Puruveden vesiensuojelun yleissuunnitelma

Puruveden vesiensuojelun yleissuunnitelma 1

2 Sisällys 1. Hankkeen tausta ja tavoitteet... 4 2. Menetelmäkuvaus... 6 2.1. Riskiuoma analyysi... 6 2.2. Valuma alueet... 6 2.3. Maastokartoitus... 8 3. Puruveden ravinne ja kiintoainekuormitus... 8 3.1. Metsätalouden vesistökuormitus... 11 3.2. Maatalouden vesistökuormitus... 11 3.3. Asutus ja pistekohtainen kuormitus... 12 3.4. Luonnonhuuhtouma ja laskeuma... 12 4. Vesiensuojelumenetelmät... 13 4.1. Metsätalous... 13 4.2. Maatalous... 13 5. Vesiensuojeluesitykset Puruveden valuma alueelle... 14 5.1. Vesiensuojelurakenteiden kuvaus... 14 6. Vesiensuojeluesitykset valuma alueittain... 20 6.1. Myllyjoen Ruokojärven valuma alue 04.182... 20 6.2. Jouhenjoen valuma alue 04 183... 24 6.3. Kuonanjoen valuma alue 04 184... 26 6.4. Hepojoen Rauvanjärven valuma alue 04.185... 36 6.5. Myllypuron Särkänojan valuma alue 04.186... 40 6.6 Mörköjoen valuma alue 04.187... 43 6.7. Hälvänjoen valuma alue 04 188... 46 6.8. Siimesjoen valuma alue 04.189... 52 6.9. Lähivaluma alue 04 181... 55 7. Vesiensuojeluesitysten yhteenveto ja kustannukset... 98 8. Suojavyöhykkeet... 99 8.1. Suojavyöhykkeet pelloilla... 99 8.2. Suojavyöhykkeet metsissä... 100 8.3. Suojavyöhykeselvitys Puruveden valuma alueella... 101 9. Vesialueella tehtävät toimenpiteet... 103 9.1. Veden laatu ja virkistyskäyttöarvot... 103 9.2. Vesialueiden hoito ja kunnostussuositukset... 104

3 9.2.1. Vesikasvien poisto (esim. niitto)... 105 9.2.2. Ruoppaus... 106 9.2.3. Hoitokalastus... 107 9.3. Ammattimaisen kalastuksen rooli Puruveden vesiensuojelutyössä... 109 10. Vaikuttavuusarviointi... 109 11. Jatkotoimenpiteet... 110 11.1. Tiedottaminen ja neuvonta... 110 11.2. Toteutustöiden painopisteet... 110 11.3. Toteutustöiden rahoituskanavat... 110 11.4. Sisävesi LIFE... 111

4 1. Hankkeen tausta ja tavoitteet Puruvesi kuuluu Suur Saimaan vesistöalueeseen. Valuma alueen pinta ala on kaikkiaan 1021 km2, josta vesialaa on 465 km2. Puruvettä ympäröivä valuma alue on harvinaisen pienialainen suhteessa järven vesipinta alaan. Valuma alue muodostuu pääosin niukkaravinteisista hiekkakankaista, joiden läpi sadevedet suodattuvat. Puruvesi on Saimaan päävirtaamaan nähden erillinen järviallas, jonka keskisyvyys on 8m. Se on yhteydessä muuhun vesistöön Punkaharjun kapeiden salmien kautta. Veden vaihtuvuus on em. syiden vuoksi hidasta. Viipymä on 12 vuotta, kun se suomalaisissa järvissä on keskimäärin 1,5 vuotta. Iso osa Puruvedestä on rajattu Puruveden Natura alueeksi (31 963 ha), joka sijaitsee Kerimäen, Punkaharjun ja Kesälahden kuntien alueella. Puruveden eteläosa kuuluu rantojensuojeluohjelman kohteisiin. Erityissuojelutyöryhmä on luokitellut Puruveden erityistä suojelua vaativiin vesistöihin kuuluvaksi. Kuva. Puruveden natura alue

5 Laatuluokitukseltaan Puruvesi on vesistönä huippuoligotrofinen nuottaruohotyypin järvi. Veden laadusta on seurantatietoa 1960 luvulta lähtien. Selkävesillä tehdyissä mittauksissa laatu on todettu erinomaiseksi ja tilanne stabiiliksi pitkän ajan seurannassa. Ravinne ja humuspitoisuudet ovat alhaisia. Useiden jopa 10 metrin näkösyvyys ja veden alhainen väriluku kertovat veden kirkkaudesta, mikä on Puruvedelle omaleimaista. Viime vuosina on kuitenkin todettu Puruveden tilan huonontuneen monilla lahtialueilla. Tämä on ilmennyt rantakasvillisuuden rehevöitymisenä ja pohjalietteen kertymisenä ranta alueille. Näkösyvyysmittaukset ovat kertoneet veden laadun heikkenemisestä, ja paikallisesti on havaittu myös sinileväesiintymiä. Elykeskus toteaa Puruvettä koskevassa taustaselvitystyössään, että valuma alueilta tuleva kuormitus on ollut lievästi kasvussa 2000 luvulle tultaessa. Pro Puruvesi ry:n aloitteesta aloitettiin v. 2012 useiden yhteistyötahojen kesken neuvottelut vesiensuojeluhankkeen käynnistämiseksi Puruvedellä. Neuvottelut johtivat Suomen metsäkeskuksen vetovastuulla toteutettavaan Puruveden vesiensuojelun yleissuunnitelman tekemiseen. Hankkeen rahoittajiksi ja osallistujatahoiksi tulivat: Pro Puruvesi ry, Savonlinnan kaupunki, Kiteen kaupunki, Etelä Savon ja Pohjois Karjalan ely keskukset ja Suomen metsäkeskuksen vastaavat alueyksiköt. Yleissuunnitelmahankkeella ja sitä seuraavalla toteutusvaiheella on tavoitteena pysäyttää veden laadun heikkeneminen ja pitkällä tähtäimellä edesauttaa vesialueiden palautumista ekologisesti parempaan tilaan. Yleissuunnitelmassa keskitytään valuma alueilta tulevaan ulkoiseen kuormitukseen, riskialueiden kartoitukseen ja vesiensuojeluratkaisuihin kuormituksen vähentämiseksi. Vesialueilla tehtävät toimenpiteet sisäistä kuormitusta koskien esitetään suositusluonteisina. Yleissuunnitelmassa arvioidaan myös toimenpiteiden vaikutuksia ja kustannuksia sekä tehdään esitys jatkotoimenpiteistä. Hankkeen ohjausryhmässä ovat toimineet rahoittajatahojen edustajat: Savonlinnan kaupunki Kiteen kaupunki Pro Puruvesi ry ELY keskus, Etelä Savo ELY keskus, Pohjois Karjala Suomen metsäkeskus Matti Rautiainen, ohjausryhmän pj. Ari Pitkonen (Kerimäen aluejohtokunta) Marketta Lintinen Reijo Jantunen Teemu Tuovinen Janne Kärkkäinen Sanna Kasurinen Seppo Ollikainen, hankkeen projektipäällikkö Yleissuunnitelma valmistui kesällä 2014. Hankkeen ohjausryhmä jatkaa toimintaansa hankkeen saattohoitajana ja koordinointifoorumina vuoden 2015 loppuun asti samalla kokoonpanolla.

6 2. Menetelmäkuvaus Ulkoisen kuormituksen riskialueiden kartoitus tehtiin kahdessa vaiheessa. Ensin laadittiin paikkatietopohjainen riskiuoma analyysi ja 3. jakovaiheen valuma alueet jaettiin tarkempiin uomakohtaisiin valuma alueisiin. Paikkatietoanalyysin pohjalta kohdistettiin Puruveden valuma alueella lähes kattava maastokartoitus painottuen analyysissä esiin tulleille riskialueille. 2.1. Riskiuoma analyysi Paikkatietoa käsiteltiin ArcGis ohjelmalla ja analyysi tehtiin RLGis sovelluksella, johon haettiin maastotietokannasta koko valuma aluetta koskeva virtausverkko (ojat ja sitä suuremmat uomat). Virtausverkon uomille laskettiin kuormitusriski seuraavilla muuttujilla: kaltevuus, % virtaama, l/s ala yläpuolisen valuma alueen pinta ala, ha nopeus, cm/s syvyys veden korkeus ojassa, cm suunta virtaussuunta, pää ja väli ilmansuunnat Kuormitusriski luokiteltiin veden virtausnopeuden ja valuma alueen pinta alan mukaan seuraavasti: riskin virtausnopeus cm/s suuruus kohtalainen > 69 45 69 30 45 20 29 suuri > 69 45 69 30 45 valuma alueen pinta ala ha 1 5 5 20 20 40 > 40 5 20 20 40 > 40 Luokittelun virtausnopeusluokat on poimittu eri maalajeille määritellyistä rajanopeuksista. Rajanopeudet vaihtelevat eri lähteissä pääasiassa välillä 30 80 cm/s. Koska maalajitietoa ei ollut käytettävissä, tehtiin luokittelu tunnettuihin muuttujiin perustuen. Tässä yhteydessä on käytetty virtausnopeutta, jota on painotettu valuma alueen pinta alalla. Pinta ala kuvaa eroosiota aiheuttavien virtaamien ajallista kestoa sekä uoman ns. kuljetuskapasiteettia vuoden sisällä. 2.2. Valuma alueet Puruveden valuma alue jakautuu kahdeksaan 3. jakovaiheen valuma alueeseen ja lähivaluma alueeseen, joka työteknisesti jaettiin neljään osaan. Nämä suurvaluma alueet jaettiin pienempiin uomakohtaisiin valuma alueisiin helpottamaan maastokartoitusta ja toimenpide esitysten tekemistä.

