Lähdeluettelon laatiminen ja lähteisiin viittaaminen Justin Zobel: Writing for Computer Science. Second Edition. Springer, 2005. Sivut 19 26 luvusta 2, sivu 67 luvusta 4 ja sivut 217 219 luvusta 13. Matti Mäkelä. Kirjoitelman laatiminen. Tietojenkäsittelytieteen laitos, Helsingin yliopisto, 1999. Lähdeviittausten merkitys, ensisijaiset ja toissijaiset lähteet, yleisesti tunnetut asiat, lähdeluettelo vs. bibliografia, lähteen tunniste ja bibliografiset tiedot, lehtiartikkeliviite, konferenssiartikkeliviite, kokoomateosartikkeliviite, monografiaviite, väitöskirja- ja raporttiviite, lähteiden järjestys luettelossa, lähdeviittaukset, lähdeviittauksen sijoittelu, ala- ja loppuviitteet, suorat lainaukset, kaupalliseen teknologiaan, verkko- ja muihin epämääräisiin lähteisiin, omiin töihin ja luoksepääsemättömiin lähteisiin viittaaminen, toisen työn kritisointi. 1
Lähdeviittausten merkitys Uuden tieteellisen työn suhde olemassa olevaan on aina selitettävä. On näytettävä, kuinka työ rakentuu aiempaan tietoon ja kuinka se eroaa aiemmin julkaistuista, työlle merkityksellisistä eli relevanteista artikkeleista. Olemassa oleva työ identifioidaan viittauksilla eli referensseillä (reference, citation) julkaistuihin artikkeleihin, väitöskirjoihin, kirjoihin ja raportteihin. Sekaannusten välttämiseksi ja kaikkien viittausten saamiseksi alusta lähtien mukaan on parasta merkitä lähdeviittaukset tekstiin jo luonnosvaiheessa. Viitattujen töiden bibliografiset tiedot järjestetään standardinmuotoiseksi lähde- eli viiteluetteloksi (list of references), ja tutkielman tekstiin sisällytetään viittauksia lähdeluettelon lähteisiin. 2
Lähdeviittaukset palvelevat kolmea tarkoitusta. Tieteellisen artikkelin lähdeviittaukset auttavat osoittamaan, että työ on uutta: väitteet työn tulosten alkuperäisyydestä ovat paljon vakuuttavampia, kun ne esitetään olemassa olevien, lukijan näkökulmasta samanlaisilta näyttävien töiden yhteydessä. Artikkelin tai opinnäytteen lähdeviittaukset osoittavat kirjoittajan tietämystä tutkimusalueesta. Lähdeviittaukset ovat myös viittauksia aihepiirin tausta-aineistoon. Pitää aina harkita, onko viittaus aiheellinen ja hyödyttääkö se lukijaa. Viitatun lähteen pitää olla relevantti, sen pitää olla ajan tasalla, sen pitää olla kohtuullisella vaivalla saatavilla ja sen pitää olla välttämätön. Viittauksia ei saa lisätä vain lähdeluetteloa kasvattamaan. 3
Ensisijaiset ja toissijaiset lähteet Lähteinä käytettyjä julkaisuja voidaan karkeasti luokitella ensisijaisiin ja toissijaisiin. Julkaisu on tiedon ensisijainen eli alku(peräis)lähde (primary source), jos siinä tieto esitetään ensi kerran (täydellisenä), muutoin julkaisu on tiedon tiedon toissijainen lähde (secondary source). Tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistu artikkeli on ensisijainen lähde artikkelin kontribuutioille, so. artikkelin esittämille uusille tutkimustuloksille, ja toissijainen lähde niille aiemmin julkaistuille tutkimustuloksille, joihin artikkelissa viitataan ja joita artikkelissa selostetaan. Oppikirja on tyypillinen toissijainen lähde, so. julkaisu, joka on toissijaisena lähteenä lähes kaikille sen sisältämille tiedoille (ensisijaisena lähinnä vain kuville ja esimerkeille tai muille havainnollistuksille). 4
Pitää viitata alkuperäisartikkeliin toissijaisen lähteen sijasta, hyvin kirjoitettuun aineistoon huonosti kirjoitetun sijasta, lehtiartikkeliin tai kirjaan konferenssiartikkelin sijasta, konferenssiartikkeliin teknisen raportin tai julkaisemattoman käsikirjoituksen sijasta, painettuun dokumenttiin wwwsivujen sijasta. Pitää välttää viittaamista yksityisiin keskusteluihin sekä seminaareissa tai esitelmissä kuultuun tietoon; sellainen ei ole lukijan saatavilla eikä todennettavissa. Jos tutkielmassa käsitellään yksityiskohtaisesti jotakin tutkimusta tai mainitaan tutkimuksen jokin kontribuutio, on tutkimukseen viitattava. Muussa tapauksessa pitää harkita, tarvitseeko lukija kyseistä tutkimusta sen lisäksi mitä on esitetty muissa viitatuissa töissä. Samalla on tehtävä lukijalle selväksi, että kirjoittaja kyllä tuntee kaiken relevantin taustakirjallisuuden. 5
