Numero 7 JYVÄSKYLÄN 5. 3. 2009 PUUTARHASANOMAT Jyväskylän Puutarhaseura ry. 113. toimintavuosi Omatarveviljelyä vuonna 2009 Kuva Marjatta Uosukainen Kevät koittaa ja lama-suomessa kaivataan mielekästä tekemistä. Suurin osa suomalaisista pitää puutarhanhoitoa tärkeimpänä harrastuksenaan, joten kaikki joukolla toteuttamaan vuoden 2009 puutarhateemaa Omatarveviljely Vinkkejä nykyaikaiseen omatarveviljelyyn Omatarveviljelyllä uusia makunautintoja kotikeittiöstä Omatarveviljelyllä henkistä vireyttä, ruumiillista kuntoa ja taloudellista hyötyä Nauti vihreästä - monipuolisesti! Tässä numerossa: Puistot edistävät terveyttä 2 Viihtyisä Kerrostalopiha 3 Alppiruusut muuttokuormaan Aistit mukaan puutarhaan Vuoden teema: Omatarveviljely Lamaa vastaan omatarveviljelyllä 4 5 6 7 Puutarhaseura toimii 8 Anteron matkapakina 9 Ilmoituksia 10 Ideoita puutarhaan 11 Toimintakalenteri 2009 12 Vanha konsti: Laman yli omatarveviljelyllä Omatarveviljely on totuttu kaivamaan esiin taloudellisesti heikkoina aikoina. Konsti onkin toiminut ja puutarhaelinkeino Suomessa kehittynyt kansantaloudellisestikin merkittäväksi tekijäksi. Nykypäivän omatarveviljely ei enää välttämättä ole perunan ja porkkanan kasvatusta ja kasvimaan tonkimista. Puutarhojen kasvivalikoima on laajentunut sadassa vuodessa ja lamaa voi torjua vaikka kasvattamalla mausteyrttinsä ikkunanlaudalla, tomaattinsa parvekkeella ja marjansa koristepensaina puutarhassa. Kotimaiset tyrnit Tytti ja Terhi pölyttäjälajikkeen Tarmon kera sekä pensasmustikat Aino ja Alvar ovat oivia omatarvekorvikkeita tuontihedelmille. Molemmilla lajeilla on myös merkittävä koristearvo puutarhan kaunistajina.
Sivu 2 Jyväskylän Puutarhasanomat Puistot edistävät terveyttä Pääkirjoitus: Riitta Peräinen Glasgow n yliopistossa Skotlannissa tehty tutkimus osoittaa, että asuinalueiden lähistöllä sijaitsevat viheralueet, kuten puistot, metsiköt ja nurmikentät, voivat vähentää rikkaiden ja köyhien asukkaiden välisiä terveyseroja. Tutkimuksen mukaan tämä ero voidaan jopa puolittaa viheralueiden avulla. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet terveyden ja tulojen olevan yhteydessä toisiinsa siten, että parempituloiset ovat usein terveempiä. Uuden tutkimuksen mukaan mukaan terveyserot korkeammissa ja matalammissa tuloryhmissä ovat vähemmän merkittäviä alueilla, joissa on enemmän puistoja ja muita viheralueita. kaupunkialueilta löytyy helposti saavutettavia ja houkuttelevia puistoja. Useat tutkimukset myös osoittavat, että lapset, joiden vanhemmat vievät heitä viheralueille, kuten metsiin tai puistoihin, todennäköisemmin toistavat tätä tapaa omien lastensa kanssa, jolloin terveellinen elämäntapa siirtyy sukupolvelta toiselle. Lähde: Mitchell, R. and Popham, F. (2008) Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study. The Lancet 372 (9650): 1655-1660. Viherympäristöt vaikuttavat terveyteen sekä suoraan että välillisesti. Kodin lähellä sijaitsevat viheralueet houkuttelevat liikkumaan ja ylläpitämään liikkumista. Luontoympäristössä liikkumisella on enemmän fyysisiä ja psyykkisiä etuja kuin kaupungin kaduilla liikkumisella. Kävely luonnossa esimerkiksi laskee verenpainetta enemmän kuin kävely kaupungissa. Viheralueen teho terveyteen ei perustu kuitenkaan pelkästään liikunnan lisäämiseen. Puistossa oleskelu tai pelkkä puiston katselu voi olla rentouttavaa ja mielihyvää tuottavaa, jolloin verenpaine ja stressitaso alenevat. Jopa pienet kaupunkialueen puistot voivat suojata aivohalvauksilta ja sydänsairauksilta sekä lievittää stressiä. Ihmiset, joiden asuinympäristössä on enemmän viheralueita masentuvat epätodennäköisemmin kuin ihmiset, joiden lähistöllä ei ole viheralueita. Viheralueilla on siis muutakin merkitystä kuin tehdä asuinalueesta viihtyisämpi. Ne edistävät asukkaiden terveyttä ja saattavat olla ratkaisevia taistelussa alentaa ihmisten terveyteen liittyvää eriarvoisuutta. Kaikkien väestöryhmien tasavertaisten viheralueilla liikkumisen mahdollisuuksien turvaaminen edellyttääkin, että myös Lapset oppivat viheralueiden arvostuksen ja kokemisen vanhemmiltaan. Viheralueet vähentävät vanhempien stressiä ja sairastuvuutta. Terve ympäristö tuottaa terveitä, hyvinvoipia kansalaisia. Tätä kannattaa miettiä myös viheralueiden määrärahoista päätettäessä. Tietoisku UUSI INFORMAATIOSIVUSTO AVAUTUNUT Paljon tietoa puutarhan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta TUTKITUILLA KASVEILLA ONNISTUT FinE-tunnus auttaa sinua hankkimaan kestäviä, satoisia ja kauniita kasveja. FinE-kasvit on lisätty tarkkaan tutkituista ja tautitestatuista, ilmastonkestävistä emokasveista. Lisätietoa FinE-kasveista www.puutarhaliitto.fi/taimistoviljelijat/fine.html ja www.mtt.fi/tutkimus/kasvit/fine.html Laadukasta viherpalvelua Nurmetus- ja istutustyöt Pihalaatoitukset, kiveykset ja tukimuurit Puuterassit ja aidat Oleskelu- ja leikkipaikat varusteineen Koristealtaat, vesialtaat Viheralueiden kunnossapitotyöt Puiden ja pensaiden hoitoleikkaukset Viheraluerakentajat ry:n jäsenyritys Pikkukaupungin pihoja ja puistoja Kaupunkivihreän kehitysvaiheita Jyväskylässä, toim. Jussi Jäppinen. Jyväskylän Puutarhaseura ja Jyväskylä Seura, 1996. Kysy Puutarhaseuran toimihenkilöiltä. Osta lahjaksi! KESKI-SUOMEN PUUTARHA-APU OY Laukaantie 4 40320 Jyväskylä. Puh. (014) 3375900, faksi (014) 3375999. email: toimisto@puutarha-apu.fi www.puutarha-apu.fi Viherympäristöliiton sertifioima laatujärjestelmä
Numero 7 Sivu 3 Viihtyisä kerrostalopiha Lievästi kumpuilevan maastonmuoto on tasaista nurmikenttää viehättävämpi. Maaston muotoilulla saadaan myös istutukset hyvin esille. Etenkin perennat saattavat kärsiä talvivaurioita tasamaalla, muutta kohopenkeissä ja kummuille istutettuina pärjäävät hyvin. Rinteissä ne myös tulevat kaikki hyvin esille, eivätkä jää toistensa varjoon. Oletko pannut merkille mistä taajamien ja kaupunkien viherympäristö muodostuu? Viherympäristö on muutakin kuin puistot ja muut julkisten paikkojen istutukset. Viihtyisän taajaman yleisilmeeseen vaikuttavat myös niin yksityisen asujan, asuntoyhtiöiden kuin myös erilaisten liikkeiden ja laitosten omat oivallukset. Valitettavan usein kaupunkialueilla tyydytään rakennuksia ympäröivään pölyävään soraan tai hehkuvaan asfalttiin. Vaihtoehtoisena ja käyttökelpoisena ratkaisuna olisi kuitenkin kattaa suuri osa alueista tarjolla olevalla monipuolisella kasvillisuudella. Kaupunkivihreä on sinun käsissäsi On selvää, että luonto kuluu missä kuljetaan, mutta asiaa ei saa liioitella, sillä emme me ehdi pienelläkään pihalla jokaista neliötä tallaamaan. Kasvillisuuden kuluminen ei-toivotuissa paikoissa on kuitenkin osoitus siitä, että kulkureittien tarve on arvioitu suunnitteluvaiheessa väärin ja tilanne on korjattavissa melko vähäisin toimin. Lukuisat perennat ja maanpeittokasvit sekä seinille kiipeävät köynnökset ja parvekkeilla rönsyilevät kukkaset saavat pienissäkin tiloissa ihmeitä aikaan. Näitä hyviä esimerkkejä löytyy myös