KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013

KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 Janne Raunio & Jani Kirsi ISSN 1458-8064

TIIVISTELMÄ Tämä julkaisu käsittelee Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kalataloudellista tarkkailua vuodelta 2013. Tarkkailu koostui Kymijoen verkko- ja sähkökoekalastuksista, kalojen käyttökelpoisuustutkimuksista, Kymijoen koeravustuksista, nahkiaissaaliin kirjanpidosta, smolttitutkimuksista sekä Kymijoen alaosan kalastustiedustelusta. Kymijoen verkkokoekalastusten perusteella alueen Voikkaa-Inkeroinen kalastossa oli alueellisia eroja, jotka liittyivät joen rehevyystason eroihin. Yksikkösaaliiden erot selittyivät lähinnä kiisken ja joidenkin särkikalojen (mm. särki ja pasuri) runsastumiseen kuormitetuilla alueilla. Viitteellisen tila-arvion perusteella kalayhteisöjen erot vertailualueen ja kuormitettujen alueiden välillä olivat enimmillään yhden tilaluokan verran. Vuonna 2013 nahkiaisten nousuhuippu ajoittui lokakuun lopulle. Aikaisempina vuosina ensimmäinen nousuhuippu on tyypillisesti ollut jo syyskuun alussa. Yksikkösaaliiden perusteella vuosi 2013 oli kohtalainen. Kymijoen koeravustuksissa täplärapuja tavattiin kolmella alueella viidestä (Kuusankoski, Myllykoski ja Pernoonkosket). Myllykosken ja Pernoon raputiheydet olivat kohtalaisia ja Kuusankosken harvat. Haukien ja ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat korkeimmat Kuusankoskella ja Kotkan edustalla. Käyttökelpoisuuden raja-arvo (4 pg/g) ei kuitenkaan ylittynyt millään alueella. Kymijoen alaosan neljän koskialueen sähkökoekalastuksissa tavattiin yhteensä 11 lajia. Runsaslukuisimmat lajit olivat lohi, särki, kivennuoliainen ja seipi. Kesän vanhoja (ikä 0+) lohen poikasia tavattiin runsaimmin Pernoonkoskelta sekä Langinkosken länsipuolen koealoilta. Poikastiheydet olivat suurimmillaan noin 25 kpl/aari. Smolttitutkimuksissa lohen vaelluspoikasia arvioitiin vaeltaneen joelta merelle n. 12 600 kpl. Kymijoen alaosan kalastustiedustelun perusteella vapaa-ajan kalastajien kokonaissaalis vuonna 2013 oli vajaa 40 000 kg. Lohta, taimenta ja kirjolohta saatiin vuonna 2013 saaliiksi yhteensä n. 10 000 kg ja 3700 kpl. Muista lohikaloista harjusta arvioitiin saadun hieman yli 200 kpl ja vaellussiikaa n. 1000 kpl. Yleisimpien saalislajien, eli ahvenen, särjen ja hauen yhteenlasketut saaliit olivat noin 27 000 kg ja 65 000 kpl.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2 2.1 Verkkokoekalastukset 2 2.2 Nahkiaistutkimukset 2 2.3 Kalojen ja rapujen käyttökelpoisuustutkimukset 3 2.4 Koeravustukset 3 2.5 Sähkökoekalastukset 3 2.6 Smolttitutkimukset 3 2.7 Kymijoen alaosan kalastustiedustelu 4 3 TULOKSET 4 3.1 Verkkokoekalastukset 4 3.2 Nahkiaistutkimukset 6 3.3 Kalojen ja rapujen käyttökelpoisuustutkimukset 7 3.4 Koeravustukset 9 3.5 Sähkökoekalastukset 10 3.6 Smolttitutkimukset 12 3.7 Kymijoen alaosan kalastustiedustelu 13 4 TULOSTEN TARKASTELU 16 VIITTEET 17 LIITTEET LIITE 1 Kalastustiedustelulomake LIITE 2 Kalojen ja rapujen dioksiini- ja furaanianalyysien tulokset

1 JOHDANTO 9.10.2014 Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kuormittajilla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Jätevesien vaikutuksia Kymijoen ja merialueen kalakantoihin ja kalastukseen seurataan Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelmaa tarkistettiin vuoden 2012 alussa (Raunio 2012), ja se on voimassa vuodet 2012 2016. Kalataloustarkkailuun osallistuvat seuraavat kuormittajat: 1. UPM-Kymmene Oyj ja Solvay Chemicals Finland Oy 2. Kemira Chemicals Oy 3. Kouvolan kaupunki Mäkikylän ja Akanojan jätevedenpuhdistamoiden osalta 4. UPM Myllykoski 5. Stora Enso Publication Papers Oy Ltd ja Stora Enso Ingerois Oy yhteisesti Anjalan paperitehtaan ja Inkeroisten kartonkitehtaan jätevesien osalta 6. Kotkamills Oy Kotkan tehtaiden jätevesien osalta. (Ennen Laminating Papers Oy ja Stora Enso Publication Papers Oy Ltd) 7. Kymen Vesi Oy Mussalon sekä Halko- ja Huhdanniemen jätevedenpuhdistamoiden osalta 8. Sunilan Puhdistamo Oy jätevesien osalta 9. Tuike Finland Oy (vain merialueen kalastustiedustelu) 10. Sandvikin lohi, Kalankasvatuslaitokset, Pyhtää (vain merialueen kalastustiedustelu) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 1

