Vanhemman päihdeongelma lapsen näkökulmasta

Vanhemman päihdeongelma lapsen näkökulmasta Alkoholi, perhe- ja parisuhdeväkivalta lapsiperheiden palvelut tunnistamisen ja puuttumisen ympäristönä YTT, erikoistutkija Henna Pirskanen, THL Henna.Pirskanen@thl.fi 1

Perhe ja alkoholiongelmat Riskeistä ja vanhemman juomisen aiheuttamista haitoista ja tunteista lapsille on kertynyt viime vuosina enenevästi tietoa (esim. Raitasalo & Holmila 2012; Holmila ym. 2008; Velleman & Templeton 2007; Lasinen Lapsuus; Itäpuisto 2005; Backett-Milburn ym. 2008 ): Epäsopu ja riidat perheessä; häilyvät roolit ja säännöt; arkielämän kaoottisuus; huoli ja epävarmuus; lapsen perustarpeista huolehtimisen puutteet; väkivalta; kiukku, viha, pelko; lapsen huostaanotto. Kiistanalainen, ristiriitainen ja moraalisia jännitteitä sisältävä kenttä (Nätkin 2006; Itäpuisto 2005). On tärkeää kysyä myös suoraan lapsilta ja nuorilta, jotka ovat kokeneet vanhemman päihdeongelmia. Perhesuhteet ovat muuttuvia, joten muistot voivat muokkautua myöhempien elämäntapahtumien vuoksi, ja aikuisena oman isän tai äidin vanhemmuus voidaan käsittää eri tavoin kuin lapsena. Vanhempien päihdeongelmat eivät vaikuta kaikkiin lapsiin samoin/yhtä haitallisesti, vaan mm. lapsen kehitysvaihe vaikuttaa. Kuitenkin ne ovat riski lapsille. 2

WHO: Päihteidenkäytön ja väkivallan seuraukset ovat erilaisia lapsen eri ikäkausina. Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö: sikiövauriot Päihdeongelmat kietoutuvat usein ongelmakimpuksi lähisuhdeväkivallan, mielenterveys- ja kasvatusongelmien kanssa. Vanhemman päihteidenkäyttöön liittyvää lasten laiminlyöntiä on myös alkoholin jättäminen lapsen ulottuville tai piittaamattomuus nuoren alkoholinkäytöstä. Vanhempien fyysisen väkivallan/laiminlyönnin kohteeksi joutuneilla lapsilla on muita suurempi riski aloittaa varhain runsas alkoholinkäyttö. Alkoholi selviytymiskeinona. Väkivalta ja laiminlyönnit voivat heijastua aikuisuuteen, omaan vanhemmuuteen, alttiuteen päihdeongelmiin/väkivaltaan. (STM 2007.) November 24, 2015 mikaela.lindeman@thl.fi 3

Lasten kokemuksia (Takala & Ilva 2012) A-klinikkasäätiön Lasinen Lapsuus -kyselytutkimus 2011: 26 % on kokenut haittoja kodin aikuisten alkoholinkäytöstä (näistä 2% usein) (v. 2009 23 %, 2004 19 %, 1994 16 %). 80 % mielestä humaltuminen ei kuulu kotiin. Yleisimmät haitat: perheriidat, häpeä vanhemmista, ahdistus, luottamuksen menetys ja pelko juovaa vanhempaa kohtaan. Tytöt ovat herkempiä läheisen juomiselle kuin pojat. Väkivaltaa on todistanut 23 prosenttia haittoja kokeneista 18-vuotiaista. 4

Äidin päihdeongelman vaikutukset alle 7-vuotiaalle lapselle Riski vakavista haitoista lapsen terveydelle ja turvallisuudelle. Mm. muita lapsia suurempi riski Joutua tapaturmaan ja kuolla Tarvita sairaalahoitoa Saada psyykkisen kehityksen häiriödiagnoosi tai käytös- ja tunnehäiriödiagnoosi Joutua sijoitetuksi kodin ulkopuolelle. (Esim. Holmila, Raitasalo, Autti-Rämö & Notkola 2013.) Vastaavaa tilastotietoa isistä ei toistaiseksi ole. Suomessa oli miehinen alkoholikulttuuri viime vuosikymmeniin saakka. Suuri osuus alkoholiongelmaisista on ollut miehiä, jotka usein isiä. 24.11.2015 Esityksen nimi / Tekijä 5

Haastattelututkimuksia THL:n Sata lasissa varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa -tutkimus (2014-16): Osa-aineistona olivat haastattelut 30 nuorelta, joiden vanhemmalla päihdeongelma. Suurin osa haastatelluista oli 12-18-vuotiaita. Kokemukset vanhemman päihteidenkäytöstä, kasvatuskulttuuri, avun ja tuen tarpeet. Ainutlaatuinen aineisto. 6

