MIKKELIN (RISTIINAN) YÖVEDEN VEDEN LAATU VUONNA 2015 JA VEDEN LAA- DUN KEHITYS VUOSINA

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 488/16 MIKKELIN (RISTIINAN) YÖVEDEN VEDEN LAATU VUONNA 2015 JA VEDEN LAA- DUN KEHITYS VUOSINA 1990-2015 Lappeenrannassa 10. päivänä maaliskuuta 2016 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Kaarlampi tutkija FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio Puhelin 020 7790 470 etunimi.sukunimi@svsy.fi T032, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025 www.svsy.fi

2(17) MIKKELIN (RISTIINAN) YÖVEDEN VEDEN LAATU VUONNA 2015 JA VEDEN LAADUN KEHI- TYS VUOSINA 1990-2015 1 Veden laadun tarkkailun perusteet Mikkelin (ent. Ristiinan) Yöveden pinta-ala on noin 77,4 km 2. Valuma-alueen pinta-ala on noin 150 km 2. Virtaama itään on Yövedeltä Savisalon kohdalla noin 1,5 m 3 /s. Yöveden tilavuus Pökkäänlahdelta Savisalon tasalle on noin 61,5 milj.m 3. Näin veden keskiviipymä Yövedellä on noin 470 vrk ja vaihtuvuus siten selvästi parempi kuin Suomen järvissä keskimäärin. Pistemäistä kuormitusta Yöveteen aiheuttavat UPM-Kymmene Wood Oy:n Pelloksen vaneritehtaat sekä Ristiinan keskuspuhdistamo. Ristiinan keskuspuhdistamolle johdetaan Ristiinan kirkonkylän ja Pellosniemen taajamien noin 2600 asukkaan jätevedet. Puhdistamo on rinnakkaissaostuslaitos, jossa saostuskemikaalina käytetään ferrosulfaattia. Laitos on valmistunut vuonna 1978 ja saneerattu vuosina 1999-2000. Laitokselta käsitellyt jätevedet johdetaan Saimaan Yöveden Pökkäänlahden Pukkisaaren koillispuolella olevan syvänteen reunaan. Purkuputken suulla vesisyvyys on noin 15 m ja läheisessä syvänteessä 27 m. Puhdistamon toimintaa tarkkaillaan erillisen käyttö- ja päästötarkkailuohjelman mukaisesti. Tulevaisuudessa Ristiinan jätevedet on suunniteltu pumpattavan siirtoviemäriä pitkin Mikkeliin rakennettavalle Metsä-Sairilan jätevedenpuhdistamolle. UPM-Kymmene Wood Oy:n Pelloksen tehtaat valmistaa pääasiassa havuvaneria, johon käytetään raaka-aineena kuusitukkeja. Pelloksen vaneritehtaat sijaitsevat Saimaan rannalla Ristiinan kunnan keskustaajamasta noin 4 km etelään. Alueella syntyvät saniteettivedet (noin 50 m 3 /d) ja hautomoaltaan 50-100 m 3 /d vettä käsitellään omassa biologis-kemiallisessa jätevedenpuhdistamossa. Pelloksen tehtaiden puhdistetut jätevedet johdetaan Pelloksen sataman itäpuolelle. Alueelle kohdistuu jonkin verran hajakuormaa Kilpijärvestä ja Ala-Kaatlammesta tulevista ojista sekä Rautlahden ja Ostolahden suunnalta. Hajakuorman merkitys veden tummuuteen ja orgaanisen aineen pitoisuuteen on kasvanut 2000-luvulla. Alueella on ollut hapetin vuodesta 2000 lähtien. UPM-Kymmene Wood Oy Pelloksen tehtaiden ja Ristiinan keskuspuhdistamon ympäristöluvissa on velvoitettu seuraamaan jätevesien vesistövaikutuksia, joka toteutetaan kuormittajien yhteistarkkailuna. Tarkastelujakson alussa vuonna 1990 oli voimassa Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen laatima tarkkailuohjelma svsy 1803/87, joka on ollut pohjana fysikaalis-kemiallisen tarkkailun osalta myös myöhemmissä ohjelmissa. Uusin tarkkailuohjelma on vuodelta 2009, svyt 3154/09. Tarkkailuohjelmassa näytepisteitä on 12, joista 9 on järvipisteitä ja 3 virtavesipisteitä (liitekartta). Näytteitä otetaan kolmesti vuodessa: lopputalvella, keväällä ja loppukesällä. Biologiseen tarkkailuun kuuluvat kalasto- ja pohjaeläintarkkailu. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

3(17) 2 Sää ja hydrologia vuonna 2015 Vuoden 2015 tammikuun ja huhtikuun välinen jakso oli vuosien 1981 2010 keskiarvoon verrattuna lämpimämpi Kouvolan Anjalan havaintoasemalla (taulukko 1). Touko-heinäkuun keskilämpötilat pysyttelivät kuitenkin keskiarvojen alapuolella. Elo-syyskuu jakso oli jälleen keskiarvoa lämpimämpi, kun lokakuussa jäätiin jälleen keskiarvon alapuolelle. Anjalan havaintoasemalla keskimääräiset sademäärät ylittivät pidemmän aikavälin keskiarvot tammi-heinäkuun aikana poikkeuksetta. Elolokakuussa sademäärät jäivät kuitenkin huomattavasti keskiarvon alapuolelle. Huhtikuussa satoi keskiarvoa enemmän. Heinä-lokakuun jaksolla pidemmän aikavälin sademäärän keskiarvot alittuivat huomattavasti. Marraskuu ja joulukuu olivat keskiarvoon nähden selvästi lämpimämpiä ja sademäärät olivat pienempiä. Vuosi 2015 oli keskimääräistä lämpimämpi ja hieman kuivempi. Taulukko 1. Kouvolan Anjalan havaintoaseman tammi-joulukuun ilmanlämpötilat ja sademäärät vuonna 2015 sekä vuosien 1981 2010 keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitoksen sääasemien arkisto) Sademäärä (mm) Anjala Anjala 2015 1981-2010 2015 1981-2010 Tammikuu -3,2-6,3 60 52 Helmikuu -0,8-7,0 46 40 Maaliskuu 1,3-2,6 62 43 Huhtikuu 4,9 3,6 51 29 Toukokuu 9,6 10,3 64 35 Kesäkuu 13,5 14,7 59 59 Heinäkuu 15,7 17,5 81 65 Elokuu 16,3 15,5 44 78 Syyskuu 12,2 10,2 35 65 Lokakuu 4,5 5,1 20 73 Marraskuu 3,9-0,3 62 66 Joulukuu 1,6-4,3 40 60 Keskiarvo 6,6 4,7 52 55 Vuoden 2015 tammikuu oli lauha ja vähäluminen. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa ja näin ollen myös vedenpinnannousua ja virtaamien kasvua oli havaittavissa. Jääpeitteet olivat alkuvuodesta huomattavasti tavanomaista ohuempia ja roudan määrä vähäistä. Sadannan määrä oli keskimääräistä runsaampaa tai tavanomaista vuoden alusta aina heinäkuulle asti. Sadanta oli keskimääräistä niukempaa elokuussa ja erittäin vähäistä lokakuun aikana. Lumet sulivat tavallista aikaisemmin. Maaliskuun yöpakkaset hidastivat pitkälle edennyttä lumen sulamista osassa maata. Routamaksimi saavutettiin epätavallisesti jo helmikuussa ja huhtikuussa routaa esiintyikin enää paikoitellen. Jäät sulivat osasta Suomea jo maaliskuussa ja niiden paksuudet olivat huomattavasti keskimääräistä alhaisempia. Marras-joulukuu oli tavallista vähälumisempi ja maan etelä-osissa routaa oli vain paikoitellen hieman. Syksyllä vesistöt jäätyivät selvästi tavallista myöhemmin. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

