BIOJÄTTEIDEN KÄSITTELY SEKÄ TUHKAN JA KUO- NAN LOPPUSIJOITUS

YTV:N JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSEN KEHITTÄMISEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI BIOJÄTTEIDEN KÄSITTELY SEKÄ TUHKAN JA KUO- NAN LOPPUSIJOITUS Ympäristövaikutusten arviointi Arviointiselostus 10.1.2005

YTV JÄTEHUOLTOLAITOS BIOJÄTTEIDEN KÄSITTELY SEKÄ TUHKAN JA KUONAN LOPPUSIJOITUS YVA-MENETTELY ARVIOINTISELOSTUS Hanke: Sijainti: Hankkeesta vastaava: Konsultit: Yhteysviranomainen: YTV:n jätteenkäsittelykeskuksen kehittämisen ympäristövaikutusten arviointi, johon kuuluu erilliskerätyn biojätteen käsittely (bio-yva) sekä tuhkan ja kuonan sijoitus (tuhka-yva). Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan biojätteen käsittelyn osalta 3 prosessivaihtoehtoa. Tuhkan sijoituksessa tarkastellaan 2 vaihtoehtoa. Lisäksi tarkastellaan hankkeiden toteuttamatta jättämistä, eli 0 -vaihtoehtoa. Espoon kaupunki, Ämmässuon alue, YTV:n jätteenkäsittelykeskus Opastinsilta 6 00520 HELSINKI puhelin (09) 156 11 fax (09) 1561 248 Yhteyshenkilö: Ympäristöpäällikkö Juha Uuksulainen Suunnittelukeskus Oy Maa ja Vesi Oy Opastinsilta 6 Jaakonkatu 3 00520 HELSINKI 00621 VANTAA puh. (09) 156 41 puh. (09) 682 661 fax (09) 145 150 fax. (09) 682 6720 Yhteyshenkilö: Yhteyshenkilö: Yksikön päällikkö Projektipäällikkö Hannu Karhu Jaana Tyynismaa Uudenmaan ympäristökeskus Osoite: Asemapäällikönkatu 14 PL 36 00521 HELSINKI puh. 020 490 3004 fax 020 490 3202 Yhteyshenkilö: Ylitarkastaja Jorma Jantunen Lausunnot ja mielipiteet tästä arviointiselostuksesta voi osoittaa yhteysviranomaiselle. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on nähtävillä arviointiselostusta koskevassa kuulutuksessa ilmoitettavana aikana ja ilmoitettavissa paikoissa.

ARVIOINTISELOSTUS III SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 TIEDOT HANKKEESTA... 2 2.1 Hankkeen tarkoitus... 2 2.2 Hankkeesta vastaava... 3 2.3 Hanketta koskeva lainsäädäntö... 3 2.4 Hankkeen lupa- ja suunnittelutilanne... 6 2.4.1 Biojätteen käsittely... 6 2.4.2 Tuhkan loppusijoitus... 7 2.5 Hankkeen maankäyttötarve... 7 2.6 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin... 7 2.7 Hankealueet... 9 2.7.1 Sijainti ja maanomistus... 9 2.7.2 Maankäytön suunnittelutilanne... 10 2.7.3 Rakennuskiellot... 12 2.7.4 Maankäytön nykytilanne ja liikenne... 12 2.7.5 Maisema, suojelukohteet ja kulttuuriperintö... 13 2.7.6 Pintavedet... 15 2.7.7 Maaperä, kallioperä ja pohjavedet... 15 2.7.8 Kasvillisuus ja eläimistö... 16 2.7.9 Etäisyydet asutukseen ja muihin kohteisiin... 16 2.7.10 Rakentamisolosuhteet ja tekninen huolto... 18 3 BIOJÄTTEEN KÄSITTELYN KEHITTÄMISEN YVA (BIO-YVA), TOTEUTUSVAIHTOEHDOT... 19 3.1 Perustelut valituille vaihtoehdoille... 19 3.2 VE 0, hankkeen toteuttamatta jättäminen... 19 3.2.1 Yleistä... 19 3.2.2 Olemassa olevat biojätteen käsittelylaitokset Uudenmaan alueella... 20 3.2.3 Uuden biojätteen käsittelylaitoksen perustaminen... 20 3.2.3.1 Muut seudulliset maankäytön suunnitelmat ja selvitykset... 21 3.2.3.2 Taustaselvityksessä esille tulleet aluevaraukset... 22 3.2.3.3 Johtopäätökset... 24 3.3 Vaihtoehdon VE0 kuvaus... 24 3.3.1 Prosessikuvaus... 24 3.3.2 Mitoitus... 25 3.3.3 Lopputuotteet... 26 3.3.4 Päästöt ja rejektit... 26 3.4 VE 1, biojätteiden käsittely mädätyslaitoksessa yhdistettynä laitoksessa tapahtuvaan jälkikompostointiin... 27 3.4.1 Prosessin kuvaus... 27 3.4.2 Mitoitus... 27 3.4.3 Lopputuotteet... 28 3.4.4 Päästöt ja rejektit... 28 3.5 VE 2, biojätteiden käsittely tunnelikompostointilaitoksessa yhdistettynä laitoksessa tapahtuvaan jälkikompostointiin... 29 3.5.1 Prosessin kuvaus... 29

IV ARVIOINTISELOSTUS 3.5.2 Mitoitus... 29 3.5.3 Lopputuotteet... 30 3.5.4 Päästöt ja rejektit... 30 3.6 VE3, biojätteiden käsittely soveltuvuutensa mukaan jaoteltuna joko mädätys- tai tunnelikompostointilaitoksessa yhdistettynä laitoksessa tapahtuvaan jälkikompostointiin... 31 3.6.1 Prosessin kuvaus... 31 3.6.2 Mitoitus... 31 3.6.3 Lopputuotteet... 32 3.6.4 Päästöt ja rejektit... 32 4 TUHKIEN JA KUONIEN LOPPUSIJOITUKSEN YVA (TUHKA-YVA), TOTEUTUSVAIHTOEHDOT... 32 4.1 Vaihtoehtojen perustelut... 32 4.2 VE0 - hankkeen toteuttamatta jättäminen... 33 4.2.1 Ämmässuolle sijoittuvat toiminnat... 33 4.2.2 Liikennemäärät... 33 4.2.3 Olemassa olevat tuhkan loppusijoituspaikat Uudenmaan alueella... 34 4.2.4 Kokonaan uuden loppusijoitusalueen perustaminen... 35 4.3 VE1 - kierrätyspolttoaineen poltossa syntyvien tuhkien ja kuonien loppusijoitus Ämmässuolle... 36 4.3.1 Yleistä... 36 4.3.2 Tuhkien laatu ja määrä... 37 4.3.3 Tuhkien loppusijoitus... 38 4.3.4 Vesien keräily ja käsittely... 43 4.3.5 Päästöt... 43 4.3.6 Liikennemäärät... 44 4.4 VE2 sekajätteen massapoltossa syntyvien tuhkien ja kuonien loppusijoitus... 44 4.4.1 Ämmässuolle sijoittuvat toiminnot... 45 4.4.2 Tuhkan ja kuonan laatu ja määrä... 45 4.4.3 Tuhkien sijoitus... 46 4.4.4 Päästöt... 47 4.4.5 Liikennemäärät... 47 5 HANKKEEN TOTEUTTAMISEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET... 48 5.1 Biojätteen käsittely... 48 5.2 Tuhkien ja kuonien loppusijoitus... 48 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 49 6.1 Arviointimenettely, osallistuminen ja tiedotus... 49 6.1.1 Menettely... 49 6.1.2 Menettelyn osapuolet... 50 6.1.3 Osallistuminen ja tiedotus... 51 6.1.4 YVA:n aikataulu... 51 6.1.5 YVA-ohjelma ja yhteysviranomaisen lausunto... 52 6.2 Arvioidut ympäristövaikutukset ja käytetyt arviointimenetelmät... 52 6.3 Tarkasteltavan vaikutusalueen rajaus... 54 6.4 Aikaisemmat selvitykset... 56 6.4.1 Ympäristövaikutusten arvioinnit... 56

