SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU Savonia Business OPINNÄYTETYÖN RAPORTOINTIOHJE Petri Jääskeläinen Tarja Paukkeri Syyskuu 2005
SISÄLLYS 1 RAPORTIN RAKENNE...4 2 RAPORTIN ULKOASU...5 3 TIIVISTELMÄ...6 4 TAULUKOT JA KUVIOT...8 5 LÄHDEMERKINNÄT...10 5.1 Lähdeviitteet...10 5.2 Lähdeluettelo...11 6 RAPORTIN KIELI...17 LIITE 1 Tiivistelmämalli...18 LIITE 2 Kirjallisuutta opinnäytetyön kirjoittajalle...19
4 1 RAPORTIN RAKENNE Tavallisesti opinnäytetyöraportista voidaan erottaa seuraavat rakenneosat: nimiölehti tiivistelmä ALKUOSA vieraskielinen tiivistelmä sisällysluettelo tekstiosa RUNKO-OSA lähteet mahdolliset liitteet. LOPPUOSA Alkuosa (nimiölehti, tiivistelmät ja sisällysluettelo) sekä loppuosa (lähdeluettelo ja liitteet) ovat kaikissa töissä lähes samanmuotoiset. Teksti- eli runko-osaan kuuluvat johdanto, käsittelyosa ja päätäntä- eli pohdintaluku. Käsittelyosan rakenne vaihtelee sen mukaan, minkä tyyppisestä opinnäytetyöstä on kysymys. Kaikki tekstiosan luvut otsikoidaan informatiivisesti sisältöä vastaaviksi. Tarvittaessa työhön voi sisältyä myös seuraavia osia: alkusanat (esipuhe), selitesivu (symbolit, käsitteet, lyhenteet ja merkit) sekä taulukko- ja kuvioluettelo. Esipuheessa eli alkusanoissa voi halutessaan mainita esimerkiksi työn virikkeen ja tekopaikan sekä kiittää niitä henkilöitä ja organisaatioita, jotka ovat vaikuttaneet opinnäytetyön syntymiseen. Alkusanat ovat lyhyet, asialliset ja sävyltään myönteiset. Henkilöiden nimiin liitetään tällä sivulla oppiarvot, mutta muualla raportissa ei. Alkusanojen loppuun kirjoitetaan päiväys ja tekijän nimi. Yleensä lyhenteet, merkit, symbolit ja käsitteet selitetään opinnäytetyön raportissa tekstisivuilla silloin, kun ne mainitaan ensimmäisen kerran. Jos niitä kuitenkin on paljon ja ne toistuvat useissa raportin kohdissa, voidaan ennen sisällysluetteloa lisätä erillinen selitesivu, jonka nimeksi tulee esimerkiksi LYHENTEET JA ERIKOISMERKIT. Jos raportissa on paljon taulukoita ja kuvioita, niistä voi tehdä luettelon selitesivulle. Sen otsikoksi tulee TAULUKOT JA KUVIOT. Opinnäytetyön kansitettavaan versioon tulee lisäksi liittää ylimääräinen nimiölehti, joka on saatavissa oppilaitoksen verkkosivuilta.
2 RAPORTIN ULKOASU 5 Raportti kannattaa laatia oppilaitoksen verkossa olevaa opinnäytetyöpohjaa (.doc) käyttäen. Pohjassa on valmiina tässä raportointiohjeessa suositellut ulkoasun asetukset. Verkossa on myös tekstinkäsittelyohje (.doc), joka opastaa pohjan käytössä. Kirjasinlajin tulee olla selkeä ja helppolukuinen, kuten Times New Roman tai Arial. Kirjasinkoko on raporttitekstissä 12. Nimiölehdellä oleva opinnäytetyön nimi on kokoa 14, ja sen voi lihavoida. Riviväli on 1,5. Varsinaisessa tekstiosuudessa vasen reunus on C1:ssä eli 4,3 cm. Otsikot alkavat samasta kohdasta. Oikea reunus on 1 2 cm ja alareunus 2 cm. Ylämarginaali on 1 cm, kun sivunumerointi lisätään ylätunnisteena. Kappaleiden väliin sekä otsikoiden ylä- ja alapuolelle jätetään tyhjä rivi. Uuden sivun aloittavan otsikon yläpuolelle tyhjää riviä ei sen sijaan jätetä. Kappaleiden alkua ei sisennetä. Samalle sivulle tulee kirjoittaa kappaleesta vähintään kaksi riviä. Työn jäsennys (dispositio) selviää sisällysluettelosta. Se otsikoidaan sanalla SISÄLLYS. Sisällysluettelo kannattaa tehdä tekstinkäsittelyohjelman työkalun avulla opinnäytetyön tekstinkäsittelyohjeessa olevien ohjeiden mukaan. Tällöin sisällysluettelon päivittäminen on helppoa. Sisällys jäsennetään numeroimalla osat pää- ja alalukuihin. Pääluvut (otsikkotaso 1) aloitetaan aina uudelta sivulta. Jos alalukuja on, rinnasteisia alalukuja on oltava