ALUEELLINEN KILPAILUKYKY- JA TYÖLLISYYSTAVOITE LÄNSI-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA 2007-2013 15.12.2006 Länsi-Suomi vetovoimainen innovatiivinen yrittäjyyden ja kasvun alue
SISÄLTÖ SISÄLTÖ...2 1 JOHDANTO...3 1.1 Ennakkoarvioinnin keskeiset tulokset...5 2 LÄNSI-SUOMEN OHJELMA-ALUE JA KEHITYSNÄKYM ÄT...8 2.1 Väestökehitys ja muuttoliike...9 2.2 Bruttokansantuotteen kehitys...11 2.3 Työmarkkinat ja työelämä...13 2.4 Väestön koulutustaso...16 2.5 Länsi-Suomi osana koko maata...18 2.6 Ympäristön erityispiirteitä...19 2.7 Liikenteellinen saavutettavuus...19 2.8 Ennakoidut muutokset toimintaympäristössä...20 2.9 Länsi-Suomen suuret kaupunkiseudut...25 2.10 Kokemukset rakennerahastokaudelta 2000-2006...29 3 LÄNSI-SUOMEN KEHITTÄMISSTRATEGIA JA SEN PERUSTA...32 3.1 Alueen heikkoudet ja vahvuudet, uhat ja mahdollisuudet...33 3.2 Länsi-Suomen visio 2015 ja strategiset tavoitteet...34 3.3 Ohjelman päätavoitteet ja määrälliset mittarit...36 3.4 Ennakkoarvioinnin tulosten huomioon ottaminen...38 4 TOIMINTALINJAT JA NIIDEN ERITYISTAVOITTEET...40 4.1 (TL 1) Yritystoiminnan edistäminen...42 4.2 (TL 2) Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen...45 4.3 (TL 3) Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen...49 4.4 (TL 4) Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen...52 4.5 (TL 5) Tekninen tuki...56 5 ERITYISTEEMAT...58 Teemat...58 6 TÄYDENTÄVYYS EUROOPAN SOSIAALI-, MAASEUTU- JA KALATALOUSRAHASTOJEN KANSSA.61 7 RAHOITUSSUUNNITELMA...63 8 VAIKUTTAVUUDEN JA TULOKSELLISUUDEN SEURANTA...68 9 OHJELMAN HALLINTO- JA TOIMEENPANOJÄRJESTELMÄ...69 9.1. Keskushallintotaso...69 9.2. Aluetaso...70 9.3. Varojen budjetointi ja osoittaminen...72 9.4. Seuranta- ja raportointijärjestelmä...72 10 TIEDOTUS JA VIESTINTÄ...73 LIITE 1 OHJELMAN VALMISTELUPROSESSI...74 LIITE 2 EAKR-OHJELMIEN INDIKAATTOREIDEN MÄÄRITELMÄT...77 LIITE 3 MENOLUOKAT...79 LIITE 4 YMPÄRISTÖSELOSTUS...84 2
1 Johdanto Tämä ohjelma vastaa Euroopan unionin rakennerahastojen alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoitteen mukaista Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) toimenpideohjelmaa vuosiksi 2007-2013 Länsi-Suomen alueella. Ohjelmalla toteutetaan EU:n vuosien 2007-2013 strategisten kasvua ja työllisyyttä edistävien suuntaviivojen mukaista koheesiopolitiikkaa. Hyväksyttyjen suuntaviivojen mukaisesti alue- ja rakennepolitiikassa tulee voimavaroja kohdistaa seuraavasti: 1. Tehdään jäsenvaltioista, alueista ja kaupungeista entistä houkuttelevampia parantamalla saavutettavuutta, varmistamalla palvelujen riittävä laatu ja määrä sekä suojelemalla niiden ympäristöä. 2. Edistetään innovointia, yrittäjyyttä ja tietoon perustuvan talouden kasvua tutkimus- ja innovointivalmiuksien, kuten uusien tieto- ja viestintätekniikoiden, avulla. 3. Luodaan uusia ja parempia työpaikkoja houkuttelemalla yhä useampia työelämään tai yrittäjyyteen, parantamalla työntekijöiden ja yritysten sopeut u- miskykyä sekä lisäämällä inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja. Nämä koheesiopolitiikan suuntaviivat ja uudistettu Lissabonin strategia yhdessä Suomen kansallisen Lissabonin strategian toimenpideohjelman ja kansallisen rakennerahastostrategian kanssa muodostavat sen yleisen viitekehyksen, jossa Länsi-Suomen alueellisen kehittämistyön painotukset nähdään. Ohjelma on valmisteltu ja toimeenpannaan EU:n rakennerahastoja koskevien yleisten säännösten (ns. yleisasetus 1083/2006), Euroopan aluekehitysrahastoa koskevan asetuksen (1080/2006) sekä komission toimeenpanoasetuksen (komission työasiakirja CO- COF/06/0003/00-FI) mukaisesti. Ohjelmaa valmisteltaessa on otettu huomioon myös Euroopan sosiaalirahastoa koskeva asetus (1081/2006) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto) koskeva asetus (1698/2005). Lisäksi toimeenpanossa tulee huomioida muut rakennerahastojen toimeenpanoa ohjaavat normit, kuten kilpailulainsäädäntö ja valtiontukia koskevat säännöt ja määräykset. Ohjelmaa toteutetaan edellä mainittujen EUasetusten ohella Suomen kansallisen alue- ja rakennepolitiikkaa koskevan lainsäädännön ja kansallisen ohjeistuksen mukaisesti. Ohjelman valmistelu käynnistyi vuonna 2005 osana Länsi-Suomen Allianssin (West Finland Alliance, WFA) maakunnan liittojen tekemää maakuntaohjelmien valmistelutyötä, johon sisältyi ulkoinen arviointi maakuntaohjelmien toteutuksesta käynnissä olevalla ohjelmakaudella. Vuonna 2005 tehtiin laaja arviointi Länsi- Suomen tavoite 2-ohjelman toteutuksesta ja saavutetuista tuloksista. Väliarvioinnin tuloksia on hyödynnetty tämän ohjelman valmistelussa. 3
Ohjelmatyö on organisoitu alueen maakunnan liittojen päätöksen mukaisesti Pirkanmaan liiton tehtäväksi. Työtä on ohjannut WFA:n rakennepolitiikkatyöryhmä, johon syksystä 2005 alkaen ovat kuuluneet liittojen edustajien lisäksi alueen TE-keskusten ja ympäristökeskusten sekä Länsi-Suomen lääninhallituksen edustajat. Keväästä 2006 alkaen mukana ovat olleet suurten kaupunkiseutujen ja ESRohjelman Länsi-Suomen alueosion valmistelijoiden edustajat. Työryhmä on kokoontunut säännöllisesti kuukausittain. Ohjelman valmistelu on edennyt prosessin omaisesti tammikuussa 2006 järjestetyn ohjelman valmistelutyön käynnistysseminaarin jälkeen. Työssä ovat kumppanuusperiaatteen mukaisesti olleet mukana maakuntien yhteistyöryhmissä (MYR) edustettuina olevien viranomaisten ja sosiaalipartnereiden edustajat alueen kaikista maakunnista. Ohjelman liitteessä 1 luetellaan sekä koko ohjelma-alueella yhteisesti järjestetyt että eri maakunnissa pidetyt ohjelman valmistelutilaisuudet. Ohjelman luonnosversiot ovat olleet WFA:n ja maakuntien liittojen internet-sivuilla yleisön kommentoitavana. Mahdollisuudesta kommenttien esittämiseen tiedotettiin laajasti alueen maakuntaliittojen kaikissa virallisissa ilmoituslehdissä julkaistulla kuulutuksella ohjelmatyön käynnistymisestä. Lisäksi ohjelmaluonnos ja sen pohjalta laadittu ympäristöselostus oli SOVA-lainsäädännön mukaisesti julkisesti nähtävillä 18.10.-16.11.2006 alueen maakuntien liitoissa ja internet-sivuilla. Valmistelutyötä tehtiin kiinteässä yhteistyössä Länsi-Suomen suuralueen ESRtoimenpideohjelman valmistelun kanssa. Ohjelman tavoitteita ja sisältöä sekä erityisesti ohjelma-alueen tilaa ja kehitysnäkymiä käytiin lävitse kolmessa ESR-ohjelman valmisteluseminaarissa, joissa olivat alueen viranomaisten ohella edustettuina MYR:ien sosiaalipartnerit ja alueen oppilaitoksia. Toimintalinjan 4 (Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen) valmistelu toteutettiin Tampereen ja Vaasan kaupunkiseutujen yhteistyönä. Valmistelussa hyödynnettiin näiden kaupunkiseutujen kehittämisstrategioita ja EUkomission työasiakirjaa Koheesiopolitiikka ja kaupungit: kaupunkien osuus alueiden kasvussa ja työllisyydessä. Valmistelutyössä otettiin huomioon valtakunnallinen maaseudun kehittämisohjelman luonnos ja siitä alueen eri maakuntien kesäkuussa 2006 antamat lausunnot. