TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Elinkeino- ja innovaatio-osasto 29.12.2016 Hallitusneuvos Kari Parkkonen EHDOTUS JULKISESTI TUETUISTA VIENTI- JA ALUSLUOTOISTA SEKÄ KORON- TASAUKSESTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA JA EHDOTUS VIENTITAKUUTOIMINNASSA NOUDATETTAVISTA PERIAATTEISTA ANNETUN VALTIONNEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA Yleistä Julkisesti tuetuista vienti- ja alusluotoista sekä korontasauksesta annetun lain (1543/2011) (jäljempänä vientiluottolaki), joka tuli voimaan vuoden 2012 alussa, keskeisenä tarkoituksena on tarjota kilpailukykyistä rahoitusta suomalaisille yrityksille OECD:n ja EU:n säännösten mukaan. Julkisesti tuetun vienninrahoitusjärjestelmän toimivuus muodostaa nykyisin yhden tärkeän osan suomalaisten yritysten vientikauppoja koskevissa neuvotteluissa ja niissä menestymisessä. Vienninrahoitusjärjestelmä perustuu keskeisesti siihen, että sen avulla vahvistetaan Suomen taloudellista kehitystä edistämällä vientiä ja yritysten kansainvälistymistä. Rahoituksen myöntämisen edellytyksenä on suomalaisen intressin toteutuminen. Vientiluottojen osalta suomalaisesta intressistä säädetään julkisesti tuetuista vienti- ja alusluotoista sekä korontasauksesta annetun työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen (jäljempänä ministeriön vientiluottoasetus) 2 :ssä. Muutettaessa vientiluottolakia joulukuussa 2016 on samalla muutettu lain 19 :ää. Muutoksen mukaan suomalaisesta intressistä vientiluottojen ja korontasaustoiminnan osalta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tarkoituksena on muuttaa suomalaisen intressin sisältöä siten, että siinä otettaisiin nykyistä paremmin huomioon yritystoiminnan kansainvälistymiskehitys. Vientiluottolain 5 :n nojalla vienti- ja alusluottoihin liittyvät luottoriskit katetaan Finnvera Oyj:n (jäljempänä Finnvera) myöntämillä vientitakuilla tai alustakauksilla. Vientitakuiden myöntäminen ostajaluottoihin on siten keskeinen osa vienninrahoitusjärjestelmän toimintaa. Vientitakuut voidaan myöntää joko Suomen Vientiluotto Oy:n (jäljempänä Vientiluotto) luottoihin tai pankin myöntämiin ostajaluottoihin. Vienti- ja alusluotot voivat olla joko kiinteäkorkoisia eli CIRR-korkoon sidottuja luottoja tai vaihtuvakorkoisia luottoja. Jos luotot myönnetään kiinteäkorkoisina, voidaan vientiluottoihin tehdä korontasaussopimus. Vientiluottolain mukaan jos Vientiluotto myöntää kiinteäkorkoisen luoton, tehdään siihen aina korontasauspäätös. Laki valtion vientitakuista (442/2001) (jäljempänä vientitakuulaki) 13 :n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vientitakuutoiminnassa noudattavista periaatteista, jotka koskevat muun ohella vientitakuulain 1 :ssä tarkoitetun Suomen taloudellisen kehityksen edistämisen määrittelyä. Suomalaisesta intres-
sistä vientitakuutoiminnassa säädetään vientitakuutoiminnassa noudatettavista periaatteista annetun valtioneuvoston asetuksen (jäljempänä vientitakuuasetus) 1 :ssä. Yritysten kansainvälistymiskehitys ehdotetaan otettavaksi huomioon myös vientitakuutoiminnassa ja sen vuoksi ehdotetaan muutettavaksi vientitakuuasetuksen 1. Koska suomalaisesta intressistä ehdotetaan säädettäväksi vientiluottoasetuksessa, ehdotetaan samalla kumottavaksi ministeriön vientiluottoasetuksen 2. 2 Nykytila Ministeriön vientiluottoasetuksessa suomalainen intressi vienti- ja alusluottojen sekä korontasauksen osalta määräytyy pääasiallisesti yksittäisten vientihankkeiden näkökulmasta. Suomalaiseen intressiin keskeisesti sisältyvä kotimaisuusaste perustuu yksittäiseen vientihankkeeseen tai sen merkittävyyden arviointiin viejänä olevan yrityksen toiminnassa. Suomalaisen intressin on katsottu täyttyvän, kun vientihankkeessa kotimaisuusaste on merkittävä. Kotimaisuusasteen laskemisen perustana on vientiluottoasetuksen mukaan vienti- ja alusluoton sekä korontasausluoton määrä. Vienti- ja alusluotoissa sekä korontasauksessa kotimaisuusaste on merkittävä, kun Suomessa tapahtuvan valmistuksen tai muun suorituksen arvo on vähintään kolmasosa luoton määrästä. Määrittely tarkoittaa käytännössä sitä, että vientihankkeessa Suomessa tapahtuvan valmistuksen tai muun suorituksen arvon eli