Kun konferenssiartikkelin pohjalta ei ole laadittu laajempaa ja täydellisempää lehtiartikkelia, konferenssiartikkeli on tutkimuksen ensisijainen lähde. Mikäli konferenssiartikkelin pohjalta tehty lehtiartikkeli on julkaistu vasta monta vuotta myöhemmin, on syytä kohdella molempia ensisijaisina lähteinä. Kokoomateoksessa uudestaan julkaistu artikkeli on toissijainen lähde, ellei artikkelia ole teosta varten merkittävästi uudistettu. Kummassakin tapauksessa pitää viitata myös aiemmin julkaistuun artikkeliversioon. Työkokouksessa aiemmin esillä olleiden esitelmien myöhemmin täydennetyistä versiosta kokoonpantu teos on kyseisten esitelmien ensisijainen lähde. 6
Yleisesti tunnetut asiat Lähdeviittauksin pitää varustaa aiemman työn kuvauksen lisäksi kaikki muut kuin yleiseen tietämykseen (common knowledge) kuuluvat väittämät, joita tutkielman teksti itsessään ei vahvista tai jotka on jo esitetty aiemmassa tutkimuksessa. Mitä yleiseen tietämykseen kuuluu, riippuu artikkelin aiheesta ja julkaisufoorumista (ja siten myös ajatellusta lukijakunnasta). Esimerkiksi binäärihaku on koko tietojenkäsittelytieteen alan (ainakin kaikkien sen tieteellisten foorumien) yleistä tietämystä, joten sen käyttäminen jonkin ongelman ratkaisun selostuksessa tai algoritmissa ei vaadi viittausta tietorakenteiden oppikirjaan, saati johonkin alkuperäisartikkeliin (jollaista ei tosin taida ollakaan). 7
Tutkielman keskeisten teemojen osalta lähdeviittauksissa pitää kumminkin pyrkiä aina tiedon alkulähteelle. Jos esimerkiksi opinnäytteen tai katsausartikkelin aiheena on Relaatiomalli, pitää kyllä viitata Coddin 1970 julkaistuun alkuperäisartikkeliin, vaikka relaatiomallin peruskäsitteiden voidaan katsoa kuuluvan tietojenkäsittetieteen alan yleiseen tietämykseen. Mutta jos tutkielman aiheena on esimerkiksi Relaatioiden liitoksen rinnakkaislaskenta, relaatiomallia ja siihen kuuluvien operaatioiden (kuten liitoksen) määritelmiä voidaan pitää niin tunnettuina, ettei ole tarpeen viitata Coddin alkuperäisartikkeliin. Keskeisiä lähteitä ovat tässä tapauksessa artikkelit ja kirjat, joissa on esitetty erilaisia rinnakkaisalgoritmeja liitosoperaation laskemiseksi. Tunnettu oppikirja voi toimia ainoana lähteenä viitattaessa tutkielman aihepiirin taustana olevaan tai sitä yleisempään tunnettuun asiaan. 8
Lähdeluettelo vs. bibliografia Lähdeluettelo (list of references) on yhteenvetoa seuraava numeroimaton kohta. Sen tarkoitus on antaa lukijalle mahdollisuus tarkistaa työhön lainatut tiedot alkuperäislähteistä. Lähdeluettelo sisältää bibliografiset tiedot niistä ja vain niistä lähteistä, joihin tutkielmassa viitataan. Bibliografiset tiedot esitetään yhdenmukaisella tavalla niin tarkasti, että lähde on niiden perusteella tunnistettavissa ja löydettävissä luetteloista ja kirjastoista. Erityyppisten lähteiden (kirjat, konferenssit, lehdet) on erotuttava toisistaan ja luettelon eri osien tulee olla mahdollisimman yhdenmukaisia, erityisesti lähdetyypin sisällä. Bibliografiset tiedot tulee tarkistaa käsillä olevasta lähteestä. Yleisperiaatteena tulee pitää sitä, että kirjoittaja on todella itse nähnyt lähteen, johon hän viittaa. 9
Tavallisessa tutkimusartikkelissa tai opinnäytetyössä ei käytetä eikä tarvita erillistä, alan kirjallisuutta yleisemmin luettelevaa kirjallisuusluetteloa eli bibliografiaa, jonka kaikkiin tutkimuksiin ei ole viittausta tekstissä. Sellainen voi olla paikallaan katsausartikkelin tai oppikirjan yhteydessä. Tällöin työn varsinainen lähdeluettelo on pidettävä erillään kirjallisuusluettelosta. Oppikirjan kirjallisuusluettelo toimii samalla lähdeluettelona lukujen loppuun sijoitetuille kirjallisuuskatsauksille (bibliographic notes). 10
