuja ja tulee samalla tuomituksi myös tulevassa äidin osassaan. Yleisesti ajatellaankin, että mikäli alkoholiongelmainen nainen ei kykene luopumaan alkoholinkäytöstä raskauden aikana, ei hän myöskään pysty syntyvästä lapsestakaan huolehtimaan. Alkoholiongelmainen nainen on tietoinen ympäristön suhtautumisesta, ja usein hän itsekin ajattelee näin, mistä seuraa häpeän tunteita, ongelmien salailua ja kieltämistä ja eristäytymistä. Raskaana

9 oleva alkoholiongelmainen nainen on ongelma yhteiskunnalle, mutta on aina otettava huomioon myös se, että nainen itsekin kärsii ongelmastaan. Sen tähden tulisi tavoitteena olla moralisoimatta auttaa naista löytämään ne elämisen vaihtoehdot, jotka edistävät hänen kykyään selviytyä raskaudestaan ja tulevasta äitiydestään mahdollisimman hyvin. Mikä olisi turvallinen määrä alkoholia? Tähän on jo ehditty rakentaa pätevä ja moitteeton vastaus: Koska turvallista rajaa ei voida millään tavalla tutkimalla määrittää, on varmuuden vuoksi syytä pidättäytyä kokonaan alkoholin käytöstä. Varmaankaan tämän parempaa ilmausta asialle ei ole helpolla löydettävissäkään. On vaikea kuvitella, miten lasia tai paria silloin tällöin voitaisiin perustella ja toisaalta on aivan paikallaan kysyä: miksi ihmeessä se lasi tai pari? Onko kukaan nyt tosissaan sen tarpeessa nykyaikana? Silti tämän periaatteen ilmaus on hyvin oleellinen kysymys. Kun mietitään, mikä viesti tiedosta välittyy. Jos ehdottomuus korostuu, voivat eräät ongelmat todella korostua. Jos taas haitat liitetään vain runsaaseen, alkoholistiseen juomiseen raskauden aikana, voi koko asian vakavuus hämärtyä. Pienikin määrä alkoholia nautittuna jatkuvasti koko raskausajan on vaaraksi sikiön terveydelle. Raskaudenaikaisen kohtuukäytön ylärajana pidetään yleensä 10:tä alkoholiannosta viikossa; jakautuessaan tasaisesti eri päiville se ei haitanne sikiön kehitystä. (Ackerman 1992, 40.) Elämäntilanne vaikuttaa paljon alkoholin kulutukseen. Kielteisillä kokemuksilla, ahdistuneisuudella ja masentuneisuudella ennen raskautta ja raskauden aikana on yhteys alhaiseen syntymäpainoon ja ennenaikaiseen synnytykseen. Ahdistusta lisäävät taloudelliset ongelmat, työttömyys, parisuhdeongelmat ja lasten kasvatukseen liittyvät ongelmat. Stressiä ilmenee riskiraskauksissa ja stressi lisääntyy, jos raskauteen liittyy uhka joko äidille itselle tai lapselle. Raskaanaolevat alkoholinkäyttäjät ovat käyttäneet psykiatrisia palveluja lähes kolme kertaa enemmän kuin raittiit. (Jaakkola 1991, 13-14.)

10 3. TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tarkoituksena oli selvittää alkoholin vaikutuksia käyttäjälleen, sekä alkoholin vaikutuksia raskauteen. Halusimme selvittää miten alkoholi mahdollisesti vaurioittaa sikiötä. Lisäksi halusimme selvittää miten hoitohenkilökunta voisi tukea raskaanaolevaa alkoholiongelmaista äitiä. Tutkimuksen tehtävät: 1. Mitä vaikutuksia alkoholilla on käyttäjälleen? 2. Miten alkoholi vaikuttaa raskaana olevaan naiseen ja sikiöön? 3. Mikä on terveydenhuollon rooli alkoholiongelmaisen äidin/naisen tukijana? 4. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimuksen toteutimme kirjallisuudesta saamiemme tietojen pohjalta. Etsimme tietoa fetaalialkoholisyndroomasta ja yritimme karsia kirjallisuudesta liian lääketieteellisen materiaalin, koska halusimme tuoda asiat esille mahdollisimman helposti ymmärrettävään muotoon. Selvittäessämme alkoholin vaikutuksia ja kulutusta, materiaalia oli hyvin saatavissa. Kun halusimme työhön esiin naisnäkökulman pieneni materiaalin saatavuus huomattavasti. Mielestämme onnistuimme kuitenkin rajaamaan kokonaisuudessaan melko laajasta materiaalista työhömme olennaiset tiedot. 5. ALKOHOLIN VAIKUTUKSET Alkoholinkäyttäjä tavoittelee usein rentoutta, sosiaalista vilkastumista ja irtautumista arjesta. Tavoitteet toteutuvat, kun veren alkoholipitoisuus on alle yhden promillen, jolloin alkoholi stimuloi joitakin toimintoja. Korkeampi

