Helena Helve NUTTU NUORISOTYÖN JA NUORISOTUTKIMUKSEN MAISTERIKOULUTUS: OHJEITA GRADUSEMINAARIIN JA GRADUN KIRJOITTAMISEEN

Helena Helve NUTTU NUORISOTYÖN JA NUORISOTUTKIMUKSEN MAISTERIKOULUTUS: OHJEITA GRADUSEMINAARIIN JA GRADUN KIRJOITTAMISEEN Arvoisa graduntekijä, tähän oppaaseen on koottuna joitakin graduntekoon liittyviä vinkkejä ja ohjeita. Gradun voi tehdä monella tapaa, josta syystä tämän vihkosen ohjeet ja neuvot ovat suhteellisen yleisluontoisia. Oppaan lopussa on myös kirjallisuusluettelo, johon on koottu hyödyllisiä opinnäytetyön tekemistä tukevia teoksia. Gradunteko on mukavaa puuhaa. Työn edetessä kiinnostus omaa aihetta kohtaan yleensä vain lisääntyy ja työpäivät kuluvat nopeasti intensiivisen puurtamisen merkeissä. Innostusta, onnea ja menestystä graduntekoon! Aiheen valinta Aiheen löytäminen omaan pro graduun vaatii hieman aktiivisuutta. Gradun aihetta on hyvä kypsytellä itsekseen. Oman kiinnostuksen kohteita ei pidä vähätellä, vaan kannattaa rohkeasti hakeutua niiden suuntaan. Seminaarin ohjaajalle(jille) on kertynyt vankka kokemusperäinen tieto siitä millainen aihe ottaa onnistuakseen. Aiheen tulisi olla sopivan kokoinen gradua ajatellen. Toisin sanoen, aiheen käsittelemiseen tarvittavat voimavarat, aika ja työn määrä on suhteutettava gradulle asetettuihin vaatimuksiin. Aiheen tulisi myös olla tutkittava siinä mielessä, että aihepiiristä on löydettävissä sellaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin on gradun puitteissa mielekästä etsiä vastauksia. Aihetta pohdittaessa kannattaa muun ohella pitää silmällä aiheen ajankohtaisuutta tai yhteiskunnallista merkitystä työllistymistä tai työtä silmällä pitäen. Vanhoihin graduihin on hyödyllistä tutustua. Niistä voi ottaa mallia monissa käytännön kysymyksissä. On myös syytä varmistaa, ettei joku toinen ole tehnyt gradua valitsemastasi aiheesta. Seminaarityöskentely Gradun tekemisen voit aloittaa jo nyt. On hyvä, jos olet jo opintojen alusta lähtien kypsytellyt gradun aihetta. Opintojen kuluessa tutustutaan myös erilaisiin teorioihin ja metodeihin, joita voi

tarkastella erityisellä gradusilmällä. Toisaalta vaikka gradun aihe ei olisi selkiytynyt vielä, ei ole syytä huoleen. Seminaarissa autetaan kaikkia opiskelijoita gradun aiheen ja erilaisten lähestymistapojen etsimisessä. Seminaarityöskentely on prosessi, jonka kuluessa omaa tutkielmaa työstetään. Alustavista ideoista hiotaan seminaarissa ensin tutkimustehtävä. Tämän jälkeen pohditaan tilanteen mukaan pareittain, pienryhmissä tai joukolla miten kukin etenee työssään mielekkäällä tavalla. Ideana on synnyttää keskustelua, joka hyödyttää kaikkia seminaariin osallistuvia. Ensimmäisessä kokoontumisessa käsitellään jo yleensä alustavia tutkimussuunnitelmia ja keskustellaan tutkielmien aihepiireistä alustavasti. Jos teet gradua työn ohessa, on hyvä myös keskustella aiheesta työnantajan kanssa. Pro gradun aiheen voi valita suhteellisen vapaasti, joten opiskelijat saavat paljon vastuuta omasta työstään. Seminaariin voi valmistautua lukemalla ajankohtaista kirjallisuutta ja erilaisia tutkimusoppaita. Seminaarissa kukin opiskelija esittelee vuorollaan omaa työtään. Ensimmäinen tehtävä on tutkimussuunnitelma. Seminaari kulminoituu esitelmään, jossa on mahdollista käsitellä jotakin tulevan tutkielman aihepiiriä tai osa aluetta. Esitelmän laajuus on noin 20 30 sivua. Teknisesti esitelmä toteutetaan samalla tavalla kuin pro gradu työkin. Esitelmässä käytetään viittaustekniikkaa ja siihen liitetään lähde ja kirjallisuusluettelo. Esitelmän tekemisestä saat tarkemmat ohjeet seminaarin vetäjältä. Jokainen toimii myös jonkun toisen työn opponenttina. Seminaarin päättyessä on tavoitteena, että tutkielma on valmis tai sen kirjoittaminen jatkuu välittömästi. Tutkielma on 40 opintopisteen laajuinen opinnäytetyö, joten se on mahdollista saattaa valmiiksi seminaarin aikana tai lyhyemmässäkin ajassa. Seminaarin tarkoituksena on auttaa opiskelijaa tekemään mahdollisimman hyvin tutkielmansa. Seminaariin kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta siitä saatava hyöty olisi mahdollisimman suuri. Seminaarin tavoitteena on harjaantuminen kriittiseen ajatteluun ja keskusteluun sekä perehtyminen tutkimustyöhön. Mikä on gradu? Pro gradu on maisterin tutkintoon liittyvä opinnäytetyö, joka osoittaa perehtyneisyyttä tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, tutkielman aihepiirin tuntemusta sekä kykyä tieteelliseen viestintään. Gradu on opiskelijan itsenäinen työnäyte. Sen tarkoituksena on itsenäisen tiedon tuottaminen ja jäsentäminen. Gradun ei siis tarvitse välttämättä olla tieteellinen läpimurto, mutta sen on oltava itsenäisen ajattelun tulos. Gradun voi tehdä myös parityönä tai ryhmän osana, mutta tällöinkin siitä on selvästi käytävä ilmi yksittäisen opiskelijan osuus. Perustellusta syystä pro gradu tutkielma voi olla myös artikkelimuotoinen. Tämäntyyppisen tutkielman tekemistä voi harkita tehtäväksi esim. silloin, kun opiskelija on selvästi suuntautunut tutkijanuralle. Ohjaajan ja opiskelijan suhde 2

