Työvoiman saatavuus metsätaloudessa

Loppuraportti 52A03435-Ejpc-1 13.12.2004 Tarkistettu 12.01.2005 Työvoiman saatavuus metsätaloudessa

1 Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman JP Management Consulting (Europe) Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 Esipuhe JP Management Consulting sai Joensuun yliopistolta / Metsäalan tulevaisuusfoorumilta keväällä 2004 toimeksiannon toteuttaa selvitys metsätalouden työvoiman saatavuudesta vuoteen 2020 asti. Työvoiman saatavuutta arvioitiin laatimalla ennusteet työvoiman kysynnästä ja tarjonnasta metsänhoidossa, puunkorjuussa ja puutavaran autokuljetuksessa. Työ aloitettiin keväällä 2004 ja saatiin valmiiksi joulukuussa 2004. Hankkeen toteuttajina olivat JP Management Consultingin lisäksi VTT Hannu Piekkola Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta, joka laati selitysmalliin perustuvat ennusteet työvoiman tarjonnasta sekä professori Esko Mikkonen Helsingin yliopistosta, joka laati ennusteet työn tuottavuuden kehityksestä. Työvoiman kysyntäennusteesta, väestörakenteeseen ja vyörytysmenetelmään perustuvasta työvoiman tarjontaennusteesta, tulosten tarkastelusta ja hankkeen toteuttamisesta vastasi JP Management Consulting. Selvitys perustuu jo olemassa oleviin selvityksiin ja tutkimuksiin, asiantuntijahaastatteluihin sekä hankkeen toteuttajien asiantuntemukseen ja näkemykseen työvoiman saatavuuden kehityksestä. Toivomme, että selvitys tarjoaa Joensuun yliopistolle / Metsäalan tulevaisuusfoorumille arvokasta tietoa metsätalouden työvoiman saatavuuden kehityksestä ja saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä. JP Management Consulting

1 YHTEENVETO Tavoitteet ja menetelmät Selvityksen tavoitteena oli arvioida metsätalouden työvoiman pitkän aikavälin saatavuutta tarkastelemalla metsätalouden työvoiman kysyntää työlajeittain ja tarjontaa ammattiryhmittäin ajankohtina 2002, 2010 ja 2020. Työvoiman kysyntää tarkasteltiin metsänhoitotöissä, puun korjuussa ja puutavaran autokuljetuksessa. Työvoiman tarjontaennusteet laadittiin metsureille, metsäkonekuljettajille, metsäkoneyrittäjille ja puutavara-autonkuljettajille. Työvoiman kysyntäennusteet laadittiin arvioimalla hakkuumääriin vaikuttavia tekijöitä ja siten hakkuumäärien kehitystä tarkasteluajanjaksolla. Hakkuumääristä johdettiin työmäärien kehitys metsänhoidossa sekä puutavaran lähi- ja autokuljetuksessa. Yhdistämällä työmäärien kehitys työn tuottavuuteen laskettiin työvoiman kysyntä eri työlajeissa. Työvoiman tarjonnasta laadittiin kolme vaihtoehtoista ennustetta. Selitysmalliin perustuvassa ennusteessa tarkasteltiin metsureiden, metsäkonekuljettajien ja metsäkoneyrittäjien työvoiman tarjonnan alueittaista kehitystä. Väestökehitykseen perustuvassa ennusteessa tarkasteltiin edellä mainittujen ammattiryhmien lisäksi myös puutavara-autonkuljettajien työvoiman tarjonnan alueittaista kehitystä. Kolmas vertaileva ennuste perustuu työvoiman ammattikohtaisiin ikäluokkajakaumiin sekä oletuksiin alalle tulevien ja alalta poistuvien määrästä. Tällä vyörytysmenetelmällä laadittiin koko maata koskevat ennusteet metsureiden sekä koneellisen puunkorjuun työvoiman tarjonnasta. Työvoiman kysyntä Työvoiman kysynnän kehityksestä laadittiin kahdeksan eri skenaariota sahateollisuuden tuotannon, metsänhoitomenetelmien ja työn tuottavuuden vaihtoehtoisten kehitysennusteiden mukaisesti: Vakaan sahateollisuuden tuotantoskenaarion mukaisesti sahateollisuuden tuotanto säilyy nykyisellä tasolla (13 miljoonaa m³/v) vuoteen 2020 asti. Vaihtoehtoisessa sahateollisuuden tuotantoskenaariossa oletuksena on sahatavaran tuotannon lasku 10 miljoonaan m³/v vuoteen 2020 mennessä. Perinteisen metsänhoidon skenaariossa metsänhoitomenetelmät vastaavat nykyisiä menetelmiä, jolloin metsänhoidon työmäärät kehittyvät hakkuumäärien mukaisesti. Vaihtoehtoisessa uuden metsänhoidon skenaariossa oletuksena on uusien metsänhoitomenetelmien yleistyminen yksityismetsätalouden kannattavuuden edistämiseksi. Näitä uusia menetelmiä ovat muun muassa kiertoaikojen lyhentäminen, peitteellisen metsätalouden harjoittaminen, luontaisen uudistamisen lisääminen sekä nuoren metsän hoitoalojen vähentäminen ja painottuminen taimikonhoitoon. Työn tuottavuuskehityksestä laadittiin kaksi vaihtoehtoista skenaariota, voimakkaan tuottavuuden kasvun ja alhaisen tuottavuuden kasvun skenaario.

Todennäköinen tuottavuuskehitys toteutunee edellä mainittujen äärivaihtoehtojen välillä. Edellä mainittujen skenaarioyhdistelmien avulla arvioitiin työvoiman kysynnän vaihteluväliä tarkasteluajanjaksolla. Metsätalouden työllistävyys on suurin skenaarioyhdistelmässä, jossa oletuksena on vakaan sahateollisuuden tuotannon kehitys, perinteisten metsänhoitomenetelmien harjoittaminen ja alhainen työn tuottavuuden kasvu (kysyntä kasvaa 2 200 henkilötyövuotta ajanjaksolla 2002 2020 omatoiminen työ mukaan lukien). Työllistävyysvaikutus on alhaisin skenaarioyhdistelmässä, jossa oletuksena on sahateollisuuden tuotannon lasku, uusien metsänhoitomenetelmien harjoittaminen ja korkea työn tuottavuuden kasvu (kysyntä laskee 740 henkilötyövuotta ajanjaksolla 2002 2020 omatoiminen työ mukaan lukien). 2 Työvoiman tarjonta Työvoiman tarjonta laskee vuosina 2002 2020 kaikissa ennusteissa. Lasku on 600-1500 henkilöä ennusteesta riippuen. Selitysmalliin perustuvassa ennusteessa työvoiman tarjonta metsätaloudessa kasvaa vuoteen 2010 asti, kun taas väestökehitykseen perustuvassa ennusteessa työvoiman tarjonta laskee hieman vuoteen 2010 mennessä. Selitysmalliin perustuvassa ennusteessa erityisesti ikääntyvän työvoiman määrä kasvaa voimakkaasti vuoteen 2010 mennessä, kun taas väestökehitykseen perustuvassa ennusteessa suurin osa metsätalouden työvoimasta on 40 54-vuotiaita, joiden määrä vähenee muihin ikäluokkiin verrattuna voimakkaasti vuoteen 2010 mennessä. Ajanjaksolla 2010 2020 työvoiman tarjonta laskee molemmissa tarjontaennusteissa pääosin suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen johdosta. Tarjonnan lasku ajanjaksolla 2010 2020 on selitysmalliin perustuvassa ennusteessa voimakkaampi kuin väestökehitykseen perustuvassa ennusteessa. Työvoiman saatavuus Vuonna 2002 työvoiman kysyntä metsätaloudessa oli yhteensä 18 000 henkilötyövuotta, josta metsänomistajien omatoimisen työn osuus oli noin 8 000 henkilötyövuotta ja ammattimaisen työvoiman osuus noin 10 000 henkilötyövuotta. Metsätalouden kokopäiväsen ja ympärivuotisen työvoiman tarjonta oli noin 8 600 henkilöä, kun taas työllisten määrä metsätaloudessa oli yhteensä noin 20 000 henkilöä samana vuonna. Näin ollen osa-aikaisen ja kausityövoiman määrä metsätaloudessa oli arviolta noin 11 400 henkilöä vuonna 2002. Nämä 11 400 henkilöä osallistuivat työmäärän suorittamiseen, johon tarvittaisiin noin 1 300 kokopäiväisessä ja ympärivuotisessa työsuhteessa olevaa työntekijää. Työvoiman saatavuus metsätaloudessa heikkenee vuoteen 2020 mennessä noin 700 1600 henkilöllä (kuva 1). Tarkastelussa oletettiin, että metsäenergian tuotanto kasvaa 9 miljoonaa m³ vuoteen 2020 mennessä, ja että metsänomistajien omatoimisen työn osuus säilyy nykyisellä tasolla. Todennäköisesti metsäenergian tuotannon kasvu ei toteudu aivan yhtä voimakkaana, mikä lieventää työvoiman kysynnän kasvua ja siten parantaa työvoiman saatavuutta. Toisaalta metsänomistajien omatoimisen työn osuus todennäköisesti laskee, mikä vastaavasti lisää ammattimaisen työvoiman kysyntää ja siten heikentää työvoiman saatavuutta. Työvoiman saatavuuden heikkeneminen