Jyväskylästä. Palkittu pihaympäristö Jyväskylässä Esittelen tässä kerrostalopihan, jonka Puutarhaliitto, Suomen Omakotiliitto ja Kotipuutarhalehti valitsivat Vihervuoden 2008 Pihahelmi -kilpailussa kymmenen parhaan joukkoon. Tämä vihreä keidas sijaitsee Asuntoosakeyhtiö Vapaudenkatu 40-42:n toisen kerroksen kattotasanteella. Pihan alapuolella on liike- ja autotallitiloja. Varsinaiset asuinhuoneistot kohoavat kahtena, korkeana kerrostalona pihan vierekkäisillä sivuilla. Kattopuutarha yhdistää näin molemmat rakennukset ja toimii myös niiden pääsisäänkäyntinä. Piha-alueen pinta-ala on 1.400 m2, jota peittää laaja nurmikko pensas- ja perennaistutuksineen. Vain käytäväalueet on asfaltoitu. Alun perin piha oli päällystetty vain asfaltilla. Karua yleisilmettä pyrittiin aikanaan korjaamaan muutamalla kesäkukkalaatikolla. Kun vesivauriot aiheuttivat vuonna 1993 Teksti ja kuvat: Jouko Hyytiäinen kattoremontin, heräsi ajatus alueen vihreyttämisestä. Vaikka remontin 300.000 mk:n budjetissa laskettiin kattopuutarhan osalle 18.000 markan lisäkulut, päätettiin se kuitenkin toteuttaa. Asiantuntijat apuna Korjaussuunnitelman laati rakennusmestari Ilkka Penttinen ja rakennusurakoitsijana toimi S-Katto Oy. Kasvien istutussuunnitelman laati taloyhtiön hallitus puheenjohtajansa Väinö Panttilan johdolla. Kasvien hankinnan ja istutuksen suoritti Jaakko ja Elisa Ahosen Puutarhaliike. Kun pihan perustamissuunnitelmat laadittiin ja toteutettiin huolella, eivät ylläpitokustannukset ole muodostuneet tavallisen maapohjaisen pihan kustannuksia kummemmiksi. Asunto-osakeyhtiö onkin palkannut oman talonhuoltohenkilön, jonka tehtävänä ovat myös piha-alueen hoitotyöt kuten nurmikon niitto ja sadetus. Sijoitus ilahduttaa myös naapureita Pihan alueet on rajattu tyylikkäästi. Muutos tämän taloyhtiön kohdalla on ollut mahtava ja kunnioitusta herättävä. Se tuo hienosti esille, että kun kohennat järkevästi oman ympäristösi viihtyisyyttä, kohennat samalla myös laajempaa kokonaisuutta. Tämäkin vihreä keidas luo viihtyisyyttä ja mielihyvää, ei ainoastaan oman talon väelle, vaan myös kaikille näköetäisyydellä asuville kaupunkilaisille. Villiviinien vitsaillaan peittävän arkkitehtien virheitä. Villiviinit ovat kuitenkin Suomen ilmastossa hyvin menestyviä köynnöksiä, joilla yhdessä puutarharakenteiden kanssa pystytään luomaan tunnelmallisia yksityiskohtia viheralueille. Kaupanpäällisinä on upea syysväri. Taloon sisäänkäynnit saadaan istutuksin sekä asukkaita miellyttäviksi että talossa vierailijat tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Ruusuilla ja maksaruohoilla on kuvan esimerkissä luotu talolle hieno käyntikortti. Yli 10 vuoden kokemuksella Pihasuunnittelu Viherrakentaminen ja hoito
Sivu 4 Jyväskylän Puutarhasanomat Alppiruusut kannattaa ottaa muuttokuormaan Teksti: Pentti Teittisen ja Kalevi Pulkkisen alkuperäisteksteistä yhdistellen Marjatta Uosukainen Ulla ja Pentti Teittinen muuttivat vuonna 1978 Espoon Tapiolasta eläkepäiviä viettämään Korpilahdelle. Pentti Teittinen on kunnostanut isoisänsä rakentaman vanhan torpan vakituiseksi asunnokseen. Muuttokuormaan hän pakkasi myös alppiruusut. Espoossa Teittiset asuivat rivitalossa, jonka sisäänkäynti oli sijoitettu kahden asunnon väliin jätettyyn solaan. Sisäänkäyntiä koristamaan oli istutettu kaksi puistoalppiruusua. Alppiruusuja lannoiteltiin ja ne kasvoivat varjoisassa solassa aivan mahtaviksi. Menestys innosti täydentämään istutusta ensin kahdella valkokukkaisella Cunningham s White lajikkeella ja vielä myöhemmin niiden eteen hankittiin kotimaiset, punakukkaiset Elviira-lajikkeet. Muuttaessaan Korpilahdelle Teittiset toivat alppiruusunsa tullessaan. Täällä ne kasvavat kauniisti turvemultaan istutettuina ja vuosittain lannoitettuina koristavat maalaistalon pihaa. Lajikkeita on hankittu lisää ja nyt kasvavat hyvin marjatanalppiruusut St Michel ja Helsinki University. Niitä on vain muutama yksilö, samoin joitakin muita myöhemmin hankittuja lajikkeita. Keväällä 2007 Pentti Teittisen täyttäessä 80 vuotta, häntä kävi onnittelemassa myös Keski-Suomen Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Kalevi Pulkkinen. Juhlataloon saavuttaessa Pulkkisen huomion veivät pihan mahtavan komeat alppiruusut. Tapiolassa alkukasvatuksen saaneet alppiruusut menestyivät ja kukoistivat komeasti myös Keski- Suomessa. Kauniin vihreät ja kiiltävät lehdet Teittisten pihapiirissä kasvavat alppiruusut muuttivat Tapiolasta Korpilahdelle ja menestyvät maalaistalon pihamaalla erinomaisesti. Kuva Pentti Teittinen loistivat ja säteilivät kilpaa kevätauringon kanssa ja runsaat isot nuput hivelivät vanhan puutarhurin silmää. Pulkkinen ryhtyi ihmettelemään, miksi alppiruusut kasvoivat ja voivat hyvin hänen käsityksensä mukaan aivan virheellisellä kasvupaikalla. Pitkänlinjan puutarha-alan ammattilaisena hän oli oppinut ja opettanut pitämään alppiruusua esimerkkinä kasvista, joka on ehdoton kasvupaikan suh- teen. Pulkkisen kokemuksen mukaan alppiruusun ei olisi pitänyt menestyä korkealla kummulla olevan talon seinustalla, jonne talvella tippuu lunta korkealla olevalta peltikatolta kovalla voimalla. Kasvupaikka ei ollut kostea eikä kasvualustakaan ollut lainkaan niin pehmeä, kuin hän oli tottunut suosittelemaan. Nyt hän joutuikin tarkistamaan oppejaan ja totesi: Luulo ei ole tiedon väärti. Mikä on sitten näiden alppiruusujen menestymisen salaisuus? Pulkkinen ryhtyi tenttaamaan syntymäpäiväsankaria alppiruusunkasvatuksen saloista. Ilmeni, että Pentti Teittinen oli istuttanut alppiruusut huolella turvemultaan ja niiden hoidosta on vastannut rouva Ulla Teittinen. Istutuspaikaksi oli valittu sopivan varjoisa, mutta toisaalta valoisa kasvupaikka ja hyvä, ei kuitenkaan liian kuohkea multainen kasvualusta. Kasveja oli kasteltu runsaasti ja lannoitettu sopivasti. Kasvien tulee saada erityisen huolellinen kastelu varsinkin keväällä, kun maa on vielä jonkin verran jäässä, totesi alppiruusujen hoidosta vastaava Ulla Teittinen. Aina vihannilla kasveilla on keväällä vaara, että ne eivät saa jäisestä maasta tarpeeksi vettä ja lehdet kuihtuvat kuoliaiksi ja sitä kautta koko kasvi kärsii. Seinustalla alppiruusu oli lisäksi talvella kokonaan suojaavan lumikasan alla. Lumi suojaa alppiruusuja, mikäli juuristoalueella ei liikuta ja eikä lumi pakkaannu liian tiiviiksi. Aurinko ei myöskään paista kevättalvella seinänvierustalle, joten ne saavat sopivan varjon kevättalven keskipäivällä porottavalta auringolta. Menestyksen salaisuus oli tuttu: sopiva kasvupaikka, hyvä talvikate ja vettä hyvin vastaanottava multava kasvualusta. Nämä ovat tuttuja toimenpiteitä kaikkien kasvien menestymisen kannalta, mutta varsinkin kuivilla paikoilla kasvavien alppiruusujen ystäville ja hoitajille erikoisen tärkeitä. Kalevi Pulkkinen totesi, että avainasioiden kertaus oli tarpeen myös vanhalle ja kaiken jo omasta mielestään kokeneelle kasveista kiinnostuneelle puutarha-alan miehelle samoin kuin muillekin alppiruusujen ystäville!
