UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA Vuosiraportti 2015 Hanna Turkki 16.5.2016 Nro 117-16-2678

2 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015)

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 3 (65) Sisällys 1. JOHDANTO... 5 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO... 5 2.1. Merialueen yleiskuvaus... 8 3. SÄÄ JA MERIVEDEN KORKEUS... 9 3.1. Sääolot... 9 3.2. Meriveden korkeudet... 10 4. KUORMITUS... 12 4.1. Jätevesikuormitus... 12 4.2. Muu kuormitus... 13 4.3. Kokonaiskuormitus... 15 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU... 16 5.1. Alkutalvi (12.1.)... 16 5.2. Lopputalvi (9.-10.3.)... 17 5.3. Loppukevät (18.5.)... 23 5.4. Alkukesä (15.-16.6.)... 26 5.5. Keskikesä (13.7.)... 29 5.6. Loppukesä (17.-18.8.)... 33 5.7. Alkusyksy (14.9.)... 38 5.8. Loppusyksy (19.-20.10.)... 41 5.9. Avovesikauden keskiarvot... 44 6. KASVIPLANKTONTUOTANTO... 56 7. TIIVISTELMÄ... 60 8. LÄHDEKIRJALLISUUS... 65 Liitteet Liite 1. Meriveden korkeustietoja Rauman satamasta v. 2015 Liite 2. Yara Suomi Oyj:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesilaskelma v. 2015 Liite 3. Vesinäytteiden tutkimustulokset Liite 4. Kemiallisen tilan luokkarajat (Selkämeren sisemmät ja ulommat rannikkovedet)

4 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) Jakelu Uudenkaupungin kaupunki/vakka-suomen veden johtokunta Uudenkaupungin kaupunki/ympäristö- ja lupalautakunta Yara Suomi Oy/Uusikaupunki Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Sähköpostitse Yara Suomi Oy/timo.stranius@yara.com Yara Suomi Oy/lassi.maikola@yara.com Yara Suomi Oy/hannu.kallio@yara.com Yara Suomi Oy/krista.ritola@yara.com Yara Suomi Oy/antero.ylakorpi@yara.com Uudenkaupungin kaupunki/seija.niskala@uusikaupunki.fi Uudenkaupungin Vesi/Vakka-Suomen Vesi/uv.kayttopaivystaja@uusikaupunki.fi Rauman kaupunki/juha.hyvarinen@rauma.fi Velhonveden-Ruotsinveden kalastusalue/outi.kaski-laakso@silakka.info Varsinais-Suomen ELY-keskus/anna.laiho@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/tapio.saario@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/heli.perttula@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Kannen kuva: Janne Sinervo Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 5 (65) 1. JOHDANTO (ent. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry) on tehnyt vuodesta 1969 alkaen yhtäjaksoisesti tarkkailututkimuksia Uudenkaupungin merialueella Yara Suomi Oy:n (ent. Kemira GrowHow Oyj) Uudenkaupungin tehtaiden ja Uudenkaupungin kaupungin toimeksiannosta ja kustantamana. Uudenkaupungin Häpönniemen jätevedenpuhdistamo sai Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 23.3.2007 ympäristöluvan. Lisäksi Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi 20.6.2007 (päätös nro 25/2007/1) Uudenkaupungin kaupungille luvan Laitilan kaupungin yhdyskuntajätevesien vastaanotolle ja käsittelylle Häpönniemen puhdistamossa. Vaasan hallinto-oikeus vahvisti päätökset 21.1.2008 (päätös nro 08/0027/3) tietyin muutoksin. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi 21.11.2012 annetulla päätöksellä nro 186/2012/1 (ESAVI/15/04.08/2010) ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan hakemuksen ja sen täydennysten mukaiselle jätevedenpuhdistamon toiminnalle ja samalla tarkisti puhdistamon toiminnalle 23.3.2007 annetun ympäristöluvan määräykset. Vaasan hallinto-oikeus kumosi 4.6.2015 aluehallintoviraston päätöksen purkupaikan siirtämisen osalta ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Luvan hakijan tulee 31.3.2018 mennessä toimittaa päivitetty ja ajantasainen tieto purkupaikan muuttamisen vaikutuksista sekä nykyisellä että mahdollisella uudella purkupaikalla. Länsi-Suomen ympäristövirasto myönsi Yaran Uudenkaupungin tehtaille uuden ympäristöluvan 29.12.2008 (Dnro LSY-2007-Y-382), joka tuli valitusten jälkeen lainvoimaiseksi tammikuussa 2011. Kipsikasan pesulupahakemus lähetettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 31.3.2013. Yhteisneuvottelujen tuloksena lupa kuitenkin rauetettiin ja saatetaan uudelleen vireille täydennetyin tiedoin maaliskuussa 2018. uudisti ja Lounais-Suomen ympäristökeskus hyväksyi (17.11.2004, Dnro 0200Y0140-103) merialueen tarkkailuohjelman vuonna 2004. Päivitetty tarkkailuohjelma on päivätty 17.12.2004. Tarkoituksena on seurata jätevesien ja poistevesien vaikutuksia vastaanottavan merialueen veden laatuun, tilaan ja vesiluontoon. Uudenkaupungin merialueen kalataloudellisia vaikutuksia seurataan erillisen tarkkailuohjelman (Haikonen 2009) mukaisesti. Varsinais-Suomen TE-keskus hyväksyi tarkkailuohjelman 16.9.2009 (Dnro 1184/5723/2009). Tämä raportti käsittelee vuoden 2015 vesistötarkkailun tuloksia ja viime vuosina tapahtuneita merialueen tilan muutoksia. Vuonna 2015 otettiin myös määrävuosin tehtävät pohjaeläinnäytteet, joiden tulokset raportoidaan myöhemmin erikseen. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimukset tehtiin kahdeksan kertaa vuoden aikana tammi-, maalis-, touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa yhteensä 19 havaintopaikassa (kuva 1). Taulukossa 1 on pääpiirteittäin esitetty tarkkailuohjelmaan kuuluvat määritykset. Tarkemmin määritykset on ajankohdittain esitetty Uudenkaupungin merialueen tarkkailuohjelmassa (Kirkkala 2004).

