Katsaus Matti Hannuksela ja Soili Mäkinen-Kiljunen Ristiin reagoivat ruoka-allergeenit Ristiallergialla tarkoitetaan allergiaoireita, joita aiheuttavat useissa tapauksissa eri sukuihin kuuluvat kasvit ja joskus jopa eläimet ja selkärangattomat sen jälkeen, kun henkilö on herkistynyt yhdelle niistä. Tunnetuin ristiallergiaryhmä ovat koivun siitepöly ja monet hedelmät, juurekset, palkokasvit ja pähkinät. Toiseen, melko yleiseen ryhmään kuuluvat pujo, selleri, porkkana ja monet sarjakukkaisiin kasveihin kuuluvat mausteet. Luonnonkumi (lateksi), avokado ja banaani muodostavat yhden ristiallergiaryhmän rungon. Ruusukasveihin kuuluvissa hedelmissä ja marjoissa sekä myös palkokasveissa, pähkinöissä ja siemenissä on toistensa kanssa ristiin reagoivia lipidienkuljetusproteiineja (nonspecific lipid transfer protein, LTP), jotka eivät reagoi ristiin koivun siitepölyn kanssa. LTP allergian laajuutta Suomessa ei vielä tunneta. Pähkinöiden ja siementen ristireaktioiden taustalla on myös useita varastoproteiiniryhmiä. R istiallergia koivun siitepölyn ja hedelmien ja juuresten välillä huomattiin Suomessa 1970 luvun alkupuolella (Hannuksela ja Lahti 1977). Aluksi tämä yllättävä havainto herätti hämmennystä ja melkoisia epäilyjä siitä, voisivatko hedelmien ja juuresten aiheuttamat oireet olla tosia ja kaiken lisäksi allergisia. Niiden uskottiin olevan ei allergisia, kasvilektiinien aiheuttamia. Jatkotutkimukset kuitenkin osoittivat, että kyseessä oli todellinen allergia (Björkstén ym. 1980). Keski ja Pohjois Euroopassa ristiallergia liittyy koivun siitepölyallergiaan (taulukko 1). Etelä Euroopassakin hedelmäallergioita todettiin mutta ei sanottavasti juuresallergioita. Ne eivät olleet selvästi yhteydessä mihinkään siitepölyallergiaan. Taulukko 1. Tärkeimmät hedelmien, marjojen, juuresten ja mausteiden muodostamat ristiallergiaryhmät. LTP = lipidienkuljetusproteiini. Allergeeniryhmä Tärkeimmät allergeenit Tärkeimmät ristiin reagoivat ruoka-aineet Koivu-juures-hedelmä- Koivun siitepöly. Bet v 1 Pähkinät, omena, päärynä, persikka, kirsikka, luumu, litsi, kiivi, kaki (sharon, mauste ja Bet v 2 (= profiliini) persimoni), peruna, tomaatti, paprika, porkkana, selleri, palsternakka, lanttu, fenkoli, kumina, sinappi, kurkuma, kaneli, inkivääri, valko- ja mustapippurit, soija, muut pavut, mansikka Pujo-selleri-porkkana- Pujon siitepöly. Art v 4 Selleri, porkkana, palsternakka, kumina, fenkoli (siemen), korianteri (siemen), mauste (= profiliini) anis (siemen), paprika, valko- ja mustapippuri, mango, sipuli, valkosipuli, purjo, auringonkukan siemenet, kiivi Lateksi-hedelmä- Lateksi Hev b 6.01 ja Avokado, kastanja, banaani, kiivi, papaija, meloni vihannes Hev b 6.02 (= heveiini) Ruusukasvi-LTP Persikka Pru p 3 (LTP) Persikka, kirsikka, aprikoosi, luumu, manteli, omena, päärynä, ruusunmarja, mansikka, pähkinät, viinirypäle, appelsiini, sitruuna, maapähkinä, parsa, maissi, ohra, vehnä, riisi, sipuli, selleri, tomaatti, kaali, munakoiso, salaatti, soija, siemenet, pujo, kukkakaali Duodecim 2007;123:1955 62 1955