kotimaisuusasteen tulee olla vähintään 27 prosenttia. Asetuksessa viennin käsitteeseen sovelletaan, mitä vientitakuulaissa säädetään viennin sisällön määrittelystä. Suomalainen intressi voi myös toteutua, jos viejä tai aluksen toimittaja on Suomessa rekisteröity yhteisö tai hankkeen kokonaistoimituksista merkittävä osa on valmistettu Suomessa taikka hanke perustuu suomalaisen suunnitteluun tai osaamiseen ja vientitoimitus tai kotimainen alustoimitus muutoin merkittävällä tavalla hyödyttää taloudellista kehitystä Suomessa. Säännös antaa joustavuutta suomalaisen intressin määrittelyyn silloin, kun kolmasosan vaatimus ei täyty. Säännös on sisällöltään samanlainen kuin vientitakuuasetuksen 1 :n 2 momentin d) -kohta. Säännöstä on perusteltu vientitakuun myöntämisen osalta myös sellaisessa tilanteessa, jota etukäteen on vaikea määritellä yksityiskohtaisesti. Perustelu soveltuu myös vienti- ja alusluottoihin sekä korontasaukseen. Vientiluottoa on haettava ennen kauppasopimuksen tekemistä. Kotimaisuusastetta koskeva arvio joudutaan tekemään siinä vaiheessa, kun ei aina ole kaikkea tietoa vientihankkeen sisällöstä. Vientitakuutoiminnassa suomalainen intressi arvioidaan vientitakuuasetuksen 1 :n mukaan kolmessa vaiheessa. Ensin katsotaan vientitavaran tai palvelun kotimaisuusaste, jonka tulee olla merkittävä. Kysymys on kokonaisharkinnasta. Vientitakuuasetuksen antamista koskevan 14.6.2001 päivätyn muistion (jäljempänä muistio) mukaan tarkoituksena on, että Finnveran hallitus tekee arvion merkittävyydestä. Toiseksi suomalainen intressi on olemassa, jos viejä on Suomessa rekisteröity yhteisö ja hankkeen kokonaistoimituksista merkittävä osa on valmistettu Suomessa tai hanke perustuu suomalaiseen suunnitteluun tai osaamiseen. Säännös mahdollistaa myös muualta kuin Suomesta vietävän toimituksen, jos viejä on Suomessa rekisteröity yhteisö. Muistion perustelujen mukaan yritystoiminnan kansainvälistyminen edellyttää, että myös rahoituksellisesti voidaan nykyistä joustavammin edistää hankkeiden kokonaistoimituksia, kun hanke merkittävällä tavalla edistää Suomen taloudellista kehitystä kokonaisuutena arvioiden.
Kolmanneksi Suomessa rekisteröidyn yhteisön tai ulkomaisen, suomalaisessa määräysvallassa olevan yhteisön välityksellä tapahtuvaa pitkää maksuaikaa edellyttävä vientitoimitus tai kotimainen alustoimitus hyödyttää muutoin merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Pitkällä maksuajalla tarkoitetaan muistion mukaan yli kahden vuoden takaisinmaksuaikaa. Tämä mahdollistaisi Suomen taloudellista kehitystä hyödyttävän viennin takaamisen myös sellaisessa tilanteessa, jota etukäteen on vaikea määritellä yksityiskohtaisesti. Lyhyen eli alle kahden vuoden pituisen takaisinmaksuajan vientitoimituksissa suomalaista intressiä voitaisiin muistion mukaan soveltaa väljemmin kuin pitemmän takaisinmaksuajan hankkeissa. Lisäksi vientitakuuasetuksen perustelujen mukaan suomalaiselle intressille asetettuja vaatimuksia määriteltäessä kiinnitetään huomiota myös hankkeeseen liittyvään riskiin. Riskin ollessa korkea tulisi suomalaiselle intressille asetettujen vaatimusten myös olla korkeammat. Viennin kilpailutilanne tulisi kuitenkin ottaa aina huomioon. Vientitakuiden osalta asetuksessa ei ole säännöstä siitä, milloin vientihankkeen voidaan katsoa olevan merkittävä. Asia on lainsäädännössä annettu Finnveran ratkaistavaksi vientitakuuta koskevassa päätöksenteossa. Vientitakuulain säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä HE 215/2000 todetaan, että valtion vientitakuutoiminnassa suomalaisen intressin määrittely tulisi edelleenkin tehdä käytännössä tapauskohtaisesti vientitakuun myöntämistä koskevassa päätöksessä, eikä siitä tulisi säätää yksityiskohtaisesti laissa. Vientitakuulain perusteluissa otettu kanta suomalaisen intressin määrittelyssä eroaa siitä, mitä vienti- ja alusluottojen sekä korontasauksen osalta on säädetty. Suomalaisen intressin käsite on otettu korontasaustoimintaan vuonna 2006, kun asetus julkisesti tuetusta korontasaustoiminnassa on tullut voimaan. Kotimaisuusaste oli asetuksen mukaan vähintään 50 prosenttia vientikaupan kauppahinnasta. Suomalaisen intressin määrittely on säilynyt senkin jälkeen erilaisena vientiluotto- ja korontasaustoiminnassa verrattuna vientitakuutoimintaan, kun vientiluottoasetuksessa on selkeästi määritelty vaadittava vientihankkeen kotimaisuusaste. Ero johtuu osaksi siitä, että korontasaukseen liittyy keskeisesti korkotuen maksaminen. 