Ympäristömeluselvitys

93002-1 Santahaminan ampumatoiminta Ympäristömeluselvitys Timo Markula Tapio Lahti Liisa Kilpi Timo Peltonen Insinööritoimisto Akukon Oy Helsinki 3/2010

93002-1 1 (21) + liitteet DI Timo Markula, TkT Tapio Lahti 15.3.2010 tekn.yo Liisa Kilpi, DI Timo Peltonen Santahaminan ampumatoiminta Ympäristömeluselvitys tilaaja: Maavoimien Esikunta, Huolto-osasto yleissopimus: AD8403 13.4.2007, AF6457 23.3.2009 toimeksianto: MF13723, 21.4.2009 tilaus: 4500408516, 28.4.2009 yhdyshenkilöt: Asko Parri, meluasiantuntija, MAAVE työ- ja ympäristösuojelupääll. Matti Könönen, kapt. Tapani Leskinen, KAARTJR Tiivistelmä Helsingin Santahaminan ampumatoiminnan aiheuttamaa melua alueen ympäristössä selvitettiin melun mallilaskennan avulla. Laskentaa täydennettiin raskaiden aseiden ja ampumaratojen melumittauksilla. Mittaukset käsittivät sekä melupäästöjen lähimittauksia että melutasojen kaukomittauksia. Tärinän arviointi ei sisältynyt selvitykseen. Santahaminan ampumatoiminta on erittäin vilkasta. Pienikaliiperisten aseiden laukausmäärät ovat suuria ja niiden melua on kuultavissa alueen ulkopuolella, Laajasalon lähimmissä altistuvissa kohteissa lähes päivittäin. Raskaiden aseiden voimakkaimman melun aiheuttavat kertasinkojen onteloraketit ja raskas sinko. Haitallisin pienikaliiperisten aseiden melu on peräisin Maanpuolustuskorkeakoulun kivääri- ja pistooliradoilta sekä lähiharjoitusalueelta. Keskusampumaradan melu ei leviä saaren ulkopuolelle. Selvityksessä saatiin seuraavat tulokset. Raskaiden aseiden sekä laskettu että mitattu melu ylitti Puolustusvoimien suositusarvot alueen pohjoispuolella Jollaksessa lähimpien asuintalojen luona. Myös pienikaliiperisten aseiden sekä laskettu että ryhmälaukausten mitattu melu ylitti ampumaratamelun ohjearvon Hevossalmen ja Jollaksen lähimmillä asuintaloilla. Insinööritoimisto Akukon Oy akustiikka meluntorjunta AV-tekniikka Kornetintie 4 A, 00380 HELSINKI puh: (09) 5617 170 www.akukon.fi Y-tunnus: 0983772-0 faksi: (09) 5617 1711 etu.suku@akukon.fi

93002-1 2 Sisällys 1 Johdanto 3 2 Alue ja ampumatoiminta 3 2.1 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus 3 2.2 Ampuma- ja harjoitusalue sekä ampumaradat 4 2.3 Ammunta, aseet ja laukausmäärät 5 3 Mittaukset 6 3.1 Mittausjärjestelyt ja -olosuhteet 6 3.2 Mittaustulokset 9 4 Ampumamelun mallilaskenta 9 4.1 Laskentamallit 9 4.1.1 Raskaat aseet 9 4.1.2 Pienikaliiperiset aseet 9 4.2 Maastomalli ja laskentaohjelma 10 4.3 Laskennan lähtöarvot 11 4.4 Laskenta- ja tulossuureet 11 4.4.1 Raskaat aseet 11 4.4.2 Pienikaliiperiset aseet 11 4.4.3 Suureiden väliset yhteydet 11 4.5 Laskentatilanteet 12 4.6 Impulssikorjaus 12 4.7 Laskentatulokset 13 5 Tulosten tarkastelu 14 5.1 Laskennan ja mittausten vertailu 14 5.1.1 Raskaat aseet 14 5.1.2 Pienikaliiperiset aseet 14 5.2 Vertailu aikaisempiin mittauksiin 16 5.2.1 Raskaat aseet 16 5.2.2 Pienikaliiperiset aseet 16 5.3 Arvio melun haitallisuudesta 16 5.3.1 Raskaat aseet 16 5.3.2 Pienikaliiperiset aseet 17 5.4 Melun ajallinen esiintyminen 17 6 Yhteenveto 18 6.1 Selvityksen tulokset 18 6.2 Johtopäätöksiä ja suosituksia 18 Viitteet 20 Liiteluettelo 21 Liite A Liite B Liite C Liite D Mittausjärjestelyt Mittaus- ja laskentatulokset Raskaiden aseiden melukartat Pienikaliiperisten aseiden melukartat

93002-1 3 1 Johdanto Helsingin Santahaminan varuskuntasaari on ollut yhtämittaisesti sotilaskäytössä 200 vuotta, Suomen Sodasta 1808 09 alkaen. Saarella toimivat Puolustusvoimien joukkoosastoista ja laitoksista mm. Kaartin Jääkärirykmentti, Maanpuolustuskorkeakoulu, Suomenlahden Meripuolustusalue, Merisotakoulu ja Etelä-Suomen Huoltorykmentti. Santahaminan ampumatoiminta on erittäin vilkasta. Saarella ammutaan lukuisilla eri ampumaradoilla sekä taisteluampumaradoilla ja harjoitusalueilla, aseina pienikaliiperisten aseiden lisäksi useat maavoimien raskaat aseet. Lisäksi alueella on räjäytystoimintaa. Lähimpiä ammunnan ja räjäytysten melulle altistuvia kohteita ovat saaren pohjoispuolella Laajasalon eteläosassa olevat asuinalueet. Tässä selvityksessä melun leviämistä alueen ympäristöön selvitettiin kahdella tavalla: Ympäristön melutasot eli melukartat laskettiin mallinnuksen avulla. Melutasoja mitattiin lähimmissä mahdollisen häiriön kohteissa eli lähimmillä asuinalueilla. Tähän selvitykseen ei sisältynyt ampumatoiminnan aiheuttaman tärinän arviointia. Puolustusvoimien muilla harjoitusalueilla ja ampumaradoilla tehdyissä meluselvityksissä on kertynyt kokemuksia melun kahden arviointimenetelmän, mallinnuksen ja mittausten, suhteesta. Laskentamallinnus on menetelmistä ensisijainen, edustavampi ja luotettavampi. Sen tuloksena saadaan pitkän aikavälin melua edustava äänitaso, jota verrataan melun ohje- tai suositusarvoon, kun arvioidaan melun mahdollisia haittoja. Kaukomittausten tulokset täydentävät laskentaa, tarjoamalla lisätietoja sekä raskaiden aseiden että ampumaratojen melun eri olosuhteissa esiintyvästä vaihteluvälistä. Raskaiden aseiden melun laskentaan käytettiin yleistä pohjoismaista ympäristömelun laskentamallia [1]. Ampumaradoille käytettiin samaan yleiseen malliin pohjautuvaa pohjoismaista ampumaratamelun laskentamallia [2]. Mallilaskennan lähtötietoja tunnetaan vaihtelevalla tarkkuudella merkittävimmille alueella käytetyille aseille [3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11]. Tässäkin työssä tehtiin lisäksi uusia melupäästöjen mittauksia aseiden ja ampumaratojen lähellä, raskaiden aseiden lähtötietojen täydentämiseksi ja ampumakatosten vaimennusten arvioimiseksi. Raskaille aseiden melun äänitasosuureiden ja arviointimenettelyn lähteenä käytettiin Puolustusvoimien raskaiden aseiden melun suositusarvo-ohjetta [12]. Ampumaratojen melu on tarkemmin säädeltyä: arviointimenettely perustuu valtioneuvoston päätökseen ampumaratamelun ohjearvoista [13] ja ympäristöministeriön ampumaratamelun mittausohjeeseen [14]. 2 Alue ja ampumatoiminta 2.1 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Santahamina on Helsingin 51. kaupunginosa, osa Helsingin varuskuntaa ja kokonaan sotilasaluetta. Koko saaren pinta-ala on vain n. 430 ha. Varuskunnan kasarmialueen ja asuntoalueen lisäksi alueella on lukuisia Puolustusvoimien muita toimintoja. Ampuma- ja harjoitusalueet muodostavat saaren koko alasta vain rajoitetun osan.