Väitöskirja Alkoholi, isyys ja valta. Ongelmajuovat isät miesten elämäntarinoissa (2011). Elämäkertahaastattelut. 21 nuorta miestä, jotka olivat kasvaneet alkoholiongelmaisen isän kanssa. Isät ja pojat Aihetta ei ollut juuri aiemmin tutkittu. Miehiä on vaikea saada mukaan tutkimuksiin, joissa aiheena vanhemman alkoholiongelma. Halme (2009): noin kolmannes isistä arvioi käyttävänsä liikaa alkoholia. 7

Tunteiden keskeisyys lapsuudenkokemuksissa Tunteiden kirjo näkyi haastatteluissa: T: Millasia tunteita sitten se sussa herätti se juominen? H: Vihaa suurimmaksi osaksi. [..] Ja sellasta turhautuneisuutta. T: Miltä se juominen on susta tuntunut? H: Varmaan surulliselta, koska mä tiesin, että jos juo niin paljo alkoholii, niin kuolee. Niin mä olin silleen, että mä en haluais, että iskä kuolee. H: Että ois tullu semmonen turvallisuuden tunne, et joku välittää tavallaan, et puhuu siitä asiasta, et se ois otettu puheeksi. Mutta ylipäätään meillä oli vähän semmonen tilanne, että ois moni muukin asia ollu, et muutenkin olis kaivannu yleensäkin huolenpitoa. 8

H1: No kyllähän meidän on pitäny kantaa huoli toisistamme. H2: Hirvee vastuu kaikesta. H1: Ja sit se epävarmuus kaikesta ympärillä olevasta. Et tuleeko äiti kotia? Hakeeko se [sisaruksen] tarhasta? Pääsenkö ite kouluun, onko ruokaa? H2: Semmonen perusturvallisuuden tunne kokonaan. H1: Sitä ei oo ollu. Päihdeongelmaisen vanhemman merkitys ja lapsen kiintymys vanhempaan voivat olla suuria ongelmista huolimatta: T: Miten sä ajattelet, et kuka on turvallisin ihminen sun elämässä ja miksi? H: Vaikka mä asun äidillä, niin isä varmaan, koska mä oon viettäny suurimman osan mun elämästä isän kaa. Ja isä on ollu aina mun lemppari. November 24, 2015 9

Pirskanen (2011): Lojaaliustarina, ärtymystarina, surumielisyystarina, vihatarina Lojaaliustarina T: Millaset välit teillä sun isän kanssa sit oli sillon ennen sitä eroa? H: Aika, tai hirveen läheiset, tehtiin kaikkee, isä otti mut joka paikkaan mukaan, ja otti metsälle mukaan ja kalalle mukaan, tehtiin kaikkea tosi paljon. H: Se oli ja on hyvä isä, [..] koska jos ei juomista lasketa, niin nautti siltä ihan kaikki elämänarvot ja ohjeet. Arvostan sitä kyllä. Oon aina arvostanu ja arvostan vieläkin. Ihmisenä ja isänä. Eikä sitä nyt näin jälkeenpäin ajateltunakaan, mitään tehtyä saa tekemättömäks. Kyllähän sitä joskus miettii, että ois se mukavampaa, kun sillonkin ois ollu yhteistä aikaa ihan normaalisti. [..] Ja nykypäivänäkin toivoo vielä, että olis enempi yhteistä aikaa [..] Ollaan me nyt yhteyksissä puhelimessa, mutta ei nyt nähä kovin hirveesti.

Ärtymystarina H: Sillon tosiaan pienenä poikana ja sillon ihan varhaislapsuudessa, ne välithän oli varmaan ihan hyvät, ja se oli semmonen idoli-isä ja maailman kovin jätkä [..]. Sitten kun se alko muuttua, se että siitä isästä alko tulla pelottava ja arvaamaton ja stressiä aiheuttava ja outo ja ihmeellinen ja käsittämätön, niin tottahan se nyt vaikuttaa siihen luottamukseen suhteessa isään. H: Olihan se semmonen tietyllä tapaa sitten kulissi, siellä omakotitaloalueella, eihän sinne mitään vieraita voinu kutsua, eikä semmonen sosiaalinen elämä, ei semmosta oo ollu. H: Kyllä mä olin sitten selkeästi kielteisempi, mitä vanhemmaksi mä tulin, kyllä mä kuitenkin sitten joskus yläasteella jo, kyllä se vitutti mua sitten. Vaikka sillon lapsena tosiaan, siinä ei tavallaan ollu mitään, [..] se anto karkkia ja rahaa sillon kun se oli kännissä. [..] jossain vaiheessa sitten mua rupes kyllä vituttaan se, että se aina örvelsi.