painottuu ajanjaksoon 2010 2020. Vuoteen 2010 mennessä saatavuuden ei oleteta heikkenevän, paitsi koneellisessa puunkorjuussa. 3 Kuva 1 Työvoiman saatavuus metsätaloudessa 12000 Kysyntä: henkilötyövuotta Tarjonta: henkilöä 10000 8000 8605 9920 8606 8557 10220 9920 9107 7960 10620 9954 7684 6000 4000 2000 Väestön kehitykseen perustuva tarjontaennuste Selitysmalliin perustuva tarjontaennuste Ammattimaisen työvoiman kysyntä (todennäköinen skenaario) 0 Työvoiman kysyntä sisältää metsänhoitotyöt, manuaalisen hakkuun, koneellisen puunkorjuun (ml. metsäenergian korjuu ja haketus) ja puutavaran autokuljetuksen. Työvoiman tarjonta sisältää kokopäiväisessä ja ympärivuotisessa työsuhteessa olevat metsurit ja metsäkonekuljettajat sekä metsäkoneyrittäjät ja kaikki puutavaran autokuljetuksen työlliset. Työvoiman saatavuus heikkenee vuosina 2002 2020 eniten koneellisessa puunkorjuussa ja puutavaran autokuljetuksessa. Metsureiden saatavuus vaihtelee huomattavasti skenaariosta riippuen, mutta parhaillaan se pysyy enintään nykytasolla. Työvoiman saatavuus heikkenee eniten Länsi-Suomessa, jossa työvoiman tarve metsätaloudessa kasvaa noin 400 henkilöllä vuoteen 2020 mennessä. Itä- ja Pohjois- Suomessa työvoiman tarve kasvaa noin 100 200 henkilöllä. Etelä-Suomessa työvoiman saatavuus säilyy muita alueita parempana. Työvoiman saatavuuden turvaaminen Metsätalouden työvoiman saatavuus ei välttämättä heikkene voimakkaasti ennen vuotta 2010, mutta ajanjaksolla 2010 2020 työvoiman saatavuuden heikkeneminen voi johtaa työvoimapulaan metsätaloudessa. Työikäisen väestön määrä kääntyy väestöennusteen mukaan laskuun vuodesta 2009 alkaen, joten metsätalous joutuu kilpailemaan vähenevästä työvoimasta muiden toimialojen kanssa. Metsätalouden yksi tärkeimmistä haasteista onkin parantaa imagoaan työllistäjänä, jotta metsätalouteen hakeutuisi työntekijöitä myös tulevaisuudessa. Kehittämällä metsätaloustöiden tuottavuutta myös jatkossa esimerkiksi metsänhoitotöiden koneellistamisen kautta voidaan osittain vähentää työvoiman tarvetta metsätaloudessa.

Metsänomistajakunnan rakennemuutos lisää metsäpalvelujen kysyntää, mikä edellyttää metsäpalvelukentän uudistamista ja kehittämistä. Yrityksillä, jotka voivat tarjota metsäpalveluja yhä monipuolisemmin (esim. puun myynti, neuvonta, metsäsuunnittelu, metsätaloustöiden käytännön toteutus ja työnjohto) on tulevaisuudessa parhaimmat edellytykset tavoittaa muuttuva metsänomistajakunta. Palvelujen monipuolistaminen johtaa yrityskoon kasvattamiseen metsäpalvelualalla, mikä osaltaan edistää työvoiman rekrytoimista metsätaloudessa. Yrityskoon kasvattamisella puunkorjuu-urakoinnissa voi olla positiivinen vaikutus työvoiman saatavuuteen. Suuremmat yritykset nähdään vakaampina työnantajina, mikä voisi parantaa alan houkuttelevuutta. Myös yritystoiminnan aloittamisen ja työllistämisen kynnyksiä tulisi pyrkiä alentamaan. Metsätaloudessa työskentelee tällä hetkellä merkittävä määrä osa-aikaista työvoimaa erityisesti metsänhoitotöissä. Osa-aikaisten työntekijöiden työpanos voi olla merkittävässä asemassa, mikäli työvoiman saatavuus metsätaloudessa heikkenee voimakkaasti. Jatkotutkimus metsätalouden osa-aikaisista työntekijöistä voi olla tarpeellinen arvioitaessa osa-aikaisten työntekijöiden hyödyntämispotentiaalia metsätaloudessa. Mikäli osa-aikaisten työntekijöiden työpanosta ei voida merkittävästi nykyisestä lisätä, edellyttää metsätalouden kasvava työvoimapula ulkomaisen työvoiman rekrytoimista esimerkiksi Venäjältä ja Baltiasta. Venäjällä puunkorjuu tapahtuu pääasiassa talviaikana, joten edellytykset erityisesti kausityövoiman rekrytoimiselle hakkuuajan ulkopuolella ovat hyvät. Ulkomaisen työvoiman rekrytoimista voisi koulutuksen kautta edistää esimerkiksi ulkoministeriön / maa- ja metsätalousministeriön koordinoiman lähialueyhteistyön puitteissa. Osaavan ja motivoituneen työvoiman löytämiseksi näiltä alueilta voisi hyödyntää työvoiman rekrytoimiseen erikoistuneita henkilöstövuokrausyrityksiä sekä olemassa olevia kontakteja esimerkiksi metsäyhtiöiden puunhankinnan kautta. 4

Sisältö 5 ESIPUHE YHTEENVETO 1 JOHDANTO 7 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 9 3 TYÖVOIMAN KYSYNTÄ 11 3.1 Tutkimusmenetelmät 11 3.2 Työmääriin vaikuttavat tekijät 12 3.2.1 Metsäteollisuuden tuotannon kehitys 12 3.2.2 Teollisuuden puunkäytön kehitys 13 3.2.3 Metsähakkeen käytön kehitys 14 3.2.4 Puun tuonnin kehitys 15 3.2.5 Metsänomistajakunnan rakennemuutos 16 3.2.6 Metsäverouudistus 17 3.2.7 Metsien suojelun kehitys 17 3.2.8 Puuntuotantostrategioiden ja metsänhoitomenetelmien muutos 18 3.3 Työvoiman kysyntään vaikuttavat tekijät 21 3.3.1 Työmäärien kehitys 21 3.3.2 Työn tuottavuuden kehitys 24 3.4 Työvoiman kysynnän kehitys 26 4 TYÖVOIMAN TARJONTA 34 4.1 Selitysmalliin perustuva ennuste 34 4.1.1 Tutkimusmenetelmät 34 4.1.2 Työvoiman tarjontaan vaikuttavat tekijät 36 4.1.3 Työvoiman tarjonnan kehitys 41 4.1.4 Tulosten tarkastelu 44 4.2 Väestökehitykseen ja vyörytysmenetelmään perustuvat ennusteet 45 4.2.1 Tutkimusmenetelmät 45 4.2.2 Työvoiman tarjontaan vaikuttavat tekijät väestökehitykseen perustuvassa ennusteessa 46 4.2.3 Työvoiman tarjonnan kehitys 48 5 TYÖVOIMAN SAATAVUUS 54 5.1 Metsätalous 54 5.2 Metsänhoitotyöt ja manuaalinen hakkuu 60 5.3 Koneellinen puunkorjuu sekä energiapuun korjuu ja haketus 66 5.4 Puutavaran autokuljetus 72 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 78 7 LÄHTEET 81

6 Liitteet Liite I Liite II Liite III Liite IV Liite V Liite VI Liite VII Omatoimisen työn osuus Työmäärien kehitys Työn tuottavuuden kehitys Työvoiman kysynnän kehitys Työvoiman tarjonnan taustatilastot Työvoiman tarjonnan kehitys Työvoiman saatavuus ilman metsäenergian tuotantoa