vähintään kaksi (esim. 3.1 ja 3.2). On harkittava tarkoin, kuinka pienistä tekstiosista tehdään lukuja. Kolmannen hierarkiatason alapuolella olevaa numeroitua alaotsikkotasoa tarvitsee harvoin (esim. 2.3.3.2). Alalukujen sisällä voi harkitusti käyttää ohjaavia otsikoita, joita ei numeroida eikä merkitä sisällysluetteloon. Otsikoiden ja alaotsikoiden järjestysnumeroissa ei käytetä loppupistettä. Liitteiden nimet merkitään sisällysluetteloon LIITTEET-otsikon alaotsikoiksi (LIITE 1 jne.). Liitteet tulee numeroida ja otsikoida. Sivujen numerot merkitään sivun oikeaan ylätunnisteeseen ilman pistettä. Sivunumerointiin lasketaan raportin kaikki sivut nimiölehdestä alkaen, mutta sivunumerot merkitään näkyviin vasta ensimmäistä johdantosivua seuraavalta sivulta alkaen. Juokseva sivunumerointi kattaa myös työn lähdeluettelon ja liitteet.
6 3 TIIVISTELMÄ Tiivistelmä laaditaan suomeksi ja lisäksi yhdellä vieraalla kielellä, tavallisesti englanniksi (abstract). Lukijan tulee saada tiivistelmästä selkeä kuva työn tavoitteista ja keskeisestä sisällöstä ilman, että hän perehtyy muuhun raporttiin. Tiivistelmän on katettava koko työn pääsisältö. Tiivistelmä on tärkeä apuneuvo tietoja etsittäessä. Usein sen perusteella myös päätetään, luetaanko työ. Tiivistelmä on itsenäinen, sellaisenaan ymmärrettävä lyhyt teksti. Suomenkielisen tiivistelmän suositeltava sanamäärä on noin 200 250 sanaa, ja sen tulee mahtua yhdelle liuskalle. Tiivistelmä ei ole referaatti eikä luettelo, vaan nopeasti luettava supistelma, jossa käytetään täydellisiä lauseita. Tiivistelmä on tekstilajina vakiintunut, mutta silti työn luonne vaikuttaa esitettäviin sisältöihin: tutkimusraportin ja toiminnallisen opinnäytetyöraportin tiivistelmät voivat siis erota sisältöalueiltaan. Tiivistelmän sisällöstä ilmenevät tyypillisesti - bibliografiset tiedot: tekijän nimi, työn nimi ja luonne, julkaisija, sivumäärä ja liitteiden määrä - työn luonne, aihe ja tarkoitus - aineisto, menetelmät ja tärkeimmät tulokset - päätelmät, merkittävyys, vaikutukset (arviointi), suositukset - asiasanat. Tiivistelmän tulee olla sanavalinnaltaan tarkka ja yksiselitteinen. Aikamuotona on yleensä imperfekti: Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää - -, Tutkimus osoitti, että - -. Yleispätevissä tuloksissa ja johtopäätöksissä käytetään preesensiä: Opinnäytetyön perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että - -. Työn kirjoittaja tai kirjoittajapari ei saa tulla esille tiivistelmän kielessä, joten yksikön tai monikon ensimmäistä persoonaa ei käytetä. Yleisesti asiat ilmaistaan passiivin, Työn aineisto valittiin - -, Tutkimuksen menetelmänä käytettiin - -, tai yksikön 3. persoonan avulla: Opinnäytetyö keskittyy - -, Opinnäytetyö osoitti - -. On suositeltavaa jakaa tiivistelmä kahdesta neljään kappaleeseen. Tiivistelmässä ei viitata itse raportin tekstiin tai lähteisiin eikä siinä käytetä sivuotsikoita, lyhenteitä tai symboleita, typografisia korostuksia, kuvioita tai taulukoita.
7 Tiivistelmän loppuun merkitään 3 7 asiasanaa, jotka kuvaavat opinnäytetyön keskeistä sisältöä. Tärkeimmät asiasanat tulee valita Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta (YSA), jonka verkkoversio on VESA-verkkosanasto osoitteessa http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html. Asiasanat luetellaan tärkeys- tai aakkosjärjestyksessä. Jos työn aiheen kannalta on tarpeellista, voi osa asiasanoista olla YSA:n ulkopuolelta. Tiivistelmät laaditaan valmiille verkossa oleville tiivistelmälomakkeille. Niissä käytetään riviväliä 1. Esimerkki tiivistelmästä on tämän raportointiohjeen liitteenä (liite 1).
