NURMIJÄRVEN JÄRVIEN VEDEN LAATU

NURMIJÄRVEN JÄRVIEN VEDEN LAATU 22-23 Valkjärven hoitokalastusta kesällä 23 Nurmijärven ympäristölautakunta 26

1 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 2 1. JOHDANTO... 3 2. NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIMENETELMÄT... 3 3. YLEISKUVAUS NURMIJÄRVEN JÄRVISTÄ... 4 4. SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 5 5. TUTKIMUSTULOKSET... 8 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)... 8 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)... 12 5.3. Sääksjärvi... 16 5.4. Vaaksinjärvi... 2 5.5. Valkjärvi... 23 5.5.1. Valkjärven kasviplankton... 28 Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina - 23 Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina - 23 Liite 3. Vuoden 22 ja 23 vesianalyysitulokset Liite 4. Valkjärven Mixox-hapetuksen vuosiraportti 22 Liite 5. Valkjärven Mixox-hapetuksen vuosiraportti 23 Liite 6. Vuoden 22 kasviplanktontutkimuksen tulokset

2 TIIVISTELMÄ Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuosina 22 ja 23 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. 22 oli poikkeuksellisen kuiva vuosi. Järvien vedenpinnat olivat selvästi tavanomaista alhaisemmalla tasolla. Kesä 22 oli keskimääräistä pidempi kun taas syksy oli poikkeuksellisen lyhyt. Järvet jäätyivät noin kuukauden keskimääräistä aikaisemmin. Vedenpinnat ja virtaamat pysyivät alkuvuonna 23 edelleen erittäin alhaisina. Toukokuun runsaat sateet paransivat vesitilannetta, mutta tilanne korjaantui vasta erityisesti sateisen joulukuun ansiosta ja järvien vedenpinnat nousivat vähitellen lähelle pitkäaikaisia keskiarvoja. Herustenjärvien happitilanne huononi selvästi vuoden 21 tilanteesta. Kevättalvella 23 hapen kyllästysaste oli koko vesipatsaassa varsin alhainen. Myös Herustenjärvien ph-arvo on edelleen varsin alhainen. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuosina 22 ja 23 hyvin edellisvuosien tasolla. Järven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien. Tällä hetkellä ph-arvo on lähellä neutraalia. Sääksjärven a- klorofyllipitoisuus on ollut viime vuosina aiempaa korkeampi. Vaaksinjärven happitilanne oli hyvin edellisvuosien kaltainen, vaikka kevättalvella 23 alusveden happipitoisuus jäikin selvästi edellisvuosia alemmaksi. Järven ph-arvossa ei ole vuosien välillä juurikaan eroa. Vaaksinjärvi voidaan luokitella a-klorofyllin ja ravinnepitoisuuden perusteella karuksi järveksi. Valkjärven molemmat hapettimet toimivat sekä kesällä 22 että kesällä 23. Järven happipitoisuus säilyi alusvedessäkin kohtuullisena edellisvuosiin verrattuna, ollen kuitenkin yhä varsin alhainen. Kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttäisi siis parantaneen Valkjärven happitilannetta. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuus kuvastavat edelleen reheviä oloja. Vuonna 22 tutkittiin Valkjärven kasviplanktonia. Alkukesällä kasviplanktonlajisto oli varsin monipuolinen, mutta elokuun loppupuolella sinilevien osuus biomassasta oli yli 9 %. Niin kasviplanktonin kokonaismäärä kuin biomassa olivat elokuun loppupuolella hyvin korkeita.