Lähteen tunniste ja bibliografiset tiedot Julkaisufoorumin tyylisäännöstö säätää, mitä syntaksia käyttäen lähdeluettelon lähteiden bibliografiset tiedot on esitettävä ja minkä muotoisella viitteellä lähteeseen viitataan tekstissä. Esim. useimmissa ACM:n lehdissä lähteeseen noudatetaan ns. Harvardin tyyliä eli viitataan tekstissä tekijöiden sukunimillä ja julkaisuvuodella: Altinel and Franklin [2000] present.... Lähteen tarkat bibliografiset tiedot löytyvät lähdeluettelosta tekijännimien mukaisesta paikasta aakkosjärjestyksessä. Varsinkin konferenssiartikkeleissa, joissa pyritään säästämään tilaa, liitetään jokaiseen lähteeseen lyhyt tunniste. Useimmiten se on juokseva numero. Tunnistetta käytetään tekstissä lähteeseen viitattaessa, toisinaan kyllä tekijöiden nimien kera. 11
Juoksevaa numeroa mukavampi lukijan kannalta on muistamista helpottava mnemoninen lyhenne. Se voidaan muodostaa tekijöiden sukunimien alkukirjaimista ja vuosiluvusta. Tietojenkäsittelytieteen laitoksen alemmissa opinnäytteissä lähteen tunnisteena käytetään mnemonista lyhennettä, joka koostuu kolmesta kirjaimesta ja kahdesta numerosta. Kirjaimet ovat tekijän tai tekijöiden sukunimen alkukirjaimia ja numerot ovat vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa. Jos samalta tekijältä on luettelossa useita samana vuonna julkaistuja töitä, nämä erotetaan toisistaan vuosiluvun jälkeen sijoitettavalla pienaakkosella (a, b, c). (Mainittakoon, ettei Zobel [2005, sivu 22] pidä mnemonisia lyhenteitä käyttävää tyyliä hyvänä. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen alemmissa opinnäytteissä on kuitenkin päätetty käyttää tätä tyyliä, ja sillä hyvä!) 12
Kaikkien tekijöiden nimet (etunimien alkukirjaimet ja sukunimi) mainitaan alkuperäisessä järjestyksessään. Lähteen otsikko esitetään alkuperäisessä muodossaan, kuitenkin niin, että artikkelilähteen otsikon sanoissa ei käytetä isoja alkukirjaimia (ensimmäistä ja erisnimiä lukuunottamatta). Kustakin lähteestä kerrotaan julkaisupaikka ja -aika: (1) monografiasta (kirjasta) kustantaja, julkaisupaikka ja vuosi; (2) lehtiartikkelista lehden nimi, vuosikerta (volyymi), numero vuosiluku (sulkeissa) ja sivut; (3) konferenssiartikkelista konferenssijulkaisun nimi, konferenssin järjestäjä (ellei sisälly nimeen), konferenssin pitopaikka ja -aika ja sivut; (4) muusta kokoomateoksesta kokoelman nimi, toimittaja, kustantaja, julkaisupaikka ja -vuosi ja sivut; (5) raportista julkaisusarja, raportin numero, julkaisupaikka, julkaisija ja vuosi. 13
Monografian, lehden, konferenssi- ynnä muiden kokoomajulkaisujen englanninkielisissä nimissä käytetään isoa alkukirjainta jokaisen sanan alussa (artikkelisanoja ja prepositioita lukuunottamatta). Kirjan julkaisupaikka voidaan jättää pois, jos kyseessä on tunnettu kustantaja. Kertaluontoisesta tai muutoin vähemmän tunnetusta konferenssista on syytä ilmoittaa myös julkaisun kustantaja ja julkaisupaikka. Kokoelman nimen edessä on syytä selvyyden vuoksi käyttää sanaa Teoksessa, paitsi kun on kysymys konferenssijulkaisusta, jonka nimi alkaa lyhenteellä Proc. (sanasta Proceedings) tai Symp. (sanasta Symposium). Pelkästään internetissä ilmestyneestä lähteestä mainitaan lähteen tekijä-, otsikko- ym. varsinaisten bibliografisten tietojen lisäksi verkko-osoite ja voimassaoloajankohta, mahdollisesti viittausajankohta hakasulkeissa. 14
Lehtiartikkeliviite Esimerkki lehtiartikkelista: GGM04 T. J. Green, A. Gupta, G. Miklau, M. Onizuka ja D. Suciu. Processing XML streams with deterministic automata and stream indexes. ACM Trans. Database Syst., 29,4 (2004), sivut 752 788. Mnemoninen lyhenne GGM04 on muodostettu kolmen ensimmäisen kirjoittajan sukunimistä ja artikkelin julkaisuvuodesta. Artikkeli on ilmestynyt tunnetun tieteellisen aikakauslehden ACM Transactions on Database Systems vuosikerran (volyymin) 29 numerossa 4 vuonna 2004, vuosikerran sivuilla 752 788. Huomaa kursivoinnin ja isojen ja pienten alkukirjainten käyttö. Lehden nimi on lyhennetty standardin mukaisesti. Lyhenteen sijasta voi käyttää täydellistä nimeä, mikäli on tässä johdonmukainen ja menettelee samantyyppisten lähteiden tapauksessa aina samalla tavalla. 15