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma luo perustaa kehittämistyölle myös Länsi-Suomessa, jossa on laajoja maaseutualueita. Kokonaisuudessaan ohjelman valmistelussa käytiin perusteellista keskustelua tasa-arvon ja kestävän kehityksen huomioon ottamisesta ohjelmassa. Nämä teemat ovat yhdessä edellä käsitellyn kumppanuusperiaatteen kanssa koko ohjelman läpäiseviä teemoja, jotka otetaan huomioon myös ohjelman toteutuksessa. Tasa-arvon teemaa käsitellään sukupuolten välisenä kysymyksenä erityisesti toimintalinjan 1 tavoitteissa. Alueellisena tasaarvokysymyksenä valmisteluprosessissa oli esillä maaseutualueiden kehittämiseen liittyvät asiat, joihin ohjelmassa vastataan kohdentamalla toimintalinjojen 1-3 rahoitusta merkittävästi kehityksessään haasteellisille alueille. Kaupunkiulottuvuuden kohdalla tasaarvoteemaa käsitellään erityisesti yhteisöllisyyden ja nuorisotoiminnan edistämisen kautta sekä monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajien integroinnin kysymyksenä. Kestävän kehityksen teema tulee esille erityisesti toimintalinjassa 3 alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantamisessa. Esillä ovat mm. rakennusperinnön vaalimiseen liittyvät asiat. Hankekohtainen ympäristövaikutusten arviointi tulee sisällyttää kaikkiin niihin hankkeisiin, joilla on ympäristöllisiä vaikutuksia. Arvioinnissa tulee kestävän kehityksen periaate ottaa huomioon. 4
Ennen luonnoksen hyväksymiskäsittelyä alueen ympäristökeskuksilla ja muilla osallisilla oli tilaisuus antaa lausuntonsa ja esittää kommenttinsa ohjelmasta ja sen sisältämästä ympäristöselostuksesta. Ohjelma oli nähtävänä WFA:n ja alueen maakuntien liittojen internet-sivuilla. Kirjallisia lausuntoja ja kommentteja saatiin yhteensä 14 kappaletta. Sisäasiainministeriöltä ja EU:n komissiolta (DG Regio) saatiin niin ikään kommentteja ohjelmaluonnoksesta. Lisäksi useiden aluehallintoviranomaisten kanssa käytiin puhelinkeskusteluja ohjelman valmisteluprosessin ja lausuntoajan kuluessa. Pääosin lausunnot ja kommentit sisälsivät tarkennuksia ohjelmassa esitettyihin perustietoihin. Niiden sisältämät asiat otettiin huomioon ohjelman viimeistelyssä siltä osin kuin se oli ajallisesti ja sisällöllisesti mahdollista. 1.1 Ennakkoarvioinnin keskeiset tulokset Suomen Aluetutkimus FAR yhdessä Fin- Auguuri Oy:n kanssa toteutti kauden 2007-2013 EU-osarahoitteisten EAKR - toimenpideohjelmaluonnosten ennakkoarvioinnin. Arviointityön vastuuorganisaationa toimi Suomen Aluetutkimus FAR. Länsi-Suomen ohjelman osalta ennakkoarvioinnin kohteena oli pääasiassa 29.8.2006 päivätty luonnos. Lisäksi 25.9.2006 päivättyä ohjelmaluonnosta käytettiin vastattaessa seuraavien arviointikysymyksiin: - Onko ohjelmien tavoitteille asetettu sopivat indikaattorit ja voivatko nämä indikaattorit toimia perustana ohjelmien seurannalle ja arvioinnille? - Mikä on ohjelmien määrällinen vaik u- tus indikaattoreilla mitattuna? - Voidaanko ohjelmien tavoitteet realistisesti saavuttaa ottaen huomioon niihin varatut resurssit? Lisäksi kestävän kehityksen arviointia täsmennettiin uudemman ohjelmaluonnoksen perusteella. Edellä mainitun toimintatavan taustalla oli se, ettei aiempi ohjelmaluonnos antanut mahdollisuutta vastata kaikkiin arviointikysymyksiin. Tiivistelmä on laadittu noudattaen arviointitehtävän kolmen pääkokonaisuuden rakennetta, joka oli toimenpideohjelmien viitekehys, toimenpideohjelmien tavoitteet ja toimenp i- deohjelmien suhde muihin politiikkoihin. Lisäksi tarkasteltiin hallinto- ja toimeenpanojärjestelmää. Toimenpideohjelmien viitekehys Länsi-Suomen ohjelma korostaa talouskasvun tarvetta, jotta ohjelmassa esitettyihin haasteisiin ja ongelmiin voitaisiin vastata. Ohjelmassa voisi voimakkaammin tukeutua vahvuuksien ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen kaikilla toimintalinjoilla, erityisesti rahoituksen kohdentamisella kasvupotentiaalia omaaville aloille. Ohjelma vaatii terävöittämistä alueiden tarpeiden priorisoinnin ja maantieteellisten erojen huomioimisen suhteen, koska suuralue on sisäisesti hyvin erilainen. Länsi-Suomen ohjelman strategia on kaiken kaikkiaan tiivis ja selkeähkö. Strategia kaipaa konkreettisuutta siihen, miten strategian toteutumista voidaan ja tullaan seuraamaan sekä arvioidaan. Temaattisten, maantieteellisten ja rahoituksellisten painotusten osalta tulee muistaa, ettei ohjelmista kannata rahoittaa toimenpiteitä, jotka hoituvat näillä alueilla markkinaehtoisesti. Konkreettisempi haasteiden ja ongelmien tunnistaminen antaisi paremmat lähtökohdat temaattisiin ja maantieteellisiin painotuksiin. Aiempien arviointien tulosten ja havaintojen hyödyntäminen uuden ohjelman laadinnassa 5
on selkeästi esitetty Länsi-Suomen ohjelmassa. Jää kuitenkin epäselväksi, mitä konkreettista vaikutusta arviointien havainnoilla on ollut ohjelmaluonnokseen. Toimenpideohjelmien tavoitteet Ohjelmassa on runsaasti eritasoisia tavoitteita, joiden keskinäisten suhteiden määrittelyyn tulisi kiinnittää lisää huomiota. Tavoitteet eivät osin myöskään ole riittävän selkeitä, mikä tulee vaikeuttamaan niiden toteutumisen seurantaa ja arviointia sekä indikaattorien muodostamista ja mittaamista. Runsas luk u- määrä jo sinänsä lisää seurannan kuormittumista. Tavoitteiden toteutuminen on käytettävissä olevien resurssien, niiden optimaalisen allokaation sekä tehokkaiden ja vaikuttavimpien toimenpiteiden yhteisvaikutuksen tulosta. Ohjelman kaikkia runsaslukuisia tavoitteita ei tulla saavuttamaan jo pelkästään resurssien rajallisuudesta johtuen. Strategiatyössä on parannettavaa. Ohjelman vaikuttavuuden kannalta on tärkeää pohtia jo ohjelmatyön alusta lähtien, millä toimenpiteillä niihin rajalliset resurssit optimaalisesti allokoiden saavutetaan vaikuttavimmat määrälliset tulokset. Määrällisten tulosten tulee lisäksi kohdentua niihin tavoitteisiin, jotka on johdettu tarpeista. Runsaslukuisten tavoitteiden seuraamiseen tarvittavien indikaattorien lukumäärä olisi suuri. Tavoitteiden asettaminen monille tasoille ja niiden keskinäiset suhteet (panostus toimenpiteisiin, tuotokset, odotetut tulokset toimintalinja- ja ohjelmatasolla sekä