3 Käytäntö Finnveran hallituksen vientitakuutoiminnassa 17.10.2012 tekemän linjauksen mukaan keskipitkän ja pitkän maksuajan vientitakuutoiminnassa merkittävä kotimaisuusaste on vähintään 33 %, kuitenkin maaluokissa 0-2 vähintään 10 %. Kotimaisuusaste lasketaan taatun luoton katteen mukaisesta määrästä tai tietyin edellytyksin vuositasolla. Vastapuoleen liittyvä korkea riski voi edellyttää perusperiaatetta korkeampaa kotimaisuusastetta. Finnveran käytännön mukaan kotimaisuusastevaatimuksesta voidaan myös tinkiä, jos hankkeen toteutumisella katsotaan olevan erityistä merkitystä Suomen kansantaloudelle, Finnveran vientitoiminnan vaikuttavuudelle ja Suomen kilpailukyvylle. Vuodesta 2005 lähtien Finnvera on soveltanut kotimaisuusastetarkastelussaan myös vuotuista tarkastelua. Ennen vuotuisen tarkastelun käyttöönottoa Finnvera vaatimus taattujen hankkeiden korkeasta kotimaisuusasteesta ja tavaroiden toimittamisesta Suomesta aiheutti joillekin viejille käytännön ongelmia. Lisäksi tarkkojen selvitysten tekeminen ennen toimituksia, kun lopulliset toimitusmäärät eivät ole tarkentuneet, ei ole ollut mahdollista.
Jos kotimaisuusaste ei ole merkittävä, Finnvera tarkastelee suomalaista intressiä vientitakuuasetuksen 1 :n kohtien b) d) ja niiden pohjalta Finnveran hallituksen päättämien linjausten mukaisesti. Tällöin Finnvera tarkastelee suomalaista intressiä yksittäisen vientikaupan osalta tai vuositasolla, jos kyse on Suomen kansantalouden ja viennin kannalta merkittävien yritysten toimituksista. Kotimaisuusasteen ohella suomalaisen intressin toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat Finnveran hallituksen päättämän linjauksen mukaan se, että yritys on Suomen kansantalouden kannalta merkittävä, jolloin huomiota kiinnitetään seuraaviin seikkoihin: - yrityksen tuotanto Suomessa on volyymiltaan merkittävää, - merkittävä osa tuotekehityksestä on Suomessa, - yritys on (alueellisesti) merkittävä työllistäjä Suomessa, - yrityksen arvonlisä kansantaloudelle on merkittävä (esim. veronmaksu, kotimainen alihankinta ja alihankkijoiden työllistäminen, osinkotulot ulkomailta). Finnveran linjauksen mukaan huomiota kiinnitetään lisäksi seuraaviin tekijöihin: - yrityksellä tai sen tuotteilla on globaalisti merkittävä markkina-asema (ohjeellisesti vähintään 10 % maailmanmarkkinoista), - viejä on kansainvälistyvä pk-yritys, - kyseessä on uuden tuotteen markkinoille tuonti ja sen viennin edistäminen, - vientikaupan suunnittelu, projektinjohto, patentti- tai teollisuusoikeudet ovat Suomessa, - vientikauppaan liittyy runsaasti toimituksia EU-alueelta tai toimitukset tapahtuvat useasta maasta eikä päätoimittajaa ole, - tytäryhtiöllä ei ole mahdollisuutta saada vientitakuuta sijaintimaan vientitakuulaitokselta, - hankkeessa toteutuu riskinjako, - hanke tasapainottaa Finnveran vientitakuuportfoliota, - yksittäisen, alhaisemman kotimaisuusasteen vientikaupan toteutuminen voi mahdollistaa korkeamman kotimaisuusasteen jatkokaupat (asiakassuhde). Finnveran linjauksen mukaan seuranta toteutetaan siten, että merkittävien vientiyritysten toimituksiin liittyvää suomalainen intressi voidaan laskea vuoden aikana toteutuneiden vientikauppojen yhteenlaskettuna kotimaisuusasteena tai yrityksen tuotteiden keskimääräisenä kotimaisuusasteena. Vientiluotto- ja korontasaustoiminnassa työ- ja elinkeinoministeriö on antanut 5.10.2012 päivätyn ohjeen työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 2 :n 2 kohdan soveltamisesta. Ohjeella selvennettiin niitä seikkoja, joista tulisi antaa selvitystä arvioitaessa sitä, milloin vientitoimitus tai kotimainen alustoimitus hyödyttää muutoin merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Jotta hankkeen ja viejäyrityksen merkitystä Suomen taloudelliselle kehitykselle voitaisiin arvioida, tulee viejän ohjeen mukaan esittää tietoja ainakin seuraavista seikoista: - vientihankkeen mahdollinen erityinen painoarvo yhtiölle (uusi merkittävä referenssitoimitus tms.) - julkisesti tuetun rahoituksen merkitys ko. kilpailutilanteessa, - viennin arvo (määrä milj. EUR, osuus Suomen kokonaisviennistä vuositasolla), 4