Seminaarin johtajan (ja mahdollisen assistentin) odotetaan osallistuvan pro gradun suunnitelman tekoon ja hänellä/heillä tulee olla aikaa ohjata työtä käytännössä sekä seurata työn edistymistä. Graduohjausta annetaan pääosin seminaarissa ja ohjaajan kanssa erikseen sovittavilla vastaanotoilla. Gradu on ohjattu harjoitustyö, mikä tarkoittaa sitä, että seminaarin vetäjä ja assistentit ohjaavat tutkielman tekoa. He lukevat gradun käsikirjoituksen, neuvovat tieteellisessä kirjoittamisessa ja korjaavat asiavirheitä. Ohjaajien tehtävä ei kuitenkaan ole gradun tai sen osien uudelleenkirjoittaminen, koska gradu on opiskelijan itsenäinen työ. Graduohjaajien on hyvä olla tietoinen opiskelijan aikataulusta, jotta työn tarkastamiseen jäisi riittävästi aikaa (siihen on varattava noin 2 3 viikkoa). Hae ajoissa apua hankalilta tuntuvissa kohdissa. Lähes kaikilla opiskelijoilla tulee eteen hetkiä, jolloin gradunteko ei tunnu sujuvan, mutta tätä ei pidä pelästyä. Gradua ohjaavan professorin lisäksi seminaariassistentti/tentit ja maisteriohjelman lehtori(t) auttavat mielellään myös opiskelijoita graduun liittyvissä kysymyksissä. On parempi kysyä apua kuin odottaa, että asiat korjaantuisivat itsestään. Tutkimussuunnitelma ja ajankäytön suunnitelma Seminaarissa aiheen työstämisen pohjalta laaditaan tutkimussuunnitelma, jossa esitetään lyhyesti seuraavat asiat: 1 Johdanto (tutkimuksen tausta, lähtökohdat ja aihepiirin täsmennys) 2 Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja kysymyksenasettelu 3 Ajan, paikan ja tutkittavan kohteen rajaus ja lähestymistavan hahmottelu 4 Aineiston hankkimiseen liittyvät suunnitelmat, aineiston kuvailu ja aikaisempi tutkimus 5 Analyysin periaatteet ja tulosten käsittely 6 Alustava tutkimuksen aikataulu ja arvio tutkimuksen etenemisestä 7 Kirjallisuusluettelo Tutkimussuunnitelmassa esitellään opiskelijan kiinnostuksen kohteista muotoiltu tutkimusongelma eli ne kysymykset, joihin tutkimuksessa haetaan vastausta. Kysymyksillä pyritään rajaamaan tutkimustehtävä mielekkäällä tavalla. Aineisto esitellään niin tarkasti kuin mahdollista. Omaa työtä voi jäsentää oppaan lopussa liitteenä olevan tutkielman dispositioluonnoksen avulla. Tutkimussuunnitelmaa tehtäessä on hyvä laatia myös otsikko ja sisällysluettelo. Ne tekevät työstä konkreettisemman ja jouduttavat työn etenemistä. Sisällysluetteloa ja otsikkoa voi muokata viime metreille saakka, mutta kun niitä pitää mukana alusta saakka, ne toimivat eräänlaisena gradun työhypoteesina. Työn jouduttamiseksi kannattaa laatia itselleen realistinen graduntekoaikataulu. Jokainen tekee gradun omaan tahtiinsa, toiset työn ohessa, toiset pelkästään graduun keskittyen jne. Tärkeää on, ettei gradusta muodostuisi ikuisuusprojektia, vaan mielekäs jakso, jonka aikana opiskelija oppii uutta itsestään ja tutkimastaan aiheesta ja käyttämistään menetelmistä. Gradua voi työstää 3

pitkälle jo seminaarin kuluessa. Seminaariesitelmä voi koostua esimerkiksi gradun aineiston esittelystä tms. Aikataulua suunniteltaessa kannattaa huomioida gradun tekemisen kolme vaihetta: 1) suunnittelu, 2) aineiston hankinta, 3) yhtäjaksoinen kirjoitusvaihe. Voit arvioida kalenterin kanssa kuinka paljon tarvitset aikaa kuhunkin työvaiheeseen. Kun olet tehnyt karkean ajankäytön suunnitelman, voit sen jälkeen täsmentää aikatauluasi pienempiin yksiköihin. Aseta työllesi deadline ja pidä siitä kiinni. Kirjoittamisprosessi Tieteellinen teksti on luonteeltaan selkeää ja ymmärrettävää. Lukijan on tärkeää tietää milloin kirjoittaja ilmaisee omia ajatuksiaan, milloin taas lainaa muiden esittämiä huomioita. Yleisesti ottaen persoonallinen ote kirjoittamiseen on suotavaa. Gradua kirjoittaessa kannattaa pitää mielessä työn mahdolliset lukijat. Gradu kirjoitetaan periaatteessa asiantuntijoille, joten kaikkia peruskäsitteitä ei tarvitse selittää alusta alkaen. Usein gradun aihepiiri on kuitenkin sillä tavoin erityinen, että myös ns. asiantuntijat kaipaavat termien yms. selitystä. Vierasperäiset sanat ja keskeiset käsitteet on hyvä määritellä, kun niitä käytetään tekstissä ensimmäistä kertaa. Suoria lainauksia muusta kuin omasta aineistosta kannattaa puolestaan välttää. Sikäli kun gradu sisältää paljon vierasperäisiä termejä tai aihepiiriin liittyvää erityisterminologiaa, voi gradun loppuun liittää erityisen sanaston, jossa termit on selitetty. Tekstiä voi kirjoittaa pienissä osissa. Voit luoda tietokoneelle erilliset tiedostot gradun eri osille. Silloin kun et jaksa kirjoittaa muuta, voit aina täydentää kirjallisuusluetteloa tai voit lukea tutkimuskirjallisuutta. Lopuksi voit yhdistää erilliset tiedostot, pohtia tiedostojen ja kappaleiden mielekästä sijoittelua ja tarkistaa, ettei tekstissä ole päällekkäisyyksiä. Kirjoittamisprosessi vaatii harjoittelua. On todennäköistä, että kirjoitat tekstiä, jota et välttämättä hyödynnä lopullisessa gradussasi. Kirjoittamisprosessi on kehän kiertämistä. Tekstiä ei tarvitse saada kerralla valmiiksi. Valmiinkin oloista tekstiä voi muokata moneen kertaan. Tekstin on hyvä antaa välillä levätä ja siihen voi palata uudelleen myöhemmin. Kun on saanut yhden kappaleen valmiiksi, voi työstää toista kohtaa ja palata sitten aiemmin kirjoitettuun tekstiin. Toisella tai kolmannella lukukerralla tekstiin voi yrittää suhtautua mahdollisimman kriittisesti ja lukea sitä kuin ulkopuolinen. Gradua kannattaa luetuttaa työn ohjaajan lisäksi myös ystävillä ja tuttavilla. Ulkopuolinen näkee tekstin usein neutraalimmin ja saattaa tehdä hyviäkin parannusehdotuksia tai esittää kysymyksiä, joista saa uusia ideoita. Periaatteessa valmistakin tekstiä voi hioa loputtomiin, mutta muista että ihmisarvosi ei ole kiinni gradun arvosanasta. Tärkeintä on, että saat gradun tehtyä. Valmistuminen on mahdollista kaikille nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisterikoulutuksessa opiskeleville! Tutkimuskirjallisuuden lukeminen ja tiedonhaku Gradua varten joudut lukemaan suhteellisen paljon, todennäköisesti paljon enemmän kuin mitä tosiasiassa tulet hyödyntämään gradussasi. Turhaltakin tuntuva lukeminen ei kuitenkaan mene hukkaan, vaan saa kirjoittajan ajattelemaan ja muokkaamaan ajatteluaan jatkuvasti uusiin suuntiin. Aluksi kun tutkimusongelma on vielä hahmottumaton, on hyvä lukea kirjallisuutta monipuolisesti, samalla tutkimusongelmakin hahmottuu ja tulet sivistyneemmäksi 4