7 1 JOHDANTO Työvoiman saatavuuden kehittymistä on viime vuosina arvioitu useissa eri tulevaisuusselvityksissä. Selvitysten mukaan Suomea saattaa 2010-luvulla uhata työvoimapula väestön ikääntymisen ja suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen seurauksena. Työvoiman saatavuuden on ennakoitu heikkenevän erityisesti niillä aloilla, joilla työntekijät ovat ikääntyneitä ja eläkkeelle siirrytään keskimääräistä aiemmin, kuten metsäalalla. Työvoiman kysynnän kehitystä on ennakoitu muun muassa työvoimaministeriön laatimassa Työvoima 2020-raportissa, jonka mukaan työvoiman kysyntä metsätaloudessa vähenee perusuran mukaan 23 000 työllisestä noin 19 000 työlliseen ajanjaksolla 2005 2020. Raportissa käsiteltiin metsätalouden työvoiman kysyntää kokonaisuutena tarkastelematta työvoiman kysynnän alueittaista kehittymistä metsätalouden eri työlajeissa. Metsäalan työvoiman tarjonnan (ja myös kysynnän) kehitystä on selvitetty muun muassa Savotta 2000-hankkeen yhteydessä. Hankkeessa tarkasteltiin työvoiman kysyntää ja tarjontaa ajanjaksolla 2001 2006. Tulosten mukaan metsäkoneiden kuljettajien, asentajien ja puutavara-auton kuljettajien työvoiman kysyntä on tarkasteluajanjaksolla tarjontaa suurempi. Tehtyjen selvitysten perusteella työvoiman saatavuus metsätaloudessa saattaa uhata koko metsäsektorin kehitystä tulevaisuudessa. Jo toteutettujen hankkeiden lisäksi on tarpeen selvittää metsätalouden työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehittymistä työlajeittain pitkällä aikavälillä. Tämän selvityksen ensisijaisena tavoitteena on ennakoida työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehittymistä alueittain, työlajeittain ja ammattiryhmittäin vuoteen 2020 asti. Lisäksi tavoitteena on saatujen tulosten perusteella identifioida keinoja metsätalouden työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainon saavuttamiseksi. Työvoiman kysyntää tarkastellaan seuraavissa työlajeissa: metsänhoitotyöt, hakkuut, lähikuljetus ja puutavaran autokuljetus. Tarkastelun kohteena on metsäalan suora työllistävyys, välillinen työllistävyys (esim. suunnittelu, toimistotyö) on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Työvoiman tarjontaa tarkastellaan seuraavien ammattiryhmien osalta: metsurit, metsäkonekuljettajat, metsäkoneyrittäjät ja puutavara-auton kuljettajat. Metsätoimihenkilöt ja metsäkoneasentajat on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Alueellinen tarkastelu perustuu nykyiseen lääninjakoon yhdistämällä Oulun lääni ja Lappi Pohjois-Suomen alueeksi (kuva 1-1). Ahvenanmaa on jätetty tarkastelun ulkopuolelle.

Kuva 1-1 Tarkastelussa käytetty aluejako 8 ITÄ-SUOMI POHJOIS- SUOMI LÄNSI- SUOMI ETELÄ- SUOMI

9 2 KIRJALLISUUSKATSAUS Työvoiman kysyntä Työministeriön raportissa (Työministeriö 2003) maa- ja metsätaloustyö sisältyy laskevan työllisyyden aloihin myös tulevaisuudessa. Metsätaloustyössä painopisteen arvioidaan siirtyvän osaamista painottavassa tulevaisuusvaihtoehdossa entistä enemmän metsätalouden asiantuntijatyöhön, jonka kysyntää lisääviä tekijöitä olisivat mm. metsien omistusrakenteen muutokset sekä metsien käytön monimuotoisuuden korostuminen. Maa- ja metsätaloustyössä tapahtuvaa työvoiman tarpeen vähenemistä ei ole eroteltu, yhteenlaskettuna se vähenisi ajan myötä hidastuvasti noin 25 % vuodesta 2000 vuoteen 2015. Savotta 2000 työryhmä tunnisti kriittisimmiksi henkilöstöryhmiksi lähitulevaisuuden työvoiman saatavuudessa metsäkoneiden kuljettajat, asentajat ja puutavaraautonkuljettajat. Näiden työlajien sekä metsätoimihenkilöiden rekrytointitarpeeksi ennustettiin vuosina 2001 2006 seuraavat määrät (taulukko 2-1). Taulukko 2-1 Metsäalan ammattiryhmien vuosittainen rekrytointitarve 2001-2006 (Pölkki, 2001) Henkilöstöryhmä Tarve henkilöä Metsurit, vuosi ja kausitöissä 240 Metsäkoneiden kuljettajat ja asentajat 430 Puutavara-autonkuljettajat 240 Metsätoimihenkilöt (amk) 140 Työvoiman tarjonta Vielä 1980 ja 1990-luvun vaihteissa tehtyjen kyselytutkimusten valossa oltiin toiveikkaita siitä, että maaseudulla kasvaneet pojat jatkavat metsätöitä isänsä jalanjäljissä, ja että metsäammatteihin riittää tekijöitä ainakin kysyntää vastaava määrä (Elovirta 1993). Kuitenkin 1990-luvun loppupuolella ammattitaitoisista metsäkonekuljettajista alkoi tulla pulaa, ja alan koulutuspaikat täytettiin vaillinaisesti samalla kun valmistumisaste oli 50 60 % aloituspaikoista (Pölkki 2001). Elovirran (1993) mukaan merkittävä selittävä tekijä kiinnostukselle metsurin ja metsäkonekuljettajan ammatteja kohtaan oli maanviljelijä/metsätilallinen perhetausta siten, että pientilallisten lapset olivat hakeutumassa useammin metsureiksi ja suurempien tilojen perilliset koneenkuljettajiksi. Valtaosa vastaajista odotti päätyvänsä palkansaajaksi, vaikka etenkin metsäkoneala sekä puutavara-kuljetukset työllistävät paljon yrittäjiä. Lisäksi metsänhoidossa on paljon omatoimista itsensä työllistämistä mm. tilanhoidon yhteydessä. Omatoimisen työn osuuden on arvioitu vastaavan noin 5000 henkilötyövuotta, mikä koostuu suuren metsänomistajajoukon keskimäärin melko pienestä vuotuisesta työpanoksesta (Koho ym. 2004). Omatoimista metsätyötä tekevät metsänomistajat on jaettu kolmeen osaamisryhmään: ammattilaiset, puoliammattilaiset

ja harrastajat. Ammattilaiset ovat muiden ryhmien edustajia keskimäärin nuorempia, asuvat perheomistuksessa olevalla tilalla sekä ovat sosio-ekonomiselta asemaltaan maaja metsätalousyrittäjiä. 10 Työvoiman saatavuuden turvaaminen Useissa tutkimuksissa mainittiin tarve työelämän ja koulutuksen entistä tiiviimmälle yhteistyölle, jotta muuttuvan toimintaympäristön osaamishaasteisiin voitaisiin vastata sekä metsäalalla (Turunen 2002, Pölkki 2001) että yleisemmin (mm. TT 2003). Savotta 2000 työryhmä selvitti laajalla kyselytutkimuksella metsäalan imagoa nuorison, opettajien ja alalla työskentelevien piirissä. Imago oli hyvä, mutta alan houkuttelevuuden lisäämiseksi koettiin tarpeelliseksi lisätä ja kehittää rekrytointiin suunnattua viestintää. Projektin tuloksena on käynnistetty koulutusta ja työelämää integroivia toimenpiteitä sekä mm. metsäpäiviä peruskoulun 9. luokkalaisille ja ohjelmauudistuksia toisen asteen koulutuksessa.