8 4 TAULUKOT JA KUVIOT Raportissa on tärkeää suunnitella tarkoin sisällön havainnollistaminen. Havainnollistamisen avulla voidaan selventää monimutkaisia asioita tai esittää sellaisia sisältöjä, joiden ilmaiseminen tekstissä on hankalaa. Onnistunut havainnollistaminen helpottaa lukijan työtä ja luo vakuuttavuutta. Mikään itsetarkoitus havainnollistaminen ei kuitenkaan ole. Taulukot ja kuviot ovat taloudellinen ja tehokas havainnollistamistapa. Kuvioita ovat kaikki muut havainnollistamiskeinot paitsi taulukot. Jos työssä on paljon valokuvia tai muita kuvia, niitä voi nimittää sanalla kuva. Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan juoksevasti läpi työn omilla numerosarjoillaan, jos samaa havainnollistamiskeinoa on työssä useampi kuin yksi. Jokaiseen taulukkoon ja kuvioon on viitattava tekstissä sen numerolla: - - taulukosta 4 käy ilmi - -, - - ero ei ollut merkittävä (ks. kuvio 3). Tekstissä osoitetaan, mikä taulukossa tai kuviossa on tärkeää ja huomionarvoista tai mitä siitä voidaan päätellä, mutta turhaa taulukon tai kuvion tietojen toistamista tekstissä on vältettävä. Taulukoiden ja kuvioiden tulee olla tulkittavissa ilman varsinaista raporttitekstiä. Siksi kaikki taulukot ja kuviot on numeroinnin lisäksi otsikoitava. Taulukoissa on koko taulukon otsikon lisäksi oltava riittävän selkeät rivi- ja sarakeotsikot. Otsikon perään voi lisäksi tarvittaessa kirjoittaa selventävää lisätietoa. Kuvion otsikko kirjoitetaan kuvion alle, taulukon otsikko sen yläpuolelle. Jos taulukko tai kuvio ei ole tekijän itsensä laatima, otsikon perään merkitään alkuperäisen lähteen osoittava tekstiviite. Otsikko kursivoidaan ja sen jälkeen tulee piste. (Ks. kuvio 1.)
9 Kuvio 1. Ruokaympyrä (Finfood 2005). Taulukot on laadittava selkeiksi ja ulkoasultaan samantyyppisiksi läpi työn. Pystyviivat ovat useimmiten tarpeettomat. Kirjainkoko ja riviväli voivat taulukoiden ja kuvioiden yhteydessä olla pienemmät kuin muualla työssä. Taulukko 1 on esimerkki selkeästä ja havainnollisesta esittämistavasta. Taulukko 1. Opinnäytetyön aiheen löytyminen opiskelualoittain (%). Vastaajan opiskeluala Sosiaali- ja terveysala (n = 128) Liiketalous (n = 138) Yhteensä (n = 266) Ohjaajalta 28 10 18 Löysin aiheen itse 32 21 26 Työharjoittelupaikasta 0 58 33 Muualta työelämästä 36 3 17 Muualta 4 8 6 Yhteensä 100 100 100 Samaa asiaa ei tule esittää sekä taulukon että kuvion muodossa, vaan työn tekijän on valittava kulloinkin tarkoituksenmukaisin tapa. Taulukoiden ja kuvioiden määrän tulee olla sopusoinnussa tekstin kanssa: taulukolla tai kuviolla ei aloiteta lukua heti otsikon jälkeen eikä kahta kuviota tai taulukkoa panna aivan peräperää työhön. Kirjoittajan oma teksti ikään kuin asettaa taulukot ja kuviot kokonaisuuteen. Taulukot tai muu havaintoaineisto tulee sivun taitossa sijoittaa mahdollisimman lähelle sitä tekstin kohtaa, jossa siihen ensimmäisen kerran viitataan.