Numero 7 Sivu 5 Kaikilla aisteilla puutarhaan! Teksti: Maria Kuoksa ja Maria Kuoksan alkuperäistä tekstiä mukaillen lehtityöryhmä Ajatus kokonaisvaltaisesta ja hoitavasta puutarhasta lähti liikkeelle ystävysten Sari Weckströmin ja Tuula Rahkosen pohtiessa luonnon ja lähiympäristön merkitystä ihmisen elämän laadussa ja arjen iloissa. Erilainen, lempeä ja iloinen asenne puutarhaa ja kotipuutarhuria kohtaan tuo puutarhan hoitoon mahdollisuuden tarkastella sekä pihan että sen hoitajan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämän tasapainoa. Olemme Sarin kanssa vakuuttuneita siitä, että ihmisen hyvinvointi on vielä tiiviimmässä yhteydessä oman lähiympäristömme ja puutarhamme kanssa kuin mitä arkihavaintojen perusteella osaamme ajatellakaan, pohtii Rahkonen. Tavoitteena Rahkosen mukaan ei ole keskittää kaikkea energiaa ja voimia puutarhan konkreettiseen hoitoon. Hänen mukaansa on tärkeämpää pysähtyä nauttimaan, aistimaan ja kokemaan luonnonkauneutta ja rikkautta omassa lähiympäristössä, pihassa tai vaikka ikkunalaudalla. Puutarhalla on kyky ja tahto antaa hoitajalleen rauhaa ja tasapainoa. Se on paikka, josta voi ammentaa voimia arjen koitoksiin ja paikka, jossa ihminen latautuu ja saa mahdollisuuden rentoutua sekä keskittyä hetkeksi omiin ajatuksiin ja tunteisiin, pohtii Rahkonen puutarhan hyvinvoinnin merkitystä. Puutarha opettaa meitä pysähtymään omien tunteiden ja tarpeiden äärelle. lähiympäristössä. Ryhdy keskittymään ja käyttämään kaikkia kuutta aistiasi tietoisemmin. Aisteja käyttämällä keskityt olemassa olevaan hetkeen ja mielesi rauhoittuu, ohjaa Rahkonen. Käytä siis aistejasi keskittymällä myös pienten yksityiskohtien kauneuteen. Muista kulkea paljain jaloin tunnustellen eri materiaaleja jalkapohjien alla (se on sitä paitsi terveellistä). Kuuntele soran rapinaa kävellessäsi. Maistele nautiskellen puutarhasi anteja vaikkapa voikukan terälehtiä salaatissa. Kumarru tuntemaan kukkien ja mullan huumaava tuoksua. Ennen kaikkea, hiljenny kokemaan, miltä puutarha tuntuu. Näin tehdessäsi käytät sitä kuudetta aistiasi. Teemapuutarhat tuovat näkyväksi innostuksen Teemapuutarha voi olla pienikin osa pihaa tai koko puutarha, asukkaiden mieltymysten mukaan. Teemapuutarhan suunnittelu ja rakentaminen lähtee asukkaan toiveiden pohjalta. Tavoitteena on saada sopiva ja iloa tuottava puutarha, vaikkapa vähitellen, kertoo Rahkonen teemapuutarhan suunnittelusta. Eihän puutarha ole koskaan valmis, toteaa Rahkonen. Siinähän sen ihanuus onkin. Aina voi uudestaan ihastua omaan puutarhaansa. Fengshuipuutarhat rakennetaan fengshui oppien mukaan tuomaan tasapainoa ja harmoniaa elämään. Fengshui voi olla myös pohjana koko puutarhalle. Kuupuutarhoista nauttivat vaaleiden kukkien ystävät ja iltaihmiset. Keijupuutarhat ovat täynnä väriä, valoa ja iloa. Luonnonhenkipuutarhat ovat rauhoittumisen paikkoja ja muistoja ihanasta metsäluonnosta. Väripuutarhoihin värien valinta tulee mieltymysten tai Aura-Soma väriterapian mukaan. Aistien puutarhassa aistien tietoisella käytöllä on erityinen merkitys, ja samalla saa lisää itsetuntemusta ja jaksamista. Lisää tietoa artikkelin teemoista: www.6aistinpuutarhat.com Asiantuntijat: Tuula Rahkonen/ Puutarhaja hyvinvointiakseli ja Sari Weckström/ Puutarha Studio tuula@6aistinpuutarhat.com www.6aistinpuutarhat.com Tuula Rahkonen, 040 528 7880 Tuula Rahkola ja omenapuu. Puutarha- ja Hyvinvointi akseli on vuonna 2002 perustettu puutarhan suunnitteluun, koulutukseen ja ihmisten hyvinvointiin erikoistunut yritys Leppävedeltä Laukaasta. Koulutusten ja luentojen lisäksi yritys järjestää pienryhmille suunnattuja kursseja sekä yksityishenkilöille puutarhasuunnitelmia ja neuvontakäyntejä. Puutarha- ja Hyvinvointi akseli tekee yhteistyötä alan muiden ammattiosaajien kanssa mm. Jyväskylän Puutarhaseura, MTT Laukaan toimipiste, Päivin Puska & Pensas, Taimipiha Hyytiäinen ja Tommolan tila. Kauneus kasvaa kuin itsestään Hyvin monella on paljon kaunista puutarhassaan, mutta he eivät ehkä vielä osaa huomata kauneuden joskus pieniäkin yksityiskohtia. Rahkonen vertaa puheessaan usein puutarhan hoitoa ihmissuhteista huolehtimiseen: Puutarhaa voisi verrata ihmissuhteisiin ja silloin huomaa, kuinka pienellä positiivisella saa paljon hyvää aikaan. Keskitytään siis ajattelemaan enemmän hyvää itsestämme, toisistamme ja puutarhasta. Kun huomaa pienen kauniin kukan ja hoitaa sitä saa siitä lisää voimaa. Ja huomaamattaan hoitaakin samalla myös sen ympäristöä, Rahkonen kertoo kauneuden vaivihkaisesta lisääntymisestä. Näin puutarhan hoidosta tulee kuin vahingossa innostava ja uudistava voimavara. Keskittyminen vaikka hyvin pienen yksityiskohdan hoitamiseen ja tutkimiseen antaa Tuula Rahkosen mukaan mahdollisuuden tutustua rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä myös omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Tämä tuo mahdollisuuden itsetuntemuksen kasvamiseen ja vahvistumiseen. Puutarha kasvaa ja kehittyy yhdessä hoitajansa kanssa. Aistit hereillä, mieli virkeänä Kuinka sitten voi lähteä muuttamaan tai syventämään omaa suhdetta puutarhaan? Rahkonen neuvoo aloittamaan kaikkien aistien tietoisemmalla käytöllä Morsionruusulajike Juhannusmorsian herkistää ulkoasullaan sekä kasvattajansa että ohikulkijat. Hempeät värit ja huumaava tuoksu leppeässä kesäillassa ovat niitä elämyksiä, jotka voimakkaasti aistittuina kantavat läpi elämän. Kuva Marjatta Uosukainen