3 1. JOHDANTO Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuosina 22 ja 23. Uudet vesi- ja kasviplanktonanalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna aloitettua alusveden hapetusta. Kesällä otettiin käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti toinen Vesi-Eko Oy:ltä vuokrattu hapetin, joka on teholtaan kaksinkertainen vuodesta käytössä olleeseen ympäristölautakunnan omistamaan hapettimeen verrattuna. Vesi-Eko Oy on laatinut vuoden 22 ja 23 hapetuksista yhteenvedot, jotka ovat tämän raportin liitteinä. Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesä- ja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta - 21 laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristösuunnittelija Liisa Teräsvuori. 2. NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIMENETELMÄT Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta, Vaaksinjärvestä ja Sääksjärvestä otettiin vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Tällöin otettiin näytteet myös Valkjärvestä. Valkjärvestä otettiin lisäksi toiset näytteet talvella, ja kesällä järvi oli intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Vesinäytteitä otettiin kesällä noin kolmen viikon välein. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kolme kertaa vuodessa, vuonna 22 Sääksjärvestä otettiin myös a- klorofyllinäytteet kuusi kertaa touko-syyskuussa. Lisäksi Sääksjärvestä otettiin kaksi muuta a-klorofyllinäytettä vuonna 22 ja yksi a-klorofyllinäyte vuonna 23. Sääksjärvi kuuluu Suomen EUROWATERNET-seurantaverkostoon. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet kerran vuodessa loppukesällä niin vuonna 22 kuin 23. Valkjärvestä a- klorofylliä tutkittiin heinä-syyskuussa 22 ja 23 noin kolmen viikon välein. Valkjärvestä otettiin lisäksi viidet kasviplanktonnäytteet kesä-syyskuussa 22. Vuonna 23 ei otettu kasviplanktonnäytteitä. Kasviplanktonnäytteet ja vesinäytteet muista paitsi Sääksjärvestä on analysoitu Vesihydro Oy:n/SCC Viatek Oy:n vesilaboratoriossa. Sääksjärven tarkkailuanalyysit on tehnyt Suunnittelukeskus Oy. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1.

4 Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 3. YLEISKUVAUS NURMIJÄRVEN JÄRVISTÄ Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä-Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pintaalaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut

5 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä-Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 26 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 m syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 2 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja käyttökelpoisuudeltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. nläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 22 alkoi melko leutona ja sateisena. Huhtikuu 22 oli erittäin kuiva ja lämmin, ja lumet sulivat nopeasti. Vähäsateisuuden myötä kevään 22 tulvat jäivät alhaisiksi ja lyhytaikaisiksi. Vedet jatkoivat laskuaan ja pysyivät huomattavasti keskimääräistä alempina heinäkuuta lukuun ottamatta koko vuoden. Loppuvuodelle tultaessa Etelä-Suomessa virtaamat joissa olivat hyvin vähäisiä ja pienet purot kuivuivat kokonaan. Järvien vedenpinnat olivat jopa puoli metriä tavanomaista alhaisemmalla tasolla. Kaiken kaikkiaan vuosi 22 oli poikkeuksellisen kuiva vuosi. Sadannat Nurmijärvellä on esitetty liitteessä 1 sekä kuvissa 2, 3 ja 4. Helsinki-Vantaan lentoasemalla mitatut vuosien 23 kuukausittaiset ja vuosikeskilämpötilat on esitetty liitteessä 2.

6 Kuukausisadanta Nurmijärvellä 22 Sadanta mm/kk 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukausi Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 22. Kuukausisadanta Nurmijärvellä 23 Sadanta mm/kk 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuukausi Kuva 3. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 23.