10 5 LÄHDEMERKINNÄT Työssä esitetyt tiedot on dokumentoitava. Opinnäytetyötä lukiessaan lukijan tulee koko ajan olla selvillä siitä, lukeeko hän parhaillaan opinnäytetyön tekijän omaa tekstiä vai lähteistä hankittua tietoa. Lähteitä voidaan käyttää tekstin kaikissa osissa paitsi tiivistelmässä. 5.1 Lähdeviitteet Harvardin lähdeviittausjärjestelmässä eli nimi-vuosijärjestelmässä lähdetiedon merkintä rakentuu tekstiviitteestä ja sitä vastaavasta lähteen tietojen kuvauksesta lähdeluettelossa. Tekstissä oleva lähdeviite merkitään lainatun, referoidun tai kommentoitavan aineksen perään kaarisulkeiden avulla: lähdeviitteeseen merkittäviä tietoja ovat tekijän sukunimi, lähteen julkaisuvuosi ja mahdollisesti sivunumerot: - - (Hakala 2004, 23-24). Tällainen viittaustapa painottaa asiaa. Tekijää painottavassa tavassa tekijän sukunimi nostetaan varsinaiseen tekstiin: Hakalan (2004, 23-24) mukaan opinnäytetyöprosessi - -. Johtolauseessa voidaan sanavalintojen avulla esittää tiedon varmuusaste ja sävy, esimerkiksi Hakala (2004) esittää - -, Hakala (2004) korostaa - - tai Hakala (2004) olettaa - -. Lähdeviitteestä on käytävä ilmi, mikä osa tekstistä pohjautuu viitattuun lähteeseen. Jos viittaus koskee vain yhtä virkettä, merkitään lähdeviite virkkeen sisään ennen pistettä: Asia on tällä tavoin (Heikkinen 2004). Jos viittaus koskee useampaa kuin yhtä virkettä, merkitään lähdeviite tämän tekstin osan (esim. kappaleen) loppupisteen jälkeen. Viitteeseen merkitään tällöin piste sulkujen sisään: Asia voi olla näin. Asia voi olla myös noin. (Heikkinen 2004.) Jos teoksella on useampi kirjoittaja, voidaan tekstiviitteessä käyttää lyhyempää ilmaisutapaa: - - opinnäytetyön kirjoittaminen on monivaiheinen prosessi (Hirsjärvi ym. 2003). Jos samalla kertaa viitataan useaan lähteeseen, ne merkitään aakkos- tai tärkeysjärjestyksessä ja erotetaan puolipisteellä. Viittauksen luonteen voi määrittää
11 vertausviitteiden avulla: ks. tarkemmin, vrt. kuitenkin, ainakin; osin poikkeava tieto. - - opinnäytetyöraportin ohjeet (ks. Herno ym. 2000; Hirsjärvi ym. 2003; vrt. Hakala 2004). Yleensä on käytettävä alkuperäislähteitä, ei ns. toisen käden lähteitä, joissa on referoitu alkuperäistä tutkimusta tai tekstiä. Jos toisen käden lähteen käyttö on välttämätöntä, tekstistä tulee näkyä, kenen ajatuksista on kysymys. Lähdeviitteeksi tulee opinnäytetyön kirjoittajan käyttämä lähde, joka merkitään lähdeluetteloon. Seuraavat esimerkit havainnollistavat vaihtoehtoisia merkintätapoja: Stafford-Clarkin (1969, 97) mukaan Freud piti ihmistä viettiolentona. McLuhanin esittämässä mallissa (ks. Pietilä 2004, 152) viestimet voidaan jakaa kuumiin ja kylmiin. Kurt Lewinin mukaan toimintatutkimuksen pitäisi johtaa yhteiskunnalliseen toimintaan (sit 1. Engeström 1995, 110) - - Yleensä opinnäytetyössä tulee kirjoittaa lähteistä omaksuttu tieto omin sanoin referoiden. Suoraa lainausta eli sitaattia tulee välttää. Sitä voi kuitenkin käyttää, jos esimerkiksi asian sanamuoto on erityisen olennainen tai tulkinnallinen. Jos sitaatti on lyhyt, se merkitään lainausmerkkeihin. Pitkä sitaatti (yleensä yli 4 riviä) sisennetään ja kirjoitetaan pienemmällä kirjasintyypillä tai rivivälillä, jolloin lainausmerkkejä ei tarvita. Lainatun tekstin jälkeen merkitään tekstiviite. Juholinin (2001, 18) määritelmän mukaan yhteisö tai organisaatio tarkoittaa mitä tahansa kokonaisuutta, jonka toiminnalla on jokin tarkoitus ja tavoitteet, jolla on tarvetta kertoa itsestään ja kommunikoida ympäristönsä kanssa. Asia on tällä tavoin, ja joskus myös tuolla tavoin (Heikkinen 2000, 15). Tyyli on tietyn vakion vaihtoehtoinen variaatio [- -]. Tyyli on suhteellinen käsite ja riippuu siitä, mitä vakiona, invarianttina, pidetään. (Saukkonen 2001, 190.) 5.2 Lähdeluettelo Lähdeluettelossa mainitaan aakkosjärjestyksessä kaikki ja vain ne lähteet, joihin tekstissä on viitattu. Lähdetiedot on ilmoitettava johdonmukaisesti ja niin tarkasti, että 1 Sit. = siteerattu eli lainattu.