11 alkoholipitoisuus taas vaikuttaa lamaannuttavasti. Alle yhden promillen nousuhumala ilmenee mielialan kohoamisena, mielihyvän ja rentoutumisen tunteena, itsevarmuuden lisääntymisenä, puheliaisuutena ja estojen vähenemisenä. Tämä saattaa johtua mm. lisääntyneestä dopamiinin vapautumisena aivoissa. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 99-100.) Myönteisten vaikutusten lisäksi jo pienikin alkoholipitoisuus veressä huonontaa vaativan tehtävän suorittamista (esim. auton ajaminen). Aivojen antamat toimintakäskyt eivät ole tarkoituksenmukaisia eivätkä oikein mitoitettuja, mikä saattaa ilmetä kömpelyytenä normaalissakin toiminnassa. Puolen promillen alkoholipitoisuus heikentää koordinaatiokykyä. Käyttäjä itse ei huomaa suorituskyvyssään puutteita, vaan luulee sen jopa parantuvan. Alkoholin myönteiset vaikutukset vähenevät veren alkoholipitoisuuden noustessa. Yli yhden promillen humalassa kömpelyys lisääntyy, äänenvoimakkuus kasvaa, puhe saattaa sammaltaa, kuulo heikkenee, valppaus huononee, hikoilu lisääntyy, reagoiminen hidastuu, henkisten toimintojen suoritustaso alenee ja silmät voivat alkaa punoittaa. Yli kahden promillen humalassa alkoholin anesteettiset vaikutukset tulevat esiin ja kivun tunne vähenee tai poistuu. Veren alkoholipitoisuuden noustessa tajunta alkaa kadota. Yli neljän promillen pitoisuus merkitsee myrkytysvaaraa. Aivojen hengityskeskus voi lakata toimimasta. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 100.) Veren alkoholipitoisuuden nousuun vaikuttavat sukupuoli, paino, ikä, hormonaaliset tekijät, unen puute ja ruoka. Sietokyky kasvaa, kun elimistö sopeutuu alkoholiin ja pyrkii kumoamaan sen vaikutuksia. Alkoholin toistuva nauttiminen johtaa alkoholitoleranssin ja riippuvuuden kehittymiseen. Toleranssilla tarkoitetaan alkoholin humalluttavan vaikutuksen vähenemistä toistuvilla nauttimiskerroilla. Käytännössä tämä merkitsee, että nautittaessa toistuvasti tietyn suuruinen alkoholiannos, siitä ei humallu myöhemmillä kerroilla yhtä paljon kuin aikaisemmin. Alkoholin kestokyky on kasvanut; on kehittynyt toleranssi. Voimakkaan humalan aikaansaamiseksi täytyy juoda alkoholia enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Toleranssi häviää käytön loputtua. (Ahtiala & Ruohonen

12 1998, 100, Kiianmaa 1993, 3, 59.) Alkoholin poistumista elimistöstä seuraa krapula. Krapulan voimakkuus riippuu nautitusta alkoholimäärästä. Siihen vaikuttavat myös tilannekohtaiset seikat, kuten ruokailu alkoholin nauttimisen yhteydessä, väsymys tai yksilölliset ominaisuudet. Krapulan oireita ovat mm. ärtyisyys, huonovointisuus, väsymys, päänsärky ja heikotus. Pitkäaikaisen alkoholinkäytön aiheuttamat vieroitusoireet ilmaantuvat 12-48 tunnin kuluessa käytön lopettamisesta käytön määrän mukaan. Vieroitusoireiden ilmaantuminen edellyttää muutaman päivän jatkunutta runsasta alkoholin käyttöä, määrältään vähintään noin 80 grammaa puhdasta alkoholia päivässä. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 101.) Vieroitusoireita ovat levottomuus, vapina, hikoilu, unihäiriöt, unettomuus, ahdistus, masentuneisuus, kuulo- ja näköhallusinaatiot. Erittäin runsas käyttö voi vieroitustilanteessa johtaa delirium tremens-tilaan eli juoppohulluuteen. Sen oireita ovat jatkuva vapina, tahdottomat liikkeet, sekavuus ja hourailu. Muita alkoholin aiheuttamia psykooseja ovat alkoholihallusinoosi ja alkoholiparanoia. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 101.) Alkoholilla on yhteyttä mm. aivovaurioihin, maksa-, haima- sekä sydän- ja verisuonisairauksiin, psyykkiseen sairastavuuteen, tapaturmiin ja moniin sosiaalisiin ongelmiin. Alkoholin kansanterveydelliset vaikutukset ovat suuret. Se on tärkein ehkäistävissä oleva nuorten aikuisten ja työikäisen väestön yksittäinen terveyttä heikentävä ulkoinen tekijä. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 101.) Alkoholimyrkytykseen kuolleiden määrä on Suomessa selvästi muita Pohjoismaita korkeampi. Syynä tähän lienee suomalaisten humalahakuinen juomatapa. Suomessa kulutetaan myös muita Pohjoismaita enemmän väkeviä juomia. Vaikka kulutus on miedontunut, juomatavat eivät ole muuttuneet. (Hein 1997, 9.)