Kuva 1. Noin puolet koivun siitepölylle allergisista reagoi myös useisiin tuoreisiin juureksiin ja vihanneksiin. Kuvassa peruna, paprika, tomaatti, luumu, litsi, selleri, porkkana, palsternakka, fenkoli, mausteita ja soijaa. 1980 luvulla luotiin käsite selleri pujo mausteallergia, johon liittyi usein myös porkkana allergia (Egger ym. 2006). Pujoa lukuun ottamatta selleri, porkkana ja allergeeniset mausteet kuuluvat pääasiassa sarjakukkaisten (putkikasvien) heimoon. Muitakin rikkaruoho ruokaristiallergioita on useita, mutta niiden merkitys on vähäisempi. Rikkaruoho ruokaristiallergiat ovat Keski ja Etelä Euroopassa tavallisempia kuin Suomessa, ja meillä juures ja mausteallergioiden todettiin 1980 luvulla liittyvän kiinteämmin koivuallergiaan. Seuraavalla vuosikymmenellä huomio kiintyi luonnonkumin eli lateksin ja hedelmien (avokado, kastanja, banaani, kiivi ja papaija) väliseen ristiallergiaan (Blanco ym. 1994). Noin puolet lateksiallergisista sai oireita yhdestä tai useammasta hedelmästä (Mäkinen-Kiljunen 1994). Lateksin ja hedelmien allergeeneja on sittemmin tutkittu ansiokkaasti Suomessa (Karisola ym. 2005). Viime vuosina on kiinnitetty huomiota lipidienkuljetusproteiinien (lipid transfer protein, LTP) aiheuttamiin usein hyvin voimakkaisiin reaktioihin. Näitä proteiineja on erityisesti ruusukasveihin kuuluvissa hedelmissä ja marjoissa mutta myös muissa kasviheimoissa (Ballmer Weber 2002) (taulukko 1). Palkokasvit, pähkinät ja siemenet kuuluvat usein eri kasviheimoihin, mutta niiden varastoproteiinit ovat rakenteellisesti samankaltaisia ja varsinkin serologiset ristireaktiot tavallisia (Beyer 2003, Ferreira ym. 2004). Koivu hedelmä juuresallergia Hedelmä, peruna, porkkana ja selleriallergioita (kuva 1) raportoitiin Keski Euroopasta jo 1900 luvun alkuvuosista lähtien yksittäisinä tapauksina, mutta niiden yleisyydestä ei tuolloin ollut tietoa. Suomessa niiden huomattiin liittyvän koivunsiitepölyallergiaan siten, että noin kaksi kolmasosaa koivulle allergisista reagoi ihotesteissä yhteen tai useampaan tuorevihannekseen, kuten porkkanaan, selleriin, palsternakkaan, perunaan, tomaattiin, omenaan ja persiljaan (Hannuksela ja Lahti 1977, Lahti ja Hannuksela 1978). Kliinisten oireiden ja ihotestituloksen välillä todettiin 80 90 %:n konkordanssi. Myös muutama prosentti koivun 1956 M. Hannuksela ja S. Mäkinen-Kiljunen
siitepölyyn reagoimattomista atopiapotilaista reagoi samoihin ruokiin ihotestissä. Myöhemmin osoitettiin, että koivuallergiaan liittyi myös allergia eräille mausteille, muun muassa kurkumalle, kuminalle, sinapille, kanelille ja inkiväärille (Niinimäki ym. 1995). Myös rypsin siemenissä on ristiin reagoivaa profiliinia (Focke ym. 2003, Poikonen ym. 2006). Rypsi ja rapsiöljy eivät kuitenkaan sisällä profiliinia tai muita rypsi rapsiallergeeneja, eikä niitä kulkeudu myöskään rehuista lehmänmaitoon. Kun ajatus hedelmä juuresreaktioiden allergialuonteesta oli 1970 luvulla uusi, reaktioiden väitettiin olevan kasvilektiinien aiheuttamia ärsytysreaktioita (Andersen ja Løwenstein 1978, Løwenstein ja Eriksson 1983). Lektiinit ovat suurimolekyylisiä (molekyylipaino 60 100 kda) glykoproteiineja, joista suuri osa on ärsyttäviä mutta ei allergeeneja. Sellaisia ovat esimerkiksi risiini ja konkanavaliini A. Myöhemmin kävi ilmi, että hedelmissä ja juureksissa on proteiineja, jotka reagoivat ristiin koivun pääallergeenin Bet v 1:n (molekyylipaino 17 kda) ja Bet v 2: n (profiliini, 14,3 kda) kanssa. Suomessa koivuallergisista 100 % reagoi Bet v 1:een mutta vain 2 % Bet v 2:een (Moverare ym. 2002). Bet v 1 on tärkeä ristiallergeeni varsinkin hedelmiin ja Bet v 2 kaikkiin ristiin reagoiviin hedelmiin ja juureksiin nähden, mutta sen kliinistä merkitystä pidetään nykyisin vähäisenä (Ebner ym. 1995, Ferreira ym. 2004). Bet