Konferenssiartikkeliviite Esimerkki konferenssiartikkelista: AlF00 M. Altinel ja M. J. Franklin. Efficient filtering of XML documents for selective dissemination of information. VLDB 2000, Proc. of 26th Internat. Conf. on Very Large Data Bases, 2000, sivut 53 64. Mnemoninen lyhenne AlF00 muodostettu kirjoittajien sukunimistä ja artikkelin julkaisuvuodesta. Artikkeli on ilmestynyt tunnetun konferenssisarjan International Conference on Very Large Data Bases vuonna 2000 pidetyn, 26:nnen konferenssin julkaisussa sivuilla 53 64. Konferenssin nimilyhenne VLDB 2000 esiintyy itse julkaisussa. Sanat Proceedings, International ja Conference lyhennetään bibliografisissa tiedoissa standardoidulla tavalla. Huomaa kursivoinnin sekä isojen ja pienten alkukirjainten käyttö. 16
Esimerkki konferenssijulkaisusta, joka ilmestynyt kirjasarjan niteenä: PBJ96 E. Panagos, A. Biliris, H. V. Jagadish ja R. Rastogi. Finegranularity locking and client-based logging for distributed architectures. Advances in Database Technology EDBT 96. Proc. of the 5th Internat. Conf. on Extending Database Technology. Lecture Notes in Computer Science, vol. 1057, Springer, 1996, 388 402. Kysymyksessä on konferenssisarjan International Conference on Extending Database Technology eli EDBT:n viides konferenssi. Konferenssijulkaisun päänimeke on kuitenkin Advances in Database Technology. Julkaisu on Springer-Verlag-kustantamon perinteikkään kirjasarjan Lecture Notes in Computer Science nide 1057. Täydellisimmillään bibliografisissa tiedoissa mainittaisiin vielä kyseisen konferenssin pitopaikka ja tarkka ajankohta sekä niteen toimittajat (joita ei pidä sekoittaa Lecture Notes -kirjasarjan toimittajiin). 17
Kokoomateosartikkeliviite Esimerkki muussa kokoomateoksessa ilmestyneestä artikkelista: Moh96 C. Mohan. Concurrency control and recovery methods for B + - tree indexes: ARIES/KVL and ARIES/IM. Teoksessa Performance of Concurrency Control Mechanisms in Centralized Database Systems, V. Kumar, toim. Prentice Hall, 1996, sivut 248 306. Kokoomateoksen toimittaja (V. Kumar) ja kustantaja (Prentice Hall) mainitaan. Artikkeli on täydentäen koottu saman tekijän (C. Mohan) kahdesta aiemmin ilmestyneestä konferenssiartikkelista. 18
Mikäli viitataan saman kokoomateoksen useampaan artikkeliin, voidaan toiston välttämiseksi kokoomateos sijoittaa omaksi lähteekseen lähdeluetteloon: Per96 Performance of Concurrency Control Mechanisms in Centralized Database Systems, V. Kumar, toim. Prentice Hall, 1996. Viitatun artikkelin bibliografiset tiedot esitetään silloin lähdeluettelossa seuraavasti: Moh96 C. Mohan. Concurrency control and recovery methods for B + - tree indexes: ARIES/KVL and ARIES/IM. Teoksessa [Per96], sivut 248 306. 19
Monografiaviite Esimerkki monografiasta: AHU74 A. V. Aho, J. E. Hopcroft ja J. D. Ullman. The Design and Analysis of Computer Algorithms. Addison-Wesley, 1974. Addison-Wesley on tunnettu oppikirjakustantaja. Huomaa kursivoinnin ja isojen alkukirjainten käyttö monografian nimessä. Kursivoinnin sijasta lehden, konferenssijulkaisun, kokoomateoksen ja monografian nimi voidaan latoa kallistettuna (slanted): The Design and Analysis of Computer Algorithms. 20
Väitöskirja- ja raporttiviite Esimerkki väitöskirjasta, joka on julkaistu yliopiston laitoksen raporttina: Jal02 I. Jaluta. B-tree concurrency control and recovery in a client-server database management system. Ph.D. Thesis, Department of Computer Science and Engineering, Helsinki University of Technology, 2002. [Myös: http://lib.hut.fi/diss/2002/isbn9512257068/]. Raportin painetun kappaleen suppean jakelun (ja siis vaikean saatavuuden) vuoksi bibliografisissa tiedoissa on ilmoitettu digitaalisen version verkkoosoite korkeakoulun digitaalisessa väitöskirjakokoelmassa. Raportin nimeä ei kursivoida. 21
Lähteiden järjestys luettelossa Lähdeluettelo laaditaan tunnisteiden mukaiseen järjestykseen. Numerot tulevat numerojärjestykseen, mnemoniset lyhenteet järjestetään aakkosjärjestykseen. Numerot otetaan käyttöön joko viittausjärjestyksessä tai järjestäen ensin lähteet tekijöiden nimen tai vastaavan pääsanan mukaiseen aakkosjärjestykseen. Joskus näkee myös lähteen pääsanan mukaisia luetteloita, joissa mnemoniset lyhenteet eivät ole aivan aakkosjärjestyksessä. Pääsana on lähteen ensimmäisen tekijän nimi (jos lähteellä on tekijöitä) tai lähteen otsikon ensimmäinen (merkitsevä) sana (muutoin). Pääasia on lukijan työn helppous. 22