Nykytilan arviointi - suorat ja epäsuorat työllisyysvaikutukset Suomessa (uudet /säilytetyt työpaikat vuositasolla, alueellinen jakauma työpaikkojen suhteen, henkilöstön rakenne, alihankinta pk-yrityksiin), - mahdolliset investoinnit Suomessa lähivuosina, - vaikutukset tutkimus-, kehitys- ja innovaatio -osaamiseen sekä -verkostoihin Suomessa, - vaikutukset ostovoiman, palvelukysynnän ja verotulojen myönteiseen kehitykseen (maksetut palkat, muut indikaattorit) sekä - mahdolliset muut myönteiset vaikutukset Suomen talouteen ja hyvinvointiin. Jos mainituista seikoista on aikaisemmin esitetty selvitystä, tulee ohjeen mukaan selvitystä esittää siltä osin, kuin yhtiön toiminnassa on tapahtunut olennaisia muutoksia. Asetusten soveltamisessa suomalaiseen intressiin voidaan tunnistaa useita eri tilanteita. Jos Vientiluotto myöntää vientiluoton, sovelletaan luottoon ministeriön asetuksessa tarkoitettua suomalaisen intressin määrittelyä. Luottoon myönnettyyn vientitakuuseen sovelletaan vientitakuuasetuksen suomalaista intressiä koskevia säännöksiä. Sama soveltamistilanne on siinä tilanteessa, että pankki myöntäisi CIRR-korkoisen luoton, johon on tehty korontasaussopimus. Sen sijaan jos pankki myöntäisi asiakkaalle vaihtuvakorkoisen luoton, sovelletaan myönnettävään vientitakuuseen vientitakuuasetuksen suomalaista intressiä koskevia säännöksiä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toisaalta samaan rahoituskokonaisuuteen sovelletaan kummankin asetuksen suomalaista intressiä koskevia säännöksiä samanaikaisesti ja toisaalta yksin vain vientitakuuasetuksen säännöksiä. Ensimmäisessä tilanteessa sääntelyn sisältö määräytyy sen mukaan, kumpi asetuksista, vientiluotto- vai vientitakuuasetus, on sisällöltään tiukempi. Jälkimmäisessä tilanteessa sääntelyn sisältö määräytyy yksinomaan vientitakuuasetuksen perusteella. Nykyiselle yritystoiminnan ympäristölle on tunnusomaista yritystoiminnan voimakas kansainvälistyminen. Taloustieteellisessä kirjallisuudessa tilannetta kuvataan globaalien arvoketjujen käsitteellä. Käsitteellä tarkoitetaan sitä, että yksitäisten tuotteiden tai palvelujen tuotantoprosessi on hajautunut yrityksittäin ja maittain. Yksittäisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseen voi maailmanlaajuisesti osallistua kymmeniä tai jopa satoja yrityksiä. Yhä useammat tuotteet ja palvelut syntyvät niiden yritysverkostojen toimesta, joiden osat sijaitsevat eri maissa. Myös yritysten sisäinen toiminta on hajautunut. Suomen ulkomaankaupasta merkittävä osa syntyy konsernien sisäisestä tuonnista ja viennistä. Globaaleja arvoketjuja koskevien tutkimusten mukaan korkean osaamistason tehtävät, kuten tutkimus, suunnittelu ja tuotekehitys, ovat aina keskeisiä arvonlisäyksen kannalta. Usein sellaiset tehtävät ovat yritysten pääkonttoritason tukitoimintoja. Valmistuksen rooli arvonluonnissa vaihtelee tutkimusten mukaan tuotteesta riippuen vähäisestä aivan keskeiseen. Myös valmistuksen kytkökset esimerkiksi innovaatiotoimintaan, alihankintaan ja myyntiin vaihtelevat. Kansainvälistymiskehitystä kuvaa hyvin se, että kolmasosa Suomessa toimivien yritysten henkilöstöstä toimii ulkomailla. Suomalaisten yritysten ulkomaan henkilöstön osuus on korkea verrattuna moniin Euroopan maihin. Osuus on korkea myös Ruotsis- 5
sa ja Tanskassa. Toimintojen siirtämisen perusteena ulkomaille on selvitysten mukaan ollut edullisemmat kustannukset, joustavuuden lisääntyminen yritystoiminnassa ja markkinoiden läheisyys. Ulkomailla toimivien työntekijöiden määrä on kasvanut myös yrityskauppojen ja fuusioiden ansiosta. Kansainvälistyneiden yritysten osalta voi olla jopa teknisesti vaikeaa esittää arvioita yksittäisten vientitoimitusten kotimaisuusasteesta, kun toimituksia tapahtuu eri puolilta maailmaa sijaitsevista tuotantolaitoksista ja ajallisesti lähellä tilausten määräaikaa. Joka tapauksessa yksittäisen vientihankkeen kotimaisuusasteen määrittely aiheuttaa sellaisessa tilanteessa ylimääräisiä kustannuksia. Vientikaupan kotimaisuusaste tulisi sellaisessa