3 TYÖVOIMAN KYSYNTÄ 11 3.1 Tutkimusmenetelmät Kysyntäselvityksen tavoitteena oli selvittää työvoiman kysynnän kehittyminen metsänhoitotöissä, puun korjuussa sekä puutavaran lähi- ja autokuljetuksessa vuosina 2002, 2010 ja 2020. Työvoiman kysyntä eri työlajeissa on laskettu työmäärien ja työn tuottavuuskehityksen perusteella. Työmäärien ja tuottavuuden kehitys on nykyhetken (vuosi 2002) lisäksi arvioitu ajankohdille 2010 ja 2020. Työmäärien, tuottavuuden ja näin ollen myös työvoiman kysynnän on oletettu kehittyvän lineaarisesti edellä mainittujen ajankohtien välillä. Tärkein metsätalouden työmääriin vaikuttava tekijä on puun käytön kehitys (kuva 3-1). Teollisuuden puunkäytön kehitystä arvioitiin metsäteollisuuden tuotantoennusteiden perusteella. Metsäenergian käytön ja tuotannon kehitys perustuu Metsäntutkimuslaitoksen selvitykseen metsäenergian tuotannon työllistävyydestä (Harstela 2004). Muutokset metsäteollisuuden kilpailuympäristössä aiheuttavat tarpeen tarkistaa nykyisiä puuntuotantostrategioita ja metsänhoitomenetelmiä, jotka myös vaikuttavat hakkuiden ja metsänhoidon työmääriin. Muita ennusteissa huomioituja tekijöitä ovat puun tuonnin kehitys, metsäverotusuudistus, suojelukysymykset ja metsänomistajakunnan rakennemuutos. Kuva 3-1 Työvoiman kysynnän mallinnus Massateollisuuden tuotannon kehitys Sahateollisuuden tuotannon kehitys Vaneriteollisuuden tuotannon kehitys Energiapuun käytön kehitys Lähi- ja autokuljetuksen tuottavuus Lähi- ja autokuljetus x = Työvoiman kysyntä lähija autokuljetuksessa Puun kysyntä Raakapuun tuonnin kehitys Metsäverotuksen vaikutus Hakkuut x Hakkuun tuottavuus = Työvoiman kysyntä hakkuissa Metsänomistajakunnan rakennemuutos Metsien suojelun kehitys Puuntuotantostrategiat ja metsänhoitomenetelmät Metsänhoitoalat x Metsänhoitotöiden tuottavuus = Työvoiman kysyntä metsänhoitotöissä

3.2 Työmääriin vaikuttavat tekijät 12 3.2.1 Metsäteollisuuden tuotannon kehitys Puumassa Massa- ja paperiteollisuuden tuotanto kasvoi voimakkaasti 1980- ja 1990-luvulla. Tuotanto kasvaa myös tulevaisuudessa, mutta kasvu jatkuu selvästi aiempaa hitaampana. 1990-luvulla puumassan tuotannon vuotuinen kasvu oli keskimäärin 3,2 %, ja vuonna 2002 puumassan tuotanto Suomessa oli 11,7 miljoonaa tonnia. Ajanjaksolla 2002 2010 puumassan tuotannon arvioidaan kasvavan keskimäärin 1,5 % vuodessa, ja ajanjaksolla 2010 2020 kasvu hidastuu keskimäärin 0,3 %:iin vuodessa (kuva 3-2). Sahatavara Sahateollisuuden tuotanto kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla, ja vuonna 2003 havusahatavaran tuotanto Suomessa oli noin 13 600 m³. Sahateollisuuden toimintaympäristössä on kuitenkin tapahtunut / tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Suomalaisen sahateollisuuden kilpailukyky on heikentynyt kilpailijamaihin verrattuna, ja kilpailukyky heikkenee edelleen Venäjän ja Itä-Euroopan sahateollisuuden kasvun seurauksena. Tukkipuun hakkuumahdollisuuksien kasvusta huolimatta suomalainen sahateollisuus on myös jatkossa riippuvainen tuontipuusta. Näiden tekijöiden seurauksena sahateollisuuden tuotannon trendi kääntyy laskuun jo lyhyellä aikavälillä. Sahateollisuuden tuotannon kehityksestä on tässä yhteydessä laadittu kaksi vaihtoehtoista skenaariota: vakaan sahateollisuuden tuotannon skenaario (saha max) ja laskevan sahateollisuuden tuotannon skenaario (saha min). Molemmat skenaariot ennakoivat sahateollisuuden tuotannon laskua pitkällä aikavälillä, mutta laskun jyrkkyys riippuu sahateollisuuden toimintaympäristön muutoksen voimakkuudesta. Vakaan sahateollisuuden tuotannon skenaariossa sahatavaran tuotanto laskee loivasti nykyisestä 13,3 miljoonasta m³:stä 13,0 miljoonaan m³:iin vuoteen 2020 mennessä (kuva 3-2). Laskevan sahateollisuuden tuotannon skenaariossa sahatavaran tuotanto laskee 10 miljoonaan m³:iin vuoteen 2020 mennessä. Vaneri Havuvanerin tuotanto oli Suomessa 750 000 m³ ja koivuvanerin 520 000 m³ vuonna 2002. Havuvanerin tuotannon arvioidaan kasvavan 780 000 m³:iin vuoteen 2010 mennessä, jonka jälkeen tuotanto pysyy ennallaan vuoteen 2020 asti. Koivuvanerin tuotannon kasvu Venäjällä ja Itä-Euroopassa heikentää suomalaisen koivuvaneriteollisuuden kilpailukykyä, minkä seurauksena koivuvanerin tuotannon arvioidaan laskevan 450 000 m³:iin vuoteen 2010 mennessä ja edelleen 400 000 m³:iin vuoteen 2020 mennessä (kuva 3-2). Muut puutuotteet Lastulevyn, kuitulevyn ja muun puutuoteteollisuuden tuotannon osuus metsäteollisuuden kokonaistuotannosta ja siten vaikutus puun käyttöön on vähäinen. Näiden tuotteiden osalta ei tässä yhteydessä laadittu erillisiä tuotantoennusteita, vaan tuotannon oletetaan säilyvän nykyisellä tasolla.

Kuva 3-2 Metsäteollisuuden tuotannon kehitys 13 16 Sahatavara ja vaneri: miljoonaa m³ Puumassa: miljoonaa t 16 14 14 12 12 10 10 8 6 4 Puumassa Havuvaneri Lehtivaneri Havusahatavara 8 6 4 2 2 0 1990 2000 2010 2020 0 3.2.2 Teollisuuden puunkäytön kehitys Teollisuuden puunkäytön kehitys on laskettu metsäteollisuuden tuotantoennusteiden perusteella. Puumassan tuotannon kasvu lisää kemiallisen metsäteollisuuden puunkäyttöä 5,4 miljoonaa m³ vuosina 2002 2010 ja 1,2 miljoonaa m³ vuosina 2010 2020 (kuva 3-3). Sahatavaran tuotannon lasku vähentää skenaariosta riippuen sahateollisuuden puunkäyttöä 1,4 7,7 miljoonaa m³ vuosina 2002 2020. Levy- ja muun puutuoteteollisuuden puunkäyttö laskee hieman vuoteen 2020 mennessä. Kuva 3-3 Metsäteollisuuden puun käytön kehitys (pyöreä puu) 50 - miljoonaa m³ kuoren päältä - 45 40 35 30 25 20 15 10 Puumassateollisuus Sahateollisuus Levy- ja muu puutuoteteollisuus 5 0 1990 2000 2010 2020

3.2.3 Metsähakkeen käytön kehitys Puun käyttö energiantuotannossa on kasvanut merkittävästi viime vuosina, ja vuonna 2002 metsähakkeen kokonaiskäyttö oli 1,7 miljoonaa m³. Kansallisen metsäohjelman sekä uusiutuvan energian edistämisohjelman tavoitteena on metsähakkeen 5 miljoonan m³:n käyttö vuonna 2005. Uusiutuvan energian edistämisohjelman tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä 60 % vuoden 2001 tasosta vuoteen 2025 mennessä. Suurin osa uusiutuvien energialähteiden käytön lisäyksestä tulee bioenergiasta. Vastaavasti bioenergian käytön lisäyksestä 37 % tulee metsähakkeesta vuoteen 2025 mennessä. Toteutuessaan ohjelman tavoitteet merkitsisivät metsähakkeen noin 7,7 miljoonan m³:n vuotuista käyttöä vuonna 2020. Työvoiman kysyntä metsähakkeen korjuussa ja kuljetuksessa perustuu Metsäntutkimuslaitoksen selvitykseen metsäenergian tuotannon työpaikoista (Harstela 2004). Selvityksessä arvioitiin metsähakkeen korjuun ja haketuksen, kuljetuksen sekä työnjohdon suoraa työllistävyyttä ajankohtina 2002, 2010 ja 2025. Tässä yhteydessä metsähakkeen tuotannon työnjohdon työllistävyys jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Metsäntutkimuslaitoksen laskelmien pohjana on käytetty arviota metsähakkeen tuotantomäärien kehityksestä, joka vastaa kansallisen metsäohjelman tavoitetta vuonna 2005 (kuva 3-4). Sen sijaan arvio vuoden 2020 tuotantomäärästä ylittää uusiutuvan energian edistämisohjelman tavoitteen noin 2,5 miljoonalla m³:lla. Arvion mukaan suurin osa metsähakkeesta saadaan hakkuutähteestä myös tulevaisuudessa, mutta myös pienpuun ja erityisesti kantojen osuus kasvaa merkittävästi. 14 Kuva 3-4 Työllistymislaskelmien pohjana käytetyt metsähakkeen tuotantomäärät (Harstela, 2004) 12 10 - miljoonaa m 3 - Kantohake Pienpuuhake Hakkuutähdehake 8 6 4 2 0