Kuva. Kolmannen jakovaiheen ja uomakohtaiset valuma alueet 7

8 2.3. Maastokartoitus Maastokartoitus, joka tehtiin touko marraskuussa 2013, kohdistettiin riskialueille. Kohdistamisessa käytettiin uoma analyysin lisäksi tehtyjä kuormitusselvityksiä (ely keskusten mittaustulokset vv. 2011 2012) ja paikallistuntemusta. Peruskarttamateriaalin lisäksi käytettävissä oli peltolohkorekisteri, metsäkeskuksen metsävaratiedot ja metsäojitusalueita koskeva paikkatietoaineisto. Riittävän yksityiskohtaista maaperäaineistoa ei ollut saatavilla, joten maaperän ominaisuudet kuormituksen kannalta arvioitiin maastossa. Kartoitus ja toimenpide esitykset tehtiin pienvaluma alueittain. Päähuomio oli kiintoaine ja ravinnekuormituksessa ja sen vähentämisessä. Toimenpide esitykset perustuivat valuma alueen pintaalaan ja maankäyttömuotoon sekä havaintoihin maaperän eroosioherkkyydestä ja kiintoaineen kulkeutumisesta. 3. Puruveden ravinne ja kiintoainekuormitus Puruveden kokonaiskuormitus koostuu valuma alueelta tulevasta luonnonhuuhtoumasta ja ihmistoiminnan aikaansaamasta ravinne ja kiintoainekuormituksesta sekä ilmalaskeuman kautta tulevasta kuormituksesta. Valuma alueen maapinta ala on 551 km2, josta 45 km2, eli noin 8 % on peltoa. Muu maapinta ala on lähinnä metsämaata. Valuma alue Pelto Metsä Vesi Yhteensä 04 181 30,8 355,0 439,8 825,5 04 182 1,8 13,6 2,3 17,7 04 183 2,8 13,7 0,6 17,2 04 184 3,5 52,3 17,5 73,3 04 185 1,1 13,9 0,9 15,8 04 186 0,2 8,1 0,6 8,8 04 187 0,7 14,5 1,2 16,3 04 188 2,5 27,3 2,1 31,9 04 189 1,2 8,2 0,1 9,6 yhteensä 45 507 465 1016 Taulukko. Vemala kuormitusjärjestelmän mukaiset pinta alat km2. Lähivaluma alueen (04 181) vesipintaalassa on mukana Puruveden järviallas. Puruveteen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta esitetään Vemala kuormitusjärjestelmän arviot kokonaistypen, fosforin sekä kiintoaineksen osalta. Järjestelmä arvioi kuormituksen määrää hydrologisten tekijöiden, maalajin, topografian, maankäyttömuotojen ja ihmistoiminnan vaikutusten perusteella. Luvut kertovat vuosien 2000 2011 keskimääräisen vuotuisen kuormituksen. Taulukoissa metsästä ja pelloilta tuleva kuormitus on jaettu luonnonhuuhtoumaan (lh) ja ihmistoiminnan aikaansaamaan kuormitukseen. Kohdassa pitoisuus (mg/l) olevat arvot ovat valuma alueelta lähtevän virtaaman pitoisuuksia. Lähialueen (04 181) pitoisuusluvut ovat koko Puruveden valuma aluetta koskevia. Laskeuma tarkoittaa ilmasta vesialueelle tulevaa kuormitusta.

9 Kuormituslukuja tulkittaessa on huomattava, että Vemala järjestelmä laskee lähivaluma alueeseen (04 181) kuuluvaksi myös koko Puruveden järvialtaan. Tämän vuoksi esim. ravinteiden pitoisuusluvut eivät ole vertailukelpoisia muiden valuma alueiden pitoisuuslukujen kanssa. typpi Metsä Pelto Asutus Piste Laskeuma Kuormitus Pitoisuus tn/v yht. m.talous lh yht. viljely lh Yhteensä mg/l 04 181 97,9 13,2 84,7 45,0 38,7 6,4 3,1 5,6 242,8 394 0,03 04 182 1,8 0,2 1,5 2,0 1,8 0,2 0,3 0,0 1,2 5 0,47 04 183 2,6 0,3 2,3 4,6 4,2 0,5 0,7 0,0 0,0 8 0,98 04 184 19,1 2,1 17,0 6,1 5,1 1,0 0,4 0,0 9,0 35 0,48 04 185 3,7 0,4 3,3 2,4 2,2 0,2 0,2 0,8 0,2 7 1,01 04 186 1,2 0,1 1,0 0,2 0,2 0,0 0,1 0,0 0,1 2 0,3 04 187 3,3 0,4 3,0 1,0 0,9 0,1 0,2 0,0 0,3 5 0,51 04 188 4,4 0,5 3,9 3,6 3,3 0,3 0,3 0,0 0,7 9 0,56 04 189 1,1 0,2 0,9 1,8 1,6 0,1 0,1 0,0 0,0 3 0,65 Yhteensä 135 17 117 66 57 8 5 6 254 467 Taulukko. Typen keskimääräiset (tn/v) valuma alueiden kuormitusarvot ja pitoisuusvirtaama 3 Typpikuorma tn/km2/v 2,5 2 1,5 1 0,5 0 04 185 04 184 04 183 04 187 04 181 04 188 04 189 04 182 04 186 Kuva. Typpikuorma keskimäärin pinta alayksikköä kohti eri valuma alueilta

10 fosfori Metsä Pelto Asutus Piste Laskeuma Kuormitus Pitoisuus kg/v yht. m.talous lh yht. viljely lh Yhteensä mg/l 04 181 2107 429 1679 4038 3899 139 482 326 4047 11002 0,93 04 182 78 15 63 202 194 8 46 0 19 346 48,28 04 183 81 16 66 349 335 13 89 0 0 519 92,48 04 184 334 61 273 494 476 18 68 0 150 1045 27,23 04 185 88 16 72 169 164 5 29 31 4 322 46,45 04 186 54 10 44 20 19 1 9 0 2 85 26,34 04 187 97 18 79 99 95 4 30 0 7 233 38,98 04 188 163 31 132 341 329 12 43 0 12 559 46,32 04 189 44 9 35 166 161 5 18 0 0 229 76,13 Yhteensä 3046 604 2442 5878 5673 204 814 358 4241 14338 Taulukko. Fosforin keskimääräiset (kg/v) valuma alueiden kuormitusarvot ja pitoisuusvirtaama Fosforikuorma kg/ha/v 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 04 185 04 187 04 184 04 188 04 189 04 181 04 183 04 186 04 182 Kuva. Fosforikuorma keskimäärin pinta alayksikköä kohti eri valuma alueilta kiintoaine Metsä Pelto Asutus Piste Laskeuma Kuormitus Pitoisuus tn/v yht. m.talous lh yht. viljely lh Yhteensä mg/l 04 181 4815 980 3836 1935 1622 313 0 10 0 6760 0,22 04 182 157 31 126 87 71 16 0 244 25,94 04 183 155 30 125 138 113 25 0 293 47,39 04 184 639 116 523 236 203 33 0 875 12,03 04 185 192 35 158 87 75 12 6 285 39,37 04 186 104 19 85 9 8 2 0 114 34,03 04 187 196 36 160 45 37 7 0 241 35,23 04 188 337 64 273 164 139 24 0 500 40,26 04 189 100 21 79 79 68 12 0 179 54,64 Yhteensä 6695 1330 5363 2779 2335 443 14 9490 Taulukko. Kiintoaineksen keskimääräiset (tn/v) valuma alueiden kuormitusarvot ja pitoisuusvirtaama