2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Verkkokoekalastukset Kymijoen alaosan kalaston rakennetta selvitettiin Nordic-yleiskatsausverkoilla. Verkko on kooltaan 30 m pitkä ja 1,5 m korkea. Verkko koostuu 12 eri harvuisesta ja 2,5 m levyisestä kaistaleesta. Verkon paneleiden solmuvälit (mm) ja langan paksuudet järjestyksessä ovat seuraavat: Solmuväli mm 43 19,5 6,25 10 55 8 12,5 24 15,5 5 35 29 Lanka mm 0,20 0,15 0,10 0,12 0,23 0,10 0,12 0,15 0,15 0,10 0,16 0,16 Koekalastusalueita oli Kymijoella yhteensä kuusi: Voikkaa, Kuusankoski, Keltti, Kouvola (Mäkikylä), Myllykoski ja Inkeroinen. Kymijoen koekalastusalueista ylin näytepiste (Voikkaa) toimi vertailualueena viidelle kuormitetulle alueelle. Kullakin alueella verkot laskettiin satunnaisiin paikkoihin, joilta tutkittiin 0-3 m syvyysvyöhykkeen lajistoa. Pyyntiponnistus koealaa kohti oli viisi verkkovuorokautta. Saaliista laskettiin verkko- ja solmuvälikohtaisesti lajien kappalemäärät ja kokonaisbiomassat. Yksikkösaaliita (kpl ja g/verkkovrk.) vertailtiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Parittaisissa vertailuissa käytettiin Tukeyn testiä. Kymijoen kuormitettujen koealojen kalaston rakennetta verrattiin Voikkaan vertailualueeseen yksikkösaaliiden (kpl ja g/koeverkko) ja särkikalojen osuuksien perusteella (Rask ym. 2009). Viitteellinen tila-arvio tehtiin vertaamalla vertailualueiden saaliita (odotettu arvo) kuormitettujen alueiden havaittuihin saaliisiin. 2.2 Nahkiaistutkimukset Kymijokeen nousevien nahkiaisten kutuvaelluksen ajoittumista ja nahkiaissaaliita seurattiin saaliskirjanpidon avulla. Saaliskirjanpidon palautti kolme kalastajaa, joista yksi kalasti joen itähaaralla ja kaksi länsihaaralla. Aineistosta laskettiin keskimääräinen yksikkösaalis pyyntiponnistusta kohden (kpl/merta/pyyntitunti). Vuoden 2013 päivittäisiä yksikkösaaliita verrattiin myös vuosien 2007 2012 aineistoihin parittaisten näytteiden T-testillä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