3.2.4 Puun tuonnin kehitys Sahateollisuuden puunkäytön kehityksestä riippuen kokonaishakkuut kasvavat 59 miljoonaan m³:iin tai laskevat 54 miljoonaan m³:iin vuoteen 2020 mennessä. Puun tuontitarve kasvaa näin ollen vuoteen 2010 asti, mutta tasoittuu 14 15 miljoonaan m³:n tasolle vuoteen 2020 mennessä (kuva 3-5). 15 Kuva 3-5 Hakkuiden ja pyöreän puun tuonnin kehitys 60 - miljoonaa m³ kuoren päältä - 50 40 30 Puun tuontitarve Hakkuut 20 10 0 1990 2000 2010 2020 Vakaan sahateollisuuden tuotannon skenaariossa kokonaishakkuut kasvavat 59 miljoonan m³:n tasolle vuoteen 2020 mennessä sahateollisuuden puunkäytön lievästä laskusta huolimatta. Kuusitukin hakkuut laskevat suurimman kestävän hakkuumäärän tasolle ja kuusitukin tuontitarve säilyy noin 1,5 miljoonassa m³:ssä vuoteen 2020 asti. Kuusitukin saatavuus rajoittaa myös kuusikuitupuun hakkuita ja kuusikuitupuun tuontitarve kasvaa. Männyn hakkuiden kasvu riittää kattamaan kotimaan kysynnän ja männyn tuonti vähenee tai lakkaa kokonaan. Lehtikuitupuun tuontitarve kasvaa vuoteen 2010 asti, mutta ei enää ajanjaksolla 2010 2020 (kuva 3-6). Kuva 3-6 Hakkuiden ja puun tuonnin kehitys vakaan sahateollisuuden tuotannon skenaariossa Hakkuut Tuontitarve 70 60 50 40 30 20 10 0 - Miljoonaa m3 - Lehtikuitupuu Lehtipuutukki Kuusikuitupuu Kuusitukki Mäntykuitupuu Mäntytukki 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 - Miljoonaa m3 - Lehtikuitupuu Lehtipuutukki Kuusikuitupuu Kuusitukki Mäntykuitupuu Mäntytukki

16 Laskevan sahateollisuuden tuotannon skenaariossa sahateollisuuden puunkäytön lasku vähentää kokonaishakkuita 54 miljoonan m³:n tasolle vuoteen 2020 mennessä. Eniten vähenevät kuusitukin hakkuut ja kuusitukin tuontitarve vähenee huomattavasti tai tuonti lakkaa kokonaan. Kuusitukin saatavuus rajoittaa myös kuusikuitupuun hakkuita ja kuusikuitupuun tuontitarve kasvaa. Männyn hakkuiden kasvu riittää kattamaan kotimaan kysynnän, ja männyn tuonti vähenee tai lakkaa kokonaan. Lehtikuitupuun tuontitarve kasvaa vuoteen 2010 asti, mutta kasvu hidastuu vuoteen 2020 mennessä (kuva 3-7). Kuva 3-7 Hakkuiden ja puun tuonnin kehitys laskevan sahateollisuuden tuotannon skenaariossa Hakkuut Tuontitarve 70 60 50 40 30 20 10 0 - miljoonaa m3 - Lehtikuitupuu Lehtipuutukki Kuusikuitupuu Kuusitukki Mäntykuitupuu Mäntytukki 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 - miljoonaa m3 - Lehtikuitupuu Lehtipuutukki Kuusikuitupuu Kuusitukki Mäntykuitupuu Mäntytukki 3.2.5 Metsänomistajakunnan rakennemuutos Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 1990-luvun hakkuu- ja metsänhoitokäyttäytymisen perusteella ei voida päätellä, että metsänomistajakunnan rakennemuutos vähentäisi puun tarjontaa tai metsien hoitoa (www.metla.fi). Vuosina 1994 1998 puuta myytiin merkittävästi enemmän kuin 1980-luvun lopussa ja metsänhoitotöitä tehtiin saman verran tai jonkin verran enemmän kuin 1990-luvulla. Tutkimusten perusteella metsänomistuksen rakenteen muutos jatkuu varsin samankaltaisena vielä pari vuosikymmentä. Näin ollen metsänomistajakunnan rakennemuutoksella ei näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta metsänhoidon ja hakkuiden työmäärään ajanjaksolla 2002 2020. Väestön ikääntyminen on tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa eniten metsänomistajakuntaa muuttava tekijä, kun metsänomistajien keski-ikä nousee muun väestön mukana. Metsänomistajakunnan ikääntyminen ei todennäköisesti vaikuta hakkuiden ja metsänhoitotöiden määrään, mutta sen sijaan ikääntyminen voi vähentää omatoimisen työn osuutta puun korjuussa ja metsänhoitotöissä. Omatoimisen työn osuudet eri työlajeissa perustuvat Metsäntutkimuslaitoksen selvitykseen (Koho ym. 2004) sekä asiantuntijahaastatteluihin. Työvoiman kysyntäennusteessa omatoimisen työn osuus on oletettu säilyvän vuoden 2002 tasolla vuoteen 2020 (taulukko 3-1), sillä omatoimisen työn ennustamiseen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Omatoimisella työllä on kuitenkin merkittävä vaikutus ammattimaisen työvoiman kysyntään eri työlajeissa.

17 Taulukko 3-1 Omatoimisen työn osuudet metsänhoitotöissä ja puun korjuussa, % työn kokonaismäärästä METSÄNHOITOTYÖT HAKKUUT METSÄENERGIA Kylvö 53 % Ylispuiden poisto 35 % Metsäenergian korjuu 8 % Istutus 63 % Ensiharvennus 35 % Metsäenergian haketus 8 % Raivaus 61 % Muut harvennukset 45 % Metsäenergian autokuljetus 0 % Maan muokkaus 1 % Päätehakkuut 5 % Kulotus 70 % Taimikonhoito 69 % LÄHIKULJETUS Nuoren metsän kunnostus 67 % Kasvatushakkuut 40 % Metsälannoitus 31 % Päätehakkuut 5 % Kunnostusojitus 6 % Metsäteiden rakentaminen 10 % Metsäteiden perusparannus 10 % Metsänhoitotöissä omatoiminen työ viittaa metsänomistajan itse tai hänen perheenjäsenensä suorittamaan työhön. Hakkuussa ja lähikuljetuksessa omatoiminen työ viittaa metsänomistajan itse tekemään tai ulkopuolisella teetettyyn työhön (hankintakauppa). Laskelmissa oletettiin, että koneellisen korjuun osuus omatoimisessa kasvatushakkuussa on 14 28 % ja päätehakkuissa 100 % (ks. liite I). Ulkopuolisella teetetyn työn osuudeksi manuaalisessa hankintahakkuussa oletettiin noin 30 % ja koneellisessa hankintahakkuussa 95 %. Ulkopuolisella teetetyn työn osuudeksi hankintahakkuiden metsätraktorilla suoritetusta lähikuljetuksesta oletettiin noin 90 % ja maataloustraktorilla suoritetusta lähikuljetuksesta noin 40 %. 3.2.6 Metsäverouudistus Metsäverouudistuksen siirtymäkausi päättyy vuoden 2005 lopussa, jonka jälkeen myyntituloverotusta sovelletaan kaikkiin metsätiloihin. Metsäverouudistuksella ei uskota olevan merkittävää vaikutusta puun kokonaistarjontaan pitkällä aikavälillä, eikä metsäverotukseen liittyviä rakenteellisia muutoksia ei ole odotettavissa siirtymäkauden päättymisen yhteydessä. Lyhyellä aikavälillä siirtymäkauden päättyminen saattaa hetkellisesti laskea pintaalaverotuksen piirissä olleiden metsänomistajien puun myyntejä. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen (1-3 vuotta) ja kohdistunee erityisesti päätehakkuuleimikoihin. Toisaalta myyntituloverotuksen piirissä olleet metsänomistajat voivat ennakoida heikkoa tarjontatilannetta ja ajoittaa puun myyntejä vuoteen 2006, mikä tasoittaa metsäverouudistuksen siirtymäkauden vaikutusta puun tarjontaan. Näin ollen metsäverouudistuksella ei oleteta olevan merkittävää vaikutusta metsänhoitotöiden tai puun korjuun ja kuljetuksen työmääriin tarkasteluajankohtina 2002, 2010 ja 2020. 3.2.7 Metsien suojelun kehitys Vuonna 2002 Suomessa oli suojeltua tai rajoitetussa käytössä olevaa metsämaata yhteensä 1,6 miljoonaa hehtaaria, joka vastaa noin 8 % metsämaan kokonaispintaalasta. Tammikuussa 2003 luonnonsuojeluohjelmia oli toteuttamatta yhteensä 750 000 hehtaaria. Tästä määrästä vajaa 50 % sisältyy soiden, lintuvesien tai