4(17) Kevättulvahuippu saavutettiin harvinaisen aikaisin maaliskuussa. Tämä aiheutti vedenpintojen nousun normaalia aiemmin. Virtaamat puolestaan olivat keskimääräistä pienempiä. Huhtikuun vesisateet nostivat hetkellisesti virtaamia. Toukokuussa vedenpinnat ja virtaamat olivat suuressa osassa maata keskimääräisellä tasolla. Vedenpinnankorkeudet kääntyivät kuitenkin laskuun kesäkuun puolella, jolloin myös virtaamat pienenivät. Sama kehitys jatkui myös heinä-elokuussa. Syyskuun sateiden myötä vedenpinnat nousivat, mutta kääntyivät jälleen laskuun lokakuussa. Marraskuussa ja joulukuussa vedenpinnat nousivat jälleen. Pohjavesien pinnat olivat alkuvuodesta laskussa. Huhtikuussa pohjavesien pinnat olivat kuitenkin korkealla viileän ja kostean kevään vuoksi. Sama kehitys jatkui heinäkuun loppuun asti, jolloin mitattiin jopa ennätyslukemia. Elokuun lämmin jakso käänsi kuitenkin pohjaveden korkeuden laskuun. Marraskuussa pohjavesien pinnankorkeudet lähtivät jälleen nousuun. Pintavesien lämpötilat puolestaan olivat toukokuulle asti tyypillisellä tasolla. Viileän kesän vuoksi lämpötilat jäivät kuitenkin keskiarvojen alapuolelle kesä-heinäkuussa. Elokuun lämmin jakso lämmitti pintavesiä voimakkaasti ja niiden lämpötilat pysyivät keskimääräistä korkeammalla aina joulukuulle asti. Esitetyt säätiedot perustuvat Ilmatieteen laitoksen Kouvolan Anjalan havaintoaseman tietoihin sekä Suomen ympäristökeskuksen vesitilannekatsauksiin. 3 Jätevesikuormitus Pelloksen tehtaiden ja Ristiinan puhdistamoiden kuormitustarkkailuja on toteutettu Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimesta. Ristiinan keskuspuhdistamon tarkkailua on hoitanut vuodesta 2014 lähtien toinen konsultti. Pelloksen jätevedenpuhdistamon keskimääräinen vesistökuormitus vuosina 2007 2015 on taulukossa 2. COD:n, fosforin ja kiintoaineen kuormitukset olivat vuonna 2015 korkeampia kuin vuosina 2007-2015 keskimäärin. BOD:n kuormitus oli keskimääräistä alhaisempi ja typen kuormitus oli keskimääräisellä tasolla. Taulukko 2. Pelloksen jätevedenpuhdistamon keskimääräinen vuosikuormitus (kg/d) vuosina 2007 2015 COD Cr BOD 7ATU kok.p kok. N kiintoaine 2007 21 1,6 0,008 0,72 1,5 2008 37 5 0,027 0,6 3,9 2009 19 0,74 0,007 0,47 1,4 2010 34 2,6 0,014 0,54 1,9 2011 41 3,6 0,023 0,49 3,2 2012 45 4,6 0,087 2,1 19 2013 33 1,2 0,038 1,2 4,9 2014 150 28 0,21 1,7 24 2015 55 3,9 0,11 0,98 15 Keskim. 48 5,7 0,058 0,98 8,3 Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

5(17) Ristiinan keskuspuhdistamon vesistökuormitus vuosina 2007-2015 on taulukossa 3. Puhdistamon vesistökuormitus oli vuonna 2015 keskimääräistä alhaisempia. Taulukko 3. Ristiinan keskuspuhdistamon keskimääräinen vuosikuormitus (kg/d) vuosina 2007-2015 BOD 7ATU kok.p kok. N kiintoaine 2007 4,0 0,35 21 9,4 2008 6,3 1,10 25 14 2009 5,1 0,40 34 11 2010 29 0,87 45 24 2011 12 0,60 43 17 2012 19 0,65 36 26 2013 12 0,61 36 17 2014 11 0,65 32 17 2015 11 0,37 22 12 Keskim. 12 0,6 33 16 4 Vesistötarkkailu vuonna 2015 Yöveden vesistötarkkailunäytteet otetaan kolme kertaa vuodessa (maalis-huhtikuu, toukokuu ja elokuu) kahdeltatoista tarkkailupisteeltä (1-6 eri syvyydestä). A-klorofyllimääritys tehdään elokuun tarkkailukerralla 0-2 metrin syvyydestä otetuista kokoomanäytteistä. Tarkkailupisteet ovat taulukossa 4 (havaintopaikkakartta liitteenä 1). Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

6(17) Taulukko 4. Yöveden tarkkailupisteet, koodinaatit ja näytesyvyydet TUNNUS PISTE KOORDINAATIT NÄYTESYVYYDET (m) 1 Pökkäänlahti 258 6820831-3514235 1, 5, 10, 15, 20 ja n. 23 2 Yövesi 259, 6819026-3515227 1, 5, 10, 15 ja n. 20 Linnaniemen eteläpuoli 3 Yövesi 056, Pukkisaari 6820104-3514648 1, 5, 10, 15, 20 ja n. 26 5 Yövesi 261, Savisalon itäpuoli 6818015-3517967 1, 10, 20, 30, 40 ja n. 45 6 Kilpijärven luusua 042 6818751-3513726 0,5 7 Ala-Kaatlampi, laskuoja 342 6822950-3512930 0,1 8 Yövesi 262, 6819272-3514658 1, 5 Tukkihautomon edusta 9 Yövesi 391, Simonniemi 6818516-3515497 1, 5, 10, 15, 20 ja 30 10 Yövesi 362, 6819347-3516063 1, 5, 10 ja 13 Linnaniemen kaakkoispuoli 11 Yövesi, Hinkansaari 400 6817784-3515430 1, 4, 7 ja 10 12 Yövesi, Uittamonsalmi 401, Hietaniemen itäpuoli 6816714-3519697 1, 10, 20, 30 ja 40 PKP1 Ostolahden oja PKP1 402 6816798-3513906 0,1 Kunnan jätevesien ja alueen teollisen toiminnan vaikutusaluetta kuvaavat havaintopaikat 1, 2, 3, 8, 9, 10 ja 11. Havaintopaikka 3 (Pukkisaari) on Ristiinan puhdistamon purkupaikan tarkkailupiste. Havaintopaikka 9 (Simonniemi) on Pelloksen puhdistamon purkupaikan tarkkailupiste. Havaintopaikalla 11 vaikuttavat usein myös Ostolahden suunnalta tuleva hajakuormitus. Havaintopaikka 5 on vaikutusalueen ulkopuolella oleva, hieman veden laadultaan muuntunut taustapiste. Näytepiste 12 Hietaniemen itäpuolella Uittamonsalmessa on käytännössä taustapiste pistekuormitukselle. Havaintopaikat 6, 7 ja PKP1 kuvaavat Yöveteen sen valuma-alueelta laskevien vesien laatua. 4.1 Fysikaalis-kemiallisen tarkkailun tulokset vuonna 2015 Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy (SVYT) otti ja analysoi Yöveden näytteet vuonna 2015 tarkkailuohjelman mukaisesti 16.3., 25.5., 31.8. Talven tarkkailukerralla (16.3.) Pökkäänlahden (1) alusvedessä oli hapen vajausta (tulokset liitteenä 2). Pohjan läheisen vesikerroksen typpipitoisuus oli korkea. Pukkisaaren (3) näytepisteellä jätevesien vaikutus näkyi alusvedessä voimakkaana hapen vajauksena sekä fosfori- ja Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