ARVIOINTISELOSTUS V 6.4.2 Jätehuollon kehittämistä koskevat selvitykset ja suunnitelmat... 56 6.4.3 Biojätteiden käsittelyn kehittämistä koskevat selvitykset ja suunnitelmat... 56 6.4.4 Yhdyskuntarakenteeseen ja kaavoitukseen liittyvät selvitykset ja suunnitelmat... 57 6.4.5 Liikenteen ympäristövaikutukset... 57 6.4.6 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset... 57 6.4.7 Luontoa ja eläimistöä koskevat selvitykset... 57 6.4.8 Maisemaa koskevat selvitykset... 58 6.4.9 Maaperää koskevat selvitykset ja tutkimukset... 58 6.4.10 Pinta- ja pohjavesiä koskevat selvitykset ja tutkimukset... 58 6.4.11 Ilman laatua koskevat selvitykset... 59 6.5 Tehdyt selvitykset... 60 7 BIOJÄTTEEN KÄSITTELYN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 60 7.1 VE0, hankkeen toteuttamatta jättäminen... 60 7.2 Jätehuollon yleisten tavoitteiden toteutuminen... 60 7.3 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen... 61 7.4 Lopputuotteiden määrät ja sijoituksen ympäristövaikutukset... 62 7.5 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen... 62 7.5.1 Melu... 62 7.5.2 Pölyhaitat... 64 7.5.3 Mikrobit... 66 7.5.4 Tärinä- ja räjäytyshaitat... 67 7.5.5 Työpaikat... 67 7.5.6 Virkistysmahdollisuudet... 67 7.5.7 Roskaantuminen... 67 7.5.8 Haittaeläimet... 67 7.5.9 Alueen arvostus... 67 7.6 Vaikutukset vesiin... 68 7.6.1 Vaikutukset pintavesiin... 68 7.6.2 Vaikutukset pohjavesiin... 68 7.6.3 Vaikutukset jätevedenpuhdistamon toimintaan... 69 7.7 Vaikutukset maaperään... 69 7.8 Vaikutukset ilman laatuun ja ilmastoon... 70 7.8.1 Yleistä alueen ilman laadusta... 70 7.8.2 Vaikutukset ilman laatuun... 71 7.8.3 Hajuhaitat... 71 7.8.4 Happamoittavat kaasut... 73 7.8.5 Vaikutukset kasvihuoneilmiön kannalta... 73 7.8.6 Mädätyksen ja kompostoinnin vertailu... 74 7.9 Liikenteen vaikutukset... 74 7.9.1 Liikennemäärät... 74 7.9.2 Päästöt ilmaan... 75 7.9.3 Melu... 75 7.9.4 Liikenneturvallisuus... 75 7.10 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja suunniteltuun maankäyttöön... 76 7.11 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnon monimuotoisuuteen... 76 7.11.1 Kasvillisuus ja eläimistö... 76 7.11.2 Luonnon monimuotoisuus... 76

VI ARVIOINTISELOSTUS 7.12 Vaikutukset maisemaan, suojelualueisiin ja kulttuuriperintöön... 76 8 TUHKIEN JA KUONIEN LOPPUSIJOITUKSEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 77 8.1 Yleistä... 77 8.2 Rakentamisaikaiset vaikutukset... 77 8.3 Vaikutukset maaperään ja pohjavesiin... 78 8.4 Vaikutukset pintavesiin... 78 8.5 Vaikutukset Suomenojan puhdistamon toimintaan... 79 8.6 Vaikutukset ilman laatuun ja ilmastoon... 79 8.6.1 Sääolosuhteet ja ilman laatuun vaikuttavat tekijät... 79 8.6.2 Hankkeen vaikutukset ilmanlaatuun... 80 8.7 Liikenteen vaikutukset... 81 8.7.1 Liikennemäärät... 81 8.7.2 Ilman päästöt... 81 8.7.3 Melu... 83 8.7.4 Liikenneturvallisuus... 84 8.8 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja suunniteltuun maankäyttöön... 85 8.9 Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnon monimuotoisuuteen... 85 8.9.1 Kasvillisuus ja eläimistö... 85 8.9.2 Luonnon monimuotoisuus... 85 8.10 Vaikutukset maisemaan, suojelualueisiin ja kulttuuriperintöön... 85 8.10.1 Maisema... 85 8.10.2 Suojelualueet... 85 8.10.3 Kulttuuriperintö... 86 8.11 Vaikutukset ihmisen terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen... 86 8.11.1 Terveys... 86 8.11.2 Elinolot, viihtyvyys ja koetut vaikutukset... 87 8.11.3 Työllisyys... 90 8.12 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen... 90 8.13 Jätehuollon yleisten tavoitteiden toteutuminen... 90 9 ARVIO YMPÄRISTÖRISKEISTÄ... 91 9.1 Biojätteen käsittely... 91 9.1.1 Yleistä... 91 9.1.2 Käsittelyprosesseihin liittyvät riskit... 91 9.1.2.1 Kompostointi... 91 9.1.2.2 Mädätys... 93 9.1.3 Muut häiriötilanteet... 95 9.1.3.1 Rakenteiden vauriot... 95 9.1.3.2 Kone- ja laiteviat... 95 9.1.3.3 Sähkön syötön katkeaminen... 95 9.1.3.4 Tulipalot ja räjähdykset... 95 9.1.3.5 Liikenteen riskit... 96 9.2 Tuhkien ja kuonien loppusijoitus... 96 9.2.1 Yleistä... 96 9.2.2 Käsittelyprosesseihin liittyvät riskit... 97 9.2.3 Täytön sortumat ja pinta- ja pohjarakenteiden vaurioituminen... 97

ARVIOINTISELOSTUS VII 10 ARVIOINNIN EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 97 10.1 Biojätteen käsittely... 97 10.2 Tuhkien ja kuonien loppusijoitus... 98 11 HANKKEIDEN JA MUIDEN TOIMIJOIDEN VIREILLÄ OLEVIEN HANKKEIDEN YHTEISVAIKUTUKSET... 99 11.1 Koetut vaikutukset... 99 11.2 Yhteisvaikutusten arviointi... 101 12 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU... 105 12.1 Biojätteen käsittely... 105 12.2 Tuhkien ja kuonan loppusijoitus... 108 13 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISMAHDOLLISUUDET... 112 13.1 Biojätteen käsittely... 112 13.1.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset... 112 13.1.2 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin... 112 13.1.3 Vaikutukset ilman laatuun... 113 13.1.4 Melu... 113 13.1.5 Roskaantuminen, haittaeläimet ym... 113 13.1.6 Liikenteen vaikutukset... 113 13.1.7 Luontoon kohdistuvat vaikutukset... 114 13.1.8 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset... 114 13.2 Tuhkan ja kuonan loppusijoitus... 115 13.2.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset... 115 13.2.2 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin... 115 13.2.3 Vaikutukset ilman laatuun... 115 13.2.4 Melu... 115 13.2.5 Liikenteen vaikutukset... 116 13.2.6 Luontoon kohdistuvat vaikutukset... 116 14 VAIKUTUSTEN SEURANTA JA VALVONTA... 116 14.1 Biojätteen käsittely... 116 14.1.1 Yleistä... 116 14.1.2 Toiminnan valvonta... 116 14.1.3 Ympäristövaikutusten tarkkailu... 117 14.2 Tuhkien ja kuonien loppusijoitus... 118 14.2.1 Yleistä... 118 14.2.2 Toiminnan valvonta... 118 14.2.3 Ympäristövaikutusten tarkkailu... 118 15 HANKKEIDEN AIKATAULUT... 119 16 YHTEENVETO... 119 16.1 Bio-YVA... 119 16.2 Tuhka-YVA... 122 16.3 Ämmässuon-Kulmakorven toimintojen ja hankkeiden yhteisvaikutukset... 124 LÄHDELUETTELO... 125

VIII ARVIOINTISELOSTUS LIITTEET 1 Kaavaotteet 2 Ongelmajätteiden luokittelukriteerit 3 Ref-polttoaineen, lentotuhkan ja petihiekan koostumus- ja liukoisuustietoja 4 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta 5 Otettujen pohjavesinäytteiden analyysitulokset 6 Hajun leviämismallilaskelmat 7 Asukasedustajien kannaotto Pohjakartat: Maanmittauslaitos