tilanteessa määritellä jo rahoituksen hakemisvaiheessa, jolloin kauppasopimusta ei ole vielä tehty. Vienninrahoitusjärjestelmässä vientiluottolain 5 :n nojalla vienti- ja alusluottoihin liittyvät luottoriskit katetaan Finnveran myöntämillä vientitakuilla tai alustakauksilla. Nykyisessä rahoitustilanteessa pankkien rooli Basel III -säännösten ja niiden nojalla voimaan tulleiden pankkeja koskevien säännösten takia on edelleen aikaisempaa heikompi. Sääntelyn seurauksena samaan vientihankkeeseen haetaan vientitakuiden lisäksi myös Vientiluoton rahoitusta. Sen vuoksi suomalaista intressiä koskevien säännösten tulisi olla sisällöltään mahdollisimman yhdenmukaiset. Tämä tehostaa päätöksentekoa. Myös yritysten rahoitushakemusten laatimisesta ei saisi aiheutua ylimääräistä hallinnollista taakkaa, vaan rahoitushakemusten perusteet tulisi saada yrityksen normaalin toiminnan kirjanpitotiedoista ja raportointikäytännöistä. Jos pankki myöntäisi vientikauppaan vaihtuvakorkoisen ostajaluoton, määräytyisi vientitakuun suomalaisen intressin sisältö yksinomaan vientitakuuasetuksen mukaan. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua, että suomalaisen intressin sisältö on riittävän joustava. Eduskunnan talousvaliokunta on mietinnössään TaVM 7/2011 vp kiinnittänyt huomiota siihen, että kotimaisuusastevaatimus on joustava. Jollei kaavamainen vaatimus täyty, päätös olisi voitava tehdä kokonaisarvion perusteella esimerkiksi Finnveran sisäisesti noudattamien suuntaviivojen perusteella. Talousvaliokunta korostaa, että muun ohella globalisoituneen suomalaisyrityksen vientikaupassa projektin kotimaisuusaste voi jäädä saavuttamatta, kun valmistusta on siirretty kustannus- ja logistisista syistä lähelle asiakasta. Tämäntapaisissa vientiprojekteissa suunnittelu ja osittaisvalmistus voivat kuitenkin tapahtua Suomessa. Suomessa kotipaikkansa pitävä yritys kanavoi ulkomailla saavuttamaansa tulosta Suomeen. Elinkeino- ja työllisyyspoliittisilla sekä julkistalouden kannalta on tärkeää, että joustavalla vienninrahoituksella osaltaan kannustetaan yrityksiä pitämään kotipaikkanaan Suomea. 6
7 Yksityiskohtaiset perustelut Julkisesti tuetuista vienti- ja alusluotoista sekä korontasauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttaminen 1 a Suomalainen intressi Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös suomalaisesta intressistä. Säännöksen sisältö vastaa pääasiallisesti nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 2 :n sisältöä. Keskeisenä muutoksena työ- ja elinkeinoministeriön asetukseen ehdotetaan, että pykälän 1 momenttiin otetaan säännös, jonka mukaan suomalainen intressi voi perustua myös viejän toimintaan kokonaisuutena. Siihen liittyvistä edellytyksistä ehdotetaan otettavaksi säännös 2 momentin uuteen 4 kohtaan. Muutoksena työ- ja elinkeinoministeriön asetuksen 2 momentin 2 kohtaan esitetään, että ehdotetun 2 :n 2 kohdassa toinen tai sana muutetaan ja sanaksi. Siten ehdotuksen mukaan viejä tai aluksen toimittaja on Suomessa rekisteröity yhteisö ja hankkeen kokonaistoimituksista merkittävä osa on valmistettu Suomessa. Muutos on luonteeltaan tekninen eikä muuta oikeustilaa. Yleisenä edellytyksenä tarkastelulle on, että yhteisö, joka harjoittaa vientitoimintaa, on rekisteröity Suomessa. Edellytyksenä on myös, että hanke perustuu suomalaiseen suunnitteluun tai osaamiseen tai vientitoimitus hyödyttää muutoin merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Ehdot ovat toisiaan täydentäviä ja voivat täyttää yksin tai yhdessä suomalaisen intressin vaatimuksen. Siten esimerkiksi viimeksi mainittu ehto hyödyttää muutoin merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa voidaan ottaa huomioon, jos muut ehdot eivät yksinään täytä suomalaisen intressin vaatimusta. Säännös mahdollistaa myös muualta kuin Suomesta vietävän toimituksen esimerkiksi ulkomailla toimivasta suomalaisen yhtiön tytäryhteisöstä. Uutena kohtana esitetään otettavaksi 2 momentin 3 kohtaan säännös siitä, että suomalaisen intressin voidaan katsoa olevan olemassa, jos viejänä on Suomessa rekisteröity pk-yritys, jonka tarkoituksena on kansainvälistyminen, eikä se täytä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä. Pk-yritykset