93002-1 4 Taulukko 1. Ampumaratojen vuosittaiset laukausmäärät (pienikaliiperiset aseet). rata ampumapaikkoja laukauksia/vuosi Kiväärirata 150 m (MPKK) 30 120 000 Pistoolirata 25 m 75 200 000 Kiväärirata 150 m 25 200 000 Kiväärirata 300 m 39 200 000 Asekäsittelyrata 1 10 100 000 Asekäsittelyrata 2 10 100 000 Haulikkorata 12 23 000 Hirvirata 75 m 2 15 000 Pienoiskiväärirata 50 m 25 15 000 TST-rata-alue 200 000 yhteensä 1 173 000 Santahaminassa on lukuisia ampumaratoja, jotka mahdollistavat kaikki puolustusvoimien koulu- ja palvelusammunnat sekä lisäksi eri viranomaisten palvelusammunnat. Ratoja käyttävät puolustusvoimien ja viranomaisten lisäksi myös mm. ampumaseurat ja reserviläiset. Taisteluampumarata-alueen ohella Santahaminassa on myös lähiharjoitusalue, suojelukoulutusalue ja asutuskeskustaistelurata. Mahdollisen häiriön kohteena olevat asuinalueet ovat Santahaminan pohjoispuolella olevassa Laajasalossa, lähinnä sen eteläosassa olevilla Hevossalmen ja Jollaksen alueilla. Lähimmillään alueen ulkopuoliset asuintalot ovat n. 950 m päässä Santahaminan pohjoisosassa olevista MPKK:n kivääriradasta ja pistooliradasta ja n. 1300 m etäisyydellä taisteluampuma-radalla olevista raskaiden aseiden tuliasemista ja maaleista. 2.2 Ampuma- ja harjoitusalue sekä ampumaradat Raskailla aseilla ammutaan Santahaminan Suurlahden rannalla olevalla Rivieran taisteluampumaradalla. Tarkemmin ammunta tapahtuu nykyisin Kupu-tukikohdasta rantaan päin; ampumasuunta on kaakkoon merelle. Kranaatinheittimillä on lisäksi tuliasemia Keskusampumaradan pohjoispuolella ja maalialueena voidaan käyttää myös Suurlahdella olevia Haapasaaria. Ampumaradat, niiden ampumapaikkojen lukumäärät ja vuotuiset laukausmäärät on lueteltu taulukossa 1. Ampumaratojen sijainti on esitetty liitteen A1 kartassa. Näkymiä ampumaradoilta on kuvissa 1. Ampumaradoista selvityksen ulkopuolelle jätettiin asekäsittelyrata 2 sekä haulikko-, hirvi- ja pienoiskiväärirata. Niiden melu arvioitiin muihin ratoihin verrattuna merkityksettömäksi tämän selvityksen tarkoituksen eli ratojen Santahaminan ulkopuolelle tuottaman melualtistuksen kannalta, seuraavista syistä. Pienoiskiväärin melu on vähäistä. Muilla pois jätetyillä radoilla käytetyt aseet ovat päästöltään enintään yhtä meluisia kuin mukaan otetuilla radoilla, ja ratojen sijainnit ovat edullisia, jolloin niiden aiheuttaman melun enimmäisäänitasot ovat Santahaminan ulkopuolella paljon pienempiä kuin muiden ratojen tuottamat tasot. Ratojen laukausmäärät, lukuun ottamatta AK2-rataa, eivät yllä muiden ratojen tasolle, jolloin niiden aiheuttaman melun keskiäänitasot alueen ulkopuolella ovat selvästi pienempiä kuin muiden ratojen tasot. AK2-radan sijainti on edullinen ja suojavalli korkea, mikä puolestaan rajoittaa tämän radan melun keskiäänitason muiden ratojen tasoon verrattuna.

93002-1 5 Kuvat 1. Näkymiä ampumaradoilta: (ylä vasen) MPKK:n 150 m kiväärirata; (ylä oikea) keskusampumaradan 150 m kiväärirata; (ala vasen) pistoolirata; (ala oikea) keskusampumaradan suunnitellun 150 m kivääriradan paikka raivattuna maaliskuussa 2009. Keskusampumaradan alueelle, nykyisten kivääriratojen eteläpuolelle ollaan suunnittelemassa uutta 150 m kiväärirataa. Tämä rata tekisi mahdolliseksi siirtää ammuntakapasiteettia MPKK:n kivääriradalta, jolloin suurin osa ammunnoista tapahtuisi saaren eteläosassa. Tämän arvioidaan voivan parantaa huomattavasti melutilannetta alueen pohjoispuolella Laajasalossa. 2.3 Ammunta, aseet ja laukausmäärät Santahaminan ampumatoiminta on hyvin vilkasta. Melun kannalta merkittävimpiä ovat raskaiden aseiden harjoitukset ampuma-alueella sekä ryhmäammunnat saaren pohjoisosassa sijaitsevalla MPKK:n ampumaradalla, mutta ne eivät ole yksin määrääviä. Tyypillisenä vilkkaana ammuntapäivänä alueella saatetaan ampua etenkin pienikaliiperisilla aseilla samanaikaisesti monessa eri paikassa. Taisteluampuma-alueella käytetään harjoitusten aikana raskaiden aseiden lisäksi pienikaliiperisia aseita. Tavallisten rynnäkkökiväärin ja konekiväärin lisäksi käytössä on myös kranaattikonekivääri, kranaattipistooli ja tarkkuuskivääri. Lähiharjoitusalueella ammutaan myös erittäin merkittävä laukausmäärä paukkupatruunoilla. Santahaminan ampumatoiminnan aseet ja laukausmäärätiedot on esitetty taulukossa 2.

93002-1 6 Taulukko 2. Melun kannalta merkittävimmät aseet ja niiden vuotuiset laukausmäärät. ase laukauksia / vuosi 95 mm raskas sinko 95 S 58-61 400 112 mm raskas kertasinko 112 RsKeS Apilas 100 66 mm kevyt kertasinko 66 KeS 1 400 81 mm kevyt kranaatinheitin 81 Krh 71 2 000 kranaattikonekivääri 40 Krkk 1 200 rynnäkkökivääri 7.62 Rk a-radoilla 720 000 maastossa 200 000 7.62 Rk paukkupatruunat 500 000 sotilaspistooli 9.00 Pist 80-91 200 000 käsikranaatit 2 000 Lisäksi alueella räjäytetään 60 ja 200 g tulenkuvauksia vuodessa n. 1300 kg sekä suoritetaan räjäytyksiä. Suurin sallittu panoskoko Santahaminassa on 10 kg. Kivääriampumaradoilla käytetään eniten rynnäkkökivääriä 7.62 Rk 95. Kivääriradat mallinnettiin käyttäen sen melupäästöä. Pistooliratojen mallinnuksessa käytettiin sotilaspistoolia 9.00 Pist 80-91. 3 Mittaukset 3.1 Mittausjärjestelyt ja -olosuhteet Melumittauksia tehtiin vuoden 2009 keväällä ja kesällä yhdeksänä eri päivänä, joista kuutena tehtiin lähi- ja kahdeksana kaukomittauksia. Lähimittauksissa mitattiin aseiden melupäästöjä eli äänienergiatasoja lähietäisyydellä. Mitattuina aseina olivat kevyt kranaatinheitin, tulenkuvauskentät, raskas ja kevyt kertasinko sekä ampumaradoilla ampumakatosten vaikutus rynnäkkökiväärin ja sotilaspistoolin meluun. Lähimittauspisteet näkyvät liitteen A1 kartassa. Ampumaradoilla käytettävien aseiden melupäästöt ovat entuudestaan tunnettuja [9]. Tämän vuoksi ampumaratojen lähimittauksilla pyrittiin emission sijasta määrittämään ampumakatosten vaikutus melun leviämiseen. Mittauksia tehtiin ratojen sivu- ja takasuunnissa. Ampumaradoilla mitattiin yksittäisen ampujan lisäksi varusmiesten ryhmäammuntoja yhtenä päivänä. Ammunnat suoritettiin ampumaohjelmiston Rk7 ja ampumataitotestin mukaisesti. Ne sisältävät seuraavia vaiheita: makuulta 150 m, 5 s kääntö, yksi laukaus makuulta 150 m, 3 s kääntö, yksi laukaus makuulta 150 m, 5 s kääntö, kaksi laukausta polvelta 150 m, oma tahti (kokonaiskesto n. alle 1 min), kolme laukausta seisoen 50 m vallilta (ei kopin estevaikutusta), 5 s kääntö, yksi laukaus (lisäksi satunnaisia yksittäislaukauksia latausvirheistä yms. johtuen)