Esimerkki lähdeluettelon järjestyksestä: Nie89a J. Nielsen. Introduction to... Nie89b J. Nielsen. Methods of... Nie90 J. Nielsen. Algorithmic... Nie93 J. Nielsen.... NiA91 J. Nielsen ja T. Ahlblad.... NiM90a J. Nielsen ja R. L. Mack. Teaching user interface design... NiM90b J. Nielsen ja R. L. Mack. Usability Inspection Methods. NMH88 J. Nielsen, R. L. Mack ja H.-J. Helms. Advances in... 23
Lähdeviittaukset Lähdeviitteiden tarkoitus on erottaa toisilta lainattu ja oma panos ja kertoa, mistä lukija voi löytää lisätietoa asiasta nimeämällä tiedon alkuperäinen esiintymispaikka. Lähdeviitteen sijainnilla ja esitystavalla ilmaistaan, mikä tieto on peräisin lähteestä. Tekstin jäsentelyn on tuotava selkeästi esiin, mihin asiaan viite liittyy. Samalla tulee ymmärrettäväksi se, kuinka pitkään tekstikatkelmaan kyseinen viite liitetään. Yleensä lähdeviite sijoitetaan heti lainatun asian jälkeen virkeen sisään. Siten esimerkiksi kappaleen lopussa irrallaan oleva viite ei ole asiallinen. 24
Teknisesti lainaus toteutetaan liittämällä lainattuun kohtaan hakasulkeisiin lähteen lyhenne (mnemoninen lyhenne tai järjestysnumero), joka viittaa tutkielman lopussa olevaan lähdeluetteloon ja sen kautta asianomaiseen alkuperäislähteeseen. Tekijöiden nimet pitää mainita, jos viittauskontekstissa lähdettä referoidaan tarkemmin: Altinel ja Franklin [AlF00] ovat esittäneet XML-dokumenttien suodatukseen menetelmän, jossa... Altinel ja Franklin ovat esittäneet XML-dokumenttien suodatukseen menetelmän [AlF00], jossa... Altinelin ja Franklinin [AlF00] suodatusmenetelmässä... Altinelin ja Franklinin suodatusmenetelmässä [AlF00]... 25
Lähteet, joita ei viittauskontekstissa referoida tarkemmin, riittää luetella tunnistein: XML-dokumenttien suodatukseen on esitetty useita menetelmiä [AlF00, CFG02, GGM04, CHC06, ChN07]. Tällaista referointia on usein johdannossa. Ilmaisua ja kumppanit käytetään viitattaessa lähteeseen, jolla on kolme tai useampia tekijöitä: XML-dokumenttien tehokasta suodatusta ovat tutkineet mm. Altinel ja Franklin [AlF00] sekä Green ja kumppanit [GGM04]. Lähdeluettelossa mainitaan silloinkin kaikki tekijät. (Tässä Ohjeita opinnäytetyön rakenteesta ja ulkoasusta antaa virheellisen ohjeen.) 26
Lähdeviitteeseen liitetään tarkentavat sivunumerot, mikäli lukijan olisi muutoin työlästä löytää asianomainen kohta viitatusta lähteestä. Tähän tarkoitukseen sopiva kieli on esimerkiksi Xlang [Aut85], jonka käytöstä on myös julkaistuja kokemuksia [Tek88, s. 123]. Tässä Aut85 on Xlang-kieltä käsittelevä kirja ja Tek88 on kirja tai laaja artikkeli, jonka sivulla 123 viitataan lyhyesti Xlang-kielen käyttökokemuksiin. Yleensä sivunumeroita ei käytetä artikkelilähteeseen viitattaessa. 27
Lähdeviittauksen sijoittelu Tunnisteella ilmaistu lähdeviite on teknisesti lauseessa hakasulkeissa olevana sivuhuomautuksena, joka ei osallistu varsinaiseen lauseenmuodostukseen lauseenjäsenenä. Ei siis kirjoiteta [GGM04]:n mukaan..., vaan Greenin ja kumppaneiden [GGM04] mukaan.... Sijoittelu on yleensä oikea, jos se läpäisee ääneenlukutestin. Siinä hakasissa oleva viite korvataan lauseen keskellä olevalla sivuhuomautuksella katso tätä lähdettä. Virkkeen tulee olla mielekäs, vaikka hakaslauseke jätettäisiin kokonaan pois. Koko kappaletta (tai useampia peräkkäisiä kappaleita) koskeva viittaus ilmaistaan luontevasti tekstin sisällä: Seuraava käsittely pohjautuu Ahon ja kumppaneiden oppikirjaan [AHU74, luku 4]. 28
Lähdeviittausta ei koskaan saa sijoittaa virkkeen ulkopuolelle eikä lukujen tai kohtien otsikoihin. Kuitenkin kuvan ja taulukon lähde sijoitetaan kuvan ja taulukon otsikon (kuvatekstin, caption) loppuun. Kun kuva tai taulukko on oleellisilta osiltaan lainattu lähteestä (esim. ainoastaan kuvan tekstit tai taulukon sarakeotsikot suomentaen), lähde on aina mainittava sen otsikossa. Kuvan tai taulukon lainaamista sellaisenaan on vältettävä, vaikka sitä alemmissa opinnäytteissä näkyy sallittavan; väitöskirjoissa ja tutkimusartikkeleissa tällainen lainaaminen (ilman tekijän ja kustantajan lupaa) on aivan sopimatonta ja suorastaan plagiarismia. 29