7 sadanta Nurmijärvellä -23 Sadanta mm/a 9 8 7 6 5 4 3 2 1 2 21 22 23 Kuva 4. sadanta Nurmijärvellä vuosina 23. Kesän 22 kaikki kuukaudet olivat normaalia lämpimämmät ja pintavesien lämpötilat olivat lähes koko kesän keskimääräistä korkeammat. Lämmin sää jatkui vielä pitkälle syksyyn. Kesä olikin selvästi keskimääräistä pidempi kun taas syksy oli poikkeuksellisen lyhyt. Syyskuun alkupuolella oli vielä helteitä, mutta loppukuussa lämpötila laski selvästi ja lokakuun alku oli jo ennätyksellisen kylmä. Järvet jäätyivät Etelä-Suomessa jo lokakuun puolivälin jälkeen eli noin kuukauden keskimääräistä aikaisemmin. Kovista pakkasista ja vähäisestä lumesta johtuen jäät olivat keskimääräistä paksummat. Aikaisesta jäätymisestä johtuen jääpeitteisestä kaudesta muodostui tavanomaista pitempi. Tammikuu 23 oli koko maassa huomattavasti keskimääräistä kylmempi. Helmi- ja maaliskuu puolestaan olivat monin paikoin leutoja ja vähäsateisia. Vedenpinnat ja virtaamat pysyivät edelleen erittäin alhaisina. Toukokuun runsaat sateet helpottivat pitkään jatkunutta kuivuutta ja paransivat vesitilannetta, mutta useat suuret järvet olivat vieläkin ajankohdan keskiarvoa alempana. Vesitilanne korjaantui vasta erityisesti sateisen joulukuun ansiosta ja järvien vedenpinnat nousivat vähitellen lähelle pitkäaikaisia keskiarvoja. Kesäkuu 23 oli kylmä ja vesien lämpötilat tavanomaista alhaisempia. Heinäkuussa alkoi pitkä hellejakso, jonka seurauksena pintavedet lämpenivät useita asteita keskimääräistä lämpimämmiksi. Vedet viilenivät kuitenkin hyvin nopeasti hellekauden päätyttyä loppukesälle tyypillisiin lukemiin. Lokakuu 23 oli lämpötilaltaan Etelä-Suomessa keskimääräistä kylmempi, marras- ja joulukuu puolestaan olivat tavanomaista leudompia. Lopullisesti jääpeite tuli järviin vasta joulukuun puolivälissä, eli tavanomaista myöhemmin.

8 5. TUTKIMUSTULOKSET Järvien happitilanne talvella 22 23 muodostui Uudellamaalla ja Itä- Uudellamaalla aivan poikkeuksellisen huonoksi. Järvien aikainen jäätyminen ja syyskierron puutteellisuus syksyllä 22 sekä huono vesitilanne yhdessä kovan talven kanssa aiheuttivat laajaa happikatoa pienissä järvissä. Kalakuolemailmoituksia kirjattiin kaikkiaan 7 järvestä. Nurmijärven alueen järvissä ei kalakuolemia kuitenkaan todettu. Analyysitulokset vuodelta 22 ja 23 ovat liitteen 3 taulukoissa. 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) Itä-Herunen on Uudenmaan ympäristökeskuksen vuosille 2 23 tekemän käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävässä luokassa. Itä-Herusen happitilanne oli ollut kevättalvella 21 poikkeuksellisen hyvä (hapen kyllästysaste alusvedessä 85 %). Kevättalvella 22 alusveden hapen kyllästysaste oli enää 28 % ja kevättalvella 23 19 % (Kuva 5). Itä-Herunen, hapen kyllästysaste 12 1 Kyllästysprosentti 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 5. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herusessa oli havaittavissa fosfaattifosforipitoisuuden pieni kasvu kevättalvella 23, tosin fosfaattifosforipitoisuus pysyi edelleen varsin pienenä (6 µg/l). Ammoniumtyppipitoisuus kohosi huomattavasti selvemmin, ollen kevättalvella 23 alusvedessä 14 µg/l (Kuva 6).

9 Itä-Herunen, ammonium typpenä NH4-N µg/l 16 14 12 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 6. Ammoniumtyppipitoisuus Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu vuonna. Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo pysytteli vuosina 22 ja 23 edellisvuosien tasolla (Kuva 7). Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky neutraloida happamoittavia aineita oli edelleen huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. Itä-Herusessa alkaliteetti nousi kuitenkin hieman vuonna 23 edellisvuosien arvosta,mol/l arvoon,2,5 mmol/l. Itä-Herunen, ph 7,5 7 6,5 ph 6 5,5 5 4,5 4 199 2 21 22 23 Kuva 7. Veden ph-arvo Itä-Herusessa.