93002-1 7 Taulukko 3. Mittausten ajankohdat ja mitatut aseet vuonna 2009. pvm rata/tilaisuus aseet 16.4. räjäytyksiä (Sahara), 0,2-1 kg, Puolustustalo 66 KeS, harak 20.-21.4. Kupu, näytös 7.62 Rk 95 112 Apilas, orak/harak 66 KeS, orak/harak 81 Krh, 0-panos 40 Krkk Tulenkuvaus 60 ja 200 g 19.5. MPKK 150 m, yksittäinen ampuja 7.62 Rk 95 Pistoolirata, yksittäinen ampuja Kupu 9.00 Pist 66 KeS, orak 40 Krkk Tulenkuvaus 200 g Räjäytys ~5 kg 22.5. Kupu 81 Krh 66 KeS, orak 40 Krkk Putkiraivain 10 kg 25.-26.5. Kupu 95 S 112 Apilas, orak/harak 66 KeS, orak/harak 81 Krh 40 Krkk 1.7. Keskus-A-rata 150 m, yksittäinen ampuja 7.62 Rk 62/95 11.8. MPKK 150 m, ryhmäammunta 7.62 Rk 62 RK7-ammunnan enimmäismelun arvioitiin kuuluvan tyypillisistä varusmiesammunnoista voimakkaimpien joukkoon, sillä siinä ammutaan yhteislaukauksia kääntyviin tauluihin, jotka tuottavat selvästi suurempia enimmäisäänitasoja kuin yksittäislaukaukset (ks. kohta 5.2.2). Kaukomittauksissa mitattiin melun huippu- ja enimmäisäänitasoja sekä äänialtistustasoja ampuma-alueen ulkopuolella. Mittauspisteet oli valittu siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin ja kattavasti ampumamelun altistusta lähimmillä asuinalueilla. Kaukopisteitä oli yhteensä 7 kpl, joista neljä ensisijaista Santahaminan ulkopuolella (K1 K4) ja kolme täydentävää pistettä (K5 K7) saarella. Kaukopisteet olivat lähimpien asuinrakennusten tai -alueiden läheisyydessä, avoimella ja paikallisesti muuta lähiympäristöä korkeammalla paikalla tai muuten akustisesti edullisissa ja edustavissa paikoissa. Kaukopisteet on merkitty liitteen A2 karttaan. Näkymiä eräistä kaukomittauspisteistä on esitetty kuvissa 2. Mittauspäivät ja mitatut ammunnat tai tapahtumat on lueteltu taulukossa 3. Mittauspäivien sää on esitetty taulukossa 4. Mittauslaitteita ja -menetelmiä on kuvattu tarkemmin liitteessä A3.

93002-1 8 Kuvat 2. Näkymiä kaukomittauspisteistä: (ylä vasen) K1 Keulakuvantie, kääntöpaikan vieressä olevan kallion laella; (ylä oikea) K2 Kuunaripuisto, lähinnä rantaa olevien asuintalojen vierellä; (ala vasen) K4 Ruorimiehentie 11 eli tien korkein kohta; (ala oikea) K7 Santahaminan asuinalue. Taulukko 4. Mittauspäivien sää. pvm lämpö, C pilvet tuuli nopeus, m/s 16.4. 20.4. 21.4. 19.5. 22.5. 25.5. 26.5. 11.8. +4 +5 +3 +14 +15 +18 +14 +23 0/8 0/8 0/8 7/8 8/8 1/8 2/8 7/8...0/8 SE N S...SW SE...S ESE W SSW S 3 4 6 4 0 2 3 4 3 4 4 5, puuskissa 10 2 3 Huom. 1.7. tehtiin vain lähimittauksia, säällä ei merkitystä Säätila, tärkeimpänä tuulen suunta, oli useimpina päivinä melun leviämiselle suotuisa, kuten pääsääntöisesti melulle altistuvien kohteiden kaukomittauksissa tulee ollakin. Olosuhteet olivat näiltä osin ohjeiden mukaisia. Yhtenä päivänä (20.4) olosuhteet olivat selvästi epäsuotuisat. Näin päivistä 20. 21.4 saatiin merkittävä vertailupari: mitatut aseet ja ammunta olivat täsmälleen samoja, mutta yhtenä päivänä oli myötä- ja toisena vastatuulta. Toinen, samankaltainen vertailupari muodostui päivistä 22.5. ja 25.5.

93002-1 9 3.2 Mittaustulokset Mittaustulokset on esitetty liitteessä B sekä raskaille että pienikaliiperisille aseille. Mittaustuloksia on varsin paljon. Voisi ajatella, että olisi toivottavaa, että ne voitaisiin esittää kussakin mittauspisteessä tiivistettynä, esimerkiksi kahdeksi luvuksi: yksi raskaille ja yksi pienikaliiperisille aseille. Tämän selvityksen mittaustuloksia ei kuitenkaan voida esittää yhdellä luvulla, koska ne eivät muodosta yhtenäistä joukkoa, jonka tilastolliset ominaisuudet olisivat hallittuja ja keskenään vertailukelpoisia. Kunakin päivänä mittaukset sisältävät lukumääriltään vaihtelevia kokoelmia useiden eri aseiden laukauksista, ammuttuina eri paikoista, osin tunnistettuja ja osin tunnistamattomiksi jääneitä. Asianmukainen tilastollinen tiivistys voitaisiin tehdä vain yhdelle aseelle ja yhdelle ampumapaikalle kerrallaan ja näin liitteen B taulukoissa on tehtykin. Melun laskentatulokset tarkastelupisteissä sen sijaan voidaan esittää kuvatunlaisena tiiviinä koosteena. Nämä tulokset on esitetty kohdassa 4.7 taulukossa 6. 4 Ampumamelun mallilaskenta 4.1 Laskentamallit 4.1.1 Raskaat aseet Raskaiden aseiden melun laskentaan käytettiin yleistä pohjoismaista ympäristömelun laskentamallia [1]. Mallin soveltamista raskaille aseille sekä mallin toimintaperiaatetta on selostettu tarkemmin aikaisemmissa, mm. Pahkajärven ja Hätilän ampuma-alueiden meluselvityksissä [4, 5]. 4.1.2 Pienikaliiperiset aseet Ampumaratamelun laskentaan käytettiin samaan yleiseen malliin pohjautuvaa yhteispohjoismaista ampumaratamelun laskentamallia [2]. Tärkeimmät ampumaratojen melun laskennassa tarvittavat valinnat olivat seuraavat: Ampumakopin vaikutus: Voidaan laskea etenemisosaan kuuluvina esteinä ja heijastuksina tai vaihtoehtoisesti voidaan sisällyttää aseen suuäänen melupäästöön eli lähtöarvoon. Tässä ampumakopin vaikutus sisällytettiin lähtöarvoon. Kasvillisuusvaimennus: Ei käytetty. Perusteena oli, että maaston kasvillisuus ei ole erityisen runsasta ja tiheää lehdettömään aikaan vuodesta. Luotiääni: Ei otettu mukaan laskentaan. Kaikki ampumasuunnat ovat sellaisia, että luotiäänisektorit eivät kohdistu asuinalueille. Ryhmäammunta: Ei otettu mukaan laskentaan. Virallista käytäntöä siitä, miten ryhmäammunta pitäisi ottaa huomioon laskennassa, ei ole. Haluttaessa se olisi kuitenkin mahdollista ottaa huomioon lisäämällä laskentatulokseen kaukomittauksista saatu ryhmäammunnan ja yksittäislaukauksen enimmäistasojen erotus.

93002-1 10 Kuva 3. Kolmiulotteinen näkymä laskennassa käytetystä maastomallista, suunnilleen Keskusampumaradan yläpuolelta pohjoiseen kohti Laajasaloa. Siniset ristit ovat melulähteitä ja mustavalkoiset pallot kaukomittaus- ja laskentapisteitä. 4.2 Maastomalli ja laskentaohjelma Laskentaa varten alueesta ja sen ympäristöstä laadittiin kolmiulotteinen akustinen maastomalli. Tässä tapauksessa tärkeimpänä maastomalli koostuu maaston muodoista, joita edustavat korkeuskäyrät ja rantaviivat. Maasto on akustisesti muuten pehmeää, mutta vedenpinta (meri) on kovaa. Maastomalli laadittiin Topografikunnalta saadusta alueen numeerisesta peruskartasta. Ampumaratojen osalta aineistoa täydennettiin erillisten piirustusten avulla. Piirustusten avulla saatiin malliin asetetuksi sivu- ja taustavallit sekä katosten korot. Kolmiulotteinen näkymä maastomallista on esitetty kuvassa 3. Varsinainen laskenta tehtiin tietokoneohjelmalla, joka muodostaa meluvyöhykkeet automaattisesti. Laskentaohjelma oli Datakustik CADNA/A 3.72 joka sisältää mainitut laskentamallit. Laskenta tehtiin käyttäen 10 10 m 2 suuruisia laskentaruutuja. Laskenta-alueen koko oli 9 7 km 2, joten laskentaruutuja oli 900 700 = 630 000 kpl. Laskentaruudukon pisteet sijaitsivat tavalliseen tapaan 2 m korkeudella maanpinnasta.