ARVIOINTISELOSTUS 1 (128) YTV Jätehuolto YTV JÄTEHUOLTOLAITOS YTV:N JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSEN KEHITTÄMINEN Biojätteen käsittelyn kehittämisen YVA (Bio-YVA) Tuhkien ja kuonien loppusijoituksen YVA (Tuhka-YVA) YVA-MENETTELY ARVIOINTISELOSTUS 1 JOHDANTO YTV kehittää Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toimintoja. Nykyistä kompostointilaitosta laajennetaan tai vaihtoehtoisesti rakennetaan uusi mädätyslaitos. Jätekeskuksen laajennusosalle rakennetaan jätteenpolton tuhkien loppusijoitusalue. Pääkaupunkiseudun erilliskerätty biojäte käsitellään nykyisin Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa sijaitsevassa tunnelikompostointilaitoksessa. Vuonna 1998 toimintansa aloittaneen tunnelikompostointilaitoksen mitoituskapasiteetti on liian pieni. Kapasiteettivajeen ja osittain myös laitoksen toimintahäiriöiden vuoksi on keskeneräisesti kompostoitunutta materiaalia jouduttu siirtämään jälkikypsytysaumoihin, mikä on aiheuttanut hajuhaittoja jätteenkäsittelykeskuksessa ja sen lähiympäristössä. Kapasiteettivajeen ja toimintahäiriöiden poistaminen edellyttää suhteellisen laajamittaisten rakennus- ja prosessiteknisten korjausten ja uudistusten tekemistä laitoksessa. Tunnelikompostointilaitoksen kapasiteetin ensivaiheen nopeasti tapahtuvaksi nostamiseksi ja jälkikompostoinnin tehostamiseksi YTV on tehnyt päätöksen rakentaa jälkikompostointilaitos. Jälkikompostointia edeltävien vaihtoehtoisien käsittelymenetelmien arviointi valmistui alkusyksystä 2004. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa vertaillaan edellä mainitun projektin yhteydessä valittuja vaihtoehtoisia menetelmiä jälkikompostointia edeltäväksi biologiseksi käsittelyksi. Jätteen poltossa syntyvien tuhkajakeiden loppusijoittamiseen varaudutaan rakentamalla ongelmajätteen kaatopaikkavaatimukset täyttävä loppusijoitusalue. Ympäristövaikutusten arvioinnissa vertaillaan yhdyskuntajätteestä valmistetun polttoaineen (REF-polttoaine) ja jätteen massapoltossa syntyvien tuhkien sijoittamisen ympäristövaikutuksia. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen laajennusalueen ja sekajätteen käsittelylaitoksen ympäristövaikutusten arviointi on tehty aikaisemmin. Nyt arvioidaan biojätteen esikäsittelyn ja tuhkan loppusijoittamisen vaikutukset ympäristöön ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) annetun lain (468/1994, muutos 267/1999) mukaisesti. YVA toteutetaan kummallekin hankkeelle samanaikaisesti. Tämä YVA-selostus on YVA-lain mukainen arviointiselostus tuhkan loppusijoitusalueen ja biojätteen käsittelyn kehittämisen ympäristövaikutuksista. Hankkeen yhteysviranomaisena toimii Uudenmaan ympäristökeskus. Arviointimenettelyä on valvonut ohjausryhmä, johon kuuluvat seuraavat eri tahojen edustajat: Ympäristöpäällikkö Juha Uuksulainen, YTV Ympäristölakimies Leena Eränkö-Pohjanraito, YTV Projektipäällikkö Cristoph Gareis, YTV Ylitarkastaja Jorma Jantunen, Uudenmaan ympäristökeskus, asiantuntija

2(128) ARVIOINTISELOSTUS Ympäristötarkastaja Lea Salonpää, Espoon ympäristökeskus Yleiskaavainsinööri Hannu Vepsäläinen, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Terveysinsinööri Liisa Keisteri, Espoon kaupunki Ympäristöpäällikkö Erkki Selin, Kirkkonummen kunta Asukasedustaja Kristo Savola, Pohjois-Kirkkonummi-yhdistys ry. Ohjausryhmä on kokoontunut työn aikana 5 kertaa. Ympäristökonsulttina hankkeessa ovat Suunnittelukeskus Oy, projektipäällikkönä Hannu Karhu ja Maa ja Vesi Oy, projektipäällikkönä Jaana Tyynismaa. 2 TIEDOT HANKKEESTA 2.1 Hankkeen tarkoitus Bio-YVA Hankkeen tarkoituksena on toteuttaa YTV:n jätteenkäsittelykeskukseen erilliskerätyn biojätteen biologinen esikäsittely, joka perustuu joko mädätykseen, tunnelikompostointiin tai näiden yhdistelmään. Jälkikompostointi tapahtuu rakennettavassa jälkikompostointilaitoksessa. Käsittely mitoitetaan 80 000 tonnille erilliskerättyä biojätettä vuodessa, jolloin se vastaa kapasiteetiltaan myös tulevaisuudessa muodostuvaksi arvioituja biojätemääriä. Tällä hetkellä biojätteiden erilliskeräys on toteutettu pääkaupunkiseudulla asuinkiinteistöillä, joilla on vähintään kymmenen huoneistoa tai muulla kiinteistöllä, mikäli biojätettä kertyy yli 50 kiloa viikossa. Biojätteiden kertymäselvityksen (Kompostoituvan jätteen erilliskeräily pääkaupunkiseudulla, Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1991:10) mukaan erilliskerättävän biojätteen määrä on pääkaupunkiseudulla suuruusluokkaa noin 85 000 t/a. Asuinkiinteistöistä arvion piiriin kuuluvat vain asuinkerrostalot. Biojätteiden erilliskeräys tehostuu jatkuvasti. Keräyksen piiriin on mahdollista ottaa myös pientaloja. Tällöin kerättävän biojätteen määrä kasvaa edelleen. Käsittelykapasiteetin mitoituksessa on otettu huomioon tehdyt kertymäselvitykset, erilliskeräyksen tehostuminen ja mahdollinen laajeneminen myöhempinä vuosina. Tuhka-YVA Tuhkan loppusijoitusalue on tarkoitettu jätteiden energiahyötykäytössä syntyvien tuhkien 1 loppusijoittamiseen. Jätteen energiahyötykäyttö voidaan toteuttaa kolmella tavalla: 1. Massapoltossa sekalainen yhdyskuntajäte poltetaan jätteenkäsittelylaitoksessa. Poltossa syntyy kattilassa karkearakeista pohjatuhkaa eli kuonaa, savukaasusta sähkösuodattimessa erotettavaa hienojakeista lentotuhkaa sekä kalkkipitoista savukaasun puhdistusjätettä. 2. Yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoinen, kiinteästä, kuivasta ja syntypaikalla lajitellusta jätteestä mekaanisella käsittelyprosessilla valmistettu jätepolttoaine, eli REF2, poltetaan kattilalaitoksessa. Poltossa syntyy pohjatuhkaa ja lentotuhkaa. 3. REF kaasutetaan kaasutuslaitoksessa ja tuotettu kaasu käytetään polttoaineena energiantuotannossa. Kaasutuksessa syntyy pohjatuhkaa ja kaasunpuhdistuksessa hienojakoista suodatintuhkaa. 1 Tuhka on jätepolttoaineen palamatonta epäorgaanista mineraaliainesta 2 REF = recovered/recycled fuel