1 Itä-Herusen kokonaisfosforipitoisuus on ollut selvästi korkeampi kuin Länsi- Herusen. 2-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta ovat nousseet jälleen aiemmalle tasolle (Kuva 8 ja 9). Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Itä- Herunen vaikuttaisi lievästi rehevältä tai rehevältä järveltä. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 22 vain 9 ja vuonna 23 13 (Kuva 1). Jos kokonaisravinnesuhde on alle 1, typpeä pidetään minimiravinteena. Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17 niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesällä 22 ainakin osan aikaa typpi olisi ollut minimiravinne, kesällä 23 minimiravinne vaihteli. Itä-Herusessa a-klorofyllipitoisuus nousi loppukesällä 22 erittäin korkeaksi ollen mittaushetkellä 93 µg/l. Tämä kuvastaisi erittäin reheviä oloja. Kesällä 23 saatiin a-klorofyllin arvoksi 19 µg/l, joka kuvastaa reheviä oloja. Itä-Herunen, kokonaisfosfori 8 7 6 Kok. P µg/l 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 Kuva 8. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa.

11 Itä-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 9. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. Itä-Herunen, typpi/fosforisuhde 2 18 16 14 12 N:P 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 1. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa.

12 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Länsi-Herunen on Uudenmaan ympäristökeskuksen vuosille 2 23 tekemän käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävässä luokassa. Länsi-Herusen alusveden happitilanne oli Itä-Herusen tavoin kevättalvella 21 ollut poikkeuksellisen hyvä aikaisempiin vuosiin verrattuna (hapen kyllästysaste 52 %). Vuonna 22 alusveden happitilanne oli kevättalvella selvästi edellisvuotta huonompi (kyllästysaste 2 %) ja vuonna 23 hapen kyllästysaste oli vain 12 %. Loppukesällä 22 pintavesi oli hapen osalta ylikyllästynyt (kyllästysaste 117 %). Kevättalven 23 tilanteessa merkillepantavaa on, että jään alla pintavedessä hapen kyllästysaste oli ainoastaan 18 %, kun se yleensä on yli 5 % (Kuva 11). Länsi-Herunen, hapen kyllästysaste 14 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 11. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Länsi-Herusesta happi ei päässyt kokonaan loppumaan talvella 22 23, eikä siten ollut havaittavissa fosforin vapautumista sedimentistä veteen. Epäorgaanisen typen yhdisteiden suhteissa hapen vähäinen määrä oli havaittavissa. Hapellisissa olosuhteissa epäorgaaniset typen yhdisteet pyrkivät hapettumaan ammoniumtypestä NH 4 -N ensin nitriittitypeksi NO 2 -N ja edelleen nitraattitypeksi NO 3 -N. Päällysvedessä epäorgaaninen typpi esiintyy pääasiassa nitraattityppenä. Länsi-Herusessa kevättalvisin nitraattityppeä on vesipatsaassa viime vuosina ollut noin 15 µg/l. Kuitenkin kevättalvella 23 nitraattityppeä oli vesipatsaassa vain 25-29 µg/l. Sen sijaan ammoniumtyppipitoisuus oli selvästi normaalia korkeampi (yleensä noin 5 µg/l, vuonna 23 noin 15 µg/l) (Kuva 12).

13 Länsi-Herunen, ammonium typpenä 3 25 NH4-N µg/l 2 15 1 5 199 2 21 22 23 Kuva 12. Ammoniumtyppipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, ph 7,5 7 6,5 ph 6 5,5 5 4,5 4 199 2 21 22 23 Kuva 13. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi vuonna tehdyn kalkituksen myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 21 ph-arvo oli kuitenkin edellisinä vuosina mitattuja arvoja selvästi korkeampi (pintavedessä ph 6,2). Kevättalvella 22 veden ph painui vielä varsin happamaksi, mutta näyttäisi sen jälkeen nousseen hieman edellisvuosia korkeammalle tasolle (Kuva 13). Länsi-Herusen alkaliteetti on alhainen. Itä-Herusen tavoin tosin myös Länsi-

14 Herusessa alkaliteetti nousi kuitenkin edellisvuosien arvosta,mol/l vuonna 23 arvoon,3 -,4 mmol/l. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta taso on säilynyt viime vuosina melko samana (Kuva 14 ja 15). Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Länsi- Herunen vaikuttaisi lievästi rehevältä järveltä. Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. na 22 ja 23 kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli hieman edellisiä vuosia korkeampi (Kuva 16). Ohjeellisena arvona on pidetty, että jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Näin näyttäisi olleen vuosina 22 ja 23. Länsi-Herunen, kokonaisfosfori 12 1 Kok. P µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 14. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa.