ovat keskeisiä työllistäjiä Suomessa. Niiden koko voi kuitenkin toiminnan alkuvaiheessa olla sellainen, että se ei täyttäisi ehdotetun 2 kohdan säännöstä siitä, että se hyödyttäisi merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Myöskään vientituotteen kotimaisuusastevaatimus voi jäädä täyttymättä, jos tuotantotoiminta tapahtuu merkittävässä määrin ulkomailla. Pykälän 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan suomalaisen intressin voidaan katsoa olemassa, kun Suomessa rekisteröidyn yhteisön toiminta hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Säännös on poikkeussäännös siihen, että suomalaista intressiä koskeva arviointi suorittaisiin yksittäisen vientihankkeen perusteella. Tarkoituksena on, että ehdotuksen mukaan suomalaista intressiä ehdotetaan arvioitavaksi vientiä harjoittavan yrityksen toiminnan perusteella, jos sen toiminta kokonaisuutena arvioiden hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Kokonaisharkinnassa lähtökohtana on vientiyrityksen koko ja merkitys kansantaloudelle. Yrityksellä voi olla merkittävää tuotantoa Suomessa, yritys on merkittävä työl-
Voimaantulo listäjä kansallisesti tai myös alueellisesti ja yrityksen arvonlisäys on suuri. Yrityksellä voi myös olla merkittävä vaikutus tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-osaamiseen ja innovaatioverkostoihin Suomessa. Merkittävyyttä koskevassa harkinnassa voidaan ottaa huomioon yrityksen sitoutuneisuus Suomeen, mikä voisi ilmetä muun ohella pääkonttoritoimintojen sijoittamisella Suomeen. Yleisenä kriteerinä kokonaisharkinnassa olisi mahdollista ottaa huomioon lisäksi yrityksen alueellinen merkitys Suomessa. Yleisten kriteerien ohella kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös muita kriteerejä. Sellaisena voi tulla kysymykseen se, että yrityksellä tai sen tuotteilla on globaalisti merkittävä markkina-asema. Viejäyrityksen valmistus- tai palveluliiketoiminta voi olla merkittävää, jolloin toiminta voi olla jakautunut maantieteellisesti laajalle alueelle ja yritys saa toiminnan globaalista sijoittumisesta kilpailuetua, kun se voi toimittaa valmistetut tavarat tai suoritetut palvelut kustannustehokkaimmalla tavalla asiakkailleen. Yrityksellä voi olla aineettomien oikeuksien hallinnointia Suomessa. Suomalaisen intressin arviointi kokonaisharkinnan perusteella on poikkeus hankekohtaisen arvioinnin pääsäännöstä. Tarkoituksena on, että Finnveran hallitus vahvistaisi ohjeistuksen, jonka nojalla arviointi viime kädessä tapahtuisi. Olosuhteet yritysten toiminnassa tai niiden merkityksissä voivat muuttua. Tämän vuoksi kokonaisharkinnan perusteella tapahtuva arviointi tulee tehdä vuosittain toiminnan muutoksesta aiheutuvien tarpeiden perusteella. Säännöksen 2 momentin suomalaista intressiä koskeva määrittelyn ei ole tarkoitus olla luonteeltaan tyhjentävä, vaan kysymykseen voisi tulla myös muu niihin rinnastettava peruste. Asiaa koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi 2 momentin 5 kohtaan. Säännös on selventävä eikä muuta nykyistä oikeustilaa. Pykälän uuteen 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yhtiö voi halutessaan pyytää työ- ja elinkeinoministeriöltä lausunnon ehdotetun 1 a :n 2 momentin 2 ja 4 kohdan tulkinnastakoskien niitä seikkoja, joiden vallitessa yhteisön toiminta hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Yhtiöllä tarkoitetaan Vientiluottoa. Asetus ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Muutettua asetusta ehdotetaan sovellettavaksi niihin vienti- ja alusluottoihin sekä korontasausluottoihin, joita koskeva päätös on tehty voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Vientitakuutoiminnassa noudatettavista periaatteista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttaminen 1 Suomalaisen intressin olemassa olo Pykälässä säädetään suomalaisen intressin olemassaolosta vientitakuun myöntämisen edellytyksenä. Vientitakuutoiminnassa takuun kohteena voi olla pankin rahoittama ostajaluotto tai Vientiluoton myöntämä luotto. 8