11 Kiintoainekuorma tn/km2/v 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 04 185 04 187 04 184 04 188 04 189 04 181 04 186 04 183 04 182 Kuva. Kiintoainekuorma keskimäärin pinta alayksikköä kohti eri valuma alueilta 3.1. Metsätalouden vesistökuormitus Metsäalueiden kuormitus tulee pääosin luonnonhuuhtoumana. Metsätaloustoimenpiteiden osuus metsämaalta tulevasta fosfori ja kiintoainekuormituksesta on noin 20 % ja typen kuormituksesta 12 %. Merkittävimmät kuormituksen aiheuttajat metsätaloudessa ovat turvemaiden kunnostusojitukset, avohakkuut ja metsänuudistamisen yhteydessä tehtävät maanmuokkaukset. Metsien lannoitusta keinolannoittein tehdään nykyään hyvin vähän, vain satunnaisesti. Puruveden valuma alueella soiden pinta ala on noin 9000 ha, mikä on 18 % metsämaan kokonaisalasta. Soista on ojitettu 80 %, joten ojitusala on 7200 ha ja 14 % metsämaan pinta alasta. Uudisojitukset on tehty pääosin 60, 70 ja 80 luvuilla ja kunnostusojitukset käynnistyivät 1990 luvulla. Kun ojitus kunnostetaan keskimäärin 30 40 vuoden välein, on kunnostusojituspinta ala koko valuma alueella laskennallisesti 200 ha ha/v. Kunnostusojituksen aiheuttama kiintoaine ja ravinnekuormitus on suurimmillaan ojitusvuonna ja sitä seuraavana vuonna. Kuormitus palautuu ennen ojitusta olleelle tasolle keskimäärin 10 vuoden kuluttua ojituksesta. Uudistushakkuiden pinta ala valuma alueella on viimeisen 5 vuoden aikana ollut keskimäärin 430 ha/v, mikä on 0,9 % koko metsämaan pinta alasta. Uudistushakkuualoista valtaosa muokataan metsänuudistamisen yhteydessä. Pintaeroosio irrottaa rikotusta maan pinnasta kiintoainesta ja sen mukana ravinteita aiheuttaen kuormitusta vesistöihin. Ravinnekuormitus kestää joitakin vuosia hakkuun jälkeen, kunnes ravinteita sitova kasvipeitteisyys lisääntyy ja pintamaan eroosio vähenee. Ravinteiden huuhtoutumista tapahtuu myös hajoavista hakkuutähteistä muutaman vuoden ajan hakkuusta. Tätä kuormitusta vähentää viime vuosina yleistynyt hakkutähteiden korjuu energiapuuksi. 3.2. Maatalouden vesistökuormitus Maatalouden kiintoaine ja ravinnekuormitus muodostuu monen tekijän yhteisvaikutuksena ja hehtaarikohtainen kuormitus vaihtelee voimakkaasti. Kuormituksen suuruuteen vaikuttaa luonnollisesti peltojen määrä ja sijainti vesistöön nähden. Puruveden valuma alueella peltojen pinta ala on 4450 ha ja

12 osuus maa alasta 8,1 % vaihdellen valuma alueittain 2,1 17,1 %.n välillä. Suurin peltojen osuus on Jouhenjoen valuma alueella. Lähinnä Puruvettä olevalla lähivaluma alueella peltojen osuus on 8 %. Eroosio aiheuttaa pelloilta kiintoainekuormitusta ja kiintoaineeseen sitoutuneiden ravinteiden huuhtoutumista vesistöön. Eroosioherkkyyteen vaikuttaa alueen kaltevuus, maalaji ja kasvipeitteisyys. Voimakkainta eroosio on silttipohjaisilla, kaltevilla peltoalueilla, jotka ovat kasvipeitteettömiä valuntahuippujen aikaan keväällä ja syksyllä. Peltoviljelyn aiheuttama ravinnekuormitus riippuu oleellisesti tuotantomenetelmistä, pellon käytöstä ja viljelytekniikasta. Pääosa kuormituksesta aiheutuu pelloilla käytettävistä lannoitteista, keinolannoitteiden sekä lannan ja virtsan käyttömääristä, käsittelystä ja levitystavoista. 3.3. Asutus ja pistekohtainen kuormitus Puruveden valuma alueen taajamien Kerimäen ja Punkaharjun jätevedet johdetaan Savonlinnan jätevesipuhdistamolle ja Kesälahden jätevedet puhdistamon kautta Pyhäjärveen. Puruveteen kohdistuva asutuksen kuormitus on siis vakituisesta ja loma asutuksesta aiheutuvaa hajakuormitusta. Sen osuus on ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta 10 prosentin luokkaa. Vesistöjen rehevöitymisen kannalta merkitystä on sillä, että asutuksen jätevesien fosfori on pääosin liukoisessa muodossa ja on välittömästi kasveille ja leville käyttökelpoista veteen joutuessaan. Puruveden kannalta merkittävin pistekohtainen kuormittaja on ollut Savisuon turvetuotantoalue Hepojoen Rauvanjärven valuma alueella. Turvetuotanto käynnistyi vuonna 1987 ja päättyi muutama vuosi sitten. Tuotantoa ei enää jatketa, vaan alueella tulevat alkamaan lupaviranomaisen edellyttämät jälkihoitotyöt. Yleissuunnitelmassa on esitetty tuotantoalueelle useiden hehtaareiden kosteikkoalueita. 3.4. Luonnonhuuhtouma ja laskeuma Kuormitusjärjestelmällä lasketun arvion mukaan luontaisen ja ihmistoiminnan aiheuttaman kokonaiskuormituksen osuudet Puruvedellä ovat: Fosfori Typpi Kiintoaine % % % luonnonhuuhtouma valuma alueelta 18 27 61 ilmalaskeuma veteen 30 54 0 Luontainen kuormitus yhteensä 48 81 61 Ihmistoiminnan aiheuttama kuormitus 52 19 39 Ilmasta tulevan laskeuman osuus kokonaiskuormituksesta on Puruvedellä keskimääräistä korkeampi, johtuen valuma alueen pienestä koosta vesialueeseen nähden. Luonnonhuuhtouman mukana tuleva kuormitus riippuu taas paljolti valuma alueen ominaisuuksista ja valunnan määrästä ja vaihtelee sen mukaan Puruveden eri osissa. Merkittävin luonnonhuuhtouman mukana tuleva ravinne on fosfori, joka on pääosin sitoutunut kiintoaineeseen. Suomalaisten järvien luontainen kehitys on hitaasti rehevöityvä, jota ihmistoiminnan vaikutukset nopeuttavat.

13 4. Vesiensuojelumenetelmät Tämä yleissuunnitelma keskittyy ulkoisen kuormitukseen ja valuma alueella tapahtuviin toimenpiteisiin. Vesialueilla tehtävät, sisäisen kuormituksen hillintään tähtäävät toimenpiteet esitetään suositusluonteisesti kohdassa 9. Ulkoisen kuormituksen merkitys korostuu matalilla lahtialueilla. Tämä näkyy mm. Puruveden taustaselvityksen mittaustuloksissa ja FCG:n toteuttamassa Jouhenjoen valuma alueen yleissuunnitelmassa. Siinä todetaan mm. että, ulkoisen kuormituksen sietoraja ylittyy Jouhenlahden vesialueella, ja että ulkoista kuormitusta on oleellisesti vähennettävä. Samantyyppinen tilanne on oletettavasti useilla Puruveden rehevöityneillä lahtialueilla. Ydinkysymys vesiensuojelun kannalta on, kuinka valuma alueelta tulevaa, luonnonhuuhtouman ylittävää kiintoaine ja ravinnekuormitusta voidaan hallita ja vähentää. Kuormitusta on pystyttävä ehkäisemään mahdollisimman paljon sen syntypisteessä, ts. on käytettävä menetelmiä, joilla kuormitus minimoidaan. Kun kuormitusta syntyy, on pyrittävä erilaisin vesiensuojeluratkaisuin pysäyttämään se mahdollisimman tehokkaasti valuma alueelle. Puruveden valuma alue kostuu lähes yksinomaan metsistä ja pelloista. Yksityiskohtaiset kuvaukset maa ja metsätalouden vesiensuojelumenetelmistä löytyvät useista toimialan ohjeista ja suosituksista. Seuraavassa esitetään tiivistetysti tärkeimmät maa ja metsätalouden vesiensuojelumenetelmät. 4.1. Metsätalous Uudistushakkuu ja maanmuokkaus koskemattomien suojavyöhykkeiden jättäminen vesistöjen ja uomien reunoille huomioiden maanpinnan kaltevuus ja maalaji puutavaran korjuun ajoitus ja kaluston valinta niin, että maanpinnan turhaa rikkomista voidaan välttää mahdollisimman keveiden ja vähän maanpintaa rikkovien muokkausmenetelmien käyttö, tarvittaessa kaivetaan lietekuoppia ja laskeutusaltaita muokkausalueiden purkupisteisiin uudistusalojen hakkuutähteiden korjuu energiapuuksi huomioiden ravinnesuositukset Kunnostusojitukset liian karujen ojitusalueiden jättäminen luonnontilaan turhan ojituksen välttäminen, kun puuston määrä riittää kuivatustehon ylläpitämiseen kaivun ajoitus kuivaan kauteen ja töiden jaksotus usealle vuodelle laskuojien perkaaminen vain tarvittaessa, virtaaman suuruus ja eroosioriskit huomioiden erilaisten vesiensuojelurakenteiden käyttö: kaivukatkot, lietekuopat, laskeutusaltaat, pohja ja putkipadot, suojavyöhykkeet, pintavalutuskentät, kosteikot virtaamien säätö ja ylivalumien hillintä padotusratkaisuilla 4.2. Maatalous lannoitemäärien säännöstely ravinnetaseiden mukaan, tarkat levitysmenetelmät ja ajoitus suljettu ravinnekierto karjatiloilla, lannan hallittu varastointi peltomaan kunnosta ja kuivatuksesta huolehtiminen kevennetyt muokkausmenetelmät

