Helsingin alueellinen jako 1 (8) Wikipedia Helsingin keskusta lentokoneesta kuvattuna Helsingin alueen jakaminen pienempiin, nimettyihin osiin on tullut tarpeelliseksi kaupungin kasvaessa ja laajetessa. Palvelujen tuottaminen kaupunkilaisille, kaupungin hallinto, suunnittelu ja tilastointi helpottuu ja tehostuu, kun apuna on selvä yksiselitteinen nimistö ja aluejako. Helsingin jakaminen alueisiin on osa sarjaa valtio lääni kunta (kaupunki) kaupunginosa osa-alue pienalue kortteli tontti. Käytännössä kuitenkin eri jaot ovat melko huonosti tunnettuja tavallisten helsinkiläisten keskuudessa, ja usein jostakin kaupunginosasta puhuttaessa ei ole selvää minkälaista aluetta sillä täsmälleen tarkoitetaan. Tärkeimmät Helsingin nykyisistä aluejaoista ovat kaupunginosajako ja piirijako. Näiden lisäksi kaupunki voidaan jakaa esimerkiksi postinumeroalueittain. Sisällysluettelo [piilota] 1 Kaupunginosajako 2 Piirijako 3 Nykyinen aluejako 4 Historia 5 Päätöksiä 6 Lähteet 7 Katso myös
Kaupunginosajako 2 (8) Helsingin kaupunginosat osa-alueineen Kaupunginosajako on kaupungin virallinen aluejako. Sillä tarkoitetaan kaupunginhallituksen vahvistamaa kaupunginosa-, osa-alue- ja pienaluejakoa. Sen asema on erityisen keskeinen, kun käsitellään kiinteistöjä koskevia asioita, sillä asemakaavoitus ja kiinteistöjärjestelmä perustuvat kaupunginosajakoon. Ensimmäiset nykyisistä kaupunginosista syntyivät 1800-luvulla, kun Helsingille alettiin laatia asemakaavoja. Helsingissä on 54 kaupunginosaa, jotka on numeroitu kaksinumeroisin numeroin 01 54. Virallisen nimen kukin kaupunginosa saa nykyisin asemakaavassa tai aiemmin erillisellä päätöksellä. Rakennusjärjestyksen 36. pykälän mukaan asemakaava käsittää myös kaupunginosien nimet tai numeron, rakennuskorttelien numerot ja katujen nimet sekä, mikäli pidetään tarpeellisena, puistojen ja torien ynnä muiden alueiden nimet. Helsingin kaupunginosat saivat viralliset nimet vuonna 1959. Sitä ennen virallisissa yhteyksissä käytettiin kaupunginosan numeroa ja nimet olivat epävirallisia kutsumanimiä. Kaupunginosa voidaan jakaa osa-alueisiin, joille myös annetaan virallinen nimi. Osa-alueen numeron kaksi ensimmäistä numeroa ovat samat kuin kaupunginosalla ja kolmas numero on järjestysnumero yhdestä eteenpäin. Osa-alue voidaan jakaa pienalueisiin. Niitä käytetään esimerkiksi tehtäessä tilastoja ihmisistä ja rakennuksista. Pienalueella ei ole virallisesti vahvistettua omaa nimeä vaan ainoastaan nelinumeroinen numero. Esimerkiksi Kruununhaan pienalue 2:n numero 0102 muodostuu kaupunginosan numerosta 01 ja seuraavasta nollasta, joka osoittaa, ettei kaupunginosaa ole jaettu osa-alueisiin, ja pienalueen järjestysnumerosta 2. Viimeinen numero on 0, jos osa-alue muodostuu yhdestä ainoasta pienalueesta. Pienalueet jaetaan vielä kortteleihin ja korttelit tontteihin. Kaupunginosajako pyritään pitämään mahdollisimman muuttumattomana. Tämä johtuu siitä, että kun tontti rekisteröidään lakisääteiseen kiinteistörekisteriin, tontille annetaan kiinteistötunnus, jonka yhtenä osana on kaupunginosan numero. Näin kaupunginosan muutos muuttaisi kiinteistötunnuksia. Tunnus olisi muutettava paitsi rekistereihin ja karttoihin, myös kaikkiin kiinteistöjä koskeviin asiakirjoihin. Uusittavia asiakirjoja olisivat esimerkiksi kiinteistöjen omistajien, vuokramiesten ja velkojien hallussa olevat kiinteistörekisteriotteet, lainhuudatustodistukset, rasitustodistukset ja panttikirjat.