13 5 1. Alkoholin vaikutuksista sikiöön Käytännössä on saatu vahvistus Ranskassa jo 60-luvulla todetuille havannoille: Runsas alkoholinkäyttö vaikeuttaa raskauden alkamista; keskenmenon riski lisääntyy sekä istukan heikentyneen toiminnan että sikiön kehityshäiriön takia; lasten syntymäpaino on normaalia pienempi; eriasteisia kehityshäiriöitä on sitä runsaammin, mitä enemmän äiti on juonut odotusaikana: pienipäisyyttä, poikkeavia kasvonpiirteitä, sydänvikoja, älyllistä jälkeenjääneisyyttä; syntyneitten lasten sairastumisalttius on keskimääräistä suurempi. Koistisen mukaan yksinkertainen selitys, miksi näin on; Istukka on odottavan äidin ja kehittyvän lapsen yhdyssilta, jonka toiminta on kaksisuuntainen: sikiön elimistö saa sitä kautta kaiken tarvitsemansa, ja istukka poistaa äidin elimistön kautta sikiön aineenvaihdunnan kuonat. Merkittävää itsenäistä seulafunktiota sillä ei ole: yhteys on hyvin lavea. Esim. juovan äidin promillet ovat myös sikiön promilleja. On todettu, että sikiö toimii eräitten aineitten varastona. mm. eräitten raskasmetallien kertymä (elohopea, kadmium) saattaa olla sillä korkeampi kuin äidillä. Syntymävaiheen humalatila on lapselle harmillisempi kuin äidille: aikuisen naisen humala häviää tavanomaisessa tahdissa, mutta lapsella se kestää kauan, koska mainittavaa alkoholia hajottavaa maksatoimintaa ei vielä ole, ja istukankin apu on syntymän jälkeen poissa. (Koistinen 1994, 150-151.) Raskausaika on valtavan nopean muutoksen aikaa. Äidiltä ja isältä saaduista kahdesta solusta kehittyy sukuperimän ohjelmoinnin mukaisesti syntymään kelvollinen ihminen. Solujen jakautumis- ja lisääntymistapahtuma on ripeä. Eri elinjärjestelmillä on siinä oma aikataulunsa ja järjestyksensä. Tämä merkitsee, että kulloinkin juuri kehittymässä olevalla alueella tapahtuu eniten solunjakautumisia. Eri aikoina ulkoisille vaikutteille herkkiä ovat niin ollen eri elimet tai elinryhmät. Erona aikuiseen elimistöön on, että ulkoinen myrkkyvaikutus on suurin nimenomaan jakautumisvaiheessa olevaan soluun, siis koko elimistön kehittymiseen. Sen merkittävin kohde ovat aivosolut. Erona äitiin on, että tämän aivot toipuvat, kun humala on ohi, mutta lapsen aivosolujen kehitys on saattanut häiriintyä pysyvästi, ainakin usein toistuvista syvistä päihtymyksistä. Alkoholin

14 palamisen välituotteesta asetaldehydistä, jota sikiön veressä on puolet siitä mitä hänen äidillään on, arvellaan myös aiheuttavan vaurioita sikiölle. (Koistinen 1994, 151.) Kertaluonteinenkin runsas alkoholin juominen erityisesti raskauden alkuvaiheessa saattaa vaurioittaa sikiötä. Alkoholi läpäisee istukan helposti ja kulkeutuu napanuoran kautta sikiön verenkiertoon ja lapsiveteen. Sikiön veren alkoholipitoisuus nousee jo viidessä minuutissa äidin veren tasolle. Sikiön maksa ei pysty polttamaan alkoholia juuri lainkaan, joten alkoholi poistuu sikiön verenkierrosta napanuoran kautta takaisin äidin maksaan hajoamaan. Runsas alkoholinkäyttö lisää keskenmenoriskiä ja voi lisäksi aiheuttaa raskaudenaikaisia verenvuotoja. Istukan irtoaminen on alkoholin suurkuluttajilla viisi kertaa yleisempää kuin raittiilla. Tilanne on sekä äidille että sikiölle hengenvaarallinen. (Holopainen 1998, 44-45.) Runsas alkoholin käyttö heikentää istukan toimintaa ja napanuoran veren virtausta. Humala vaikuttaa lamaannuttavasti sikiön sydämen toimintaan ja voi pahimmillaan johtaa sikiön kuolemaan. Alkoholi vaikuttaa myös välillisesti sikiön terveyteen. On tavallista, että alkoholin suurkuluttaja on aliravittu. Se aiheuttaa myös sikiössä tärkeiden ravintoaineiden puutostilan. Äidin huono vastustuskyky yhdessä puutteellisen hygienian kanssa lisäävät tulehdusriskiä. Nämä tekijät yhdessä voivat taas johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. (Holopainen 1998, 45.) 5.2 Riippuvuusongelma eli addiktio Ihmisen keho pyrkii säilyttämään normaalitilan mukautumalla alkoholin käyttöön. Tämä näkyy sietokyvyn kasvuna. Riippuvuuden synnyttyä alkoholin väheneminen elimistössä aiheuttaa vieroitusoireita. Riippuvuus on olennainen osa ihmisen elämää. Riippuvuus mielletään pelkästään kielteiseksi ilmiöksi. Sitoutuminen tuo aina mukanaan vastuun ja rajat. Kun riippuvuus on vallitseva olotila, voidaan puhua riippuvuusongelmasta eli addiktiosta. Addiktio voi syntyä kemiallisiin