2.3 Kalojen ja rapujen käyttökelpoisuustutkimukset Vuonna 2013 kalojen käyttökelpoisuustutkimuksissa oli vuorossa kalojen ja rapujen dioksiini- ja furaanitutkimukset. Näytteet analysoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Kuopiossa. Kalanäytteet (ahven ja hauki) toimitettiin pakastettuina laboratorioon. Näytealueita oli Kymijoella kolme (Voikkaa, Kuusankoski-Keltti ja Tammijärvi) ja merialueella kaksi (Kotkan edusta ja Ahvenkoskenlahti). Molemmista näytelajeista muodostettiin kokoomanäyte viidestä yksilöstä, josta analyysi tehtiin. Rapuja pyydettiin Kuusankoskelta ja Voikkaalta. Kummaltakin alueelta kerättiin yhteensä kymmenen yksilön sakset, joista myös tehtiin kokoomanäyte. 2.4 Koeravustukset Rapuja pyydettiin elokuussa viideltä alueella Kymijoessa (Kuusankoski, Myllykoski, Inkeroinen, Hirvivuolle ja Pernoo). Pyydyksenä käytettiin EVO-tyyppistä mertaa. Kullakin alueella käytettiin 20 merran pyyntiponnistusta ja yhden vuorokauden pyyntiaikaa. 2.5 Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastukset suoritettiin elo-syyskuussa 2013. Koekalastuksia tehtiin neljällä koskialueella: Piirteenkoski, Ahvio, Pernoo ja Langinkoski. Piirteenkoskea lukuun ottamatta kullakin koskialueella kalastettiin kaksi erillistä koealaa. Laitteina käytettiin Hans Grassl:n valmistamia aggregaattikäyttöisiä sähkökoekalastuslaitteita. Kultakin koealalta pyrittiin kalastamaan noin 100 m 2 :n suuruinen alue. Koealat kalastettiin kolmen poistopyynnin menetelmällä (Junge & Libosvarsky 1965). Saaliiksi saadut kalat nukutettiin, jonka jälkeen ne mitattiin ja punnittiin. Lohikalat mitattiin ja punnittiin yksilöllisesti, muiden lajien osalta mitattiin kokonaispaino ja laskettiin yksilömäärä. 2.6 Smolttitutkimukset Kymijoen alaosan vaelluspoikastutkimuksia jatkettiin vuonna 2013 ns. smolttiruuvin avulla. Ruuvi asennettiin huhtikuun lopulla ja pyynti päättyi kesäkuun alussa. Pyyntijakson aikana pyydyksen kokemisväli oli kaksi tai kolme päivää. Saaliiksi saadut lohen ja taimenen poikaset mitattiin ja punnittiin. Muista lajeista laskettiin yksilömäärät. Smolttimäärien arvioinnissa hyödynnettiin merkintä-takaisinpyynti menetelmää (Seber 1973), jossa merkittyjä kaloja edustivat istutetut kalat, joiden määrät saatiin Kaakkois-Suomen ELYkeskukselta. Koska smolttiruuvin saaliissa ei ollut yhtään luonnonkudusta peräisin olevaa taimenen smolttia, voitiin smolttimääriä arvioida vain lohen osalta. Osa istutetuista kaloista laskettiin joen itä- ja länsihaarojen yläpuolelle, jolloin itähaaraan päätynyt istukasmäärä arvioitiin Mikkolan ym. (2009) tutkimuksen mukaan; eli 40 % itähaaraan ja 60 % länsihaaraan. Summasta vähennettiin edelleen Korkeakosken haaran kautta vaeltaneiden kalojen osuus: 60 % Koivukosken haaraan ja 40 % Korkeakosken haaraan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 3

2.7 Kymijoen alaosan kalastustiedustelu Kymijoen alaosan (Kouvola-merialue) vapaa-ajan kalastajien kalansaaliita, kalastusta ja kalastusta haittaavia tekijöitä selvitettiin kalastustiedustelulla. Joen alaosalla on erityislupaalueita, ja alueita joilla voi kalastaa vain läänikohtaisella luvalla. Edelleen erityislupaalueiden välillä on suuria eroja siinä, miten lupia myydään ja miten luvista ja saaliista pidetään kirjaa. Koko joen alaosaa koskevaa tiedustelua ei siten pystytty tekemään väestörekisteripohjaisella postitiedustelulla. Kouvolan (Voikkaa-Inkeroinen) ja joen länsihaaran tiedustelu toteutettiin väestörekisteriperusteisena tiedusteluna. Otoskoko oli Kouvolan alueella 1000 taloutta ja länsihaaralla 500 taloutta. Kokonaissaaliiden arviot saatiin suhteuttamalla otantajoukon saaliit koko aluekohtaisiin asukasmääriin. Otantaan luettiin mukaan vakituiset taloudet ja mökkiläiset. Tiedustelulomake (Liite 1) lähetettiin talouden vanhimmalle. Erityislupa-alueiden saaliita selvitettiin myytyjen lupien ja kalastajien ilmoittamien vuosisaaliiden perusteella. Osalla erityislupa-alueista oli myös saaliskirjanpito (mm. Korkeakoski), joita hyödynnettiin kokonaissaaliiden arvioinnissa. Ahvenkoskenlahtea ei otettu mukaan tiedusteluun, sillä alueelle myydyistä luvista, kalastajien yhteystiedoista taikka saaliista ei ollut saatavilla tietoa. 3 TULOKSET 3.1 Verkkokoekalastukset Kymijoen verkkokoekalastuksissa joen kuudelta koealueelta tavattiin yhteensä 13 kalalajia. Kappalemääräisissä saaliissa yleisimmät lajit olivat ahven, särki, pasuri ja kiiski (Kuva 1). Kuormitetuilla alueille yleistyivät etenkin kiisken, särjen ja pasurin yksikkösaaliit. Massamääräisesti tarkasteltuna keskeisimmät saalislajit olivat särki, lahna, ahven, pasuri ja kuha (Kuva 2). Erot kalaston rakenteessa tulivat massamääräisissä yksikkösaaliissa selvemmin esille kuin kappalemääräisissä saaliissa. Tilastollisessa tarkastelussa koealueiden yksikkösaaliissa ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä eroja. Tosin massamääräisissä saaliissa ero oli suuntaa antava (p = 0,07). Viitteellisen tila-arvion perusteella Kuusankosken ja Akanojan koealueiden kalasto ei eronnut Voikkaan vertailualueen kalastosta (Kuva 3). Sen sijaan Mäkikylän ja Inkeroisten välisellä alueella kalasto erosi lievästi tai kohtalaisesti Voikkaan vertailuyhteisön kalastosta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