ohjelman vaikuttavuus) tulee huomioida paremmin. Yleisellä tasolla toimintalinjojen tavoitteet eivät ole kuitenkaan keskenään ristiriitaisia. Ohjelmatyössä on jatkossa otettava jo aikaisemmassa vaiheessa huomioon indikaattorija seurantajärjestelmäkysymykset. Aikaisempi käsittely auttaa täsmentämään tavoitteiden asettelun suhdetta alueen tarpeisiin. Taustalla olevalla mallilla voidaan yhdistää ongelma tai tarve tehokkaaseen instrumenttiin, jolla on vaikuttavuutta mitattavaan tavoitteeseen. Samalla tulee huomioitua tavoitteeseen vaikuttavat muut tekijät, mutta myös toimenpiteen sivuvaikutukset, sekä teho käytettävissä olevilla resursseilla. Toimenpideohjelmien suhde muihin politiikkoihin Länsi-Suomen EAKR- ohjelma on kasvu- ja yrittäjyysohjelma, joka profiloituu vahvasti kasvuun, ihmiskeskeisyyteen (yrittäjyys, osaaminen, sosiaalinen pääoma) ja melko vaativiin kehittämiskohteisiin. Ohjelma rakentuu melko monipuolisesti alueen maakuntien vahvuuksille ja menestystekijöille siten, että kaikilla maakunnilla on ohjelman strategian painopisteisiin kohtuullisesti tarttumapintoja joskin erilaisten alueiden hyödyntämiskapasiteettiin on syytä kiinnittää huomiota. Sen sijaan ohjelman fokusointi, kohdentaminen, on väljä ja mahdollistava. Ohjelmatyöhön liittyvään strategiseen ajatteluun ja itse ohjelmaprosessiin tulisi varata enemmän aikaa ja voimavaroja; alueita ja keskushallintoa tulisi tukea tämänkaltaisen osaamisen lisäämisessä ja aluekehitystoiminnan suoraviivaistamisessa. Ohjelman kehittämistarpeet liittyvät erityisesti strategisen ajattelun ja logiikan kirkastamiseen sekä alueen kehittämistarpeiden ja eri kehittämiskeinojen välisen työnjaon terävöittämiseen. Haasteellisten alueiden kykyä hyödyntää vaativaa ohjelmaa tulisi pohtia ja yleensäkin maaseutu- ulottuvuus on ohjelmassa melko hutera sekä strategia- että rahastotason analyysissä ja työnjaossa. Sen sijaan ESR- yhteys on ohjelmassa todettu niin ohjelman päätavoitteissa kuin yksityiskohtaisemmin toimintalinjoilla. Tasa-arvoon liittyvissä asioissa Länsi-Suomen ohjelmassa on naisyrittäjyys ja syrjinnän ehkäisyä. Ohjelmalla on vahva pyrkimys alueel- 6
liseen tasa-arvoon. Tasa-arvo painottuu ohjelmassa selvästi toimintalinjaan 4. Kestävän kehityksen periaatteet ja ulottuvuudet on ohjelmassa otettu kohtuullisen hyvin huomioon, vaikka kytkentä toimintalinjojen erityistavoitteiden ja kestävän kehityksen välille jää osittain selkiytymättömäksi. Hallinto- ja toimeenpanojärjestelmä Tulevalla ohjelmakaudella hallinto- ja toimeenpanojärjestelyjen tarkoituksenmukaisuus kiteytyy erityisesti siihen, kuinka uusi suuraluetason toiminta onnistutaan organisoimaan tulokselliseksi sekä siihen, kuinka merkitykseltään korostuva yhteensovitustehtävä (ja työnjako) onnistutaan järjestämään. Aidosti yhteisten suuralueteemojen ja toisaalta suuralueiden sisäisesti erilaisten tarpeiden pukeminen strategioiksi ja toimintaa ohjaaviksi teemoiksi osoittautui vaikeaksi, osin kireän aikataulun vuoksi. Saattaakin olla, että suurin hyöty suuraluetason toiminnasta syntyy ha l- linnon ja toimeenpanon osa-alueella. Mikäli ylimaakunnallisia toimenpiteitä koskevaa päätöksentekoa ja hankehallinnointia onnistutaan tehokkaasti keskittämään tietylle toimijalle, joka hoitaa koko byrokratian maksatuksineen, tehostuu toiminta huomattavasti. 7
2 Länsi-Suomen ohjelma-alue ja kehitysnäkymät Euroopan aluekehitysrahastosta osarahoitettavan Länsi-Suomen toimenpideohjelman alue koostuu viidestä maakunnasta. Etelä- Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnat ovat jo vuodesta 1995 alkaen harjoittaneet toiminnallista yhteistyötä. Maakunnallisten liittojen yhteistoiminnan organisaationa toimii Länsi- Suomen Allianssi (West Finland Alliance, WFA), jolla on yhteinen edunvalvontatoimisto Brysselissä. Kartta 1. Kartta 2. Länsi-Suomen ohjelma-alueen maakunnat ja seutukunnat Länsi-Suomen ohjelma-alue Länsi-Suomi toimii monessa suhteessa välittäjänä koko maan toiminnoille. Alueen maakunnat muodostuvat vahvojen kaupunkikeskusten ympärille. Kaupunkiseutujen vahvuuksina ovat ennen kaikkea perus- ja jalostusteollisuus, yrittäjäperinne ja hyvät yhteysverkot. Osassa kaupunkiseutuja korostuu myös kansainvälisesti merkittävä teknologiaosaaminen. Toisaalta Länsi-Suomella on merkittävä asema Suomen maataloustuotannossa. Pohjanlahden rannikkoseutu on koko Suomelle tärkeä etenkin meriyhteyksien kannalta. Ohjelmakaudella 2000-2006 yhteistoimintaalueeseen kuuluivat lisäksi Keski-Pohjanmaan maakunta kokonaisuudessaan ja pääosa Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta. Alueella toteutettiin yhteistä Länsi-Suomen tavoite 2 8
ohjelmaa. Tavoite 3 -ohjelmaa toteutettiin koko alueella. Osa alueesta kuului Pohjois- Suomen tavoite 1 ohjelman alueeseen. Kuluneella kaudella oli alueella myös EAKRtavoiteohjelmien ulkopuolisia alueita. Näin ollen tämän Länsi-Suomen kilpailukyky ja työllisyys ohjelman perustaksi ei suoraan voida ottaa edellisellä ohjelmakaudella saatuja kokemuksia ja tuloksia. Niitä on kuitenkin hyödynnetty tämän ohjelman valmistelussa. Länsi-Suomen ohjelma-alueen viidessä maakunnassa on vuoden 2007 alussa tapahtuvien kuntaliitosten jälkeen 25 seutukuntaa ja 124 kuntaa. Koko alueen pinta-ala on 65 000 neliökilometriä eli se on noin kaksi kertaa Belgian kokoinen. Ohjelma-alueen seutukunnista on kansallisessa päätöksenteossa määritelty haasteellisimmiksi alueiksi muut paitsi Tampereen, Vaasan, Pietarsaaren ja Seinäjoen seutukunnat. Erityisen haasteellinen on Saarijärvi- Viitasaaren seutukunta, jonka tukitaso Kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen ohjelmassa on kansallisesti määritelty Pohjois-Suomen rahoitustasoa vastaavaksi. Tampereen ja Vaasan seutukunnat ovat haasteellisimpien alueiden ulkopuolisia suurina kaupunkiseutuina kehitettäviä alueita. Seuraavassa tarkastellaan Länsi-Suomen aluetta kokonaisuutena suhteessa koko maahan neljän alueellista kehittyneisyyttä kuvaavan kriteerin valossa. Alueen erilaisuuden ymmärtämiseksi eräitä muuttujia tarkastellaan myös seutukunnittain. Käytetyt kriteerit ovat seuraavat: 1. Väestökehitys 2. Bruttokansantuote asukasta kohti 3. Työttömyys- ja työllisyysaste 4. Väestön koulutustaso Näiden tilastollisten kriteereiden ohella ohjelma-aluetta kuvataan yritystoiminnan, koulutuksen, tutkimus- ja kehitystoiminnan, luonnon- ja kulttuuriympäristön sekä liikenne- ja tietoliikennejärjestelmien avulla. Kaupunkiseutujen kehittämisalueiksi nimettyjä Tampereen ja Vaasan kaupunkiseutuja kuvataan myös erikseen. 2.1 Väestökehitys ja muuttoliike Taulukko 1. LÄNSI-SUOMEN VÄKILUKU 1996 JA 2000-2005 MAAKUNNITTAIN Länsi-Suomen alueella asui vuoden 2005 lopussa 1,33 miljoonaa henkilöä eli runsas ne l- jännes koko Suomen asukkaista. Vuoden 2000 jälkeen asukasmäärän kehitys koko alueella ja eri maakunnissa esitetään seuraavissa taulukoissa. 1996 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Satakunta 239 413 233 918 232 653 231 801 231 225 230 702 229 966 Pirkanmaa 440 424 450 794 454 400 457 593 460 869 464 976 468 986 Keski-Suomi 262 120 263 886 264 762 265 078 266 082 267 182 267 902 Etelä -Pohjanmaa 199 836 195 615 194 542 194 105 193 954 194 076 193 812 Pohjanmaa 174 291 173 228 173 083 173 006 173 111 173 435 173 627 Länsi-Suomi yhteensä 1 317 215 1 317 441 1 319 440 1 321 583 1 325 241 1 330 371 1 334 293 KOKO MAA 5 171 302 5 181 115 5 194 901 5 206 295 5 219 732 5 236 611 5 255 580 Lähde: Tilastokeskus 9