15 Länsi-Herunen, kokonaistyppi 12 1 Kok. N µg/l 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 15. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. Länsi-Herunen, typpi/fosforisuhde 45 4 35 3 N:P 25 2 15 1 5 199 2 21 22 23 Kuva 16. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi- Herusessa. A-klorofyllipitoisuus mittaa lehtivihreällisten planktonlevien runsautta vedessä. Tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten järven rehevyystasoon. A-klorofyllipitoisuus kesällä 22 oli 16 µg/l ja kesällä 23 11,3 µg/l. Länsi- Herunen vaikuttaisi a-klorofylliarvojensa perusteella rehevältä järveltä.

16 5.3. Sääksjärvi Sääksjärvi on Uudenmaan ympäristökeskuksen vuosille 2 23 tekemän käyttökelpoisuusluokituksen mukaan erinomaisessa luokassa. Suunnittelukeskus Oy on laatinut vuosiraportit Sääksjärven ja Vihtilammin tarkkailusta vuosilta 22 ja 23. Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. veden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. vedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 22 Sääksjärven vedenkorkeus alitti syys-joulukuussa juoksutusluvan ylärajan, mutta vettä ei vuonna 22 juoksutettu lainkaan Vihtilammista Sääksjärveen. Mitatut vedenkorkeudet Sääksjärvestä olivat vuonna 23 alhaisimmillaan vuosien 23 tarkkailujaksolla. Vedenkorkeus alitti jokaisena kuukautena juoksutusluvan ylärajan, ja vettä juoksutettiin Vihtilammista Sääksjärveen toukokuussa 23. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuosina 22 ja 23 hyvin edellisvuosien tasolla, tosin kevättalvella 23 hapen kyllästysaste oli pintavedessä normaalia alempi (Kuva 17). Loppukesällä 22 vesi oli hapen osalta ylikyllästynyt (pintaveden kyllästysaste 115 %). Sääksjärvi, hapen kyllästysaste 14 12 Kyllästysprosentti 1 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 17. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 198-luvun lopulta lähtien ja näyttäisi nyt vakiintuneen arvojen ph 6 ja 7 välille (Kuva 18). Siten Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuosina 22 ja 23 arvojen,4,7 mmol/l välillä (Kuva

17 19). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella huonoksi tai välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. Sääksjärvi, ph ph 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 18. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. Sääksjärvi, alkaliteetti,14,12 Alkaliteetti mmol/l,1,8,6,4,2 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 19. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaisfosforipitoisuudessa on voimakasta vuosittaista vaihtelua (Kuva 2). Kokonaistypen taso näyttäisi vuosien varrella hieman nousseen (Kuva 21). Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella

18 Sääksjärvi vaikuttaisi karulta tai vain lievästi rehevältä järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 22 välillä 19 33 ja vuonna 23 välillä 33 49 (Kuva 22). Molempina vuosina fosfori vaikuttaisi olleen levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 2. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. Sääksjärvi, kokonaistyppi 8 7 6 Kok. N µg/l 5 4 3 2 1 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 21. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä.