Piirijako 3 (8) Piirijako on luotu Helsingin kaupungin hallinnon tarpeita varten. Se noudattaa virallista kaupunginosajakoa, mutta näiden jakojen erona on se, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita. Toinen tärkeä ero on niiden syntytapa. Kaupunginosa virallistuu vain asemakaavoituksella, kun taas piiri voidaan luoda kaupunginhallituksen päätöksellä. Taka-Töölön kaupunginosaa Vuoden 1980 alussa kaupungin eri hallintokunnat käyttivät 101 aluejakoa, joista maantieteellisesti erilaisia oli 80. Näistä 80 jaosta kaupunginosajakoa noudatti tarkalleen 17 ja suunnilleen 41. Esimerkiksi palolaitoksella oli 8 nuohouspiiriä, 7 sammutuspiiriä ja 6 palotarkastuspiiriä. Muita jakoja käyttivät esimerkiksi terveysasemat, perhepäivähoito, kirjastot, koulut, neuvojat jne. Kaupunginhallitus päätti 13. joulukuuta 1982 (2900 ) piirijakojärjestelmästä. Kaupungin palvelutuotannon järjestämiseksi luotiin alueellinen jako, joka tyydyttää monia käyttäjiä ja on pitkäikäinen. Jako helpottaa virastojen sisäistä ja niiden välistä yhteistyötä palvelujen suunnittelun ja toteutuksen apuneuvona. Kunkin hallintokunnan tuli sopeuttaa toimintansa tähän piirijakoon. Tilastointi alkoi noudattaa uutta jakoa vuodesta 1984, muut viimeistään vuoden 1986 alusta. Näin asukkaidenkin on helpompi samaistua omaan alueeseensa, jonka rajat ovat eri palveluissa samat. Helsingin seitsemän suurpiiriä Helsinki jaetaan seitsemään suurpiiriin, joiden rajat noudattavat virallista kaupunginosajakoa. Suurpiirit numeroidaan 1 7. Suurpiirit jaetaan peruspiireihin (yhteensä 33 kappaletta), joiden rajat
noudattavat kaupunginosa- ja osa-aluejakoa. Peruspiirin numerossa ensimmäisenä on suurpiirin numero, sitten nolla ja kolmantena peruspiirin järjestysnumero suurpiirissään. Suurpiirien asukasluvut 1.1.2005: Eteläinen 96 030 Läntinen 98 545 Keskinen 73 030 Pohjoinen 41 035 Koillinen 88 184 Kaakkoinen 46 610 Itäinen 98 711 Peruspiirit jaetaan osa-alueisiin, jotka ovat samoja kuin kaupunginosajaossa. Myös niiden numerot ovat samoja. Osa-alueet jaetaan pienalueisiin, jotka ovat samoja kuin kaupunginosajaossa. Näillä nimeämättömillä alueilla on myös samat numerot. Piirijako ja virallinen aluejako eli kaupunginosajako ovat täysin yhteneviä osa-aluetasolla ja pienaluetasolla. Sen sijaan jonkin kaupunginosan eri osa-alueet voivat kuulua eri peruspiiriin. Periaatteena piirijakoa luotaessa on ollut,että muodostuu asukkaiden kannalta luonnollisia palvelualueita syntyy väestömäärältään verraten samankokoisia alueita kaupungin eri hallintokunnat voivat muodostaa omat toiminta-alueensa yhdestä tai useammasta suurpiiristä suurpiiritasolla sekä samoin yhdestä tai useammasta peruspiiristä peruspiiritasolla noudatetaan