12 lukija voi löytää käytetyn lähteen luettelossa annettujen tietojen avulla. Lähdeluettelomerkintä alkaa samalla sanalla kuin vastaava tekstiviite, useimmiten siis lähteen kirjoittajan sukunimellä. Lähdeluettelo otsikoidaan sanalla LÄHTEET. Jos selkeyden tai muun perustellun syyn takia on tarpeen, luettelo voidaan ryhmitellä käyttäen esimerkiksi alaotsikoita Julkaistut lähteet ja Julkaisemattomat lähteet. Julkaistuilla lähteillä tarkoitetaan tällöin sellaisia lähteitä, jotka ovat painettuina tai esimerkiksi Internetissä kaikkien saatavilla. Julkaisemattomia lähteitä ovat esimerkiksi yrityksen sisäiset materiaalit tai painamattomat opinnäytetyöt. Työn aineistona käytetyt aineslähteet ja varsinainen lähteenä käytetty kirjallisuus voidaan tarvittaessa erottaa Aineistolähteet- ja Kirjallisuus-alaotsikoiden avulla. Lähdeluettelo laaditaan seuraavien periaatteiden mukaan. Esimerkit havainnollistavat periaatteita, erilaisten lähteiden merkintää sekä välimerkkien käyttöä (ks. myös mallia liitteessä 2). Teoksesta mainitaan tekijä(t), julkaisuvuosi, teoksen nimi, suomentaja, julkaisusarja, kustantaja ja kustantajan kotipaikka. Tekijöistä mainitaan sukunimen lisäksi etunimen alkukirjaimet. Jos tekijöitä on useampia, kahden viimeisen väliin tulee &-merkki ja muut tekijät erotetaan toisistaan pilkulla. Jos painoksia on useita ja tieto löytyy vain tietystä painoksesta tai painosten sivunumeroinnit vaihtelevat, painos merkitään samassa muodossa kuin se on teoksessa. Alasilta, A. 2002 Verkkokirjoittajan käsikirja. Inforviestintä. Helsinki. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2000 Tutki ja kirjoita. 6., uudistettu laitos. Tammi. Helsinki. Saman kirjoittajan julkaisut merkitään julkaisuajankohdan mukaan vanhimmasta nuorimpaan. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut aakkostetaan otsikon mukaan ja erotetaan toisistaan lisäämällä julkaisuvuoden perään kirjain (esim. 2005a, 2005b). Jos tekijällä on tekijäkumppaneita, yksin kirjoitetut teokset sijoitetaan lähdeluetteloon ennen toisten kanssa kirjoitettuja.
13 Jos teoksessa on lueteltu usea julkaisupaikka, ensimmäisen mainitseminen riittää. Paikan nimi, samoin kuin painos tai muukin tieto, merkitään teoksessa käytetyllä kielellä. Lemke, J. L. 1993 Talking science: Language, learning, and values. 2nd ed. Ablex. New Jersey. Jos lähteenä on käytetty artikkelia, joka on julkaistu toimitetussa teoksessa eli kokoomateoksessa (antologia), merkitään lähdeluetteloon artikkelin kirjoittaja, julkaisuvuosi, artikkelin nimi, teoksen toimittaja(t), teoksen nimi, suomentaja, kustantaja ja kustantajan kotipaikka sekä sivut, joilla artikkeli teoksessa on. Lehtonen, J. 2000 Toimiva viestintä. Yrityksen aineetonta pääomaa. Teoksessa Pekka Aula & Salli Hakala (toim.), Kolmet kasvot: näkökulmia organisaatioviestintään. Loki-Kirjat. Helsinki, 187 210. Morris, M. 1990 Banality in Cultural Studies. In Patricia Mellencamp (ed.), Logics of Television. Indiana University Press. Bloomington, 163 181. Aikakauslehtiartikkeleista ilmoitetaan artikkelin kirjoittaja, julkaisuvuosi, artikkelin nimi, lehden nimi, vuosikerta eli volyymi ja numero sekä sivut, joilla artikkeli lehdessä on. Sanomalehtiartikkelista mainitaan vuosikerran ja numeron sijasta julkaisupäivä. Luukka, M.-R. 1993 Opiskeluessee tekstityyppinä. Virittäjä 97 (3), 408 410. Löf, M. 2004 Vain harva yritys pitää liikelahjoja tärkeinä. Savon Sanomat 28.10.2004, 17. Jos henkilötekijää ei ole mainittu lähteessä, lähdeluetteloon kirjoitetaan julkaisun, sarjan tai julkaisijan nimi, julkaisuvuosi, kustantaja ja kustantajan kotipaikka.