Lähdeviittauksen pitää aina olla lähellä siihen liittyvää ainesta. Huono sijoittelu saattaa johtaa epäselvyyteen siitä, mikä asia on mistäkin lähteestä ja mikä kirjoittajan omaa päätelmää. Alkuperäisellä algoritmilla on asymptoottinen vaativuus O(n 2 ) mutta alhainen muistinkäyttö, joten sitä ei täysin syrjäytä Ahlbergin algoritmi, joka toimii ajassa O(nlogn) mutta tarvitsee suuren keskusmuistitaulukon [Ahl96, Kee89]. Ahlberg ei kuitenkaan tunnistanut taulukkoa ongelmaksi eikä kuvannut vanhaa algoritmia, joten virke on harhaanjohtava. Alkuperäisellä algoritmilla on asymptoottinen vaativuus O(n 2 ) mutta alhainen muistinkäyttö [Kee89]. Sitä ei siis täysin syrjäytä Ahlbergin algoritmi [Ahl96], joka vaikka toimiikin ajassa O(nlogn) tarvitsee suuren keskusmuistitaulukon. 30
Ala- ja loppuviitteet Joillakin tieteenaloilla lähdeviittaukset sijoitetaan joko viittauskohdan sivun alaosassa sijaitseviin alaviitteisiin (footnote) tai artikkelin lopussa (tai laajemman tutkimuksen luvun lopussa) sijaitseviin loppuviitteisiin (endnote). Tämä on käytäntönä varsinkin humanistisissa tieteissä. Ala- tai loppuviitteeseen voi sisältyä varsinaisten lähdeviittausten (arkistoyksikköviite tai kirjallisuusviite) lisäksi tai sijasta lähdettä kommentoivia tai muita huomautuksia. Tietojenkäsittelytieteessä ei ala- ja loppuviitteitä yleensä käytetä. Lähdeviittauksiin niitä ei käytetä koskaan. Sisältöä täydentävät huomautuksetkin on paras liittää itse tekstiin. Jos ne ovat epäoleellisia, ei niitä tarvita alaviitteinäkään. 31
Suorat lainaukset Tietojenkäsittelytieteelle samoin kuin muillekaan eksakteille luonnontieteille ei ole tyypillistä suorien sitaattien (sanatarkkojen lainausten tai käännösten) viljely tutkimuksissa. Jos kuitenkin suoraa sitaattia tarvitaan, esitetään se lainausmerkeissä. Tietoturvallisuus tieteenä on oppi tunkeutumistapahtuman sovittamisesta IP-osoitteeseen, paikkaan ja yksilöön [Bri97]. Pitemmät, usean peräkkäisen virkkeen lainaukset voidaan esittää ympäröivästä tekstistä kokonaan sisennettynä tekstilohkona (mahdollisesti pienemmällä kirjasinkoolla ladottuna). 32
Siteeratun aineksen pitää olla tarkka jäljennös tai käännös alkuperäistekstistä; vain pienet syntaktiset muutokset on sallittu, kunhan vain tekstin merkitys säilyy täsmälleen alkuperäisenä. Kirjasinlajin muutokset, erityisesti korostuksen lisääminen sanoja kursivoimalla pitää eksplisiittisesti osoittaa, samoin kuin terminologiamuutokset. Kohteliasta on olla osoittamatta siteerattavan vähäisiä lyönti- tai kielivirheitä, jotka eivät millään tavoin haittaa tekstin ymmärtämistä; ne voi suorassa sitaatissa korjata korjausta osoittamatta. Suoraa sitaattia parempi ratkaisu on kuitenkin lähes aina omin sanoin muotoiltu epäsuora sitaatti eli referaatti. 33
Oletetaan, että Barlman ja Trey [BaT01] kirjoittavat: The impact of viruses has become a major issue in many large organizations, but most still rely on individual users maintaining virus definitions, with no internal firewalls to protect one user from another. However, any structure is only as strong as its weakest link; these organizations are highly vulnerable. Epäasianmukaista olisi kirjoittaa seuraavasti: Viruksista on tullut tärkeä asia monissa suurissa organisaatioissa, mutta useimmat organisaatiot edelleen odottavat käyttäjien ylläpitävän virusmäärittelyitä omilla koneillaan; ei ole mitään sisäisiä palomuureja, jotka suojaisivat käyttäjää toisilta. Mikä tahansa rakenne on kuitenkin vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki; nämä organisaatiot ovat hyvin alttiita tartunnalle [BaT01]. 34