14 peltoalan pitäminen kasvipeitteisenä myös tuotantokauden ulkopuolella, suorakylvömenetelmän lisääminen turvepeltojen pitkäaikainen nurmiviljely säätösalaojituksen käyttö soveltuvilla kohteilla uomaeroosion hillintä pohjapadoilla, ojaluiskien loivennus ja suojaus valunnan hidastaminen luontaisille tulva alueille pato ja allasjärjestelyillä suojavyöhykkeiden jättäminen vesistöjen ja ojien reunoille huomioiden peltoalan kaltevuus ja maalaji maatalouskosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentaminen sekä luontaisten pintavalutuskenttien hyödyntäminen kemiallisten saostusmenetelmien käyttäminen erityiskohteissa 5. Vesiensuojeluesitykset Puruveden valuma alueelle Maastokartoituksessa tehtiin vesiensuojeluesitykset kuormituksen kannalta merkittäville riskikohteille. Riskin arviointi perustui paikkatietoanalyysiin ja maastohavaintoihin. Tärkeä muuttuja kuormitusriskin ja vesiensuojeluratkaisun kannalta on purkupisteen yläpuolisen valuma alueen suuruus. Esitykset tehtiin rajatuille osavaluma alueille, joiden keskikoko oli 192 ha. Osavaluma alueille esitettiin lähinnä pysyväisluonteisia vesiensuojelurakenteita kuten laskeutusaltaita, putkipato /allasrakenteita, pohjapatoja kosteikoita ja pintavalutuskenttiä. Esitysten määrä vaihteli valumaalueittain nollasta useampaan esitykseen riippuen kuormitusriskin suuruudesta ja myös luontaisista mahdollisuuksista tehdä erilaisia rakenteita. Esitykset eivät perustu mittauksiin, vaan silmävaraiseen arviointiin. Tämän vuoksi rakenteiden paikat ja mitoitus ovat suuntaa antavia. Joissain tapauksissa esitetty rakenne tarkempien mittausten jälkeen voi osoittautua myös toteutuskelvottomaksi. Kartoitustyön yhteydessä ei ole huomioitu maanomistusoloja eikä maanomistajien kantaa vesiensuojeluratkaisuihin. Tarkemmat rakennesuunnitelmat ja sopimukset maanomistajien kanssa tehdään kunkin rakenteen mahdollisen toteutuksen yhteydessä. 5.1. Vesiensuojelurakenteiden kuvaus Laskeutusallas Laskeutusaltaat ovat ojastokohtaisia vesiensuojelurakenteita. Niitä tehdään yleensä laskuojiin, joihin virtaa useiden sarkaojien vedet. Laskeutusaltaan toiminta perustuu vedenvirtausnopeuden hidastamiseen niin paljon, että veden mukana kulkeutuva kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle. Mitoitus tehdään yläpuolisen valuma alueen pinta alan perusteella niin, että virtausnopeus altaassa on enintään 1 cm/s ja veden viipymä altaassa vähintään tunti. Allaspinta alaa pitäisi olla 3 8 m2/valuma aluehehtaari ja allastilavuutta 2 5 m3/valuma aluehehtaari. Laskeutusaltaat soveltuvat karkean ja keskikarkean kiintoaineen pidättämiseen. Niillä voidaan vähentää kiintoaineskuormaa 30 50 %, parhaimmillaan jopa 60 70 %. Vaikutus tehostuu, jos allas voidaan sijoittaa muun vesiensuojelurakenteen yhteyteen. Esim. jos altaan vedet johdetaan pintavalutuskentän tai suojavyöhykkeen kautta vesistöön, voidaan pidättää myös hienojakoista kiintoainesta.

15 Kuva. Muutaman vuoden toiminnassa ollut laskeutusallas Vehkajärven valuma alueella Putkipato/allas rakenne Putkipato on ojaan tehtävä vesiensuojelurakenne, joka muistuttaa ojarumpua. Putkipadolla rajoitetaan padon läpi virtaavan veden määrää tulvahuippujen aikana, eli vettä varastoidaan hetkellisesti padon yläpuoliseen ojastoon. Tällöin veden virtausnopeus hidastuu, ja kuormitusriski pienenee. Putkipatoa voidaan käyttää erillisenä vesiensuojelurakenteena tai yhdessä laskeutusaltaan kanssa, jolloin padotus tehostaa merkittävästi altaan toimintaa. Putkipadot soveltuvat parhaiten käytettäviksi isoilla metsäojitusalueilla, joissa padon yläpuolella on riittävästi sarkaojastoa hetkellistä tulvitusta varten. Putkipato mitoitetaan siten, että kasvukauden aikana padon yläpuolisten ojien vesipinta pysyy riittävän alhaalla eikä haittaavaa padotusta synny. Tulvahuippujen aikana vesi nousee hetkellisesti padon yläpuolisessa ojastossa korkealle. Tulvahuiput ajoittuvat yleensä kasvukauden ulkopuolelle kevääseen ja syksyyn, jolloin tulvituksesta ei ole haittaa esim. metsänkasvulle. Tutkimusten mukaan putkipadon avulla voidaan tehokkaasti pienentää virtaamahuippuja, jonka seurauksena kiintoaineen huuhtoumaa on voitu vähentää parhaimmillaan yli 80 prosenttia. Puruveden valuma alueella putkipatoesityksiä tehtiin etupäässä metsäojitusalueille. Putkipadot esitettiin rakennettavaksi vasta seuraavan ojituksen yhteydessä, jos alueen ojasto oli stabiloitunut niin, ettei kiintoainekuormitusta ollut enää havaittavissa.

16 Kuva. Putkipadon toimintaperiaate, Metsätalouden vesiensuojelu Kuva. Rakennettu putkipato/allas. Kuva. Tulvitustilanne, Metsätalouden vesiensuojelu Virtaaman säätöpadot Virtaaman säätöpadot ovat kivistä tai puusta uomien pohjaan tehtyjä patorakenteita. Pohjapatoja käytetään hidastamaan tai tasaamaan veden virtaamaa laskuojassa siten, että veden nopeus ei ylivaluman aikaankaan ylitä uoman maalajin rajanopeutta. Pohjapatojen avulla voidaan vähentää uomien eroosiota sekä pidättää ojan pohjalla kulkeutuvaa karkeaa kiintoainesta. Koska pohjapadolla hidastetaan virtausnopeutta laskuojassa, on huolehdittava, että uoman poikkileikkausala on riittävän suuri ylivaluman aikaiselle vesimäärälle. Pohjapatoja voidaan sijoittaa useita peräkkäin, jolloin padoista muodostuu putousportaat. Pohjapadot sopivat yleensä hyvin kohteisiin, joissa on jo näkyvissä ojan syöpymistä tai syöpymisriski on suuri ojan perkaamisen jälkeen. Pohjapadon avulla voidaan tehostaa myös laskeutusaltaan ja kosteikon toimintaa.