15 aineisiin tai uhkapeliin, seksiin, syömiseen, työntekoon ja periaatteessa mihin tahansa toistettavissa olevaan toimintaan. Riippuvuuden kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten esim.aineiden saatavuus, sosialisaatio, vertaisryhmän paine, yksilön persoonallisuuden kehitysmahdollisuudet ja perinnölliset tekijät. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 144-145.) Addiktion tunnusmerkkejä ovat voimakas sisäinen pakko toimia tietyllä tavalla, sekä omien rajojen hämärtyminen tai häviäminen läheisissä ihmissuhteissa. Ihmisen kyky huolehtia itsestään, hallita käyttäytymistään ja tehdä omia valintoja on heikentynyt. Riippuvuuskäyttäytymisen lopettamiseen liittyy vahva epämukavuuden tunne, ja ihminen jatkaa riippuvuuskäyttäytymistään sen haitoista huolimatta. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 145.) Riippuvuuden kohde ei ole asia, aine tai tapahtuma sinänsä, vaan se psyykkinen tila, jota niiden avulla tavoitellaan. Eri aineilla tai asioilla tavoitellaan erilaisia fiiliksiä, kuten itsetunnon nousua, rentoutta, pakoa todellisuudesta, pakoa itsestä, jännitystä, läheisyyttä tai jaksamista. Addiktiolle on ominaista, että sen avulla saa välitöntä tyydytystä. Riippuvuuskäyttäytymisellä siirrytään nopeasti ja helposti tunnetilasta toiseen. Se mahdollistaa pikaisen eron ikävistä tuntemuksista. Riippuvuuden alkuvaiheessa siirtyminen miellyttävään tunnetilaan on tärkeätä; myöhemmin tärkeäksi tulee epämiellyttävien tunnetilojen välttäminen. Addiktio on puuttuvien asioiden korvike tai selviytymiskeino ongelmatilanteissa. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 145.) Riippuvuuteen liittyy usein syyllisyys ja kieltäminen. Addikti on jatkuvassa ristiriidassa tyydytystä tuottavan toiminnan ja sen aiheuttamien haittojen välillä. Yleensä ollaan myös tietoisia ympäristölle aiheuttamista ongelmista. Syyllisyys johtaa kuitenkin haittojen kieltämiseen. Ikävien asioiden torjuminen mahdollistaa riippuvuuskäyttäytymisen jatkumisen. Riippuvuuskäyttäytymiseen liittyy riippuvainen mieli. Joillakin addikteilla riippuvuuteen liittyy persoonallisuuden häiriöitä, toisilla ei taas ole muita psyykkisiä ongelmia. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 144-145.)

16 Riippuvuus ongelmana on subjektiivinen kokemus. Sitä ei voi määritellä juotuina viinilitroina, suoneen ruiskutettuina grammoina tai seksikumppaneiden lukumääränä. Addiktio ei myöskään ole joko- tai - ilmiö, koska riippuvuutta on monenasteista. Toisille riippuvuudesta vapautuminen on suhteellisen helppoa, kun taas toisille lähes ylivoimaista. Ihminen itse määrittelee oman riippuvuutensa tai riippumattomuutensa. (Ahtiala & Ruohonen 1998, 146.) 6. ALKOHOLIVAURIOISTEN LASTEN ERITYISPIIRTEET Äidin juomasta alkoholista sikiöaikana vaurioita saaneet lapset tunnistettiin omaksi vammaislajikseen kolmisenkymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa. Silloin määriteltiin FAS eli fetaalialkoholisyndrooma (fetal alcohol syndrome) ja sen lievempi muoto FAE eli fetaalinen alkoholivaikutus (fetal alcohol effects). Alkuliite fetaali merkitsee piirrettä, joka kehittyy sikiöasteella (Halmesmäki 1990,61). Diagnoosi FAS tarkoittaa, että äiti on todistetusti nauttinut alkoholia yli niinsanotun riskirajan, joka tarkoittaa yli 10 alkoholiannosta vuorokaudessa tai yli 45 alkoholiannosta kuukaudessa ja syntyneellä lapsella on todettavissa seuraavat kolme kriteeriä täyttävää oiretta: 1. KASVU: sikiö- tai elinaikainen kasvuviive ( paino, pituus ja päänympärys), 2.HERMOSTO : hidas psykomotorinen kehitys, henkinen jälkeenjääneisyys, poikkeava neurologinen löydös, 3. TYYPILLISET KASVONPIIRTEET: (Liite 1.) mm. kapeat luomiraot, heikosti kehittynyt ylähuulivako, ohut ylähuuli, yläleuan vajaakasvu. (Martikainen 1993, 26.) Diagnoosi FAE tarkoittaa, että sikiöaikainen alkoholialtistus on varmistettu ja