virallista kaupunginosa- ja osa-aluejakoa jako on mahdollisimman pysyvä tilastojen vertailukelpoisuus tulee säilyä jaon tarkistamistarve arvioidaan kerran neljässä vuodessa. Historia Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan vuonna 1349 säätämässä kaupunginlaissa määrätään yleiseurooppalaiseen tapaan, että jokainen kaupunki pitää jakaa neljään neljännekseen eli kortteliin. Tällainen kortteli, ruotsiksi kvarteret, oli pikemminkin kaupunginosa kuin nykykortteli. Kaupunginlain mukaan jokaiseen neljännekseen pitää asettaa kaksi päämiestä eli nokiherraa. Tämä siksi että, jos valkea pääsee vallallensa, täytyy asukkaiden näiden päämiesten johdolla rientää valkeata kukistamaan. Suomessa tätä määräystä noudatettiin vain Turussa ja Viipurissa. Muut kaupunkimme olivat liian pieniä kortteleihin jaettaviksi. Turun kortteleilla oli nimet, sen sijaan Viipurissa korttelien niminä oli numerot yhdestä neljään. Vantaanjoen suulle vuonna 1550 perustetusta "Vantaan Helsingistä" tunnetaan vain ylimalkainen karttapiirros. ja nimistöstä muutama maininta. Mataloituvasta satamasta kärsivä kaupunki tuskin tarvitsi korttelien nimiä, vaan paremman paikan. Vuonna 1639 annetaankin kuningatar Kristiinan nimissä käsky perustaa uusi tapulikaupunki Södernäsin niemelle. Seuraavana vuonna valtaneuvosto päättää uudeksi paikaksi Vironniemen. 4 (8)
Kaupungin kaduista ainakin isommille annetaan nimet, mutta usein käytetään paikan nimeämiseen talon tai talonomistajan nimeä tai maastonimeä. Vuonna 1709 kaupungissa on 270 rakennettua tonttia ja kaupunki jaetaan neljään osaan: Kärrqwarteret eli Suokortteli, joka sijaitsi nykyisen Senaatintorin paikalla olleesta torista koilliseen. Siellä on nykyisin esimerkiksi Säätytalon puistikko; Glooqwarteret eli Kluuvinkortteli, joka sijaitsi torista luoteeseen; Wester Tull qwarteret eli Länsitullin kortteli, joka sijaitsi torista lounaaseen; Fijskarback qwarteret eli Kalastajanmäen kortteli sijaitsi torista kaakkoon nykyisen Katajanokan lounaisosassa. Toukokuussa 1713 kaupungin puolustajat polttivat kaupungin, jottei se jäisi ehjänä venäläisten käsiin. Alue oli venäläisten hallussa vuoteen 1721, jolloin Uudenkaupungin rauha päätti Isovihan. Sodan jälkeen Helsinkiä alettiin rakentaa uudelleen vanhan asemakaavan mukaan. Pikkuvihan aikana 1742 1743 kaupunki oli uudelleen venäläisten miehittämä, mutta rakennukset säilyivät ehjinä. Pian alkoi Viaporin (nykyisen Suomenlinnan) rakentaminen ja elämä kaupungissakin vilkastui. Talojen lukumäärä lisääntyi niin, että niitä vuonna 1757 oli 326 kappaletta. Helsinki jaettiin 1700- luvun lopulla neljään kortteliin eli kaupunginosaan: Norra Gvarteret, Pohjoinen kortteli Östra Gvarteret, Itäinen kortteli