v 1:een ja Bet v 2: een liittyviä tärkeimpiä ristiallergioita on esitetty taulukossa 1. Kun Bet v 1:tä vastaavia hedelmien ja juuresten allergeeneja tai niiden profiliineja kuumennetaan, ne eivät enää aiheuta IgE välitteistä reaktiota. Tärkein poikkeus on selleri, jonka allergeeni näyttää säilyvän vielä keitettynäkin. Koivuallergiaan liittyvät kasvisallergian oireet ovat yleensä lieviä, mutta poikkeuksiakin on. Useimmilla vain huulet ja suu kutiavat, mutta suun ja nielun limakalvo voivat myös turvota. Turvotus on harvoin voimakasta. Vatsakipua ja ripulia esiintyy osalla allergisista. Ihokosketus aiheuttaa paikallista kutinaa ja punoitusta, voimakkaimmillaan kosketusnokkosihottumaa. Toistuva ihoaltistus johtaa ekseemaan. Vakavia yleisreaktioita aiheuttavista ruoista Ristiin reagoivat ruoka-allergeenit tuotakoon esiin selleri, kiivi, pippurit ja soija. Soija allergian liittyminen koivuallergiaan ansaitsee muutaman sanan. Jos koivulle erittäin herkkä henkilö saa soijamaidosta tai muusta soijapitoisesta ruoasta nokkosihottuman, angioödeeman tai anafylaktisen reaktion (Mittag ym. 2004), soija allergian diagnoosiin ei aina riitä soijaspesifisten IgE vasta aineiden määrittäminen verestä tai ihopistokoe kaupallisella soijaallergeenilla. Molempien tulos jää kielteiseksi, sillä ne eivät sisällä koivun pääallergeenin Bet v 1:n kanssa ristiin reagoivaa soijaproteiinia Gly m 4:ää. Se on testiallergeenin valmistusvaiheessa heitetty pesuveden mukana pois. Ihotesti pitää tehdä soijamaidolla (Alpro) tai jauhetulla soijapavulla tai on käytettävä kaupallista rekombinantti Gly m 4 IgE:n määritystä. Immunospot tutkimusta allergeenilaboratoriossa voidaan niin ikään käyttää herkistymisen selvityksessä. Jää nähtäväksi, kuinka paljon ja millaisia lievempiä reaktioita koivu soija allergiaan liittyy. Äskettäin on todettu, että vaikka koivun pääallergeeni Bet v 1 ja sen homologit denaturoituvat kuumennettaessa ja pilkkoutuvat ruoansulatuskanavassa, niistä syntyneiden peptidien aminohappojärjestys säilyy. Peptidien katsotaan kykenevän aktivoimaan koivuspesifiset auttaja T solut, ja tuloksena on atooppisen ihottuman pahentuminen (Bohle 2007). Osa koivulle allergisista ekseemapotilaista onkin huomannut keitettyjen juuresten, erityisesti porkkanan ja sellerin, pahentavan ihottumaa. Tämän allergiatyypin kliinistä merkitystä tai yleisyyttä ei vielä tiedetä. Pujo selleri porkkana mausteallergia Vain osa koivuallergiaan liittyvistä hedelmä, juures ja mausteallergeeneista löytyy myös tästä ryhmästä. Syy on pääasiassa se, että koivuallergiaan liittyvistä hedelmäallergioista suurempi osa on ristireaktioita Bet v 1:n ja vastaavan ruoka allergeenin (esimerkiksi kirsikassa Pru av 1, sellerissä Api g 1) välillä kuin kasvien profiliinien välillä. Profiliinireaktiot ovat yleisiä juureksissa ja mausteissa, ja tärkein allergeeninen kasvi niiden joukossa on selleri. Art v 4 on pujon ja Api g 4 sellerin profiliini. Ne reagoivat ristiin koivun profiliinin Bet v 2:n kanssa. Pujon 1957