14 Tekijänoikeus 2000 Verkkodokumentti. Luettu 12.4.2005. Opetusministeriö. http://www.minedu.fi/opm/tekijanoikeus/index.html Tilastokeskus 2003 Suomen tilastollinen vuosikirja. Helsinki. Lakien ja asetusten merkinnässä viitataan varsinaiseen säädökseen. Lain käyttönimi voidaan mainita varsinaisessa tekstissä (esimerkiksi ammattikorkeakoululaki). L256/1995 Laki ammattikorkeakouluopinnoista. 3.3.1995. Sähköisten lähteiden merkintätavat eivät ole täysin vakiintuneet. Periaatteena on, että sähköiset julkaisut merkitään painettujen lähteiden mallien mukaan. Tärkeää on ilmoittaa dokumentin tekijä(t) sekä nimi tai otsikko, viestintyyppi, julkaisija tai kustantaja, julkaisuaika, viittaamisen ajankohta eli lukupäivämäärä sekä saatavuus ja verkko-osoite. Seuraavassa on joitakin vaihtoehtoisia merkintätapoja: Kielitoimiston sanakirja 2004 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. CD-ROM. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. Helsinki. Karvonen, E. 2004 Viihdekin luo poliittista imagoa. Verkkodokumentti. Luettu 19.9.2004. http://www.uta.fi/~tierka/viihdeimago.htm MAT 2004 = Mainonnan ja markkinointiviestinnän suunnittelijat MAT ry:n kotisivu. Verkkodokumentti. Luettu 20.9.2004. http://www.matry.net Neuvottelutaito 1993 Neuvottelutaito - Ekokonsultit, ideasta toimintaan. Video. Korkeakoulujen kielikeskus, Jyväskylän yliopisto. Jos lähteenä käytetty teksti on osa laajaa kokonaisuutta, ilmoitetaan tällöin emojulkaisu, kuten jonkin yhteisön kotisivusto, sekä osan sijainti emojulkaisussa eli
15 hakupolku. Jos osadokumentin url-osoite on hyvin monimutkainen tai pitkä, voi saatavuustiedoksi ilmoittaa emojulkaisun osoitteen; tällöin hakupolun kuvaus auttaa löytämään oikean dokumentin. Jos sivustossa on sisäinen hakukone, voi lähdetiedoissa opastaa, kuinka dokumentti etsitään sen avulla. Finfood Suomen ruokatieto 2005 Verkkodokumentti. Luettu 12.5.2005. Finfood > Tutkimukset ja artikkelit > Suomalaiset ravitsemissuositukset. http://www.finfood.fi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2005 Verkkodokumentti. Luettu 12.5.2005. Haku: Kirjoittajan apuvälineitä. http://www.kotus.fi Salo, K., Söderqvist, M. & Toikko, T. 2004 Ammattikorkeakoulujen artikkelimuotoinen opinnäytetyö. KeVer 4/2004. Ammattikorkeakoulututkimuksen verkkolehti. Luettu 6.6.2005. Kever > Arkisto > Kirjoittajat. http://www.piramk.fi/kever/kever.nsf Jos julkaisuaikaa ei ole tiedossa, julkaisuvuodeksi merkitään lukupäivämäärän vuosi. Jos dokumentin luonti- tai päivityspäivämäärä on tiedossa, silti myös lukupäivämäärä on mainittava. Onnela, T. & Suominen, J. 2002 Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin. Verkko-opas 27.3.2002. Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin laitos. Luettu 12.5.2005. http://www.utu.fi/hum/satakunta/digi/viittausopas/ Julkaisemattomien lähteiden merkinnässä on tärkeää ilmoittaa lähteen luonne ja laatu sekä mahdollisesti se, mistä lähde on saatavissa. Tällaisia ovat esimerkiksi monisteet, käsikirjat, esitteet tai muistiot. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä: Erätaika 2005 Savon Erämessut 5. 8.5.2005 Kuopiossa. Messuopas. Messujärjestäjien yhteystiedot: http://www.savoneramessut.fi
16 Opinnäytetyöryhmän muistio 2005 19.5.2005 Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business. Kuopio. Säilytteillä opinnäytetyön tekijällä. Opinnäytetöistä on mainittava myös oppilaitoksen tai yhteisön nimi sekä opinnäytteen laatu: Roikonen, A. 2005 PETRIFUN-brandi eli mielikuva PETRIFUN-tuotemerkistä. Tradenomin opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, Savonia Business. Kuopio. Yksittäiset suulliset lähteet, tiedonannot tms. voidaan merkitä lähdeluetteloon tai sitten vain pelkäksi tekstiviitteeksi, jossa lähde kuvataan, esimerkiksi: - - (puhelinkeskustelu Yritys Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Johtajan kanssa 1.4.2005).