17 lapsella on todettavissa kaksi edellämainituista kriteereistä, mutta ei kaikkia kolmea. Käytännössä suomalaisilla lapsilla kasvonpiirre-kriteeri ei täyty eli FAElapset ovat vaikeampia tunnistaa. (Ahlström 1999, 17.) Suomessa syntyy vuosittain 3000 alkoholivaurioista lasta, joista vakavimmin vaurioituneita FAS-lapsia syntyy 600. (Autti-Rämö 1999). FAE-lapsia syntyy kaksi - kolme kertaa enemmän kuin FAS-lapsia. Todennäköisesti sitäkin enemmän syntyy lapsia, joilla äidin alkoholinkäytön seurauksena on todettavissa pelkästään keskushermoston toimintahäiriö, mutta kasvu- taí kasvonpiirrekriteeri ei täyty. Lievemmin vaurioituneiden lasten löydökset voivat olla lähellä normaalivaihtelun rajaa ja niitä on usein ongelmallista osoittaa varmuudella alkoholista aiheutuviksi. (Martikainen 1993, 26.) 6.1 Synnynnäiset epämuodostumat ja kasvuhäiriöt Kasvojen ja päänalueen epämuodostumat ovat suorassa suhteessa juodun alkoholin määrään. Tavallisin poikkeavuus on lyhyt luomirako. Tyypillistä on myös kasvojen keskialueen alikehittyneisyys: matalat poskipäät, matala ja leveä nenänselkä, pysty nenänpää ja ohut ylähuuli. Alaleuka on pieni ja korvat voivat olla epäsymmetrisesti ja matalalla. Poikkeava ulkonäkö normalisoituu usein lapsen kasvaessa. Muidenkin elinten alueella voi olla epämuodostumia. Tyypillisimpiä ovat poikkeavat kämmenpoimut, lievät virtsa- ja sukupuolielinten, sekä luuston epämuodostumat. Huuli- ja suulakihalkioita on todettu olevan jonkin verran. FASlapsilla on myös todettu olevan normaalia enemmän mm. sydänvikoja, munuaisvikoja, sekä näköhermon vaurioita. (Aronson 1984, Martikainen 1993, Ylitalo 1994.) FAS-lapsi kasvaa huonosti jo kohdussa. Mitä voimakkaampaa altistus on ollut, sitä pienempiä lapset ovat. Tyypillisimmissä tapauksissa kasvun hidastuminen on todettavissa jo 24. - 26. raskausviikolla, minkä jälkeen kasvu etenee omaa tasaista tahtiaan. Kasvun täydellinen pysähtyminen ajoittuu tavallisimmin n. 36.