Taulukko 2. LÄNSI-SUOMEN MAAKUNTIEN VÄKILUVUN MUUTOS 1996-2005, absoluuttinen 1996-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 2004-2005 Satakunta -1 374-1 265-852 -576-523 -736 Pirkanmaa 2 593 3 606 3 193 3 276 4 107 4 010 Keski-Suomi 442 876 316 1 004 1 100 720 Etelä -Pohjanmaa -1 055-1 073-437 -151 122-264 Pohjanmaa -266-145 -77 105 324 192 Länsi-Suomi yhteensä 340 1999 2143 3658 5130 3922 KOKO MAA 9813 13786 11394 13437 16879 18969 Lähde: Tilastokeskus Taulukko 3. LÄNSI-SUOMEN MAAKUNTIEN VÄKILUVUN MUUTOS 1996-2005, muutosprosentit 1996-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 2004-2005 keskim. vuodessa Satakunta -0,6-0,5-0,4-0,2-0,2-0,3 Pirkanmaa 0,6 0,8 0,7 0,7 0,9 0,9 Keski-Suomi 0,2 0,3 0,1 0,4 0,4 0,3 Etelä -Pohjanmaa -0,5-0,5-0,2-0,1 0,1-0,1 Pohjanmaa -0,2-0,1 0,0 0,1 0,2 0,1 Länsi-Suomi yhteensä 0,0 0,2 0,2 0,3 0,4 0,3 KOKO MAA 0,2 0,3 0,2 0,3 0,3 0,4 Lähde: Tilastokeskus Koko alueen väkiluku on vuodesta 2000 alkaen kasvanut hitaasti. Suurin kasvu on ollut Pirkanmaalla. Samanaikaisesti on Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan väkiluku hienoisesti laskenut, vaikkakin Etelä-Pohjanmaan väestö lisääntyi vuonna 2004. Väestön muuttoalttius on koko alueella sidoksissa muuttajien ikään ja koulutukseen. Es i- merkiksi Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2000-2004 muuttoliike oli tappiollista 15-24 - vuotiaiden ikäluokassa mutta positiivinen muissa ikäryhmissä. Yksi keskeinen syy väestön vähenemiseen onkin hakeutuminen toisen ja kolmannen asteen koulutukseen. Väestö on entistä enemmän keskittynyt maakuntakeskuksiin. Useissa seutukunnissa jatkuva muuttotappio, alhainen syntyvyys ja lisääntyvä eläkeläisten määrä näkyvät väestörakenteen epätasapainona. Suurten ikäluokkien eläköityminen heijastuu alueella voimallisesti 2010- luvun alkupuolelta alkaen. Työikäisen väestön osuuden väheneminen johtaa alueella työvoimapulaan, joka eräillä aloilla on jo alkanut. Aluekehitystyöllä tulee vaikuttaa väestömuutoksiin. Työllisyyden edistäminen, uusien yritysten synnyttäminen ja koulutuksen sisällön suuntaaminen tulevia työelämähaasteita vastaavaksi ovat tässä suhteessa kriittisiä tekijöitä. Myös työperusteiseen maahanmuuttoon on tulevaisuudessa kiinnitettävä huomiota, vaikka esimerkiksi Pohjanmaan maakunnassa ulkomaalaisten osuus jo nykyisellään on suh- 10
teellisen suuri eli 1,92 prosenttia väestöstä koko maan keskiarvon ollessa vuoden 2005 lopussa 1,36 %. Ulkomaalaisten osuus väestöstä oli Pirkanmaalla 1,74 %, Keski- Suomessa 1,25 %, Satakunnassa 0,81 % ja Etelä-Pohjanmaalla 0,55 prosenttia. Keskeisellä sijalla ovat myös palveluiden saatavuus ja alueen vetovoimaisuuden lisääminen. Nimenomaan lisääntyvän ikääntyvän väestönosan palveluiden järjestäminen edellyttää monenlaisia toimenpiteitä. Nämä ikärakenteeltaan vaikeimmin vinoutuneet alueet ovat yleensä maakuntien harvaanasutuimpia alueita. Ikäryhmittäin tarkastellen väestön ikärakenne ohjelma-alueen maakunnissa on varsin tasainen. Työikäisen väestön (15-64 -vuotiaat) osuus on koko alueella 66 prosenttia, suurimmillaan se on Pirkanmaalla ja alhaisimmillaan Etelä-Pohjanmaalla. Yli 65-vuotiaita on ohjelma-alueella 18 prosenttia väestöstä ja alle 15-vuotiaita hieman vähemmän. Taulukko 4 LÄNSI-SUOMEN VÄESTÖENNUSTE 2005 2010 2015 Satakunta 229 966 226 998 / 231 690 224 985 / 230 031 Pirkanmaa 468 986 481 555 / 482 055 493 484 / 494 208 Keski-Suomi 267 902 270 667 / 272 000 273 260 / 275 000 Etelä -Pohjanmaa 193 812 190 784 / 194 994 189 298 / 197 377 Pohjanmaa 173 627 172 020 / 173 862 171 834 / 174 569 Länsi-Suomi 1 334 293 1 342 024 / 1 354 601 1 352 861/ 1 371 185 KOKO MAA 5 255 580 5 309 656 5 365 531 Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2004, trendilaskelma/ao maakunnan liiton väestöennuste tai HEMAASU-mallin mukainen väestöennuste Länsi-Suomen väestökehityksen ennakoidaan olevan positiivista vuoteen 2015 asti. Alueen sisällä maakunnat kasvattavat väestöään eri tahtiin. Väestön ikärakenteen muutosennuste vuoteen 2010 osoittaa yli 65-vuotiaiden osuuden olevan voimakkaassa kasvussa ja alle 15- vuotiaiden osuuden vähenemässä. Erityisen voimakasta tämä muutos on ennusteen mukaan Satakunnassa. 2.2 Bruttokansantuotteen kehitys Länsi-Suomen ohjelma-alueella toimii n. 62 000 yritystä, joissa on yhteensä yli puoli miljoonaa työpaikkaa. Työpaikoista n. 33 % on tuotannollisessa toiminnassa, n. 60 % palvelusektorilla, n. 5 % alkutuotannossa ja loput 2 % muilla toimialoilla. Alueen bruttokansantuote nousee lähe lle 26 % koko maan bktarvosta. Teollisuustuotannon arvo puolestaan yltää lähes kolmannekseen maan teollisen tuotannon arvosta. Yrityskenttä kattaa maailmanlaajuisesti toimivia yrityksiä, muutamat niistä jopa alallaan markkinajohtajia, pkyrityksiä joko omin tuottein tai alihankkijoina sekä alle viiden hengen mikroyrityksiä, jotka ovat lähinnä palvelusektorilla toimivia. Eurostatin mukaan Länsi-Suomen bruttokansantuote asukasta kohti vuonna 2003 oli hieman alle EU:n 25 jäsenmaan keskimääräisen luvun. Kun EU25:n indeksi (pps) oli 100, oli Länsi-Suomen vastaava luku 99,3. Koko Suomen vastaava indeksi oli 112,9. Vuosien 2001-2003 asukasta kohti lasketun arvonlisäyksen keskiarvo oli Länsi-Suomessa 99,2 verrattaessa sitä EU25:een. Jos vertailu tehdään EU15:n kanssa, oli Länsi-Suomen keskiarvoindeksi 91,1. 11