tutkimusaiheen ja metodien suhteen. Tutkimuskirjallisuuden lukemisessa on kuitenkin noudatettava tiettyä kohtuullisuutta ja suhteutettava luettavan kirjallisuuden määrä gradun laajuuteen. On asianmukaista perehtyä alan keskeisiin teoksiin, mutta kirjallisuuden lukemiseen ei tule käyttää loputtomasti aikaa. Kaikkia teoksia ei välttämättä tarvitse lukea kuin tenttikirjoja, riittää että haet niistä työsi kannalta keskeiset asiat. Omaan aiheeseen ja metodiikkaan liittyvää aineistoa voi etsiä monella tapaa. Usein keskeiset teokset löytyvät kirjastojen tietokannoista hyvin muotoilluilla hakusanoilla. Yliopistossa järjestetään tiedonhaun kursseja, joilla tiedonhakua voi opiskella. Tiedonhaun voi aloittaa yleisluontoisista teoksista kuten tietosanakirjoista, sanakirjoista ja käsikirjoista ja edetä vähitellen syvällisempään ja systemaattisempaan tiedonhakuun, jolloin voi hyödyntää eri kirjastojen tietokantoja, niiden kokoelmaluetteloita, internetiä jne. Suora kontakti asiantuntijoihin auttaa usein kirjallisuuskentän hahmottamisessa. Gradussakin on syytä palata alkulähteille ja käyttää akateemisesti hyväksyttyjä editioita. Viittaa siis suoraan alkuperäiseen lähteeseen, ellei ole erityistä perustetta viitata toisten tulkintoihin jostakin teoksesta. Sen sijaan gradussa voi käyttää käännöksiä alkuperäisteoksista, jos tekijä ei hallitse alkuperäistä kieltä. Väitöskirjatasolla vaaditaan jo alkuperäiskielen hallintaa. (Ks. myös ohjeet referaatin ja esseen kirjoittamisesta.) Gradun rakenne Katso liite 1, malli gradun rakenteesta Tekniset kysymykset ja muotoseikat Tutkielmien ulkoasu on vakiintunut noudattamaan tiettyjä malleja. Jokainen opiskelija voi kuitenkin tehdä työstään oman näköisensä. Tärkeintä on, että valittua tyyliä ja muotoseikkoja kuten viittaus tai otsikointitekniikkaa käytetään läpi työn johdonmukaisesti. Ohjeet opinnäytetietojen ja opinnäytteen tallentamisesta NettiOpsuun NettiOpsu tallennusta varten tarvitset peruspalvelutunnuksen ja opinnäytteesi pdf muodossa. Jos sinulla ei ole peruspalvelutunnusta, pyydä ohjeet osoitteesta tutkielmat@uta.fi tai puhelimitse 040 190 4248. Painotyöhön liittyvät asiat (Yliopistopaino), gradupaino@uta.fi, puh. 3551 6597 Tallenna opinnäytteesi ja sitä koskevat tiedot NettiOpsuun siinä vaiheessa, kun olet varmistanut ohjaajaltasi, että opinnäytteesi on täysin valmis tarkastus ja hyväksymisprosessia varten. Virallinen tarkastusprosessi alkaa sen jälkeen kun opinnäytteesi saapuu kirjapainosta yksikköön. Varmista, että opinnäytteesi on saapunut, jos aikataulusi on tiukka. Kirjapaino on sitoutunut 5

toimittamaan opinnäytteesi neljän työpäivän kuluessa siitä, kun olet sen NettiOpsuun tallentanut ja antanut samalla kaikki pyydetyt tiedot. Tutustu Yhteiskunta ja kulttuuritieteiden yksikön opinnäytteen tarkastamista koskeviin ohjeisiin. Viimeistele sisällöltään valmis opinnäyte huolellisesti. Oikolue se vielä kerran. Sivujen marginaalien tulee olla yhtä suuret, 2 cm riittää. Sivunumero laitetaan keskelle sivua joko ylä tai alamarginaaliin. Aloita sivunumerointi vasta johdantoluvusta, eli varsinaisesta tekstistä. Kansilehden otsikko sijoitetaan sivun keskelle, mahdollinen alaotsikko pääotsikon alapuolelle ilman ajatusviivaa. Yhteystiedot laitetaan oikeaan alakulmaan seuraavan mallin mukaisessa järjestyksessä: Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen pro gradu tutkielma Yhteiskunta ja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Tekijän nimi Päivämäärä, kuukausi ja vuosi Sisällysluettelo Tiivistelmäsivun jälkeen gradussa tulee sisällysluettelo. Sen otsikoksi riittää Sisällys. Useimmissa tekstinkäsittelyohjelmissa on hyviä apuvälineitä sisällysluettelon laadintaan. Niihin kannattaa tutustua ennakkoon, näin säästää jonkin verran aikaa ja paperia. Eri lukujen numerointi voidaan tehdä esim. käyttämällä arabialaisia numeroita (pääotsikot) ja pieniä kirjaimia (alaotsikot). Vastaavasti alaotsikot voi erottaa pääotsikoista esimerkiksi sijoittamalla otsikot hierarkkisesti eri tasoille. Tärkeintä on, että työ on selkeä ja sisäisesti johdonmukainen. Taulukot, kuvat, kuvaluettelo, yms. Luettelo mahdollisista liitteistä, kuvista, taulukoista ja käytetyistä lyhenteistä kirjoitetaan sisällysluettelon jälkeiselle sivulle sivunumeroineen. Tekstin sisällä olevat kuviot ja taulukot numeroidaan ja otsikoidaan. Kuvion tai taulukon alle merkitään sen lähde, ellei se käy ilmi viitteestä. Valokuvissa tekijänoikeuslaki velvoittaa ilmoittamaan lähteen. Taulukoissa ja kuvateksteissä on syytä käyttää ykkösriviväliä. Johdanto 6