Pykälän sisältöä ehdotetaan muutetavaksi siten, että sen säännökset ja vientiluottoasetuksen suomalaista intressiä koskeva säännökset vastaisivat toisiaan siltä osin kuin se on mahdollista ottaen huomioon rahoitusinstrumentin luonne ja sen soveltamistilanne. Sen vuoksi pykälän 2 momentin kirjaimilla luetteloidut alakohdat muutetaan numeroiksi niin, että ne vastaavat vientiluottoasetuksen vastaava numerointia. Lisäksi nykyisen asetuksen 2 momentin c kohdan säännös investointitakuusta ehdotetaan siirrettäväksi 2 momentin uudeksi 5 kohdaksi muuttamattomana. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että takuun myöntämisen edellytyksenä on, että viejän toiminta kokonaisuutena arvostellen hyödyttää taloudellista kehitystä Suomessa. Siihen liittyen pykälän 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan otettavaksi uusi säännös niistä edellytyksistä, joiden nojalla säännöstä voidaan arvioida. Pykälän 2 momentin 1 kohta muutetaan muotoon, jonka mukaan vientitoimituksen kotimaisuusaste on merkittävä. Säännös vastaa nykyistä a kohtaa. Vienti -termi on määritelty vientitakuulain 3 :n 1 kohdassa. Sen mukaan viennillä tarkoitetaan tavaran tai palvelun tuottamista, toimittamista, kuljettamista tai vuokrausta ulkomaiselle ostajalle tai vuokralleottajalle, valmistus-, teollis- tai tekijänoikeuden siirtämistä ulkomaille, suunnittelu-, asennus-, rakennus- tai muun työn tai palvelun suorittamista sekä tavaran varastoimista ulkomailla. Vientitoimitus tai vientihanke voi siten sisältää kaikkia viennin määrittelyn elementtejä. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan ehdotetaan otettavaksi nykyisen asetuksen 2 momentin b ja d kohdan säännökset. Sisältöä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan vaatimus pitkästä maksuajasta. Vientitakuiden myöntäminen koskee lähtökohtaisesti yli kahden vuoden luottoja. Jos vientitakuu myönnettäisiin luottoon, jonka takaisinmaksuaika olisi alle kaksi vuotta, voitaisiin suomalaisen intressin määrittelyä soveltaa joustavammin kuin yli kahden vuoden luoton osalta. Tämä vastaa voimassa olevaa käytäntöä. Soveltamistilanteena olisi pankin myöntämä alle kahden vuoden vaihtuvakorkoinen ostajaluotto. Samoin alle kahden vuoden riskiajan luottovakuutustoimintaan sekä remburssitakuisiin voitaisiin soveltaa samankaltaista joustavaa käytäntöä. Edellytyksenä säännöksen mukaan on, että hanke perustuu suomalaiseen suunnitteluun tai osaamiseen tai vientitoimitus hyödyttää muutoin merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Ehdot ovat toisiaan täydentäviä ja voivat täyttää yksin tai yhdessä suomalaisen intressin vaatimuksen. Siten esimerkiksi viimeksi mainittu ehto hyödyttää muutoin merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa voidaan ottaa huomioon, jos muut ehdot eivät yksinään täytä suomalaisen intressin vaatimusta. Säännös mahdollistaa myös muualta kuin Suomesta vietävän toimituksen esimerkiksi ulkomailla toimivasta suomalaisen yhtiön tytäryhteisöstä. Pykälän 2 momentin uuteen 3 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että suomalaisen intressin voidaan katsoa olevan olemassa, jos viejänä on Suomessa rekisteröity pk-yritys, joka ei täytä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ja jonka tavoitteena on kasvu ja kansainvälistyminen. Säännös vastaa sisällöltään vientiluottoasetuksen ehdotettua 2 momentin 3 kohdan säännöstä. Pykälän 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, jonka mukaan suomalaisen intressin voidaan katsoa olemassa, kun Suomessa rekisteröidyn yhteisön toiminta hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Säännös on poikkeussäännös siitä, että suomalaista intressiä koskeva arviointi suorittaisiin yksit- 9
Voimaantulo täisen vientihankkeen perusteella. Tarkoituksena on, että ehdotuksen mukaan suomalaista intressiä ehdotetaan arvioitavaksi vientiä harjoittavan yrityksen toiminnan perusteella, jos sen toiminta kokonaisuutena arvioiden hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Toiminnan merkittävyyttä arvioitaisiin lähtökohtaisesti samojen kriteerien perusteella kuin sitä arvioidaan vienti- ja alusluotto- sekä korontasaustoiminnassa. Suomalaisen intressin määrittely tapahtuisi yrityksen toimittaman vuosiselvityksen nojalla vuosikohtaisesti. Selvityksessä on esitettävä toiminnan merkittävyyttä kuvaavat seikat, joiden nojalla merkittävyyttä voidaan