6 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) Havaintopaikoilta 110, 125, 150, 170, 185, 215, 220, 245 ja 246 otetaan kasviplanktonnäytteet koontanäytteestä heinä- ja elokuussa. Kunkin havaintopaikan näytteet analysoidaan erikseen (kaksi näytettä/havaintopaikka/kesä). Näytteistä määritetään lajitasolla kasviplanktonin biomassat ja yksilömäärät laajan kvantitatiivisen menetelmän (Järvinen ym. 2011) mukaisesti. Kasviplanktontulokset tallennettiin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Varsinaisen merialueen tarkkailun lisäksi Yara Suomi Oy:n kipsikasan edustaa tarkkaillaan omalla tarkkailuohjelmallaan. Kesällä 2012 alkoi Yaran uuden eristeseinärakenteen rakentaminen, joka valmistui syyskuussa 2013. Toukokuusta 2012 lähtien tarkkailua on tehty Yaran uuden eristeseinärakenteen aikaisen YARARAK-nimisen tarkkailuohjelman avulla. Näiden tarkkailujen tulokset raportoidaan aineistojen laajuuden vuoksi erikseen. Tarkkailussa käytetään vesi- ja ympäristöhallinnon hyväksymiä näytteenotto- ja analyysimenetelmiä (Kettunen ym. 2008, Mäkelä 1992, SFS-standardit). Tutkimukset tehdään soveltuvin, vesi- ja ympäristöviranomaisen hyväksymin SFS-standardimenetelmin. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat. Kasviplanktonin lajiston ja biomassan määritti alihankintana FM Sanna Kankainen käänteismikroskoopilla. Tammikuun tarkkailun aikana (12.1.) vesistöjen sisimmät osat olivat ohuehkon jään peitossa mutta ulompi merialue oli auki. Tarkkailu tehtiin avovedestä veneellä. Osalle sisimmistä havaintopaikoista (112, 115, 232, 246 ja 248) ei päästy, koska jää ei ollut vielä kantavaa mutta oli liian paksu veneellä rikottavaksi. Kahdelle kauimmaiselle (Lyökki 265 ja Hylkimysten ulkopuoli 105) havaintopaikalle ei menty hitaan venekaluston ja valoisan ajan lyhyyden takia. Yhteensä siis 7 havaintopaikalta ei saatu näytteitä. Myös lopputalven tarkkailu maaliskuussa (9.-10.3.) tehtiin avovedestä veneellä. Lautvesi (115) oli tutkimuksen aikoihin suurimmaksi osaksi jäässä, joten jäätä jouduttiin murtamaan tarkkailussa käytetyllä rautaveneellä. Lautveden jään paksuuden johdosta näyte otettiin noin 300 metriä varsinaiselta pisteeltä luoteeseen. Havaintopaikoissa 170 ja 185 tehtiin ohjelmaan kuulumattomia määrityksiä (saliniteetti, silikaatti ja TOC), joiden kustannuksista vastaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Kesäkuun tarkkailussa (15.-16.6.) havaintopaikalta 105 (Iso-Hylkimys) ei saatu näytteitä kovan tuulen vuoksi. Heinäkuussa (13.7.) kenttähavaintojen mukaan pohjanläheinen vesi oli usealla havaintopaikalla (145, 150, 170, 220, 230, 235 ja 245) selvästi sameaa. Hankosaaren itäpuolella (215) ja Janhualla (246) pohjanläheinen vesi oli hieman sameaa ja Janhuan havaintopaikalla pohjanläheisessä vedessä tuntui lisäksi lievä rikkivedyn haju. Elokuussa (17.-18.8.) usealla havaintopaikalla oli kenttähavaintojen perusteella havaittavissa levää ainakin veden pintakerroksessa. Janhuan havaintopaikalla pohjan läheinen näyte haisi lievästi rikkivedyltä. Merivesi oli alhaalla tutkimusajankohtana.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 7 (65)

8 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) TAULUKKO 1. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimukseen kuuluvat määritykset pääpiirteittäin. Tarkemmat tiedot löytyvät Uudenkaupungin merialueen tarkkailuohjelmasta. määritys yksikkö tammi maalis touko kesä heinä elo syys loka Lämpötila o C X X X X X X X X Kokonaisfosfori µg/l X X X X* (2 X* (6 X X X Fosfaattifosfori µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Kokonaistyppi µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Ammoniumtyppi µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Nitraatti- ja nitriittitypen summa µg/l X X* X* (2 X* (2 X* (2 X* X (1 Kiintoaine (1 mg/l X X X X X Sähkönjohtavuus (suolaisuus) ms/m ( o / oo ) X X X* (5 X X X X* X Happipitoisuus mg/l X X X X X (7 X ph X X* X X* X X* X Sameus FNU X X X X X X Hygieeninen tila (3 (1 metri) kpl/100 ml X X X X Klorofylli-a µg/l X* X* X* X* X* Kasviplankton (4 X X * koontanäytteestä (1 Pisteet 110,125,150,170,185, 215, 220, 223, 245 ja 246 (2 Pisteiltä 110,125,150,170,185, 215, 220, 223, 245 ja 246 myös vertikaalinäytteitä (heinäkuussa ei pisteeltä 223) (3 Pisteiltä 150,170, 215, 223, 230, 232, 245, 246 ja 248 (4 Pisteiltä 110,125,150,170,185, 215, 220, 245 ja 246 (5 Pisteiltä 125,150,170, 220, 223 ja 245 myös pohjan läheltä vertikaalisesti (6 Myös vertikaalisesti pohjan läheltä (7 Pisteiltä 170, 220, 245,105,112,115,125,150 ja 223 2.1. Merialueen yleiskuvaus Jätevesien ja muiden ravinnepäästöjen vaikutusalue käsittää Uudenkaupungin sisäsaariston vedet Kuliluotoon, Putsaaren aukolle ja Lyökkiin asti. Koko tämän merialueen pinta-ala on noin 81 km 2, josta sisäsaaristoa noin 35 km 2. Uudenkaupungin edustan merialue on melko tyypillistä harvaan asuttua sisä- ja välisaaristoa vaihtelevan kokoisine saarineen ja niiden välisine salmineen. Veden keskisyvyys merialueella on noin 7 metriä ja suurimmat syvyydet vaihtelevat välillä 20 35 metriä. Kaupungin pohjoispuolelle Sirppujoen suulle padottu 37 km 2 :n laajuinen makeavesiallas on muuttanut veden virtausoloja ja vaikuttaa siten merkitsevästi Uudenkaupungin edustan veden laatuun. Uudenkaupungin makeavesialtaaseen laskeva Sirppujoki (valuma-alue 449 km 2 keskivirtaama v. 1992 2005 2,98 m 3 /s) on alueen ainoa merkittävä joki. Sateisina kausina Sirppujoesta virtaa altaaseen happamia vesiä, joissa on liuenneena Sirppujoen valumaalueen alunamailta huuhtoutuneita typpi-, mangaani- ja alumiiniyhdisteitä. Sirppujoen kuljettamasta fosforista saostuu pääosa veden happamuuden johdosta altaan pohjalle, joten fosforin hajakuormituksella on vähäinen merkitys Uudenkaupungin merialueen kuormittajana. Makeavesialtaasta mereen virtaava vesi sisältää sen sijaan poikkeuksel-

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 9 (65) lisen paljon epäorgaanisia typpiyhdisteitä, jotka lisäävät ajoittain huomattavastikin Uudenkaupungin lähivesien typpipitoisuuksia. Vuonna 2013 valmistuneen ekologisen tilan luokittelun mukaan Uudenkaupungin merialue Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella sekä linjalta Hankosaari- Nuhja sisäsaaristoon päin sekä Lautveden alue sinne johtavine salmineen luokiteltiin välttäviksi. Linjalta Hankosaari-Nuhja linjalle Lepäinen-Kirsta-Hylkimys-Kuliluoto luokiteltiin ekologisessa luokituksessa laadultaan tyydyttäväksi ja em. linjalta ulospäin hyväksi. Uudenkaupungin makeavesiallas on ekologiselta tilaltaan luokiteltu tyydyttäväksi, mikä on korkein saavutettava luokka voimakkaasti muutetulle vesialueelle. Biologiselta ja fysikaalis-kemialliselta tilaltaan Uudenkaupungin makeavesiallas on kuitenkin hyvässä tilassa. 3. SÄÄ JA MERIVEDEN KORKEUS 3.1. Sääolot Talvi 2014/2015 alkoi Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Tammikuussa 2015 lämpötila vaihteli lauhasta kylmään, ja keskilämpötila oli selvästi korkeampi kuin normaalijaksolla (vuodet 1981 2010, taulukko 2). Sateet tulivat lumena, vetenä tai räntänä, ja lumitilanne vaihteli paljon; ajoittain maa oli lähes paljas, ja eniten lunta oli kuun puolivälissä. Myös helmi- ja maaliskuussa oli poikkeuksellisen lauhaa. Lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, eikä ajoittainen pakkanen painunut alle -10 ºC. Sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta lunta tuli vähän, ja jo helmi-maaliskuun vaihteessa lumipeite hupeni. Huhtikuussakin oli keskimääräistä lämpimämpää ja sademäärä tavallista suurempi. Toukokuu oli hieman keskimääräistä viileämpi mutta sademäärä kaksinkertainen, sillä ennen kuun puoliväliä oli hyvin sateinen päivä. Kesä- ja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Ajoittain oli myös kesäisen lämpimiä jaksoja, mutta etenkin kesäkuussa kova tuuli sai ilman tuntumaan kolealta. Sekä kesä- että heinäkuu olivat lämpötiloiltaan keskimääräistä viileämpiä. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella säätyyppi vaihtui, jolloin ilma lämpeni ja poutaantui. Lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka, ja kuun puolivälin jälkeen oli useita hellepäiviä. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Syyskuussa sademäärä oli lähellä keskimääräistä, ja esim. Turussa suuri osa sademäärästä kertyi kahtena sateisena päivänä. Lokakuussa oli ensimmäiset yöpakkaset ennen kuun puoliväliä, ja lämpötilan vuorokausivaihtelut olivat suuria, mutta kuun puolivälissä sää lauhtui uudelleen. Sademäärä oli poikkeuksellisen pieni. Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä, ja Kemiönsaaressa mitattiin Suomen mittaushistorian korkein marraskuun lämpötila (14,3 ºC). Myös loppukuu oli lauha, ja keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Useimpina päivinä satoi, ja sadetta tuli keskimääräistä enemmän. Joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdes-