Kuva 1. Kymijoen verkkokoekalastusten aluekohtaiset lajikohtaiset kappalemääräiset yksikkösaaliit (kpl/koeverkko, keskiarvo). Kuva 2. Kymijoen verkkokoekalastusten aluekohtaiset lajikohtaiset massamääräiset yksikkösaaliit (g/koeverkko, keskiarvo). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 5

Kuva 3. Kymijoen aluekohtaiset, kalaston rakenteeseen perustuvat tila-arviot. Värien selitykset: tumman sininen = ei eroa vertailuyhteisöön ja vaalean sininen = lievä ero. 3.2 Nahkiaistutkimukset Kirjanpitokalastajat aloittivat nahkiaisen pyynnin elokuun puolivälissä. Nahkiaisten ensimmäinen nousuhuippu ajoittui syyskuun alkuun (Kuva 4). Vuonna 2013 suurimmat saaliit saatiin kuitenkin lokakuun lopussa. Vuosien 2007 2013 yksikkösaaliiden vertailu osoitti, että päiväsaaliissa oli selviä vuosienvälisiä eroja (p < 0,0001, Kuva 5). Kohtalaisia tai huonoja saalisvuosia ovat olleet vuodet 2009 2010 ja 2013. Vuodet 2008 ja 2012 ovat olleet tähänastisen seurannan parhaita saalisvuosia. Kuva 4. Kirjanpitokalastajien nahkiaissaaliin kehitys syksyllä 2013 (keskiarvo, kpl/merta/vrk). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

Kuva 5. Kirjanpitokalastajien keskimääräinen nahkiaissaalis (kpl/merta/vrk) vuosina 2007-2013. 3.3 Kalojen ja rapujen käyttökelpoisuustutkimukset Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen haukien dioksiini- ja furaanipitoisuudet jäivät selvästi käyttökelpoisuuden raja-arvo 4 pg/g alle (Kuva 6, Liite 2). Haukien pitoisuudet olivat korkeimmat Kuusankoskella ja Kotkan edustalla. Mikäli Voikkaan vertailualueen voidaan olettaa edustavan taustatasoa, oli saastuneimpien alueiden pitoisuudet tähän nähden noin nelinkertaiset. Ahvenista mitatut pitoisuudet vaihtelivat alueellisesti samalla tavoin kuin haukien, eli suurimmat pitoisuudet olivat Kuusankoskelta ja Kotkassa pyydetyissä kaloissa, ja pienimmät Voikkaan vertailualueen kaloissa (Kuva 7). Ero suurimpien ja pienimpien pitoisuuksien välillä oli yhdeksänkertainen. Vuoden 2012 tarkkailussa havaittiin Ahvenkoskelta pyydetyissä hauissa korkeita elohopeapitoisuuksia (Raunio & Pönkä 2013). Ahvenkosken näytekaloista analysoitiin myös vuonna 2013 elohopeapitoisuudet, jolla pyrittiin vahvistamaan edellisvuoden poikkeavat tulokset. Tulosten perusteella kalojen elohopeapitoisuudet olivat kuitenkin melko pieniä (Liite 2). Vuonna 2012 kaloista havaitut poikkeuksellisen korkeat pitoisuudet olivat ilmeisesti seurausta varsin paikallisesta pitoisuuksien noususta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 7

Kuva 6 Kymijoen ja sen edustan merialueen haukien dioksiini- ja furaanipitoisuudet vuonna 2013 (viiden yksilön kokoomanäyte). Käyttökelpoisuuden raja-arvo on 4 pg/g tuorepainossa. Kuva 7. Kymijoen ja sen edustan merialueen ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet vuonna 2013 (viiden yksilön kokoomanäyte). Käyttökelpoisuuden raja-arvo on 4 pg/g tuorepainossa. Kymijoen rapujen dioksiini- ja furaanipitoisuuksia mitattiin vuonna 2013 ensimäistä kertaa velvoitetarkkailuun liittyen. Rapuja pyydettiin Kuusankoskelta ja Myllykoskelta. Käyttökelpoisuuden raja-arvo 4 pg/g ylittyi Kuusankoskelta pyydetyissä ravuissa (Kuva 8). Sen sijaan Myllykoskelta pyydetyissä ravuissa pitoisuudet olivat pieniä. Pitoisuuksien ero Voikkaan ja Myllykosken välillä oli noin kolminkertainen. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