17 Kuva. Poikkileikkaus pohjapadon rakenteesta Kuva. Rakennettu pohjapato ja uoman sivuluiskien muotoilu Kosteikko Kosteikolla tarkoitetaan patoamalla tai kaivamalla tehtyä osittain avovesipintaista rakennetta, jossa on syvän veden alue kiintoaineen pidättämiseksi ja matalan veden alueita virtaaman hidastamiseksi. Kosteikko toimii tehokkaasti, jos se on oikein mitoitettu. Kosteikon pinta alan tulisi olla 0,5 2 % yläpuolisen valumaalueen pinta alasta ja veden viipymän 1 2 vuorokautta. Kuitenkin tätä suositusarvoa pienemmätkin kosteikot voivat pidättää vedestä karkeaa kiintoainetta.

18 Kosteikkojen rakentamista suositellaan maatalousvaltaisille alueille, jossa maanmuokkausta tapahtuu vuosittain. Edullisin vaihtoehto on toteuttaa kosteikko sille luontaisesti soveltuvalle paikalle patoamalla, jolloin maanpintaa ei tarvitse rikkoa. Kosteikko tulisi asemoida tulva alueen yläpuolelle, ettei tulvavesi pääse vaikuttamaan kosteikon vedenpinnan tasoon. Mikäli kosteikko toteutetaan entiselle viljelymaalle, on pintamaa suositeltavaa kuoria muutaman kymmenen sentin syvyydeltä, koska ravinteet ovat sitoutuneet maan pintakerroksiin ja voivat taas vapautua kosteikossa. Kosteikon tulopäähän kaivetaan laskeutuvalle kiintoainekselle syvä, laskeutusaltaan tyyppinen alue. Se on voitava tarvittaessa tyhjentää, ja edellyttää siksi kulkuyhteyden tekemistä esim. pengermassoista. Kosteikon keskisyvyyden tulee olla vähintään 0,5 m. Pienellä keskisyvyydellä nopeutetaan vesikasvillisuuden muodostumista, jolla on vaikutusta sekä kiintoaineksen että ravinteiden pidättymiseen. Puruveden valuma alueen kartoituksessa kosteikkoesitykset tehtiin pääosin luontaisesti soveltuville joutomaa alueille. Peltoalueiden esitykset koskivat lähinnä esim. kosteuden takia vaikeasti viljeltäviä peltolohkoja. Maatalouskosteikkojen tarkempi kartoitus olisi edellyttänyt jo alkuvaiheessa neuvotteluja maanomistajien kanssa, mihin ei tässä kartoituksessa ollut mahdollisuutta. Samaan aikaan yleissuunnittelun kanssa on Karelian ammattikorkeakoulun toimesta tehty opinnäytetyönä maatalouskosteikoiden kartoitus paikkatietoanalyysiin perustuen. Kartoituksessa on neuvoteltu myös maanomistajien kanssa. kartoitus on omiaan täydentämään yleissuunnitelmaa näiltä osin. Kuva. Kosteikkoalueeksi soveltuva vaikeasti viljeltävä peltoalue Pintavalutuskenttä Pintavalutuskentällä tarkoitetaan tyypillisesti joutomaa aluetta, jonka kautta vedet johdetaan valumaalueelta vesistöön. Pintavalutuskentäksi sopii tasainen maa alue, jossa vesi suodattuu virratessaan kasvillisuuden seassa tai osittain pintaturpeen sisällä. Kentällä veden liike hidastuu ja vesi leviää tasaisesti laajalle alueelle. Vedet ohjataan kentälle ojien avulla, ja tukitaan mahdolliset oikovirtaukset.

19 Pintavalutuskentän suositeltava koko on vähintään 1 % kentän yläpuolisen valuma alueen pinta alasta Hyvin toimiva ja oikein mitoitettu pintavalutuskenttä suodattaa 70 90 % kiintoaineksesta ja jonkin verran liuenneita ravinteita. Mikäli suositusten mukaista alaa ei ole käytettävissä pintavalutuskentäksi, pienempikin ala riittää kiintoaineen pidättämiseen, vaikka pidätysteho laskee. Kiintoaineen pidätysteho on keskimäärin yli 50 %, kun pintavalutuskentän koko saavuttaa 0,5 % valuma alueen pinta alasta Puruvedelle esitetyt pintavalutuskentät ovat pääasiassa rannoilla sijaitsevia soistuneita maa alueita ja rantaluhtia. Niiden toimivuutta voi rajoittaa veden korkeuden vaihtelu Puruvedessä. Korkean veden aikaan osa kentistä on tulvaveden alla, ja vain korkeimmilla reunaosilla saavutetaan vesiensuojelullista tehoa. Kuva. Hummonlahden rantaluhtaa, soveltuu osittain pintavalutuskentäksi Kemialliset saostusmenetelmät Vesilaitoksilla käytössä olevia tunnettuja kemiallisia saostusmenetelmiä voidaan soveltaa myös maatalouden ja turvetuotannon valumavesien käsittelyyn. Kemiallinen saostus poistaa tehokkaasti fosforia vedestä. Menetelmän laajamittainen käyttöönotto edellyttäisi kuitenkin mittavia käytännön järjestelyjä kemikaalien varastointi ja annostelulaitteiden sekä koko järjestelmän huolto ja kunnossapitotöiden osalta. Valumavesien käsittelyssä kemialliset menetelmät tulevat kyseeseen vain poikkeustapauksissa korkeiden kustannusten vuoksi. Yleissuunnitelmassa ei ole erityisesti kartoitettu kemiallisen saostusmenetelmän kohteita. Menetelmä voisi soveltua esim. kohteisiin, joissa padotus ja pengerrysratkaisuilla on hoidettu viljelysmaiden kuivatusta.

20 6. Vesiensuojeluesitykset valuma alueittain Valuma alueille tehty kuormituksen riskianalyysi ja vesiensuojelutoimenpiteet esitetään 3. jakovaiheen valuma alueittain 1:20 000 karttoina. Kartoilla esitetään myös osavaluma alueiden rajat ja pinta alat. Lähivaluma alueen kartat alkavat Kerimäen pohjoisosasta ja päättyvät Kesälahden Villalan alueelle. Koska Puruveden taustaselvitysraportti vuodelta 2013 sisältää kuvaukset valuma alueiden maaperästä, maankäyttömuodoista ja kuormituksesta, ei niitä ole sisällytetty tähän yleissuunnitelmaan. Kustakin 3. jakovaiheen alueesta esitetään lyhyt kuvaus alueen erityispiirteistä vesiensuojelun kannalta sekä joitakin valokuvia tärkeimmistä kohteista. Jouhenjoen valuma alueelta on tehty erillinen selvitys (FCG 2013), jonka vesiensuojeluratkaisut esitetään karttoina myös tässä suunnitelmassa. 6.1. Myllyjoen Ruokojärven valuma alue 04.182 Valuma alueen pinta ala on 1767 ha, josta vesialaa on 232 ha. Keskimääräistä suuremman vesipinta alan muodostavat kymmenkunta pientä järveä ja lampea, joiden kautta vedet purkautuvat Puruveteen. Näillä on vesiensuojelullista merkitystä Puruveden kannalta. Mm. pellot, joita on yhteensä 180 ha ja 8 % maapintaalasta, sijaitsevat pääosin alueen pohjoisosassa, ja sieltä tulevat valumavedet päätyvät useiden järvialtaiden kautta Puruveteen. Soiden osuus metsämaan pinta alasta on 20 %. Pääosa ojitetuista suoalueista sijaitsee peltojen lailla alueen pohjoisosassa. Nämä alueet on myös kunnostusojitettu 10 vuotta sitten, joten lähivuosien metsäojitukset valuma alueella ovat vähäisiä. Uudistushakkuita alueella on tehty viime vuosina keskimäärin 15 ha/v, noin 1 prosentilla metsämaan pinta alasta. Alueella on puolenkymmentä luontaista kosteikkoa, joiden kautta yläpuolisia vesiä voidaan johtaa. Kaikkia kosteikkoja ei tarvitse varsinaisesti rakentaa, pelkkä vesien ohjailu riittää. Lisäksi on tarpeen tyhjentää ja laajentaa vanhoja lasketusaltaita sekä rakentaa muutamia altaita ja putkipatoja lisää.

21 Kuva. 10 vuotta vanha kunnostusojitusalue alueen pohjoisosassa, ojat stabiloituneet ja kuormitus vähentynyt Kuvat. Valuma alueella useita luontaisia kosteikkoalueita, joiden kautta vesiä voidaan johtaa.