7(17) typpipitoisuuden kasvuna. Koko vesimassa oli sameaa ja hygieenisesti likaantunutta. Linnannieman eteläpuolella (2) hygieeninen likaantuminen näkyi myös sekä pinnalla että pohjalla. Happitilanne oli parempi ja ravinnepitoisuudet olivat pienempiä kuin Pukkisaaren edustalla. Simonniemen kärjen (9) kohdalla alusvesi oli voimakkaasti hygieenisesti likaantunutta. Hinkansaaren (11) alusvesi oli lähes hapetonta. Alusvesi oli myös voimakkaasti samentunut ja tummentunut. Savisalon itäpuolen (5) ja Uittamonsalmen (12) syvänteissä pohjan lähellä oli melko voimakasta hapen vajausta, mikä oli suurin veden laatua heikentävä tekijä. Näytepisteiden 11, 3, 2 ja 9 veden laadut olivat huonompia kuin talvella 2014. Kevään tarkkailukerralla (25.5.) täyskierto oli hapettanut hyvin koko tarkkailualeen vesimassan. Veden laatu oli hämmästyttävän samanlainen Pökkäänlahdelta näytepisteille 9, 10 ja 11 asti. Kaikkiaan veden laatuluokitus oli koko alueella hyvä ja selvästi parempi kuin keväinä 2013 ja 2014. Loppukesän tarkkailukerralla (31.8.) koko järvitarkkailualueella suurin veden laatua heikentävä tekijä oli alusveden happivaje. Heikoin happitilanne oli Hinkansaaren näytepisteellä (11) ja paras Savisalon kaakkoispuolella (5). Happitilanne oli melko samanlainen kuin kesällä 2014. Sen sijaan muilta ominaisuuksiltaan veden laatu oli nyt koko tarkkailualueella edelliskesää parempi. Vesi oli melko kirkasta, humusainepitoisuudet suhteellisen pieniä ja fosfori- sekä typpipitoisuudet karulle vesialueelle ominaisia. Planktonlevien määristä kertovat klorofyllipitoisuudet olivat myös melko pieniä. Veden hygieeninen likaantuminen oli hyvin vähäistä. Kuten yleensä, veden laatu parantui Savisalon kaakkoispuolen (5) ja Uittamonsalmen (12) näytepisteillä. Muista näytepisteistä poiketen Hinkansaaren kohdalla veden laatu oli kaikilta ominaisuuksiltaan muita näytepisteistä huonompi. Sielläkin vesi oli parempilaatuista kuin kesällä 2014. Yöveden tarkkailupisteiden vuoden 2015 tulosten keskimääräinen veden laatu on taulukossa 5. Vuoden 2015 keskimääräisten tulosten perusteella vedet olivat keskimäärin kirkkaita. Hinkansaaren (11) näytepisteellä vesi oli keskimäärin lievästi sameaa. Näytepisteen kohonnut sameus johtui kerrostuneisuuskauden lopun sameista alusvesistä. Vedessä oli keskimäärin lievä humusleima. Ravinnepitoisuudet vaihtelivat karun ja lievästi rehevän välillä. Pukkisaaren (3) näytepisteen kohonnut typpipitoisuus johtui talven tarkkailukerran erittäin korkeasta alusveden pitoisuudesta. Jätevesien vaikutus näkyi heikentyneenä hygieenisenä laatuna. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

8(17) Taulukko 5. Yöveden tarkkailupisteiden vesipatsaiden keskimääräinen veden laatu vuonna 2015 1 3 2 10 9 11 5 12 Lämpöti C 8,4 8,2 8,5 9,1 8,3 9,4 6,6 7 O 2 mg/l 9,1 8,7 9,5 9,8 9,4 8,5 10 10 O 2 % % 77 74 80 83 79 73 82 83 Sameus FTU 0,75 0,94 0,76 0,59 0,65 1,7 0,46 0,5 Sähkönj ms/m 6,3 6,6 6,2 6,1 6,1 6,2 5,9 5,9 ph 7 7 7 7 7 7 7 7 Väri mg/l Pt 50 51 49 43 46 59 34 35 COD Mn mg/l 8,6 8,6 8,5 8,4 8,4 8,9 7,2 7 Kok.N µg/l 622 1040 547 508 557 542 460 477 Kok-P µg/l 12 15 10 9,3 10 15 7,4 7,1 a-chl µg/l 3,9 4,5 4,5 4,4 4,2 5,3 3,7 4 Fek.kol44 pmy/100ml 6,5 27 25 1,3 37 6 0,17 0,33 indeksi*) 2,48 2,20 3,07 1,58 2,44 2,82 1,52 2,28 *) Indeksilaskennassa hapen osalta on käytetty vesivatsaan keskiarvon sijana alusveden keskiarvoa, johon on lisätty syksyn täyskierron arvioitu 90 %:n hapenkyllästysarvo. 5 Veden laadun kehitys vuosina 1990 2015 Veden laatua on tarkasteltu näytepisteittäin. Vedenlaatuparametrien kehitystä on tarkasteltu pääasiassa koko vesimassan keskipitoisuuksina, jotka on ilmaistu myös graafisesti kuvissa 1 64. Hapen osalta on käsitelty alusveden vuosikeskiarvoa, johon on lisätty syystäyskierron arvioitu 90 %:n kyllästysarvo. Tarkasteluaikavälinä ovat vuodet 1990 2015 kauimmin tarkkailussa olleille näytepisteille. Veden kokonaislaatua on tarkasteltu matemaattisella laatuluokitusmallilla (Saukkonen, Vesitalous 6/91 ja 3/92). Laatuluokituksessa ovat mukana seuraavat vedenlaatuparametrit (suluissa indeksilukuarvoa 1,00 erinomainen osoittava pitoisuusarvo): alusveden happikyllästyneisyys (90 kyll. %), kokonaisfosfori (8 µg/l), väriluku (30 mgpt/l), sameus (0,40 FTU), COD-pitoisuus (6,0 mg/l), sähkönjohtavuus (5,9 ms/m), a-klorofylli (3,0 µg/l) ja fekaaliset koliformiset bakteerit 44 C (0 kpl/100 ml). Pökkäänlahti, näytepiste 1, kuvat 1-8 Pökkäänlahden alusvedessä on ollut säännöllistä happivajetta kerrostuneisuusaikoina. Kevätkiertokaan ei aina ole ehtinyt hapettaa pohjan läheistä vesikerrosta täydellisesti. Happitilanne on pysynyt kuitenkin varsin kohtuullisena eikä happikatoja pohjalla ole havaittu. Alusveden keskimääräinen ja vuotuinen happikyllästyneisyys on vaihdellut 60 kyll. % ja 80 kyll. % välillä. Parhaimmillaan alusveden happitilanne oli vuosina 1992, 2007 ja 2015 sekä huonoin vuosina 1996 ja 2003. Fosfori on koko tarkkailualueella minimiravinne ja määrää siksi hyvin pitkälle rehevyystason. Vuonna 1990 Pökkäänlahti oli huomattavan rehevä, mutta sen jälkeen kokonaisfosforipitoisuus on Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