93002-1 11 4.3 Laskennan lähtöarvot Raskaiden aseiden lähtöarvoina käytettiin aiemmissa vastaavissa selvityksissä mitattuja aseiden melupäästöjä täydennettynä tämän selvityksen mittaustuloksilla. Tässä tehtyjen mittausten melupäästöt eli äänienergiatasot on esitetty liitteen B taulukossa B5. Mallilaskennassa kranaatinheittimen ja kranaattikonekiväärin iskemien sekä räjäytysten päästöinä päädyttiin käyttämään standardin ISO/DIS 17201-2 [15] mukaan laskettuja teoreettisia arvoja. Tärkein syy teoreettisen arvojen käyttämiselle on luotettavien mittaustulosten puute, sillä iskemien melupäästön luotettava mittaaminen käytännössä on hyvin vaikeaa ilman mittavia erityisjärjestelyjä. Teoreettisen arvojen soveltuvuutta on arvioitu tarkemmin Vuosangan ampuma-alueen selvityksessä [8]. Rynnäkkökiväärin ja pistoolin lähtöarvoina käytettiin Puolustusvoimien teettämän diplomityötutkimuksen oheistuotteena saatuja tietoja melupäästöistä [16]. Rynnäkkökivääreistä käytettiin uudemman, Rk 95:n melupäästöä. Paukkupatruuna-ammunnoille käytettiin Rk 95:n uuden sysäyksenvahvistimen melupäästöä. 4.4 Laskenta- ja tulossuureet 4.4.1 Raskaat aseet Raskaiden aseiden melun mallilaskenta tehtiin yhtä aikaa kahdelle äänitasosuureelle: A-äänialtistustaso L AE C-äänialtistustaso L CE Tulossuureina käytetään Puolustusvoimien ohjeen [12] mukaisia äänitasoja: A-keskiäänitaso L Aeq C-äänialtistustaso L CE 4.4.2 Pienikaliiperiset aseet Pienikaliiperisten aseiden melun mallilaskenta tehtiin myös yhtä aikaa kahdelle äänitasosuureelle: AI-painotettu enimmäisäänitaso L AImax A-äänialtistustaso L AE Tulossuureina käytetään: AI-painotettu enimmäisäänitaso L AImax A-keskiäänitaso L Aeq Niistä ensimmäinen on primääri arviointisuure ampumaratojen melulle eli ampumaratamelun ohjearvoissa [13] käytetty taso. Toinen suure on sama, jolla arvioidaan kaikkea muuta ympäristömelua kuin pienikaliiperisten aseiden ampumaratamelua. Se sopii käytettäväksi harjoitusalueiden pienikaliiperisten aseiden melulle, jolle ei ole täsmällistä arviointikäytäntöä; ampumaratojen osalta se on tässä yhteydessä sekundäärinen suure, 4.4.3 Suureiden väliset yhteydet A-äänialtistustasosta L AE päästään päivän tavalliseen A-keskiäänitasoon L Aeq, kun siihen lisätään päivän kestoajan ja laukausten lukumäärät sisältävät termit. Lisäksi tarvittaisiin raskaiden aseiden tai pienikaliiperisten aseiden melun impulssikorjaus.

93002-1 12 L Aeq lasketaan yhtälöllä L Aeq = L AE 10 lg T d + 10 lg N missä T d = 54 000 (päiväajan kesto 15 h sekunteina) ja N = laukausten lukumäärä. Raskailla aseilla C-äänialtistustason L CE ja pienikaliiperisilla aseilla AI-enimmäisäänitason L AImax voidaan katsoa sellaisinaan edustavan yksittäisen laukausten aiheuttamaa hetkellistä haittaa. Toisin sanoen ne edustavat häiritsevyyttä riippumatta harjoituksen kestoajasta ja laukausten lukumäärästä. Näiden kummankin suureen lopulliset melukartat muodostettiin eri aseiden yksittäisistä laskentatuloksista maksimifunktion avulla. Maksimifunktio L max = max(l 1, L 2, L 3 ) valitsee aina arvoista suurimman, muut arvot eivät vaikuta tulokseen. 4.5 Laskentatilanteet Raskaille aseille laskettiin viiden edustavan, meluisan harjoituspäivän keskiarvo. Harjoituspäivät olivat samalla myös mittauspäiviä. Harjoituspäivinä käytettyjen aseiden ja laukausmäärien tiedot ovat esitetty taulukossa 5. Käytettävissä olivat myös koko vuoden tiedot (taulukko 2), mutta niiden jakamisesta keskimääräisille päiville ei ole toistaiseksi ollut käytäntöä ampuma-alueiden selvityksissä. Ampumaratojen laukausmäärät saatiin jakamalla taulukossa 1 esitetyt vuotuiset laukausmäärät kaikille vuoden arkipäiville (260). Taulukko 5. Tyypilliset harjoitukset Santahaminassa aseineen ja keskimääräisine laukausmäärineen per aktiivinen päivä. harjoitus H1 H2 H3 H4 H5 81 Krh 20 125 70 66 KeS harak 3 6 2 66 KeS orak 9 4 2 2 Apilas harak 3 2 Apilas orak 7 2 95 S 10 40 Krkk 42 20 20 20 TK 60-200 g 70 115 40 Murtopanos 0,7-1,2 kg 3 Iso räjäytys 10 kg 1 1 4.6 Impulssikorjaukset Impulssikorjauksen käyttötarkoituksena on muuttaa ampumamelun keskiäänitason mittaus- tai laskentatuloksen lukuarvoa niin, että korjattu arvo on suoraan sama kuin yhtä häiritsevillä muilla tavallisilla ympäristömeluilla, kuten tieliikennemelulla. Suomessa ei toistaiseksi ole säädöstä ampumamelun impulssikorjauksen suuruudesta. Koska tilanne on edelleen vakiintumaton, korjaus päätettiin jättää myös tässä työssä esitettävistä raskaiden aseiden melukarttatuloksista toistaiseksi pois, samoin kuin edellisissäkin selvityksissä.

93002-1 13 Selvitysten lopputuloksen ilmoittamisessa jokin alustava impulssikorjauksen arvo kuitenkin tarvitaan. Tässä työssä jatkettiin samaa väliaikaista kompromissikäytäntöä kuin edellisissäkin raskaiden aseiden selvityksissä. Korjauksen arvoksi oletetaan tasaluku +10 db, jolloin korjaamattoman keskiäänitason L Aeq käyrä 45 db vastaa silloin samalla korjattua arvoa 55 db. Pienikaliiperisilla aseilla impulssikorjaus on sisällytetty sekundäärisen tarkastelusuureen eli A-keskiäänitason L Aeq tuloksiin liitteissä D2 D3. Käytetty impulssikorjauksen arvo +12 db perustuu kansainväliseen standardiin ISO 1996-1 [17, 20]. Impulssikorjausta ei käytetä C-äänialtistustason L CE eikä AI-enimmäisäänitason L AImax kanssa. 4.7 Laskentatulokset Raskaiden aseiden melun laskentatulokset on esitetty liitteiden C melukartoissa: Liite C1 esittää kaikkien Santahaminassa käytettävien raskaiden aseiden ja räjäytysten enimmäismelun C-äänialtistustasoa L CE. Liite C2 esittää keskimääräisen harjoituspäivän A-keskiäänitasoa L Aeq. Se ei sisällä mitään impulssikorjausta. Pienikaliiperisten aseiden laskentatulokset on esitetty liitteissä D: Ampumaratojen primäärin tarkastelusuureen eli AI-painotetun enimmäisäänitason L AImax melukartta on esitetty liitteessä D1. Ampumaratojen sekundäärisen tarkastelusuureen eli impulssikorjatun A-keskiäänitason L Aeq melukartta on esitetty liitteessä D2. Taisteluampumaradan (ml. puolustustalo-rata) sekä lähiharjoitusalueen paukkupatruuna-ammuntojen melukartta tarkastelusuureelle A-keskiäänitaso L Aeq on esitetty liitteessä D3. Laskennan tulokset Laajasalon kolmessa tärkeimmässä kaukomittauspisteessä K1 K3 on lisäksi koottu taulukkoon 6. Nämä lasketut äänitasot muodostavat tämän selvityksen tiivistetyssä muodossa esitetyt lopputulokset. Taulukko 6. Laskentatulosten tiivistelmä Laajasalon kaukopisteissä K1 K3 [db]. Raskaat aseet K1 K2 K3 Keulakuva Kuunaripuisto Matosaari C-äänialtistustaso L CE 101 101 100 1 A-keskiäänitaso L Aeq 59 60 61 Pienikaliiperiset aseet AI-enimmäisäänitaso L AImax 69 71 73 2 A-keskiäänitaso L Aeq 53 54 55 1 sisältää impulssikorjauksen +10 db 2 ampumaratamelun ja muun pienikaliiperisten aseiden melun yhdistetty kokonaistaso; sisältää impulssikorjauksen +12 db