Myllyjoen Ruokojärven valuma alue 04.182, pohjoisosa. 22

Myllyjoen Ruokojärven valuma alue 04.182, eteläosa 23

24 6.2. Jouhenjoen valuma alue 04 183 Valuma alueesta on tehty erillinen nykytila ja kuormitusselvitys sekä toimenpide esitykset FCG suunnittelu ja tekniikka Oy:n toimesta v. 2013. Seuraavassa esitetyt toimenpiteet kartalla. Jouhenjoen valuma alue 04 183, pohjoisosa

Jouhenjoen valuma alue 04 183, eteläosa 25

26 6.3. Kuonanjoen valuma alue 04 184 Valuma alue on suurin Puruveden 3. jakovaiheen alueista, 7328 ha. Vesialuetta on neljäsosa valuma alueen pinta alasta. Alueen suuret järvet, Kuonanjärvi ja Suuri Vehkajärvi on luokiteltu tyypiltään reheviksi ja vedenlaatunsa puolesta tyydyttäviksi. Alueelta Puruveteen kohdistuva kokonaiskuormitus on luonnollisesti korkein, koska valuma alue on suurin. Keskimääräinen kuormitus pinta alayksikköä kohti on myös korkeimpia, mikä kertoo valuma alueen ominaisuuksista. Purkupisteenä oleva Savonlahti on pahasti rehevöitynyt, ja pohjalietettä on kertynyt runsaasti. Peltojen osuus maapinta alasta on keskimääräistä pienempi, 6,2 %. Peltoalueet painottuvat Kuonanjärven alueelle. Ominaista valuma alueelle on turvemaiden suuri osuus. Niitä on 29 % metsämaan pinta alasta. Valtaosa turvemaista on ojitettu, ja ojitusalaa on kaikkiaan noin 1200 ha, neljännes metsämaan alasta. Ojitusalueet sijaitsevat valuma alueen etelä ja itäosissa niin, että alueilta tulevat vedet valuvat molempien isojen järvialtaiden kautta Puruveteen. Alue on topografialtaan tasaista ja luontaisia, käyttökelpoisia kosteikkoalueita on vähän. Eri puolille valumaaluetta on esitetty 15 ha kosteikoita ja 10 ha pienikokoisia pintavalutuskenttiä. Pienen Vehkajärven itäpuolelle on kaivamalla perustettu yksi 3 hehtaarin kosteikko. Merkittävin esitetty rakenne on noin 100 hehtaarin laajuinen pintavalutuskenttä ennen valuma alueen purkupistettä. Ratkaisuna on esitetty, että joutomaaluhtaa käytettäisiin padottamalla ylivalumavesien tulvitusalueena. Pääosa kiintoaineksesta ja siihen sitoutuneista ravinteista tulee ylivalumien mukana keväällä ja syksyllä. Tulvituksen tarkoituksena on ylivalumien tasaaminen ja kiintoaineksen pysäyttäminen luhta alueelle. Teknisesti voi olla hankala saada alueelle hyvin toimivaa ratkaisua, koska valuma alue ja virtaamat ovat suuria. Rakenne edellyttää tarkkaa suunnittelua ja lupamenettelyä. Putkipatoja ja laskeutusaltaita on esitetty lähinnä metsäojitusalueille. Ojitusalueista reilu puolet on kunnostusojitettu viimeisen 20 vuoden aikana ja alle 10 vuotta vanhoja ojitusalueita on 300 ha. Ojitusalueet ovat kohtalaisen suuria, joten putkipadot käyvät hyvin valunatahuippujen tasaamiseen ja kiintoainekuorman vähentämiseen. Altaat ja putkipadot on pääosin esitetty rakennettavaksi seuraavan ojituksen yhteydessä. Valuma alueen vuotuinen metsänuudistusala on ollut 44 ha, eli 0,84 % metsäalasta. Kuva. Kuonanjoen tulvitusalue Kuva. Pintavalutusalue Kuonajäven rannalla

27 Kuva. Rakentamisvaiheessa oleva 3 hehtaarin kaivamalla tehty kosteikko Pienen Vehkajärven ja Riitasensuon välillä Kuva. Kosteikko peltoalueiden alapuolella Suuren Vehkajärven rannalla Esitetty rakennettavaksi patoamalla ja pengertämällä

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Vehkajärven länsiosa 28

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Pieni Vehkajärvi 29

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Vehkajärven eteläosa 30

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Konnanjoki 31

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Sakaleen alue 32

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Päihinen 33

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Kuonanjärven pohjoisosa 34

Kuonanjoen valuma alue 04 184, Kuonanjoki ja Savonlahti 35

36 6.4. Hepojoen Rauvanjärven valuma alue 04.185 Valuma alueen pinta ala on 1583 ha, josta vesialaa on 85 ha. Alueella on lähes umpeen kasvaneen Rauvanjärven lisäksi yksi pienikokoinen lampi. Käytännössä koko valuma alue purkaa vetensä rehevöitynen Rauvanjärven kautta Puruveteen. Järvi on toiminut yläpuolisen kiintoainekuorman laskeutusaltaana, ja Puruveden kannalta on merkitystä sillä, kuinka Rauvanjärvi syöttää kuormitusta jatkossa Puruveteen. Kiintoaine ja fosforikuormitus on pinta alayksikköä kohti Puruveden valuma alueista korkein. Alueen merkittävin kuormitus on tullut Savisuon turvetuotantoalueelta lähes 30 vuoden ajan. Tuotanto on nyt päättynyt ja jälkitöitä ajatellen on tärkeää saada alueen pintaeroosio hallintaan sitovan kasvillisuuden avulla. Suunnitelmassa esitetään tuotantoalueelle myös kosteikkoalueita 3 mahdolliseen paikkaan. Tärkein on eteläisin kosteikko, jonka pinta ala riittää kohtuullisesti yläpuoliselle noin 500 hehtaarin valuma alueelle. Näiden lisäksi valuma alueelle esitetään kosteikoita ja pintavalutuskenttiä Rauvanjärven ja Puruveden ranta alueille. Toteuttamiskelpoisia alueita on yhteensä vähintään 15 ha. Valuma alueella on peltoja hieman keskimääräistä vähemmän, mutta turvemaiden osuus on korkein, 30 % metsäalasta. Ojitusalueet on pääosin kunnostusojitettu viimeisen 15 vuoden aikana, joten metsäojitukset lähivuosina ovat vähäisiä, Uudistushakkuita on tehty keskimäärin 13 ha/v eli noin prosentilla metsäalasta. Pelto ja ojitusalueiden vedet voidaan johtaa mahdollisesti rakennettavien kosteikkoalueiden kautta. Kuva. Turvetuotantoalueen alaosaa, jolle on esitetty kosteikkoalueen perustamista

37 Kuva. Turvetuotantoalueelta tuleva syöpyvä ja kiintoainesta kuljettava laskuoja. Ojaan on esitetty virtaaman hidastamista pohjapadoilla. Kuva. Rauvanjärven ranta alueelle on esitetty kosteikko ja pintavalutusalue

Rauvanjärven Hepojoen valuma alue 04 185, Savisuon alue 38

Rauvanjärven Hepojoen valuma alue 04 185, Rauvanjärvi 39

40 6.5. Myllypuron Särkänojan valuma alue 04.186 Valuma alue on kooltaan 881 hehtaaria, ja se on pienin Puruveden alueista. Peltojen osuus maapinta alasta on vain parisen prosenttia, ja peltoalueet sijaitsevat valuma alueen pohjoispäässä. Valuma alueella on puolenkymmentä pientä lampea ja järveä, joiden kautta pääosa vesistä purkautuu Puruveteen. Keskimääräiset kuormitusarvot ovat pienimpiä tältä alueelta. Turvemaita on keskimääräistä enemmän, 220 ha ja 28 % metsämaan pinta alasta. Ojitusalueita on 180 ha, ja niille on esitetty vesiensuojeluratkaisuna muutamia putkipatoja ojituksen yhteydessä rakennettavaksi. Uudistushakkuuala on ollut keskimäärin 7 ha/v. Valuma alueen pääuoma Myllypuro on alimman lammen jälkeen paikoin syöpynyt, ja eroosio jatkuu. Uomaan on esitetty virtaaman hidastamiseksi pohjapatoja ja uoman suistoalueelle patoamalla rakennettava kosteikko, josta valumavedet on tarkoitus levittää Puruveden rantaluhta alueelle pintavaluntana. Kuvat. Myllypuron suistoon esitetyt kosteikko ja pintavalutusalueet