Södra Gvarteret, Eteläinen kortteli Westra Gvarteret, Läntinen kortteli Vuonna 1808 Helsinki siirtyi venäläisten hallintaan ja paloi lähes kokonaan saman vuoden marraskuussa. Haminan rauhan jälkeen alettiin suunnitella kaupungin uudelleenrakentamista. Keisari Aleksanteri I julistaa 8. huhtikuuta 1812 Helsingin Suomen pääkaupungiksi. Samana päivänä keisari myös vahvisti kaupungin asemakaavan Johan Albrecht Ehrenströmin suunnitelman mukaan. Siinä kaupunki jaettiin kahteen Erottajan jakamaan osaan: Egentliga staden eli Varsinainen kaupunki ja siitä länteen ja lounaaseen oleva Nyländska förstaden eli Uudenmaan esikaupunki. Korttelien numerot ja nimet vahvistettiin vuoden 1820 palojärjestyksessä Tukholman esimerkkiä noudattaen. Samalta vuodelta on peräisin seuraavanlainen aluejako: Stad, Kaupunki; korttelit 1 39 Förstaden, Esikaupunki o Första Afdelningen, Ensimmäinen osa; korttelit 40 51 o Andra Afdelningen, Toinen osa; korttelit 52 82. Uudelleenrakentamiskomitean (1811 1825) toiminnan loppuaikana Helsinki jaettiin kuuteen osaan. Jako oli aluksi epävirallinen, sillä se vahvistettiin vasta 1836. Kaupunginosat olivat W. Gyldenin 1837 (suluissa C. Reuterin 1866) laatiman kartan mukaan seuraavanlaiset: första stadsdelen, ensimmäinen kaupunginosa: korttelit 1 26 (1 26) andra stadsdelen, toinen kaupunginosa: korttelit 27 45 (27 45 ja 95 99) tredje stadsdelen, kolmas kaupunginosa: korttelit 46 64 (46 64 ja 100 103) fjerde stadsdelen, neljäs kaupunginosa: korttelit 65 82 (65 82) femte stadsdelen, viides kaupunginosa: korttelit 83 94 (83 94) 5 (8)
sjette stadsdelen Skatudden, oreglerad, kuudes kaupunginosa eli kaavoittamaton Katajanokka (Reuterin kartassa se jaetaan kortteleihin I XIV) 6 (8) Kaupungin kasvaessa ja asemakaavoitetun alueen laajetessa on kaupunginosien lukumäärä samalla lisääntynyt. Virallisesti kaupunginosat nimettiin vain numeroilla aina vuoteen 1959 saakka. Asemakaavoja vahvistettiin seuraavasti: I kaupunginosa; Kruununhaka Kronohagen; asemakaava 1812 II kaupunginosa: Kluuvi Gloet; asemakaava 1812 III kaupunginosa; Kaartinkaupunki Gardesstaden; asemakaava 1812 IV kaupunginosa; Kamppi Kampen; asemakaava 1812 V kaupunginosa; Punavuori Rödbergen; asemakaava 1812 VI kaupunginosa; Eira Eira; asemakaava 1875 VII kaupunginosa; Ullanlinna Ulrikasborg; asemakaava 1841 VIII kaupunginosa; Katajanokka Skatudden; asemakaava 1859 IX kaupunginosa; Kaivopuisto Brunnsparken; asemakaava 1875 X kaupunginosa; Sörnäinen Sörnäs; asemakaava 1893 Vuonna 1875 kaupunginosat 1 3 ja 8 muodostivat rakennusjärjestyksen mukaan varsinaisen kaupungin, muut kuuluivat esikaupunkialueeseen. Helsingin kaupunginosat jaettiin 1900-luvun alkupuolella kahteen ryhmään: järjestetty