Sivu 6 Jyväskylän Puutarhasanomat Vuoden teema: Omatarveviljely Teksti ja kuvat: Esko Alm, puutarhuri Lama ei ole tämän päivän keksintöä. Viime vuosisadan alussa 1918 oli sanomalehti Keskisuomalaisessakin silloisen Elintarvehallituksen julkaisema suuri etusivun ilmoitus, missä kehotettiin sillä hetkellä ja eritoten tulevina tiukkoina aikoina kaikkia kansalaisia ryhtymään omatarveviljelyyn. Joilla ei ole omaa viljelysmaata, vuokratkaa itsellenne viljelyspalsta!, kehotettiin ilmoituksessa. Viljelkää palstallanne perunoita ja juurikasveja! Sato jonka saatte, pelastaa teidät monesta vaivasta, puutteesta ja kustannuksesta ensi talvena jatkui ilmoitus. Runsaan 90 vuoden aikana on toki kehitystä tapahtunut. Elintarvikkeita on runsaasti saatavilla. Vihanneksia, marjoja ja hedelmiä löytyy kaupan hyllystä. Ne ovat kotoisin ympäri maapalloa. Perunaa ja porkkanaa on pestynä, harjattuna ja jopa ilkeästi vielä multaisenakin. Lajikkeita on niin paljon, ettei niistä oikein pääse perille - pitänee ostaa ranskalaiset pakkasesta tai makaronia siistissä muovipussissa. Elintarvikeomavaraisuus ei kuitenkaan ole markettien hyllyssä. Aina tulee yllättäviä lama- tai katovuosia tai kansainvälinen kaupankäynti takkuaa. Näissä tilanteissa omavaraisuus löytyy puutarhasta, pellosta ja metsästä. Minkä nuorena oppii Koulunkäynti on nykyään paljolti näyttöpäätteen takana istumista, mutta peruskoulussa olisi hyvä käydä muutamia perusasioita läpi käytännön harjoituksena. Viime vuosisadalla oli koulujen pihoilla marjatarha ja kasvimaa. Mahtuisivat ne vieläkin koulujen pihapiiriin. Mikä olisikaan hienompaa kuin päättää kevätlukukausi kasvimaan laittoon. Alaluokkalaiset istuttaisivat yhdessä muutaman perunavaon. Syyslukukauden alussa sitten korjataan kuokalla kaivaen sato ja poimitaan vitamiinit pensaista välipaloiksi makeannälkään. Perunakin on sen jälkeen aivan toisenlainen koululaisen käsissä - se on tärkeä ja hyvä ruokaaine. Opittaisiin ainakin, että perunat eivät kasva kaupan hyllyssä. Muitakin kasveja voi tietysti kylvää, mutta ne tarvitsevat kesän mittaan vähän enemmän huolenpitoa. Ei tätä nyt kirjaimellisesti ole tarkoitus tehdä taloudellisen ahdingon elvytyksenä, vaan ympäristökasvatuksena ja osana käden taitojen oppimista. Uusia tapoja kasvien käyttöön Hyvällä mielikuvituksella pihassa kuin pihassa kasvupaikkoja löytyy myös hyötykasveille. Vastaistutettuihin koristepensasryhmiin voi mullan pintaan heittää tillin, persiljan, siemensipulin, salaatin ja retiisin siemeniä tai istuttaen sommitella valmiilla taimilla värikkäitä ryhmiä. Sieltä niitä vihanneksia sitten nousee hiukan vaihtelevalla menestyksellä, mutta todennäköisesti hyvinkin riittävästi. Muutamat vihannekset sopivat hyvin myös kukkaryhmiin. On siinä pieni jännäyksen paikkakin, mitä maasta nousee ja naapurillakin riittää ihmettelemistä. Nopeakasvuiset vihanneskasvit, erityisesti salaatit pystyvät torjumaan rikkakasvien kasvua varsin ekologisesti. Maan tuotokset saadaan pihalta suoraan tuoreina pöytään ilman kaupan väliportaita ja kuljetuksia, pakkaamisia ja varastointia. Omatarveviljelyä myös kerrostaloissa Sitten herää kysymys, miten kerrostaloasukas voisi harjoittaa omatarveviljelyä. Kaikilla ei siihen ole halua eikä aikaakaan, mutta on aina muutamia puuhahenkilöitä, jotka haluavat askaroida ja viljellä pihassa jos siihen vaan annetaan mahdollisuus. Monista kerrostalopihoista löytyy kyllä aarin verran tilaa. Paikka kannattaa katsoa vaikka jonkun asiantuntijan kanssa. Jos muutama asukas kasvattaa palstalla kukkia tai vihanneksia, herneitä ja porkkanoita, niin miten käy sadonkorjuun kanssa. Se voi yhteispihassa mennä helposti muihin suihin. Siisti aita ja siinä portti viestivät muille, ettei jokamiehen oikeus päde tällä alueella. Tällaista on esim. pääkaupunkiseudulla kokeiltukin. Portin lukkoon on avain vain näillä viherpeukaloilla. Hyötykasvitkin ovat koristeellisia Nykyiset rakennusmääräykset edellyttävät, että jokaiselle asunnolle on pihassa yksi autopaikka. Olisipa tällainen suositus myös viheralueiden ja omatarveviljelyn suhteen. Koristepuita ja pensaita löytyy erittäin runsas valikoima. Niillä aikaansaadaan kauniita pihoja, tuulensuojaa ja näkösuojaakin. Aikaisemmin oli erikseen marjatarha ja muutama omenapuu tasavälein istutettuna hyötypuutarhaksi. Nyt sellaista ei haluta, kun on tilaa vähemmän ja kaikilla on kiirettä. Siirtolapuutarhat ovat usein todellisia omatarveviljelyn keitaita. Marjapensaat ja hedelmäpuut hoitavat hyvin sijoitettuna aivan samoja tehtäviä kuin koristepuut ja pensaat, mutta antavat sen lisäksi myös satoa. Ne voidaan istuttaa muiden kasvien yhteyteen. Vaikka ammattimaisessa tehoviljelyssä tämä viljelytapa ei tule kysymykseen, kotipihassa ei ole ratkaisevaa miten paljon saadaan satoa. Toisena vuonna satoa saadaan hyvin ja joskus tulee välivuosia. Monikäyttökasveja pihoille Perinteisestä jaottelusta hyöty- ja koristekasveihin olisi jo aika luopua. Varsin monet puutarhakasvit ovat monikäyttökasveja. Niiden soisi löytävän paikkansa niin omakotipihoista, rivitalopihoista kuin kerrostalopihoistakin. Hyviä monikäyttökasveja ovat omenapuut, luumupuut, kirsikat, erilaiset herukat, karviainen, tyrni, aronia, pensasmustikka, vadelma ja mansikka. Nyt olisi jo aika vaihtaa lasten leikkipaikan vieressä nykyisin kasvavat kurttulehtiruusut ja tuhkapensaat vaikka marjapensaiksi. Sama koskee myös koulujen pihoja. Pihakulttuurissa selvä muutos Kun on voinut hyvin läheltä seurata monen vuosikymmenen ajan omatarveviljelyn kehitystä esimerkiksi Jyväskylässä, kehitystä voidaan pitää huolestuttavana. Vanhoissa omakotipihoissa hedelmäpuut ja marjapensaat ovat olleet tärkeitä. Samalla ne ovat olleet myös merkittävä maisematekijä. Vanhoista pihoista löytyi ennen sekä kasvi että perunamaa. Tonttikoot ovat myös pienentyneet takavuosista. Lieneekö sitten se syynä omatarveviljelyn vähenemiseen vai onko taustalla asukkaiden nykyään hyvin yleisesti tavoittelema helppohoitoisuus. Usein pihan kasvivalintoja perustellaan toteamuksella: Pihan pitää olla helppohoitoinen - ei meillä ole aikaa kasvattaa herneitä ja salaatteja eikä ainakaan perunoita. Sen mitä syömme, saamme kyllä kaupasta. Näinhän se menee. Positiivisia poikkeuksia ovat siirtolapuutarhat ja kaupungilta vuokratut kasvimaapalstat. Omatarveviljely on monin tavoin hyödyllinen ja hieno harrastus. Se tuottaa terveellistä ravintoa ilman lisäaineita. Puutarhanhoito on myös mitä parhainta hyötyliikuntaa ulkoilmassa. Pihalle voi mennä koska tahansa salivuoroa varaamatta. Kun pihansa suunnittelee ja perustaa hyvin, se myös hyvin pitkälle hoitaa itse itseään. Ei siitä tarvitse ottaa stressiä, jos ei aina ennätä pihassaan ahertamaan. Loppukesällä 2008 on Helsingin Esplanaadinpuiston kukkapenkki komeimmillaan. Siinä väriä ja vihreyttä antavat mm. persiljat ja punajuuret. Omenapuita voi omakotipihassa istuttaa keskelle koristepensasryhmää samoin kuin koristeomenapuitakin.