9(17) useimmiten ollut alle 15 µg/l. Vuonna 2015 fosforipitoisuus oli keskimääräisellä tasolla. Fosforipitoisuuden arvoissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Kokonaistyppipitoisuus on Pökkäänlahdella ollut melko korkea ja pitoisuus oli kasvusuunnassa vuoteen 2003 asti, jonka jälkeen pitoisuus pieneni, mutta kasvoi jälleen uudestaan vuonna 2006. Selvästi suurimmat keskimääräiset pitoisuudet mitattiin vuosina 2010 ja 2011. Tämä johtui alusveden korkeista pitoisuuksista. Vuonna 2015 typpipitoisuus oli keskimääräisellä tasolla ollen ravinteikkaalle vedelle tyypillinen. COD-pitoisuus mittaa orgaanisen aineen pitoisuutta ja ilmentää puhtaissa vesissä paljolti humuksen määrää. Tarkkailun alkuvuosista COD-pitoisuus on noussut selvästi, joskin esimerkiksi vuonna 2011 pitoisuus oli keskimääräisellä tasolla. Vuosina 2012 ja 2013 COD-pitoisuudet ovat olleet tarkkailujakson korkeimmat. Runsaat sateet etenkin loppusyksystä lisäävät humuksen huuhtoutumista. Toki tähän vaikuttavat myös valuma-alueella tehtävät toimenpiteet. CODpitoisuuden kasvua on havaittu myös muissa vesistöissä. Suomen sisävedet ovat useimmiten luontaisesti humuksen tummentamia. Yövedellä luontainen keskimääräinen väriluku oli 1990-luvun alkupuolella noin 30 mgpt/l eli vesi oli melko kirkasta. Sen jälkeen vesi on ollut useina vuosina selvästi tummempaa, mutta kuivana vuotena 2003 veden väriluku alitti 30 mgpt/l. Vuoden 2003 jälkeen vesi on tummunut lähes lineaarisesti ja vuonna 2008 väriluku oli 63 mgpt/l eli yli kaksinkertainen vuoteen 2003 verrattuna. Yhtä tummaa vesi oli myös vuosina 2012 2013 ja ero vuoteen 2011 oli erittäin suuri. Vuosina 2014 ja 2015 väriluku laski hieman. Sääolosuhteilla on huomattava merkitys sekä COD-pitoisuuteen että värilukuun. Pökkäänlahden vesi oli lievästi samentunutta vuosina 1990 ja 1991, mutta sen jälkeen sameus oli vähäinen vuoteen 1998 asti. Vuonna 2000 vesi oli poikkeuksellisen sameaa. Sameus on jälleen ollut kasvussa vuodesta 2009 lähtien ja oli vuonna 2013 lähes yhtä suuri kuin vuonna 2000. Sameusarvot hieman laskivat vuosina 2014 ja 2015, mutta olivat silti korkeimpien mitattujen arvojen joukossa. A-klorofyllipitoisuus mittaa planktonlevien määrää eli veden rehevyyttä. Klorofyllipitoisuus mitataan 0 2 metrin kokoomasta avovesiaikana, joten havaintoja näytepaikkaa kohden tulee vain 2. Pökkäänlahden klorofyllipitoisuus on vaihdellut välillä 2,6 8,5 µg/l ja suurimmat havainnot olivat vuosina 2013 ja 2014. Lähes yhtä suuria pitoisuuksia oli myös vuosina 1995 ja 2008. Pitoisuudet olivat pienimmillään tarkastelujakson alussa. Vuonna 2015 klorofyllipitoisuus laski selvästi edellisvuoden tasosta. Klorofyllipitoisuuden perusteella vesialue on vaihdellut karusta rehevään. Fekaaliset koliformiset (44 C) bakteerit mittaavat veden hygieenistä likaantumista ja niiden määrän lisääntyminen on hyvin tyypillistä asumajätevesien vaikutuspiirissä. Pökkäänlahden veden hygieeninen laatu on useimmiten ollut hyvä, joinakin vuosina tyydyttävä. Tyydyttävä se on ollut vuosina 1990, 2010 ja 2013. Vuonna 2015 hygieeninen laatu oli hyvä. Pökkäänlahden veden laatuluokitus on ollut parhaimmillaan hyvä ja huonoimmillaan tyydyttävä, useimmiten siltä väliltä. 2000-luvulla veden laatu on ollut keskimäärin huonompi kuin 1990-luvulla. Heikoin laatuluokitusindeksi oli vuonna 2013, jolloin hyvin useat veden laatutekijät osoittivat Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

10(17) tavanomaista huonompaa tai selvästi huonompaa veden laatua. Vuonna 2015 veden laatu oli hyvä ja hieman parempi kuin vuonna 2014. Pukkisaari, näytepiste 3, kuvat 9-16 Pukkisaaren näytepiste on Ristiinan kunnan jätevesien purkupaikan välittömässä läheisyydessä. Pukkisaaren alusvedessä on ollut säännöllistä happivajetta. Happikyllästyneisyys on tarkastelujakson aikana ollut keskimäärin 60 kyll. % ja 80 kyll. % välillä. Vuonna 2015 alusveden happitilanne (70 %) oli hieman keskimääräistä parempi. Pukkisaaren fosforipitoisuus on kuutena vuotena ylittänyt 20 µg/l: vuosina 1990, 1991, 2000, 2006, 2007 ja 2010. Muulloin pitoisuus on ollut alle 20 µg/l ja monesti myös alle 15 µg/l. Vuonna 2015 fosforipitoisuus oli 15 µg/l eli hieman tarkastelujakson keskiarvoa alhaisempi. Kokonaistyppipitoisuus on Pukkisaaren näytepisteellä ollut kasvusuunnassa. Joinakin vuosina on alusvedestä mitattu erittäin suuria pitoisuuksia. Tällaisia vuosia ovat olleet 2003, 2011 ja 2013. Fosforipitoisuuden vaihtelut ovat olleet hyvin suuria. Vuonna 2015 typpipitoisuus oli 1040 µg/l eli keskimääräistä korkeampi. COD-pitoisuus on vuodesta 2003 ollut kasvussa. Vuonna 2011 pitoisuus oli keskitasolla, mutta vuosina 2012 ja 2013 korkeampi kuin koskaan aiemmin. Myös vuosina 2007 2010 pitoisuudet ovat olleet korkeat. Maksimin ja minimin välinen ero oli 81 %. Vuonna 2015 COD-pitoisuus (8,6 mg/l) oli edelleen keskimääräistä hieman korkeampi. Veden väriluvun kehitys on seurannut COD-pitoisuuden kehitystä. Pienimmillään väriluku on ollut noin 30 mgpt/l, kun maksimi vuonna 2013 oli 64 mgpt/l. Vesi oli hyvin tummaa myös vuosina 2008 ja 2012. Vuonna 2015 veden väriluku (51 mgpt/l) oli edelleen keskimääräistä korkeampi. Pukkisaaren edustalla veden sameus oli pienimmillään vuosina 1992 1998, vain n. 0,40 0,50 FTU. Erityisen sameaa vesi oli vuonna 2000, jonka jälkeen sameus on vähentynyt. Vuodesta 2009 lähtien sameus on ollut kasvamaan päin ja vuonna 2013 vesi oli yhtä sameaa kuin vuonna 2000. Vuosina 2014 ja 2015 sameusarvot laskivat hieman. Pukkisaaren a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut voimakkaasti. Useimmiten pitoisuus on ollut 3 µg/l ja 6 µg/l välillä osoittaen lievää rehevyyttä. Eniten planktonleviä oli vuonna 2014 ja lähes yhtä paljon vuosina 1995 ja 2013. Vuonna 2015 a-klorofyllipitoisuus (4,5 mg/l) laski edellisvuodesta ja oli keskimääräisellä tasolla. Asumajätevesien purkupaikan läheisyydestä johtuen Pukkisaaren alusvedestä mitataan usein erittäin suuria tiheyksiä hygieniabakteereita, etenkin talvisin. Veden hygieeninen laatu on ollut useimmiten tyydyttävä tai välttävä, vuonna 2009 jopa huono. Vuonna 2015 veden hygieeninen laatu oli tyydyttävä. Veden laatu oli nykyistä selvästi parempi vuosina 1992 1994, jolloin se oli hyvä. Vuodesta 1999 lähtien veden laatu on ollut enimmäkseen tyydyttävä. Vuonna 2013 laatuluokitusindeksi 3,65 kääntyi jo välttävän puolelle. Kuten Pökkäänlahdellakin, laadun heikkeneminen johtui useista veden Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