rantojensuojeluohjelmaan ja hieman yli puolet (390 000 ha) lehtojen, vanhojen metsien tai Natura 2000-alueiden suojeluohjelmaan. Näistä pääosin metsiin kohdistuvista suojeluohjelmista (ml. Natura 2000) suurin osa (79 %) sisältyy vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Tämän lisäksi metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä on yhtiöiden, valtion sekä yksityisten omistamat metsät mukaan lukien arviolta noin 160 000 hehtaaria sekä muita arvokkaita elinympäristöjä yli 150 000 hehtaaria. Valtioneuvoston vuoden 1996 luonnonsuojelun rahoitusohjelman tavoitteena on toteuttaa pääosa laadituista luonnonsuojeluohjelmista vuoteen 2007 mennessä. Mikäli pääosin metsiin kohdistuva noin 390 000 hehtaarin suojelutavoite toteutuu, vähenee puuntuotannon nykyinen pinta-ala korkeintaan 2 % vuoteen 2007 mennessä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) tavoitteena on nykyistä paremmin turvata metsäisille luontotyypeille ja uhanalaisille lajeille tärkeitä elinympäristöjä ja metsien rakennepiirteitä. Suojelun kehittämisen lähtökohtana on metsänomistajien vapaaehtoisuus ja menetettyjen taloudellisten arvojen korvaaminen. Ohjelma toteutetaan vuosina 2003 2007, jonka jälkeen on tarkoitus päättää jatkotoimenpiteistä metsien suojelun edistämiseksi. Ympäristöjärjestöt ovat esittäneet Etelä-Suomen metsien suojelun nostamista nykyisestä alle kahdesta prosentista viiteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Tässä yhteydessä metsien suojelun ei oleteta merkittävästi vaikuttavan metsänhoidon tai puun korjuun työmääriin ajanjaksolla 2002 2020, vaikka paineet suojelun lisäämiselle säilyvät voimakkaina ja on mahdollista, uudet suojeluohjelmat pienentävät hakkuumahdollisuuksia vuoden 2007 jälkeen. 18 3.2.8 Puuntuotantostrategioiden ja metsänhoitomenetelmien muutos Metsäteollisuuden kansainvälisen kilpailutilanteen ja lopputuotemarkkinoiden muutokset aiheuttavat lukuisia muutospaineita Suomen metsäsektorille. Metsäteollisuuden kasvun ja investointien painopiste on siirtynyt ulkomaille. Raakapuun kestävät hakkuumahdollisuudet ja hinta ovat tulleet entistä merkittävämmiksi rajoitteiksi metsäteollisuuden kasvulle Suomessa. Metsäteollisuuden tuotannon ja kilpailukyvyn sekä yksityismetsätalouden kannattavuuden ylläpitäminen edellyttää nykyisten metsänhoitomenetelmien ja puuntuotantostrategioiden tarkistamista seuraavin perustein: Raakapuun hinnat ovat Suomessa kansainvälisessä vertailussa korkealla tasolla. Metsäteollisuuden asema raakapuumarkkinoilla säilyy vahvana, kun taas puun tarjonta tulee yhä hajanaisemmaksi metsätilojen koon pienenemisen myötä. Metsäteollisuuden puustamaksukyky heikkenee laskevien lopputuotehintojen ja lisääntyvän kansainvälisen kilpailun seurauksena. Metsäteollisuuden mahdollisuudet kompensoida korkeita puunhintoja tuotanto- ja korjuuteknologian tehostamisella ovat tulevaisuudessa heikommat kuin 1990- luvulla. Lisäksi tuontipuu on myös jatkossa merkittävä raaka-ainelähde suomalaiselle metsäteollisuudelle. Nämä tekijät lisäävät paineita raakapuuhintojen trendinomaiselle laskulle pitkällä aikavälillä. Puun teollinen käyttö kasvaa myös tulevaisuudessa, mutta kasvu jatkuu huomattavasti hitaampana kuin viime vuosikymmeninä. Eniten kasvaa

kuitupuun käyttö. Tukkipuun käyttö kääntyy laskuun jo ennen vuotta 2010, sillä sahateollisuuden investointien lisääntyminen Venäjällä ja Itä-Euroopassa heikentää suomalaisen sahateollisuuden kilpailukykyä. Lisäksi liimapuupalkkien ja muiden liimattujen puukomponenttien kysynnän ja tuotannon kasvu saattaa pitkällä aikavälillä vähentää sahatavaran osuutta rakentamisessa, ja siten välillisesti järeän tukkipuun merkitystä sahateollisuuden puunhuollossa, jolloin raakapuun kysyntä painottuisi yhä enemmän pieniläpimittaiseen puuhun. Suomessa sijaitsevan sellu- ja paperiteollisuuden kilpailuasema tulee säilymään pääosin nykyisellä tasolla myös seuraavan 10 15 vuoden aikana. Korkealaatuisen havukuidun asema korostuu armeerausmassan raaka-aineena. Trooppisten kuitujen osuus sekä Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian merkitys kasvaa erityisesti lyhytkuituteollisuudessa ja hienopaperituotannossa, mikä heikentää suomalaisen koivusta valmistetun massan kilpailukykyä. Haavan käyttö paperiteollisuuden raaka-aineena kasvaa ja haavan merkitys metsätaloudessa lisääntyy. Luonnon monimuotoisuuden suojelun merkitys korostuu metsätaloudessa ja metsänomistajien tavoitteet erilaistuvat puuntuotannollisten ja suojelu- / monikäyttötavoitteiden välillä. Osa metsänomistajista haluaa lisätä pääoman tuottoa puuntuotannossa, osa haluaa soveltaa luonnonmukaisempia metsänhoitomenetelmiä. Metsätalouden edistämiseen ja valvontaan käytettävän julkisen rahoituksen absoluuttinen määrä lyhyellä aikavälillä säilynee nykyisellä tasolla, tosin metsätalouden rahoituksen suhteellinen osuus valtion kokonaisbudjetissa saattaa laskea. Pitkällä aikavälillä paineet julkisen rahoituksen vähentämiselle metsätaloudessa kasvaa ja tarve perustella rahoituksen tarpeellisuutta puuntuotannollisiin tarkoituksiin lisääntyy. Metsätalouden julkisen rahoituksen mahdollinen supistuminen voi vähentää metsänhoitotöiden määrää. Metsätalouden työvoiman kysyntäennusteessa huomioidaan edellä mainitut metsätalouden muutospaineet laatimalla metsänhoitomenetelmille vaihtoehtoiset kehitysskenaariot. Perinteisen metsänhoidon skenaariossa metsänhoitomenetelmät ja puuntuotantostrategiat vastaavat nykyistä käytäntöä ilman merkittäviä muutoksia. Metsänhoitomenetelmien kehitys riippuu näin ollen yksinomaan puun kysyntäskenaarioista (saha max ja saha min) ja hakkuiden kehityksestä. Uuden metsänhoidon skenaariossa on oletettu seuraavia muutoksia puuntuotantostrategioihin ja metsänhoitoon: Metsänhoito erilaistuu. Perinteisen metsänhoidon rinnalle nousee luonnonmukaisempi metsänhoito ja pääoman tuoton maksimointiin tähtäävä metsänhoito. Sijoitetun pääoman tuoton kasvattaminen johtaa kiertoaikojen lyhentämiseen. Päätehakkuista saatavaa puumäärää kasvaa 15 % nykyisestä vuoteen 2020 mennessä, ja harvennuksista saatava puumäärä vastaavasti pienenee (kuva 3-8). 19

Kuva 3-8 Päätehakkuiden osuus hakkuumäärästä saha max -skenaariossa 20 80 % 75 70 65 60 Uusi metsänhoito-skenaario 55 Perinteinen metsänhoito-skenaario 50 Ympäristöarvojen korostuminen johtaa peitteellisen metsätalouden ja jatkuvan kasvatuksen yleistymiseen erityisesti kuusivaltaisilla kasvupaikoilla. Tästä johtuen suojuspuuhakkuista saatavan puumäärä vähenee 20 %, mikä vastaavasti laskee ylispuuhakkuista saatavaa puumäärää 13 % (olettaen, että 67 % ylispuuhakkuiden puumäärästä on suojuspuiden poistoa). Peitteellisen metsätalouden hakkuita harjoitettaisiin näillä olettamuksilla sahateollisuuden skenaariosta riippuen 12 000 14 000 ha vuonna 2020. Reaalisesti laskevat kantohinnat aiheuttavat paineen minimoida metsänhoidon kustannuksia. Uudistamiskustannusten minimointi (sekä peitteellisen metsänhoidon yleistyminen) kasvattaa luontaisen uudistamisen hakkuista saatavaa puumäärää 13 %:lla vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaavasti vähentää avohakkuista saatavaa puumäärää. Lisäksi nuoren metsän hoitoalat laskevat 15 % nykyisestä vuoteen 2020 mennessä. Samalla nuoren metsän hoito painottuu taimikonhoitoon siten, että 95 % nuoren metsän hoitoaloista on taimikonhoitoa vuonna 2020. Lannoitusinvestointien hyvä kannattavuus johtaa lannoituspinta-alojen lisääntymiseen siten, että vuonna 2020 vuotuinen lannoituspinta-ala on 105 000 ha. Suometsien kunnostusojitus lakkaa kokonaan vuoteen 2020 mennessä. Yllä esitetty uuden metsänhoidon skenaario edustaa merkittävää muutosta nykyiseen metsänhoitoon. Muutosten suuruusluokka edustaa lähinnä maksimimuutosta kuin todennäköistä muutosta, sillä näin voidaan paremmin arvioida suurinta vaihteluväliä työvoiman kysynnässä.