Hyvä johdanto antaa lukijalle tutkielman ymmärtämiseksi tarpeelliset taustatiedot. Siinä kerrotaan tutkielman aihe ja tausta. Johdanto saa lukijan vakuuttumaan työn tarpeellisuudesta. Hyvä johdanto esittelee selkeästi tutkimusongelman ja siihen liittyvän keskeisen kirjallisuuden. Johdannosta käy myös ilmi tutkimusmenetelmä, ja siinä voi parilla lauseella esittää päätulokset ja johtopäätökset. Ohjeellinen sivumäärä Sivumäärä, joka tarvitaan asian esittämiseen, riippuu tietenkin jossain määrin asiasta itsestään. Tärkeintä tutkielmassa on sen tieteellinen sisältö: kysymyksenasettelun hahmottaminen, tulosten arviointi ja kyky tehdä johtopäätöksiä. Gradun suositeltava pituus on noin 60 90 sivua. Kirjasintyyppinä voi olla esim. Times, pistekokona 12 ja riviväli 1.5. Ole ankara kirjoittaja. Karsi epäoleellisuudet ja turhat toistot tekstistä pois. Gradun teko on osaltaan harjoitus tieteellisen julkaisun kirjoittamiseen. Kannattaa siis jo tässä vaiheessa harjoitella asiansa ilmaisemista mahdollisimman lyhyesti mutta selkeästi. Muista ottaa päivittäin varmuuskopioita tiedostoista. Tietokoneet ovat ihmeellisiä vekottimia ja saattavat kriittisellä hetkellä ruveta temppuilemaan. Välitalleta teksti myös kirjoittamisen aikana säännöllisesti kovalevylle; jo tunninkin menetetty työ harmittaa, jos ohjelma/kone/verkko jumiutuu tilapäisesti. Alkusanat ja kiitokset Graduunkin voi halutessaan liittää lyhyet alkusanat. Alkusanat sijoitetaan työssä tiivistelmäsivun jälkeen, ennen sisällysluetteloa. Alkusanoissa voi kiittää esimerkiksi merkittävästä älyllisestä ja tieteellisestä avusta. Erityisesti kiittäminen tulee kyseeseen, jos olet saanut ulkopuolista rahoitusta hankkeellesi tai työnantajasi on merkittävästi tukenut tutkimustasi. On hyvä tapa muistaa rahoittajaa/työnantajaa lähettämällä heille valmis työ. Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot yleensä marginaalit: vasen 4 cm/ oikea 1.5 cm. Jos gradun teksti on kaksipuolinen, tulee oikean marginaalin luonnollisesti olla leveämpi. Alamarginaalisuositus 2 cm / ylä 2 cm. Kirjasintyypit: suositetut kirjasintyypit ovat Times ja Garamond, jolloin pistekoko on 12 ja riviväli 1.5. Bibliografian riviväli on 1. Sivunumeron voi sijoittaa vapaasti. Otsikot: otsikoiden välit: pääotsikon ja alaotsikon välille laitetaan kaksi rivisiirtoa. samoin alaotsikon ja tekstin välille laitetaan kaksi rivisiirtoa. 7

luvun päättymisestä seuraavaan otsikkoon laitetaan kolme rivisiirtoa. Otsikoiden erottaminen toisistaan: pääotsikko: SUURIN KIRJAIMIN LIHAVOITUNA ensimmäinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa pääotsikosta, pienin kirjaimin (iso alkukirjain) lihavoituina toinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa edellisestä alaotsikosta tai kolme rivisiirtoa edellisen tekstin päättymisestä, pienin kirjaimin ilman lihavointia. kolmannen alaotsikon käyttöä ei suositella jos kuitenkin käytät sitä, ovat ohjeet samat kuin toisen otsikon käytössä. Viittaustekniikka Viitteissä eli nooteissa ilmoitetaan se lähde ja/tai tutkimus, johon esitys perustuu. Viitteiden käyttö on yksi tapa osoittaa työn tieteellinen luonne. Ne osoittavat myös miten kirjoittajan päättely etenee ja ovat eräänlaista tekstin sisäistä keskustelua. Lähdeviitteet voidaan tehdä tekstin sisäisinä viitteinä tai alaviitteinä. (Loppuviitekäytäntö on harvinaisempi.) Viitteissä ei ilmoiteta kaikkia teoksen bibliografisia tietoja, vaan ala tai sisäisiin viitteisiin riittää kirjoittajan sukunimi, painovuosi ja sivut, joihin kyseisessä kohdassa viitataan. Täydelliset bibliografiset tiedot annetaan lähdeluettelossa. Tekstin sisäisen viittauksen lisäksi samassakin työssä voi käyttää harkitusti alaviitteitä erityisenä keskustelufoorumina silloin jos leipätekstissä oleva ajatuskokonaisuus muuten katkeaisi. Jos työssä puolestaan käytetään alaviitetekniikkaa, laitetaan muutkin huomiot niinikään alaviitteisiin. Tällöin voidaan käyttää lyhenteitä kuten ks. = katso tai vrt. = vertaa. Esimerkiksi näin: 11 Eetoksella Weber tarkoittaa elämänkäytännön ideaalista komponenttia, sitä muotoilevaa henkeä (ks. Weber 1989, 194). Lähteet ja kirjallisuus Pro gradu työn arvostelussa huomioidaan myös aineiston keruun työmäärä. Lähteiden määrää tärkeämpi on lähteiden laatu. Tässäkin on hyvä katsoa mallia aikaisemmista graduista. Ole huolellinen, ettet unohda tekstissä olevia viitteitä kirjallisuuslistasta ja päinvastoin. Kirjallisuusluettelossa voi käyttää 10 pisteen kirjasinkokoa ja tiheää riviväliä (1). Jos et käytä ns. riippuvaa sisennystä, erota viitteet toisistaan tyhjällä rivillä. Kirjallisuusluettelossa lähteet ovat tekijän (ensimmäisen tekijän) nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Kirjallisuusluettelossa mainitaan kaikki artikkelin tekijät toisin kuin tekstissä. Luetteloon on hyvä laittaa julkaisutietojen ohella myös artikkelin koko otsikko. Tämä helpottaa korjaustyötä. Käytä mallina jonkin julkaisun kirjallisuusluetteloa. Tarkista julkaisutiedot aina alkuperäisestä artikkelista, toisten tekemiä virheitä on turha toistaa. 8