ARVIOINTISELOSTUS 3(128) Polttolaitosten tuottamien tuhkien liukoisuusominaisuudet tutkitaan kaatopaikkakelpoisuustestillä, jonka tulosten perusteella tuhka luokitellaan joko tavanomaiseksi jätteeksi tai ongelmajätteeksi. Tuhkien loppusijoitusalueen suunnittelun lähtökohtana on ongelmajätteiden läjitysalueen vaatimustaso. Ennen loppusijoitusta ongelmajätteen läjitysalueella tuhka esikäsitellään stabiloimalla se kiinteyttämällä. Esikäsittelyprosessit ja laitteet ovat tavallisia betoniteollisuuden käyttämiä laitteita. Arvioitu REF-polttoaineen tuotantomäärä Ämmässuolla on noin 250 000 tonnia vuodessa. Tämän kattilalaitospoltossa muodostuu tuhkia ja kuonia noin 30 200 t/v, ja kaasutuksessa n. 26 400 t/v. Massapolttoon menevä jätemäärä on noin 430 000 t/v, josta muodostuu tuhkia ja kuonia yhteensä noin 72 800 t/v. 2.2 Hankkeesta vastaava Hankkeesta vastaavana on Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, YTV. YTV on Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien yhteistyöorganisaatio. YTV:n tehtävänä on edistää pääkaupunkiseudun kehitystä tuottamalla joukkoliikenteen, jätehuollon, ilmansuojelun ja kehityssuunnittelun palveluita. YTV on tehnyt myös Kirkkonummen kunnan kanssa sopimuksen jätteiden vastaanotosta. YTV:ssä jätehuollosta vastaa Jätehuoltolaitos. Jätehuoltolaitoksella on ollut sertifioitu ISO 14001 -standardin mukainen ympäristöasioiden hallintajärjestelmä vuodesta 1997. ISO 9002 - standardin mukainen laatujärjestelmä valmistui vuoden 1998 lopulla. Sertifikaatti laatujärjestelmälle myönnettiin alkuvuodesta 1999. Alkuvuodesta 2003 ympäristö- ja laatujärjestelmä sertifioitiin ISO 9001:2000 mukaan. Jätehuoltolaitoksen toiminnan tärkein päämäärä on turvata pääkaupunkiseudun jätehuolto siten, että minimoidaan jätteiden haitalliset terveys- ja ympäristövaikutukset ja osaltaan varmistetaan seudun säilyminen viihtyisänä kaupunkialueena. Ensisijaisena tavoitteena on syntyvän jätteen määrän vähentäminen. Jäte tulee lajitella syntypaikalla ja ohjata hyötykäyttöön aina kun se on ekologisesti perusteltua ja teknisesti mahdollista ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia. Hyötykäyttöön soveltumaton jäte käsitellään ympäristövaikutuksiltaan parhaalla ja teknisesti sekä taloudellisesti järkevällä käsittelytavalla. 2.3 Hanketta koskeva lainsäädäntö Kehittämishankkeen YVA toteutetaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) (468/1994, muutettu 267/1999) annetun lain ja asetuksen (268/1999) mukaisesti. Tarkemmin menettely kuvataan kappaleessa 6.1. Jätehuollon järjestämisen yleiset tavoitteet ja perusteet on määritelty jätelaissa (1071/1993) ja sen nojalla annetussa asetuksessa (1390/1993). Lain 6 :ssä on esitetty jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset huolehtimisvelvollisuudet. Em. lainkohdan mukaan jätteestä tai jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa sekä mahdollisimman hyvää terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmää. Jätteet on käsiteltävä jossakin lähimmistä asianmukaisista käsittelypaikoista. Jätehuolto on myös pyrittävä suunnittelemaan, järjestämään ja rahoittamaan sekä jätehuollon hyväksymismenettelyjä soveltamaan siten, että maahan saadaan sopivasti erilaista käsittelyä edellyttäviä asianmukaisia jätteiden käsittelypaikkoja. Jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä (12 ). Kunnan on järjestettävä asumisessa syntyneen jätteen ja vastaavanlaisen muussa toiminnassa

4(128) ARVIOINTISELOSTUS syntyneen muun kuin ongelmajätteen hyödyntäminen tai käsittely. Kunnan on järjestettävä myös asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa syntyneen ongelmajätteen hyödyntäminen tai käsittely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä. Kunta voi antaa jätteen käsittelyn järjestämisen osittain tai kokonaan muun yhteisön tai yksityisen yrityksen hoidettavaksi (13 ). Jätelain nojalla annetussa jäteasetuksessa annetaan kriteerit myös jätteen luokittelusta jätteeksi tai ongelmajätteeksi. Yleiset periaatteet ja vaatimukset ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle esitetään ympäristönsuojelulaissa (86/2000) ja ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000). Ympäristönsuojelulain tavoitteena on mm. ehkäistä jätteiden syntyä ja haitallisia vaikutuksia. Lain 4 :ssä on määritelty ympäristönsuojelun yleiset periaatteet. Niiden mukaan haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate). Toiminnassa menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate). Toiminnassa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate). Lisäksi toiminnassa noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate). Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa vaikutusten ennaltaehkäisystä ja ympäristöhaittojen poistamisesta tai rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi (aiheuttamisperiaate). Ympäristönsuojelulain mukaan toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toimintansa ympäristövaikutuksista, riskeistä ja vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulaissa määrätään myös jätteen ammattimaisen käsittelyn ympäristölupavelvollisuudesta. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen (VNp 3 861/1997) tavoite on ohjata kaatopaikkojen suunnittelua, perustamista, rakentamista, käyttöä, hoitoa ja käytöstä poistamista ja jälkihoitoa sekä jätteiden sijoittamista kaatopaikoille siten, ettei toiminnasta pitkälläkään aikavälillä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle ja terveydelle. Kaatopaikkamääräyksissä asetetaan yleiset vaatimukset kaatopaikan sijainnille, vesien hallinnalle ja käsittelylle, maaperän ja vesien suojelulle sekä kaatopaikkakaasun hallinnalle. Määräykset sisältävät ohjeet kaatopaikkakelpoisuuden arviointiin, kaatopaikan valvontaan ja tarkkailuun. Jätteen esikäsittelyvaatimus olemassa oleville kaatopaikoille tulee voimaan 1.1.2005. Esikäsittelyssä tarkoitetaan lajittelu mukaan lukien fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia menetelmiä, joiden avulla muutetaan jätteen ominaisuuksia sen määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi, käsittelyn helpottamiseksi tai hyödyntämisen tehostamiseksi. Vuoden 2005 alusta suurin osa biohajoavasta jätteestä pitää kerätä erillään muusta jätteestä hyödyntämistä varten. Ympäristöministeriö on laatinut valtakunnallisen jätesuunnitelman jätelain ja sen nojalla annettujen tehtävien hoitamiseksi ja kehittämiseksi (Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2005, Ympäristöministeriö, 1998). Suunnitelmassa on esitetty jätteitä ja jätehuollon nykytilaa koskevat tiedot, asetettu kehittämistavoitteet ja osoitettu niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet. Suunnitelmassa on asetettu suuntaa-antavia määrällisiä tavoitteita jätteiden synnyn ehkäisemiselle, hyödyntämisasteen nostamiselle ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostamisel- 3 VNp = Valtioneuvoston päätös