Numero 7 Sivu 7 Lamaa vastaan omatarveviljelyllä Teksti: Kalevi Pulkkinen ja Marjatta Uosukainen Taloudellisen tilanteen heikentyessä Suomessa on menestyksellisesti osattu turvautua puutarhaviljelyyn. Menneinä vuosisatoina kansalaiset kuolivat nälkään ja kärsivät heikon ravinnon mukanaan tuomista ravinnepuutoksista ja vastustuskyvyn heiketessä erilaisista taudeista. Sitten keksittiin puutarhakasvien terveellisyys. Puutarhaviljelystä kasvava elinkeino Jo 1800-luvun lopussa ja erityisesti viime vuosisadan alkupuolella käynnistyi erilaisia kansanvalistusliikkeitä opettamaan ihmisiä istuttamaan pihoilleen hyötykasvitarhoja, marjamaita ja hedelmäpuita. Valistus tuotti tulosta ja leivänlisää saatiinkin 1900-luvun lamakausina ja sotavuosina perunamaista, porkkanaviljelyksistä, kaalikasveista, kurkuista, tomaateista ja muista vihanneksista. Vitaminilisää saatiin perinteisten metsämarjojen lisäksi marjapensaista, hedelmäpuista ja tietenkin 1900-luvun puolivälin jälkeen yleistyneistä mansikkamaista. Omatarveviljelyn myötä Suomen alkoi vähitellen kehittyä monipuolinen taimituotanto. Talouden parannuttua, puutarhoja alkoivat myös täyttää koristekasvit ihmisten silmälle iloksi ja naapurin kateuden kohteeksi. Vajaassa sadassa vuodessa puutarhanviljely kehittyi maassamme sekä harrasteena että elinkeinona. Uudelle vuosituhannelle siirryttiin tilanteessa, jossa suomalaisten tärkein harrastus oli puutarhanviljely ja elinkeinona puutarhakasvien tuotannon taloudellinen arvo on jo suurempi kuin perinteisten maatalouskasvien tuotannon arvo. Punainen tupa ja perunamaa Puutarhanviljely on Suomessa jo vuosikymmeniä tuonut tekijöilleen sekä aineellista että henkistä hyvinvointia. Onpa onnentoivotuksiinkin liitetty käsitteeksi oma koti ja puutarhamaa: Onnea, onnea, onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa. Tätä onnittelua on käytetty vuosikymmeniä. Onnittelijat asuvat nykyisin enimmäkseen kerrostaloissa. Taloudelliseen hyvinvointiin tottuneena onnittelulorun lähettäjä tuskin haluaa itselleen onnentoivotuksen perunamaata - kasvimaasta puhumattakaan! Marketistahan saa valmiiksi pestyt, pilkotut ja usein jopa valmiiksi keitetyt kotimaiset tai ulkomaiset salaatit ja juurekset koko vuoden ajan. Valinnanvaraa on yllin kyllin. Maailma on muuttunut! Niin se on muuttunut minunkin yli 80 vuotta kestäneen elämäni aikana. Päätin koulun jälkeen hakeutua puutarha-alalle. Oppilaitokseen pääsyn edellytyksenä oli kahden vuoden harjoittelu maataloushallituksen hyväksymässä virallisessa harjoittelupaikassa. Kotini lähellä oli Tainionkosken tehtaiden puutarha, jossa aloitin harjoitteluni keväällä 1945. Puutarhan laajassa lavatarhassa kasvoi kaalintaimia mielestäni valtavat määrät. Oli Amager-talvikaalta, Länsipohja-syyskaalta ja Ditmarsk- kesäkaalta. Lisäksi oli kukkakaalin taimia, yleisimpiä lajikkeita olivat Lumipallo ja Erfurtin kääpiö. Pitkä sota päättynyt ja Suomessa oli kova pula elintarvikkeista, kaikki ruoka oli kortilla. Oman pihan tuotteista saatiin apua nälkään. Jos teollisuustaajamissa asuvilla ei ollut omia kasvimaita, tuli tehdas apuun ja antoi halukkaille asukkaille maapalstoja kasvimaiksi. Sanotaan, että nälkä on hyvä konsultti. Vihannesten taimilla oli kova kysyntä ja ne menivät hyvin kaupaksi, kun hintakin oli halpa. Niinpä lavoissa kasvaneet taimetkin loppuivat kesken, vaikka niitä oli paljon. Pääpaino tuolloin oli vihannesten taimien kasvattamisessa. Toki kaalintaimien lisäksi kasvatettiin asterin, leijonankidan ja orvokin taimia. Kesäkukkien taimivalikoima oli suppea. Silmänruoka jäi lapsipuolen asemaan. Tainionkosken tehtaiden oma kaalimaa oli lähes parin hehtaarin kokoinen. Syksyllä saatiin pellolta hyvä sato. Kaalit korjattiin pellolta suoraan kulutukseen. Kessustakin omatarveviljelyä Vaikka sodan jälkeen oli suuri ruokapula, viljeltiin pelloilla toki muutakin kuin hyötykasveja ihmisten ravinnoksi. Tupakantuskaa potevia miehiä oli paljon, tupakan tuontia ei ollut, joten kessun kasvatus toi helpotusta tähän tuskaan. Tupakan taimia oli lähes yhtä paljon kuin kaalin taimia. Virginia oli pitkä vaalealehtinen lajike, joka muistutti ulkonäöltään Amerikan tupakkafarmien päälajiketta. Amerforter oli todellinen vanhan nurkantakaisen kessun prototyyppi. Lehdet olivat paksut tummanvihreät ja leveät Venäjän aroilla kasvatetun tupakan näköisiä ja mahorkan tuoksuisia. Kessumaa oli lähes kaalimaan kokoinen. Kessuista poimittiin lehdet ennen pakkasia ja kuivattiin paperitehtaan yläkerroksessa. Totuus oli kuitenkin, että Suomen kesä oli tupakan kasvatuksen kannalta auttamattomasti liian lyhyt. Kessu oli kessua, eikä sen maku parantunut monista poppakonsteista huolimatta. Kuivatetut tupakan lehdet pakattiin paperisäkkeihin ja vietiin puutarhan varastoon. Sinne ne jäivätkin, sillä tupakan tuonti vapautui ja kessut eivät enää kelvanneet edellisten vuosien tapaan. Menekki tyrehtyi täysin, varastoon jäi paljon kessusäkkejä. Kessu kelpasi torjunta-aineeksi Tupakkahan tunnetaan terveydelle varsin myrkylliseksi. Se on myrkyllistä myös muille kuin ihmisille, joten ylijäämäkessuille sentään vähän menekkiä löytyi. Kirvoja oli paljon ja torjunta-aineita ei ollut ollenkaan. Minut komennettiin keittämään kessuista kirvamyrkkyä. Tupakkaliuosta laimennettiin vedellä ja sekaan liuotettiin sideaineeksi mäntysuopaa. Puutarhan suurimmassa kasvihuoneessa kasvatettiin äitienpäiväkukiksi sineraarioita, jotka olivat pehmeiden lehtien johdosta kirvojen suosikkikasveja. Kirvat kuolivat, mutta sineraaariat säilyivät hengissä ja kukkivat mahtavasti, vaikka torjunta-aineen laimennukset olivat vähän käsivaralla tehtyjä. Maustekasvit on oivallisia omatarveviljelykasveja. Yrttikasvit sopivat myös ruukkuviljelyyn terasseille, parvekkeille ja ikkunanlaudoille. Kuvassa oleva mäkimeirami on avomaalla jopa monivuotinen ja varsinainen perhospyydys. Näin ylläpidät myös luonnon monimuotoisuutta. Omatarveviljely kasvit voivat nykyisin kasveja, jotka ovat samalla koristeellisia että tuottavat erikoisherkkuja kotikeittiön kulinaristeille. Mainiot kotitarveviljelykasvit ovat mm. kuvan pensasmustikkalajike Aino ja oranssimarjaiset tyrnit. Muutamasta pensasmustikasta saa upeat peittopensaat, satoa talven marjavarastot täyteen ja syksyllä vielä upean punaisen ruskan. Kuvat Marjatta Uosukainen.