11(17) laatutekijöistä. Vuonna 2015 veden laatu hieman parani edellisvuodesta ollen kuitenkin edelleen tyydyttävällä tasolla. Linnaniemen eteläpuoli, näytepiste 2, kuvat 17-24 Linnaniemen eteläpuolella asumajätevedet ovat jo selvästi laimenneet, mutta toisaalta alueelle saattavat ajoittain kulkeutua UPM-Kymmene Wood Oy Pelloksen tehtaiden ja tukkihautomon vesiä. Alusvedessä on ollut kerrostuneisuuskausien lopulla happivajausta, mutta alusveden happitilanne on säilynyt kohtuullisen hyvänä ja vakaana koko tarkasteluajan. Vuonna 2013 alusveden happitilanne oli kuitenkin tarkasteluajan heikoin. Vuosina 2014 ja 2015 happitilanteet kuitenkin paranivat hieman keskimääräistä paremmalle tasolle. Kokonaisfosforipitoisuus oli korkein vuonna 1990, jolloin se oli rehevälle vesialueelle ominainen. Vuosina 1991 1993, 2003 2006 ja 2009 fosforipitoisuus on ollut alle 10 µg/l eli karuhkolle vesialueelle ominainen. Muina vuosina pitoisuus on ollut 10 µg/l ja 14 µg/l välillä. Vuoden 2015 pitoisuus oli keskimääräinen. Kokonaistyppipitoisuus oli selvästi korkein (750 µg/l) tarkastelujakson ensimmäisenä vuotena. Muina vuosina pitoisuus on vaihdellut 490 µg/l ja 600 µg/l välillä paitsi vuonna 2012, jolloin se oli 630 µg/l. Vuonna 2015 pitoisuus oli keskimääräisellä tasolla. COD-pitoisuus on vuodesta 2007 lähtien ollut selvästi korkeampi kuin aikaisempina vuosina vuotta 2011 lukuun ottamatta. Vuonna 2012 pitoisuus (10,8 mg/l) on ollut suurempi kuin kertaakaan aiemmin, mutta pitoisuus oli laskenut tuon jälkeen. Kuivana vuotena 2003 oli selvä minimi, jolloin pitoisuus painui alle 6 mg/l. Vuonna 2015 COD-pitoisuus (8,5 mg/l) oli hieman keskimääräistä korkeampi. Veden väriluku on vaihdellut voimakkaasti. Jonkinlainen perustaso on ollut noin 30 mgpt/l, mutta yli 40 mgpt/l värilukuja on havaittu useina vuosina. Tummimmillaan vesi on ollut vuosina 2008, 2012 ja 2013. Vuonna 2013 veden väriluku (61 mgpt/l) oli tarkastelujakson korkein. Väriluvun minimi oli vuonna 2003 25 mgpt/l. Vuonna 2015 väriluku (49 mgpt/l) oli hieman keskimääräistä korkeampi. Vesi oli sameahkoa vuosina 1990 ja 1991, sen jälkeen sameus oli alle 0,50 FTU vuoteen 1998 asti. Sen jälkeen vesi on ollut jatkuvasti sameampaa. Tästä noin 0,60 0,80 FTU tasosta poikkeavat vuodet 2000 ja 2013, jolloin vesi oli vieläkin sameampaa. Vuonna 2015 sameusarvo laski hieman pariin edellisvuoteen verrattuna, vesi oli tuolloin kuitenkin hieman keskimääräistä sameampaa. A-klorofyllipitoisuudeltaan Linnaniemen eteläpuoli on ollut lievästi rehevöitynyttä. Pitkällä aikavälillä selvää kehityssuuntaa ei ole ollut havaittavissa. Klorofyllimaksimit olivat vuosina 1995, 2008 ja 2014. Vuoden 2015 pitoisuus on laskenut selvästi vuoden 2014 korkeasta pitoisuudesta. Linnaniemen eteläpuolella tavataan ajoittain hygieenistä likaantumista osoittavia bakteereita. Useimpina vuosina hygieeninen likaantuminen on ollut hyvin lievää, vähäistä tai kohtalaista. Vuonna 2010 hygieeninen likaantuminen oli voimakasta. Vuonna 2013 mitattu hygieniabakteerien tiheys Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