ARVIOINTISELOSTUS 5(128) le. Laadullisia kehittämistavoitteita on esitetty puolestaan jätteiden haitallisuuden vähentämiselle sekä jätteiden ja jätehuollon aiheuttamien ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiselle. Tavoitteiden toteuttamiseksi suunnitelmassa esitetään tarvittavat hallinnollis-oikeudelliset, taloudelliset ja tiedolliset toimet. Tavoitteet on asetettu ja toimet osoitettu vuosille 2000 ja 2005. Valtakunnallinen jätesuunnitelma on hyväksytty valtioneuvostossa ja se on tullut voimaan elokuussa 1998. Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen määrää pyritään laskemaan vuoden 1996 390 kaatopaikasta vuoteen 2005 mennessä 50-80 kaatopaikkaan. Tarvittavien loppusijoituspaikkojen määrää rajoittavat jatkossa jätesuunnitelman tavoitteiksi asetetut jätteen määrän vähentäminen ja hyödyntämisasteen nostaminen. Tavoitteena on vähentää yhdyskuntajätteiden määrää vähintään 15 % kasvuennusteiden mukaisesta määrästä ja nostaa jätteiden hyödyntämisaste 70 %:iin vuoteen 2005 mennessä. Hyväksyessään ensimmäisen, vuoteen 2005 ulottuvan valtakunnallisen jätesuunnitelman valtioneuvosto edellytti, että suunnitelma tarkistetaan vuonna 2001. Tarkistamistyössä tarkasteltiin alkuperäisessä jätesuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumista ja ehdotettiin eräiden tavoitteiden tarkistamista sekä selvitettiin keinojen toimivuutta. Suunnitelman voimassaoloaikaa ehdotettiin jatkettavaksi vuodella eli 2005 loppuun. Uutena keskeisenä ohjauskeinona jätteiden hyödyntämisen edistämisessä ja jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä työryhmä ehdotti orgaanisen jätteen kaatopaikoille sijoittamisen kieltämistä. Kielto koskisi kaikkia kaatopaikkoja. Säädös voitaisiin antaa parin vuoden sisällä, mutta se saatettaisiin täysimääräisesti voimaan vuoden 2010 alusta lukien, jotta investointeja edellyttäviin muutoksiin ehdittäisiin varautua. Jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen tulisi ehdotuksen mukaan ottaa nykyistä paremmin huomioon ympäristösuojelulain nojalla myönnettävissä ympäristöluvissa. Myös jätteiden hyödyntämistä ja loppusijoittamista koskevien lupaehtojen yhtenäisyys tulisi varmistaa nykyistä paremmin koko maassa. Työryhmä ehdotti jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, että biokaasun (metaanin) talteenotto toteutettaisiin myös sellaisilla jo käytöstä poistetuilla kaatopaikoilla, joilla biokaasun tuotanto ja päästöt ovat vielä pitkään merkittäviä. Standardien mukaan valmistetut jätepolttoaineet ja jätteestä saatava biokaasu tulisi energiaverotuksessa rinnastaa biopolttoaineisiin. Vastaavat ehdotukset sisältyivät valtioneuvoston selontekoon kansalliseksi ilmastostrategiaksi. Valtioneuvosto hyväksyi tarkistetun valtakunnallisen jätesuunnitelman 14.8.2002. Suunnitelma tuli voimaan 1.9.2002 ja on voimassa 31.12.2005 saakka tai enintään niin kauan kuin uusi suunnitelma on tullut voimaan. Tarkistettu jätesuunnitelma korvaa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta valtioneuvoston 2.7.1998 hyväksymän valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen 2005. Kansallinen biojätteiden käsittelyvaatimuksia koskeva säädöstö on ollut jo jonkin aikaa tiedossa mm. valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen määräysten osalta. EY:n kaatopaikkadirektiivin edellyttää biojätestrategiaa, jossa esitetään toimenpiteet kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämiseksi ja vähentämisaikatauluksi määrällisine tavoitteineen. Biohajoavalla jätteellä tarkoitetaan jätettä, joka voi hajota aerobisesti tai anaerobisesti, kuten elintarvike-, puutarha, paperi- ja kartonkijätettä. Direktiivi edellyttää että kaatopaikalle vietävän biohajoavan yhdyskuntajätteen määrä on vuonna 2006 enintään 75 prosenttia, vuonna 2009 enintään puolet ja vuonna 2016 enintään 35 % vuoden 1994 määrästä. Valtioneuvosto hyväksyi 2.12.2004 kansallisen biojätestrategian. Suomessa biohajoavaa jätettä sijoitettiin vuonna 1994 kaatopaikoille yhteensä 2,1 miljoonaa tonnia, joten biohajoavan jätteen kaato-

6(128) ARVIOINTISELOSTUS paikkakäsittely on meillä rajoitettava vuonna 2006 enintään 1,6 miljoonaan tonniin, vuonna 2009 enintään miljoonaan tonniin ja vuonna 2016 enintään 700 000 tonniin. Vastaavasti vaihtoehtoiseen hyödyntämiseen ja käsittelyyn on jätettä ohjattava arvioitu jätemäärän kasvu huomioon ottaen vuonna 2006 yhteensä 700 000 tonnia, vuonna 2009 noin 1,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 2,1 miljoonaa tonnia. Terveydensuojelulaissa (763/1994) esitetään yleiset vaatimukset jätteiden säilyttämiselle, keräämiselle, kuljettamiselle, käsittelylle ja hyödyntämiselle siten ettei niistä aiheudu terveyshaittaa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä sisältää eläinperäisten jätteiden käsittelyvaatimuksia. EU:ssa on valmisteilla useita biojätteiden käsittelyä sääteleviä määräyksiä. "Biojätedirektiivi" (Biohajoavan jätteen biologinen käsittely) koskee kompostoinnin lisäksi myös biokaasutusta eli mädätystä. Jätteenpolttoasetuksen (VNa 4 362/2003) mukaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa syntyvän polttojätteen määrää on vähennettävä ja haitallisuutta ehkäistävä mahdollisimman paljon. Polttojäte on mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä välittömästi laitoksessa tai muualla ympäristöluvan määräysten mukaisesti. Pölyävä polttojäte on kuljetettava ja käsiteltävä tarvittaessa suljetuissa säiliöissä. Jätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja haitallisuus ympäristölle on selvitettävä. Selvityksen pitää sisältää liukoisuustutkimukset. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnista tulee Suomessa voimaan vuonna 2005 EU:n kaatopaikkadirektiivin (2003/33/EY) mukaiset menettelyt. Jätteen hyväksymiseksi pysyvän jätteen, tavanomaisen jätteen tai ongelmajätteen kaatopaikalle annetaan liukoisuuteen ja orgaanisen hiilen kokonaispitoisuuteen perustuvat raja-arvot. Direktiivin voimaantulo luo puitteet ja menettelytavat jätteiden luokittelulle ja kaatopaikkasijoitukselle. Ongelmajätteeksi luokiteltujen tuhkien kuljettamista koskee VNp ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä (VNp 659/1996). Suoto- ja valumavesien johtamista kunnalliselle viemärilaitokselle koskee VNp yleisistä viemäreistä ja eräiltä teollisuuden aloilta vesiin johdettavien jätevesien käsittelystä (VNp 365/1994). Pohjaveden suojelemisessa sovelletaan ympäristönsuojelulain lisäksi valtioneuvoston päätöstä pohjavesien suojelemiseksi eräiden ympäristölle vaarallisten tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta (VNp 364/1994). 2.4 Hankkeen lupa- ja suunnittelutilanne 2.4.1 Biojätteen käsittely Nykyisen tunnelikompostointilaitoksen ja suunnitellun jälkikompostointilaitoksen ympäristölupa sisältyy Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen ympäristölupaan, Uudenmaan ympäristökeskus 26.5.2003 (Dnrot 0101Y0882-111, 0197Y0208-111, 0196Y0435-111). Lupapäätös ei ole lainvoimainen, mutta se sisältää YSL 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. Lupa korvaa Uudenmaan ympäristökeskuksen 30.12.1997 myöntämän biojätteiden kompostointilaitoksen ja etelänpuoleisen hyötykäyttökentän ympäristöluvan (Dnro 0196Y0435-111). 4 VNa = Valtioneuvoston asetus