Kuva 8. Kymijoen rapujen dioksiini- ja furaanipitoisuudet vuonna 2013. Käyttökelpoisuuden rajaarvo on 4 pg/g. 3.4 Koeravustukset Kymijoen viiden alueen koeravustuksissa täplärapua tavattiin kaikilta muilta koealueilta paitsi Hirvivuolteelta ja Inkeroisista (Kuva 9). Tulokset olivat näiltä osin yhteneväiset vuoden 2012 tulosten kanssa. RKTL:n tekemän luokittelun mukaan Myllykosken ja Pernoonkosken raputiheydet olivat kohtalaisia ja Kuusankosken harvat. Rapujen keskipituuksissa ei ollut kuitenkaan merkittäviä alueiden välisiä eroja (Kuva 10). Kuva 9. Kymijoen koeravustusalueiden keskimääräiset yksikkösaaliit (kpl/merta). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 9

Kuva 10. Kymijoen koeravustusalueiden täplärapujen keskipituudet (mm). 3.5 Sähkökoekalastukset Kymijoen alaosan neljän koskialueen sähkökoekalastuksissa tavattiin yhteensä 11 lajia (Kuva 11). Runsaslukuisimmat lajit olivat lohi, särki, kivennuoliainen ja seipi. Biomassoina tarkasteltuna koskien valtalajit olivat taimen, lohi, särki, made ja kivisimppu (Kuva 12). Lohen kesän vanhoja (ikä 0+) poikasia tavattiin runsaimmin Pernoonkoskelta sekä Langinkosken länsipuolen koealoilta (Kuva 11). Vanhempia lohen poikasia (ikä > 1+) oli runsaimmin Langinkosken koealoilla. Taimenen kesän vanhoja poikasia oli runsaimmin Ahvion ja Langinkosken koealoilla. Vanhempia taimenen poikasia tavattiin vain Pernoonkoskelta. Harjuksen poikasia tavattiin Ahvion ja Pernoonkoskelta. Piirteenkoski oli tutkituista koskialueista ainoa, jolta ei tavattu lainkaan lohikaloja. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

Kuva 11. Kymijoen alaosan koskien kalatiheydet (kpl/aari) sähkökoekalastusten perusteella arvioituna. Kuva 12. Kymijoen alaosan koskien kalabiomassa (kpl/aari) sähkökoekalastusten perusteella arvioituna. Pitkän aikavälin tarkastelussa lohikalojen tiheydet olivat tutkituilla koskilla melko tavanomaiset (Kuva 13). Tarkkailuhistorian suurimmat yksilötiheydet on havaittu vuosina 2005 2006 ja 2009 2010. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 11

Kuva 13. Kymijoen alaosan koskien lohikalojen tiheydet (kpl/aari) vuosina 2005-2013. 3.6 Smolttitutkimukset Smolttiruuvin saalis keväällä 2013 oli yhteensä 212 kalaa, joista lähes 80 % oli lohia. Eri kalalajeja oli yhteensä viisi (taimen, lohi, särki, nahkiainen ja pasuri). Laji- ja yksilömäärät olivat edellisvuosia pienemmät. Vuoden 2013 aineistossa luonnonlohia oli 7 kpl, mutta luonnonkudusta peräisin olevia taimenia ei ollut saaliissa lainkaan. Näin ollen taimenen poikasmääriä ei voitu laskea. Petersen-estimaatin perusteella smolttiruuvin ohitti 6450 lohen smolttia (95 %:n luottamusväli: 0-24509 kpl). Näitä lukuja on kuitenkin korjattava huomioiden joen länsihaaraa ja Korkeakosken haaraa pitkin vaeltaneet luonnonpoikaset sekä ruuvin alapuolisten koskialueiden (mm. Langinkoski) poikastuotto. Jotta korjaus voidaan tehdä, on ensin arvioitava kuinka suuri osuus poikastuotantoaloista sijaitsee joen eri haarautumiskohtien ylä- ja alapuolilla. Apuna voidaan käyttää Rinteen ym. (2007, 2009) esittämiä koskialuekohtaisia poikastuotantoaloja. Rinne ym. (2007) arvioivat, että Koivukosken ja Korkeakosken yläpuolella olisi n. 73 ha poikastuotantoalaa, ja patojen alapuolella 20 ha. Huomioiden kalojen vaelluskäyttäytyminen eri jokihaarojen välillä, 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