Taulukko 5. BRUTTOKANSANTUOTE ASUKASTA KOHTI 1997-2004 Bkt/asukas vuoden 2000 hinnoin, euroa 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Satakunta 18 418 18 771 19 129 19 708 20 883 21 134 20 708 20 857 Pirkanmaa 18 544 19 139 19 939 20 663 22 250 22 479 23 034 23 996 Keski-Suomi 16 903 17 552 18 273 18 718 19 529 19 891 20 008 19 965 Etelä -Pohjanmaa 13 872 14 163 14 481 15 614 15 784 15 767 16 055 16 619 Pohjanmaa 18 568 19 246 19 885 21 207 21 087 20 145 20 671 21 939 LÄNSI-SUOMI 17 490 18 019 18 633 19 420 20 349 20 425 20 678 21 281 KOKO MAA 19 388 20 309 21 101 22 249 22 832 23 067 23 215 23 950 Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito, 31.5.2006 Aluejako on vuoden 2003 mukainen. Bruttokansantuotteen kasvu on ollut nopeaa etenkin Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Taulukko 6. ARVONLISÄYS ASUKASTA KOHTI VUOSINA 1997-2004, indeksiluvut Arvonlisäys vuoden 2000 hinnoin 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Satakunta 95 92 91 89 91 92 89 87 Pirkanmaa 96 94 94 93 97 97 99 100 Keski-Suomi 87 86 87 84 86 86 86 83 Etelä -Pohjanmaa 72 70 69 70 69 68 69 69 Pohjanmaa 96 95 94 95 92 87 89 92 LÄNSI-SUOMI 90 89 88 87 89 89 89 89 KOKO MAA 100 100 100 100 100 100 100 100 Lähde: Tilastokeskus, Aluetilinpito, 30.05.2006 Aluejako on vuoden 2003 mukainen. Taulukossa olevat luvut kertovat maakuntien arvonlisäyksen kehityksestä suhteessa koko maan kehitykseen. Maakuntien erilaisista profiileista huolimatta ongelmat taloudellisen toimeliaisuuden kehittämisessä ovat sama n- laiset. Yritystoiminnan toimintaedellytyksiä on kehitettävä, tuottavuutta kasvatettava ja yritysten vientitoimintaa lisättävä. Seuraavassa lukuja eritellään maakuntakohtaisesti. Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaan pääklustereita ovat elintarvike-, metalli-, puu- ja rakennusklusterit. Bruttokansantuote on koko maan alhaisimpia, mikä osaltaan johtuu siitä, että huomattava osa työllisistä on niillä aloilla, joilla työllistä kohden laskettu bkt on maan keskitason alapuolella. Toisena selittävänä tekijänä voidaan pitää sitä, että maakunnan yritykset ovat va l- taosin pieniä. Maakunnan sisällä on bkt/asukas -mittarilla mitaten varsin suuria seutukuntakohtaisia eroja. Keski-Suomi Keski-Suomi on 17 prosenttiyksikköä alle kansallisen keskiarvon asukasta kohti lasketussa arvonlisäyksessä. Vaikka maakunnan vahvat teollisuusseudut ovat perinteisesti olleet maamme kärkeä arvonlisäyksen seutuvertailussa, ei viimeisimpien aluetilinpidon luk u- jen mukaan yhdenkään seutukunnan arvo n- lisäys yllä maan keskitasoon. Erityisesti Jämsän ja Äänekosken seutukuntien lukuja ovat heikentäneet viime vuosina niiden vahvojen teollisuusalojen (paperi- ja puuteollisuus) vientituotteiden heikko hintakehitys. 12
Maakunnassa on jyrkkiä seutukuntakohtaisia eroja. Alkutuotantovaltaisilla seuduilla, kuten Joutsan ja Saarijärven-Viitasaaren seutukunnissa, arvonlisäys on lähes puolet vähemmän kuin Jyväskylän, Jämsän ja Äänekosken seutukunnissa. Osaltaan korkea työttömyys on vaikuttanut asukasta kohti laskettuun arvo n- lisäykseen. Pirkanmaa Pirkanmaan vahvat toimialat ovat koneenrakennus ja automaatio, informaatio- ja kommunikaatioteknologia, terveysteknologia, sähköteknisten tuotteiden valmistus, massa- ja paperiteollisuus sekä elintarviketeollisuus. Näistä keskeiset teollisuuden alat ovat perinteisesti vahvoja ja kyenneet selviytymään rakenteellisesta murroksesta. Erityisesti sähköteknisten tuotteiden sekä koneiden ja laitteiden valmistus ovat kansainvälisestikin hyvin kilpailukykyisiä. Maakunnan päätoimialojen myönteinen kehitys ja alueen tärkeimpien toimialojen kasvu on vaikuttanut kaupan ja muiden palvelujen sekä rakentamisen toimialojen myönteiseen tulokseen ja työllisyyden paranemiseen. Rakentamisen kasvuun on vaikuttanut myös väestön korkea nettomuutto maakuntakeskukseen. Pirkanmaan ominaispiirre suhteessa alueen muihin maakuntiin on myös tutkimuksen ja tuotekehitysaktiivisuuden suuri merkitys. Vuodesta 2000 vuoteen 2004 kehityspanosten määrällinen kasvu oli 44 prosenttia. Kasvua on ollut erityisesti isoissa yrityksissä, jotka näin entistä paremmin kiinnittyvät alueen innovaatioympäristöön. Pohjanmaa Pohjanmaan vahvuutena on monipuolinen elinkeinorakenne. Maakunnan tärkeimmät teollisuuden toimialat ovat paperi- ja massateollisuus, koneiden ja laitteiden, sähköteknisten laitteiden sekä metallituotteiden va l- mistus. Muita kehityksen kannalta tärkeitä aloja ovat energia ja veneteollisuus. Valtakunnallisestikin tärkeää energiaklusteria on edistetty osana Länsi-Suomen osaamiskeskusohjelmaa. Pohjanmaa sijoittuu maakuntakohtaisessa bktvertailussa kuudenneksi koko maassa. Sen indeksiluku oli 89 vuonna 2003 koko maan keskiarvon ollessa 100. Verrattaessa Suomen maakuntien vuosien 1996-2003 arvonlisäystä sijoittuu Pohjanmaa maakuntien keskikastiin. Taantuma on jatkunut maakunnassa koko 2000-luvun. Satakunta Satakunnan elinkeinorakenne painottuu perinteisille vientiteollisuusaloille, teknologiateollisuuteen ja kemialliseen puunjalostukseen, joiden osuus koko elinkeinorakenteesta tulee säilymään suurena myös tulevina vuosina. Satakunnassa suurimpia teollisuuden alan työllistäjiä ovat koneiden ja laitteiden valmistus, metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus, massan, paperin ja paperituotteiden valmistus, kemikaalien, kumi- ja muovituotteiden valmistus sekä elintarviketeollisuus. Näistä erityisesti metalli- ja metsäteollisuuden kehitys on ollut positiivista. Samoin palvelualoilla on kehitys ollut hyvää. Tuotannon kasvu on Satakunnassa hidastunut kuparin tuotannossa, elektroniikkateollisuudessa, paperinpakkaustuotannossa, kemian teollisuudessa ja sahateollisuudessa. 2.3 Työmarkkinat ja työelämä Työttömyysaste on ohjelma-alueella koko maan keskimääräisiä lukuja korkeampi. Maakunnista korkein työttömyysaste on Keski- Suomessa ja paras työllisyystilanne Pohjanmaalla, jossa työttömyys on jatkuvasti ollut maan alhaisimpia. Seutukunnittain työttömyysaste vaihtelee 15,6 prosentista (Äänekosken seutukunta) 5,1 prosenttiin (Suupohjan rannikkoseutu). 13