Pro gradu tutkielman lopussa, mutta ennen mahdollisia liitteitä on bibliografia, johon merkitään kaikki kirjallisuus ja lähteet, joihin työssä on viitattu. Tekijän harkinnan mukaan voidaan bibliografiaan erottaa esimerkiksi osiot lähteet ja kirjallisuus. Tämä on tarpeen erityisesti silloin kun työssä on käytetty paljon alkuperäislähteitä kuten lakitekstejä (editioita tai käsikirjoituksia), kuvia, videoita, haastattelunauhoitteita ja/tai niiden litteraatioita (kenttäaineistot yms.). Lähteitä ovat siis ne aineistot, joita tutkitaan ja joista tehdään johtopäätöksiä. Kirjallisuutta ovat muiden aiheesta tekemät tutkimukset (kirjat eli monografiat ja artikkelit) sekä metodiin, teoriaan, lähestymistapaan yms. liittyvä kirjallisuus. Jos työssä käytetään paljon painamatonta kirjallisuutta (julkaisemattomat esitelmät yms.), voidaan se listata erikseen otsikolla Painamattomat. Bibliografian laatimisessa käytetään erilaisissa julkaisuissa keskenään hyvin erinäköisiä käytäntöjä, gradun kohdalla tärkeintä on, että työ on sisäisesti johdonmukainen, eli valittua tyyliä käytetään alusta loppuun saakka. Bibliografiankin laatimisessa mallina voi ottaa mallia aiemmista graduista. Lähde ja kirjallisuusluettelo laaditaan aakkosjärjestystä seuraten. Bibliografiaa kannattaa laatia sitä mukaa kun teoksia käytetään, jotta kaikki gradussa käytetyt lähteet tulevat mainituiksi siinä. HUOM! Bibliografiassa teoksen nimi kursivoidaan. Tällöin nimi on nopeasti nähtävissä muitten kirjaa koskevien tietojen joukosta. Seuraavassa esitellään tavallisimmat graduntekijää koskettavat kirjallisuusluettelon laatimiseen liittyvät tapaukset: Monografiat Monografiat ovat yhden kirjoittajan kirjoja, eli ne poikkeavat hakuteoksista ja artikkelikokoelmista, jotka koostuvat useammista artikkeleista. Niin monografiat kuin artikkelitkin merkitään kirjallisuusluetteloon poikkeuksetta kirjoittajansa sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman kirjoittajan eri teokset luetellaan julkaisuvuosien mukaisessa järjestyksessä, aloittaen vanhimmasta. Jos samalta tekijältä on useita eri teoksia samalta vuodelta, voidaan käyttää merkintöjä 2011a, 2011b jne. Monografian bibliografiset tiedot selviävät useimmiten kirjan nimiölehdeltä. Monografiasta laitetaan kirjallisuusluetteloon seuraavat tiedot: Sukunimi, Etunimi painovuosi Nimeke. Alanimeke jos sellaista on. Kustannuspaikka (tai painopaikka): Kustantaja. Alasuutari, Pertti 1993 Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino. Painovuodeksi merkitään vuosi, jolloin tekijänoikeudet (copyright) on saatu, paitsi jos käytetään alkuperäisestä poikkeavaa laitosta, jolloin painovuodeksi merkitään sen laitoksen ilmestymisvuosi. Vuosiluvun jälkeen lyödään yksi tabulaattorin lyönti muiden tietojen saraketta varten. Kustantaja merkitään niin lyhyesti kuin mahdollista, mutta ymmärrettävästi, siis New York: McGraw eikä MacGraw Hill Company, Inc. 9

Kaksi tai useampaa tekijää: Teoksen kirjoittajat ovat tavallisesti aakkosjärjestyksessä, bibliografiassa on syytä noudattaa alkuperäistä teoksessa ollutta järjestystä. Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas 1966 The Social Construction of Reality. A Treatise in the Sociology of Knowledge. Garden City: Doubleday. Artikkelit ja artikkelikokoelmat Artikkelit merkitään kirjallisuusluetteloon kirjoittajansa tai kirjoittajiensa nimen mukaan. Tällöin artikkelin nimeä ei kursivoida, vaan kursivoidaan artikkelikokoelman tai teoksen nimi, jossa artikkeli on ilmestynyt. Lisäksi artikkeleista ja kokoomateoksista mainitaan ne sivut, joilla artikkeli sijaitsee (ei siis vain niitä sivuja, joita kirjoittaja itse on käyttänyt). Kokoomateoksissa julkaistut artikkelit luetteloidaan erillisinä. Ideana on se, että jokaisen artikkelin kirjoittaja käy selville. Ei siis viitata kokoomateokseen tai sen toimittajaan. Oma aineisto Haastattelut ja muu itse kerätty aineisto merkitään lähdeluettelossa painamattomiin lähteisiin. Tavanmukaista on ilmoittaa haastatteluista seuraavat tiedot: haastattelun päivämäärä, haastattelija, ellei tekijä itse ole tehnyt haastattelua siinä tapauksessa kirjoitetaan tietojen jälkeen haastattelut tekijän, nauhojen säilytyspaikka (kotona/tekijän hallussa + paikkakunta. Jos nauhoja tms. säilytetään esimerkiksi työpaikallasi merkitään myös niiden sijainti. Vastaavasti jos tutkimusaineisto on kerätty esimerkiksi kenttäpäiväkirjoihin, ilmoitetaan päiväkirjoista mahdollisuuksien mukaan samat tiedot. On suositeltavaa, että opiskelija säilyttää alkuperäisen aineiston itsellään ja toimittaa kopion aineistosta työn tarkistusta varten. Haastattelu 26.3.20012. Maija Meikäläinen. Tekijän hallussa, Tampere. Kenttäpäiväkirja I, 15.5 25.8.20012. 45 sivua. Aineisto tekijän hallussa, Valkeakoski. Vastaukset kyselytutkimukseen, 115 kpl. Tekijän hallussa, Lahti. WWW sivut, sähköpostiviestit Internetissä on tietoa kuten artikkeleita, joita voi hyödyntää gradussa. WWW sivujen muuttuvan luonteen vuoksi ne voi printata graduun erilliseksi liitteeksi jos niitä on vähän. Sähköpostiviestit, samoin kuin esimerkiksi luennot yms. painamattomat lähteet käyvät soveltuvilta osin gradun lähdemateriaaliksi. Internet lähteisiin on aina merkittävä, milloin se on luettu tai printattu. 10