ARVIOINTISELOSTUS 7(128) Jälkikompostointilaitoksen hankesuunnitelma valmistui 31.1.2002. Jälkikompostointia edeltäviä vaihtoehtoisia käsittelymenetelmiä arvioitiin ja vertailtiin v. 2003 loppupuolella aloitetussa projektissa, joka valmistui syksyllä 2004. Asemakaavan laatimista varten Ämmässuon alueella on voimassa kaupunkisuunnittelulautakunnan 24.1.2002 (jatkettu 18.12.2003) määräämä rakennuskielto. Tämän vuoksi jälkikompostointilaitokselle jouduttiin hakemaan Espoon kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunnalta poikkeamispäätös ja suunnittelutarveratkaisu, jotka myönnettiin 20.6.2002. Päätöksistä valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä 17.9.2003 no 03/0541/5 valitukset hylättiin. Em. päätöksestä ei ole valitettu ja se on saanut lainvoiman. Jälkikompostointilaitokselle on tämän jälkeen haettu rakennuslupaa, jonka Espoon kaupungin rakennuslautakunta myönsi 5.5.2004. 2.4.2 Tuhkan loppusijoitus Kierrätyspolttolaitosten ja massapolttolaitosten sivutuotteet luokitellaan jätelain mukaan jätteeksi, minkä vuoksi niiden sijoittaminen vaatii ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan. Lupaviranomainen on Uudenmaan ympäristökeskus. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn loppuun saattaminen. YTV on jättänyt laajennusaluetta koskevan ympäristölupahakemuksen lupaviranomaiselle 19.3.2004. Hakemus koskee myös jätteenpolton rejektien ja kuonan loppusijoitusaluetta. Mikäli sijoitusalueen suoto- ja valumavedet johdetaan viemäriverkostoon, tulee johtamisesta tehdä sopimus viemärilaitoksen kanssa. Tuhkan loppusijoitusalue sijoittuu kaatopaikan laajennusalueen lounaisosaan. Alueen louhinnoilla ja kiviaineksen murskauksella on Uudenmaan ympäristökeskuksen 1.10.2003 myöntämä ympäristölupa, josta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Ympäristölupapäätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. Laajennusalueen louhintatyöt ovat meneillään. Alustavan aikataulun mukaan tuhkien loppusijoitusalue valmistuu osina. Ensimmäiset osat valmistuvat noin vuonna 2007. 2.5 Hankkeen maankäyttötarve Biojätteen käsittelylaitoksen ja jälkikompostointilaitoksen tarvitsema laitosalueen pinta-ala on valittavasta toteutusvaihtoehdosta riippuen 4 6 ha. Tuhkan loppusijoitusalueen pinta-ala on alustavien suunnitelmien mukaan kokonaisuudessaan noin 7 ha, johon sisältyy noin 5,4 ha:n loppusijoitusalue sekä vajaan kahden hehtaarin varaalue. 2.6 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Biojätteen käsittely ja tuhkan loppusijoitus ovat osa jätehuollon tarvitsemien palvelujen kokonaisuutta, joten hanke liittyy pääkaupunkiseudun jätehuollon kehittämiseen. Yhdyskuntajätteiden energiahyödyntäminen on nostettu valtakunnallisen jätesuunnitelman tarkistuksessa aiempaa tärkeämmäksi tavoitteeksi osittain mm. jätesuunnitelman vuodelle 2005 asetetun 70 %:n hyödyntämistavoitteen vuoksi, jonka saavuttaminen materiaalien hyödyntämistä lisäämällä arvioidaan olevan vaikeaa. Tuhkan loppusijoitushanke liittyy jätteenpolton kehittämiseen osana jätehuoltoa.

8(128) ARVIOINTISELOSTUS Ämmässuon tulevalta laajennusalueelta otetaan ja jalostetaan kalliokiviainesta. Louhinta ja kalliokiviaineksen murskaaminen ovat olleet käynnissä vuodesta 1992 lähtien. Laajennusalueen rakentaminen on myös aloitettu valmistelevien töiden osalta. Laajennusalueen pohjoiskoillispuolella, Iso Ämmässuon reuna-alueella on Espoon kaupungin Ämmässuontien maankaatopaikka, jonka toiminta on lopetettu. Kaatopaikkatien varressa, sen itäpuolella on motocross-rata. Lisäksi jätteenkäsittelykeskuksen ympäristössä on mm. rakennusjätteiden käsittelylaitos, kantojen murskaus- ja mullanvalmistuslaitos, Espoon kaupungin romuautovarasto, asfalttiasema ja polttoaineiden jakeluasema. Kulmakorven alueella, jätteenkäsittelykeskuksen koillis-itäpuolella on Espoon kaupungin Kulmakorven maankaatopaikka ja Jersanmäki Oy:n kallionlouhinta- ja murskausalue sekä pienempiä varastoalueita. Yhteenveto Ämmässuon Kulmakorven alueella olevista erilaista toiminnoista on esitetty kuvassa 2-1. 17 10 6 7 9 11 8 18 12 % 1 5 4 13 14 3 15 2 16 16 21 0 0,25 km 0,5 1 YTV, kaatopaikka 2 YTV, sekajätteen käsittelylaitos 3 YTV, kaatopaikan laajennusalue 4 YTV, kompostointilaitos ja kenttä, hyötykäyttökenttä sekä suunniteltu jälkikompostointilaitos 5 YTV, pilaantuneiden maiden käsittelyalue 6 Rakentajien Ekopark Oy, rakennusjätteiden käsittelyalue 7 Hyvinkään Tieluiska Oy, mullan seulonta- ja kantojen murskausalue 8 Rudus Asfaltti Oy, asfalttiasema 9 Lohja Rudus Oy, betoniasema 10 Esso Oy, polttoaineen jakeluasema 11 Espoon moottorikerho Oy, motocross-rata 12 Nurmijärven betoni Oy, betoniasema 13 Espoon autourheilijat ry, karting-rata

ARVIOINTISELOSTUS 9(128) 14 Espoon kaupunki, Kulmakorven maankaatopaikka 15 Lohja Rudus Oy, Jersanmäen kallio-, louhinta-, murskaus- ja maankaatopaikka-alue 16 Espoon kaupunki, uusi maankaatopaikka 17 Espoon kaupunki, Ämmässuontien suljettu maankaatopaikka 18 Espoon kaupunki, romuautovarasto Kuva 2-1 Ämmässuon alueen toiminnot ja suunnitelmat. 2.7 Hankealueet 2.7.1 Sijainti ja maanomistus Biojätteen käsittelylaitos rakennetaan YTV:n jätteenkäsittelyalueen yhteyteen Ämmässuolle. Tuhkat ja kuonat sijoitetaan jätekeskuksen laajennusosalle. Hankealueet ovat kokonaisuudessaan YTV:n omistamia. Jätteenkäsittelyalue sijoittuu osittain Espoon ja osittain Kirkkonummen alueelle. Etäisyys Helsingin keskustaan on noin 30 km ja Espoon keskustaan noin 7 km. Alueen sijainti on esitetty kuvassa 2-2. Kuva 2-2 Jätteenkäsittelykeskuksen seudullinen sijainti. Biojätteen käsittelylaitoksen ja jälkikompostointilaitoksen rakennusalue on jätteenkäsittelykeskuksen itäpuolisella hyötykäyttöalueella ja osittain sen pohjoispuolella (kuva 2-3). Alue on

10(128) ARVIOINTISELOSTUS kokonaisuudessaan Espoon kaupungin puolella. Käsittelylaitokselle ja jälkikompostointilaitokselle varatun alueen pinta-ala on enimmillään noin 6 ha. Tuhkien sijoitusalue sijoittuu kaatopaikan laajennusosalle. Laajennusosa rajautuu etelä- ja länsiosastaan metsätalousmaahan, muilta osin jätekeskukseen (kuva 2-3). YTV omistaa nykyisen jätteenkäsittelyalueen. YTV:n alueiden kokonaispinta-ala on Ämmässuolla noin 200 ha, josta aktiivikäytössä on tällä hetkellä noin 70 ha. Biojätteen käsittelylaitoksen ja jälkikompostointilaitoksen alue on kokonaan YTV:n omistuksessa. Kuva 2-3 Toimintojen sijoittuminen jätteenkäsittelykeskuksen alueella. 2.7.2 Maankäytön suunnittelutilanne Seutukaava Helsingin seudun 18.6.1996 vahvistetussa taajamaseutukaavassa (liite 1) YTV:n jätteenkäsittelykeskuksen alue on merkitty erityisalueeksi (E). Merkinnällä on osoitettu alueita, joille yleisön pääsy on kielletty tai rajoitettu tai joilla muu kuin varauksen mukainen toiminta on kiellettyä. Näin on merkitty mm. seutukaavaa III täydentävät ja korvaavat jätehuollon alueet. Vanhan Turuntien ja erityisalueen välinen alue on seutukaavassa varattu työpaikka-alueeksi (T). Kirkkonummen alueella on voimassa Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton laatima seutukaava (liite 1), joka on vahvistettu 28.2.1985. Kaatopaikan laajennusalue, jolle tuhkat on tarkoitus sijoittaa, on kaavassa osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi sekä virkistysalueeksi.