93002-1 14 5 Tulosten tarkastelu 5.1 Laskennan ja mittausten vertailu 5.1.1 Raskaat aseet Raskaiden aseiden melun kaukopisteissä mitattujen ja laskettujen primäärisuureiden eli C- ja A-äänialtistustasojen vertailu on esitetty liitteen B taulukossa B6. Aikaisemmin useimmilla muilla ampuma-alueilla laskentatulokset ovat yleensä olleet mittaustuloksia suurempia. Osin erot ovat olleet jopa huomattavan suuria. Santahaminassa sen sijaan hyväksyttävissä sääolosuhteissa saadut mittaustulokset ovat selvästi paremmin sopusoinnussa laskentatulosten kanssa. Tärkein selittävä tekijä on, että aiempien selvitysten useiden kilometrien sijasta Santahaminassa etäisyydet tarkastelupisteisiin olivat selvästi pienempiä, vain noin 1... 1,5 km luokkaa. Alla on kuvattu keskeisiä havaintoja mittausten ja laskennan vertailusta. K5 Vesitorni Useissa mittauksissa Vesitornin mittauspisteessä saatiin suurempia tasoja kuin laskemalla. Tälle ei löydetty luonnollista selitystä; tulkinta on, että laskentamalli toimii laskentalinjan maastossa epäjohdonmukaisesti. 20.-21.4. Näytöspäivät Tuuli oli selvästi vastainen mittauspisteisiin ensimmäisenä näytöspäivänä, minkä vuoksi mittaustulokset jäivät selvästi laskentaa pienemmiksi. Seuraavana päivänä toiminta oli identtistä, mutta sääolosuhteet lähes päinvastaiset eli yleisten mittausohjeiden [18] suhteen hyväksyttävät, ja mittaustulokset olivat osin jopa suurempia kuin laskentatulokset. Yleistä Epävarmuutta mittausten ja laskennan välillä saattaa aiheuttaa myös ajoittainen epävarmuus melulähteestä mittaushetkellä. Aina ei ollut mahdollista erotella ja tunnistaa asetta ja ammuntapaikkaa täydellä varmuudella. 5.1.2 Pienikaliiperiset aseet Ampumaratamelun kaukopisteiden mitattujen ja laskettujen primäärisuureiden eli AIenimmäisäänitason ja A-äänialtistustason vertailu on esitetty liitteen B taulukossa B7. Kontrolloituja kaukomittauksia kouluampumaratojen melulle tehtiin varsinaisesti vain yhtenä päivänä. Kyseisenä päivänä mittauspisteiden K2 ja K3 tallennukset epäonnistuivat. Virhe havaittiin vasta jälkikäteen eikä seikkaa siten voitu enää korjata. Useana päivänä raskaiden aseiden melumittausten yhteydessä kuitenkin mitattiin myös pienikaliiperisten aseiden melua. Mittaus laskentaparien vertailua ei tehty näille tuloksille, sillä ammunnan suorituspaikoista, aseista ja laukausmääristä ei ollut täyttä varmuutta. Tunnistamattominen ammuntojen mittaustulokset sinänsä ovat kuitenkin merkityksellisiä. Niitä voidaan yleisesti verrata pienikaliiperisten aseiden kokonaislaskentatuloksiin liitteissä D. Niistä havaitaan sama yleiskuva kuin raskaillakin aseilla: mittaustulokset vaihtelevat laskentatuloksen molemmin puolin, eli myös selvästi laskentatuloksia suurempia mittaustuloksia saatiin useaan otteeseen.

93002-1 15 70 60 A-äänitaso, db I F 50 40 30 0 10 20 30 40 50 60 70 80 aika, s Kuva 4. MPKK:n 150 m kivääriradalla ammuttujen kohdistuslaukausten aiheuttamat I- ja F- painotetut äänitasokäyrät pisteessä K1 Keulakuva. 70 60 A-äänitaso, db I F 50 40 30 0 10 20 30 40 50 60 70 80 aika, s Kuva 5. MPKK:n 150 m radalla kääntyviin tauluihin ammuttujen ryhmälaukausten aiheuttamat I- ja F-painotetut äänitasokäyrät pisteessä K1 Keulakuva. Aikavälillä 30 50 s on näkyvissä myös muuta pienikaliiperisten aseiden ammuntaa, luultavasti pistooliradalta. Tarkasteltaessa erityisesti yksittäislaukausten melun enimmäisäänitasoja L AImax havaittiin sama ilmiö kuin useissa aikaisemmissa ampumaratojen selvityksissä: Ampumaratamelun laskentamalli yliennustaa systemaattisesti AI-tasoja mittaustuloksiin verrattuna. Yliennustus on noin 5 db. Aiemmissa mittauksissa on myös havaittu, että ampumaratojen kääntyviin tauluihin ammuttujen ryhmälaukausten AI-enimmäisäänitaso on n. 5 8 db suurempi kuin yksittäislaukausten. Tässä selvityksessä ero oli samaa luokkaa, kuten esimerkkikuvien 4 ja 5 äänitasokäyriä vertaamalla havaitaan. Kuvissa on esitetty kohdistuslaukausten ja ryhmälaukausten aiheuttamat I- ja F-aikapainotettujen äänitasojen käyrät pisteessä K1 Keulakuva. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi AI-enimmäisäänitason laskentatulos edustaa (sattumalta) paremmin ryhmälaukausten kuin yksittäislaukausten melua. Siirtyminen A- keskiäänitason L Aeq käyttöön myös ampumaratamelun haitallisuuden arvioinnissa ratkaisisi tämän mittaustekniikan yksityiskohdista juontuvan ongelman. Valintaa yksittäis- ja ryhmälaukauksen välillä ei myöskään tarvitsisi tehdä.

93002-1 16 5.2 Vertailu aikaisempiin mittauksiin 5.2.1 Raskaat aseet Santahaminassa on tehty melumittauksia aiemmin ainakin vuosina 2000 ja 2001 [19]. Raskaiden aseiden osalta mittaustulokset ovat yhteneviä tämän selvityksen tulosten kanssa. C-äänialtistustason L CE 100 db ylityksiä Jollaksessa aiheuttivat raskas sinko ja kertasingot. Päästömittausten osalta vertailua voidaan muiden ampuma-alueiden vastaaviin tuloksiin. Kevyen kertasingon ja tulenkuvauspanosten päästöistä on aiempia tietoja [7,10]. Kokonaistasoina ilmaistuna erot ovat seuraavat 66 KeS 88, orak: A-äänienergiataso L EA oli nyt lähes 10 db pienempi kuin Taipalsaaressa ja Hätilässä mitatut arvot. Eroa aiheuttaa Santahaminan huomattavan epätasainen maasto mittauspaikalla. Tulenkuvauspanos, 200 g: A-äänienergiataso L EA oli nyt 2 db suurempi kuin Säkylässä mitattu eli hyvin sopusoinnussa. Iskemien ja tulenkuvauspanosten melupäästöinä päädyttiin käyttämään standardiluonnoksen ISO 17201-2 mukaisesti määritettyjä melupäästöjä [15]. Standardin lähtötietoina tarvittiin räjähdysaineen tyyppi ja massa. Kevyen heittimen kranaatti oli mallia JVA 1373, jossa on 550 g trotyyliä. Räjäytyksien ja tulenkuvauksien räjähdysaineena käytettiin TNT:tä. 5.2.2 Pienikaliiperiset aseet Pienikaliiperisten aseiden melun AI-enimmäisäänitaso L AImax ei vuoden 2001 selvityksen mittauksissa ylittänyt arvoa 65 db Jollaksessa. Tämän selvityksen mittauksissa enimmäismelun tasot olivat suurimmillaan selvästi yli tämän arvon. Suurimpia AI-enimmäisäänitasoja aiheuttivat taistelu- tai lähiharjoitusalueella saaren pohjoisosissa ammutut laukausryöpyt tai ryhmälaukaukset sekä pistooliradan ryhmäammunnat. Suurimmat AI-tasot Jollaksessa havaittiin 22.5 ja 26.5, jolloin tasot olivat 73 74 db pisteissä K1 K2 ja 83 db pisteessä K3 Matosaari. 5.3 Arvio melun haitallisuudesta 5.3.1 Raskaat aseet Suomessa ei ole raskaiden aseiden melulle varsinaisia ohjearvoja. Puolustusvoimien ohjeessa [12] on esitetty seuraavat suositusarvot: yhden tapahtuman C-äänialtistustaso L CE 100 db päiväajan impulssikorjattu A-keskiäänitaso L Aeq,r 55 db Näitä suositusarvoja vastaavat laskennallisen melun käyrät ovat liitteissä C keltaisella värillä merkittyjen vyöhykkeiden ulkoreunat (kun keskiäänitason impulssikorjauksen arvoksi oletetaan tasan 10 db). Mahdollisen häiriön kohteissa eli lähimmillä asuinpaikoilla saatiin seuraavia melutasojen laskentatuloksia: Yksittäisten laukausten, iskemien ja räjäytysten enimmäismelun laskettu C-äänialtistustaso L CE liitteessä C1 ylittää suositusarvon 100 db Jollaksen etelärannassa. Ylityksen aiheuttavat suuret räjäytykset sekä kertasinkojen onteloraketit ja raskas sinko.