3.3 Työvoiman kysyntään vaikuttavat tekijät 21 3.3.1 Työmäärien kehitys Työmäärien kehitystä on tarkasteltu kahdessa eri sahateollisuuden skenaariossa (saha max ja saha min) sekä kahdessa eri metsänhoitoskenaariossa (perinteinen metsänhoito ja uusi metsänhoito). Näiden skenaarioiden yhdistelmistä on saatu jokaista työlajia kohti neljä vaihtoehtoista kehitystä, joista tässä yhteydessä on esitetty äärivaihtoehdot (suurin kasvu/pienin lasku sekä suurin lasku/pienin kasvu). Hakkuut Uuden metsänhoidon skenaariossa päätehakkuiden suhteellinen osuus kokonaishakkuista kasvaa molemmissa sahateollisuuden skenaarioissa (kuva 3-9), vaikka osa kuusen avohakkuista ja suojuspuuhakkuista korvataan peitteellisen metsänhoidon hakkuilla (jatkuva kasvatus). Perinteisen metsänhoidon skenaariossa päätehakkuiden suhteellinen osuus kokonaishakkuista laskee. Päätehakkuiden väheneminen on voimakkain laskevan sahatavaratuotannon skenaariossa. Kuva 3-9 Hakkuupinta-alojen kehitys 400-1000 ha - 350 300 250 200 150 Harvennukset, MAX SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Harvennukset, MIN SAHA, UUSI METSÄNHOITO Luontaisen uudistamisen hakkuut, MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Luontaisen uudistamisen hakkuut, MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Avohakkuut, MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Avohakkuut, MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Peitteellisen metsänhoidon hakkuut, MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Peitteellisen metsänhoidon hakkuut, MIN SAHA, UUSI METSÄNHOITO 100 50 0 Metsänhoitotyöt Uudistusalat kehittyvät hakkuuskenaarioiden mukaisesti (kuva 3-10). Uuden metsänhoidon skenaariossa päätehakkuista saatava puumäärä kasvaa, mikä lisää uudistusalojen määrää. Lisäksi luontainen uudistaminen kasvaa uuden metsänhoidon skenaariossa voimakkaammin kuin istutus ja kylvö. Kylvön osalta työmäärissä on huomioitu ainoastaan manuaalinen kylvö, jonka osuudeksi on arvioitu 35 % kaikista kylvöaloista. Jotta koneellinen kylvö olisi taloudellisesti kannattavaa, se tulisi tehdä maanmuokkauksen (äestys, laikutus) yhteydessä. Koneellisen kylvön työmäärät sisältyvät näin ollen äestyksen ja laikutuksen työmääriin, jotka on johdettu siemenpuu-

ja avohakkuiden kehityksestä. Koneellisen kylvön osuus kokonaiskylvöalasta on oletettu säilyvän nykyisellä tasolla (65 %) vuoteen 2020 asti. 22 Kuva 3-10 Luontaisen uudistamisen ja viljelypinta-alojen kehitys 100-1000 ha - 90 80 70 60 50 40 Manuaalinen kylvö MAX SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Manuaalinen kylvö MIN SAHA, UUSI METSÄNHOITO Istutus MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Istutus MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Luontainen uudistaminen MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Luontainen uudistaminen MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO 30 20 10 0 Raivaus- ja maanmuokkausalat kehittyvät hakkuuskenaarioiden mukaisesti (kuva 3-11). Uuden metsänhoidon skenaariossa päätehakkuista saatava puumäärä kasvaa, mikä lisää raivauksen ja maan muokkauksen työmäärää. Kantohakkeen tuotanto on oletettu kasvavan 1,5 miljoonaan m³:iin vuoteen 2010 ja edelleen 2,5 miljoonaan m³:iin vuoteen 2020 mennessä (ks. kappale 3.2.3). Mikäli kantojen nostoa hyödynnetään maanmuokkauksessa, vähentää kantojen nosto maanmuokkausalaa noin 23 000 ha vuoteen 2010 ja 39 000 ha vuoteen 2020 mennessä, kun keskimääräinen kantojen korjuusaanto on 65 m³/ha. Kantojen noston aiheuttama maanmuokkauksen väheneminen on huomioitu kaikissa metsänhoito- ja sahatavaratuotantoskenaarioissa. Kantojen noston työvoiman kysyntää lisäävä vaikutus on huomioitu työvoiman kysynnässä metsäenergian tuotannossa. Kulotusalan oletetaan säilyvän nykytasolla.

Kuva 3-11 Uudistusalan valmistamisen pinta-alojen kehitys 23 80-1000 ha - 70 60 50 40 30 20 Raivaus MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Raivaus MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Laikutus MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Laikutus MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Äestys MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Äestys MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Mätästys MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Mätästys MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Kulotus PERUSSKENAARIO 10 0 Nuoren metsän hoitoalat kehittyvät hakkuuskenaarioiden mukaisesti (kuva 3-12). Perinteisen metsänhoidon skenaariossa taimikonhoitoalat laskevat ja nuoren metsän kunnostusalat kasvavat. Uuden metsänhoidon skenaariossa nuoren metsän hoito vähenee ja painopiste siirtyy taimikonhoitoon. Lisäksi uuden metsänhoidon skenaariossa lannoituspinta-alojen oletetaan kasvavan tasolle 105 000 ha/v. Kuva 3-12 Nuoren metsän hoidon ja lannoituspinta-alojen kehitys 200-1000 ha - 180 160 140 120 100 80 60 Taimikonhoito MIN SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Taimikonhoito MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO Nuoren metsän kunnostus MAX SAHA, PERINTEINEN METSÄNHOITO Nuoren metsän kunnostus MIN SAHA, UUSI METSÄNHOITO Lannoitus, PERUSSKENAARIO Lannoitus MAX SAHA, UUSI METSÄNHOITO 40 20 0

Metsäteiden rakentamisen ja perusparannuksen kehityksestä on laadittu todennäköisen kehityksen mukaiset perusskenaariot (kuva 3-13). Metsäteiden perusparannus lisääntyy ja metsäteiden vuotuinen rakennusmäärä laskee noin 1000 km:n tasolle vuoteen 2020 mennessä. Perinteisen metsänhoidon skenaariossa kunnostusojitus kasvaa 90 000 hehtaariin/vuosi, ja uuden metsänhoidon skenaariossa soiden kunnostusojitus lakkaa kokonaan vuoteen 2020 mennessä. 24 Kuva 3-13 Metsäteiden rakennuksen, perusparannuksen ja kunnostusojituspinta-alojen kehitys 100 90 80 -Ojat: 1000 ha- - Tiet: 1000 km - 2,0 1,8 1,6 70 60 50 40 30 20 10 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 Kunnostusojitus PERUSSKENAARIO Kunnostusojitus UUSI METSÄNHOITO Metsäteiden rakentaminen PERUSSKENAARIO Metsäteiden perusparannus PERUSSKENAARIO 0 0,0 Puutavaran lähi- ja autokuljetus Puutavaran lähi- ja autokuljetuksen puumäärät kehittyvät hakkuuskenaarioiden mukaisesti. Hakkuiden ja siten myös puun kuljetustarpeen määrä kasvaa sahateollisuusja metsänhoitoskenaariosta riippuen nykyisestä 55 miljoonan m³:n tasosta 59 miljoonan m³:n tasolle tai laskee 54 miljoonaan m³:iin vuoteen 2020 mennessä. 3.3.2 Työn tuottavuuden kehitys Työn tuottavuuden kehitys arvioitiin erikseen ammattimaiselle ja omatoimiselle työlle metsänhoidossa, hakkuussa ja lähikuljetuksessa. Lisäksi arvioitiin työn tuottavuuden kehitys puutavaran autokuljetuksessa. Kunkin työlajin tuottavuuden kehityksestä laadittiin kaksi eri skenaariota: suurimman tuottavuuden kasvun skenaario ja alhaisimman tuottavuuden kasvun skenaario. Todennäköinen tuottavuuden kehitys sijoittunee edellä mainittujen äärivaihtoehtojen välille. Skenaarioiden taustaoletuksena on, että tarkasteluajanjaksolla ei tapahdu merkittäviä teknologisia innovaatioita, jotka johtaisivat tällä hetkellä tuntemattomiin uusiin työmenetelmiin. Tuottavuuden kehitys tapahtuu näin ollen vähitellen pienten parannusten (esim. automaatio) lisääntymisen kautta.