Kuva 2. Pujon siitepölyn kanssa ristiin reagoivat ruoka-aineet ovat osittain samoja kuin koivun siitepölyn kanssa ristiin reagoivat. Allergeeni on kuitenkin toinen. Kuvassa selleri, porkkana, palsternakka, mango, sipuli, valkosipuli, purjo, valkopippuria, mustapippuria, kuminaa ja fenkolinsiementä. siitepölyssä ei ole vastinetta koivun pääallergeenille Bet v 1:lle. Pujo sellerioireyhtymässä on mukana kasveja seuraavista heimoista: sarjakukkaiskasvit (Apiaceae; mm. selleri, porkkana, korianteri, kumina ja anis), koisokasvit (Solanaceae; mm. peruna, paprika, tomaatti), pippurikasvit (Piperaceae), sumakkikasvit (Anacardiaceae; mm. roseepippuri ja mango), liljakasvit (Liliaceae; mm. sipuli, valkosipuli ja purjo), ristikukkaiskasvit (mm. kaalit), palkokasvit (Leguminosae; mm. maapähkinä ja soija) ja ruusukasvit (Rosaceae; mm. manteli) (kuva 2). Merkitykseltään vähäisempiä ristiallergiaryhmiä ovat pujo sinappi, pujo persikka ja pujo kamomilla allergiat (Egger ym. 2006). On makuasia, katsotaanko ne omiksi ryhmikseen vai luetaanko ne mukaan pujo selleriallergian pääryhmään. Lateksi hedelmä vihannesallergia Lateksin tärkeimmät allergeenit ovat Hev b 5, Hev b 6.01 ja Hev b 6.02 (heveiini) (Sanz ym. 2006). Niistä Hev b 6.01 ja Hev b 6.02 ovat tärkeimmät ristiallergeenit hedelmien ja vihannesten kanssa (kuva 3). Niiden lisäksi merkitystä on heveiinin kaltaisilla rakenteilla (Karisola ym. 2005) ja Hev b 7:llä. Jälkimmäinen reagoi ristiin perunan patatiinin kanssa (Schmidt ym. 2002). Ainakin avokadon pääallergeeni Prs a 1 säilyttää allergeenisuutensa, vaikka se pilkkoutuu ruoansulatusentsyymeillä peptideiksi. Peptidit reagoivat ristiin heveiinin kaltaisten rakenteiden kanssa (Diaz-Perales ym. 2003). Muiden hedelmien allergeenien lämmön tai entsyymiensietokyvystä ei ole tietoa. Kliiniset oireet vaihtelevat suuallergioista nokkosihottumaan, harvoin sen vakavampiin oireisiin. Lipidienkuljetusproteiinit ja LTP oireyhtymä Muutaman viime vuoden aikana on tutkittu innokkaasti lipidienkuljetusproteiinien osuutta ruoka allergioissa (kuva 4). Näitä proteiineja on kaikissa kasveissa. Niiden molekyylipainot vaihtelevat 9 kda:n molemmin puolin. LTP:t ovat putkimaisia rakenteita, jotka siirtävät lipidejä solun sisältä sen pintaan. Niitä on runsaasti ruusukasvien hedelmien kuoressa, erityisesti per 1958 M. Hannuksela ja S. Mäkinen-Kiljunen
Kuva 3. Luonnonkumin eli lateksin valkuaisten kanssa ristiin reagoivista ruoka-aineista kuvassa on avokado, banaani, papaija, kiivi ja meloni. sikan pintanukassa ja kirsikan kuoressa. Niiden merkitystä ei tunneta tarkkaan, mutta ainakin lehtien, hedelmien ja marjojen pinnassa ne lisäävät kasvien kylmänsietoa. Kuten taulukossa 1 on esitetty, allergeenisia lipidienkuljetusproteiineja on ruusukasvien lisäksi hyvin erityyppisissä kasveissa. Sellainen on muun muassa plataani (Platanus acerifolia), jonka siitepölyn LTP (Pla a 3) reagoi ristiin persikan LTP:n (Pru p 3) kanssa (Lauer ym. 2007). Etelä Euroopassa puhutaankin plataani ruusukasviristiallergiasta. Saattaa olla, että sypressipersikka allergiakin ansaitsee tulevaisuudessa oman kategoriansa, sillä seitsemän sitä potevaa on äskettäin kuvattu Ranskassa (Hugues ym. 2006). Sypressi persikkaristiallergian aiheuttaneen proteiinin karakterisointi on vielä kesken. LTP:t kestävät muuttumatta keittämisen, muunlaisen ruoanvalmistuksen ja ruoansulatuskanavan entsyymien toiminnan. Niitä voidaan hyvästä syystä sanoa panallergeeneiksi. Allergiset reaktiot ovat voimakkaita, usein anafylaktisia (Asero ym. 2002, 2004). Onpa anafylaktisia reaktioita kuvattu saadun niinkin viattomilta kuulostavista juomista kuin ruusunmarjatee ja Ristiin reagoivat ruoka-allergeenit viini. Jälkimmäisessä tapauksessa reaktio liittyi viinirypäle LTP allergiaan. Ei tiedetä, kuinka paljon LTP allergisia Suomessa on. Koska