10 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) ti. Pakkaspäiviä oli vain muutama, ja kuun keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Koko vuoden keskilämpötila oli Turun mittausaseman mukaan kaksi astetta keskimääräistä korkeampi alku- ja loppuvuoden lauhuudesta johtuen. Vuoden 2015 sademäärä (715 mm) vastasi pitkäaikaiskeskiarvoa (723 mm). Eniten satoi heinäkuussa, kun taas lokakuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen. Ilmatieteen laitoksen Uudenkaupungin Nervanderinpuiston mittausaseman mukaan vuoden 2015 sademäärä oli 788 mm. Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätalvi 2014-15 oli mittaushistorian toiseksi lauhin. Uudenkaupungin välisaaristoon Kirstan tasalle ei muodostunut pysyvää jääpeitettä lainkaan. Todellisten jääpäivien luku oli Kirstan tasalla 2 (vuotta aiemmin 43), joten jäätalvi oli tilastojen valossa huomattavasti keskimääräistä lyhyempi (pitkäaikainen keskiarvo 110 120 päivää). TAULUKKO 2. Turun säätietoja vuodelta 2015 ja normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2015-0,4 0,7 2,2 5,2 9,3 13,3 16,3 17,2 12,7 5,5 4,9 3,2 (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä 2015 96 29 53 47 61 56 103 31 62 15 95 67 715* (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723* * Sademäärien summa. 3.2. Meriveden korkeudet Veden korkeuden vaihtelut aiheuttavat vesitilavuuden muutoksia ja meriveden virtauksia sekä veden vaihtumista. Veden korkeuden vaihtelut ovat yleensä lyhytaikaisia, joten osa niistä aiheuttaa vain paikallisia lyhytaikaisia virtauksia eikä niihin liity veden nettovaihtoa. Meriveden korkeus oli Ilmatieteen laitoksen Rauman sataman mittausaseman tietojen mukaan korkeimmillaan alkuvuodesta tammikuussa ja loppuvuodesta joulukuussa, jolloin merivesi oli hetkellisesti noin 80 cm keskiveden yläpuolella. Suurimman osan vuotta merivesi oli keskiveden alapuolella. Alimmillaan veden korkeus oli helmimaaliskuussa ja lokakuussa, noin 60 cm keskivedenkorkeutta alempana (kuva 2, taulukko 3, liite 1). Veden korkeuden kuukausikeskiarvot olivat keskivedenkorkeuden alapuolella tammi- ja joulukuuta lukuun ottamatta. Marraskuussa kuukausikeskiarvo oli keskiveden tuntumassa. Tammikuun tarkkailukerralla meriveden korkeus oli 25 cm keskivettä ylempänä ja maaliskuun toisena tarkkailupäivänä merivesi oli keskiveden tuntumassa. Muilla vuoden 2015 tarkkailukerroilla meriveden korkeus oli keskivedenkorkeutta alempana. Tarkkailukerroista alimmillaan vesi oli lokakuussa, noin 50 cm keskivettä alempana.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 11 (65) TAULUKKO 3. Veden korkeuden vaihtelut (cm) Raumalla vuonna 2015 (arvot on referoitu vuoden 2015 teoreettiseen keskiveteen, Ilmatieteen laitos). Kuukausi Kuukausi- Kuukauden Suurin arvo Pienin arvo keskiarvo keskihajonta Tammikuu 23,0 16,6 82-12 Helmikuu -5,2 11,6 16-61 Maaliskuu -23,8 15,0 12-64 Huhtikuu -16,3 6,1 9-34 Toukokuu -12,4 7,0 15-29 Kesäkuu -6,6 5,9 14-24 Heinäkuu -7,0 6,9 17-29 Elokuu -27,8 16,2 9-53 Syyskuu -29,0 6,1-11 -50 Lokakuu -38,1 12,0-1 -58 Marraskuu -0,0 21,7 48-42 Joulukuu 32,3 12,7 75 9 100 80 60 I III V VII IX XI päiväkeskiarvo min max näytepäivä 40 meriveden korkeus, cm 20 0-20 -40-60 -80 KUVA 2. Vedenkorkeuden vuorokausikeskiarvot, -maksimit ja -minimit Rauman satamassa vuonna 2015 Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan. Kuvaan on merkitty merialueen tarkkailun näytepäivät.