ARVIOINTISELOSTUS 11(128) Maakuntakaava Uudenmaan liitto laatii koko maakunnan kattavaa maakuntakaavaa. Maakuntakaavatyön yhteydessä on laadittu Ämmässuon-Kulmakorven alueen toimintojen ympäristövaikutusten kokonaisarviointi. Biojätteen käsittelylaitoksen alue sijoittuu maakuntakaavaehdotuksen EJ- alueelle. Myös kaatopaikan laajennusosan alue on varattu jätteenkäsittelyalueeksi. Maakuntakaavaehdotuksen aluevarausmerkinnän EJ kuvaus on: Jätteenkäsittelyalue. Merkinnällä osoitetaan jätteiden vastaanottoon, käsittelyyn ja loppusijoitukseen varatut alueet. Aluevarausmerkintään liittyy MRL 33 :n 1. momentin mukainen rakentamisrajoitus. Merkintään liittyvä suunnittelumääräys kuuluu: Alue varataan jätehuollon tarpeisiin maakuntakaavaselostuksen liitekartan 12 / 4.3.10 osoittamalla tavalla. Jätteenkäsittelyalueen suunnittelussa on turvattava riittävä suoja-alue ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Yhdyskuntajätehuollon alueelle tai sen välittömään läheisyyteen voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa uusiomateriaalin hyödyntämiseen liittyvää yritys- ja teollisuustoimintaa. Alueen itäpuoleinen alue on osoitettu erityisalueeksi (kaavamerkintä EY), jonka käyttötarkoitus määritellään yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa. Alueille voidaan suunnitella useita erilaisia erityistoimintoja, jotka sopeutuvat ympäröivään maankäyttöön. EY- alueen suunnittelussa on otettava huomioon alueelle sijoittuvien toimintojen sopeutuminen ympäröivään maankäyttöön. Maakuntakaavan jätehuoltoratkaisusta on esitetty kritiikkiä. Uudenmaan liiton maakuntahallitus päätti syyskuussa 2004 käynnistää vaihemaakuntakaavan laadinnan, jossa tarkastellaan mm. jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeita. Maakuntakaavaehdotus on ollut nähtävillä ja siitä on pyydetty kuntien ja muiden sidosryhmien lausunnot. Uudenmaan liiton maakuntahallitus hyväksyi maakuntakaavan 14.12.2004. Yleiskaava Espoon pohjoisosien yleiskaava (liite 1), osa I, on vahvistettu 27.6.1997. Yleiskaavassa jätteenkäsittelykeskuksen alue on varattu kaatopaikka-alueeksi (EK) sekä yhdyskuntateknisen huollon alueeksi (ET). ET- ja EK-alueet rajoittuvat pohjoisesta teollisuuden ja varastoinnin alueisiin (T). Kolmperän asutuksen ja EK-alueen välinen alue on varattu virkistys-, ulkoilu- ja urheilukäyttöön tarkoitetuksi virkistysalueeksi (V). EK- aluevaraus sisältää myös suojaalueen, jolla ei sallita uusien rakennuspaikkojen muodostamista ja jonka puustoa on hoidettava tehokkaan näkösuojan ylläpitämäksi. Espoon eteläosien yleiskaavaa ollaan parhaillaan laatimassa. Kirkkonummen yleiskaava on vahvistettu 19.5.1999 (liite 1). Kirkkonummen puolelle sijoittuva kaatopaikan laajennusosa on yleiskaavassa varattu kaatopaikka-alueeksi. Laitamaan ja kaatopaikan laajennuksen välinen alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi sekä retkeily- ja virkistysalueeksi. Asemakaavat Alueella ei ole voimassa olevia asemakaavoja.

12(128) ARVIOINTISELOSTUS Ämmässuon-Kulmakorven alueen asemakaavan laatiminen on käynnistetty sekä Espoon että Kirkkonummen puolelle. Espoon kaupunginhallitus hyväksyi asemakaavoituksen päätavoitteet keväällä 2003. Asemakaavoituksen päätavoitteet ovat: kaavoittaa kaatopaikkatoimintaan ja jätteenkäsittelyyn liittyviä alueita ja suojaviheralueita. Kulmakorpi I:n osalta lisäksi teollisuus- ja varastoalueita varata asutuksen suuntaan riittävät suoja-alueet osoittaa raskaalle liikenteelle Histan liittymästä suora yhteys Ämmässuolle esittää Ämmässuon alueelle noin 165 000 km² toimintaan liittyvää rakennusoikeutta ja Kulmakorpi I:een noin 115 000 k-m 2 rakennusoikeutta kaavoituksessa otetaan huomioon alueen käyttö kaatopaikkatoiminnan jälkeen kaavamääräyksillä rajataan jätteiden käsittelyn tekniset ratkaisut siten, että ympäristövaikutukset mukaan lukien melu, päästöt ilmaan, pohjaveteen ja vesistöihin minimoidaan. Espoon kaupunki laatii Ämmässuon Kulmakorven alueelle asemakaavaa: Ämmässuo ja Kulmakorpi I. Ämmässuon osalta asemakaavaluonnos oli nähtävillä 15.3. 16.4.2004 ja parhaillaan käynnissä on asemakaavaehdotuksen laatiminen. Kirkkonummen puoleiselle osalle Ämmässuota ollaan laatimassa asemakaavaa yhteistyössä Espoon kaupungin ja YTV:n kanssa. Kirkkonummen puoleinen asemakaava liittyy kiinteästi Espoon puolelle laadittavaan asemakaavaan Kirkkonummen osalta asemakaavaluonnos oli nähtävillä 21.4. 24.5.2004 ja parhaillaan käynnissä on asemakaavaehdotuksen laatiminen. 2.7.3 Rakennuskiellot Suunnittelualueella on voimassa Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan 18.12.2003 määräämä rakennuskielto kahden vuoden ajaksi. Rakennuskielto päättyy 24.1.2006. Kirkkonummen puolella rakennuskielto on voimassa 2.12.2005 asti. 2.7.4 Maankäytön nykytilanne ja liikenne Biojätteen käsittelylaitoksen ja jälkikompostointilaitoksen alue on rakennettua aluetta, jossa sijaitsevat nykyinen kompostointilaitos ja sen tarvitsemat kenttärakenteet. YTV:n muut jätteenkäsittelytoiminnot sijoittuvat alueen länsi- ja pohjoispuolille. Itäpuoliset maa-alueet ovat pääosin metsätalouskäytössä. Kyseisille alueille on suunniteltu mm. Espoon kaupungin maankaatopaikkatoimintaa. Alueen eteläpuolella sijaitsee suunnitellun sekajätteen käsittelylaitoksen sijoitusalue. Osittain Espoon ja osittain Kirkkonummen puolelle sijoittuvan jätekeskuksen laajennusalueen louhintatyöt ovat meneillään. Laajennusalue rajautuu etelä-, länsi ja pohjoisosastaan metsätalousmaahan, muilta osin jätekeskukseen. Biojätteen käsittelylaitosta lähin asutus on Kolmperässä, joka sijaitsee yli 1 400 metrin etäisyydellä laitosalueesta. Alueen ja asutuksen väliin jäävälle alueelle sijoittuvat nykyinen jätteenkäsittelykeskus, Espoon kaupungin suljettu maankaatopaikka ja metsäalue. Tuhkien sijoitusalueen etäisyys Laitamaan alueen lähimmästä asutuksesta on noin 470 metriä. Kolmperän asutukseen etäisyyttä on noin kilometri. Lounaassa lähin asuintalo sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä.