19 Sääksjärvi, typpi/fosforisuhde 14 12 1 N:P 8 6 4 2 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 22. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Sääksjärvi, a -klorofylli 16 14 12 Chl-a µg/l 1 8 6 4 2 1979 1981 1983 21 23 Kuva 23. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2 ensimmäisen kerran yli 1 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 1 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Elokuun alussa 22 Sääksjärvessä mitattiin a-klorofylliarvo 1 µg/l ja syyskuussa 22 saatiin arvoksi 13 µg/l (Kuva 23). Vuonna 23 mitattiin a-klorofylli vain kerran. Tuolloin arvoksi saatiin 5,6 µg/l. A-klorofyllipitoisuus on noussut Sääksjärvessä viime vuosina

2 huolestuttavan paljon ja tulevina vuosina on syytä jatkaa sen kehityksen seuraamista. Sääksjärvellä tehtiin leväseurantaa vuosina 22 ja 23. Seurannassa ei havaittu leväkukintoja. 5.4. Vaaksinjärvi Vaaksinjärvi on Uudenmaan ympäristökeskuksen vuosille 2 23 tekemän käyttökelpoisuusluokituksen mukaan erinomaisessa luokassa. Vaaksinjärvessä oli loppukesällä 22 alusveden happipitoisuus edellisvuosia korkeampi (hapen kyllästysaste 21 %). Sitä vastoin keväällä 23 alusveden happipitoisuus jäi selvästi edellisvuosia alemmaksi hapen kyllästysasteen ollessa vain 1 % (Kuva 24). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. Vaaksinjärvi, hapen kyllästysaste 12 1 Kyllästysprosentti 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 24. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen. Syksyllä 23 ph-arvo jäi pintavedessä tavanomaista alemmaksi, saaden kuitenkin arvon 6,5 (Kuva 25). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti oli loppukesällä 21 ollut poikkeuksellisen korkea (,34 mmol/l). na 22 ja 23 alkaliteetti laski takaisin edellisvuosien tasolle (Kuva 26). Vuoden 21 korkea arvo johtui

21 mahdollisesti analysointivirheestä. Vaaksinjärven alkaliteetti voidaan luokitella tyydyttäväksi, vuonna 23 alkaliteetti oli osin jopa hyvä. Vaaksinjärvi, ph 8 7,5 7 ph 6,5 6 5,5 5 199 2 21 22 23 Kuva 25. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, alkaliteetti,4,35 Alkaliteetti mmol/l,3,25,2,15,1,5 199 2 21 22 23 Kuva 26. Vaaksinjärven alkaliteetti. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen ja järvi voitaisiin luokitella kokonaistypen ja fosforin määrän perusteella karuksi (Kuva 27 ja 28). Vaaksinjärvessä fosfori on selvästi levätuotantoa rajoittava ravinne (Kuva 29).

22 Vaaksinjärvi, kokonaisfosfori 25 2 Kok. P µg/l 15 1 5 199 2 21 22 23 Kuva 27. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärvi, kokonaistyppi 9 8 7 Kok. N µg/l 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 Kuva 28. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven a-klorofyllipitoisuus on erittäin alhainen. Loppukesällä 22 a- klorofyllipitoisuus oli 1,8 µg/l ja vuonna 23 puolestaan 2,3 µg/l. Vaaksinjärvi voitaisiin luokitella myös a-klorofyllin perusteella karuksi järveksi.

23 Vaaksinjärvi, typpi/fosforisuhde 18 16 14 12 N:P 1 8 6 4 2 199 2 21 22 23 Kuva 29. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. 5.5. Valkjärvi Valkjärvi on Uudenmaan ympäristökeskuksen vuosille 2 23 tekemän käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävässä luokassa. Valkjärveä on hapetettu vuodesta alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta alkaen kahdella hapettimella. Kesällä 22 molemmat hapettimet olivat toiminnassa, talvella 22-23 sitä vastoin hapetus toteutettiin yhdellä hapettimella. Toukokuun puolivälistä 23 alkaen oli jälleen toiminnassa kaksi hapetinta koko kesän ajan. Valkjärven hapetuksesta vuosilta 22 23 tehdyt raportit ovat liitteinä (Liite 4 ja 5). Valkjärveä on kunnostettu muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. na 22 ja 23 kuitenkin järven happipitoisuus säilyi alusvedessäkin kohtuullisena edellisvuosiin verrattuna, ollen silti yhä varsin alhainen (Kuva 3, 31 ja 32). Kesällä 22 alin mitattu hapen kyllästysaste oli 16 %, kesällä 23 puolestaan 2 %. Kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttäisi siis parantaneen Valkjärven happitilannetta. Valkjärvellä oli edellisvuosien tapaan havaittavissa runsaan kasviplanktontuotannon aiheuttamaa hapen ylikyllästystä päällysvedessä etenkin elokuun lopulla vuonna 22. Niin happi- kuin lämpötilatulokset