12 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 4. KUORMITUS 4.1. Jätevesikuormitus Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesissä Hankosaarelta mereen johdettiin vuonna 2015 keskimäärin 0,4 kiloa fosforia ja 137 kiloa typpeä vuorokaudessa (taulukko 4). Kuormitus ilmoitetaan nettokuormituksena, josta on vähennetty jäähdytysveden pitoisuus. Fosforikuormitus oli kaksinkertainen ja typpikuormitus lähes 70 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Kuormitus oli kuitenkin fosforin osalta 11 % ja typen osalta 26 % pienempi kuin vuosien 2004 2014 keskimääräinen kuormitus. Keskimääräistä pitkäaikaisfosforikuormitusta nostaa vuoden 2008 tavanomaista selvästi suurempi kuormitus. Uudenkaupungin jätevesissä johdettiin Häpönniemen keskuspuhdistamolta Seikonmaan saaren lähistölle mereen vuonna 2015 keskimäärin 4,1 kiloa fosforia ja 270 kiloa typpeä vuorokaudessa (taulukko 5). Kuormitus oli fosforin osalta yli 80 % ja typen osalta 12 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Fosforikuormitus oli 95 %, kokonaistyppikuormitus 66 % ja ammoniumtyppikuormitus 91 % suurempi 2000-luvun aiempaan keskimääräiseen verrattuna. Kolmena viime vuotena typpikuormitus ja vuonna 2015 myös fosforikuormitus on ollut selvästi aiempaa suurempaa. Viime vuosina tulokuormitus on kasvanut niin paljon, että biologiseen suodatinlaitokseen menee mitoituskuormitusta enemmän kuormitusta. Tämä on heikentänyt nitrifikaatiota ja vaikuttaa myös kokonaistypen puhdistustehoon. Myös kiintoaine- ja BOD kuormitus ovat selvästi kasvaneet. Vuoden 2015 BOD 7 kuormitus oli yli 80 % suurempi kuin viitenä edellisenä vuonna (2010-14) keskimäärin. Uudenkaupungin keskuspuhdistamo saneerattiin vuonna 2004 biologis-kemialliseksi typpeä poistavaksi biosuodatinlaitokseksi. Puhdistamoa tehostettiin vuonna 2008 ottamalla käyttöön kaksi uutta denitrifikaatiosolua. Puhdistamolle johdetaan Uudenkaupungin keskusta-alueen lisäksi Kalannin, Raulion ja Pyhämaan taajamien sekä Pyhärannan Rohdaisten taajaman jätevedet. Maaliskuusta 2012 lähtien Kustavi-Lokalahti- Uusikaupunki siirtoviemärin käyttöönoton myötä myös Lokalahden jätevedenpuhdistamon ja Kustavin kunnan Kärtyn puhdistamon viemäröintialueen jätevedet on johdettu Häpöniemen puhdistamolle. Vuoden 2009 helmikuusta myös Laitilan kaupungin viemäröintialueen jätevedet on johdettu siirtoviemärillä Uudenkaupungin viemäriverkostoon ja edelleen Häpönniemen puhdistamolle. Puhdistamolle johdetaan myös Uudessakaupungissa sijaitsevien Valmet Automotive Oy:n, Vihannes-Laitila Oy:n ja Vakka-Suomen Panimo Oy:n jätevedet sekä Munaistenmetsän kaatopaikan suotovedet ja Yara Suomi Oy:n saniteettijätevedet. Laitilan kaupungin alueelta puhdistamolle johdetaan Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:n, Vexve Oy:n (ent. Naval Oy), Amitec Oy:n, Veme Oy:n ja Laitila Coating:n jätevedet. Kustavin kunnan alueelta johdetaan puhdistamolle Apetit Kala Oy:n Kustavin kalankäsittelylaitoksen jätevedet. Jätevedenpuhdistamolle otetaan lisäksi vastaan saostus- ja umpikaivolietteitä (Leino 2015). Kokonaistypen puhdistustehovaatimusta ei saavutettu vuosikeskiarvona laskettuna.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 13 (65) Varsinaisissa jätevesissä tuli Uudenkaupungin merialueelle siten keskimäärin 4,5 kiloa fosforia ja 407 kiloa typpeä vuorokaudessa. Keskimääräinen jätevesissä tullut ravinnekuormitus oli fosforin osalta 87 % ja typen osalta 26 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Typen osalta kaupungin selvästi kasvanutta typpikuormitusta kompensoi Yaran jätevesien kautta tullut viime vuosien selvästi laskenut typpikuorma. Ravinteiden kokonaispäästöt Yara Suomi Oy:n teollisuusalueelta Hankosaaresta ovat todennäköisesti selvästi suurempia, mutta niitä ei voida jätevesitutkimusten perusteella luotettavasti arvioida. TAULUKKO 4. Yara Suomi Oy:n Uudenkaupungin tehtaiden jätevesien ravinnepäästöt (vuosikeskiarvo) mereen (kg/d) vuosina 2004 2015. Taulukko on uudistettu ja kuormitus ilmoitetaan nyt nettokuormituksena, josta on vähennetty jäähdytysvesien osuus. Kuormituksessa on mukana jätevesiputkesta ja satama-säkittämön ylivuotoputkesta mereen laskettu kuormitus. 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Fosfori kg/d 0,2 0,6 0,4 0,7 1,5 0,2 0,26 0,30 0,27 0,3 0,2 0,4 Typpi kg/d 196 203 162 166 205 229 200 238 224 142 82 137 TAULUKKO 5. Uudenkaupungin keskuspuhdistamon jätevesikuormitus mereen v. 1990 2015 (kg/d). Vuodesta 2007 jätevesikuormitus on laskettu neljännesvuosikeskiarvoja käyttäen. 1990 1994 1995 1999 2000 2004 2005-2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 BOD 7 kg/d 233 240 225 89 83 120 110 180 86 210 Fosfori kg/d 2,9 2,5 1,8 2,1 1,2 1,8 2,2 3,1 2,2 4,1 Typpi kg/d 170 210 170 99 96 92 200 240 240 270 Ammoniumtyppi kg/d 130 170 130 47 54 54 180 230 220 250 4.2. Muu kuormitus Uudenkaupungin merialueelle tulee ravinteita jätevesien ohella myös Uudenkaupungin makeavesialtaasta virtaavassa vedessä sekä laskeumina ilmasta suoraan mereen. Uudenkaupungin makeavesialtaasta mereen virtaava ravinnemäärä arvioitiin vesitaseen (tulovirtaama + sademäärä = haihdunta + vedenotto + ulosvirtaus) ja Ruotsinveden veden laadun perusteella. Makeavesialtaan vesitase oli vuonna 2015 (haihdunta- ja virtaamatiedot Suomen ympäristökeskus, sademäärä Ilmatieteen laitos 2015): Tulovirtaama 5,3 m 3 /s eli 167,1 milj.m 3 /a. Tulovirtaama oli yli kaksinkertainen vuoden 2014 tulovirtaamaan ja yli 40 % suurempi kuin viitenä edellisenä vuonna keskimäärin (3,7 m 3 /s). Sademäärä vesipintaan 715 mm eli 26,45 milj. m 3 /a. Haihdunta vesipinnasta 600 mm eli 22,2 milj. m 3 /a (Olsson & al 2015, Hyvärinen 1995). (Huom. Haihdunta-arvona käytetty aiemmin 460 mm, mikä nykytiedolla tiettävästi liian vähän) Uudenkaupungin vedenotto 3,13 milj.m 3 /a. Makeavesialtaasta virtasi mereen keskimäärin 168,2 milj. m 3 vettä vuonna 2015. Määrä oli yli kaksinkertainen vuoteen 2014 verrattuna (73,4 milj. m 3 ) mutta noin 40 % pienempi vuoden 2008 suureen ulosvirtaamaan (281,85 milj. m 3 ) verrattuna. Vuosien 2000 2005 keskiarvona ulosvirtaama oli 102 milj. m 3 (huom. päivitetty haihdunta-