Vuodesta 1997 alkaen naisten osuus työttömistä oli yli puolet, enimmillään vuonna 2000 (52,5 %), aina vuoteen 2003 saakka. Kokonaisuudessaan erot eivät ole olleet merkittävän suuria. Maakunnittain tarkasteltuna naisten osuus on suurin Etelä-Pohjanmaalla ja pienin Keski-Suomessa, jossa se on ollut koko tarkastelujakson ajan pienempi kuin miesten osuus. Vuonna 2005 naisten osuus työttömistä oli koko ohjelma-alueella 49,8 % ja miesten vastaavasti 50,2 %. Tiedot perustuvat työministeriön tilastoihin. Taulukko 7. TYÖTTÖMYYSASTE MAAKUNNITTAIN 1996 JA 2000-2005, vuosikeskiarvot 1996 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Etelä -Pohjanmaa 14,8 10,4 9,1 8,9 7,8 7,7 6,5 Keski-Suomi 18,9 12,0 11,7 11,9 11,5 12,1 11,8 Pirkanmaa 16,5 10,4 9,3 9,6 10,1 8,8 8,9 Pohjanmaa 11,3 8,0 7,1 6,4 6,6 6,9 6,1 Satakunta 15,7 10,9 10,3 9,4 9,1 10,0 9,0 Länsi-Suomi 15,8 10,5 9,7 9,5 9,4 9,2 8,9 Koko maa 14,6 9,8 9,1 9,1 9,0 8,8 8,4 Lähde Tilastokeskus, StatFin -tietokanta, 18.5.2006 Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaalla työllisyys on viime vuosina kohonnut erityisesti palvelusektorilla, erityisesti kaupassa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kokonaisuudessaan palveluissa on työttömyys vuodesta 1996 vuoteen 2005 laskenut maakunnassa 6,1 prosenttiyksikköä. Alan korkeasuhdanteen vuoksi myös metalliteollisuuden työllisten määrässä on tapahtunut huomattavaa kasvua. Teollisuuden työttömyys on alentunut vuodesta 1996 vuoteen 2005 yhteensä 9,7 prosenttiyksikköä. Maa- ja metsätaloudessa sen sijaan työllisyys on ale n- tunut entisestään. Kokonaisuudessaan maakunnan työllisyysasteessa on tapahtunut tasaista nousua ja työttömyys on alimmillaan yli 10 vuoteen. Vaikka kuntien väliset työttömyysaste-erot ovat viime vuosina kaventuneet, ovat erot edelleen suuria. Esimerkiksi maaliskuussa 2006 pienin työttömyysaste oli 4,4 % (Ylihärmä) ja suurin 13.0 % (Soini). Rakenteellisesta työttömyydestä viestii se, että korkeimmat työttömyysasteet ovat jatkuvasti samoilla alueilla. Arvio on, että noin puolet maakunnan työttömistä työnhakijoista on rakenteellisen työttömyyden piirissä. Erityisesti naistyöpaikkojen puute on merkittävä - maaliskuussa 2006 koko maakunnassa työttömistä työnhakijoista puolet oli naisia. Keski-Suomi Työttömyys on edelleen Keski-Suomen va i- keimpia ongelmia, vaikka työttömien työnhakijoiden määrä vuoden 1994 huippuvuodesta alkaen onkin ollut laskussa - tosin olennaista laskua ei ole tapahtunut vuoden 2000 jälkeen. Vuoden 2005 työttömyysasteen vuosikeskiarvo oli tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 11,8 prosenttia, mikä on yli kolme prosenttiyksikköä yli kansallisen keskiarvon. Keski-Suomessa on työttömyydessä selkeää hajontaa maakunnan sisällä. Eniten työttömyys koettelee maakunnan pohjois- ja läns i- osia, mutta 2000-luvun alkuvuosina se on lisääntynyt myös maakunnan vahvoissa teollisuuskeskuksissa (Äänekoski, Jämsä). Työpaikkojen määrä on viime vuosina tasaisesti kasvanut ja kasvu on ollut hieman koko maan kehitystä nopeampaa. Kasvusta on 82 prosenttia kohdentunut Jyväskylään ja Jyväskylän maalaiskuntaan eli maakunnan keskusseudun kahteen kuntaan. Maakunnan työllisyysaste on koko ohjelmaalueen alhaisin eli 60 %. Alueen alhaisin seu- 14
tukuntakohtainen luku on myös Keski- Suomessa - Joutsan seutukunnassa työllisyysaste on 58 prosenttia. Keski-Suomessa henkilöstön määrällinen lisäys tulee olemaan suurinta teknisten ja liikeelämäpalvelujen toimialalla. Merkittävää kasvua on myös koulutuksessa, hoidon ja hoivan alalla, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä rakentamisessa. Työllisyyden ennustetaan heikkenevän teollisuudessa, maa-, riistaja kalataloudessa sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Työvoiman rekrytointiongelmia on hoitoalalla sekä erityisosaajista mm. koneistajien ja hitsaajien ammateissa. Ongelmia koetaan myös maakunnan keskusseudun ulkopuolella. Yritysten mahdollisuuksiin saada uutta työvo i- maa vaikuttaa väestön ikääntyminen etenkin maakunnan keskuskaupungin ulkopuolella. Tilanne on sama myös maakunnan keskusseudulla, jossa väestö tällä hetkellä on kaikkein nuorinta mutta jossa se ikääntyy suhteessa nopeimmin. Pirkanmaa Pirkanmaan työttömyysasteen vuosikeskiarvo oli vuonna 2005 puoli prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maassa. Ero valtakunnan lukuihin selittyy pitkäaikaistyöttömyyden, alle 25-vuotiaiden työttömyyden ja naisten työttömyyden koko maan keksimääräisiä lukuja korkeammalla prosenttiasteella. Työttömyydestä huolimatta haasteena on kasvava tarve osaavasta ja ammattitaitoisesta työvo i- masta. Työllisyyden kehitys sinänsä on ollut myö n- teistä. Sen kasvun arvioidaan kuitenkin hidastuvan vuoden 2010 jälkeen eikä näköpiirissä olevan talouskasvun turvin ole realistista odottaa, että työllisyysaste nousisi 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tampereen seutukuntaa lukuun ottamatta maakunnan muiden seutukuntien työpaikkaomavaraisuus on viime vuosien aikana ollut laskusuunnassa. Seutukuntarajat ylittävässä työssäkäynnissä maakunnan sisällä vain kuusi prosenttia kohdistuu johonkin muuhun kuin Tampereen seutukuntaan. Tämä kuvaa maakunnan keskusseudun keskeistä asemaa sekä työpaikkojen että työvoiman tarjoajana. Pohjanmaa Pohjanmaan työllisyys on muuhun Manner- Suomeen verrattuna erittäin hyvä - maakunnan työllisyystilanne oli vuonna 2005 koko maan toiseksi paras. Vuoden 2005 vuosikeskiarvo oli 6,1 % Useissa maakunnan kunnissa työttömyysaste on alle viisi prosenttia. Vastaavasti Pohjanmaan työllisyysaste on kasvanut merkittävästi. Kun se vuonna 1995 oli 60 %, oli se vuonna 2005 70,5 % eli Lissabonin strategian tavoitteen mukainen. Pohjanmaan alueellisessa kehittämistyössä on selkeästi panostettu maakunnan avaintoimialojen rahoittamiseen. Esimerkiksi Pohjanmaan TE-keskuksen myöntämistä tuista yli 60 prosenttia on kohdistunut kemian- ja muoviteollisuuteen sekä elintarviketeollisuuteen perusmaatalous mukaan luettuna. TEKESin aluerahoituksesta yli 90 % on kuluvalla ohjelmakaudella kohdistunut energia-, metalli-, IT- ja kemianteollisuuden hankkeisiin. Näillä panostuksilla on ollut myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Satakunta Työllisyys on Satakunnassa hitaasti parant u- nut. Vuosina 2002 ja 2005 maakunnan työllisyys koheni kuitenkin koko maan keskiarvoa nopeammin. Työllisyyden alueelliset erot ovat perinteisesti olleet erittäin suuret. Työllisyyden alue-eroissa heijastuu paikallisten työmarkkinoiden merkitys useimmilla toimialoilla. Maakunnan työttömyysaste on vuodesta 1999 alkaen ollut koko maan vastaavaa lukuarvoa noin prosenttiyksikön verran korkeampi. 15