ARVIOINTISELOSTUS 13(128) Laitosalueen pohjois-koillispuolella, Kulmakorven alueella, ovat Espoon kaupungin Kulmakorven maankaatopaikka ja Jersanmäki Oy:n kallionlouhinta- ja murskausalue sekä maankaatopaikka ja pienempiä varastoalueita. Kaatopaikkatien varressa, sen itäpuolella on motocrossrata. Lisäksi jätteenkäsittelykeskuksen ympäristössä on mm. rakennusjätteiden käsittelylaitos, kantojen murskaus- ja mullanvalmistuslaitos, Espoon kaupungin romuautovarasto, asfalttiasema ja polttoaineiden jakeluasema. Autoliikenteen pääreitti alueelle kulkee pääkaupunkiseudulta Turunväylän moottoritietä (valtatie 1) Histan eritasoliittymään ja siitä Nupurintietä (maantie 110) noin 1,5 kilometriä YTV:n jätteenkäsittelykeskuksen liittymään. Alueen asemakaavoituksen yhtenä päätavoitteena on parantaa Ämmässuon tieyhteyksiä osoittamalla raskaalle liikenteelle Histan liittymästä suora yhteys Ämmässuolle. Moottoritieltä Histan liittymästä Ämmässuon alueen suuntaan johtavalla Nupurintiellä kulkee nykyisin liikennettä noin 3 000 autoa vuorokaudessa (poikkileikkaus). Tästä arviolta lähes puolet on Ämmässuon alueen aiheuttamaa kuorma-autoliikennettä. YTV:n jätteenkäsittelykeskuksen aiheuttama liikennemäärä on noin 700 800 autoa vuorokaudessa (poikkileikkaus). Kaatopaikalle tuotiin v. 2003 noin 76 000 jätekuormaa (ammattimaisen jätteenkuljetuksen kuormat). Lisäksi kaatopaikalle tuli Kivikon siirtokuormausasemalta noin 3 600 kuormaa. Biojätteen kuljetuksista aiheutuvat kuormamäärät ovat noin 40-50 päivässä. Histan eritasoliittymän ja Ämmässuon välisen tieosuuden varrella ei ole asutusta, mutta tiellä kulkee jonkin verran kevyttä liikennettä mm. Kolmperän alueelta. Nupurintiellä ei ole tällä osuudella erillistä kevyen liikenteen väylää. 2.7.5 Maisema, suojelukohteet ja kulttuuriperintö Biojätteen käsittelylaitoksen alue on kokonaisuudessaan rakennettua aluetta, jolla ei ole erityisiä maisemallisia arvoja. Alueella sijaitsee nykyinen kompostointilaitos tarvittavine varastointi- ym. kenttineen. Tuhkien loppusijoitusalue on suurimmaksi osaksi louhittu. Alueelta on kaadettu metsä. Ämmässuon alueen koillispuolella on Kakarlammen luonnonsuojelualue (kuva 2-4), jonka suojeluperusteena on arvokas suo- ja vesiluonto. Kohteeseen on etäisyyttä noin 900 m biojätteen käsitelylaitoksen alueelta. Laitosalueen ja suojelualueen välissä ovat mm. Espoon kaupungin ja Lohja Rudus Oy:n maankaatopaikat. Ämmässuon alueen kaakkoispuolella sijaitsee Kvarnträskin luonnonsuojelualue, jonka suojeluperusteena on rantakasvillisuuden suojelu (RKS). Biojätteen käsittelylaitoksen ja tuhkien loppusijoitusalueelta kohteeseen on etäisyyttä noin 3 km. Jätteenkäsittelykeskuksen ja luonnonsuojelualueen välissä ovat Espoon kaupungin uusi maankaatopaikka. Lähimpänä sijaitseva Natura 2000-verkostoon esitetty alue on Nuuksion kansallispuisto noin 4,5 km alueelta koilliseen. Hanke ei vaikuta Nuuksion Natura 2000 kohteeseen. Suunniteltu toiminta ei myöskään vaikuta Espoonlahden - Saunalahden Natura 2000 kohteeseen, koska laitoksen jätevesiä ei johdeta vesistöön, vaan Suomenojan jätevedenpuhdistamolle johtavaan viemäriin. Alue ei lukeudu kulttuuriympäristöön eikä sen välittömässä lähiympäristössäkään ole kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Suojelukohteiden sijainnit on esitetty kuvassa 2-4.

14(128) ARVIOINTISELOSTUS Kuva 2-4 Pintavesien pääpurkureitit. Lisäksi kuvassa on esitetty suojelualueiden, pohjavesialueiden (Järvikylä, Nupuri, Kuusikoti, Lapinkylä, Vitträsk, Mankki, Kolmiranta) sekä Dämmanin pintavesilaitoksen sijainnit

ARVIOINTISELOSTUS 15(128) 2.7.6 Pintavedet Nykytilanteessa jätteenkäsittelyalueen suoto- ja valumavedet kerätään tasausaltaaseen ja pumpataan Espoon kaupungin viemäriverkkoon. Ulkopuoleiset puhtaat pintavedet kaatopaikan ympäristöstä ja luoteis-pohjoispuolelta Espoon kaupungin maankaatopaikalta johdetaan jätteenkäsittelyalueen ohi. Sijoitusalueen pintavesien nykyinen purkureitti kulkee jätteenkäsittelyalueelta etelään Slätmossenin suoalueen kautta Loojärveen ja edelleen Mankinjoen kautta Espoonlahteen (kuva 2-4). Jätteenkäsittelyalueelta tulevat vedet eivät purkaudu Dämmanin pintavesilaitoksen suuntaan. Laajennusalueelta, jätteenkäsittelykeskuksen länsiosasta, pintavedet laskevat Bockträsklammen laskuojaan ja edelleen Dammen-lammen kautta Loojärveen (kuva 2-4). Jätteenkäsittelykeskuksen vesistövaikutuksia tarkkaillaan Ämmässuon-Kulmakorven alueen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti (Uudenmaan ympäristökeskus hyväksynyt 8.1.2004) Biojätteen käsittelylaitoksen jätevedet, tuhkan loppusijoitusalueen suoto- ja valumavedet sekä niihin liittyvien keskeisten liikenne- ja ulkoalueiden sadevedet tullaan johtamaan viemäriverkkoon. 2.7.7 Maaperä, kallioperä ja pohjavedet Tuhkan loppusijoitusalue louhitaan kalliomaastoon laajennusalueen lounaisosaan. Kallioperän laatua on selvitetty kaatopaikan laajennusaluetta koskevien tutkimusten yhteydessä. Laajennusalue sijoittuu kallioiseen maastoon, jossa alueen eteläreunaa lukuun ottamatta kallionpinta on paljastuneena tai ohuen moreeni-/turvekerroksen peittämä. Sijoitusalue tullaan tasaamaan kokonaisuudessaan, joten valtaosa laajennusalueesta sijoittuu louhimalla tasatulle kalliopohjalle. Tutkimustulosten perusteella alueen kallioperä on massarakenteista ja kiinteää. Kallion raot ovat erittäin tiiviitä lukuun ottamatta pintaosan louhimalla poistettavaa osaa. Tuhkien sijoitusalueen maanpinnan luonnontilainen taso on +57 71,5 m. Kallion louhintataso on +51 +53 m. Pohjaveden päävirtaussuunta laajennusalueella ja tuhkan sijoitusalueella on pohjoisesta etelään. Pohjavedenkorkeus on laajennusalueen pohjoisosassa noin +64 metriä ja tuhkansijoitusalueen pohjoispuolella +58 metriä. Alueen eteläreunalla sijaitsevat havaintopisteet 34, 34b, 34b ja 24c, näissä pohjaveden korkeus on noin +41 metriä. Kalliopohjavesiputkista 210, 212 ja 215 otettiin pohjavesinäytteet 28.9.2004. Putki 211 oli kuiva, 213 tuhoutunut ja 214 vioittunut. Näytteet otettiin pumppaamalla ja niistä analysoitiin yhteistarkkailuohjelman mukainen laaja analyysivalikoima. Analyysitulokset ovat liitteessä 5. Pisteessä 210 todettiin runsaasti bakteereja, tarkistusnäytteessä 28.10.2004 niitä todettiin edelleen. Muutoin veden happipitoisuus on pieni, typpiyhdisteitä on vähän, sähkönjohtavuus hieman korkea ja kalsiumpitoisuus korkea. Pisteessä 212 vesi on sameaa, lähes hapetonta ja sisältää runsaasti orgaanista ainesta ja pieniä määriä ammoniumtyppeä. Pisteessä 215 vesi on sameaa ja sisältää runsaasti orgaanista ainesta. Kaikissa näytteissä haitallisten raskasmetallien määrät olivat lähes poikkeuksetta alle määritysrajojen. Hiilivetyjä ja mineraaliöljyä ei todettu. Alueen eteläreunalla sijaitsevat yhteistarkkailussa olevat pisteet 34, 34B, 24B ja 24C. Pisteet 34 ja 34B ovat ns. perustilapisteitä. Näissä veden laatu on kohtuullisen hyvä eikä laatumuutoksia ole juurikaan todettu. Pisteet 24B ja 24C sijaitsevat laajennusalueen tuntumassa. Näissä