14 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) arvo hieman heikentää vertailtavuutta). Vuoden 2015 vesimäärässä on tullut mereen Ruotsinvedellä tehtyjen tarkkailututkimusten pitoisuushavaintojen (1 ja 10 m keskiarvot; kok.n 2 560 µg/l, epäorgaaninen typpi 2 090 µg N/l ja kok.p 9 µg/l) mukaan: 430,6 tonnia kokonaistyppeä vuodessa 351,6 tonnia epäorgaanista typpeä vuodessa 1,51 tonnia kokonaisfosforia vuodessa Makeavesialtaasta mereen tullut ravinnekuormitus oli sekä typen että fosforin osalta yli kolminkertainen vuoteen 2014 verrattuna. Kuormitus oli fosforin osalta noin 25 % ja typen osalta yli 40 % suurempi vuosien 2000 2011 keskimääräiseen kuormitukseen (fosfori 1,2 tonnia ja typpi 302,8 tonnia) verrattuna. Ruotsinveden typpipitoisuus vuoden keskiarvona (1 ja 10 m) oli 9 % suurempi ja fosforipitoisuus 12 % pienempi edellisen kymmenen vuoden (2005 2014) keskimääräiseen verrattuna. Sadeveden ravinnelaskeumat vuosina 2000 2005 Tvärminnessä, Jokioisissa ja Peipohjassa olivat Suomen ympäristökeskuksen tekemien mittausten mukaan: ammonium- ja nitraattityppi 433 kg/km 2 kokonaistyppi 534 kg/km 2 kokonaisfosfori 10 kg/km 2 Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvioihin verrattuna. Vuosien 1994 1996 laskeuma-arvio Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli kokonaistypen osalta 637 kg/km 2. a ja fosforin osalta 15 kg/km 2. a. Nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 1980-luvun loppupuolella 830 kg/km 2. a. Sadevesien ravinnelaskeumat vaihtelevat huomattavasti vuosittain. Lannoitetehtaiden päästöt ilmaan voivat lisätä ravinnelaskeumia Hankosaaren lähivesiin. Uudenkaupungin merialueella toimi vuonna 2015 vain yksi kalankasvattamo, josta tulee paikallista ravinnekuormitusta. Kasvattamo sijaitsee alueen eteläosassa Iso- Hylkimyksen saaren lähellä ja talvivarastointiin tarkoitettu laitos Lokalahden Varanpään edustalla. Näitä laitoksia tarkkaillaan erillisellä tarkkailuohjelmalla. Em. laitosten yhteenlaskettu ravinnekuormitus vuonna 2015 oli fosforin osalta 512 kiloa ja typen osalta 5 153 kiloa vuodessa. Putsaaren koillispuolella sijainnut kalankasvattamo lopetti toimintansa vuoden 2004 aikana. Pyhämaan merialueella toimii yhteensä 9 kalankasvatuslaitosta, joista yksi toimii talvivarastona. Pyhämaan kalankasvatuslaitosten yhteenlaskettu kuormitus oli vuonna 2015 fosforin osalta 1 644 kiloa ja typen osalta 16 448 kiloa vuodessa. Lokalahden jätevedenpuhdistamon purkuvesistön vesistötarkkailu aloitettiin vuonna 2005. Ohjelman mukaisesti veden laatua tarkkailtiin sekä Raumanojassa että Raumanojan edustan merialueella. Puhdistamon toiminta päättyi 16.3.2012, josta lähtien jätevedet on johdettu siirtoviemärillä Uudenkaupungin kaupungin Häpöniemen puhdistamolle. Purkuvesistön tarkkailu päättyi AVI:n 31.1.2012 antaman päätöksen mukaisesti vuoden 2012 lopussa.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 15 (65) 4.3. Kokonaiskuormitus Uudenkaupungin merialueelle eri lähteistä tullut ravinnemäärä arvioitiin 4,27 tonniksi fosforia ja 615 tonniksi typpeä (taulukko 6). Siihen eivät sisälly jätekipsialueen fosforipäästöt eivätkä taajama-alueen hulevedet. Jätevesien osuus tunnetusta fosforin kokonaiskuormituksesta oli 40 % ja typpikuormituksesta 24 %. Taulukkoon on lisätty myös kalankasvatuksen kuormitustiedot varsinaiselta Uudenkaupungin merialueelta (Mannerlohi Oy:n Hylkimyksen ja Humalkarin laitokset) mutta ei Pyhämaan kalankasvatuksen ravinnekuormitustietoja. Tunnetusta fosforikuormituksesta kalankasvatuksen osuus oli 12 %, makeavesialtaan kautta tuleva osuus 35 % ja ilmalaskeuman osuus 13 %. Typpikuormituksesta 70 % oli makeavesialtaan kautta tulevaa kuormitusta, noin 1 % kalankasvatuksesta ja 5 % ilmalaskeuman kautta tulevaa kuormitusta. Makeavesialtaan kautta tullut kuormitus oli vuonna 2015 tavallista suurempi ja vastasi typen osalta vuoden 2012 tilannetta. Jätevesien osuus kokonaisfosforikuormituksesta on varsinkin kolmena viime vuotena ollut tavallista suurempi Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamon kuormituksen kasvusta johtuen. Kokonaiskuormitus Uudenkaupungin merialueelle oli sekä fosforin että typen osalta selvästi suurempi kuin vuotta aiemmin. Fosforin osalta kokonaiskuormitus vastasi vuosien 2012 ja 2013 kuormitusta ja typen osalta vuoden 2012 kuormitusta. Jätekipsikasan aiheuttamaksi kuormitukseksi on virtaus- ja vedenlaatumallien perusteella arvioitu 10 20 kg/vrk eli 4 7 tonnia vuodessa. Korkeimmillaan kuormitus oli vuosien 1979 80 aikana, jolloin kuormitus oli 300 500 kg/vrk (Sarvala & Sarvala 2005). Yara Suomi Oy rakennutti vuosien 2012-13 aikana kipsikasan alueelle uuden eristeseinärakenteen, jonka avulla on tarkoitus oleellisesti vähentää jätekipsialueelta tulevaa fosforikuormitusta. Eristeseinän rakentaminen alkoi syksyllä 2012 ja se valmistui syyskuussa 2013. Alustavien laskelmien mukaan eristeseinärakenne on toimiva ja kipsikasan aiheuttama fosforikuormitus on laskenut huomattavasti. Uusia laskelmia kipsialueen aiheuttamaksi nykyiseksi kuormitukseksi ei vielä ole saatavilla. TAULUKKO 6. Uudenkaupungin merialueen ravinnekuormitus v. 2015 (tonnia/a). Lukuihin eivät sisälly jätekipsialueen fosforipäästöt. Fosforia Typpeä Typpi-fosforisuhde Yara Suomi Oy:n jätevedet 0,2 50 250 Uudenkaupungin jätevedet 1,5 99 66 Makeavesialtaasta 1,5 431 287 Kalankasvatus 2) 0,5 5 10 3,7 585 158 Laskeuma ilmasta merialueelle 1) 0,57 30 53 4,27 615 144 1) 534 kg N ja 10 kg P/km 2. a. Merialueen vesipinta-alana käytetty arviota 57 km 2 (Jumppanen 2002). 2) Kalankasvatuksen kuormitustietoihin eivät sisälly Pyhämaan merialueen laitokset

16 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 5. VEDEN LAADUN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 5.1. Alkutalvi (12.1.) Lämpötila, suolaisuus ja sameus Veden lämpötilat vaihtelivat välillä -0,1 1,2 ºC, joten lämpötilaerot olivat pieniä. Vesi oli kuitenkin lämpimintä uloimmalla Putsaaren aukon havaintopaikalla (185) kaikissa vesikerroksissa. Vesi oli vesipatsaan keskiarvona keskimäärin noin puoli astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (2005 2014) kylmempää. Suolaisuus vaihteli välillä 4,7 6,1 promillea. Vesi oli selvästi vähiten suolaista Vähä-Seikomaan pintakerroksessa (1 metri). Myös muualla sisemmillä alueilla pintavesi oli hieman alempia vesikerroksia vähäsuolaisempaa. Näkösyvyys vaihteli välillä 2,5 3,2 metriä, joten näkösyvyyserot olivat pieniä. Pienimmät näkösyvyydet olivat Madonmaalla (223) ja Putsaaren aukolla. Putsaaren aukon näkösyvyys oli yli 30 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi mahdollisesti alueelle tehtyjen läjitysten seurauksena. Kasviravinteet Merialueen fosforipitoisuudet veden pintakerroksessa (1 metri) vaihtelivat välillä 25 35 µg/l ja pohjan läheisyydessä välillä 29 33 µg/l (kuva 3). Merialueen eri osien fosforipitoisuuserot olivat tavallista pienempiä ilmeisesti jääpeitteen puuttumisen ja tuulisten jaksojen seurauksena. Edeltänyt syksy oli myös hyvin vähäsateinen, joten valumat merialueelle olivat jääneet tavallista pienemmiksi. Pinta- ja pohjakerroksen fosforipitoisuudet olivat pääosin samaa luokkaa. Vähä-Seikomaalla pintakerroksen pitoisuus oli selvästi alempia vesikerroksia pienempi. Hankosaaren lähivesissä (215 ja 230) keskimääräinen pinnan fosforipitoisuus vastasi mm. Humalaisten ja Sundinkarin pitoisuutta. Hankosaaren itäpuolella pitoisuus oli aiempaan tapaan hieman (8 %) em. havaintopaikkojen keskimääräistä suurempi mutta Hankosaaren länsipuolella todennäköisesti makeavesialtaalta tulevien niukkafosforisten vesien vaikutuksesta pitoisuus oli hieman (11 %) Humalaisten ja Sundinkarin keskimääräistä pintapitoisuutta pienempi. Fosforipitoisuus vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli 5 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (2005 2014) suurempi. Madonmaalla pitoisuus oli vähäisten valumien seurauksena 8 % tavallista pienempi mutta Vähä-Seikomaalla 19 % pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Vähä-Seikomaan hieman tavallista suurempi pitoisuus saattoi olla sinne johdettavien jätevesien vaikutusta mutta toisaalta Hankosaaren ja makeavesialtaan yleinen pitoisuustaso jäi selvittämättä, koska muille alueen havaintopaikoille ei päästy.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 17 (65) Kokonaisfosfori (µg/l), 1 m Kokonaisfosfori (µg/l), pohja - 1 m.. 26 27 Korsaari 29.. 25.... 27.. 30 29 Korsaari 33.. 33.... 31 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 30 Hanko 35 30 Hanko 33 29 32 Vehanen Vaakua 33 32 30 31 Vehanen Vaakua 31 32........ 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 30.. 30.. Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 3. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia tammikuussa 2015. 5.2. Lopputalvi (9.-10.3.) Lämpötila ja happitalous Merialueen lämpötilat vaihtelivat välillä 0,9 2,0 C, joten vesipatsaan vertikaaliset ja havaintopaikkojen väliset lämpötilaerot olivat melko pieniä. Kylmintä vesi oli Lautvedellä pintavesikerroksessa, josta näyte otettiin jäälauttojen välistä. Pintaveden suolaisuus oli Lautvedellä erittäin pieni ja ph hieman alentunut, mikä johtui todennäköisesti jääpeitteen sulamisesta, sillä muu merialue oli jo pääosin jäätön. Merialueen pintavesi (1 metri) oli avovesiolosuhteista johtuen noin 1 2 astetta pitkäaikaiskeskiarvoa (2005 2014) lämpimämpää. Happitilanne pohjan läheisyydessä oli hyvä koko merialueella (taulukko 7, kuva 4). Happitilanne vesipatsaan keskiarvona oli ulommalla merialueella ajankohdan tavanomaisella tasolla ja sisimmillä alueilla (112, 115, 215, 223, 245, 246, 232 ja 248) keskimäärin 25 % pitkäaikaiskeskiarvoa (2005 2014) parempi. Veden ph oli hieman keskimääräistä suurempi todennäköisesti alkaneen kasviplanktontuotannon vuoksi.