voidaan arvioida smolttiruuviin yläpuolella olevan potentiaalista tuotantoalaa n. 45 ha. Tämän ohella tuotantoalaa on vielä Korkeakosken haaralla, Huumanhaaralla ja Langinkoskella yhteensä n. 8 ha, joiden mahdollinen smolttituotanto ei päädy ruuvin saaliiseen. Koivukosken patojen alapuolisten koskialueiden poikastuotto on todennäköisesti myös suurempaa kuin yläpuolisilla alueilla, joten näiden alueiden tuottoa on painotettava. Tässä arviossa oletettiin patojen alapuolisten alueiden tuoton olevan kaksinkertainen yläpuolisiin alueisiin nähden (ks. Kuva 11). Edellä mainitut seikat huomioiden voidaan arvioida, että koko Kymijoen lohen smolttituotanto oli vuonna 2013 n. 12 600 kpl. 3.7 Kymijoen alaosan kalastustiedustelu Kymijoen alaosalla kalastaneiden kokonaissaalis oli n. 39 400 kg ja 82 500 kpl. Saalis jakautui eri lajien suhteen siten, että massamääräisistä saaliista eniten saatiin haukea, särkeä ja ahventa (Kuva 14). Lohikaloista eniten saatiin lohta (n. 3800 kg ja 665 kpl). Taimenen ja kirjolohen massamääräiset saaliit olivat melko lähellä toisiaan (n. 3200/2900 kg sekä 903/2100 kpl). Kappalemääräisesti tarkasteltuna ahven ja särki olivat selvästi yleisimmät saalislajit noin 70 %:n osuudella (Kuva 15). Valtaosa Kymijoen alaosan saaliista saatiin vapavälinein (Kuva 16). Vapakalastuksen osuus pyyntiponnistuksesta oli suurin, sillä erityislupa-alueilla on sallittu vain viehe- ja/tai perhokalastus. Näiden alueiden pyyntiponnistusta ei kuitenkaan pystytty arvioimaan. Joella kalastetaan melko aktiivisesti myös katiskoilla, harvoilla verkoilla (solmuväli > 50 mm) sekä syötti-/iskukoukuilla. Kuva 14. Kymijoen alaosan vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden suhteelliset osuudet massamääräisistä saaliista. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 13

Kuva 15. Kymijoen alaosan vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden suhteelliset osuudet kappalemääräisistä saaliista. Kuva 16. Kymijoen alaosan (Kouvolan alue ja joen länsihaara) vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja niiden osuus kokonaispyyntiponnistuksesta. Erilaisista haittatekijöistä kalastajat nostivat esiin kummallakin tiedustelualueella vedenpinnan korkeuden vaihtelun, pyydysten likaantumisen, vedenlaadun (mm. sameus), jätevedet ja vähäarvoisten kalojen runsauden. Vähiten haittaa oli kalastajien mukaan vesiliikenteestä tai liian voimakkaasta kalastuksesta (Kuva 17). 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

Kuva 17. Eri ongelma- ja haittatekijöiden vaikutus kalastoon ja kalastukseen Kouvolan alueella ja joen länsihaaralla. Erilaisia ihmistoiminnan vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen tiedusteltiin toisessa osiossa, jossa kalastajia pyydettiin vertaamaan jätevesikuormittajien, maa- ja metsätalouden sekä vesirakentamisen kalastovaikutuksia. Jätevesikuormittajien osalta eniten haittaa nähtiin aiheutuvan UPM:n Kymintehtaan jätevesistä (Kuva 18). Kouvolan alueella kuormittajien haitat arvioitiin useimmiten kohtalaisiksi tai vähäisiksi. Kymijoen länsihaaralla jätevesikuormittajien merkitys koettiin samalla tavoin kohtalaisiksi/vähäisiksi. Huomattavien haittojen osuus vastauksissa oli kuitenkin pienempi kuin Kouvolan alueella. Vastaavasti maa- ja metsätalouden haitta koettiin joen länsihaaralla suuremmaksi. Molemmilla alueille vesirakentaminen arvioitiin kuitenkin merkittävimmäksi haittatekijäksi (Kuva 18). Kuva 18. Eri ongelma- ja haittatekijöiden vaikutus kalastoon ja kalastukseen Kouvolan alueella ja joen länsihaaralla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 15