kaupunki (eli asemakaavoitettu alue; esimerkiksi vuonna 1909 1127 hehtaaria) Järjestämätön maa (esimerkiksi vuonna 1909 1267 hehtaaria] Vuoden 1946 suuren alueliitoksen jälkeen kaupungin alue jaettiin kantakaupunkiin (kaupunginosat 1 27) ja esikaupunkeihin (kaupunginosat 28 53; Vuosaari liitettiin Helsinkiin vuoden 1966 alussa). Tilastoissa jaettiin usein vielä kantakaupunki asemakaavoitettuun alueeseen ja asemakaavoittamattomaan alueeseen. Kaupunginosat ryhmiteltiin tilastoissa 1960-luvulta alkaen vuoteen 1984, jolloin nykyinen piirijako otettiin käyttöön, seuraavasti: Kantakaupunki Stadskärnan o Keskusta Centrum (kaupunginosat 1 5) o Eteläinen kantakaupunki Södra stadskärnan (kaupunginosat 6 9, 20, 52 ja 531) o Läntinen kantakaupunki Västra stadskärnan (kaupunginosat 13 18) o Itäinen kantakaupunki Östra stadskärnan (kaupunginosat 10 12, 19, 21 ja 22) o Pohjoinen kantakaupunki Norra stadskärnan (kaupunginosat 23 27) Esikaupungit Förstäderna o Läntiset esikaupungit Västra förstäderna (kaupunginosat 29 33 ja 46) o Pohjoiset esikaupungit Norra förstäderna (kaupunginosat 28, 34 ja 35) o Koilliset esikaupungit Nordöstra förstäderna (kaupunginosat 36 41) o Itäiset esikaupungit Östra förstäderna (kaupunginosat 42 51, 532 ja 54) Päätöksiä Päätösten liitteenä on yleensä kartta, johon on piirretty tarkat rajat. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18. toukokuuta 1886 (14 ) kaupunginosien III, IV, V, VI ja VII rajain järjestelyä koskevan ehdotuksen. Rajoja järjestelty vähäisessä määrin, esimerkiksi
7 (8) korttelissa n:o 60 olevat suomalaisen lyseon tontit n:o 2, 4 ja 6 siirretty VI kaupunginosasta VII kaupunginosaan. Kaupunginvaltuusto päätti 8. kesäkuuta 1921 (12 ) vaihtaa nimen "Hieta- ja Jätkäsaaren satama" nimeen "Länsisatama". Kaupunginhallitus päätti 9. toukokuuta 1946 (1492 ) ilmoittaa kiinteistölautakunnalle ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että lautakunnan ehdotusta liitosalueen jaoksi kaupunginosiin käytetään ohjeena asemakaavoja laadittaessa. Kaupunginhallitus päätti 26. helmikuuta 1959 (718 ) hyväksyä kaupunginosien ja osaalueiden nimet ja rajat. Kaupunginosille annettiin paitsi virallinen numero myös virallinen nimi. Kaupunginhallitus päätti 23. huhtikuuta 1959 (1230 ) muuttaa 718 :ssä tekemäänsä päätöstä. Viikin (n:o 36) kaupunginosan Pihlajamäen osa-alue siirrettiin Malmin (n:o 38) kaupunginosaan. Pihlajamäen osa-alueeseen liitettiin myös Ala-Malmin osa-alueesta Latokartanontien ja Pukinmäentien rajoittama alue. Kaupunginhallitus päätti 19. marraskuuta 1959 (3031 ) asukkaiden nomuksesta muuttaa Etelä-Kaarelan (n:o 33) kaupunginosan osa-alueen Vanhainen Gamlas nimen Kannelmäki Gamlas nimeksi. Kaupunginhallitus