Surumielisyystarina T: Miten sä kuvailisit sitä lapsuutta, millainen se oli? H: No olihan aika vaikeista olosuhteista, aika köyhiä oltiin, että ei hirveesti ollu [mitään]. Kyllä sai kaiken periksi, että se kasvatus oli aika heikko. Harrastuksia ja muuta päiväkerhoo ja noita oli paljon. Se oli hirmu vapaa se lapsuus kyllä, että itse sai mennä ja tulla, ja ei paljon [vanhemmat] kyselleet, että missä olit. Paljon olin kavereitten luona yötä, että sieltä sitä kai sai paremmin rauhaa. Ei oikein koulua pystyny käymään. Semmonen riita ja huuto oli aina, ettei saanu nukkua. Ja ei sitä pystyny keskittymään oikein mihinkään. T: Millanen sun mielestä sun isän merkitys oli sulle? H: En mä tiiä sillai, ei oikeestaan, nyt jos viime vuosia muistelee, niin ei oikeestaan minkäänlainen. Paitsi että tietysti olihan se isä ja eikä siitä pääse mihinkään, että kyllähän se tärkee ihminen oli ja surin hänen poismenoaan. Mutta ehkä sitä ei koskaan tavallaan oppinu tuntemaan.[..] tavallaan ei tiedä, mitä jäi kaipaamaan. Mutta että kyllähän se tavallaan oli tärkee ihminen kuiteskin, vaikka olikin sellanen elämä.

Vihatarina T:Hän joi tämmöistä rähinäviinaa, hän oli tämmöinen erittäin, väkivaltainen ja pahoinpitelijä ja tämän sorttinen [..] T: Kohdistuiko se väkivalta siis teihin lapsiin? H: Kaikkiin, joo, kaikkiin meihin, lapsiin ja äitiin. [..] minä olen monta kertaa herännyt yöllä, että on kuristettu, tai [..] on menny pitkin seiniä, että on heitetty tai lyöty. H: Isän alkoholismi aika lailla täytti ja hallitsi meidän perhe-elämää. Ihan pahin muistikuva on, että kun hän pahoinpiteli mun äidin, kun mä olin [pieni lapsi] [..] Mä muistan sen vielä ihan selvästi, se oli tosi rankka kokemus. H: Mulla heijastu se ahistus ja viha mun varhaisiin seurustelusuhteisiin kuitenkin, että ne oli aika lyhyitä ja silleen, että oli niin paha olla, että mä yleensä pakenin niistä sitten pois.

Vahingollista vanhemmuutta Väkivalta ja päihdeongelmat: T: Onks teidän vanhemmat juonu ikinä niin, että se pelottais teitä, lapsena? H: Kyllä isä on aina ollu. Kun se juo, niin se saattaa hermostua ihan yhtäkkiä ilman syytäkin. Oon saanu monesti myös kunnolla selkään, kun se on ollu kännissä. Vahingolliset kasvatuskäytännöt esimerkiksi lapsen kanssa juomisen muodossa: H: Mutta on sitä nyt tullu kateltua sitä juomista. Oon kyllä joskus juonukin sen kans. November 24, 2015 14

Arki saattaa lasten silmissäkin pyöriä normaalisti ongelmasta huolimatta; kuitenkin läsnäolon puute. H: [Vanhempi] on pystyny hoitaa kotiasiat ja hoitamaan lapset ja ei sitä huomaa sen käyttäytymisestä, toki toleranssi on kasvanu varmaan melko suureksi. Perheen hajoaminen: H: Ja tosiaan pienempi sisarus muutti sillon [kaupunkiin x] isänsä luo ja mä jäin tänne mun isän luo asumaan. H: Et parhaimmillaan se on ollu sitä, et mä en oo muistanu äidin nimeä. Näkemykset vanhemmuudesta: poissaolevaa ja toksista ; välittävää ja riittävää; ristiriitojen repimää vanhemmuutta. Eronteko juovaan ja selvään vanhempaan; ristiriidat. 15

Muuttuvat käsitykset ja itsereflektio Lapsena oman elämän ja vanhemman arviointi voi tapahtua eri kriteereillä kuin nykyhetkessä. Vanhemman juomista ei pienenä lapsena välttämättä tajua: H: Nyt kun mä mietin jälkeenpäin, niin isähän on juonu aina. Ja mä en oo sitä, tyyliin 9-vuotiaaksi asti niin en mä oo kiinnittäny siihen huomioo. T: Niin sitä ei tajunnu? H: Mä vaan hihittelin, että isä juo taas kaljaa. Vanhemman raitistuminen muuttaa vanhempi-lapsi -suhdetta. Luottamuksen merkitys. Oma vanhemmuus: noin puolet haastatelluista miehistä oli isiä: uusi isyys ; isän ja miehen malli? November 24, 2015 16