Sivu 8 Jyväskylän Puutarhasanomat Puutarhaseura toimii Teksti: Hannu Liimatainen, Hannele Niemelä ja Sirpa Haakana. Kuvat: Puutarhaseuran arkisto Seuran tarkoituksena on herättää ja pitää vireillä innostusta puutarha-alaan ja ympäristön hoitoon sekä edistää ja kehittää puutarhaviljelyä ja puutarhatuotteiden käyttöä. Seura toimii siemeniä ja taimia vaihtaen, tekee pihakävelyjä, järjestää luentotilaisuuksia, retkeilee, matkailee ja juhlii. Siementen vaihto Tammikuussa kokoonnutaan vaihtamaan kasvien siemeniä. Ne voivat olla kylvöstä ylijääneitä, itse kerättyjä tai vielä kokeilemattomia. Vaikka itsellä ei olisi kerättynä yhtään siementä, silti voi tulla siemenvaihtareille hakemaan muutaman pussillisen kylvettävää kevääksi. Kannattaa varata mukaan pieniä pusseja ja kynä, sillä jaossa olevat siemenet ovat vain harvoin valmiissa annospusseissa. Luennot Talviaikaan järjestetään noin kerran kuukaudessa luentotilaisuuksia puutarhaan liittyvistä aiheista. Seuralla ei ole omia toimitiloja ja siksi pitopaikkoja joudutaan vaihtamaan tilaisuuden luonteen tai arvioidun henkilömäärän mukaan. Luennot ovat avoimia tilaisuuksia ja niihin ovat tervetulleita myös seuran ulkopuoliset henkilöt. Luentoja ovat pitäneet mm. Marjatta Uosukainen, Jari Särkkä, Juha Forsblom, Peter Joy, Pirjo Rautio, Tuula Rahkonen, Irmeli Antti-Roiko ja Paula Ritanen-Närhi. Taimien vaihto Kevään ja syksyn viimeinen pihakävely ovat samalla taimien vaihtotapahtuma, joihin voi tuoda ylimääräisiä taimia annettavaksi tai vaihdettavaksi. Kasvien tuonti ei ole pakollista. Joskus voi olla tullessa peräkontillinen taimia, joista haluaisi luopua ja paluumatkalla auton sisälläkin, koska ei ole pystynyt vastustamaan muiden tuomien kasvien aiheuttamaa kiusausta. Ylimääräiset kasvit jätetään illan päätteeksi isäntäväelle. Messut Osallistumme vuosittain Rakentaminen ja Talotekniikka-messuille ja tänä keväänä myös Piha ja Parveke-messuille, joissa seuralla on neuvontaosasto. Messuilla jaetaan myös jo perinteeksi muodostunutta maaliskuussa ilmestyvää Jyväskylän Puutarhasanomat lehteä. Pihakävelyt Kesäaikaan vieraillaan muutaman viikon välein arki-iltaisin jäsenten pihoissa. Oman pihansa avaamista ei kannata ujostella, kaikki pihat ovat kiinnostavia ja kaikista voi saada vinkkejä. Voimme myös oppia toistemme virheistä, kaikkia virheitä ei tarvitse tehdä itse! Pihakävelyt ovat aina vain suositumpia, pihaan mahtuminen ja parkkeeraus vaativat jo opastusta. Osa pihakävelyistä järjestetään myös julkisissa puutarhoissa ja sekä eri taimistoilla. Juhlat Loka- marraskuussa järjestetään koko perheelle tarkoitettu satokauden päättäjäistilaisuus, jossa kerrataan vuoden tapahtumia kauden päätteeksi. Suositussa tapahtumassa nautitaan yhdessä olosta, ohjelmasta ja hyvästä ruuasta. Matkat ja retket Seura järjestää vuosittain matkoja eri puutarhakohteisiin. Yksi matkoista on 2-3-päiväinen ja se tehdään vuorovuosin koti- tai ulkomaille. Ulkomaan matkat on toistaiseksi suunnattu vain naapurimaihin, lähinnä Ruotsiin ja Viroon. Päiväretket suunnataan kotimaisiin puutarhakohteisiin. Matkat ja retket ovat jäsenistölle edullisia, koska seura osallistuu kotimaan matkojen kustannuksiin. Seuran järjestämille matkoille tarvitaan aina isomahainen linja-auto, koska paluumatkalla auton tavaratilat pullistelevat matkalta hankittuja puiden, pensaiden ja muiden koristekasvien taimia. Varsinkin kotimaan matkat ovat viime aikoina kasvattaneet kovasti suosiotaan. Todella upeeta! Ainahan matkoilla oppii uutta, kuten esimerkillisesti hoidettuja taimitarhoja ja taimimyymälöitä, loistavaa esille laittoa, siisteyttä, ystävällisiä ja asiantuntevia myyjiä, uusia näkökulmia ja kasvien käyttötapoja, selkeästi nimettyjä ja ryhmiteltyjä tuotteita. Hyvänä esimerkkinä näistä on yllä oleva Viherlassilan taimimyymälä Turussa. Jäsenistömme laajetessa toivomme saavamme myös johtokuntatoimintaan innokkaita osallistujia, ettei toiminta uraudu, vaan pysymme jatkossakin uusiutuvina. Kaikki tarjonta tekemisen muodoista on tervetullutta: joka vuosi lehteen tarvitaan artikkeleita, retkille vetäjiä, luennoille pitäjiä, pihakävelyille uusia kohteita ja johtokuntaan jäseniä. Uusia ideoita otetaan ilolla vastaan!