päätti 2. toukokuuta 1962 (1252 ) muuttaa vuonna 1959 (718 ) tekemäänsä päätöstä. Haagan (n:o 29) kaupunginosaan muodostettiin uusi Kivihaka Stenhagen -niminen osa-alue. Munkkiniemen (n:o 30) kaupunginosaan muodostettiin uusi Niemenmäki Näshöjden -niminen osa-alue. Kaupunginhallitus päätti 24. toukokuuta 1962 (1487 ) muuttaa vuonna 1959 (718 ) tekemäänsä päätöstä. Puistola Parkstad (n:o 41) kaupunginosan nimi muutettiin nimeksi Suurmetsä Storskog ja 41. kaupunginosa jaettiin neljäksi osa-alueeksi, joiden nimet ovat Puistola Parkstad, Tattarisuo Tattarmossen, Heikinlaakso Henriksdal ja Jakomäki Jakobacka. Kaupunginhallitus päätti 17. lokakuuta 1963 (2855 ) kehottaa kaupungin virastoja ja laitoksia piirijakoja muodostaessaan tai tarkastaessaan ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon vahvistetut kaupunginosien ja osa-alueiden rajat sekä käyttämään kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston laatiman, esityslistan liitteenä olevan ehdotuksen mukaisia osa-alueiden epävirallisia numero-kirjaintunnuksia. Kaupunginhallitus päätti 25. marraskuuta 1965 (3086 ) vahvistaa 1. tammikuuta 1966 kaupunkiin liitettävästä alueesta muodostettavan kaupunginosan nimeksi Vuosaari Nordsjö ja numeroksi 54. Äänestyksessä nimiehdotus Vuosaari Norsö hävisi äänin 4 13. Kaupunginhallitus päätti 24. helmikuuta 1966 (588 ) vahvistaa Mellunkylän (n:o 47) kaupunginosan Kontula- ja Vesala-nimisten osa-alueiden rajan. Kaupunginhallitukselle esitettiin 22. lokakuuta 1973 (3138 ) pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnan työvaliokunnan esitys tilastoissa käytettävän aluejaon ja -numeroinnin vakiinnuttamisesta sekä tilastotoimiston, kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston asiasta antamat lausunnot. Kaupunginhallitus päätti vahvistaa kaupunginosien, osa-alueiden sekä pienalueiden rajat. Samalla päätettiin vahvistaa Pasilan (n:o 17) kaupunginosan neljän osa-alueen nimiksi Länsi-Pasila Västra Böle, Keski-Pasila Mellersta Böle, Itä-Pasila Östra Böle ja Pohjois-Pasila Norra Böle; Oulunkylän (n:o 28) kaupunginosan uuden osaalueen nimeksi Maunulanpuisto Månsasparken; ja Vuosaaren (n:o 54) kaupunginosan neljän osa-alueen nimiksi Keski-Vuosaari Mellersta Nordsjö, Nordsjön kartano Nordsjö gård, Uutela-Niinisaari Nybondas-Bastö sekä Meri-Rastila Havs-Rastböle. Kaupunginhallitus päätti 26. tammikuuta 1976 (307 ) kaupunkisuunnitteluviraston esityksestä muuttaa vuonna 1973 (3138 ) vahvistamaansa kaupunginosien, osa-alueiden sekä pienalueiden rajat 28. elokuuta 1975 päivätyn aluejakokartan mukaisiksi. Kaupunginhallitus päätti 13. joulukuuta 1982 (2900 ) yhtenäisen piirijakojärjestelmän toteuttamisesta kaupungin hallintokuntien toiminnassa.