persikan ja muiden eksoottisten hedelmien käyttö on meillä viime vuosina lisääntynyt nopeasti, on LTP allergioita odotettavissa. Kenties sellaisia esiintyy jo nyt, mutta tietoisuuden niukkuus LTP allergiasta on estänyt diagnoosien teon. On pantava merkille, että taulukossa 1 on mainittu sellaisia hedelmiä ja kasviksia, joiden aiheuttamia yliherkkyysoireita on totuttu pitämään epäspesifisen histamiininvapautuksen merkkeinä. Ainakin sitrushedelmät ja mansikka on nostettava potentiaalisten allergeenien joukkoon. Sipulille ja kaalille allergisiakin on totuttu pitämään pikemmin kuvittelijoina tai oireiden liioittelijoina kuin oikeina allergiapotilaina. Varastoproteiiniallergia Maapähkinän allergeenit tunnetaan, mutta vasta viime vuosina on selvitetty puupähkinöiden ja siementen allergeeneja, joista varastoproteiinit muodostavat tärkeitä allergeeniryhmiä (Beyer 1959
Kuva 4. Ruusukasveissa ja koko joukossa muitakin kasveja on allergisoivia lipidienkuljetusproteiineja, jotka kestävät keittämisen ja ruoansulatuskanavan entsyymien toiminnan. Kuvassa persikka, kirsikka, omena, luumu, manteli, hasselpähkinä, maapähkinä, viinirypäle, rusina, viini, tomaatti, sipuli, sitruuna, appelsiini, kukkakaali ja soijaa. 2003, Ferreira ym. 2004). Varastoproteiinit jaotellaan prolamiinien (2S albumiinit) ja kupiinien (7S globuliinit eli visiliinit ja 11S globuliinit eli legumiinit) superperheisiin. Muut pähkinöiden ja siementen allergeenit ovat Bet v 1 homologeja, profiliineja tai lipidienkuljetusproteiineja. Muita ristiallergioita ruokien ja ei kasviperäisten allergeenien välillä Ristiallergia pölypunkin ja äyriäisten välillä on osoitettu laboratoriotutkimuksilla neljällä viidestä äyriäisille allergisesta (Sidenius ym. 2001). Äyriäisistä, lähinnä katkaravusta, on aiheutunut pääasiassa suuallergiaoireita. Ristiin reagoivaksi allergeeniksi on tunnistettu lihasproteiini, tropomyosiini, jota esiintyy paitsi äyriäisissä myös eräistä pölypunkeissa ja torakoissa (Ferreira ym. 2004). Selkärankaisten kuten naudan ja kananlihan tropomyosiini ei ole allergeeni. Kaloissa ristiin reagoiva allergeeni on parvalbumiini, joka ei aina reagoi ristiin mädin kanssa. Vanha totuus on, että lehmänmaidon proteiinit, kuten kaseiinit ja heraproteiinit, rea goivat ristiin muiden nisäkkäiden vastaavien proteiinien kanssa. Siksi allergisten ravinnossa lehmänmaito korvataan tavallisesti soijavalmisteilla. Soijasta on kuitenkin hiljan löydetty proteiini, joka reagoi ristiin maidon kaseiinin kanssa (Rozenfeld ym. 2002). Löydön kliininen merkitys ei ole tiedossa. Joskus ristireaktio on pienestä kiinni: ihmisen maidon heraproteiini alfalaktalbumiini osoittautui kontaktiallergeeniksi mutta vastaava naudan laktalbumiini ei (Mäkinen-Kiljunen ja Plosila 2004). Allergian toteaminen Kuten edellä on todettu, kaupalliset allergeenit eivät aina sisällä diagnoosin kannalta kaikkia oleellisia allergeenisia proteiineja. Niinpä tapauksissa, joissa anamneesin ja allergiatestilöydösten välillä on ristiriitaa, pitää turvautua ex tempore keinoihin (taulukko 2). Toisaalta allergeenit, jotka tulevat esiin ainoastaan serologisissa testeissä, voivat olla kliinisesti merkityksettömiä. Pisto pistotekniikka on tullut tutuksi Suomen allergialaboratorioissa 30 viime vuoden aikana. Erityisen tärkeä se vaikuttaisi olevan LTP aller 1960 M. Hannuksela ja S. Mäkinen-Kiljunen