12(17) oli toiseksi suurin pitkän aikavälin tarkastelussa. Vuonna 2015 hygieniabakteerien määrä oli tyydyttävällä tasolla. Veden laatuluokitus on Linnaniemen eteläpuolella ollut eriasteisesti hyvä, hyvän ja tyydyttävän välimaastossa sekä vuosina 2010, 2013 ja 2014 tyydyttävä. Vaihtelua on ollut esimerkiksi vuosien 2011 ja 2013 välillä. Vuoden 2013 vedenlaatuindeksi oli heikoin tarkasteluvälillä 1990 2013. Vuonna 2015 veden laatuluokitus oli hyvä. Linnaniemen itäpuoli, näytepiste 10, kuvat 25-32 Linnaniemen itäpuolen näytepiste tuli tarkkailuun vuonna 1996. Alueelle vaikuttavat sekä asuin- että teollisuusjätevedet laimenneina sekä Juurilahden suunnalta tulevat haja-kuormitusvedet. Matalalla Linnaniemen itäpuolen näytepisteellä happitilanne on alusvedessä ollut kohtuullisen hyvä. Vuosina 2010 2013 happitilanne oli aiempaa hieman huonompi, mutta vuosina 2014 ja 2015 happitilanne palautui keskimääräiselle tasolle. Vuonna 1996 kokonaisfosforipitoisuus oli korkea, mutta muina vuosina se on ollut pieni ja karuhkolle vesialueelle ominainen. Kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 460-540 µg/l paitsi vuosina 2007, 2010 ja 2012, jolloin se on ollut jonkun verran suurempi. COD-pitoisuuden selvä minimi oli kuivana vuotena 2003. Kuten muuallakin, COD-pitoisuudet ovat nousseet vuosien mittaan. Vuosina 2012 ja 2013 pitoisuus oli selvästi aikaisempia tarkkailuvuosia suurempi. Vuonna 2015 COD-pitoisuus on pysynyt lähes vuosien 2013 ja 2014 tasolla. Veden väriluku on vaihdellut huomattavasti tarkastelujakson aikana. Vuosina 1997 ja 2003 väriluku oli vain 25 mgpt/l, mutta maksimivuosina 2008, 2012 ja 2013 yli 50 mgpt/l. Veden sameus oli poikkeuksellisen korkea vuonna 2000, kuten muuallakin Yövedellä. Sameus on ollut jälleen viime vuosina kasvussa, tosin vuonna 2015 sameusarvo kääntyi laskuun. A-klorofyllipitoisuus on ollut lähellä 6 µg/l vuosina 1996 1997 ja 2008 2009. Muina vuosina pitoisuus on ollut 4 µg/l molemmin puolin. Vuonna 2014 mitattiin korkein arvo koko tarkkailuajalta, yli 7 µg/l. Vuonna 2015 pitoisuus oli hieman keskimääräistä alhaisempi. Veden hygieeninen laatu on ollut erinomaista tai hyvää koko tarkasteluaikana. Vuosina 2010 ja 2013 oli kuitenkin havaittavissa lievää hygieenistä likaantumista. Linnaniemen itäpuolella veden laatuluokitus on ollut useimpina vuosina eriasteisesti hyvä. Parhaimmillaan luokitus oli vuonna 2003, jolloin se oli jo lähellä erinomaista (1,57, hyvä/erinomainen). Vuosina 2012, 2013 ja 2014 veden laatu on heikentynyt hyvän ja tyydyttävän välimaastoon. Vuonna 2015 veden laatu oli hyvää. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

13(17) Simonniemen kärki, näytepiste 9, kuvat 33-40 Näytepisteen edustalle puretaan ojaa pitkin Pelloksen tehtaiden puhdistetut jätevedet. Tarkkailuohjelmaan näytepiste tuli vuonna 1995. Alusvedessä on ollut happivajausta. Vuonna 1996 keskimääräinen alusveden hapen kyllästyneisyysprosentti oli alle 60. Hapetuksen vuoksi alusveden happitilanne parani vuonna 2000 ja happitilanne on sen jälkeenkin pysynyt parempana. Vuonna 2013 alusveden happitilanne kuitenkin heikkeni, sillä myös keväällä alusvedessä oli havaittavissa hapen vajausta. Alusveden happitilanne kuitenkin palautui paremmalle tasolle vuosina 2014 ja 2015. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut lievästi rehevälle vesialueelle ominainen eli 11 12 µg/l useimpina vuosina. Poikkeuksena oli vuosi 1996, jolloin uuden puhdistamon käynnistysvaiheen aikana alusveden fosforipitoisuus kasvoi hyvin suureksi ja keskimääräinen fosforipitoisuuskin oli lähes kaksinkertainen muihin vuosiin verrattuna. Vuonna 2013 fosforipitoisuus oli 14 µg/l, mikä on toiseksi suurin havainto tarkasteluaikana. Vuonna 2015 fosforipitoisuus oli keskimääräisellä tasolla. Kokonaistyppipitoisuus on yleensä vaihdellut 500 600 µg/l välillä. Vuonna 2012 oli typpipitoisuuden maksimi 657 µg/l. Vuonna 2015 fosforipitoisuus oli hieman keskimääräistä korkeampi 557 µg/l. COD-pitoisuus on vaihdellut voimakkaasti vuosittain. Ensimmäinen maksimivuosi oli vuonna 1996. Vuonna 2003 COD-pitoisuus oli pieni kuten muillakin näytepisteillä. Seuraavan kerran CODpitoisuus oli jälleen korkea vuosina 2007 ja 2008. 2011 pitoisuus oli pieni ja 2012 ja 2013 muun Yöveden tapaan ennätyksellisen suuri. Vuonna 2015 COD-pitoisuus oli keskimääräisellä tasolla. COD-käyrän muoto on erilainen kuin esimerkiksi Linnaniemen näytepisteillä, mikä selittyy jätevesikuormituksella. Simonniemen kärjessä vesi on ollut ajoittain tummunutta. Kuten muuallakin, vesi oli kirkkainta vuonna 2003 26 mgpt/l. Sen jälkeen vesi tummui vuoteen 2008 asti. Muutos toiseen suuntaan kesti vuoteen 2011 asti. Vuonna 2013 vesi oli tummempaa kuin kertaakaan aiemmin. Maksimin ja minimin välinen ero oli 2,8-kertainen. Vuonna 2014 veden väriluku laski ja vuonna 2015 väriluku oli hieman keskimääräistä korkeampi. Sameuden selkeä maksimi tarkkailun alkuvuosina oli vuosi 2000. Sen jälkeen sameus on vaihdellut 0,50 0,80 FTU välillä. Vuonna 2013 keskimääräinen sameus oli lähes yhtä suuri kuin vuonna 2000. Erityisen sameaa vesi oli keväällä. Vuonna 1996 mitattiin klorofylliminimi, mutta sen jälkeen pitoisuus on useimpina vuosina vaihdellut 4 6 µg/l välillä osoittaen rehevähköä vesialuetta. Suurimmillaan klorofyllipitoisuus oli vuonna 2014 8,4 µg/l. Vuonna 2015 klorofyllipitoisuus laski ja oli näin hieman keskimääräistä alhaisempi. Veden hygieeninen laatu on ollut tarkastelujakson aikana lähellä erinomaista tai hyvä. Eniten hygieniabakteereita on havaittu vuosina 2010, 2013 ja 2014, jolloin hygieeninen laatu on ollut ajoittain tyydyttävä. Alhaisin hygieniabakteereiden määrä mitattiin vuonna 1996. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