17 6 RAPORTIN KIELI Hyvän ja selkeän tekstin taustalla ovat aina hyvät ja selkeät ajatukset. Raporttitekstin tulee ilmaista asiasisällöt mahdollisimman yksiselitteisesti ja kiinnostavasti. Opinnäytetyön kielen tulee olla taloudellista, täsmällistä ja järjestelmällistä. Erikoistermit ja käsitteet on määriteltävä. Tekstin tulee olla havainnollista ja loogista siten, että lukijan tulkinnan varaan ei jätetä mitään vaan hän voi vaivattomasti seurata kirjoittajan ajatusketjua. Muutoinkin opinnäytetyöraporttia kirjoitettaessa on ajateltava lukijakuntaa ja tekstin käyttötarkoitusta. Teksti keskittyy asiaan, ei kieleen eikä kirjoittajaan. Tämä pyrkimys häivyttää kirjoittajapersoona on johtanut siihen, että opinnäytetyöt usein suositellaan kirjoitettavaksi passiivissa. Passiivi (Kyselyssä selvitettiin - -) tai yksipersoonaiset ilmaukset (Korrelaatioista voi päätellä - -) ovatkin paikallaan varsinkin tiivistelmässä. Opinnäytetyössä voi käyttää myös 1. persoonaa, jos se on asiayhteydessä luonteva, kuten johdannossa ja päätännössä (Tarkastelen seuraavassa - -, Työskentelyn edetessä havaitsin - -) sekä projektimuotoisten ja toiminnallisten opinnäytetöiden raporteissa. Samoin aikamuotojen valinnassa tulee huolehtia luontevuudesta ja johdonmukaisuudesta. Esimerkiksi yleisistä periaatteista ja väittämistä kirjoitetaan preesensissä (A lisää B:tä, Käytettävyydellä tarkoitetaan - -), mutta erityistuloksista ja tutkimuksen kulusta imperfektissä (A lisäsi B:tä, Projektin lähtökohtana käytettiin - -). Kaikkiaan ilmaisuvalinnoissa tulee olla johdonmukainen läpi opinnäytetyöraportin. Opinnäytetyöraportissa käytetään täydellisiä lauseita, sen kieli on sujuvaa asiatyyliä ja teksti kaikin puolin uskottavaa ja vakuuttavaa. Kirjoittajan tulee pyrkiä hyvään yleiskieleen myös huolehtimalla, ettei opinnäytetyöhön jää kielivirheitä, huolimattomuusvirheitä eikä tyylipoikkeamia. Tekstin viimeistelyyn ja hiomiseen kannattaa panostaa. Luettavuuden ja ymmärrettävyyden varmistamiseksi voi pyytää koelukijoilta palautetta tekstin eri versioista.
18 LIITE 1 Tiivistelmämalli SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU SAVONIA BUSINESS Koulutusohjelma, suuntautumisvaihtoehto Matkailun koulutusohjelma, ruokapalvelujen liikkeenjohdon suuntautumisvaihtoehto Tekijä(t) Hakkarainen Satu Työn nimi Kädentaitojen oppiminen keittiöopetuksessa Työn laji Päiväys Opinnäytetyö 28.10.2004 Työn ohjaaja(t) Lehtori, kasvatustieteiden maisteri Määttälä Sinikka Sivumäärä 70 + 4 Toimeksiantaja Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin kädentaitojen oppimista ammatillisessa keittiöopetuksessa. Tavoitteena oli selvittää, miten kädentaitoja opitaan, mitkä tekijät oppimiseen vaikuttavat ja mitä merkitystä kädentaidoilla on keittiötyöskentelyssä. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena kahdella erilaisella kyselylomakkeella keväällä 2004. Kyselyyn vastasivat Savonia-Ammattikorkeakoulun, Savonia Business -yksikön ruokapalvelujen liikkeenjohdon toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat (n = 13) ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun kulinaarikulttuurin toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat (n = 14), sekä molempien yksiköiden ruokatuotannon opettajat (n = 3) ja Pohjois-Savon ammatillisen instituutin ruokatuotannon opettajat (n = 5). Tutkimuksen mukaan kädentaidot ovat olennainen osa tuloksellista keittiötyöskentelyä. Oppilaista 15 (n = 27) ja opettajista 5 (n = 8) oli sitä mieltä, että niihin ei kuitenkaan kiinnitetä riittävästi huomiota. Oppilaiden ja opettajien mukaan tehokkain oppimisen muoto on opettajajohtoinen oppiminen. Tämän tutkimuksen mukaan kädentaitoja opitaan parhaiten tekemällä erilaisia käytännön harjoitteita. Motivaatiolla katsotaan olevan oleellinen merkitys oppimisen kannalta. Hieman yli puolet oppilaista ja opettajista oli sitä mieltä, että aikaisemmat taidot huomioidaan riittävästi