Työn tuottavuuden kehitys ammattimaisen metsänhoitotyön, manuaalisen hakkuun ja autokuljetuksen osalta on arvioitu määrittelemällä ylä- ja alarajat tuottavuuden kasvulle työlajeittain vuoteen 2020 mennessä. Koneellisen hakkuun ja lähikuljetuksen (ammattimainen työ) tuottavuuskehityksen arvioinnissa on hyödynnetty menneisyyden aikasarjoja (vuodesta 1992 lähtien) hakkuun ja lähikuljetuksen tuottavuudesta. Omatoimisen työn tuottavuuden kehitys perustuu pääosin ammattimaisen työn tuottavuuden kehitykseen. 25 Metsänhoitotöiden tuottavuuden kehitys Metsänhoitotöiden tuottavuuskehityksen (taulukko 3-2) taustalla on oletus, että uusia yksittäisiä työlajeja, jotka muuttaisivat työn kuvaa, ei ole näköpiirissä. Uudet työmenetelmät ja niiden yleistyminen on kuitenkin mahdollisia, mutta niiden tuottavuuskehitystä ei tässä yhteydessä ole arvioitu uusiin työmenetelmiin liittyvän epävarmuuden vuoksi. Metsänhoitotöiden tuottavuuden kehitys on näin ollen melko vakaa. Alhaisimman tuottavuuden kasvun skenaariossa on huomioitu riski tuottavuuskehityksen taantumisesta, mikäli metsänparannustöiden rahoitusohjelmia ei jatketa nykyisessä laajuudessaan. Maanmuokkausmenetelmien tuottavuus kasvaa suurimman kasvun skenaariossa muita metsänhoidon työlajeja enemmän, sillä hakkuutähteiden keruu uudistusaloilta sekä tekniikan kehittyminen parantavat maanmuokkauksen tuottavuutta. Hakkuutähteiden keruu vaikuttaa erityisesti mätästyksen tuottavuuteen, joten mätästyksen tuottavuus kasvaa muita maanmuokkausmenetelmiä enemmän. Istutuksen tuottavuuden kasvu suurimman kasvun skenaariossa perustuu oletukseen koneellisen istutuksen lisääntymisestä tekniikan kehittymisen myötä. Kylvön osalta tuottavuus on arvioitu ainoastaan manuaaliselle kylvölle. Jotta koneellinen kylvö olisi taloudellisesti kannattavaa, se tulisi tehdä maanmuokkauksen (äestys, laikutus) yhteydessä. Koneellisen kylvön tuottavuus sisältyy näin ollen äestyksen ja laikutuksen tuottavuuteen. Taulukko 3-2 Työn tuottavuuden kehitys metsänhoitotöissä Ammattimainen Omatoiminen Tuottavuus Tuottavuuden muutos Tuottavuus Tuottavuuden muutos 2002 2002-2010 2010-2020 2002 2002-2010 2010-2020 ha/h 1) % % ha/h 1) % % Uudistusalan raivaus 0,4 1-4 0-5 0,3 0-3 -1-4 Laikutus 0,2 1-7 1-8 0,2 0-4 -1-5 Äestys 1,0 1-7 1-8 0,9 0-4 -1-5 Mätästys 0,2 1-16 1-18 0,1 0-8 -1-9 Uudistusalan kulotus 0,1 1-4 0-5 0,1 0-3 -1-4 Manuaalinen kylvö 0,2 1-4 0-5 0,1 0-3 -1-4 Istutus 0,1 1-7 0-7 0,1 0-3 -1-4 Nuoren metsän hoito 0,1 1-4 0-5 0,1 0-3 -1-4 Metsälannoitus 0,3 1-4 0-5 0,3 0-3 -1-4 Kunnostusojitus 0,8 1-4 0-5 0,8 0-3 -1-4 Metsäteiden rakentaminen 0,03 0-4 -1-5 0,03 0-3 -1-4 Metsäteiden perusparannus 0,05 0-4 -1-5 0,05 0-3 -1-4 1) Metsäteiden rakentaminen ja perusparannus km/h

Hakkuun ja kuljetuksen tuottavuuden kehitys Suurimman tuottavuuden kasvun skenaariossa on oletuksena tavaralajimenetelmän yleistyminen maailmalla ja siten Suomen (ja Ruotsin) aseman säilyminen teknologian kehityksen edelläkävijänä puun korjuussa. Alhaisimman tuottavuuden kasvun skenaariossa on oletuksena nykyistä vähäisempi panostus puunkorjuun tuottavuuden kehittämiseen. Arviot hakkuiden ja kuljetuksen tuottavuuden kehityksestä (taulukko 3-3) perustuvat historian aikasarjoista laskettuihin trendeihin. Kasvatushakkuiden koneellistaminen on edennyt jo niin pitkälle, että lisäkoneellistamisella ei ole saavutettavissa merkittävää tuottavuuden kasvua, vaan tuottavuuden kasvu perustuu menetelmä- ja konetekniikan kehitykseen. Päätehakkuissa puun laadun huomioon ottaminen ja asiakaslähtöinen toimintamalli voi automaation lisääntymisestä huolimatta olla tuottavuuden kehitystä hidastava tekijä. Lähikuljetuksessa tuottavuus voi kasvaa vain työvaiheiden automatisoinnin ja kuormakoon kasvun kautta. Puutavaran autokuljetuksen tuottavuus on arvioitu seuraavilla keskimääräisillä kuljetusmatkoilla: autokuljetus tehtaalle 106 km, autokuljetus rautateille 48 km, autokuljetus vesistöön 39 km. Puutavaran auto-, rautatie-, ja vesikuljetuksen suhteelliset osuudet on laskelmissa oletettu säilyvän vuoden 2002 tasolla. 26 Taulukko 3-3 Työn tuottavuuden kehitys puun korjuussa ja kuljetuksessa Ammattimainen Omatoiminen Tuottavuus Tuottavuuden muutos Tuottavuus Tuottavuuden muutos 2002 2002-2010 2010-2020 2002 2002-2010 2010-2020 m 3 /h % % m 3 /h % % Kasvatushakkuut (koneellinen) 9,2 5-8 4-6 9,2 5-7 4-6 Kasvatushakkuut (manuaalinen) 1,0 0-2 -1-3 0,8 0-2 -1-3 Uudistushakkuut (koneellinen) 17,7 9-11 6-8 17,7 9-10 6-8 Uudistushakkuut (manuaalinen) 2,3 0-2 -1-3 1,9 0-2 -1-3 Lähikuljetus kasvatushakkuissa (metsätraktori) 11,9 0-3 0-3 11,9 0-3 0-3 Lähikuljetus kasvatushakkuissa (maataloustraktori) - - - 7,0 0-2 -1-3 Lähikuljetus uudistushakkuissa (metsätraktori) 16,8 0-3 -1-3 16,8 0-3 -1-3 Autokuljetus tehtaalle 8,8 0-2 0-2 - - - Autokuljetus rautateille 12,5 0-2 0-2 - - - Autokuljetus vesistöön 13,9 0-2 0-2 - - - 3.4 Työvoiman kysynnän kehitys Kaikki metsätalouden suorittava työ Työvoiman kysyntä kaikessa metsätalouden suorittavassa työssä (ammattimainen ja omatoiminen työ) oli yhteensä noin 18 200 henkilötyövuotta vuonna 2002 (kuva 3-14). Työvoiman kysyntä nousee 2 900 henkilötyövuotta tai säilyy pääosin nykyisellä tasolla skenaariosta riippuen vuoteen 2020 mennessä. Suurin kysynnän nousu on skenaarioyhdistelmässä, jossa oletuksina on vakaa sahateollisuuden tuotannon kehitys, perinteisten metsänhoitomenetelmien harjoittaminen sekä pienin työn tuottavuuden kasvu. Suurin kysynnän lasku on vastaavasti skenaarioyhdistelmässä, jossa oletuksina on voimakas sahateollisuuden tuotannon lasku, uusien metsänhoitomenetelmien harjoittaminen sekä suurin työn tuottavuuden kasvu.