Taulukko 8 TYÖLLISYYSASTE MAAKUNNITTAIN 1996 JA 2000-2005, TYÖLLISTEN PROSENTTIOSUUS 15-64 -VUOTIAISTA 1996 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Etelä -Pohjanmaa 61,3 64,2 64,8 65,1 65,8 66,1 66,8 Keski-Suomi 57,7 61,0 62,8 62,2 62,5 61,2 61,5 Pirkanmaa 60,4 67,5 68,0 67,8 66,1 67,9 68,1 Pohjanmaa 64,3 68,7 70,5 70,1 68,9 69,6 70,5 Satakunta 60,2 64,6 64,7 65,2 65,9 64,6 66,2 Länsi-Suomi 61,2 65,9 66,9 66,8 66,2 66,5 67,1 Koko maa 61,9 66,9 67,7 67,7 67,3 67,2 68,0 Lähde: Tilastokeskus, StatFin tietokanta, 18.5.2006 Työllisyysaste vaihtelee maakunnittain 61,5 prosentista (Keski-Suomi) 70,5 prosenttiin (Pohjanmaa). Maakunnittaiset tiedot perustuvat työvoimatutkimukseen. Työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2004 ohjelma-alueen alhaisin työllisyysaste oli Saarijärven- Viitasaaren seutukunnassa (57,8 %) ja korkein Pietarsaaren seutukunnassa (70,7). Koko ohjelma-alueella uusien työpaikkojen luominen on jatkossakin keskeinen haaste. On huolehdittava siitä, että alueelle syntyy riittävästi uusia työpaikkoja ja että niihin saadaan koulutettua työvoimaa. 2.4 Väestön koulutustaso Vuonna 2004 perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli ohjelma-alueella 61,7 %. Koko maan osuus oli yhtä prosenttiyksikköä korkeampi. Etelä-Pohjanmaalla perusasteen jälkeisessä koulutuksessa suoritettuja tutkintoja oli 58,4 prosentilla ja Satakunnassa 58,9 prosentilla. Myös Pohjanmaan prosenttiluku (60,6) jäi alle maan keskiarvon. Sen sijaan Keski- Suomessa (62,5) ja Pirkanmaalla (64,3) tutkinnon suorittaneiden osuus oli koko maata suurempi. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on Länsi-Suomessa alhaisempi (11,5 %) kuin koko maassa (13,3 %). Ohjelma-alueen väestön koulutustasoa kuvaa se, että korkeakoulututkinnon suorittaneita olisi vuonna 2004 pitänyt olla Satakunnassa 7200 henkeä ja Etelä- Pohjanmaalla 6800 henkeä enemmän, jotta tutkinnon suorittaneiden osuus olisi ollut samalla tasolla kuin koko maassa keskimäärin. Nämä luvut ovat koko maan suurimmat ja johtuvat ainakin osittain siitä, että ko. maakunnissa ei ole omaa yliopistoa tai tiedekorkeakoulua. Kahden tiedeyliopiston Pirkanmaalla on korkeakoulututkinnon suorittane i- den osuus koko maata suurempi. Vastaavasti keskiasteen tutkinnon suorittane i- den osuus on sekä koko alueella että kaikissa muissa maakunnissa Pohjanmaata lukuun ottamatta koko maan osuutta suurempi. Myös tämän tunnusluvun mukainen vaihtelu on Länsi-Suomen alueella suuri tarkasteltaessa asiaa seutukunnittain. Alhaisin korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on Suupohjan seutukunnalla (5,5 %) Etelä-Pohjanmaalla ja korkein Tampereen seutukunnassa (16,3 %) Pirkanmaalla. 16
Taulukko 9. TUTKINNON SUORITTANEET vuosina 2000-2004, prosenttiosuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 2000 2001 2002 2003 2004 Satakunta 55,4 56,2 57,1 58,0 58,9 Pirkanmaa 60,6 61,6 62,5 63,4 64,3 Keski-Suomi 58,8 59,7 60,6 61,6 62,5 Etelä-Pohjanmaa 54,5 55,3 56,3 57,4 58,4 Pohjanmaa 57,0 57,8 58,8 59,6 60,6 WFA -alue yhteensä 57,9 58,8 59,8 60,7 61,7 Koko maa 59,4 60,2 61,0 61,9 62,7 Lähde: Tilastokeskus Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaalla väestön koulutustaso on kehittynyt nousujohtoisesti, mutta sen kohottaminen on eräs keskeisimpiä maakunnallisia tavoitteita. Tilanteen parantumiseen on va i- kuttanut toisaalta monialaisen maakunnallisen ammattikorkeakoulun tutkintojen suorittaminen ja toisaalta meneillään olevalla rahastokaudella luotu Etelä-Pohjanmaan professoriverkosto (Epanet). Verkosto tukeutuu Seinäjoen yliopistokeskukseen, jossa on mukana viisi yliopistoa. Keski-Suomi Keski-Suomi on vahva koulutuksen maakunta, jossa koulutussektori on myös suuri työ l- listäjä. Jyväskylän yliopiston ohella maakunnassa toimii kaksi ammattikorkeakoulua, joilla on toimipisteet viidessä kunnassa. Maisteritasoista koulutusta annetaan myös Ilmasotakoulussa. Kouluttautuneiden sijoittumisessa maakunnan eri alueille on selkeää alueellista keskittymistä eli korkeasti koulutetut sijoittuvat erityisesti Jyväskylän seudulle ja maakunnan suurimmille kaupunkialueille. Väestöltään ikääntyneimmissä maaseutukunnissa tutkinnon suorittaneiden osuus on huomattavasti alhaisempi. Pirkanmaa Pirkanmaa on korkeatasoisen koulutuksen, tasokkaan tutkimuksen ja korkean teknologian sovellusten maakunta. Väestön koulutustason nousu on ollut jatkuvaa. Korkeakoulututkintojen suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista oli maakunnassa vuonna 2004 hivenen korkeampi kuin koko maassa. Tulevaisuuden keskeinen haaste on koulutuksen ja tutkimuksen määrän ja laadun sovittaminen maakunnan eri seutukuntien työelämän tarpeisiin. Pohjanmaa Pohjanmaa on vahva koulutusmaakunta ja väestön koulutustaso on ollut nousujohteista koko 2000-luvun ajan. Korkean asteen kaksikielinen koulutustarjonta on laajaa keskittyen maakuntakeskukseen Vaasaan. Maakunnan haasteena on toisaalta korkeasti koulutettujen pysyminen Pohjanmaan voimavarana, toisaalta ammatillisen koulutuksen suuntaaminen työvoimapulasta kärsiville aloille. Satakunta Satakunnassa on korkeimmin koulutettujen osuus alhainen koko maan keskimääräiseen osuuteen verrattuna. Korkeaa koulutusta edellyttävien työpaikkojen suhteellinen vähyys onkin maakunnan eräs kehittyneisyyden ja tulevan ohjelmakauden haaste. Viime vuosina on korkeasti koulutettujen osuus maakunnassa noussut. Siihen on vaikuttanut Porin yliopis- 17
tokeskuksen kasvu ja Satakunnan ammattikorkeakoulun alueellinen kattavuus. Myös maakunnan työmarkkinat ovat aiempaa paremmin vetäneet korkeakoulutettua työvo i- maa. Koulutustarjonnan määrän ja laadun kehittäminen ovat edellytyksiä alueen tulevaisuuden kasvulle. 2.5 Länsi-Suomi osana koko maata Länsi-Suomen suhteellinen asema on kaikilla edellä kuvatuilla tunnusluvuilla koko maata heikompi. Väestömäärä on vuosina 2000-2005 lisääntynyt Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Bruttokansantuotteen ja arvonlisäyksen osalta alueen kaikki maakunnat ovat jääneet kehityksessään muuta maata heikommiksi, vaikkakin Pirkanmaa on vuonna 2004 yltänyt tasoihin koko maan arvonlisäyksessä. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan työttömyysaste vuoden 2005 vuosikeskiarvolla mitaten oli koko maata pienempi. Muissa maakunnissa työttömyys oli korkeampi kuin maassa keskimäärin. Vastaavasti työllisyysaste oli Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla koko maata korkeampi ja muissa maakunnissa alhaisempi. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista oli vuonna 2004 koko maata korkeampi Pirkanmaalla. Alhaisin prosenttiosuus oli Etelä-Pohjanmaalla. Kaikkien tutkinnon suorittaneiden osuus Länsi-Suomessa oli yhden prosenttiyksikön alhaisempi kuin koko maassa. Taulukko 10. KEHITTYNEISYYSVERTAILU LÄNSI-SUOMI vs. KOKO MAA LÄNSI-SUOMI Satakunta Pohjanmaa Pirkanmaa Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Väestönlisäys 2000-2005 - + + - - - BKT/asukas 2003 - - - - - - Arvonlisäys 2003, indeksi - - - - - - Työttömyysaste 2005 vuosikeskiarvo + - - + - - Työllisyysaste 2005 - - + + - - Korkeakoulututkinnon suorittaneet - - + - - - Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet - - + - - - Taulukossa + kuvaa koko maata myönteisempää ja - puolestaan kielteisempää keskiarvolukua. 18