18 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) TAULUKKO 7. Uudenkaupungin merialueen pohjan läheisen veden happikyllästys (%) helmi-maaliskuussa vuosina 2004 2015. Hav.paikka 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 105 E 105 92 94 95 93 80 85 91 E 102 88 110 77 101 92 95 95 93 83 85 83 68 103 97 112 85 95 72 81 E 69 54 63 82 67 E 102 115 88 87 76 87 E 87 60 61 78 76 E 94 125 92 102 91 93 95 91 82 72 89 89 102 89 145 91 102 92 91 98 93 88 69 91 87 103 100 150 90 96 91 94 94 89 64 70 88 86 98 102 170 91 98 92 95 95 92 81 73 91 91 103 105 185 93 101 94 97 97 E 88 92 94 E 101 98 215 84 80 52 68 94 E 71 42 80 67 100 105 220 92 97 90 96 97 92 88 84 91 90 102 95 223 81 101 81 87 92 82 65 69 78 79 105 110 230 91 99 91 95 97 93 84 79 90 88 101 93 232 83 92 74 93 E 89 77 73 87 81 104 97 235 92 100 92 98 98 82 84 77 90 E 101 98 245 94 92 56 86 93 89 53 49 75 73 98 98 246 57 84 55 77 88 84 53 51 52 58 E 84 248 88 103 75 81 99 82 76 77 78 80 E 100 265 90 100 92 99 E E 89 92 94 E 100 94 E = määritys epäonnistui/ei näytteitä Sameus ja kiintoaine Veden sameusarvot vaihtelivat välillä 0,8 14 FNU ja vesipatsaan keskiarvona välillä 0,9 8,2 FNU (kuva 4). Selvästi suurin sameusarvo oli Lautvedellä veden pintakerroksessa. Lautveden alueella jäätä jouduttiin murtamaan ja näyte otettiin jäiden seasta, mikä vaikutti todennäköisesti kohonneeseen sameusarvoon. Myös Iso-Haiduksen pohjoispuolisella alueella (220) veden sameus ja kiintoainepitoisuus pohjan läheisessä vesikerroksessa oli selvästi muuta merialuetta suurempi, mikä oli todennäköisesti alueella edellisenä syksynä tehtyjen ruoppaustoimien seurausta. Sameusarvot vesipatsaan keskiarvona olivat merialueen keskiarvona yli 50 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2005 2014) suurempia, sillä lopputalven sameusarvot ovat yleensä olleet pieniä. Lautvedellä sameusarvo oli yli viisinkertainen pitkäaikaiskeskiarvoon verrattuna. Sen sijaan tausta-alueella Putsaaren aukolla vesipatsaan sameusarvo oli lähes 30 % ajankohdan tavallista pienempi. Kiintoainepitoisuuksia tutkittiin vain osalla havaintopaikoista. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,9 12 mg/l. Selvästi suurin pitoisuus oli Iso-Haiduksen pohjoispuolella pohjan läheisessä vesikerroksessa, jossa myös sameusarvo oli selvästi kohonnut.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 19 (65) Happikyllästys (%), pohja -1 m Sameus (FNU), vesipatsaan ka 94 Korsaari 97 98 100 1,7 Korsaari 2,1 1,9 1,9 98 95 105 84 93 1,6 4,1 2,6 2,2 2,3 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 98 Hanko 110 0,92 Hanko 3,2 100 97 Vehanen Vaakua 105 102 1,8 1,3 Vehanen Vaakua 2,7 2,3 88 94 1,2 8,2 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 89 102 1,8 1,8 Hyvä (80-110) Tyydyttävä (70-79) Välttävä (40-69) Huono (<40) Melko kirkasta (<1,4) Lievästi sameaa (1,5-9,9) Melko sameaa (10-14) Sameaa (15-19) Erittäin sameaa (>20) Kok.fosfori (µg/l), 1 m Kok.fosfori (µg/l), pohja -1 m 23 Korsaari 20 23 17 24 Korsaari 28 26 18 23 24 23 19 22 25 36 27 30 20 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 24 Hanko 40 23 Hanko 37 23 23 Vehanen Vaakua 30 61 25 25 Vehanen Vaakua 24 24 24 43 24 26 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 25 23 20 25 Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) KUVA 4. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2015.

20 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) Kasviravinteet Meriveden fosforipitoisuudet koko vesipatsaan keskiarvona vaihtelivat välillä 18 37 µg/l (taulukko 8). Suurin keskimääräinen pitoisuus oli aiempaan tapaan Madonmaalla mutta keskimääräinen pitoisuus Iso-Haiduksen pohjoispuolella oli lähes yhtä suuri. Pitoisuudet merialueen keskiarvona vastasivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2005 2014) Lautvettä lukuun ottamatta, jossa keskimääräinen pitoisuus oli 45 % tavallista suurempi. Pintakerroksen (1 metri) fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 17 61 µg/l ja pohjan läheiset pitoisuudet välillä 18 37 µg/l (kuva 5, taulukko 8). Pitoisuudet olivat selvästi pienimmät lähinnä makeavesiallasta Mustaluodon edustalla. Selvästi suurin pintaveden fosforipitoisuus oli Humalaisten edustalla, jossa myös typpipitoisuus oli selvästi kohonnut. Veden suolaisuuden perusteella kohonneet pitoisuudet olivat sulamis- ja valumavesien vaikutusta. Myös Lautvedellä ja Madonmaalla pintaveden fosforipitoisuudet olivat selvästi muuta merialuetta suurempia. Pohjan läheiset pitoisuudet olivat hieman muuta merialuetta suurempia Madonmaalla ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella. Hankosaaren lähivesien (havaintopaikat 215 ja 230) keskimääräinen fosforipitoisuus oli 27 µg/l, mikä oli sama kuin lähihavaintopaikkojen 150 ja 170 keskimääräinen pitoisuus. Humalaisten (150) pintavesikerroksen fosforipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli Hankosaaren lähivesissä vesipatsaan keskiarvona 54 % ja Putsaaren aukolla 81 %. Makeavesialtaan vaikutus näkyi selvästi Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella pintakerroksen suurina typpipitoisuuksina ja alhaisina suolaisuuksina. Em. aluetta voimakkaammin valumavesien vaikutus näkyi Lautvedellä, jossa pintakerroksen typpipitoisuus (2300 µg/l) oli poikkeuksellisen suuri ja suolaisuus alhainen. Lievemmin typpipitoisuus oli noussut Hankosaaren lähialueilla, Madonmaalla, Humalaisten edustalla, Vaakuan luoteispuolella, Sundinkarien alueella ja Iso-Haiduksen pohjoispuolella (kuva 5). Pintaveden typen taustapitoisuus Putsaaren aukolla oli 330 µg/l. Lähes koko merialueella ulointa merialuetta lukuun ottamatta pintakerroksen typpipitoisuudet olivat selvästi alempia vesikerroksia suurempia. Pintakerroksen typpipitoisuudet olivat keskimäärin 12 % ja vesipatsaan keskiarvona keskimäärin 16 % suurempia kuin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvot (2005 2014) Lautveden aluetta lukuun ottamatta. Lautvedellä pinnan typpipitoisuus oli yli kolminkertainen ja koko vesipatsaan pitoisuus yli kaksinkertainen ajankohdan tavanomaiseen verrattuna. Ammoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat välillä <3 130 µg/l. Ulommalla merialueella pitoisuudet olivat pieniä. Selvästi suurimmat pitoisuudet (>100 µg/l) olivat jätevesien purkualueen läheisyydessä Vähä-Seikomaalla ja Janhualla. Putsaaren aukolla ammoniumtypen osuus kokonaistypestä vesipatsaassa oli <1 % ja jätevesien purkualueella Vähä-Seikomaalla ja Janhualla 9 %.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 21 (65) Hygieeninen tila Hygieeninen tila fekaalisten kolimuotoisten bakteerien perusteella oli Vähä- Seikomaalla välttävä ((150 kpl/100 ml) ja muualla tutkitulla merialueella hyvä tai erinomaine (kuva 5). Kokonaistyppi (µg/l), 1 m Fek.koli.bakt. (kpl 100 ml) 390 Korsaari 1100 1000 1200 Korsaari 17 150 21 480 580 560 1100 860 1 48 39 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 330 Hanko 860 Hanko 4 430 370 Vehanen Vaakua 770 730 Vehanen Vaakua 1 1 390 2300 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 620 440 <300 Erinomainen (<10) 300-<500 Hyvä (10-49) 500-<800 Tyydyttävä (50-99) 800-<1000 Välttävä (100-999) >1000 Huono (>1000) KUVA 5. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia maaliskuussa 2015.