Taulukko 2. Ruokaristiallergioiden diagnostiikka. Koe Ihopistokoe Veren spesifinen IgE Immunospot Altistuskoe Huomioon otettavaa ihokokeet kaupallisilla hedelmä-, juures- ja mausteallergeenivalmisteilla, mikäli niitä on saatavissa, jäävät yleensä tuloksiltaan negatiivisiksi. käytä tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja juureksia pisto-pistotekniikalla. Jauhot ja jauhetut siemenet testataan keittosuolaliuoksella kostutettuina, nestemäiset sellaisenaan. Yleensä luotettava tulos siitepölyillä. Hedelmä-, juures-, ja vihannesallergioita ei voi yleensä verikokeella todeta. Soija- ym. palkokasviallergioissa saattaa tulla negatiivinen tulos, vaikka potilas olisi allerginen. tehdään verinäytteestä HYKS:n iho- ja allergiasairaalassa potilaan omilla tai allergeenilaboratorion näytteillä. Käytetään uusien tai harvinaisten allergioiden selvittelyssä ja tarvittaessa täydentämään muiden kokeiden antamaa kuvaa potilaan allergioista. lievissä oireissa välttämis-altistuskoe voidaan tehdä kotona, vaikeammissa poliklinikalla tai osastolla. altistuskokeessa tutkittavaa hedelmää, juuresta, maustetta tai muuta ruoka-ainetta laitetaan pieni määrä ensin sille iho- tai limakalvoalueelle, jossa reaktio on esiintynyt. Tarvittaessa altistuskoe tehdään niellen. gioissa. Testilansetilla pistetään ensin tutkittavaa hedelmää ja heti sen jälkeen potilaan käsivartta tai muuta testialuetta. Hedelmiä tai juureksia ei pidä kuoria, sillä juuri kuoressa LTP määrä on suurimmillaan. Riittää, kun hedelmät ja juurekset pestään kunnolla ennen testin tekoa. Jauhemaisiin allergeeneihin laitetaan fysiologista keittosuolaliuosta niin paljon, että saadaan löysä puuro, johon lansetti ensin pistetään ja sitten ihoon. Veren spesifisen IgE:n määritys antaa yleensä luotettavan tuloksen siitepölyallergioissa, mutta hedelmä, juures ja vihannesallergioissa IgE:n mittaaminen on usein ollut mahdotonta, ja parhaimmillaankin siitä on ollut hyötyä vain jonkin verran. Eräät valmistajat tarjoavatkin yksittäisiä rekombinanttiallergeeneja tai Bet v 1 homologilla»terävöitettyjä» seoksia IgE tutkimuksiin. Nähtäväksi jää, mittaako testi enemmän siitepölyallergiaa kuin ruoka allergiaa. Immunospot on hyvä tutkimus uusien ja harvinaisten allergioiden osoittamiseen. Siinä tarvitaan potilaan seerumia ja näyte epäillystä allergian aiheuttajasta. Tutkimusta käytetään myös, kun anamneesi, ihopistokokeen tulos ja kaupallisen seerumin allergeeni IgE tulos ovat ristiriitaisia. Muita laboratoriotutkimuksia, kuten inhibitiotutkimuksia, voidaan käyttää allergeenien ristireaktiotutkimuksissa ja osoittamaan esimerkiksi ruoassa epäiltyä piiloallergeenia. Ristiin reagoivat ruoka-allergeenit Lievissä allergiatapauksissa voidaan ennen altistuskokeita tehdä ns. kotikoe, jossa potilas ei käytä esimerkiksi kahteen viikkoon oireita aiheuttavaksi epäiltyä ruoka ainetta. Mikäli oireet häviävät, ruoka aine otetaan uudelleen käyttöön ja seurataan oireita. Tarvittaessa välttö ja käyttö voidaan uusia. Altistuskokeissa kokemus on parempi opettaja kuin kirjaviisaus. Altistustapa ja annos on määritettävä anamneesin perusteella. Viisainta on aloittaa paikallisella altistuksella huulen limakalvolle, sitten suuhun ja lopulta nieltynä, ellei sitä ennen ole ilmaantunut oireita. Crespon ym. (2002) aineistossa altistuskokeen tulos oli myönteinen vain 8 %:ssa (18/223) tapauksista, joissa hedelmillä tehty ihokoe antoi myönteisen tuloksen tai veren spesifinen IgE oli lisääntynyt. Osterballen ym. (2005) tutkimuksessa joka kolmas myönteinen ihopistokoetulos hedelmillä ja juureksilla osoittautui kliinisesti merkitseväksi. Valtaosa myönteisistä altistuskoetuloksista rajoittui suuoireisiin. Hoito Hedelmien ja juuresten aiheuttamat suuoireet häviävät itsekseen yleensä puolessa tunnissa. Vatsaoireet saattavat kestää puolikin vuorokautta. Ekseeman parantuminen vie puolestaan 1 3 viikkoa. Sitä voidaan nopeuttaa kortikoidi ja 1961
