KIRJALLINEN KYSYMYS 43/2010 vp Kuntien sosiaalitoimen liittäminen seututerveyskeskusratkaisuihin Eduskunnan puhemiehelle Paras-lainsäädännön velvoittamina kunnat ovat joutuneet muuttamaan yleensä hyvin, tehokkaasti ja taloudellisesti toimineita terveyskeskuskäytäntöjään, jotta saavutettaisiin vaadittu 20 000 asukkaan väestöpohja. Varmasti on olemassa paljonkin niitä tilanteita, joissa on hyötyä terveystoimen monipuolisille kokonaisjärjestelyille 20 000 asukkaan ja suuremmankin väestömäärän perustasta. Näin on varmastikin asia silloin, jos alue on maantieteellisesti yhtenäinen työssäkäyntialue, jossa liikennerakenne ja muut toiminnot muodostuvat mielekkään toiminnallisen kokonaisuuden. Kaavamainen 20 000 asukkaan väestöpohjan vaatimus voi olla myös vahingollinen mielekkäille ja asiakkaiden kannalta sujuville terveyskeskuspalveluille. 1970-luvulla kansanterveyslain mukaiset terveyskeskukset muodostettiin ensisijaisesti terveyspalvelujen toiminnan lähtökohdista, ja lähes 40 vuoden aikana terveyspalvelujen toteuttamisen rakenne yleensä vielä muotoutui ja kehittyi itse toimintojen ja käyttäjiensä kannalta mielekkääksi samalla ottaen huomioon aluekehityksen ja muun terveydenhuollon ja sairaalahoidon muutokset. Keskeistä on ollut myös ylläpitää terveydenhuollon lähipalveluita. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, josta voisi kielellisesti oikeammin käyttää lyhennettä KUPRU lyhenteen Paras-asemasta, vaatimuksesta on käytetty paljon kuntien ja terveyskeskus- ja sairaanhoidon hallinnon viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kallista aikaa moniin neuvotteluihin, palavereihin, seminaareihin ym. toimintoihin 20 000 asukkaan väestöpohjan saavuttamiseksi. Useat terveyskeskukset maakunnissa ovat olleet hyvin toimivia kokonaisuuksia työssäkäynti- ja asiointialueen kannalta, vaikka väestöpohja on ollut huomattavastikin alle 20 000:n ja jopa alle 10 000:kin asukkaan. Palvelut on koettu omiksi lähipalveluiksi ja sellaisina niitä on haluttu vastuunkantajien toimesta hyvän paikallistuntemuksen pohjalta kehittääkin tavoitteena hyvät palvelut omalta alueelta. Yleensä nämä pienet terveyskeskukset ovat saaneet hyvät ylilääkärit, jotka paikkakuntaan sitoutuneina ovat kehittäneet terveyskeskusten toimintoja. Kun Suomi on jaettu maakunnallisiin sairaanhoitopiireihin, on 20 000 asukkaan terveydenhuollon järjestelyiden vaatimaa tavoitetta vaikea saavuttaa erityisesti maakuntien reuna-alueilla sairaanhoitopiirien rajoja ylittämättä. Sairaanhoitopiirin rajojen ylitys voisi olla sinällään hyvinkin mielekästä, mutta sairaanhoitopiirisidonnaisuudella terveyskeskuksen aluepohjana on perusteensa erikoissairaanhoidon saatavuuden osalta. Sopimuspohjaisesti terveyskeskustasoiset palvelut, kuten esim. yö- ja viikonloppupäivystykset ylittävät sairaanhoitopiirin rajoja. Esim. Keuruu-Multian terveyskeskus Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta on osittain käyttänyt yö- ja viikonloppupäivystys- palveluja Mäntästä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueelta. Keuruu ja Mänttä-Vilppula muodostaisivat Paras-lain vaatiman 20 000 hengen väestöpohjan terveyskeskuspalveluille, mutta esteenä on kuuluminen eri ns. miljoonapiireihin yliopistollisen Versio 2.0
sairaanhoidon osalta. Nykyisellään Keuruu kuuluu Kuopion yliopistosairaanhoitopiiriin ja Mänttä-Vilppula Tampereen yliopistosairaanhoitopiiriin. Julkisuuteen on tullut tietoa, että Paras-lain pohjalta vaadittuihin terveyskeskuskuntayhtymiin tultaisiin liittämään valtion taholta tulevalla lainsäädännöllä myös nyt kuntien tehtäviin kuuluvat sosiaalitoimen tehtävät pois lukien lasten päivähoito. Jos sekä terveystoimi että sosiaalitoimi pakotetaan siirrettäväksi nyt Paras-lain velvoittamiin yli 20 000 asukkaan kuntayhtymiin, se merkitsisi noin 60 % kuntien menoista. Tämä osuus kuntien tosiasiallisista menoista olisi vain välillisesti itsenäisten kuntien päätäntävallassa. Kuntayhtymät käytännössä toimisivat hyvin itsenäisesti ja yksittäisen kunnan vaikutusmahdollisuudet olisivat täten vähäiset sekä kustannusten että myös varsinaisen toiminnan osalta. Sosiaali- ja terveystoimen muodostuminen vähintään yli 20 000 asukkaan kuntayhtymiin voi käydä kyseenalaistamaan sitä todellista tehtävää, mikä itsenäisillä kunnilla tulisi olla. Erityisen ongelmallista on se, että nyt kunnat ovat tehneet Paras-lain velvoittamina terveydenhoidon ratkaisujaan tietämättä lainkaan sitä, että