93002-1 17 Raskaiden aseiden melun A-keskiäänitason L Aeq laskettu, suositusarvoa 55 db vastaava meluvyöhyke liitteessä C2 leviää enimmäismelun vastaavaa vyöhykettä laajemmalle alueelle lähinnä näytöspäivien sinkojen aiheuttaman melun vuoksi. 5.3.2 Pienikaliiperiset aseet Ampumaratamelun lasketun enimmäisäänitason L AImax kartassa D1 keltainen melutasovyöhyke vastaa valtioneuvoston päätöksen [13] ohjearvoa L AImax 65 db. Ampumaratojen laskennallisen melun ohjearvoa vastaava meluvyöhyke on melko yhteneväinen raskaiden aseiden lasketun keskimääräisen melun suositusarvoa vastaavan vyöhykkeen kanssa. Voimakkaimmillaan enimmäismelun laskettu AI-taso Jollaksessa on yli 70 db. Ampumaratojen enimmäismelu lasketaan perustuen yksittäislaukaukseen. Laskennan on kuitenkin havaittu yliennustavan yksittäislaukauksen AI-enimmäisäänitasoa L AImax verrattuna mittaustuloksiin. Systemaattinen ero on ollut noin 5 db luokkaa. Tässäkin työssä tehtiin samansuuntainen havainto. Toisaalta ryhmälaukausten enimmäistason on aiemmin havaittu olevan keskimäärin n. 5 8 db suurempi kuin yksittäislaukausten enimmäistason. Toistaiseksi ei ole ohjetta tai käytäntöä siitä, koskeeko enimmäistason ohjearvo myös näin paljon äänekkäämpää (yksittäistä) ryhmälaukausta. Ampumaradoilla yleistä 55 db ohjearvoa edustavan A-keskiäänitason L Aeq meluvyöhykkeen laskentatulos oletetuilla laukausmäärillä on erilainen kuin AI-enimmäisäänitason vastaava, ohjearvoon suhteutettu vyöhyke. Keskiäänitason suhteutetut meluvyöhykkeet ovat yli 5 db pienempiä kuin enimmäistason. Ratkaiseva tekijä tämän tuloksen taustalla on arvio siitä, miten kokonaislaukausmäärät jakautuvat eri päiville. Taistelurata-alueen pienikaliiperisten aseiden taisteluharjoitusammuntojen ja lähiharjoitusalueen paukkupatruuna-ammuntojen aiheuttama keskimääräinen melu Jollaksessa on suunnilleen samansuuruista kuin ampumaratojen aiheuttama. Näiden molempien ammuntojen aiheuttaman melun laskennassa oleellinen tekijä laukausmäärien lisäksi on se, mihin ampumatoiminta on sijoitettu. Santahaminassa erityisesti paukkupatruuna-ammuntoja voidaan suorittaa laajalla alueella, taisteluampuma- ja lähiharjoitusalueilla. 5.4 Melun ajallinen esiintyminen Meluisia raskaiden aseiden harjoitusviikkoja on ampuma- ja harjoitusalueella siten, että vuodessa on noin 70 merkittävää ampumapäivää. Melukartta C2 edustaa keskimääräistä tällaista päivää. Harjoitusten vuosittainen määrä luonnollisesti vaikuttaa asukkaiden kokemaan häiritsevyyteen. Tämän tekijän arvioimiseksi Suomessa ei kuitenkaan ole toistaiseksi käytetty pitkän ajan melualtistusta kuvaavaa mittalukua eli tässä tapauksessa koko vuoden A-keskiäänitasoa. Jos tällaista kuitenkin käytettäisiin, melualtistus jaettaisiin eli tasoitettaisiin koko vuoden ajalle. Tällöin A-keskiäänitason meluvyöhykkeet ensin pienenisivät tässä esitetyistä useita desibelejä. Mutta jos näin tehtäisiin, samalla myös impulssikorjauksen arvo pitäisi määritellä erikseen, jolloin sen lukuarvo vastaavasti suurenisi [20].

93002-1 18 Ampumaradoilla toiminta on aktiivista ja peruskoulutuskaudella radoilla ammutaan useimpina päivinä. Ohjearvon mukainen tarkastelusuure, AI-enimmäisäänitaso L AImax ei kuitenkaan ota laukausmääriä millään tavalla huomioon. Tässä selvityksessä määritettiin Santahaminan ampumatoiminnan melutilanne vuoden 2009 toiminnan perusteella. Kaartin Jääkärirykmentiltä saatujen tietojen mukaan ampumatoiminta pysyy tällä tasolla seuraavina vuosina. 6 Yhteenveto 6.1 Selvityksen tulokset Yksittäisten raskaiden aseiden laukausten ja iskemien sekä räjäytysten laskennallinen enimmäismelun C-äänialtistustaso L CE ylittää suositusarvon 100 db alueen pohjoispuolella Jollaksessa muutaman kymmenen asuintalon luona. Laskettu taso on lähimpien talojen luona suurimmillaan noin 102 db. Mittauksissa havaittiin myös useita suositusarvon ylityksiä. Suurimmat mitatut keskiarvotetut C-altistustasot Laajasalossa olivat raskaan singon ammunnoissa 109 db. Raskaiden aseiden keskimääräisten harjoituspäivien laskennallisen melun A-keskiäänitaso L Aeq on lähimpien talojen luona enimmillään noin 50 db. Kun raskaille aseille käytetään laskentatulokseen lisättävän impulssikorjauksen arvona +10 db, melun korjattu keskiäänitaso on n. 60 db eli ylittää asuinalueilla suositusarvon 55 db. Ampumaratojen laskennallinen AI-enimmäisäänitaso L AImax on lähimpien asuintalojen luona Jollaksessa ja Hevossalmessa enimmillään noin 72 db, mikä ylittää ohjearvon 65 db. Myös pienikaliiperisten aseiden melun enimmäistason keskiarvotetut mittaustulokset ylittivät ajoittain ohjearvon Laajasalon mittauspisteissä K1 K3, suurimpien tulosten ollessa 73 83 db. Yhteenvetona voidaan todeta, että raskaiden aseiden ammunnoissa syntyvän melun sekä lasketut äänitasot että mittaustulokset ylittävät paikoin suositusarvot Jollaksen ja Hevossalmen lähimmillä asuinalueilla. Myös pienikaliiperisten aseiden melun osalta sekä lasketut että mitatut äänitasot ylittävät ohjearvon, mutta ampumaratojen mitatun enimmäisäänitason tapauksessa tämä koskee varmuudella vain ryhmälaukausten melua. Ampumaradoilta kuuluvien yksittäislaukausten melun mittaustulokset ovat suunnilleen ohjearvon kohdalla. 6.2 Johtopäätöksiä ja suosituksia Aikaisemmissa ampuma-alueiden ja -ratojen meluselvityksissä on havaittu, että mallilaskenta ennustaa usein suurempia äänitasoja kuin mitä mittauksissa havaitaan. Toisaalta raskaiden aseiden melun leviämisen suuret etäisyydet tuottavat yleensä suuren vaihteluvälin mittaustuloksiin. Mallinnuksen on tarkoitus tuottaa tulokseksi äänitasoja, jotka esiintyvät melun leviämistä suosivien sääolojen aikana, jotta vastaavuus melun mahdollisten haittojen kanssa olisi hyvä. Tässä selvityksessä edullisissa sääolosuhteissa mitatut tulokset olivat hyvin sopusoinnussa laskentatulosten kanssa. Osin mitatut tulokset olivat jopa laskettuja hieman suurempia. Vastaavuus on sellaisenaan hyvä raskaiden aseiden melulle yleensä ja pienikaliiperisten aseiden melulle keskiäänitason osalta.