Numero 7 Sivu 9 Matka Suomen Turkuseen 9.-10.8.2008 Teksti : Antero Liimatainen, Sysmä Matka alkoi kuin ryöstöretki yön pimeydessä! Auton keula kohti Muuramen Shelliä ja ei kun ajoksi. Maisematiellä Päijänteen poikki oli koko matkalla pieniä lintuja, joita piti hieman kierrellä. Shellin valot tulivat ihmeen pian vastaan. Parkkeerasin auton pihaan ja kävelin sisään aamukahville. Nappisilmäinen tyttö oli keittänyt tosi kuumaa kahvia eikä se jäähtynyt vaikka sitä lusikalla vispasin. Juodessani sisään astui perperipukuinen yön kulkija kävellen nappisilmäisen tytön luo. Hänen rahansa riittivät nippa nappa laatikolliseen tulitikkuja! Aloin jutella miehen kanssa ja parantelimme maailmaa puolisen tuntia. Vähän keskeneräiseksihän se jäi, sillä pihaan kaarsi bussi täynnä iloisia puutarhaseuramme turunmatkaajia. Matkanjohtaja kertaili lyhyesti matkan sääntöjä ja toi esille, ettei olisi kovinkaan toivottavaa matkanjohtajan korville kuulla takapenkin suunnasta runonlausuntaa eikä missään tapauksessa nuotinviereistä laulua! Ollaan sitten hiljaa ja kuunnellaan matkanjohtajan tarinoita. Matkamme alkoi kohti uusia, ennenkokemattomia seikkailuja. Linja-autossa on laulunkin mukaan tunnelmaa, tässä tapauksessa tietysti tunnelmaa ilman laulua. Ei siinä ehtinyt kummemmin tutuilta paljon kuulumisia kysellä, kun tulimme jo Tampereelle, nääs. Kahvin jälkeen taas bussiin ja menoksi. Kuljettaja ajeli rauhallisesti kohti vanhaa Suomen pääkaupunkia ja eipä aikaakaan kun jo kaarrettiin Auran ABC-asemalle, jossa meitä ohjelman mukaan oli odottamassa kolmen porsaan ja sipulin pannu. Oli sopivan tuhti olo saapuessamme Kauppilan Puutarhakeskukseen. Äkkipäätään katsellen sen ulkoinen olemus ei ollut kovinkaan pramea, paremminkin nuhjuinen. Sisällä väki maastoutui niin, ettei joukosta näkynyt kuin vilaus silloin tällöin. Taisimme saada pienen alennuksen, sillä kaikennäköistä purnukkaa alkoi ilmestyä linja-auton mahan syövereihin. Tällaisissa tapauksissa tulee mieleen Sulo Vileeni - halvalla saatiin! Olinhan siellä minäkin! Bussin oven vieressä. Kuva Marjatta Uosukainen Majoittuminen Linnasmäkeen meni jo rutiinilla. Kauaa siihen ei aikaa ollutkaan, sillä ohjelmassa oli vielä rivikaupalla tapahtumia. Turun kaupungin vihreissä keitaissa eli puistoissa saimme asiantuntevaa opastusta hortonomi Mika Pitkäseltä. Kävimme mm. Kupittaalla, Tähkäpuistossa ja Aurajoen rantamilla. Kyll Turuski o paikka, joss koiraas kusetta! Siinä missä brittiläinen imperiumi käy kello viiden teensä kimppuun, meillä oli suuntana Taivassalo ja Pionien koti. Meidät vastaanotti isä ja poika. Pyhää henkeä ei näkynyt. Isä varsinkin oli hyvin persoonallisen oloinen, näköinenkin ja tarinaa tuli! Siellä oli monenlaista pionia, komeita kiinalaisia, vartettuja pikku puita ja sitten tavallisempia omajuurisia. Hartaina kuuntelimme kun puutarhuri kertoi kasveistaan paatoksella, niinkuin nyt työstään kiinnostunut ihminen puhuu. Hänen omissa penkeissään oli mielenkiintoisia kasveja, mm. kaktuksia. Tarhurin mukaan ne kestävät 60 asteen pakkasen, mutta eivät sulavaa lunta eikä kovin vettäkään. Arvatkaapa löytyykö muutarhurin tontilta talvehtivia kaktuksia? Kevät ehkä tekee iloiseksi tai sitten ei. Monenlaista kasvia lähti sieltäkin matkaan kohti Keski-Suomea. Lähdettiin kohti yöpymäpaikkaa. Lukija saattaa luulla, että kävimme jo tyytyväisinä levolle. Ei sinne päinkään! Satuimme bongaamaan yöpaikan lähistöltä pizzerian, josta moni meidänkin bussista metsästeli hiukapalaa. Paikka ei tuottanut pettymystä, niin suuria ja makeita annoksia ei kyllä monesta paikasta löydä. Joku taisi ottaa annoksestaan valokuvankin, suuri se oli kuin kusiaispesä! Hyvin nukutun yön jälkeen aamupuurolle ja auton keula kohti Yliopistollista puutarhaa. Opastusta emme olleet onnistuneet (matkanjohtajan mukaan!) saamaan, vaan kuinkas sitten kävikään. Ihaillessamme kasveja yksi erosi muista, hän nimittäin käveli. Joku sanoikin: "No tuossahan se Aarno Kasvi nyt on!" Vaikka oli sunnuntai-aamu, ylipuutarhuri oli paikalla rapsien kuivia lehtiä ja oksia pois kukkasista. Katsoessani hetken kuluttua ulos, huomasin ylipuutarhurin ulkona selostamassa jotakin asiaa osalle matkalaisistamme. Jonoon ja äkkiä! Huomattuaan joukossamme vanhoja tuttuja Kasvi kyseli kuulumisia, heitti nuttunsa johonkin narikkaan ja lähti opastamaan ja kertomaan tarinoita vuosien varrelta. Saimme mm kuulla mistä mikäkin kasvi oli joskus aikoinaan puutarhaan tullut. Ylipuutarhuri kertoi mukavan tarinan puiston vanhimmasta (?) puusta. Eräänä aamuna hän kertoi tulleensa melko aikaisin töihin ja vanhan onton tammen luona oli iäkäs saksalaispariskunta. Vanha herra oli laittanut elokuvakameran jalustalle puun eteen kuvaten varsin runsasmuotoista puolisoaan, joka oli Kasvin ohi ajaessa rintavarustuksestaan jumissa puun aukossa. Ylipuutarhurille ei selvinnyt oliko lady menossa sisään vai tulossa pesästään ulos. Avunhuutoihin hän vastasi olevansa puutarhuri eikä mikään palomiespelastaja. Myöhemmin puutarhuri oli palannut. Pesä oli tyhjillään ja hieman jo loukkaantunut rouvakin yhtyi nauramaan hassulle asialle. Postikorteilla ovat kuulema muistaneet ylipuutarhuria vielä vuosien jälkeen. Aarno Kasvi kertoili ruotsalaisista kollegoistaan, jotka olivat pistäneet töpinäksi Tukholman vai oliko se nyt Upsalan puistossa. Moottorisahamiehet olivat saaneet käskyn kaataa pois vanhat, arvokkaat ja vieläpä hyvin harvinaiset puut. Olivat sitten ottaneet yhteyttä Ylipuutarhuriin kysellen puistoon uusia puuntaimia! Ei herunut sympatioita! Emme voineet kuulla esitelmää loppuun, sillä autolla odotti matkanjohtaja laskien viime minuutteja. Matkaan! Viherlassilan puutarhamyymälässä ihmettelimme paikan siisteyttä, siellä oli kaikki paikallaan, ystävälliset myyjätkin! Kivikoristeita, patsaita ja altaita oli hyvä valikoima. Erikoisuuksia ehkä vähemmän, mutta kiireisen ostajan oli helppo löytää etsimänsä hyvin esille laitetuista kasveista. Viimeisenä ohjelmassamme oli Vakkataimi, jonne on päästävä uudelleen. Vesa Muurisen kasvimerkinnöistä ei meikäläinen juurikaan jyvälle päässyt. Kasveja on paljon ja lokeroituina Muurisen päässä myytäviin ja ei myytäviin osastoihin. Tuntuu melkein mahdottomalta, miten joku voi muistaa kaikki tuhannet kasvinsa... Pirunnyrkki, kuulemma Suomen komein, lähti pienen pohdiskelun jälkeen Sysmään. Eräs toinen kasvi ei ollut ostettavissa, mutta matkanjohtaja sai kuin saikin sen viimein ostettua. Pahaksi onneksemme puutarhuri oli ottanut vastaan toisen linja-auton juuri ennen kuin saavuimme, joten edellisen bussin savipeukalot olivat onnekkaampia puutarhan esittelyn suhteen. Toisaalta, mikään ei estänyt menemästä jonon jatkoksi, joten osa meistäkin sai kuulla puutarhurin soljuvaa esittelyä. Kyllä korville tekee hyvää kuulla sujuvaa puhetta, vaikka se sitten rahapussin kohdalta vähän "ahistaakin", kun tekisi mieli ostaa, ostaa ja ostaa. Vakka-Taimessa kassavirta oli yrittäjän mieleiseen suuntaan eikä bussista enää tahtonut löytää kasveille paikkaa. Puutarhalla oli rakenneltu kivistä ym. joillekin kasveille omat mikroilmastot. Tuulilta suojatuissa paikoissa kasvoi kasveja, jotka eivät muuten sillä kasvuvyöhykkeellä kasvaisi. Niin hypättiin linjuriin ja kotia kohti ajellessa oli rupattelun lomassa mukavaa miettiä, että mihinkähän sen pirunnyrkin oikein istuttaisi... Ja ne tusina muuta pensasta ja perennaa! Kahvilla käytiin Tampereen seudulla ja laskujen mukaan bussissa oli Alli Huuppakin mukana, eli kaikki mukana. Väsyneinä mutta onnellisina! Muutarhuri jäi Muuramen Shellille kasseineen, perperimiestä ei näkynyt eikä kahviakaan tehnyt mieli. Matkasta jäi mukavat muistot, hyvin valmisteltu ja toteutettu matka. Kiitos Teille kaikille mukana olleille! Jos matkanne suuntautuu joskus Sysmän suunnalle, niin aina meillä on vieraille lähtökahvit tarjottu! Aarno Kasvi vauhdissa. Kuva Hannele Niemelä.