Myllypuron Särkänjoen valuma alue 04 186, Pohjoisosa 41

Myllypuron Särkänjoen valuma alue 04 186, eteläosa 42

43 6.6 Mörköjoen valuma alue 04.187 Valuma alueen pinta ala on 1600 ha, josta vesialaa on reilut 100 ha. Hummonjärvi ja muutama pieni lampi sijaitsevat valuma alueen pohjoisosassa kuten myös pääosa peltoalueista. Peltopinta ala on pieni, 4 % maaalasta, ja peltojen valumavedet tulevat pääosin em. järvialtaiden kautta. Turvemaita on keskimääräistä enemmän, 28 % metsämaasta. Noin puolet ojitusalueista purkaa vetensä pienempien järvialtaiden kautta. Valuma alueen eteläosan ojitusalueet laskevat suoraan pääuoman Mörköjoen kautta Puruveteen. Metsänuudistamisala on ollut keskimäärin 10 ha/v. Alueen pohjoisosaan on esitetty 3 kosteikkoaluetta, joiden kautta peltoalueiden vesiä voidaan johtaa. Valuma alueen eteläosan metsäojitusalueiden vesiä kootaan uusilla kokoojaojilla muutamaan purkupisteeseen, joihin on esitetty putkipatoja lasketusaltaineen. Pääuoma, Mörköjoki on eteläosastaan syöpynyt ja eroosioherkillä alueilla. Uomaan on esitetty virtaaman hidastamista yli kilometrin matkalle. Kuva. Peltoalueen laskuoja, jonka vedet ohjataan viereiselle kosteikkoalueelle Kuva. Eroosioherkän alueen valtaoja kuljettaa kiintoainesta, esitetty virtaaman hidastamista

Mörköjoen valuma alue 04 187, pohjoisosa 44

Mörköjoen valuma alue 04 187, eteläosa 45

46 6.7. Hälvänjoen valuma alue 04 188 Valuma alue on toiseksi suurin Puruveden 3. jakovaiheen alueista, kokonaisala on noin 3200 ha. Alueella on yli 20 vaihtelevan kokoista järveä ja pikkulampea yhteispinta alaltaan yli 200 ha. Ne sijoittuvat eri puolille valuma aluetta, ja niillä on merkitystä alueelta tulevan kuormituksen tasaajana. Peltojen osuus on keskimääräinen, hieman yli 8 % maa alasta. Peltoalueita on ympäri valuma aluetta, mutta painottuvat lähemmäs Puruvettä. Suuri osa peltojen valuma alueista purkaa vetensä kahteen alueen pääuomaan, Hiukkjokeen ja Hälvänjokeen ilman välissä olevia järvialtaita. Turvemaita on neljäsosa metsämaasta ja ojituspinta ala on yli 500 ha. Alueet on kertaalleen kunnostusojitettu 20 vuotta sitten, ja metsäojituksia on merkittävämmin odotettavissa 10 20 vuoden kuluttua. Ojitusalueet painottuvat Hälvänsuon alueelle, jossa on yli 200 hehtaarin yhtenäinen alue. Vuotuinen uudistushakkuupinta ala koko valuma alueella on ollut 20 ha. Valuma alueelle on esitetty puolenkymmentä kosteikkoa, joista merkittävin on Hiukkajoen 1000 hehtaarin valuma alueella. Kosteikon perustaminen edellyttää lupamenettelyä. Metsäojitusalueiden vesiensuojelun kannalta Hälvänsuon luhta on merkittävä pintavalutusalue. Luhta on ympäröiviä metsäalueita alempana, joten käyttö pintavalutukseen on mahdollinen. Laajoille ojitusalueille on esitetty lisäksi ylivalumien tulvitusta putkipatojen avulla. Ne kannattaa rakentaa seuraavan ojituksen yhteydessä, koska vanhat ojat ovat stabiloituneet ja kuormitus on vähäistä. Valuma alueella on jonkin verran syöpyviä laskuojia. Virtaaman hidastamista pohjapadoilla on esitetty 1,7 kilometrin matkalle. Kuva. Hiukkajoen alajuoksulle on esitetty kosteikko luhta ja suoalueelle

47 Kuva. Hälvän luhta alue toimii pintavalutusalueena Kuvat. 20 vuotta vanha metsäojitus Hälvän alueella, ja syöpyvä laskuoja valuma alueen latvaosilla

Hälvänjoen valuma alue 04 188, Hiukkajoki 48

Hälvänjoen valuma alue 04 188, itäosa 49

Hälvänjoen valuma alue 04 188, länsiosa 50

Hälvänjoen valuma alue 04 188, Hälvänsuo 51

52 6.8. Siimesjoen valuma alue 04.189 Valuma alue on kooltaan pieni, 960 ha. Alueella ei ole järvialtaita, vaan pienvaluma alueet purkavat vetensä pääuoman, Siimesjoen kautta Puruveteen. Peltojen osuus on suuri noin, 13 % maapinta alasta ja ne rajoittuvat alueen halki kulkevaan pääuomaan. Turvemaiden osuus on vähäinen. Metsäojituksia ja uudistushakkuita tehdään keskimäärin 10 ha vuosittain. Alueelle on esitetty muutamia kosteikkoja 6 hehtaarin alueelle. Suurin on Siimesjoen suistossa oleva luontainen kosteikkoalue. Myös muutamalle vettyvälle peltolohkolle on esitetty kosteikon perustamista. Korkeuseroista johtuen, alueella on paljon syöpyviä laskuojia. Virtaaman hidastamista pohjapadoilla on esitetty 1,2 kilometrin matkalle. Kuvat. Esitettyjä kosteikkoalueita Siimesjoen suistoon ja peltoalueelle

53 Kuva. Syöpyvä laskuoja Siimesjoen valuma alue 04 189

54

55 6.9. Lähivaluma alue 04 181 Koko lähivaluma alueen maapinta ala on 38 600 ha. Peltoalueita on reilut 3000 ha, 8 % maapinta alasta. Pelloilla on vesiensuojelun kannalta merkitystä erityisesti silloin, kun ne sijaitsevat lähellä Puruveden rantaaluetta. Turvemaita on 5100 ha eli 14 % metsämaasta ja ojitusalueita reilut 4000 ha. Uudistushakkuita on viimeisen 5 vuoden aikana tehty keskimäärin 313 ha/v, mikä on 0,9 % metsämaan pinta alasta. Turvemaiden laskennallinen ojituspinta ala on 117 ha koko lähivaluma alueella. Kerimäen alue Vesiensuojelun kannalta merkittäviä alueita Kerimäen lähivaluma alueella ovat Pihlajaniemen ja Ängervöisen ympäristön pelto ja metsäojitusalueet, Kumpurannan ja Puntusen järvien alueet sekä Lautalahden, Ruokolahden ja Haapaniemen lähivaluma alueet. Pääasiallinen vesiensuojelumenetelmä ovat kosteikot ja pintavalutuskentät, joita Kerimäen lähivalumaalueelle on esitetty kaikkiaan 58 ha 28 eri paikkaan. Esitetyt alueet ovat pääosin luontaisia kosteikkoalueita. Koska peltoalueiden merkitys lähivaluma alueella korostuu, on paikallaan täydentää suunnitelmaa yksityiskohtaisemmalla peltokosteikoiden suunnittelulla. Kuva. pienialainen kosteikkoalue Ängervöisen alueella. Kosteikolle ohjataan yläpuolisia vesiä, rakennettavissa pienin kustannuksin

56 Kuvat. Lamperonsuon virheojitus Kumpurannassa palautumassa luonnontilaan. Hyväkuntoinen vanha laskuoja esitetään padottavaksi, jolloin ylivalumia ja ojaeroosiota voidaan vähentää Kuva. Pellon alalaita esitetty osaksi laajempaa kosteikkoaluetta Lautalahden valuma alueella

57 Punkaharjun alue Punkaharjun lähivaluma alue ulottuu Punkaharjun taajamasta Putkiniemen itäpuolelle. Rehevöityneitä lahtialueita on useita: Sorvaslahti, matala suljettu lahtialue, jossa vesi vaihtuu hitaasti, Enanlahti ja Naaranlahti sekä Putkiniemen pienet lahtialueet. Lahtialueille laskee muutamia isoja valtaojia tai joeksi laskettavia uomia, joiden valuma alueet ovat 500 1000 hehtaaria. Pääosa peltoalueista rajoittuu näihin uomiin tai Puruveden ranta alueelle. Naaranlahden lähivaluma alueella on myös isoja ojitettuja turvemaaalueita lähellä Puruveden ranta alueita. Suurimpien uomien suistoalueilta on löytynyt useita luontaisia kosteikko ja pintavalutusalueita. Kaikkiaan Punkaharjun lähivaluma alueelle on esitetty 40 hehtaaria kosteikoita ja pintavalutuskenttiä. Koska peltoja on runsaasti Puruveden ranta alueella, tulisi suunnitelmaa täydentää tarkemmalla peltokosteikoiden suunnitelmalla, esim. tehdyn opinnäytetyön pohjalta. Suuri osa ojitetuista turvemaista purkaa vetensä suunniteltujen kosteikkojen kautta. Ojitusalueille on esitetty myös lasketusaltaita ja putkipatoja. Metsäojitukset ovat noin 20 vuotta vanhoja, joten kunnostusojitukset ovat ajankohtaisia 10 20 vuoden kuluttua. Kuva. Pintavalutuskenttä Sorvaslahden rannalla. Lasku uoman vedet on tarkoitus johtaa pintavaluntana luhta alueelle johto ojilla ja tukkimalla oikovirtaukset.