18 raskausviikon tienoille. Kasvu on tavallista hitaampaa ja selvästi normaalin alarajoilla. Eniten viisästynyttä on päänymäryksen kasvu. (Halmesmäki 1993, 173, Ylitalo 1994.) FAS- ja usein myös FAE-lasten kasvu on hidasta myös syntymän jälkeen. Painoja pituuskäyrät kulkevat 5 % kasvukäyrän tienoilla tai jopa sen alapuolella. Erittäin vaikeissa tapauksissa päänympärys voi jäädä jopa sitäkin alemmalle tasolle. Alkoholivaurioituneet lapset syövät huonosti ja oppivat huonosti imemään, mutta lasten kasvu on hidasta silloinkin, kun ravintoa on riittävästi tarjolla ja syömisestä aktiivisesti huolehditaan. (Halmesmäki 1993, 174.) 6.2 Neurologiset oireet Raskauden aikana aivot kehittyvät nopeimmin ja altistuminen myrkyille vakavimmissa tapauksissa johtaa älylliseen kehitysvammaisuuteen. Keskeisiä ovat myös keskushermoston rakenteellisista muutoksista johtuvat erilaiset toimintahäiriöt. Älykkyysosamäärä on selvästi alentunut, suurin osa FAS-lapsista on lievästi jälkeenjääneitä. FAS-lapsen lahjakkuusprofiili on hyvin epätasainen. Lisäksi lapsilla on runsaasti erityisvaikeuksia: näön varaisen hahmotuksen ongelmia, vaikeuksia silmän ja käden yhteistyössä, keskittymisvaikeuksia ja ylivilkkautta. FAS-lapsilla on havaittu myös jonkin verran toistuvaa itse-stimuloivaa käyttäytymistä, kuten pään pyörittämistä, lyömistä ja keinuttamista. FAS-lapsilla on todettu myös paljon psyykkisiä vaikeuksia. (Ylitalo 1994.) Neurologinen häiriö saattaa vaihdella lievästä keskivaikeaan henkiseen jälkeenjääneisyyteen. Imeväisiässä nämä lapset ovat velttoja ja heidän kehityksensä on hidasta He oppivat vasta myöhään kääntymään ja istumaan. He eivät ole erityisen kiinnostuneita leluista eivätkä tavoittele niitä yhtä innokkaasti kuin tavallisesti kehittyneet lapset. Leikki-iässä he ovat levottomia, aina liikkeellä mutta kuitenkin kömpelöitä. Heillä on keskittymis- ja mieleenpainamisvaikeuksia, jotka korostuvat kouluiässä. Lähes kaikki FAS-lapset ovat pienipäisiä, ja oire onkin

suorassa suhteessa neurologisiin oireisiin, henkiseen ja liikunnalliseen jälkeenjääneisyyteen. (Halmesmäki 1993, 174, Halmesmäki 1985, 31.) 19 Poikkeavia löydöksiä on keskimäärin puolessa FAS-tapauksista. Imeväisiässä neurologiset oireet tulevat esille mm. yliärtyvyytenä ja vapinana. Lisäksi lapsilla on imemis- ja syömisvaikeuksia. Vastasyntyneiden imemismallit ovat rajoittuneita, joten he väsyvät hyvin nopeasti. FAS-lapsilla on havaittu hieno- ja karkeamotorisen kehityksen viivästymää. Kehityksen viivästymää ilmenee enemmän lähestyttäessä yhtä ikävuotta. Mitä kauemmin äiti käyttää alkoholia sitä yleisempää ja vaikeampaa kehityksen viivästymä on. (Martikainen 1993, 31.) 7. ALKOHOLIONGELMAINEN ÄITI TERVEYDENHUOLLON ASIAKKAANA Terveydenhuollon valmiudet kohdata alkoholiongelmaisia naisia eivät ole olleet riittäviä.tärkeämmäksi kuin se, kertooko nainen itse vai havaitseeko terveydenhuollon henkilökunta naisen alkoholiongelman, nouseekin kysymys, miten kohdata alkoholiongelmainen nainen. Alkoholiongelmaisen naisen kohtaaminen terveydenhuollossa edellyttää ainakin seuraavien valmiuksien olemassaoloa: 1) naisen alkoholiongelman tunnistaminen ja sen esille ottaminen, 2) alkoholiongelman kartoitus ja asianmukaisen hoidon ja hoitopaikan määrittely, 3) alkoholiongelmaisen naisen hoitoon motivointi ja 4) alkoholiongelmaisen naisen hoitaminen tai ohjaaminen erityishoitopaikkaan. (Hyttinen 1990, 84.) Hoitotyössä on uskottava muutoksen mahdollisuuteen. Vanhemmaksi tuleminen on hyvä hetki hakea apua alkoholiongelmaan. Ongelmista on puhuttava suoraan ja niihin on puututtava rohkeasti lapsen tarpeet etusijalle asettaen. Lapsen etu ei saa jäädä aikuisten etujen varjoon. Joskus vanhemmuus ja alkoholittomuus ovat yhtä aikaa liian suuri vaatimus. Myös lapsesta luopuminen voi olla hyvää vanhemmuutta. Vaikka lapset eivät asuisi äitinsä ja isänsä luona, vanhemmuus