kalsineuriininestäjävoiteilla. Laaja nokkosihottuma ja anafylaksia hoidetaan lihakseen ruiskutettavalla adrenaliinilla, suonensisäisellä kortikoidilla ja suun kautta otettavalla antihistamiinilla. Lievemmissä reaktioissa potilas oppii välttämään ruokaa tarpeellisen tarkasti. Pieni määrä allergeenia ei ole haitaksi. Päinvastoin se saattaa nopeuttaa toleranssin kehittymistä. Allergeenia tulisi ravinnossa kuitenkin olla niin vähän, että oireita ei tule tai ne ovat hyvin lieviä. Anafylaksian kokeneille suunnitellaan yksilöllinen välttämisruokavalio. Sietokykyä voidaan useimmissa tapauksissa saada lisätyksi niin, että henkeä uhkaavien reaktioiden vaara pienentyy. Se vaatii kuitenkin erikoislääkärin, ravitsemusterapeutin ja potilaan saumatonta yhteistyötä. Kirjallisuutta Andersen KE, Løwenstein H. An investigation of the possible immunological relationship between allergen extracts from birch pollen, hazelnut, potato and apple. Contact Dermatitis 1978;4:73 9. Asero R, Mistrello G, Roncarolo D, ym. Immunological cross-reactivity between lipid transfer proteins from botanically unrelated plantderived foods: a clinical study. Allergy 2002;57:900 6. Asero R, Mistrello G, Roncarolo D, Amato S. Relationship between peach lipid transfer protein specific IgE levels and hypersensitivity to non-rosaceae vegetable foods in patients allergic to lipid transfer protein. Ann Allergy Asthma Immunol 2004;92:268 72. Ballmer-Weber BK. Lipid transfer protein as a potential panallergen? Allergy 2002;57:873 5. Beyer K. Characterization of allergenic food proteins for improved diagnostic methods. Curr Opin Allergy Clin Immunol 2003;3:189 97. Björkstén F, Halmepuro L, Hannuksela M, Lahti A. Extraction and properties of apple allergens. Allergy 1980;35:671 7. Blanco C, Carrillo T, Castillo R, Quiralte J, Cuevas M. Latex allergy: clinical features and cross-reactivity with fruits. Ann Allergy 1994; 73:309 14. Bohle B. The impact of pollen-related food allergens on pollen allergy. Allergy 2007;62:3 10. Crespo JF, Rodriguez J, James JM, ym. Reactivity to potential cross-reactive foods in fruit-allergic patients: implications for prescribing food avoidance. Allergy 2002;57:946 9. Diaz-Perales A, Blanco C, Sanchez-Monge R, ym. Analysis of avocado allergen (Prs a 1) IgE-binding peptides generated by simulated gastric fluid digestion. J Allergy Clin Immunol 2003;112:1102 7. Ebner C, Hirschwer R, Bauer L, ym. Identification of allergens in fruits and vegetables: IgE cross-reactivities with the important birch pollen allergens Bet v 1 and Bet v 2 (birch profilin). J Allergy Clin Immunol 1995;95:962 9. Egger M, Mutschlechner N, Wopfner N, ym. Pollen-food syndromes associated with weed-pollinosis: an update from the molecular point of view. Allergy 2006;61:461 76. Ferreira F, Hawranek T, Gruber P, ym. Allergic cross-reactivity: from gene to the clinic. Allergy 2004;59:243 67. Focke M, Hemmer W, Valenta R, Gotz M, Jarisch R. Identification of oilseed