Julkaisut vailla henkilötekijää Tähän ryhmään kuuluvat kaikki kirjana tai vihkona ilmestyneet julkaisut, joissa kirjoittajaksi ei ole ilmoitettu tiettyä henkilöä. Tavallisesti tällöin kirjallisuusluettelossa merkitään kirjoittajan paikalle julkaisun nimeke tai pääotsikko ja seuraavalle riville julkaisun ilmestymisvuosi. Perhekasvatustoimikunnan mietintö 1976 Komiteamietintö 1976: 42. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Sanoma ja aikakauslehdet Aikakauslehdistä merkitään näkyviin vuosikerta (volyymi), mikäli se on mainittu lehdessä, lehden numero ja sivut, joilla artikkeli on. Jos tutkimusta varten on käyty systemaattisesti läpi vuosikertoja, riittää tällöin maininta lehden nimestä ja läpikäydyistä vuosikerroista. Haavio Mannila, E. 1982 Työn laatu ja työpaikkarakkaudet. Sosiologia 19 (4), 225 236. HS Helsingin Sanomat 1925 1927. Gradun viimeinen tarkistus Ennen gradun tarkastukseen jättämistä on hyvä lukea gradu vielä kertaalleen läpi kriittisellä otteella. Vielä ehtii tarkistaa, että gradu on sisällöltään johdonmukainen, otsikkoa vastaava ja rakenteeltaan mielekäs. Tarkistaessa voi pohtia, onko aineiston laajuus ja käytetyt menetelmät kuvattu gradussa hyvin ja riittävän informatiivisesti, ja onko työn tulokset esitetty loogisesti ja miten ne suhtautuvat alussa esitettyihin väittämiin. Samoin viitteet yms. pienet yksityiskohdat on hyvä hioa kohdalleen, ettei graduun jäisi turhia epäloogisuuksia. Gradun kieleen voi vielä puuttua, poistaa turhat toistot ja karsia kielestä epätäsmälliset tai omalaatuiset ilmaukset. Jos käytät automaattista tavutusta, muista oikoa koneen tekemät virheet huolellisesti. Tarkista myös sivujen layout. Tekstin ulkoasun kannalta on hyvä, jos sivun ala tai yläreunaan ei jää irtonaisia rivinpätkiä saati yksinäistä otsikkoa sivun alareunaan. Samoin lyhenteitä on syytä käyttää johdonmukaisesti. Gradun jättäminen Opiskelijan tulisi jättää työnsä esitarkastettavaksi työn ohjaajalle voidakseen tarvittaessa korjata sitä ennen kuin se jätetään virallisesti tiedekuntaan. Tutkielman tarkastajan kanssa on hyvä sopia etukäteen, milloin tutkielma jätetään tarkastettavaksi. 11

PRO GRADU TUTKIELMIA KOSKEVAT OHJEET JA ARVIOINTI Tutkielman tavoitteet Pro gradu tutkielma on opinnäytetyö, jonka opiskelija toteuttaa itsenäisesti yliopisto opettajien tai tutkijoiden ohjauksessa. Tutkielman tekeminen harjoittaa opiskelijan valmiuksia käyttää alan keskeistä tai keskeisiä teorioita käsitteelliseen ajatteluun. Sen laadinnassa opiskelija kehittää valmiuksia suunnitella, toteuttaa ja arvioida tieteellisiä tutkimuksia sekä seurata oman alansa tieteellistä kehitystä. Pro gradu prosessin aikana opiskelija syventää omaa tietämystään tutkimusalueellaan. Tutkielman tulee osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman aiheeseen liittyvään teoreettiseen sisältöön ja aiheen tutkimisessa käytettäviin tutkimusmenetelmiin sekä taitoa soveltaa valittua menetelmää tieteellisten ongelmien asettamiseen, analyysiin ja ratkaisemiseen sekä niiden raportointiin. Tutkielman ohjepituus on 60 90 sivua. Tutkielma voidaan laatia yksin tai opiskelijoiden parityönä. Silloin kun tutkielma tehdään parityönä, se arvioidaan yhtenä kokonaisuutena, josta annetaan sama mainesana kummallekin opiskelijalle. Parityönä laadittuun tutkielmaan tulee liittää luotettava selvitys siitä, mikä on ollut opinnäytteen tekijöiden osuus työstä. Perustellusta syystä pro gradu tutkielma voi olla myös artikkelimuotoinen. Tämäntyyppisen tutkielman tekemistä voi harkita tehtäväksi esim. silloin, kun opiskelija on selvästi suuntautunut tutkijanuralle tai jos opiskelijan on mahdollista päästä laitoksen/oppiaineen tutkimusryhmään. Artikkelimuotoiseen pro gradu tutkielmaan tulee sisältyä vähintään kaksi samaa asiakokonaisuutta käsittelevää artikkelia, joista ainakin yksi on julkaistavaksi hyväksytty. Toinen artikkeleista saa olla julkaistavaksi tarkoitettu. Lisäksi kirjoittajan tulee laatia artikkeleista yhteenveto. Jos artikkeleista osa tai kaikki ovat yhteisjulkaisuja, tulee tutkielmaan liittää kaikkien yhteisjulkaisujen kirjoittajien allekirjoittama selvitys siitä, mikä opinnäytetyöntekijän osuus eri yhteisartikkeleissa on ollut. Artikkelimuotoisen pro gradu tutkielma arvioidaan hyväksyttyjen arviointialueiden mukaisesti, ts. opiskelijan tulee osoittaa hallitsevansa tutkimusprosessi kokonaisuudessaan ja kykenevänsä itsenäiseen työskentelyyn. Tutkielman tarkastaminen ja hyväksyminen Tutkielman tarkastaa kaksi (2) tarkastajaa, joista toisen tulee olla opiskelijan työskentelyprosessin tunteva ohjaaja. Tarkastajat nimittää tieteenalayksikön johtaja tai oppiaineen vastuuhenkilö. Tutkielman arviointi 12

Tutkielma arvostellaan asteikolla approbatur, lubenter approbatur, non sine laude approbatur, cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, eximia cum laude approbatur tai laudatur. Arviointialueet 1. Tutkimusongelma/ tavoite kuinka selkeästi ja johdonmukaisesti tutkimusongelma/tavoite on muotoiltu onko ongelman/tavoitteen teoreettinen ja/tai yhteiskunnallinen merkitys osoitettu miten hyvin ongelman/tavoitteen yhteys aikaisempaan tutkimukseen on osoitettu onko ongelma/tavoite helposti tutkittava ja moneen kertaan ratkaistu vai tutkimusalaa eteenpäin vievä tai kokonaan uusia näkökulmia avaava 2. Aineisto ja menetelmät voiko käytetyn aineiston avulla vastata tutkimusongelman/tavoitteen sisältämiin kysymyksiin kuinka kattava ja monipuolinen aineisto on mikä on käytettyjen lähteiden laatu (esim. suomalaiset vai kansainväliset lähteet, lähdekritiikki) onko aineiston hankinnassa osoitettu kekseliäisyyttä onko aineiston luotettavuutta ja rajoituksia pohdittu miten hyvin käytetyt analyysimenetelmät sopivat aineiston käsittelyyn kuinka hyvin analyysimenetelmien valinta on perusteltu miten kekseliästä tai rutiininomaista analyysimenetelmien käyttö on ollut kuinka hyvin käytetyt menetelmät on hallittu 3. Tulokset ja johtopäätökset onko tutkimuksessa saatu selkeitä tuloksia miten hyvin tulokset vastaavat tutkimusongelman sisältämiin kysymyksiin onko tulosten luotettavuutta ja rajoituksia pohdittu onko tulosten tulkinnassa käytetty teoreettista mielikuvitusta miten hyvin tulokset on kytketty alan aikaisempaan tutkimukseen onko tulosten pohjalta esitetty uusia tutkimusongelmia ja pohdittu keinoja niiden ratkaisemiseksi 4. Argumentaatio ja esitystapa kuinka hyvin tutkielman eri osat palvelevat tutkimusongelman/ tavoitteen ratkaisua onko käytetyt teoreettiset käsitteet määritelty riittävän täsmällisesti miten hyvin päätelmät on perusteltu kuinka opiskelija osoittaa kykynsä ajatella kriittisesti onko argumentaatiossa käytetyt oletukset ja rajaukset tehty selviksi 13