näillä ratkaisuilla onkin luotu tosiasiallisesti myös sosiaalitoimen alueellinen rakenne. Jos kunnat itse vapaaehtoisesti haluavat jossakin toimia siten, että Paras-lain mukaiset terveydenhuollon alueet ottavat hoitaakseen myös sosiaalitoimen, olkoon se silloin hyväksi koettu ratkaisu. Se, että kunnat pakotetaan tekemään Paras-lain velvoittamina 20 000 asukkaan väestöpohjan saavuttamiseksi keinotekoisia ja alueellisesti mm. työssä- ja asiointialueiden kannalta kyseenalaisia seututerveyskeskusratkaisuja ja näihin vielä jälkikäteen pakotettaisiin kuntien nyt hoitama sosiaalitoimi, merkitsee kuntien pettämistä. Olisi hyvin kohtuullista ja oikeudenmukaista, että kunnat tehdessään ratkaisuja tietäisivät sen, mitä seurauksia valtio ratkaisuihin tulee kytkemään. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko tarkoitus liittää kuntien sosiaalitoimi niihin seututerveyskeskusratkaisuihin, joita kunnat ovat tehneet tai ovat tekemässä Paras-lain velvoittamina? Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2010 Lauri Oinonen /kesk 2
Ministerin vastaus KK 43/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 43/2010 vp: Onko tarkoitus liittää kuntien sosiaalitoimi niihin seututerveyskeskusratkaisuihin, joita kunnat ovat tehneet tai ovat tekemässä Paras-lain velvoittamina? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) 5 :n mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka hoitaa perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyviä sosiaalitoimen tehtäviä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Säännös on jättänyt kunnille harkintavaltaa siinä, kuinka laajasti ne siirtävät sosiaalitoimen tehtäviä yhteistoiminta-alueen hoidettavaksi, mutta edellyttää, että myös sosiaalitoimen tehtäviä yhteistoiminta-alueille siirretään. Kysymys on ollut keskeisesti esillä sosiaalija terveydenhuollossa puitelain säätämisestä lähtien. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteisesti valmistelemassa 8.3.2007 kunnille lähettämässä kuntakirjeessä "Sosiaalija terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto korostavat, että sosiaalihuolto ja perusterveydenhuolto on perusteltua järjestää eheänä toiminnallisena kokonaisuutena jatkossakin". Valtioneuvosto on ottanut asiaan kantaa kuntapalautteissaan. Kunnille 27.6.2008 lähetetyssä yleispalautteessa todettiin sosiaali- ja terveydenhuollon integraation osalta, että: "Yhteistoiminta-alueelle tulee muodostua sellainen kaikille kunnille yhteinen palvelukokonaisuus, joka integroi perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluita. Ratkaisut, joissa jokin kunta ei siirtäisi yhteistoiminta-alueelle lainkaan sosiaalitoimen tehtäviä tai joissa yhteistoiminta-alueella ei olisi mitään koko alueelle yhteisiä sosiaalitoimen tehtäviä, eivät ole puitelain mukaisia. Lain tavoitteiden toteuttamisessa on merkittävää myös se, kuinka laajasti sosiaalihuollon tehtäviä siirretään yhteistoiminta-alueelle, ovatko sosiaalihuolto ja perusterveydenhuolto uudistuksessa tasavertaisina tehtäväalueina ja pidetäänkö palvelukokonaisuudet eheinä. Puitelain tarkoittama sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio vaarantuisi tilanteissa, joissa kunnat suunnittelevat siirtävänsä yhteistoiminta-alueille toisistaan suuresti poikkeavia sosiaalihuollon tehtäväkokonaisuuksia. Palvelukokonaisuuksien eheys edellyttää, että yhteistoiminta-alueen kunnat kuuluvat samaan puitelain 6 :n mukaiseen laajan väestöpohjan kuntayhtymään". Eduskunnan käsiteltävänä olevassa Valtioneuvoston selonteossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (VNS 9/2009 vp) valtioneuvoston sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeviin linjauksiin sisältyy kannanotto, jonka mukaan "Valmisteltavassa lainsäädännössä keskeisenä lähtökohtana on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon ehyt kokonaisuus sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumaton toteuttaminen". Paras-uudistuksen lainsäädännöllisiä jatkotoimia koskevassa neuvottelussaan 3.2.2010 hallituspuolueiden puheenjohtajat yhdessä asianosaisten ministerien kanssa sopivat, että puitelain 5 :ää muutetaan siten, että yhteistoimintaalueelle on siirrettävä perusterveydenhuollon lisäksi kaikki sosiaalitoimen tehtävät päivähoitoa lukuun ottamatta, josta kunta niin halutessaan voisi edelleen huolehtia itse. 3