rape (Brassica napus) pollen profilin as a cross-reactive allergen. Int Arch Allergy Immunol 2003;132:116 23. Hannuksela M, Lahti A. Immediate reactions to fruits and vegetables. Contact Dermatitis 1977;3:79 84. Hugues B, Didierlaurent A, Charpin D. Cross-reactivity between cypress pollen and peach: a report of seven cases. Allergy 2006;61:1241 3. Karisola P, Kotovuori A, Poikonen S, ym. Isolated hevein-like domains, but not 31-kd endochitinases, are responsible for IgE-mediated in vitro and in vivo reactions in latex-fruit syndrome. J Allergy Clin immunol 2005;115:598 605. Lahti A, Hannuksela M. Hypersensitivity to apple and carrot can be reliably detected with fresh material. Allergy 1978;33:143 6. Lauer I, Miguel-Moncin MS, Abel T, ym. Identification of plane pollen lipid transfer protein (Pla a 3) and its immunological reaction to peach lipid-transfer protein Pru p 3. Clin Exp Allergy 2007;37:261 9. Løwenstein H, Eriksson NE. Hypersensitivity to foods among birch pollen-allergic patients. Immunohistochemical inhibition studies for evaluation of possible mechanisms. Allergy 1983;38:577 87. Mittag D, Vieths S, Vogel L, ym. Soybean allergy in patients allergic to birch pollen: clinical investigation and molecular characterization of allergens. J Allergy Clin Immunol 2004;113:148 54. Moverare R, Westritschnig K, Svensson M, ym. Different IgE reactivity profiles in birch pollen-sensitive patients from six European populations revealed by recombinant allergens: an imprint of local sensitization. Int Arch Allergy Immunol 2002;128:325 35. Mäkinen-Kiljunen S. Banana allergy in patients with and immediate type hypersensitivity to latex. J Allergy Clin Immunol 1994;93:990 6. Mäkinen-Kiljunen S, Plosila M. A father s contact urticaria from mother s milk. J Allergy Clin Immunol 2004;113:253 4. Niinimäki A, Hannuksela M, Mäkinen-Kiljunen S. Skin prick tests and in vitro immunoassays with native spices and spice extracts. Ann Allergy Asthma Immunol 1995;75:280 6. Osterballe M, Hansen TK, Mortz CG, Bindslev-Jensen C. The clinical relevance of sensitization to pollen-related fruits and vegetables in unselected pollen-sensitized adults. Allergy 2005;60:218 25. Poikonen S, Puumalainen TJ, Kautiainen H, ym. Turnip rape and oilseed rape are new potential food allergens in children with atopic dermatitis. Allergy 2006;61:124 7. Rozenfeld P, Docena GH, Anon MC, Fossati CA. Detection and identification of a soy protein component that cross-reacts with caseins from cow s milk. Clin Exp Immunol 2002;130:49 58. Sanz ML, Garcia-Aviles MC, Tabar AI, ym. Basophil activation test and specific ige measurements using a panel of recombinant natural rubber latex allergens to determine the latex allergen sensitization profile in children. Pediatr Allergy Immunol 2006;17:148 56. Schmidt MH, Raulf-Meimsoth M, Posch A. Evaluation of patatin as a major cross-reactive allergen in latex-induced potato allergy. Ann Allergy Asthma Immunol 2002;89:613 8. Sidenius KE, Hallas TE, Poulsen LK, Mosbech H. Allergen cross-reactivity between house-dust mites and other invertebrates. Allergy 2001;56:723 33. Matti Hannuksela, professori, konsultoiva erikoislääkäri matti.hannuksela@pp.fimnet.fi Kymenlaakson keskussairaala, ihosairauksien yksikkö Kotkankatu 41 48210 Kotka Soili Mäkinen-Kiljunen, dosentti, kemisti HYKS:n iho ja allergiasairaala, allergeenilaboratorio PL 160, 00029 HUS 1962