93002-1 19 Ampumaratamelun osalta enimmäistason L AImax tulos pätee melko hyvin ryhmälaukauksille, mutta yksittäislaukausten kohdalla laskentatulos on noin 5 db mittauksia suurempi laskentamallin yliennustamisesta johtuen. Keskiäänitason L Aeq laskennassa vastaavaa ongelmaa ei ole. Sitä käytettäessä ei tarvitse myöskään tehdä valintaa ryhmä- ja yksittäislaukausten välillä. Pääasiallinen selitys yleisesti tavallista parempaan laskennan ja mittausten vastaavuuteen on, että Santahaminassa merkitsevät etäisyydet ammuntapaikoilta lähimpiin altistuviin kohteisiin ovat tuntuvasti pienempiä kuin useissa aikaisemmissa ampuma- ja harjoitusalueiden selvityksissä. Lisäksi maasto on meriosuuden takia akustisesti yksinkertainen ja vallitsevat tuuliolot vastaavat hyvin laskennan oletuksia. Mallilaskennan tulokset ovat näistä syistä vastaavasti luotettavampia. Ampumaratamelun torjuntaan on yleensä käytettävissä joitakin kohtalaisen tehokkaitakin keinoja. Pienikaliiperisten aseiden melun osalta tilannetta myös helpottaisi selvästikin, jos osa nykyisin saaren pohjoisosassa tapahtuvista ammunnoista voitaisiin siirtää etelään Keskusampumaradan suunnitteilla olevalle 150 m radalle. Raskaiden aseiden osalta varsinaiset tekniset torjuntatoimet ovat yleensä hyvin rajallisia. Torjuntatoimia ja kenties muita mahdollisia ratkaisuja voitaisiin käsitellä yksityiskohtaisemmin erillisessä meluntorjuntasuunnitelmassa.

93002-1 20 Viitteet 1. KRAGH J, ANDERSEN B & JACOBSEN J, Environmental noise from industrial plants. General prediction method. Danish Acoustical Laboratory, Report 32. Lyngby 1982. 54 s + liitt. 35 s. 2. NT ACOU 099. Shooting ranges. Prediction of noise. Nordtest, Espoo 2002. 3. PÄÄKKÖNEN R, Raskaiden aseiden meluemissiomittaukset 1998. Niinisalon koeampuma-asema. Tampereen Aluetyöterveyslaitos, raportti p99-26. Tampere 1999. 4. LAHTI T, MARKULA T & PELTONEN T, Pahkajärven ampuma-alue. Ympäristömeluselvitys. AKU- KON 2100-1.1, Helsinki 10.2.2006. 5. LAHTI T, MARKULA T & PELTONEN T, Hätilän ampuma-alue. Ympäristömeluselvitys. AKUKON 2150-1.1, Helsinki 30.1.2006. 6. MARKULA T, LAHTI T, PELTONEN T & JOKITULPPO J, Rovajärven ampuma-alue. Ympäristömeluselvitys. AKUKON 2400-1.1, Helsinki 31.5.2007. 7. MARKULA T, LAHTI T & PELTONEN T, Taipalsaaren ampuma-alue. Ympäristömeluselvitys. AKU- KON 2500-1.1, Helsinki 15.5.2007. 8. MARKULA T & LAHTI T, Vuosangan ampuma- ja harjoitusalue. Ympäristömeluselvitys. AKUKON 073069-1.1, Helsinki 20.3.2008. 9. MARKULA T & LAHTI T, Ampumamelun leviäminen, mittaaminen ja arviointi. Kevyiden aseiden meluemissiotasot. AKUKON 2223-3, Helsinki 30.4.2006. 10. MARKULA T & LAHTI T, Kajaanin varuskunnan ampumatoiminta. Ympäristömeluselvitys. AKU- KON 083003-1, Helsinki 12.1.2009. 11. MARKULA T & LAHTI T, Säkylän varuskunnan ampumatoiminta. Ympäristömeluselvitys. AKU- KON 083002-1, Helsinki 17.2.2009. 12. Raskaiden aseiden ja räjähteiden aiheuttaman ympäristömelun arviointi. Ohje. Puolustusvoimat. Helsinki 2005. 13. VNp 53/1997. Valtioneuvoston päätös ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista. Suomen säädöskokoelma 53/97, Helsinki 1997. 14. Ympäristöopas 61/1999. Ampumaratamelun mittaaminen. Ympäristöministeriö, Helsinki 1999. 15. ISO 17201-2: 2004. Acoustics Noise from shooting ranges Part 2: Estimation of source data for muzzle blast and projectile noise. International Organization for Standardization. Geneve 2004. 16. MARKULA T & LAHTI T, Ampumamelun leviäminen, mittaaminen ja arviointi. Kevyiden aseiden meluemissiotasot. AKUKON 2223-3, Helsinki 30.4.2006. 17. ISO 1996-1: 2003. Acoustics Description, measurement and assessment of environmental noise Part 1: Basic quantities and assessment procedures. International Organization for Standardization. Geneve 2003. 18. ISO 1996-2: 2007. Acoustics Description, measurement and assessment of environmental noise Part 2: Determination of environmental noise levels. International Organization for Standardization. Geneve 2007. 19. PÄÄKKÖNEN R, JOKITULPPO J & PARRI A, Meluselvitykset Santahaminassa ja sen ympäristössä 2000-2001. 20. JOKITULPPO J, LAHTI T & MARKULA T, Ampumamelun arviointi. Kirjallisuusselvitys. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 39 / 2007, Helsinki 2007. 21. NT ACOU 080. Noise emission. Industrial plants. Nordtest, Espoo 1991. 22. Beregning af støjkonsekvensområder omkring forsvarets øvelseområder. Vejledning fra Miljøstyrelsen 8:1997. Kööpenhamina 1997.

93002-1 21 Liiteluettelo Liite A: Mittausjärjestelyt A1: Lähimittauspisteet, ampumaradat, ampumapaikat ja maalialueet A2: Kaukomittauspisteet A3: Mittausjärjestelyt Liite B: Liite C: Mittaus- ja laskentatulokset Raskaiden aseiden melu C1: Enimmäismelu C-äänialtistustaso L CE C2: Keskimääräinen melu A-keskiäänitaso L Aeq Liite D: Pienikaliiperisten aseiden melu D1: Ampumaratojen enimmäismelu AI-enimmäisäänitaso L AImax D2: Ampumaratojen keskimääräinen melu A-keskiäänitaso L Aeq D3: TST-ampuma-alueen kivääriammuntojen ja lähiharjoitusalueen paukkupatruuna-ammuntojen keskimääräinen melu A-keskiäänitaso L Aeq

akukon 93002-1 Liite A1 Pistooli MPKK 150 m Santahamina ampumatoiminta Ympäristömeluselvitys Lähimittauspisteet, ampumaradat, ampumapaikat ja maalialueet Asekäsittely 1 Mittakaava: 1:10000 (A4) Kupu Puolustustalo Ruutukoko: 100 x 100 m Sahara Rivieran maalialue Krh tuliasemat Haulikko Pienoiskivääri 150 m kivääri 300 m kivääri Haapasaaren maalialue Suunniteltu 150 m kivääri Asekäsittelyrata 2 Hirvirata akukon Insinööritoimisto Akukon Oy TM/02.02.10 Cadna/A 3.72 (Nordic)

akukon 93002-1 Liite A2 Santahamina ampumatoiminta Ympäristömeluselvitys Kaukomittauspisteet 16.4., 20.4., 21.4., 19.5., 22.5., 25.5., 26.5., 1.7. ja 11.8.2009 Mittakaava: 1:35000 (A4) Laajasalo Ruutukoko: 1000 x 1000 m K4 Ruorimies Jollas K1 Keulakuva Hevossalmi K2 Kuunaripuisto K3 Matosaari Villinki K7 Santahamina asuinalue K5 Vesitorni K6 Mäki Suomenlinna Santahamina Vallisaari akukon Insinööritoimisto Akukon Oy TM/02.02.10 Cadna/A 3.72 (Nordic)