20 säilyy. Alkoholiongelmaisten äitien kanssa työskentelevien hoitohenkilöiden on suhtauduttava asiakkaaseen tasavertaisesti. Äidin elämäntarina voi antaa ymmärrettävän selityksen hänen vastuuttomallekkin toiminnalleen. Lapsen kannalta äidin edesottamuksia ei voi hyväksyä. Työssä ei päästä pitkälle, jos moralisoidaan ja tarjotaan omia normeja sekä arvoja suoraan asiakkaille. Sikiötä ei voida suojella, ellei tämän äidin omaa todellisuutta osata kuunnella, ja ellei raskaanaolevalle naiselle anneta tarpeeksi tukea. (Holopainen 1998, 129-131.) Sijaisperhe on parasta mitä lapselle voi antaa, jos perheen alkoholieongelma jatkuu entisellään. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sijoitettujen FAS-lasten hyvä kuntoutumisennuste selittyy turvallisella ja tasapainoisella kasvuympäristöllä. Useat naiset ovat niin vaikeasti alkoholisoituneita, etteivät he ymmärrä eivätkä mahdollisesti raitistuttuaan muista saamiaan neuvoja, vaan väittävät, ettei kukaan ole kertonut alkoholin aiheuttamista mahdollisista sikiövaurioista. (Kekki 1999, 52.) Päihdehuoltolain voimaantulo on ollut käännekohta sosiaali- ja terveydenhuollon välisen työnjaon kohdalla, mitä tulee alkoholiongelmaisten auttamiseen ja hoitamiseen. Laki velvoittaa ensisijaista palvelupistettä, esim. perusterveydenhuollon yksikköä, antamaan apuaan ja hoitamaan sen palveluihin turvautuvaa potilasta myös alkoholinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä. Alkoholiongelmaisen naisen tunnistaminen on vaikeaa. On tunnettua, että omaa alkoholin kulutusta aliarvioidaan, alkoholinkäyttöä vähätellään ja alkoholiin liittyviä ongelmia torjutaan. Asiakkaaseen uskominen tulee joskus terveydenhuoltohenkilökunnan ongelmaksi. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja voi todeta keskustellessaan asiakkaansa kanssa erilaisia alkoholin käyttöön viittaavia asioita. Raskauden aikana painon nousu saattaa olla hyvin vähäistä ruokailun jäädessä epäsäännölliseksi ja yksipuoliseksi, koska alkoholista saadaan myös energiaa. Sikiö saattaa liikkua vähän ja sydänäänikäyrään voi tulla muutoksia jos sikiö on humaltunut. Alkoholin käyttäjät usein tupakoivat runsaasti, heillä saattaa olla rauhottavien lääkkeiden käyttöä, aikaisempia keskenmenoja tai mielenterveydellisiä ongelmia. (Halmesmäki 1990, 60-63; Holmila 1993, 1224-

21 1228; Jaakkola 1991, 12.) Asiakastyö lähtee niistä asiakkaan tarpeista, jotka laki, ammattietiikka tai muu yhteiskunnallinen moraali katsoo asiallisiksi tai oikeutetuiksi, sanalla sanoen hyviksi tarpeiksi. On hyvä, jos asiakas uskoo voivansa määrätä ja päättää omista asioistaan. Toisaalta olisi hyvä, että asiakas tietäisi oman valtansa rajoittuvan loppujen lopuksi kuitenkin yhteiskunnalliseen valtaan. Auttajat joutuvat tekemään valintoja ja ratkaisuja, ehkä myös asiakkaiden puolesta huolimatta siitä, että päihdehuoltolain 8. Pykälässä säädetään, että päihdehuollon palvelut on järjestettävä siten, että niiden piiriin voidaan hakeutua oma-aloitteisesti. (Märkjärvi 1995, 220.) Raskaana oleva nainen, joka jatkaa alkoholin käyttöä raskaudesta huolimatta olisi asetettava kasvokkain toimintansa sekä sen mahdollisten seurausten kanssa ja saatava pohtimaan asiaa.alkoholin käytön katkaiseminen vähäksi aikaa, vaikka pakolla, voisi auttaa pohdintaa. Lainsäädäntö oikeuttaa viiden vuorokauden pakkohoitoon lääkärin lähetteellä, jos alkoholiongelmainen vaarantaa terveytensä aineiden käytöllä. Äidin saaminen vapaaehtoiseen hoitoon mahdollisimman varhain raskauden aikana on sikiön kannalta paljon parempi vaihtoehto. (Holopainen 1998, 134-135.) Riskipotilaiden ominaisuudet: 1. Potilaat ovat monisynnyttäjiä. Edelliset lapset eivät asu äidin kanssa. 2. Potilaat kieltävät tai vähättelevät alkoholinkäyttönsä. 3. Tupakoivat runsaasti. 4. Rauhottavien lääkkeiden käyttö on ajoittaista tai jatkuvaa. Potilailla on lieviä mielenterveydellisiä ongelmia. 5. Puoliso on alkoholin suurkuluttaja. 6. Perheellä on taloudellisia vaikeuksia, asunto-ongelmia ja työttömyyttä. 7. Ensimmäinen neuvolakäynti on vasta noin 20 raskausviikolla ja yhteydenpidot epäsäännöllisiä. Alkoholiongelmaisten äitien synnytyksistä moni tapahtuu ennenaikaisesti. Lapsen sydämen sykkeen seurannan on oltava tavallista tarkempaa. Kivunlievityksenkin kanssa on oltava tarkkana, etenkin jos äiti on tullessaan alkoholin vaikutuksen