4 TULOSTEN TARKASTELU Kymijoen verkkokoekalastusten perusteella Kouvolan alueen (Voikkaa-Inkeroinen) kalastossa oli alueellisia eroja, jotka liittyivät joen rehevyystason eroihin. Yksikkösaaliiden erot olivat suhteellisen pieniä, ja selittyivät lähinnä kiisken ja joidenkin särkikalojen (mm. särki ja pasuri) runsastumiseen kuormitetuilla alueilla. Viitteellisen tila-arvion perusteella kalayhteisöjen erot vertailualueen ja kuormitettujen alueiden välillä olivat enimmillään yhden tilaluokan verran. Joen nykyinen jätevesikuormitus ei yksin vastaa havaituista eroista, vaan ne liittyvät suurelta osin joen historialliseen kuormitukseen, kalaston hitaaseen elpymiseen veden- ja pohjanlaadun kohentuessa sekä hajakuormitukseen. Kirjanpitokalastajien päiväkohtaisissa nahkiaissaaliissa todettiin selviä vuosienvälisiä eroja. Vuonna 2013 nahkiaisten nousuhuippu ajoittui lokakuun lopulle. Aikaisempina vuosina ensimmäinen nousuhuippu on tyypillisesti ollut jo syyskuun alussa. Vuosienvälinen vaihtelu nahkiaismäärissä ja nousun ajoittumisessa voi olla yhteydessä mm. vallinneisiin sääoloihin ja virtaamiin. Yksikkösaaliiden perusteella vuosi 2013 oli kohtalainen. Kymijoen koeravustuksissa täplärapuja tavattiin kolmella alueella viidestä (Kuusankoski, Myllykoski ja Pernoonkosket). Tulokset olivat siten yhdenmukaiset vuoden 2012 tarkkailun kanssa. Myllykosken ja Pernoon raputiheydet olivat kohtalaisia ja Kuusankosken harvat. Rapujen keskipituuksissa ei kuitenkaan ollut alueellisia eroja. Haukien ja ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat korkeimmat Kuusankoskella ja Kotkan edustalla. Käyttökelpoisuuden raja-arvo (4 pg/g) ei kuitenkaan ylittynyt millään alueella. Mikäli Voikkaan vertailualueen voidaan olettaa edustavan taustatasoa, oli saastuneimpien alueiden pitoisuudet tähän nähden moninkertaiset. Kymijoen alaosan neljän koskialueen sähkökoekalastuksissa tavattiin yhteensä 11 lajia. Runsaslukuisimmat lajit olivat lohi, särki, kivennuoliainen ja seipi. Kesän vanhoja lohen (ikä 0+) poikasia tavattiin runsaimmin Pernoonkoskelta sekä Langinkosken länsipuolen koealoilta. Poikastiheydet olivat suurimmillaan noin 25 kpl/aari. Tämä vastaa Kymijoen alaosan patojen alapuolisten koskialueiden pitkän aikavälin (2000 2012) keskimääräisiä poikastiheyksiä. Kokonaisuutena tarkasteltuna poikastiheydet olivat kuitenkin keskimääräistä pienemmät. Smolttitutkimuksissa lohen vaelluspoikasia arvioitiin vaeltaneen joelta merelle n. 12 600 kpl. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vastaava arvio vuodelle 2013, joka perustui 1+ poikasten tiheyksiin, oli n. 9000 kpl. Vuonna 2007 smoltteja arvioitiin olleen n. 40 000 kpl, joten myös vaelluspoikasten määrät olivat vuonna 2013 melko pieniä. Kymijoen alaosan kalastustiedustelun perusteella vapaa-ajan kalastajien kokonaissaalis vuonna 2013 oli vajaa 40 000 kg. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2003 saalisarvio oli n. 86 000 kg, ja vuonna 1999 n. 76 000 kg. Erot eri vuosien saalisarvioissa liittyvät pääosin eroihin tiedustelun toteutuksessa. Käytetyimmät pyyntimuodot ja 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014

yleisimmät saalislajit ovat kuitenkin olleet samoja kuluneen 15 vuoden aikana. Lohta, taimenta ja kirjolohta saatiin vuonna 2013 saaliiksi n. 10 000 kg ja 3700 kpl. Muista lohikaloista harjusta arvioitiin saadun hieman yli 200 kpl ja vaellussiikaa n. 1000 kpl. Yleisimpien saalislajien, eli ahvenen, särjen ja hauen saaliit olivat noin 27 000 kg ja 65 000 kpl. VIITTEET Mikkola, J., Ruuhijärvi, J. & Ikonen, E. 2009. Kymijoen lohen vaelluspoikasten alasvaellusreitit ja voimalaitostappiot. Riistan- ja kalantutkimus, 16 s. Rask, M., Ruuhijärvi, J. & Vehanen, T. 2009. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu valmistui. Suomen Kalastuslehti 1: 26-30. Raunio, J. 2012. Kymijoen ja sen edustan merialueen kalataloudellinen velvoitetarkkailusuunnitelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Raunio, J & Pönkä, J. 2013. Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2012. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no. 232/2013. Rinne, J., Tapaninen, M. & Vähänäkki, P. 2007. Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet. Maa- ja metsätalousministeriö 83/2007, 66 s. Rinne, J., Tapaninen, M. & Malin, M. 2009. Kymijoen läntisen haaran koski- ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet. Maa- ja metsätalousministeriö 86/2009, 42 s. Seber, G. A. F. 1973. The estimation of animal abundance and related parameters. London, Griffin. 506 s. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 241/2014 17