8 (8) Kaupungin johtajistotoimikunta päätti 6. kesäkuuta 1984, että piirijakojärjestelmän toteuttamisesta annetaan ohjeita kaupungin yleisissä suunnitteluohjeissa seuraaville vuosille. Kaupunginhallitus päätti 11. kesäkuuta 1984 (1683 ) vahvistaa piirijakojärjestelmän suurja peruspiirien nimet. Lisäksi päätettiin vahvistaa seuraavat osa-alueiden nimet: 402 Tapulikaupunki Stapelstaden, 403 Töyrynummi Lidamalmen, 484 Tattariharju Tattaråsen ja 474 Kivikko Stensböle. Kivikko kuului aiemmin Malmin (n:o 38) kaupunginosaan numeronaan 384. Kaupunginhallitus päätti 6. elokuuta 1984 (1969 ) muuttaa 1683 :ssä tekemäänsä päätöstä ja korjata siinä olevan kirjoitusvirheen. Tattariharjun osa-alueen oikea numero on 384 eikä 484. Kaupungin johtajistotoimikunta päätti 6. kesäkuuta 1984 (167 ) piirijakojärjestelmän toteuttamisohjeiden hyväksymismenettelystä. Kaupunginhallitus päätti 8. joulukuuta 1986 (3199 ) tarkistaa piirijaon kaupungin suunnitteluohjeisiin sisältyvien muutosehdotusten mukaisesti. Muutokset olivat vain rajamuutoksia eivät nimiin liittyviä. Kaupunginvaltuusto päätti 2. toukokuuta 1990 (asia 4) hyväksyä suurpiirien maantieteellisen jaon. Kaupunginhallitus päätti 26. marraskuuta 1990 (2461 ) hyväksyä kaupungin suunnitteluohjeet vuosiksi 1991 ja 1992. Ohjeiden liitteessä 4 on aluejakoihin tehtävät muutokset: rajamuutosten lisäksi muutettiin peruspiirin 205 ja kaupunginosan 33 nimi Etelä- Kaarela Södra Kårböle nimeksi Kaarela Kårböle, osa-alue 355 Niskala liitettiin kokonaan osa-alueeseen 354 Haltiala, Vuosaaren peruspiiriin muodostettiin uusi osa-alue 545 Kallahti Kallvik. Kaupunginhallitus päätti 2. joulukuuta 1996 (1738 ) hyväksyä suunnittelun yhteiset lähtökohdat vuosiksi 1997 ja 1998. Tähän sisältyy piirijaon rajamuutoksia sekä uusi osaalue 457 Itäkeskus Östra centrum. Lisäksi todettiin, että asemakaavan muutoksen vuoksi kaupunginosien 39 (Tapaninkylä) ja 40 (Suutarila) raja poikkeaa peruspiirin rajasta. Kaupunginhallitus päätti 7. kesäkuuta 1999 (809 ) hyväksyä osa- ja pienaluejaon muutokset ja rajantarkistukset ja vahvistaa uusien osa- ja pienalueiden numerot. Edelleen kaupunginhallitus päätti hyväksyä uusille osa-alueille seuraavat nimet: 287 Veräjälaakso Grinddal, 306 Talinranta Talistranden, 361 Viikinranta Viksstranden, 363 Viikin tiedepuisto Viks forskarpark, 364 Viikinmäki Viksbacka, 386 Pihlajisto Rönninge, 434 Herttoniemenranta Hertonäs strand (entinen nimi Herttoniemen satama Hertonäs hamn), 475 Kurkimäki Tranbacka, 543 Uutela Nybondas, 546 Aurinkolahti Solvik, 547 Rastila Rastböle, 548 Niinisaari Bastö, 549 Mustavuori Svarta backen. Lähteet Tärkein lähde on kaupunginhallituksen pöytäkirjat ja pöytäkirjojen liitteet. Niihin voi tutustua kaupungintalon kirjaamossa ja 20 vuotta vanhempiin päätöksiin kaupunginarkistossa. Helsingin kaupunginarkiston vanhat kartat. Helsingin kadunnimet, Helsinki 1970. Helsingin kaupungin historia, Helsinki 1950 1967. Aluejaot Helsingin kaupungissa. Hallintokuntien aluejakotarpeet 1980 sekä kaupunginhallinnon ulkopuoliset aluejaot. Helsingin kaupunki, tilastokeskus 31.3.1981. Helsingin kaupungin aluejakokäytännöt 1.1.1980. Helsingin kaupungin tilastokeskuksen muistioita elokuulta 1980.