opetuksessa. Ainoastaan Rovaniemen oppilaista enemmistö ajatteli, että aikaisempia taitoja ei huomioida tarpeeksi. Aikaisemmilla taidoilla on suurempi merkitys oppilaiden kuin opettajien mielestä. Vastaajien mukaan tehokkain oppimisen apuväline on vieraileva alan ammattilainen, esimerkiksi kondiittori. Oppilaat korostivat, että kädentaitojen oppimisen yksi tärkeimmistä kehityskeinoista on perusharjoittelun lisääminen. Opettajat kaipasivat lisää resursseja opetukseen, jolloin mahdollistuisi mm. ryhmäkokojen pienentäminen. Lisäksi vastaajat pitivät tärkeänä palautejärjestelmän kehittämistä ja sitä, että esimerkiksi leikkuuharjoituksissa tehtäisiin suuria määriä. Vaikka tulokset eivät ole yleistämiskelpoisia, voidaan tuloksien perusteella päätellä, että keittiötyöskentelyn opetuksen alueella tulisi kiinnittää lisää huomiota kädentaitojen oppimiseen, opettamiseen ja tutkimiseen. Tätä työtä voidaan hyödyntää keittiötyöskentelyssä tarvittavien kädentaitojen opetuksen ja oppimisen suunnittelussa. Avainsanat: kädentaidot, oppiminen, opettaminen, keittiötyöskentely, motivaatio, sisäiset mallit, palaute Huomioitavaa
19 LIITE 2 Kirjallisuutta opinnäytetyön kirjoittajalle KIRJALLISUUTTA OPINNÄYTETYÖN KIRJOITTAJALLE Eco, U. 1995 Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Suomentanut Pia Mänttäri. Alkuteos Come si fa una tesi di laurea 1977. Vastapaino. Tampere. Hakala, J. T. 2000 Opinnäytetyö luovasti. Kehittämis- ja tutkimustyön opas. Gaudeamus. Helsinki. Hakala, J. T. 2004 Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Helsinki. Hatva, A. 1987 Visuaalinen viestintä. Teoksessa Annikki Väisänen (toim.), Tieteestä tiedottaminen. Tutkimustiedon ja tieteen yleistajuistamisen opas. Valtionhallinnon kehittämiskeskus. Helsinki, 65 79. Herno, L., Likitalo, H., Puhakka, P., Rissanen, R. & Tšokkinen, A. 2000 Tradenomin opinnäytetyö. Työprosessista raportiksi. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu. Kuopio. Karisto, A. & Seppälä, U.-M. 2004. Maukas gradu: valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Vastapaino. Tampere. Kemppainen, T. & Latomaa, T. 2002 Ensi askelia tieteen tiellä. Johdatus tiedonhakuun ja tieteelliseen kirjoittamiseen. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita ja katsauksia 5. Oulu. Saatavilla pdf-muodossa http://herkules.oulu.fi/isbn9514272471/ Koivula, U.-M., Suihko, K. & Tyrväinen, J. 2002 Mission: possible. Opas opinnäytteen tekijälle. 2. uudistettu painos. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja C, oppimateriaalit nro 1. Tampere.
20 Korpela, J. 1996 Kirjoita asiaa. Arkisen asiakirjoittamisen opas. Verkkodokumentti. Päivitetty 30.12.2002. Luettu 31.5.2005. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirj/index.html Kyrö, P. 2004 Tutkimusprosessi valintojen polkuna. Yrittäjyyskasvatuksen julkaisusarja 1/2004. Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Tampereen yliopisto. Parberry, I. 2000 How to present a paper in theoretical computer science: a speaker s guide for students. Verkkolehti. ACM SIGACT News 31 (1). http://hercule.csci.unt.edu/~ian/guides/postscript/speaker.pdf Rovasalo, A. 2002 Miten Internetin lähteisiin viitataan? Verkkojulkaisussa Aki Rovasalo, Tiedelehden toimittajan työkalupakki. Verkkodokumentti. Päivitetty 22.11.2004. Luettu 24.4.2005. http://www.helsinki.fi/people/aki.rovasalo/tiedelehti/73.html SFS 5831 1998 Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin tai niiden osiin. Suomen standardoimisliitto. Helsinki. Tirronen, K., Rautanen, T. & Ukskoski, L. 1998 Tutkijan julkaisuopas. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Espoo. Toivakainen, T. 2005 Kirjoita suomeksi, teekkari! Verkkodokumentti. Tampereen teknillinen yliopisto, Kielikeskus. Luettu 30.5.2005. http://kiepc10.cc.tut.fi/~suomi/index.html Tähti, H. & Rantala, I. (toim.) 1998 Lääketieteellinen viestintä. 2. uudistettu painos. Tampereen yliopisto. Tampere.