Vastatkaa seuraaviin kysymyksiin. Jos ette kalastanut vastatkaa kuitenkin ensimmäiseen kysymykseen. Vastauksenne ja tiedustelun palauttaminen on tärkeää, vaikka ette olisi kalastanut tai saalis oli vähäinen. 1. Kalastitteko te tai kalastiko joku ruokakunnastanne vuonna 2013 Kymijoella (rasti oikea kohta)? Kyllä Ei Jos ette kalastanut, teidän ei tarvitse jatkaa! 2. Millä alueella kalastitte pääasiassa (osakaskunta tai alue)? 3. Arvioikaa seuraavien kalalajien saaliita pääasiallisella kalastusalueellanne viimeisten 3 vuoden aikana saaliit saaliit ei en osaa heikentyneet kasvaneet muutosta sanoa Harjus...... Kuha...... Hauki...... Lohi...... Ahven...... Kirjolohi...... Siika...... Toutain...... Taimen...... 4. Arvioikaa seuraavien ongelma- tai haittatekijöiden merkitystä sillä alueella, jolla pääasiassa kalastitte vuonna 2013. (ympyröikää lähinnä oikeaa oleva vaihtoehto) Alue, jota vastaukset koskevat: Ei haittaa Vähäinen haitta Kohtalainen haitta Huomattava haitta En osaa sanoa 1. Pyydysten likaantuminen 1 2 3 4 5 2. Kalojen makuvirheet 1 2 3 4 5 3. Vedenpinnan korkeuden vaihtelu 1 2 3 4 5 4. Jätevedet 1 2 3 4 5 5. Valikoiva kalastus 1 2 3 4 5 6. Ilkivalta 1 2 3 4 5 7. Levähaitat 1 2 3 4 5 8. Vähäarvoisten kalalajien runsaus 1 2 3 4 5 9. Vesiliikenne 1 2 3 4 5 10. Vedenlaatu (mm. sameus) 1 2 3 4 5 11. Liian voimakas kalastus 1 2 3 4 5 12. Lupien saanti hankalaa 1 2 3 4 5 13. Muu. Mikä? 1 2 3 4 5 5. Arvioikaa seuraavien tekijöiden vaikutuksia Kymijoen kalastoon ja kalastukseen. LIITE 1 Ei haittaa Vähäinen haitta Kohtalainen haitta Huomattava haitta En osaa sanoa 1. UPM-Kymmene, Kuusankoski 1 2 3 4 5 2. Akanojan jätevedenpuhdistamo, Kuusankoski 1 2 3 4 5 3. Mäkikylän jätevedenpuhdistamo, Kouvola 1 2 3 4 5 4. Stora-Enso, Inkeroinen 1 2 3 4 5 5 Halko- ja Huhdanniemen jätevedenpuhdistamot 1 2 3 4 5 6. Maa- ja metsätalous 1 2 3 4 5 7. Vesirakentaminen (esim. padot) 1 2 3 4 5

6. Arvioikaa ruokakuntakohtaiset kilosaaliit pyydyksittäin ja pyyntitiedot vuonna 2013 pääasiallisella kalastusalueellanne (HUOM! KG) Pyydyksiä kerralla pyynnissä keskimäärin (kpl)? Siika Taimen Lohi Kuorre (norssi) Turpa Harjus Kirjolohi Särki Lahna Säyne Toutain Hauki Made Ahven Kuha Ankerias? Pyydys PYYNTITIEDOT Montako kertaa pyydykset koettiin? (kalastuskerrat, ARVIOITU SAALIS LAJEITTAIN (kiloina) VUONNA 2013 verkko alle 25 mm kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg verkot solmuvälin mukaan verkko 25 40 mm kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg verkko 40 50 mm kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg verkko yli 50 mm kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg rysä tai loukku kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg pitkäsiima kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg muut pyydykset katiska kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg syötti /iskukoukku kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg uistin/virveli/perho kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg pilkki/onki kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg muu, mikä? kpl kpl kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg kg MALLI (allaoleva kalastaja oli saanut kolmella tiheällä verkolla ja kahdella kokemiskerralla 3 kg ahventa ja 2 kg särkeä) verkko alle 25 mm 3 kpl 2 kpl kg kg kg kg kg kg kg 2kg kg kg kg kg kg 3 kg kg kg kg

LIITE 2.1

LIITE 2.1

LIITE 2.1

LIITE 2.1

LIITE 2.1

LIITE 2.2

LIITE 2.2

LIITE 2.2

LIITE 2.2

LIITE 2.2

LIITE 2.3