Alkoholiongelman aiheuttamat vanhemman ennenaikaiset sairaudet ja kuolemat näkyvät myös haastatteluaineistoissa. Sosioekonominen asema ja perheen erilaiset resurssit vaikuttavat lapsuuden kokemuksiin. Avunsaanti: piilossa pysyvä ongelma, kulissit. H: Pitäis olla (tukea) ja ehkä sellasta, et just puhuttais niitten lastenkin kanssa ja katottais, miten niillä oikeesti menee. Että moni lapsi, kuten itekin olin, niin salasin tosi paljon niitä asioita. Että jos joku ois oikeesti kysyny ja vaatinu, että mä puhun totta, niin ehkä sitten ois puhunu. T: Ajattelet sä, että sä silloin olisit tarvinnu jotain tällasta tukee? H: Joo, se ois ehkässy monia ongelmia sillon. Kun salas asioita, niin sitten tunteet piti kans sisällään, niin siitähän sitten lähtee se. Päihdeongelmaisten vanhempien lapset kaipaavat keskustelua alkoholista ja tietyssä määrin kontrollia vanhemmilta. 17

Lopuksi Lasten kokemukset ovat moninaisia eikä kuva elämästä alkoholiongelmaisen perheenjäsenen kanssa ole lapsen näkökulmasta yksioikoinen. Perhesuhteiden kompleksisuus, ambivalenssi. Vanhemman päihdeongelma ja väkivalta on erityisen vahingollinen yhdistelmä lapsen kannalta; yhteenkietoutuvat ongelmat. Lapsinäkökulman tärkeys. Tietoa lasten näkökulmasta tarvitaan yksiselitteisesti lisää (ks. myös Itäpuisto 2008). KIITOS! Henna.Pirskanen@thl.fi 18

Lähteet Backett-Milburn, K., Wilson, S., Bancroft, A. & Cunningham-Burley, S. (2008) Challenging Childhoods: Young people s accounts of getting by in families with substance abuse problems. Childhood 15, 461-479. Holmila M, Raitasalo I, Autti-Rämo, I& Notkola, I (2013) Päihdeongelmaisten äitien lapset rekisterien antama kuva. Teoksessa: Warpenius K, Holmila M & Tigerstedt C (toim.). Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. THL, Tampere: Juvenes Print- Suomen Yliopistopaino Oy, 36-46. Holmila, M., Raitasalo, K. & Kouvonen, P. (2008) Lapsuus päihdeperheessä ja kielteisen sosiaalisen perimän voittaminen. Yhteiskuntapolitiikka 73 (4), 421-432. Holmila, M. & Itäpuisto, M. & Ilva, M. (2011) Invisible victims or competent agents. Opinions and ways of coping among children aged 12-18 years with problem drinking parents. Drugs: education, prevention and policy 18 (3), 179-186. Itäpuisto, M. (2001) Pullon varjosta valoon. Vanhempiensa alkoholinkäytöstä käsineiden selviytymistarinoita. Kuopio: Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 22. Itäpuisto, M. (2005) Kokemuksia alkoholiongelmaisten lasten kanssa eletystä lapsuudesta. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 124. Itäpuisto, M. (2008) Pullon pohjimmaiset. Lapsi, perhe ja alkoholi. Helsinki: Kirjapaja. Nätkin, R. (2006) Äitiys ja päihteet kertomus ja politiikkaa. Teoksessa Ritva Nätkin (toim.) Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä: PS-kustannus. 23-53. Pirskanen, H. (2011) Alkoholi, isyys ja valta. Ongelmajuovat isät miesten elämäntarinoissa. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 53. Helsinki: Väestöliitto. Raitasalo, K. & Holmila, M. (2012) Äidin päihteiden käytön yhteys lapsen kokemiin haittoihin. Yhteiskuntapolitiikka 77 (1): 53-61. STM, 2007. Koko perhe kierteessä. Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:27. Takala, J. & Ilva, M. (2012) Mikä suojaa nuorta aikuista alkoholinkäytön aiheuttamilta haitoilta? Yhteiskuntapolitiikka 77 (2), 176-185. Velleman, R. & Templeton, L. (2007) Understanding and modifying the impacts of parents substance misuse on children. Advances in Psyciathric treatment 13, 79-89. 19