kuinka vaivattomasti lukija voi seurata argumentaatiota ja arvioida päätelmien pitävyyttä Arviointikriteerit arviointialueittain LAUDATUR Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimusaihe on innovatiivinen, käytännöllisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävä. o Työn merkitys on osoitettu tieteenalan ja muiden tutkimusaluetta sivuavien tieteenalojen kannalta. o Teoreettisten lähtökohtien ja aikaisempien tutkimusten tuntemus on kiitettävää. Aineisto ja menetelmät o Aineiston käsittely on syvällistä, johdonmukaista ja modernisti toteutettua. o Menetelmän valinta osoittaa innovatiivisuutta. o Tutkimusmenetelmää on kyetty kehittämään ja arvioimaan itsenäisesti. Tulokset ja johtopäätökset o Pohdinta on laadittu monipuolisesti, kriittisesti ja syvällisesti. o Tutkimus tuottaa uutta merkittävää tietoa. o Tuloksilla on tieteellistä arvoa uusiin sovelluksiin johtavina, laajempaa tutkimusta perustelevina ja teoriaa tai menetelmää kehittävinä löydöksinä. Argumentaatio ja esitystapa o Tutkielma on ansiokkaasti dokumentoitu ja siitä välittyy innovatiivinen, uutta luova tutkimusote. o Raportointi osoittaa asiakokonaisuuden erinomaista hallintaa ja tieteellistä esitystapaa. o Tutkielma on pienin muutoksin julkaistavissa jossakin alan tieteellisessä julkaisussa. EXIMIA CUM LAUDE APPROBATUR Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimusaihe on haasteellinen ja teoreettisesti, käytännöllisesti tai yhteiskunnallisesti merkittävä. o Tutkimusongelma on valittu ja rajattu taitavasti ja osoittaa itsenäistä ajattelua ja näkemystä. o Tutkielma paikantuu selkeästi aihepiiriin ja teoreettisten lähtökohtien esittely osoittaa hyvää perehtyneisyyttä alan teorioihin. Aineisto ja menetelmät o Lähteiden käyttö osoittaa taitoa yhdistellä innovatiivisesti eri näkökulmia. o Tutkimusmenetelmän valinta ja käyttö osoittavat hyvää perehtyneisyyttä metodologisiin kysymyksiin ja tieteen käytäntöihin. 14

o Aineiston luotettavuutta ja rajoituksia on pohdittu monipuolisesti ja kriittisesti. Tulokset ja johtopäätökset o Päätelmät ovat luotettavia ja huolellisesti perusteltuja ja osoittavat kriittisyyttä. o Tulkinnoissa osoitetaan innovatiivisuutta. o Synteesissä tuodaan esille uusia näkökulmia. o Tutkimus tuottaa uutta tärkeää tietoa. Argumentaatio ja esitystapa o Tutkielma osoittaa itsenäistä ja innovatiivista tutkimusotetta, kykyä jäsentää teoreettisesti laajoja asia ja ongelmakokonaisuuksia ja taitoa kehittää alan tutkimusta. o Tutkielma on kiinnostavasti kirjoitettu ja sen esitystapa noudattaa tieteellisiä konventioita. o Opinnäyte työ on muokattuna julkaistavissa jossakin alan tieteellisessä julkaisussa. MAGNA CUM LAUDE APPROBATUR Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimusaihe on uusi tai tärkeä. o Tutkimusongelma on kuvattu ja rajattu täsmällisesti. o Kytkentä aikaisempiin tutkimuksiin tuodaan selkeästi esille. o Teoreettiset lähtökohdat on esitelty monipuolisesti eri näkökulmista. Aineisto ja menetelmät o Lähteet ovat laadukkaita ja niiden käyttö monipuolista ja kriittistä. o Tutkimusmenetelmän valinta on hyvin perusteltu ja osoittaa muidenkin menetelmien tuntemusta. o Aineiston luotettavuutta ja rajoituksia on arvioitu kriittisesti. Tulokset ja johtopäätökset o Tulosten esittäminen on seikkaperäistä ja monipuolista. o Tulokset yhdistetään hyvin aikaisempiin tutkimustuloksiin. o Teoria ja empiria on saatu vuoropuheluun keskenään. o Tulkinnoissa osoitetaan kriittistä ajattelua ja tuotetaan uutta tietoa. Argumentaatio ja esitystapa o Päätelmät on perusteltu monipuolisesti ja lukijan on vaivatonta seurata argumentaatiota. o Käsitteiden määrittely on täsmällistä. o Työskentely on itsenäistä ja aloitteellista. o Tutkimuksen raportointi on selkeää ja johdonmukaista ja kieliasu huoliteltu. CUM LAUDE APPROBATUR Tutkimusongelma tai tavoite 15