Lähdeviittaus viittaa muodollisesti vain viimeiseen virkkeeseen, ja tekstin sanamuodossa ei ole mitään, joka osoittaisi sen olevan muuta kuin joitakin merkityksettömiä pikku muutoksia vaille suora lainaus lähteestä. Jos alkuperäistekstin sanamuoto tai tarkka merkitys todella on tarpeen lainata, pitäisi kirjoittaa jotensakin seuraavasti: Barlman ja Trey [BaT01], jotka tutkivat viruksien vaikutusta suurissa organisaatioissa, toteavat: Useimmat organisaatiot edelleen odottavat käyttäjien ylläpitävän virusmäärittelyitä omilla koneillaan; ei ole mitään sisäisiä palomuureja, jotka suojaisivat käyttäjää toisilta. Mikä tahansa rakenne on kuitenkin vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki; nämä organisaatiot ovat hyvin alttiita tartunnalle. 35
Parempi ratkaisu on kirjoittaa omin sanoin ytimekäs yhteenveto asianmukaisin viittauksin: Barlman ja Trey [BaT01] tutkivat viruksien vaikutusta suurissa organisaatioissa. He havaitsivat, että organisaatiot ovat haavoittuvia, jos työntekijät eivät pidä virusmäärittelyitään ajan tasalla, sillä sisäiset palomuurit ovat harvinaisia. Lähdeviittaus sinänsä ei siis riitä; on välttämätöntä osoittaa tarkasti, mikä on suoraa sitaattia ja mikä omin sanoin ilmaistua selostusta. 36
Ilmaisua [sic] (todellakin näin!) käytetään osoittamaan yllättävää ja oletettavasti virheellistä kohtaa alkuperäislähteessä tai (harvemmin) tutun termin käyttöä poikkeuksellisessa merkityksessä: Hamad ja Quinn [HaQ90] osoittavat, että similaarisuus [sic] on funktionaalisesti ekvivalentti identiteetin kanssa. Seuraavassa [sic] olisi tarpeeton: Hamad ja Quinn [HaQ90] osoittavat, että similaarisuus on funktionaalisesti ekvivalentti identiteetin kanssa ; huomattakoon, että similaarisuus tässä yhteydessä tarkoittaa vain homologiaa eikä tässä artikkelissa tarkoitettua yleisempää käsitettä. Paremmin omin sanoin epäsuorin sitaatein: Hamad ja Quinn [HaQ90] osoittavat, että homologia on funktionaalisesti ekvivalentti identiteetin kanssa. 37
Alkuperäistekstin muita muutoksia sitaatissa voidaan osoittaa hakasulkein ja poistoja kolmella pisteellä: He kuvaavat menetelmää sekasotkuksi... joka jotenkin näyttää toimivat tarkastelluissa tapauksissa [mutta jonka] ei pitäisi. Kolmea pistettä käytetään osoittamaan vain lyhyttä (yhden virkkeen sisäistä) poisjättöä; niitä ei käytetä ollenkaan sitaatin alussa eikä lopussa. Hakasulkeita käytetään sitaattiin lisätyille kommenteille sekä sitaatin jäsentämiseksi uudessa kontekstissa. Alkuperäisestä liian paljon muutettuja suoria sitaatteja, ja suoria sitaateja ylipäätänsä, pitäisi välttää ja ilmaista asiasisältö mieluummin kokonaan uudestaan omin sanoin. 38
Pitkät, useita kappaleita käsittävät suorat sitaatit ja kokonaisten algoritmien tai kuvien lainaukset julkaistavaksi tarkoitettuun kirjoitukseen vaativat alkuperäislähteen tekijän ja julkaisijan luvan. Alemman opinnäytteen arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, missä määrin tekijä on osannut omin sanoin selostaa lähteistä poimimiaan asioita. Omin sanoin muotoiltu selostus osoittaa, että tekijä on ainakin yrittänyt sisäistää asian, ja asiantuntevalle lukijalle se paljastaa, missä määrin tekijä hallitsee asiansa. Alkuperäislähteen suora kääntäminen ja sijoittaminen tekstiin suoraa sitaattia osoittamatta sitä vastoin paljastuu lukijalle helposti, ja opinnäytteen arvioija tulkitsee sen osoitukseksi siitä, ettei tekijä ole yrittänytkään ymmärtää asiaa syvällisemmin. 39
Kaupalliseen teknologiaan viittaaminen Uusien tieteellisten tulosten ja patentoidun tai liikesalaisuuden alaisen kaupallisen teknologian suhde on ongelmallinen. Tieteenharjoittajat usein tutkivat ongelmia, jotka näyttävät olevan jo ratkaistu tai joita on jo kosketeltu kaupallisissa tuotteissa. Esimerkiksi tiedonhakumenetelmien alalla on aktiivista akateemista tutkimusta huolimatta internetin hakukoneiden loistavasta menestyksestä. Vain osa kaupallisen tuotteen innovaatioista voi käydä ilmi julkisesti saatavilla olevista järjestelmäkäsikirjoista (manual) tai patenteista. Korkean tutkimusperiaatteen näkökulmasta kaupallisen tuotteen olemassa olo ei ole merkityksellistä: ideat eivät ole julkisesti saatavilla, ei tiedetä kuinka ongelmat on tuotteessa ratkaistu. On kuitenkin piittaamatonta jättää tuote kokonaan huomiotta; siihen pitää viitata ja todeta, ettei kaupallisen ratkaisun menetelmästä ja tehokkuudesta ole tarkempaa tietoa saatavilla. 40