Ministerin vastaus Sosiaali- ja terveysministeriö ja hallitus ovat puitelain koko voimassaoloajan järjestelmällisesti ohjanneet kuntia huolehtimaan sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon järjestämisestä eheänä toiminnallisena kokonaisuutena. Sopimus valmistella puitelain muutosesitys, jolla myös koko sosiaalihuolto vastuutettaisiin yhteistoiminta-alueen hoidettavaksi, on näin johdonmukainen seuraava askel sosiaali- ja terveydenhuollon tasavertaisuuden ja eheän toiminnallisen kokonaisuuden varmistamisessa. Tästä hyötyvät erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset asiakkaat. Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 43/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 43/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Är avsikten att kommunernas socialtjänst ska sammankopplas med de beslut om regionala hälsovårdscentraler som lagen om en kommun- och servicestrukturreform ålägger kommunerna att fatta? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I 5 i lagen om en kommun- och servicestrukturreform (169/2007) föreskrivs att i en kommun eller inom ett samarbetsområde som sköter primärvården och sådana uppgifter inom socialväsendet som är nära anslutna till primärvärden ska det finnas åtminstone ungefär 20 000 invånare. Bestämmelsen tillåter kommunerna att bestämma i hur stor omfattning de överför socialväsendets uppgifter till samarbetsområdet, men förutsätter att också uppgifter inom socialväsendet överförs till samarbetsområdena. Frågan har varit högaktuell inom social- och hälsovården sedan ramlagen stiftades. I ett kommunbrev som beretts gemensamt av social- och hälsovårdsministeriet och Finlands kommunförbund och som sändes till kommunerna den 8 mars 2007 understryker ministerierna att att det är motiverat att socialvården och primärvården ordnas som en enhetlig funktionell helhet även i fortsättningen. Statsrådet har tagit ställning till saken i sin kommunrespons. I en allmän respons åt kommunerna den 27 juni 2008 konstaterades i fråga om integreringen av social- och hälsovården att "samarbetsområdet ska utgöra en sådan för alla kommuner gemensam servicehelhet som integrerar primärvårds- och socialvårdstjänster. Lösningar, där någon kommun inte alls skulle överföra några av socialväsendets uppgifter till samarbetsområdet, eller där samarbetsområdet inte alls skulle sköta några socialväsendets uppgifter som är gemensamma för hela området är inte förenliga med lagens målsättningar. Det är med tanke på förverkligandet av lagens målsättningar också väsentligt i hur stor omfattning socialvårdens uppgifter överförs till samarbetsområdet, om socialvården och primärvården betraktas som likvärdiga uppgiftsområden i reformen, och om servicehelheterna förblir enhetliga. Den integrering av social- och hälsovården som avses i ramlagen skulle äventyras i situationer där kommunerna planerar att överföra väldigt olika uppgiftshelheter inom socialvården till samarbetsområden. En enhetlig servicehelhet förutsätter att kommunerna i samarbetsområdet hör till samma samkommun med brett befolkningsunderlag som avses i 6 i ramlagen". I statsrådets redogörelse om kommun- och servicestrukturreformen (SRR 9/2009 rd) som är under behandling i riksdagen ingår ställningstagandet att "En viktig utgångspunkt för lagstiftningen är att se till att det för social- och hälsovården finns sammanhållna enheter för att smidigt ordna dels primärvård, dels specialiserad sjukvård". Vid förhandlingar den 3 februari 2010 om fortsatta legislativa åtgärder för strukturreformen enades ordförandena för regeringspartierna i samråd med de behöriga ministrarna om att 5 i ramlagen ska ändras så att alla uppgifter inom socialväsendet ska överföras till samarbetsområdet med undantag för barndagvården som kommu- 5
Ministerns svar nen fortsättningsvis kan välja att ta hand om själv. Social- och hälsovårdsministeriet och regeringen har under hela den tid ramlagen har varit i kraft systematiskt styrt kommunerna till att hantera anordnandet av socialvården och primärvården som en sammanhållen enhet. Överenskommelsen om att i ramlagen bereda ett förslag till ändring som ålägger samarbetsområdet att också ha hand om socialvården som helhet är således ett följdriktigt nästa steg mot ett tryggande av social- och hälsovården som en jämlik och sammanhållen funktionell enhet. Det gynnar framför allt social- och hälsovårdens gemensamma kunder. Helsingfors den 5 mars 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 6