93002-1 Liite A3-1 Liite A3 A.3.1 Mittausjärjestelyt Laitteet ja analyysit Mikrofonien äänisignaalit tallennettiin digitaalitallentimilla WAV-tiedostoiksi. Tiedostojen jälkikäsittely, editointi ja analyysi tehtiin tietokoneessa. Mittaussignaalit olivat näin täydellisinä käytettävissä koko jälkikäsittelyssä. Digitaalisuuden ansiosta signaaleissa ei tapahdu muutoksia tallentimien AD-muuntimen jälkeen. Mittauksessa ja analysoinnissa käytetyt laitteet ja välineet on lueteltu taulukossa A3.1. Taulukko A3.1 Mittaus- ja analyysilaitteisto. äänitasokalibraattori Brüel & Kjær 4231 Mittaukset mittausvahvistin GRAS 12AA mikrofoniesivahvistimet GRAS 40AE kondensaattorimikrofonit 1/4 Brüel & Kjær 4135 Brüel & Kjær 4938 äänitasomittari Norsonic 118 kondensaattorimikrofoni Norsonic 1225 äänitasomittari Brüel & Kjær 2230 kondensaattorimikrofoni Brüel & Kjær 4155 äänitasomittari Brüel & Kjær 2235 kondensaattorimikrofoni Brüel & Kjær 4176 20 db lisävaimentimet Brüel & Kjær ZF0023 digitaalitallentimet Fostex FR-2LE Analyysi jälkikäsittelyohjelma Adobe Audition 2.0 äänitasoanalyysiohjelma Akukon SLM/TP 1.0.2 (oma)* spektrianalyysiohjelma Pioneer Hill Spectra Plus 5.0 *koodi tarkistettu: täyttää äänitasomittaristandardin IEC 61672-1. Mittalaitteistot kalibroitiin ennen ja jälkeen mittauksia äänitasokalibraattorilla. Tallennusvaiheessa äänitasomittarit toimivat tallentimien esivahvistimina. Mikrofonit olivat noin 1,8 m korkeudella maanpinnasta. Mikrofonit oli varustettu tuulisuojilla. Tallenteiden jälkikäsittelyssä laukaukset ja iskemät jaettiin ensin puhtaisiin sekä taustamelun tai muun häiriön kuten ylikuormituksen pilaamiin. Jälkimmäiset hylättiin jatkokäsittelystä. Seuraavaksi kaikille hyväksytyille laukauksille ja iskemille määritettiin äänitasot. Raskaille aseille määritettiin: C-painotettu huippuäänitaso L Cpeak C-painotettu äänialtistustaso L CE A-painotettu äänialtistustaso L AE Pienikaliiperisille aseille määritettiin:

93002-1 Liite A3-2 AI-painotettu enimmäisäänitaso L AImax A-painotettu äänialtistustaso L AE Kaukopisteissä mukaan otettujen yksittäisten tapahtumien tuloksista altistus- ja enimmäistasoille laskettiin signaalienergian eli neliölliset keskiarvot. Altistutaso on määritelmänsä mukaisesti signaalienergian taso, joten sen keskiarvot lasketaan aina energiakeskiarvoina. Ampumaratamelun mittausohjeessa [14] ei ole ilmoitettu, määritelläänkö AI-enimmäistason mittaustulos laukausten melun aritmeettisena vai energiakeskiarvona. Keskiarvoilla ei kuitenkaan ole käytännössä eroa, kun tapahtumien tasojen vaihteluväli on pieni, mikä on useimmiten tilanne yhden mittausjakson aikana. Lähipisteiden päästö- ja koppimittausten hyväksytyille laukauksille tehtiin painottamattoman äänialtistustason spektrianalyysi terssikaistoittain. Spektreille laskettiin signaalienergian keskiarvot, ja ne muunnettiin lopuksi äänienergiatason L E oktaavispektreiksi mallilaskentaan syöttämistä varten, käyttäen Nordtest-menetelmää [21]. A.3.2 Menetelmät Raskaiden aseiden lähimittaukset pyrittiin tekemään noudattaen soveltuvin osin Tanskan ympäristöhallituksen ohjeessa [22] kuvattua menetelmää. Mittaukset tehtiin tavallisen harjoituksen aikana; erillisiä järjestelyitä melupäästön mittaamiseksi ei ollut käytössä. Tanskalaisella menetelmällä saatavat tulokset, äänialtistustasot tietyllä etäisyydellä aseesta, täytyy edelleen muuntaa laskentamallin edellyttämiksi äänienergiatasoiksi L E. Muunnos energiatasoiksi tehtiin teollisuuden ympäristömelulähteiden melupäästömittausten Nordtest-menetelmässä [21] mainittua backward extrapolation -menettelyä noudattaen. Lyhyesti menetelmällä tarkoitetaan laskentamallin käyttämistä takaperin, lähtien melutasosta ja laskien kohti melulähdettä sen päästön muodostamiseksi. Tässä yhteydessä mm. pehmeä maa tulee otetuksi huomioon.

93002-1 Liite B-1 Liite B Mittaus- ja laskentatulokset Taulukko B1. Raskaiden aseiden lähipisteiden kokonaisäänitasojen mittaustulokset [db]; d: mittauspisteen etäisyys aseesta, N: puhtaiden, häiriöttömien laukausten lukumäärä. suunta d, m L Cpeak L CE L AE N 81 Krh 71, 0-panos 100 111 84 82 4 165 105 76 71 4 81 Krh 71, iskemä 350-400 121 102 79 4 350-400 122 101 81 4 66 KeS, harak lähtö 105 75 128 105 94 10 120 150 135 108 97 2 135 155 134 110 94 2 66 KeS, orak lähtö 90 30 145 118 111 2 90 85 136 115 99 3 105 75 139 118 104 3 105 80 139 117 103 3 120 110 141 118 104 3 66 KeS, orak iskemä 130 145 121 108 1 160 142 118 105 3 180 141 121 105 3 180 142 119 105 3 200 141 118 104 3 112 Apilas, harak 90 65 134 111 100 2 135 110 142 119 105 2 150 50 154 127 117 6 150 135 140 120 102 2 112 Apilas, orak lähtö 90 50 157 131 120 2 120 50 157 133 120 2 150 65 156 131 118 2 112 Apilas, orak iskemä 310 141 121 103 1 330 135 117 95 2 365 139 120 101 2 40 Krkk, lähtö 165 130 105 78 69 2 180 35 118 90 86 6 40 Krkk, iskemä 300 115 91 77 6 430 111 87 78 2 Tulenkuvaus, 200 g TNT ~100 136 108 98 12 Tulenkuvaus, 5 x 60 g TNT hidastepanos ~125 141 121 109 1 ~130 140 118 107 1 Tulenkuvaus, 10 x 60 g TNT hidastepanos ~100 150 126 117 1 ~120 142 123 112 1 ~140 135 119 105 1

93002-1 Liite B-2 Taulukko B2. Ampumaratojen lähipisteiden kokonaisäänitasojen mittaustulokset [db]; d: mittauspisteen etäisyys aseesta (seinien läpi), N: yksittäis- tai ryhmälaukausten lukumäärä. laji suunta d, m L AImax L AE N MPKK 150 m kiväärirata, 7.62 Rk 95 yksitt. (paikalta 10) 90 28 103 92 5 120 33 106 93 6 135 25 97 88 5 180 30 96 86 4 MPKK pistoolirata, 9.00 Pist yksitt. (paikalta 12) 30 55 93 82 5 45 32 98 86 5 90 24 102 90 5 120 29 101 89 5 Keskusampumarata 150 m, 7.62 Rk 62 yksitt. (paikalta 5) 90 19 96 96 6 105 21 94 94 5 135 22 91 91 5 150 25 90 90 6 180 23 90 90 5 195 26 87 87 5 195 52 82 82 6 150 62 83 83 5 135 55 81 81 5 Keskusampumarata 150 m, 7.62 Rk 95 yksitt. (paikalta 5) 90 19 95 95 5 105 21 94 94 5 135 22 94 94 5 150 25 91 91 5 180 23 90 90 5 195 26 90 90 5 195 52 84 84 5 150 62 83 83 5 135 55 84 84 5 MPKK 150 m kiväärirata, ryhmäammunta, 7.62 Rk 62 oma tahti: 22x5 90 12 (lähin) 111 113 1 oma tahti: 22x10 " " 112 116 2 5s: 19 105 13 (lähin) 112 106 6 3s: 19 " " 112 106 6 5s: 19x2 " " 104 104 3 5s: 19 (ovi auki) 135-180 19 (lähin) 103 103 3 5s: 19 " " 99 96 6 3s: 19 " " 100 96 6 5s: 19x2 " " 100 99 3