2.6 Ympäristön erityispiirteitä Länsi-Suomen kokonaispinta-ala on 65.000 neliökilometriä. Suomen maisemamaakuntajaon mukaan alueella on hyvin erityyppisiä osia. Suomenselkä halkaisee koko läntisen Suomen alueen. Lounaismaan alue ulottuu Satakuntaan ja Pirkanmaalle, jossa puolestaan on lisäksi Hämeen viljely- ja järvimaata sekä Suomenselän aluetta. Myös Keski-Suomi on runsasjärvinen, mutta samalla se on etelän keidassoiden ja pohjoisen aapasoiden vaihettumisaluetta. Pohjanmaalla on lakeutta ja rannikkoa, jossa tapahtuu maankohoamista. Etelä-Pohjanmaan alueeseen kuuluu lakeusvyöhykettä ja Suomenselän vedenjakaja-aluetta. Länsi-Suomen ympäristön nykytila on verrattain hyvä. Alue tarjoaa terveellisen ja viihtyisän elin- ja toimintaympäristön, jossa on omaleimaista lajirikasta luontoa ja kulttuur i- maisemia, yleisesti ottaen hyvä ilmanlaatu sekä monipuolisia käyttömahdollisuuksia tarjoavat vesialueet. Pintavesien tila on viime vuosikymmeninä heikentynyt rannikkoseut u- jen järvissä ja joissa, mutta parantunut erityisesti Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. YMPÄRISTÖÖN JA LUONTOON LIITTYVIÄ TUNNUSLUKUJA Etelä- Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjanmaa Satakunta Pohjanmaa Pinta-ala (ilman meriä) 14.000 km 2 19.762 km 2 14.658 km 2 7.930 km 2 8.413 km 2 Vesipinta-ala 555 km 2 3.220 km 2 2.045 km 2 183 km 2 456 km 2 Metsän ala 0,9 milj. ha 1,4 milj. ha 0,9 milj. ha 0,5 milj. ha 0,5 milj. ha Metsän osuus (maapinta-alasta) 66 % 82 % 73 % 66 % 66 % Suota 687.000 ha 356.000 ha 200.000 ha 157.000 ha 186.000 ha Suon osuus (maapinta-alasta) 51 % 21 % 16 % 20 % 23 % Kasvukauden pituus 179-180 vrk 179 vrk 179-180 vrk 179 vrk 181 vrk Tulevaisuudessa ympäristön kannalta va i- keimmat ongelmat liittyvät vesistöjen rehevöitymiskehityksen jatkumiseen, ilmastonmuutokseen sekä rakennusperinnön tuhout u- miseen. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ympäristön kemikalisoituminen sekä paikallinen maaperän ja pohjavesin pilaantuminen ovat esimerkkejä muista keskeisistä ympäristöongelmista. Ympäristöonnettomuudet ovat myös riski, johon on syytä varautua. Länsi-Suomen alueen menestyminen ja kilpailukyky edellyttävät myös hyvää ympäristöä. Valtioiden rajat ylittävät ympäristöriskit kohdistuvat myös ohjelma-alueelle. Niitä ei tässä ohjelmassa ja sen pohjalta laaditussa Ympäristöselostuksessa laajasti käsitellä, koska ohjelman sisältämillä resursseilla niihin vo i- daan vaikuttaa hyvin rajallisesti. Ympäristön tilaa ja tulevaisuutta sekä Länsi- Suomen ympäristöön liittyvää tutkimus- ja muita resursseja käsitellään tämän lisäksi ohjelmaan liittyvässä Ympäristöselostuksessa, Liite 4. 2.7 Liikenteellinen saavutettavuus Ohjelma-alue on liikenteellisesti hyvin saavutettavissa ja sen sisäiset pääliikenneyhteydet toimivat kohtalaisen hyvin. Sekä valta- 19
kunnallista että alueen sisäistä liikennettä palvelevat valtatiet 2, 3, 4, 8, 9, 11, 12, 13, 16, 18, 19 ja 23. Rataverkon yhteydet ovat Helsinki-Tampere-Seinäjoki-Oulu, Tampere- Pori/Rauma, Tampere-Turku, Tampere- Jyväskylä-Pieksämäki ja Vaasa-Seinäjoki- Jyväskylä. Maantieliikenteellä on hyvät yhteydet alueen omiin satamiin, jotka ovat koko maan vient i- teollisuudelle tärkeitä. Alueen merkittävimmät satamat ovat Raumalla, Porissa, Kaskisissa ja Vaasassa. Myös rataverkko palvelee alueen kehittämistä hyvin. Maan päärata kulkee Helsingistä Ta m- pereen ja Seinäjoen kautta Ouluun ja edelleen Lappiin. Tältä radalta on yhteys myös Vaasaan. Tampereelta haarautuu ratayhteys sekä Jyväskylään että Poriin ja Raumalle. Vähe m- män liikennöity poikittaisrata kulkee Jyväskylästä ja Tampereelta (Orivedeltä) Haapamäen kautta Seinäjoelle. Sekä päätiestössä että rataverkossa on merkittäviä peruskorjaustarpeita. Suuri uhkatekijä sekä elinkeinoelämän kehittymiselle että maaseutualueiden asutukselle on alemmanasteisen tiestön heikko kunto ja pelättävissä oleva rapautuminen. Päätieverkolle kohdistuu lisääntyvää liikennettä väestön keskittyessä kasvukeskuksiin. Teiden kunto nykyisellään lisää ongelmia mm. liikenteen sujuvuudessa ja liikenneturvallisuudessa. Päätiestö vaatii nopeaa parantamista voidakseen vastata kasvavan liikenteen tarpeita. Alueen lentoliikennettä palvelevat Tampere- Pirkkalan, Vaasan, Jyväskylän, Seinäjoen ja Porin lentokentät. Näistä Tampere-Pirkkalan lentoasema on viime vuosina kansainvälisten lentojen matkustajamäärässä kasvanut vo i- makkaasti ja toimii halpalentokenttänä. Matkustajia oli vuonna 2005 lähes 600.000. Vaasan lentoasema on kokonaisrahdilla mitaten maamme neljänneksi suurin lentoasema. Myös Seinäjoen lentoaseman matkustajamäärät ovat kasvaneet. Tietoliikenteessä suppeasti määritelty laajakaistayhteys on periaatteessa saatavissa koko ohjelma-alueella varsin pieniä katvealueita lukuun ottamatta. Laajakaistan nopeuksien kasvattaminen sen sijaan on tarpeen varsinkin maaseutu- ja haja-asutusalueilla. 2.8 Ennakoidut muutokset toimintaympäristössä Elinkeino- ja yritystoiminta Länsi-Suomen elinkeinotoiminnan monialainen osaaminen on tulosta globaalisti toimivien yritysten ja alihankintaverkostojen sekä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, teknologia- ja osaamiskeskusten yhteistyöstä. Yritystoiminnan tukemiseen julkinen sektori on panostanut kehittämällä yrityspalveluja, yr i- tyskummitoimintaa, teknologiakeskuksia, osaamiskeskusohjelmia ja rahoitusjärjestelmiä. Yritystoiminnan tukemiskonsepteja on vietävissä ja sovellettavissa myös ulkomaisiin kohteisiin. Vaikka ohjelma-alueella on koettu voimakas rakennemuutos perinteisestä teollisuudesta tietoteollisuuteen ja maataloudesta palveluelinkeinoihin, pääosa kansalaisista saa toimeentulonsa perinteisestä teollisuudesta, kaupan sektorilta ja palvelujen tarjonnasta. Rakennemuutos 1990- luvulla on kuitenkin aiheuttanut edelleen korkean työttömyyden. Päinvastainen uhka lähimpien vuosien aikana tulee olemaan työvoimapula väestön ikääntymisen seurauksena. Matkailullisesti alue tarjoaa kotimaisille ja kansainvälisille vieraille monipuolisia ma h- dollisuuksia niin kaupunki- kuin maatila- ja luontomatkailuunkin. Eräretkeily, vesillä liikkuminen ja kesämökkeily täydentävät alueen tarjontaa sekä matkailullisesti että asukkaiden virkistyksessä. Matkailuun on ohjelmakaudella 2000-2006 panostettu merkittävästi niin ylimaakunnallisissa kuin paikallisissakin kehittämishank- 20