14(17) Veden laatuluokitus on ollut hyvä lukuun ottamatta vuosia 1996, 2007 ja 2008, jolloin se oli lähempänä tyydyttävää, kuin hyvää. Vuonna 2013 vedenlaatuindeksin arvo oli yli 3 (tyydyttävä), mikä on selvästi heikoin aikavälillä 1995 2015. Vuonna 2015 veden laatu oli hyvä. Hinkansaari, näytepiste 11, kuvat 41-48 Hinkansaareen kulkeutuu ajoittain Pelloksen jätevesiä. Lisäksi alueelle vaikuttavat Ostolahden suunnalta tulevat hajakuormitus- ja varastointialueen vedet. Näytepiste tuli tarkkailun piiriin vuonna 1999. Alusvedessä on ollut happivajetta kerrostuneisuuskausien lopulla. Ajanjaksolla 2003 2009 happitilanne oli hyvä. Viimeisen kuuden vuoden ajan hapen vajausta on ollut enemmän. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut joko lievästi rehevälle tai karuhkolle vesialueelle ominainen. Parina viime vuotena pitoisuus on hieman noussut ja vuonna 2015 mitattiin tähän asti korkein fosforin arvo (15 µg/l), mikä oli kuitenkin lievästi rehevälle vedelle ominainen. Kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut 400 µg/l ja 600 µg/l välillä paitsi vuosina 2010 ja 2012, jolloin se ylitti 600 µg/l. Vuoden 2015 arvo oli keskimääräisellä tasolla. COD-pitoisuus on Hinkansaaren näytepisteellä ollut korkeampi kuin muualla Yövedellä. Pitoisuus on vaihdellut paljon. Kuten muuallakin, COD-pitoisuuden minimivuosi oli vuonna 2003. Vuosina 2012 ja 2013 COD-pitoisuus on ollut erityisen suuri. Ostolahden suunnalta tulevat tummat humusvedet näkyvät selvästi myös veden värissä, joka on ollut yleensä tummempi, kuin muilla Yöveden tarkkailupisteillä. 60 mgpt/l raja ylittyi vuosina 2008 ja 2012. Vesi oli vuonna 2003 hyvin kirkasta (27 mgpt/l). Tumminta vesi oli vuonna 2012 (67 mgpt/l). Vuonna 2014 veden väriluku oli 55 mgpt/l. Pitoisuus on laskenut vuoden 2012 korkeimmasta tasosta. COD-pitoisuus oli vuonna 2015 kuitenkin keskimääräistä korkeampi. Hinkansaaren vesi on kaiken aikaa ollut sameaa eikä muilla näytepisteillä havaittu voimakas sameusmaksimi vuonna 2000 erottunut Hinkansaaren näytepisteellä niin selkeästi. Sen sijaan vuonna 2006 ja etenkin vuonna 2010 Hinkansaaren vesi oli poikkeuksellisen sameaa. Myös vuosina 2014 ja 2015 sameusarvot olivat korkeita. Hinkansaaren veden laatuvaihtelut ovat erilaisia, kuin muilla näytepisteillä. A-klorofyllipitoisuus oli minimissään vuonna 1999 ja maksimissaan vuonna 2014. A- klorofyllipitoisuus on ollut nousussa vuoden 2011 jälkeen. Vuonna 2015 klorofyllipitoisuus kääntyi laskuun. Keskimäärin klorofyllipitoisuus on ollut suurempi Hinkansaaren näytepisteellä, kuin muilla näytepisteillä. Hygieeniseltä laadultaan vesi on ollut hyvälaatuista tai jopa lähellä erinomaista lukuun ottamatta vuoden 2014 bakteerimääriä, jotka olivat poikkeuksellisen korkeat. Vuonna 2015 bakteerimäärät olivat laskeneet vuoden 2014 tasosta. Tänne ei normaalisti pistekuormituksen hygieniabakteereita Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

15(17) kulkeudu. Veden laatuluokitus heikkeni hyvästä lähemmäksi tyydyttävää aikajaksolla 1999 2002, mutta vuonna 2003, jolloin tummia humusvalumia ei juuri ollut, veden laatu oli poikkeuksellisen hyvä indeksin ollessa 1,80 (hyvä). Sen jälkeen veden laatu on ollut hyvän ja tyydyttävän laatuluokan välillä tai tyydyttävä. Erityistä on, että veden laatu ei heikentynyt vuosien 2012 ja 2013 aikana siinä määrin kuin muualla Yövedellä. Vuonna 2014 veden laatu oli heikoin koko tarkastelujakson aikana. Tähän vaikuttivat erityisesti tavanomaista korkeammat bakteeri- ja a-klorofyllipitoisuudet sekä kohonnut sameusarvo. Vuonna 2015 veden laatu oli hyvä/tyydyttävä. Veden laatu oli hieman parempi kuin vuonna 2014. Savisalon kaakkoispuoli, näytepiste 5, kuvat 49-56 Savisalon kaakkoispuolen syvänteen kohdalla sekä kunnan että Pelloksen tehtaiden jätevesien vaikutukset ovat jo laimentuneet huomattavasti, mutta eivät täysin. Lievää happivajetta on esiintynyt alusvedessä, mutta happitilannetta voidaan pitää hyvänä ja vakaana. Vuonna 2013 alusveden hapen vajaus oli suurin koko tarkkailuaikana, mutta vuosina 2014 ja 2015 happitilanteet olivat keskimääräistä parempia. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut karulle tai muutamana vuotena korkeintaan hyvin lievästi rehevälle vesialueelle ominainen tarkkailujakson alkuaikana. Vuoden 2015 fosforipitoisuus oli hieman keskimääräistä alhaisempi. Kokonaistyppipitoisuus oli erityisen korkea vuonna 1990 ja korkea vuosina 2010 ja 2012. Muutoin typpipitoisuus on ollut tasaisesti alle 600 µg/l. Vuoden 2015 typpipitoisuus oli hieman keskimääräistä alhaisempi. COD-pitoisuus oli keskimäärin noin 6 mg/l vuoteen 2003 asti, mutta sen vuoden jälkeen pitoisuus on kasvanut selkeästi vuotta 2011 lukuun ottamatta. Vuonna 2013 COD-pitoisuus oli korkein mitatuista arvoista, lähes 9 mg/l. Vuosina 2014 ja 2015 COD-pitoisuus on hieman laskenut. Väriluku vaihteli tasolla 25 35 mgpt/l vuoteen 2003 asti, mutta sen jälkeen vesi on tummentunut. Tumminta vesi oli vuosina 2008 2009 ja 2012 2013. COD-pitoisuuden tavoin myös veden väriluku laski vuosina 2014 ja 2015. Vesi oli sameahkoa vuosina 1990 ja 1991. Sen jälkeen sameus on ollut vähäinen, mutta kasvoi vuonna 2000 kertaheitolla yli kaksinkertaiseksi. Viime vuosina vesi on ollut jälleen samentumaan päin. Vuosien 2013 ja 2014 sameusarvot olivat vuosien 1990, 1991 tasolla. Vuonna 2015 sameusarvo oli keskimääräisellä tasolla. A-klorofyllipitoisuus on vaihdellut melko paljon vuosittain ja on joinakin vuosina ollut jopa rehevöityneelle vesialueelle ominainen. Fosforipitoisuuteen nähden klorofyllipitoisuus on ollut korkeahko. Myös Savisalon kaakkoispuolella, kuten muillakin pisteillä, korkein a-klorofyllipitoisuus mitattiin vuonna 2014. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