22 alainen. Synnytyksessä äidit ovat ehkä muita agressiivisempia. He saattavat tarrautua kätilöön, niin että kätilö ei ehdi hoitaa muita. Äiti ei ehkä ymmärrä kunnolla kätilön viestejä, eikä kätilökään kykene arvioimaan äidin tilaa kuten muiden äitien. (Holopainen 1998, 93.) 7.1 Terveydenhoitajan rooli äitiysneuvolassa Äitiysneuvolan terveydenhoitajalla on koulutuksen myötä hyvä ammattitaito.heidän pitkäaikainen työskentelynsä äitiysneuvolassa tuo valmiuksia kantaa ammatillista vastuuta asiakkaistaan ja toiminnoistaan (Simola 1994, 103). Kokemus terveydenhoitajan työssä ei ole pelkästään pitkäaikaista palvelua, vaan myös työn liittämistä teoriaan ja tutkimukseen (Benner 1993, 44-45). Väestövastuisen terveydenhoitotyön yleistyminen asettaa terveydenhoitajalle haasteita myös äitiysneuvolassa. Työn kuva laajenee äitiysneuvolatyön ulkopuolelle - äidin ja perheen hyvinvointiin vaikuttavat myös perheen ulkopuoliset tekijät, kuten työllisyys ja esim. sisarusten koulunkäyntiasiat. Terveydenhoitajalta vaaditaan laaja-alaista paneutumista asiakkaana olevan äidin ja perheen kokonaistilanteeseen. Terveydenhoitajan työ äitiysneuvolassa on koko raskauden jatkuva prosessi. Sen avulla pyritään turvaamaan tulevan äidin ja kehittyvän sikiön, sekä koko perheen hyvinvointi. Terveydenhoitaja tutkii asiakkaitaan normaalein seulontatutkimuksin, keskustelemalla heidän kanssaan, havannoimalla heitä ja ohjaamalla terveisiin elämäntapoihin. Terveyskasvatus on hyvin monipuolista. Hän myös valmentaa synnytykseen, lastenhoitoon ja imetykseen yksilö- ja perhevalmennuksessa. Terveydenhoitaja tulee tutuksi ja tätä kautta mahdollistuu puhuminen aroistakin asioista, kuten alkoholiongelmista. (Eskola & Hytönen & Komulainen 1993, 24-28.) Äidin tulisi saada riittävästi asiallista ja todellista tietoa raskauden aikaisen

23 alkoholin käytön mahdollisista vaaroista sekä seurauksista sikiölle. Vaikeaa ja erityisen tärkeää on löytää oikea tapa ja oikeat sanat, jotta ei sorruta tuomitsemiseen ja moralisointiin. Tavoitteena on äidin ja tulevan lapsen auttaminen. (Holopainen 1998, 135.) Äitiysneuvolassa huomiota kohdistetaan yhä enemmän perheen hoitoon. Puhutaan perhekeskeisestä ja perhesysteemistä hoitotyössä.systeemisessä hoitotyössä, hoito keskittyy alkoholistiperheen vuorovaikutussysteemien dynamiikkaan ja sen muuttamiseen. Nykyään äitiysneuvolassa huomioidaan koko perhe eikä vain odottava äiti. Tärkeiksi asioiksi nousevat perheen sisäiset roolit, keskeiset vuorovaikutussuhteet sekä perheen yhteys ympäristöön. Perhekeskeisyyden vaatimuksissa on kyse siitä, että äitiyshuollon työn sisällön ja menetelmien tulee vastata paremmin perheiden tarpeita. (Nieminen & Nummenmaa 1985, 196-197.) Perhekeskeisessä terveydenhuollossa pyritään kiinnittämään huomiota niihin potentiaalisiin mahdollisuuksiin, joita perheellä on terveyden- ja sairaanhoitoongelmien ratkaisussa. Keskeinen perhekeskeisyyden elementti on asiakkaan ja terveydenhoitajan tasavertainen vuorovaikutussuhde, jonka pohjalta päätöksenteko toteutuu ja joka perustuu asiakkaan ja hänen perheensä tausta- ja tilannetietojen tuntemukseen ja yhteiseen tarpeenmääritykseen. (Viljanen & Lauri 1990, 9-22.) 7.2 Alkoholiongelmaisen äidin terveyskasvatus Terveydenhuollon tärkeä painopiste tulevaisuudessa on alkoholibroblematiikasta tiedottaminen ja valistaminen. Tämä merkitsee moralismista luopumista ja suomalaisen kulttuurin sekä elämäntapojen suurempaa huomioon ottamista etsittäessä vaihtoehtoja alkoholinkäytölle. Naiset ovat tässä tärkeässä asemassa, koska naiset vastaavat usein perheen terveydestä ja samalla he usein työskentelevät ammateissa, joissa mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten asenteisiin