o Tutkimusaihe on paljon tutkittu, mutta sen käytännöllinen merkitys on kyetty osoittamaan. o Tutkimuksen tavoite on selkeästi määritelty. o Kytkentä aikaisempaan tutkimukseen perustellaan asianmukaisesti o Teoriatausta on monipuolinen, mutta sen esittely on paikoin pintapuolista. Aineisto ja menetelmät o Lähdekirjallisuus on relevanttia suomen ja vieraskielistä tieteellistä kirjallisuutta. o Tutkimusmenetelmä sopii valittuun tutkimustavoitteeseen. o Menetelmän käyttö hallitaan ja mutta sen soveltaminen on vielä mekaanista. o Aineiston luotettavuutta ja rajoituksia on arvioitu asianmukaisesti. Tulokset ja johtopäätökset o Tulokset esitetään selkeästi. o Kytkentä aikaisempiin tutkimustuloksiin on osoitettavissa. o Pohdinta ja tulkinnat osoittavat kriittistä ajattelua. o Teoria ja empiria on pyritty kytkemään toisiinsa. Argumentaatio ja esitystapa o Käsitteiden määrittely on onnistunutta. o Päätelmät perustellaan selkeästi, mutta paikoin pintapuolisesti. o Tutkimusprosessi muodostaa hallitun kokonaisuuden. o Esitystapa on selkeä ja johdonmukainen ja kieliasu virheetöntä. NON SINE LAUDE APPROBATUR Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimusaiheella on enemmän käytännöllistä kuin tieteellistä relevanssia. o Tutkimuksen tavoite kytkeytyy löyhästi aikaisempaan tutkimukseen. o Tutkimusongelma on väljästi määritelty. o Teoreettiset lähtökohdat esitetään laajasti, mutta luettelomaisesti. Aineisto ja menetelmät o Lähteet ovat keskeisiä, pääosin kotimaisia ja niitä on käytetty niukasti ja/tai on tyydytty käyttämään toissijaisia lähteitä. o Tutkimusmenetelmän käyttö hallitaan, mutta se kytkeytyy tutkimusongelmaan löyhästi. (Tutkimusasetelma on jotenkin "vino") o Aineiston luotettavuutta ja rajoituksia on pohdittu vaatimattomasti. Tulokset ja johtopäätökset o Tulokset esitetään mekaanisesti. o Tuloksia kytketään jossakin määrin aikaisempiin tutkimustuloksiin. o Omia pohdintoja esitetään suppeasti. o Päätelmien tekemisessä esiintyy epäjohdonmukaisuuksia, päätelmät voidaan kyseenalaistaa tai niitä ei esitetä lainkaan. 16

Argumentaatio ja esitystapa o Käsitteiden määrittely on kaavamaista. o Päätelmät on perusteltu vaatimattomasti. o Esittäminen on suureksi osaksi loogista ja johdonmukaista. o Kieli on melko virheetöntä. LUBENTER APPROBATUR Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimusaihe ei ole tutkimuksellisesti merkittävä. o Tutkimuksen tavoitetta pohditaan, mutta sen kytkentä aikaisempaan tutkimukseen on hajanaista. o Teoreettinen viitekehys on suppea, yksipuolinen tai liian laaja. Aineisto ja menetelmät o Kirjallisuutta on käytetty vajavaisesti, esim. keskeisiä lähteitä puuttuu. Lähdemerkinnät ovat paikoin virheellisiä. o Tutkimusmenetelmän käyttö on horjuvaa. o Aineiston luotettavuutta ja rajoituksia on pohdittu niukasti. Tulokset ja johtopäätökset o Tulokset esitetään pintapuolisesti. o Kytkentä aikaisempiin tutkimustuloksiin on löyhä. o Pohdinta on niukkaa ja siinä toistetaan omia tuloksia. o Päätelmissä esiintyy epäjohdonmukaisuuksia ja puutteita. Argumentaatio ja esitystapa o Käsitteet on määritelty liian väljästi. o Päätelmien perusteet jäävät epäselviksi. o Tutkimuksen raportointi etenee epäloogisesti. o Kieli on ymmärrettävää, vaikka kielivirheitä esiintyykin. APPROBATUR Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimuksen aihe on hyvin tavallinen ja sen yhteiskunnallinen/tieteellinen merkitys vähäinen. o Tutkimusongelman tai tavoitteen asettelu on epäselvä. o Kytkentä aikaisempiin tutkimuksiin jää hämäräksi. o Teoreettisten lähtökohtien esittäminen on puutteellista. Aineisto ja menetelmät o Tutkimusmenetelmä ja aineisto eivät sovellu tutkimustavoitteeseen. 17

o Lähteinä on käytetty suomenkielistä kirjallisuutta, selvityksiä, muistioita tms. ja lähdemerkinnöissä on puutteita. o Aineiston luotettavuuden ja rajoitusten pohdinta puuttuu. Aineiston avulla ei saada haettuja vastauksia tutkittuun ongelmaan. o Analyysimenetelmien käyttö on rutiininomaista. Tulokset ja johtopäätökset o Tutkija nojaa tekstissään vain yksittäisiin lähteisiin. o Tutkimuksen tulokset jäävät epäselviksi tai ovat ennalta tiedossa. o Kytkös omiin ja aikaisempiin tutkimustuloksiin on heikko. Argumentaatio ja esitystapa o Käsitteet on määritelty epätäsmällisesti. o Päätelmien perustelut ovat puutteelliset. o Tutkielman jäsentely on epälooginen. o Tutkielman kieliasu on viimeistelemätön. HYLÄTTY Tutkimusongelma tai tavoite o Tutkimusaihe on erittäin yleinen ja tutkimuksen tavoite jää epäselväksi. o Aikaisempia tutkimuksia ei ole juurikaan esitelty. Aineisto ja menetelmät o Menetelmän valinnassa ja käytössä on suuria puutteita. Menetelmä ei sovi tutkimustavoitteeseen. o Kirjallisuuden käyttö on puutteellista. Lähdemerkintöjä puuttuu. Tulokset ja johtopäätökset o Tutkimuksen tulokset jäävät epäselviksi. Kytkentää aikaisempiin tutkimustuloksiin ei ole. o Tutkijan omat pohdinnat ja tulkinnat puuttuvat. Argumentaatio ja esitystapa o Työ on ohjaajien suunnittelema. Opiskelija ei hallitse tutkimusprosessia. o Esitystapa on kokonaisuudessaan sekavaa ja epäloogista. Kielivirheitä on runsaasti. Liite 1. Suuntaa antava malli tutkielman rakenteesta: 1. Johdanto (n. 5 sivua) 18

tutkimuksen aihe, tausta ja merkitys aikaisempi tutkimus tutkimustehtävän määrittely ja kysymykset 2. (tai 1 tai 3) Aineiston esittely (noin 5. sivua) aineiston kuvaus lähdekritiikki 3. Metodologinen viitekehys (noin. 10 15 sivua) ulkoinen teoreettinen viitekehys: mihin tutkimuksen kenttään oma työ asettuu? työn sisäinen teoreettinen viitekehys: missä teoreettisessa viitekehyksessä omaa aineistoa analysoidaan? keskeiset käsitteet: käsitehistoriaa ja määrittely omassa työssä aineiston keruun ja käsittelyn menetelmät 4. Varsinaiset analyysiluvut (noin 50 60 sivua) otsikot lukujen sisällön mukaan X. Yhteenveto ja johtopäätökset (noin 5 sivua) työn "saldo" pohdintaa jatkotutkimuksesta Lähteet (oma aineisto) Kirjallisuus (aiheeseen ja metodologiaan liittyvä) 19