22 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) TAULUKKO 8. Uudenkaupungin merialueen veden fosforipitoisuudet (µg/l = mg/m 3 ) pohjan lähellä ja koko vesipatsaan keskiarvona helmi-maaliskuussa vuosina 2004 2015. Hav.paikka/syvyys 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 105/pohja E 26 27 19 28 31 27 23 30 E 23 24 105/koko vesipatsas E 26 27 18 27 28 28 22 28 E 22 24 110/pohja 27 26 27 17 28 28 26 24 26 30 22 23 110/koko vesipatsas 26 25 26 17 28 26 27 23 26 30 21 25 112/pohja 24 26 21 26 E 30 25 26 24 29-23 112/koko vesipatsas 22 22 21 24 E 27 24 26 23 28-25 115/pohja 25 24 24 23 E 26 27 25 23 32-43 115/koko vesipatsas 21 22 24 22 E 25 26 23 23 30-26 125/pohja 27 23 24 20 27 29 25 36 24 31 25 25 125/koko vesipatsas 25 24 23 19 27 27 25 27 23 30 23 20 145/pohja 25 25 26 21 27 28 26 36 24 30 23 23 145/koko vesipatsas 25 25 25 19 27 24 26 27 24 31 22 25 150/pohja 27 26 24 21 36 29 37 35 22 31 23 61 150/koko vesipatsas 26 25 24 19 31 29 28 28 22 32 23 24 170/pohja 30 26 28 16 28 28 28 28 24 29 27 23 170/koko vesipatsas 27 26 26 17 28 25 27 24 22 32 23 27 185/pohja 31 27 31 17 28 E 27 21 27 E 22 24 185/koko vesipatsas 30 24 27 17 27 E 27 21 25 E 23 23 215/pohja 29 33 43 38 33 E 31 52 22 40 23 30 215/koko vesipatsas 26 28 34 29 34 E 30 36 25 39 26 24 220/pohja 35 28 29 19 29 29 27 37 26 30 24 24 220/koko vesipatsas 30 26 28 20 28 24 26 26 24 31 23 36 223/pohja 36 29 37 39 34 38 33 31 63 52 28 40 223/koko vesipatsas 36 29 34 45 36 35 33 31 52 57 28 37 230/pohja 30 30 29 24 30 28 28 28 26 30 27 22 230/koko vesipatsas 31 25 26 26 30 28 30 26 25 30 25 20 232/pohja 27 28 24 22 E 29 29 27 24 32 28 20 232/koko vesipatsas 24 23 22 21 E 26 28 24 23 30 25 28 235/pohja 29 26 27 18 28 29 26 33 27 E 24 23 235/koko vesipatsas 28 24 25 20 27 24 26 26 25 E 23 25 245/pohja 28 36 48 21 30 28 28 36 23 30 26 23 245/koko vesipatsas 26 29 30 21 28 27 30 29 24 31 24 26 246/pohja 43 29 51 24 30 29 33 45 38 36-19 246/koko vesipatsas 29 23 32 21 26 26 29 30 28 31-30 248/pohja 24 27 22 27 24 26 28 27 23 30-17 248/koko vesipatsas 22 25 21 22 25 26 27 23 23 29-18 265/pohja 28 32 27 17 E E 25 21 24 E 21 23 265/koko vesipatsas 27 24 25 19 E E 24 22 24 E 22 24 E = määritys epäonnistui/ei näytteitä

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 23 (65) 5.3. Loppukevät (18.5.) Lämpötila, kerrostuneisuus ja näkösyvyys Meriveden lämpötila 1 metrin syvyydellä oli noin 8 11 ºC ja pohjan tuntumassa noin 7 10 ºC, joten suuria syvyyssuuntaisia lämpötilaeroja ei ollut. Pintavesi (1 metri) oli tutkituilla paikoilla noin asteen ajankohdan tavanomaista viileämpää. Näkösyvyydet vaihtelivat välillä 1,3 3,5 metriä. Suurimmat (>3 metriä) näkösyvyydet olivat uloimmilla Putsaaren aukon (185) ja Hylkimysten (105 ja 110) havaintopaikoilla. Näkösyvyydet olivat koko merialueella mutta varsinkin ulommilla alueilla selvästi pienempiä kuin vuotta aiemmin. Kasviravinteet Tuotantokerroksen veden fosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 11 33 µg/l (kuva 6). Hylkimysten alueella pitoisuudet olivat karulla tasolla ja suurimmalla osalla muuta merialuetta lievästi rehevällä tasolla. Suurimmat tuotantokerroksen pitoisuudet olivat Madonmaalla (223) ja Lautvedellä (115), jossa pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Rehevimpiä alueita lukuun ottamatta pohjan läheiset pitoisuudet olivat pääosin hieman pintakerrosta suurempia (kuva 6). Pohjan läheinen fosforipitoisuus oli selvästi suurin Madonmalla. Tuotantokerroksen fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan (<2 5 µg/l) koko merialueella. Hankosaaren lähivesillä (havaintopaikat 230 ja 215) tuotantokerroksen fosforipitoisuudet (16 ja 20 µg/l) olivat keskimäärin noin 50 % suurempia Hylkimysten, Putsaaren aukon ja Lyökin tausta-arvoihin (11 12 µg/l) verrattuna ja keskimäärin noin 12 % suurempia Humalaisten edustan (150) ja Sundinkarin alueen arvoihin (14 ja 17 µg/l) verrattuna. Noin Iso-Vehasen tasalta länteen fosforipitoisuudet alenivat tausta-arvojen tasalle. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat merialueen keskiarvona ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2005 2014) vastaavalla tasolla. Madonmaalla fosforipitoisuus oli kuitenkin lähes 40 % ajankohdan tavanomaista suurempi. Tuotantokerroksen typpipitoisuudet vaihtelivat välillä 250 900 µg/l (kuva 6). Selvästi suurin pitoisuus oli Vähä-Seikomaalla jätevesien purkualueen tuntumassa. Myös muualla Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella ja Hankosaaren länsipuolella tuotantokerroksen kokonaistypen ja nitraatti/nitriittitypen pitoisuudet olivat makeavesialtaan vaikutuksesta selvästi muuta merialuetta suurempia. Vaikutus näkyi lievempänä myös Sundinkarin alueella. Pienimmät tuotantokerroksen typpipitoisuudet (<300 µg/l) olivat uloimmalla merialueella Putsaaren aukolla, Hylkimysten alueella, Aaholmin ja Lyökin edustalla sekä myös Vaakuan eteläpuolella. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat pääosalla merialuetta pieniä tai alle määritysrajan. Selvästi suurimmat pitoisuudet (27 100 µg/l) olivat Humalaisten edustalla, Vähä-Seikomaalla ja Hankosaaren länsipuolella. Tuotantokerroksen typpipitoisuus oli merialueen keskiarvona 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa suurempi. Vähä-Seikomaalla typpipitoisuus oli yli 60 %, Hankosaaren länsipuolella yli 80 % ja Sundinkarin alueella 50 % tavallista suurempi. Myös Lautveden typpipitoisuus oli noin 50 % ajankohdan tavallista suurempi. Huhti- ja var-