16(17) Veden hygieeninen laatu on ollut Savisalon kaakkoispuolella käytännössä erinomainen kaiken aikaa. Veden laatuluokitus on ollut pääosin hyvän ja erinomaisen laatuluokitustason välillä. Kuiva vuosi 2003 on veden laadultaan Savisalon kaakkoispuolen paras vuosi. Korkea COD-pitoisuus ja väriluku ovat heikentäneet veden laatua viime vuosina, mutta luokitus on ollut hyvä. Vuonna 2014 veden laatu oli tarkastelujakson heikoin. Vaikka muut vedenlaatutekijät paranivat, kohonnut a- klorofyllipitoisuus heikensi tulosta. Vuonna 2015 veden laatu oli edellisvuotta parempi ja laatuluokitus oli hyvä/erinomainen. Uittamonsalmi, näytepiste 12, kuvat 57-64 Uittamonsalmi (Hietaniemen itäpuoli) on jo niin kaukana jätevesien purkupaikasta, että jätevedet tuskin enää sinne vaikuttavat. Näytepiste tuli tarkkailuun vuonna 1999. Uittamonsalmen alusveden happitilanne on säilynyt hyvänä, mutta vuonna 2013 happitilanne heikkeni oleellisesti. Talvella hapen vajaus oli ennätyksellisen suuri eikä keväälläkään vesi ollut täysin hapettunutta. Vuonna 2015 alusveden happitilanne oli normaali. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut koko tarkastelujakson ajan karulle vesialueelle ominainen. Kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut 410 µg/l ja 570 µg/l välillä. Minimi oli vuonna 1999 ja maksimi vuonna 2010. Vuonna 2015 kokonaistyppipitoisuus oli keskimääräinen. COD-pitoisuus on vuoden 2003 jälkeen ollut kasvussa, vuosi 2011 oli kuitenkin poikkeus. Selvästi korkeimmat pitoisuudet havaittiin vuosina 2012 ja 2013. Vuonna 2014 COD-pitoisuus laski kuten muillakin näytepisteillä. Vuonna 2015 COD-pitoisuus (7 mg/l) oli hieman keskimääräistä korkeampi. Veden väri on vaihdellut hyvin kirkkaasta tummuneeseen. Kahtena viime vuotena vesi on ollut tummimmillaan. Kun vuonna 2000 väriluku oli 21 mgpt/l, niin vuonna 2013 se oli 48 mgpt/l. Vuonna 2015 väriluku oli keskimääräistä hieman korkeampi (35 mgpt/l). Veden sameusmaksimi oli, kuten muillakin näytepisteillä vuonna 2000. Sen jälkeen sameus on ollut vähäinen ja alle 0,50 FTU. Vuonna 2013 tapahtui muutos ja vesi samentui voimakkaasti. Tähän vaikutti eniten talvinen hapen vajauksesta aiheutunut sameus pohjan lähellä. Vuosina 2014 ja 2015 sameus laski jälleen lähelle keskimääräisiä arvoja. A-klorofyllipitoisuus on ollut pieni muulloin paitsi vuosina 2000, 2008, 2012 ja 2014, jolloin se on osoittanut lievästi rehevöitynyttä vesialuetta. Fosforipitoisuuteen nähden tämä on yllättävää. Kuten muillakin näytepisteillä vuoden 2014 klorofyllipitoisuus oli suurin tähän mennessä mitatuista arvoista. Vuoden 2013 klorofyllipitoisuus oli sen sijaan hyvin pieni. Vuonna 2015 pitoisuus laski edellisvuodesta. Veden hygieeninen laatu on ollut erinomainen tai hyvä koko tarkkailujakson ajan. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

17(17) Tarkastelujakson alkupuolella veden laatu on ollut lähellä erinomaista. Vuoden 2004 jälkeen veden laatua on heikentänyt lähinnä COD-pitoisuus ja väriluku, vuonna 2013 myös happi. Vuonna 2014 veden laatu parani hieman vuoteen 2013 nähden, ollen hyvä. Veden laatua heikensi eniten kohonnut leväpitoisuus. Vuonna 2015 veden laatu parani edellisvuodesta ja laatuluokitus oli vuonna 2015 hyvä/erinomainen. 6 Yhteenveto Ristiinan Yövettä kuormittavat Mikkelin kaupungin Ristiinan keskuspuhdistamo sekä UPM Kymmene Wood Oy Pelloksen tehtaiden jätevedenpuhdistamo. Lisäksi kuormaa aiheuttaa valumaalue: taajaman hulevedet, metsät ja pellot. Hulevedet sotkevat myös asumajätevedenpuhdistamon toimintaa suurten virtaamien aikana. Mahdollisesti ilmastonmuutos on lisännyt myöhäissyksyn sateita roudattomaan ja kasvipeitteettömään maahan, jolloin erityisesti humusvalumat vesistöön kasvavat. Tämä on näkynyt monissa vesistöissä veden tummumisena ja humuspitoisuuden kasvuna, myös Yövedellä. Toki ihmisen toimilla valuma-alueen muokkaajana on suuri merkitys. Keskimäärin veden laatu parani Yövedellä vuonna 2015 edellisiin vuosiin verrattuna. Eniten veden laatu parani Savisalon kaakkoispuolen (5) näytepisteellä. Vähiten veden laatu parani Hinkansaaren (11) näytepisteellä. Talvella veden laatu oli vuonna 2015 keskimäärin huonompi kuin edellistalvena, mutta kevään ja kesän tarkkailukerroilla veden laatu oli edellisvuotta parempi. Levien määrää ilmaisevat a-klorofyllipitoisuudet olivat laskeneet kaikilla näytepisteillä edellisvuoteen verrattuna. Viime vuosina Yöveden veden laatua ovat heikentäneet kohonneet väriarvot sekä COD-pitoisuudet. Edellisiin vuosiin nähden nämä kuitenkin laskivat hieman vuosina 2014 ja 2015. Hinkansaaren happitilannetta heikensi oleellisesti kerrostuneisuuskauden pohjan huono happitilanne. Veden laatu alkoi selvästi parantua kauimmaisilla Savisalon (5) ja Uittamonsalmen (12) näytepisteillä. Yöveden alueeseen vaikuttavat pistekuormituksen lisäksi hajakuormitus. Näiden kahden vaikutus on vaikeaa erottaa toisistaan. Voidaan kuitenkin sanoa, että Pukkisaaren (3) edustalle kohdistuva kuormitus näkyy veden hygieenisessä laadussa vielä Linnaniemen (2 ja 10) sekä Simonniemen kärjen (9) näytepisteillä. Veden laatu myös paranee selvästi pistekuormituksesta kauemmas mentäessä. Jätevedet vaikuttavat myös muihin veden laatuominaisuuksiin, mutta niin vaikuttaa hajakuormituskin. Kaikkiaan veden laatu on heikentynyt vuoden 2005 jälkeen kaikkialla Yövedellä aikaisempaan tarkkailuun verrattuna. Vuodet 2012 tai ainakin vuosi 2013 olivat vielä aikaisempaa heikompia vuosia. Nyt veden laadussa oli jälleen havaittavissa parantumista. LIITTEET Havaintopaikkakartta Tarkkailutulokset vuodelta 2015 Kuvat 1-64: Yöveden veden laadun kehitysdiagrammit Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

18(17) JAKELU UPM-Kymmene Wood Oy, Pelloksen vaneritehtaat Mikkelin vesilaitos TIEDOKSI Mikkelin kaupunki, ympäristöpalvelut Etelä-Savon ELY-keskus Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

7 1 YÖVEDEN TARKKAILUPISTEET 1 Pökkäänlahti 258 2 Yövesi 259, Linnaniemen eteläpuoli 3 Yövesi 056, Pukkisaari 5 Yövesi 261, Savisalon itäpuoli 6 Kilpijärven luusua 042 7 Ala-Kaatlampi, laskuoja 342 8 Yövesi 262, Tukkihautomon edusta 9 Yövesi 391, Simonniemi 10 Yövesi 362, Linnanniemen kaakkoispuoli 11 Yövesi Hinkansaari 400 12 Yövesi Uittamonsalmi 401, Hietaniemen itäpuoli PKP1 Ostolahden oja PKP1 402 3 6 8 2 9 11 10 5 PKP1 12