arvioida. Suomalaisen intressin arviointi kokonaisharkinnan perusteella on poikkeus hankekohtaisen arvioinnin pääsäännöstä. Tarkoituksena on, että Finnveran hallitus vahvistaisi ohjeistuksen, jonka nojalla arviointi viime kädessä tapahtuisi. Tältä osin käytäntöä ei ehdoteta muutetavaksi. Säännöksen 2 momentin suomalaista intressiä koskeva määrittelyn ei ole tarkoitus olla luonteeltaan tyhjentävä, vaan kysymykseen voisi tulla myös muu niihin rinnastettava peruste. Asiaa koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi 2 momentin 6 kohtaan. Säännös on selventävä eikä ei muuta tältä osin nykyistä oikeustilaa. Pykälän uuteen 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan valtion erityisrahoitusyhtiö voi halutessaan pyytää työ- ja elinkeinoministeriön lausunnon siitä, milloin yhteisön toiminta hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa. Asetus ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Muutettua asetusta sovellettaisiin siten niihin vientitakuisiin, joita koskeva päätös on tehty voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Yhteenveto kotimaisen intressin sisällöstä eri soveltamistilanteissa Kotimaisuusastetta koskeva arviointi muodostaisi asetusten soveltamistilanteet huomioon ottaen kolme vaihetta. Jos viejä ilmoittaa yksittäisen vientihankeen kotimaisuusasteeksi yli yksi kolmasosan vientiluoton määrästä tai 27 prosenttia vientihankkeen arvosta, täyttyy kotimaisuusaste suoraan. Jos se ei täyty, voisi viejä esittää kotimaisuusasteen joko edellisen vuoden aikana toteutuneiden vientikauppojen yhteenlaskettuna kotimaisuusasteena tai yrityksen tuotteiden keskimääräisenä kotimaisuusasteena ja sitä arvioitaisiin ehdotetun 2 momentin 2 kohdan perusteella. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan suomalainen intressi täyttyisi myös silloin, kun viejänä on Suomessa rekisteröity pk-yritys, joka ei täytä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä mutta, jonka tavoitteena on kasvu ja kansainvälistyminen. Jos viejän toiminta kokonaisharkinnan nojalla hyödyttää merkittävällä tavalla taloudellista kehitystä Suomessa eikä viejä kykene ilmoittamaan etukäteen viennin koti- 10
maisuusastetta, sovelletaan ehdotettujen asetusten 4 kohtaa. Suomalainen intressi todennetaan yrityksen laatiman vuosiselvityksen perusteella. Näissä soveltamistilanteissa on kysymys siitä, että Vientiluotto myöntää vientiluoton, jolloin luottoon sovelletaan vientiluottoasetuksessa tarkoitettua suomalaisen intressin määrittelyä. Luottoon myönnettyyn vientitakuuseen sovelletaan vientitakuuasetuksen suomalaista intressiä koskevia säännöksiä. Sama soveltamistilanne on siinä tilanteessa, että pankki myöntäisi CIRR-korkoisen luoton, johon on tehty korontasaussopimus. Näissä soveltamistilanteissa vientiluotto- ja vientitakuuasetuksen suomalaista intressiä voidaan soveltaa samalla tavoin ja kysymys on samasta rahoituskokonaisuudesta. Sen sijaan jos pankki myöntäisi asiakkaalle vaihtuvakorkoisen luoton, sovelletaan myönnettävään vientitakuuseen vientitakuuasetuksen suomalaista intressiä koskevia säännöksiä. Ostajaluottoon ei siinä tapauksessa sovelleta esimerkiksi vientiluottoasetuksen säännöstä vientiluoton merkittävyydestä. Ehdotusten taloudelliset vaikutukset Ehdotetut muutokset asetuksiin yhtenäistävät suomalaisen intressin määrittelyä toisaalta vienti- ja alusluottojen sekä korontasauksen ja toisaalta vientitakuiden kannalta tilanteessa, jossa kysymys on saman vientihankkeen rahoituskokonaisuudesta. Ehdotukset kokonaisuutena vähentävät rahoitushakemuksiin liittyviä vientiyritysten selvitystarpeita ja tehostavat päätöksentekoa. Ehdotukset vähentävät menettelyistä aiheutuvaa hallinnollista työtä. Suomalaisen intressin nykyistä joustavampi sääntely voi arvion mukaan lähitulevaisuudessa jonkin verran lisätä rahoituskysyntää. Tämä johtuu siitä, että nykyinen vientihankeen rahoitusta koskeva kotimaisuusasteeseen perustuva tulkinta on voinut estää joidenkin hankkeiden rahoittamista sen vuoksi, että kotimaisuusaste on jäänyt liian alhaiseksi. Pitemmällä tähtäimellä muutokset helpottavat kansainvälisten yhtiöiden rahoituksen saamista ja siten vaikuttavat myönteisesti vientihankkeiden rahoitukseen. 11