24 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) sinkin toukokuussa oli selvästi tavallista sateisempaa, joten makeavesialtaan kautta virtasi merialueelle tavallista enemmän typpipitoista vettä. Vähä-Seikomaalla ja Hankosaaren länsipuolella näkyi todennäköisesti myös jätevesien vaikutus. Klorofylli Veden klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksessa vaihtelivat välillä 0,97 7,1 µg/l (kuva 6). Pitoisuudet olivat uloimmalla merialueella Hylkimyksillä, Putsaaren aukolla ja Lyökin edustalla sekä myös Vaakuan eteläpuolella karulla tasolla. Välisaariston alueella sekä suurimmalla osalla Hankosaaren ja makeavesialtaan välistä aluetta pitoisuudet olivat pääosin lievästi rehevällä tasolla. Lautvedellä, Madonmaalla, Hankosaaren itäpuolella, Humalaisten edustalla, ja Kaitun länsipuolella klorofyllipitoisuus oli rehevällä tasolla. Suurin pitoisuus oli Lautvedellä. Merialueen keskiarvona klorofyllipitoisuus oli 20 % ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (2005 2014) suurempi. Ulommalla merialueella (mm. tausta-alueella Putsaaren aukolla) klorofyllipitoisuudet olivat hieman pitkäaikaiskeskiarvoja pienempiä. Sen sijaan Lautvedellä, Vaakuan luoteispuolella, Humalaisten edustalla, Hankosaaren itäpuolella ja Madonmaalla klorofyllipitoisuus oli 61 82 % tavallista suurempi. Huhtikuu oli tavanomaista lämpimämpi ja huhtikuun loppu ja toukokuun alkupuoli olivat sateisia, jolloin ravinteita valui merialueelle, mikä todennäköisesti edesauttoi kasviplanktontuotannon kasvua sisemmällä merialueella.

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 25 (65) Kokonaisfosfori (µg/l), pohja Kokonaisfosfori (µg/l), koonta 13 Korsaari 25 17 18 12 Korsaari 20 16 17 18 15 25 21 16 12 14 14 16 16 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 14 Hanko 30 12 Hanko 33 20 15 Vehanen Vaakua 21 14 13 11 Vehanen Vaakua 20 17 12 24 11 26 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 13 14 16 14 Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Karu (<12) Lievästi rehevä (12-23) Rehevä (24-80) Erittäin rehevä (>80) Kokonaistyppi (µg/l), koonta Klorofylli (µg/l), koonta 250 Korsaari 720 900 690 1,6 Korsaari 5,5 2,9 4,6 290 400 510 700 790 2,0 3,1 4,2 4,9 3,8 UUSIKAUPUNKI UUSIKAUPUNKI 250 Hanko 440 1,3 Hanko 6,6 310 250 Vehanen Vaakua 360 470 2,4 1,5 Vehanen Vaakua 6,2 5,1 260 580 0,97 7,1 2 km Kuliluoto 2 km Kuliluoto 360 280 3,9 1,7 <300 300-<500 500-<800 800-<1000 >1000 Karu (<2) Lievästi rehevä (2-<5) Rehevä (5-<25) Erittäin rehevä (>25) KUVA 6. Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksen tuloksia toukokuussa 2015.

26 (65) UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN KUORMITUS JA TILA (2015) 5.4. Alkukesä (15.-16.6.) Lämpötila ja happitalous Toukokuu oli erittäin sateinen mutta lämpötilaltaan melko keskimääräinen. Myös kesäkuu jatkui matalapainevoittoisena ja tuulisena. Kesäkuu oli noin asteen tavallista viileämpi ja noin kolmanneksen tavanomaista sateisempi. Hellepäiviä ei ollut lainkaan touko-kesäkuun aikana. Kesäkuun puolivälissä pintavesi (1 metri) oli 12 15 asteista ja 1-2 astetta ajankohdan tavanomaista kylmempää. Vesi ei ollut selkeästi lämpötilakerrostunut yhdelläkään havaintopaikoista. Pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli korkeimmillaan 2,5 astetta Janhuan (246) havaintopaikalla. Happitilanne oli heikentynyt Hankosaaren ja makeavesialtaan välisellä alueella, Hankosaaren itäpuolella ja Vaakuan luoteispuolella (kuva 7). Heikoin happitilanne oli Janhualla, jossa pohjan läheisen veden happikyllästys oli 50 %. Happitilanne vesipatsaan ja merialueen keskiarvona oli ajankohdan tavanomaisella tasolla. Humalaisten (150) havaintopaikalla 10 metrin syvyydessä happitilanne oli selvästi heikentynyt mutta oli kuitenkin hyvä pohjan tuntumassa. Sameus ja hygieeninen tila Veden kuultavuus näkösyvyytenä mitattuna oli suurin (3,8 metriä) Putsaaren aukolla. Kova tuuli haittasi näkösyvyyshavaintoja varsinkin ulommilla havaintopaikoilla. Näkösyvyydet olivat välisaariston alueella keskimäärin noin kaksi metriä ja sisäsaariston alueella 1 1,5 metriä. Pienimmät näkösyvyydet (0,9 metriä) olivat Madonmaalla ja Lautvedellä. Merialueen kiintoainepitoisuudet tutkituilla havaintopaikoilla vaihtelivat välillä 1,4 14 mg/l ja sameusarvot välillä 1,2 13 FNU. Suurimmat sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat Hankosaaren itäpuolella pohjan läheisessä vesikerroksessa sekä Madonmaalla. Vesipatsaan keskiarvona suurin sameusarvo oli Madonmaalla (223), jossa vesi oli melko sameaa (kuva 7). Sameusarvot vesipatsaan ja merialueen keskiarvona olivat hieman (6 %) ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (2005 2014) suurempia. Aaholman edustalla (235) sameus oli yli kaksinkertainen tavalliseen verrattuna ja myös Madonmaalla, Kaitun länsipuolella (232) ja Mustaluodon eteläpuolella (248) keskimääräinen sameus oli selvästi (40 50 %) tavallista suurempi. Tausta-alueella Putsaaren aukolla sameus oli 7 % ajankohdan tavanomaista suurempi. Veden hygieenistä tilaa tutkittiin kesäkuussa yhdeksältä eri havaintopaikalta (150, 170, 215, 223, 230, 232, 245, 246 ja 248). Fekaalisten kolimuotoisten bakteerien perusteella hygieeninen tila oli jätevesien purkualueella Vähä-Seikomaalla hyvä ja muualla merialueella erinomainen. Kasviravinteet Tuotantokerroksen (koonta) fosforipitoisuudet (kuva 7) vaihtelivat välillä 17 48 µg/l, joten merialueen pitoisuuserot olivat taas suuria. Pienimmät pitoisuudet (<20 µg/l) olivat tausta-alueella Putsaaren aukolla ja Lyökin edustalla. Välisaaristossa pitoisuusvaihtelu oli 21 28 µg/l ja sisäsaaristossa 26 48 µg/l. Hankosaaren lähivesissä pitoisuudet olivat 28 ja 34 µg/l, keskimäärin 3 % suuremmat kuin lähihavaintopaikkojen 150