Sivu 10 Jyväskylän Puutarhasanomat Suosi suomalaisia palveluja Jyväskylän Puutarhaseura ry. kiittää lehdessä ilmoittavia yrityksiä! VIHERKIVI BETONI- & LUONNONKIVITYÖT (Tarvittaessa myös vihertyöt) Jyväskylän Viherkivi Oy p. 050 590 2626 / Jarkko p. 040 510 6124 / Tommi www.viherkivi.fi VIHERAHONEN Pihasuunnitelmat Taimet 0400-344 811 Helena Ahonen-Tarkiainen www.viherahonen.fi TAIMIPIHASTA TAIMI PIHAAN! Hyviä taimia on ilo istuttaa oikeita neuvoja helppo noudattaa! Tervetuloa! ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-16 Päivi Kautto Hedelmäpuut, marjakasvit, Valkolantie 1107, LAUKAA koristepuut ja - pensaat, havukasvit, p. 014-550 505, 0400-959 008 köynnökset ja perennat Tervetuloa tutustumaan! Viherrakentamiseen maa-aineksia ja koneita Seulottua multaa Kalliomurskeita Punaista mursketta 0/11 mm Maarakennustyöt Louhintatyöt Tiivistys jyrillä Tärinämittaus
Numero 7 Sivu 11 Ranskalaiset, nuo esteetikot, ovat yhdistäneet koristetarhan ja kasvimaan ja tuloksena on potager. Siinä hyötykasvit, yrtit ja kukat muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Koristetarhassa leikitellään väreillä, muodoilla ja kasvien vaihtelevilla rakenteilla. Jämäkän palmukaalin seuraksi voi sijoittaa vaikkapa utuisen fenkolipilven tai kevyttä tilliharsoa. Korkeuseroilla voidaan rajata, mutta myös lisätä tilaa. Korkeilla kasveilla sekä köynnöksillä saadaan vaihtelua ja tuulensuojaa, luodaan tunnelmaa ja saadaan tarhaan suojaisa oleskelupaikka. Ideoita puutarhaan Kuvat: Leena Hokka. Tekstit: Hannele Niemelä ja Sirpa Haakana Leena Hokan omalta kasvimaaltaan kuvaama idylli. Kasvimaalla on yhdistelty hyötykasveja tavalla, joka tekee alueesta viihtyisän oleskelupaikan. Monet tavallisetkin vihannekset ovat ulkonäöltään koristekasvien veroisia, mutta markkinoilla on nykyään suuri määrä erikoisvihanneksia, jotka on valikoitu tai jalostettu nimenomaan koristeellisuutta ajatellen. Ne voivat olla erikoisen värisiä tai muodoiltaan tai kasvutavaltaan poikkeavia. Näitä kauniita vihanneksia voidaan viljellä paitsi kasvimaalla myös koristekasvien joukossa ja ruukkupuutarhoissa. Violettikukkainen salkopapu Cosse Violette ja vaaleanpunakukkainen ruusupapu Celebration kilpailevat heinäseiväspyramidista Cucurbita ficifolian kanssa. Koristeellisessa hyötytarhassa ei tavoitella yltäkylläistä satoa, silmänruokaa tarjoavat kasvit korvaavat sadon vähäisyyden. Komean ylväs maissi on hyvä tuulen- ja näkösuoja, vaikkei ehtisikään kypsyttää satoa. Salkopavut ja melonit ovat näyttäviä köynnöksiä, vaikka sato jäisikin vähäiseksi. Monia erikoiskasveja voi viljellä kuriositeettina eikä niitä ole tarkoituskaan syödä. Viinisuolaheinä, kaksi eriväristä salaattilajiketta ja marjasavikka muodostavat kaartelevaa kuviota, taustalla ruohosipulin kukkarunsautta. Loppukesällä väriä ryhmään tuovat marjasavikan punaiset hedelmät. MULTAMESTA mullan valmistus ja myynti kalkittua, lannoitettua ja seulottua multaa nurmikko ja istutusmullat myös itsenoudettuna pienemmät erät Kuorikkeet ja hakkeet KONEURAKOINTI Jussi Ala-Krekola Saksalantie 25 41310 Leppävesi p. 0500-635 217
Jyväskylän Puutarhaseura ry. Jyväskylän Puutarhaseura ry. 113. toimintavuosi Jyväskylän Puutarhasanomat Päätoimittaja: Marjatta Uosukainen Taitto ja toimitus: Marjatta Uosukainen, Sirpa Haakana Hannele Niemelä ja Riitta Peräinen Ilmoitukset: Sirpa Haakana, Jouko Hyytiäinen, Hannu Liimatainen ja Marjatta Uosukainen Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki Puutarhaseura retkeili kesällä 2008 Turun Kasvitieteellisessä puutarhassa. Hyvällä maaperällä on suotuisa vaikutus Kasviin ja kasvuun. Ylipuutarhuri Aarno Kasvi kertoili seuran jäsenille, mitä kaikkea kummaa voi tapahtua onton jättiläistammen syövereissä. Kuva: Hannele Niemelä. Jyväskylän Puutarhaseuran tapahtumakalenteri vuonna 2009 Talviaikaan kokoonnumme kuukausittain sunnuntaisin klo 15 joko Viherlandian kokoustilaan Viherniekkaan tai muualle erikseen ilmoitettavaan paikkaan. Kesällä retkeilemme kiinnostavissa puutarhakohteissa ja teemme pihakävelyjä. Lisätietoa tapahtumista ja viimeisimmät ajankohtaistiedotteet saat aktiivitoiminnan vetäjältä Hannu Liimataiselta, jäsenkirjeistä ja seuran nettisivuilta. Su 25.01 klo 15.00 Su 15.02 klo 13.00 Siemenpörssi ja kasvitoivekatsaus Hannu Liimatainen, Viherlandia, Viherniekka Minun puutarhani Toimittaja, hortonomi Paula Ritanen-Närhi,. Ti 14.07 klo 18.00 Vierailu Sulkurannan siirtolapuutarhassa 24.-26.07 Puutarhamatka Viroon Ti 04.08 klo 18.00 Pihakävely yksityispihassa Su 22.03 klo 15.00 La 28.03 Su 05.04 klo 15.00 Su 03.05 klo 15.00 Minun puutarhani Kirjailija Mari Mörö, Jyväskylän kaupunginkirjasto, Minnansali. Retki Helsinkiin puutarhamessuille Kasvien talvituhot Marjatta Uosukainen, Viherlandia, Viherniekka Puutarhan uutuuskasvit Pirjo Uuttana, Viherlandia, Viherniekka La 15.08 Ti 25.08 klo 18.00 Ti 08.09 klo 18.00 Su 11.10 klo 15.00 Su 25.10 klo 15.00 La 07.11 klo 13.00 Retki Mikkeliin Puutarhaliiton tapahtumaan Pihakävely yksityispihassa Pihakävely ja taimienvaihto yksityispihassa Puutarhurin työstä kantapään kautta opittua Kalevi Pulkkinen, Viherlandia, Viherniekka Kurjenmiekkoja Keski-Suomessa Pirkko Kahila, Viherlandia, Viherniekka Satokauden päättäjäiset Ti 19.05 klo 18.00 Ti 03.06 klo 18.00 Pihakävely ja taimien vaihtopäivä yksityispihassa Pihakävely yksityispihassa Su 29.11 klo 15.00 Ruusuaiheinen luento Yhteistapaaminen Ruususeuran kanssa, Viherlandia, Viherniekka La 13.06 klo 09.00 Ti 23.06 klo 18.00 Retki Leivonmäelle (mm. Tommolan tila) Pihakävely Kuokkalan kartanossa Jäseneksi voit liittyä nettisivujemme kautta tai ilmoittautumalla seuran sihteerille. Jäsenmaksut vuonna 2008 ovat 15 ensimmäiseltä perheen jäseneltä ja 12 seuraavilta. Lisätietoa toiminnastamme saat seuran toimihenkilöiltä ja nettisivuiltamme. http://jyvaskylanpuutarhaseura.nettisivut.fi