58 Kuva. Sorvaslahden ranta alueita Kuva. Hirsivalkamajoen suistoalue Naaranlahdessa. Valuma alue 920 ha, pääuomaan on esitetty 4 hehtaaria kosteikko ja pintavalutusalueita.

59 Kesälahden alue Kesälahden lähivaluma alue käsittää koko Puruveden länsirannan Putkiniemestä Hummonlahteen ja Villalan alueelle. Vesiensuojelullisesti tärkeimmät alueet ovat Kesälahden taajamasta etelään, johon peltoja metsäojitusalueet painottuvat. Rehevöitynein alue on Ristilahti. Suljettuun lahteen laskee mm. 1700 hehtaarin Haukkolanjoen valuma alue ja sen pohjoispuolelle Myllyjoen 1000 hehtaarin valuma alue. Muita isoja valuma alueita ovat Lessinpuron ja Kesälahden taajama alueelta laskevan Myllyjoen valuma alueet. Taajamasta pohjoiseen valuma alue on kapea. Suurin uoma on Vinkuvanjoki, jonka 1300 hehtaarin valumaalueella on myös paljon viljelysmaita. Rehevöityneimmät lahtialueet ovat pohjoisosassa Hummonlahti ja Suokonlahti, johon Hamalonsuon suuri ojitusalue laskee. Kesälahden lähivaluma alueelle on esitetty kosteikkoja 44 ha ja 26 erillistä kohdetta. Kosteikkojen toteutus on jo käynnistynyt 7 hehtaarin alueella. Pintavalutuskenttiä lähinnä Puruveden ranta alueille on esitetty 17 ha. Suurin alue on Hamalonsuolla, jonne on juuri valmistunut myös erillinen, koko suoaluetta koskeva vesiensuojelusuunnitelma. Lähivaluma alue on topografialtaan vaihtelevaa. Eroosioherkille alueille on esitetty virtaaman hidastamiseksi pohjapatorakenteita yhteensä vajaalle 5 kilometrin matkalle. Laskeutusaltaita ja putkipatorakenteita on esitetty kaikkiaan 62 kpl. Metsäojitusalueille rakenteet tehdään pääosin vasta seuraavan ojituksen yhteydessä.

Kuvat. Juuri toteutettuja erilaisia kosteikkoratkaisuja Kesälahden lähivaluma alueella 60

61 Kuva. Toteutusvaiheessa oleva suurikokoinen laskeutusallas Ristilahteen laskevalla valuma alueella Kuva. Hamalonsuolle suunniteltu pintavalutuskenttä

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Pihlajaniemi itäpuoli 62

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Pihlajaniemi länsipuoli 63

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Ängervöinen 64

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Vasamanlahti, Levälahti 65

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Kumpuranta itäpuoli 66

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Rauvanniemi 67

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Kumpuranta 68

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Kaarinselkä, Hautalahti 69

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Kerimäki kirkonkylän pohjoispuoli 70

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Lautalahti, Ruokolahti 71

Lähivaluma alue 04 181 (04 18a), Haapaniemi, Nunnalahti 72

Lähivaluma alue 04 181 (04 18b), Sorvaslahti, Hiisjoki 73

Lähivaluma alue 04 181 (04 18b), Sorvaslahti, Vehkaoja 74

Lähivaluma alue 04 181 (04 18b), Liitolahti, Turtianniemi 75

Lähivaluma alue 04 181 (04 18b), Enanniemi 76

Lähivaluma alue 04 181 (04 18b), Enanlahti, Kapa Jaakonoja 77

Lähivaluma alue 04 181 (04 18b), Enanlahti itäpuoli 78

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Susijärvi, Susiniemi 79

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Hanhijoen valuma alue 80

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Hirsivalkamajoen valuma alue 81

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Pahatso 82

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Vaara 83

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Putkiniemi 84

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Kuolemanlamminjoen valuma alue 85

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Myllyjoen valuma alue itäosa 86

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Myllyjoen valuma alue länsiosa 87

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Ristilahti 88

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Ruokkeenniemi 89

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Ukonlahti 90

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Lessinpuro, Mehonmäki 91

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Kesälahden kirkonkylä, Poroniemenlahti 92

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Poroniemi 93

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Aittolahti, Vinkuvanjoen valuma alue etelä osa 94

Lähivaluma alue 04 181 (04 18c), Vinkuvanjoen valuma alue pohjoisosa, Vihviläissuo 95

Lähivaluma alue 04 181 (04 18d), Särkänpää 96

Lähivaluma alue 04 181 (04 18d), Hummonlahti, Hamalonsuo 97

98 7. Vesiensuojeluesitysten yhteenveto ja kustannukset Valuma alue Kosteikot Pintavalutus Virtaaman Erillinen Putkipato Laskeutus Lisäsäätö kentät pohjapato allas allas ojat kpl ha kpl ha m kpl kpl kpl m 04 182 Myllyjoen Ruokojärven 7 11 2 12 04 183 Jouhenjoen 4 4 2 7 5 04 184 Kuonanjoen 8 15 5 104 883 7 22 20 89 04 185 Rauvanjärven Hepojoen 5 23 1 3 819 2 2 5 83 Lähivaluma alue 18a 21 39 7 19 203 2 13 15 395 Kerimäen alue yht. 45 92 15 126 1905 18 39 57 567 04 188 Hälvänjoen 5 9 1 21 1693 3 15 4 575 04 189 Siimesjoen 6 6 1215 1 Lähivaluma alue 18b 12 17 1 4 624 8 11 Lähivaluma alue 18c 14 8 6 11 1058 2 8 1 Punkaharjun alue yht. 37 40 8 36 4590 5 31 17 575 04 186 Myllypuron Särkänojan 1 2 1 7 156 1 3 1 04 187 Mörköjoen 3 4 1 1 1308 1 5 6 885 Lähivaluma alue 18c 21 42 4 11 4153 8 19 30 608 Lähivaluma alue 18d 5 2 2 7 602 2 5 8 Kesälahden alue yht. 30 50 8 26 6219 12 32 45 1493 Puruveden valuma alue yht. 112 182 31 188 12714 35 102 119 2635 Taulukko. Esitetyt vesiensuojelurakenteet alueittain Taulukossa ovat mukana myös valmiiksi rakennetut kosteikot, joita on Kesälahden ja Kerimäen alueella yhteensä 10 ha. Kosteikot on rakennettu aivan viime vuosina kemeran luonnonhoitovaroin. Luvuissa on myös 10 ha sellaisia luontaisia kosteikoita, joita ei tarvitse rakentaa. Suunnitteluvaiheessa olevia kosteikoita ja niihin liittyviä pintavalutuskenttiä on eri puolilla Puruveden valuma aluetta muutamia. Kosteikkojen rakentaminen on siis käynnistysvaiheessa. Esitetyt kosteikkoalueet ovat keskimäärin 1,6 ja pintavalutusalueet 3 hehtaarin kokoisia. Suurin yhtenäinen rakenne on Kuonanjoen luhtaan esitetty 94 hehtaarin tulvitusalue, joka on taulukossa merkitty pintavalutuskentäksi. Kosteikkoja, joiden yläpuolinen valuma alue on yli 1000 ha, ja joiden rakentaminen edellyttää vesioikeudellista lupamenettelyä, on kaikkiaan kymmenkunta eri puolilla Puruvettä. Kosteikkojen rakentamiskustannus riippuu oleellisesti menetelmästä ja kaivutyön määrästä. Esitetyt kosteikot ovat valtaosin patoamalla ja pengertämällä toteutettavia. Kosteikon perustamisen keskikustannuksena on käytetty maatalouskosteikkojen ei tuotannolisen tuen 11 500 euron kustannusta. Virtaaman säätö toteutetaan erilaisilla pohjapatoratkaisuilla. Kustannuksissa on arvioitu rakennettavaksi virtaaman hidastamiseen tarkoitettuja patoja keskimäärin 100 metrin välein. Pohjapatojen toteutustapa ja kustannus vaihtelee valuma alueen koon mukaan. Putkipadoista ja laskeutusaltaista lähes puolet on