24 24.7.22 ovat erikoisia ja näytteenotto onkin todennäköisesti tapahtunut liian läheltä hapetuslaitteita. Valkjärvi, happitilanteen kehitys vuonna 22 16 14 Kyllästysprosentti 12 1 8 6 4 7 m 2 26.2.22 27.3.22 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Päivämäärä Kuva 3. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 22. Näytteenotto 24.7.22 on tapahtunut todennäköisesti liian läheltä hapetuslaitteita. Valkjärvi, happitilanteen kehitys vuonna 23 14 Kyllästysprosentti 12 1 8 6 4 2 7 m 23.1.23 31.3.23 2.7.23 23.7.23 13.8.23 4.9.23 24.9.23 Päivämäärä Kuva 31. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 23.

25 Valkjärvi, hapen kyllästysaste 25 Kyllästysprosentti 2 15 1 5 196 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 199 22 Kuva 32. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 33). Fosforitaso on kuitenkin edelleen varsin korkea. Kokonaisfosforin ja typen pitoisuuksien perusteella Valkjärvi vaikuttaisi rehevältä tai lievästi rehevältä järveltä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 22 välillä 16 2 ja vuonna 23 välillä 15 22 (Kuva 35). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 1 17, molemmat ravinteet voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Valkjärvellä fosfori näyttäisi ajoittain olleen minimiravinteena, mutta ajoittain taas niin fosfori kuin typpi olisi voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus nousi niin loppukesällä 22 kuin 23 noin 26 µg/l (Kuva 36). Se kuvastaa reheviä oloja.

26 Valkjärvi, kokonaisfosfori Kok. P µg/l 8 7 6 5 4 3 2 1 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1982 199 2 22 Kuva 33. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. Valkjärvi, kokonaistyppi 25 2 Kok. N µg/l 15 1 5 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 Kuva 34. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä.

27 Valkjärvi, typpi/fosforisuhde 1 9 8 7 6 N:P 5 4 3 2 1 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 21 23 Kuva 35. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai 31.7. arvon 185. Valkjärvi, a -klorofylli 5 45 4 35 Chl-a µg/l 3 25 2 15 1 5 199 2 21 22 23 Kuva 36. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 22 veden ph oli pintavedessä loppukesällä korkeimmillaan jopa 9,4, vuonna 23 korkein mitattu ph-arvo pintavedessä oli 8,1 (Kuva 37). Alkaliteetti pysyi hyvin edellisvuosien tasolla, lukuun ottamatta vuotta 21, jolloin arvojen korkeus johtui todennäköisesti analysointivirheestä.

28 Valkjärvi, ph 1 9,5 9 8,5 ph 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 196 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 199 22 Kuva 37. Veden ph-arvo Valkjärvessä. 5.5.1. Valkjärven kasviplankton Valkjärven kasviplanktonlajistoa tutkittiin Valkjärvellä kesällä 22. Kasviplanktontutkimuksen tulokset on esitetty kuvissa 38 43 ja liitteessä 6. Kuvassa 44 on vertailtu vuosien 22 tuloksia. Ensimmäisellä näytekerralla 26.6.22 kasviplanktonlajisto oli varsin monipuolinen. Kasviplanktonin kokonaismäärä ja biomassa olivat suhteellisen pieniä, koska suurikokoisten ja runsaana esiintyvien kevätlajien populaatiot olivat jo taantuneet. Kasviplanktonlajisto oli heinäkuussa edelleen varsin monipuolinen, mutta sinilevien osuus biomassasta oli jo hieman yli 6 prosenttia. Kasviplanktonin kokonaismäärä ja biomassa olivat edelleen suhteellisen pieniä. Elokuun puolivälissä sinilevien biomassa oli kasvanut edelleen, mutta niiden osuus biomassasta säilyi kuitenkin heinäkuun tasolla. Sinilevien jälkeen biomassaltaan seuraavaksi suurin ryhmä olivat panssarilevät. Lukumäärältään panssarilevät olivat kuitenkin pieni ryhmä. Kasviplanktonin kokonaismäärä oli edelleen suhteellisen pieni, mutta biomassa oli jo reilut 17 µg/l. Elokuun loppupuolella niin kasviplanktonin kokonaismäärä kuin -biomassa olivat hyvin korkeita. Sinilevien osuus biomassasta oli yli 9 prosenttia. Syyskuun näytteenottokerralla kokonaisbiomassa ja lukumäärä olivat taas jo laskeneet elokuun puolivälin tasolle. Sinilevien osuus biomassasta oli edelleen lähes 8 prosenttia.

29 Valkjärvi, kasviplanktonin biomassa 22 Biomassa µg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Päivämäärä Cyanophyta sinilevät Cryptophyta nielulevät Dinophyta panssarilevät Chromophyta Chlorophyta viherlevät Muut Kuva 38. Kasviplanktonin biomassa Valkjärvessä vuonna 22. Sinilevien biomassa 28.8. oli 5363 µg/l. Valkjärvi, kasviplanktonin kokonaisbiomassa 22 Biomassa µg/l 7 6 5 4 3 2 1 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Päivämäärä Kuva 39. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa Valkjärvessä vuonna 22.

3 Valkjärvi, kasviplanktonin biomassan prosentuaalinen jakauma 22 % 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 26.6.2 24.7.2 14.8.2 28.8.2 19.9.2 Päivämäärä Cyanophyta sinilevät Cryptophyta nielulevät Dinophyta panssarilevät Chromophyta Chlorophyta viherlevät Muut Kuva 4. Kasviplanktonin biomassan prosentuaalinen jakauma Valkjärvessä vuonna 22. Valkjärvi, kasviplanktonin lukumäärä 22 1 Lukumäärä kpl/l 9 8 7 6 5 4 3 2 1 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Päivämäärä Cyanophyta sinilevät Cryptophyta nielulevät Dinophyta panssarilevät Chromophyta Chlorophyta viherlevät Muut Kuva 41. Kasviplanktonin lukumäärä Valkjärvessä vuonna 22.

31 Valkjärvi, kasviplanktonin kokonaislukumäärä 22 16 14 Lukumäärä kpl/l 12 1 8 6 4 2 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Päivämäärä Kuva 42. Kasviplanktonin kokonaislukumäärä Valkjärvessä vuonna 22. Valkjärvi, kasviplanktonin lukumäärän prosentuaalinen jakauma 22 % 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Päivämäärä Cyanophyta sinilevät Cryptophyta nielulevät Dinophyta panssarilevät Chromophyta Chlorophyta viherlevät Muut Kuva 43. Kasviplanktonin lukumäärän prosentuaalinen jakauma 22.

32 Valkjärvi, kasviplanktonin biomassa -22 18 Biomassa µg/l 16 14 12 1 8 6 4 2 3.6. 24.6. 15.7. 5.8. 25.8. 15.9. 23.6. 19.7. 4.8. 25.8. 15.9. 27.6.21 18.7.21 8.8.21 27.8.21 19.9.21 26.6.22 24.7.22 14.8.22 28.8.22 19.9.22 Cyanophyta sinilevät Cryptophyta nielulevät Dinophyta panssarilevät Chromophyta Chlorophyta viherlevät Muut Päivämäärä Kuva 44. Kasviplanktonin biomassa Valkjärvessä vuosina 22. Pitkän aikavälin tarkastelussa kasviplanktonin biomassa saavutti vuonna 22 selvästi korkeammat arvot kuin edellisenä vuonna. Kuitenkin vuonna kasviplanktonin biomassa oli huomattavasti vuotta 22 korkeampi.