Verkkolähteisiin viittaaminen Verkkolähteestä kirjataan lähdeluetteloon samat bibliografiset tiedot kuin painetustakin lähteestä, sikäli kuin tiedot ovat lähteen sisällöstä saatavissa. Lisäksi kirjataan verkko-osoite ja päiväys, jolloin osoitteen on viimeksi todettu olevan voimassa. XMLQ XML Query (XQuery) requirements. D. Chamberlin, P. Frankhauser, M. Marchiori ja J. Robie, toim. W3C Working Group Note, 23.3.2007. http://www.w3.org/tr/2007/note-xqueryrequirements-20070323/ [2.1.2008]. Mikäli lähde on saatavilla myös painetussa muodossa, tunnetussa julkaisusarjassa julkaistuna, ei verkko-osoitetta anneta. 41
Epämääräisiin lähteisiin viittaaminen Epämääräisiksi lähteiksi voidaan luokitella julkaisemattomat käsikirjoitukset, verkkosivut, keskustelut, haastattelut, sähköpostiviestit ja uutisryhmiin lähetetyt viestit. Yleensä voidaan soveltuvin osin noudattaa painettuja lähteitä koskevia ohjeita. Lähteen olisi oltava lukijan saavutettavissa. Verkkosivulle pitäisi löytää osoite, jonka muuttuminen on epätodennäköistä, tai lähde voidaan yrittää identifioida tunnetun hakukoneen ymmärtäminen avainsanoin. Kovin yksityisen lähteen käyttö on paikallaan lähinnä, jos halutaan antaa tunnustus ajatuksen keksimisestä muulle henkilölle, joka ei vielä ole julkistanut ideaansa. Tällöin on myös varmistauduttava siitä, että kyseinen henkilö sallii ajatuksensa julkaisemisen. 42
Esimerkkijä epämääräisistä lähteistä: Nik92 N. Niku. ABC-menetelmän periaate. Julkaisematon käsikirjoitus, 1992. Nik94 N. Niku. Yksityinen keskustelu 20.9.1994. Smi94a J. Smith (U. of Florida). Sähköpostiviesti, 18.8.1994. Smi94b J. Smith. Uutisryhmässä comp.lang.ada, 16.8.1994. Trio Trio: a system for integrated management of data, uncertainty, and lineage. Stanford University InfoLab. http://infolab.stanford.edu/trio/ [2.1.2008]. Wid07 Trio: a system for data, uncertainty, and lineage. Eri foorumeilla pidetty esitelmä, Stanford University InfoLab, 2007. http://infolab.stanford.edu/ widom/trio-talk.pdf [2.1.2008]. 43
Omiin töihin viittaaminen Monissa artikkeleissa jotkin lähdeviitteistä ovat artikkelin tekijän aiempiin töihin. Tällaiset itseensäviittaukset (self-reference) auttavat lukijaa näkemään artikkelin tutkimushistorian ja siten ymmärtämään artikkeliin johtanutta tutkimusta paremmin. Turhan usein itseensäviittaamisella tavoitellaan ainoastaan omien töiden näkyvyyden lisäämistä ja sitä kautta oman maineen pönkittämistä. Lukija turhautuu havaitessaan, että tekijän omaan työhön viittaus onkin turha. Erikoisesti omaan tekniseen raporttiin viittaamista pitäisi välttää, jollei se todella sisällä aidosti relevanttia aineista, jota ei ole saatavilla muualta. 44
Luoksepääsemättömiin lähteisiin viittaaminen Joskus harvoin joutuu viittaamaan artikkeliin, joka ei ole saatavilla. Oletetaan esimerkiksi, että vuonna 1981 Dawson kirjoitti Kelly (1959) näyttää, että vakaat verkot ovat suljettuja, mutta tässä viitattu lähde (Kelly [1959]) ei ole saatavilla eikä Dawson anna enempiä yksityiskohtia. Nyt ei voi viitata suoraan Kellyyn, koska ei ole mahdollista tarkistaa asian yksityiskohtia itse, ja koska Dawson on saattanut erehtyä. Dawsonin [Daw81] mukaan vakaiden verkkojen on näytetty olevan suljettuja. Dawsonin [Daw81] mukaan Kelly on vuonna 1959 näyttänyt vakaiden verkkojen olevan suljettuja. Kellyn kerrotaan vuonna 1959 näyttäneen, että vakaat verkot ovat suljettuja [Daw81]. 45
Siitä huolimatta, onko lähde saatavilla vai ei, on oltava tarkka luettaessa työtä jonkun ansioksi. Monet ovat virheellisesti viitanneet Knuthin soundex-algoritmiin, nähtävästi siksi, että algoritmin tunnetuin ja helpoimmin saatavilla oleva kuvaus löytyy Donald Knuthin maineikkaan kirjasarjan The Art of Computer Programming eräästä osasta. Soundex-algoritmi oli kuitenkin jo 50-vuotias silloin, kun Knuth siitä kirjoitti (1960-luvun lopulla). (Esim. Yhdysvalloissa 1930-luvun pulavuosina teetettiin työllisyystöinä väestönlaskenta-aineistoon ja laivojen matkustajaluetteloihin nimihakemistoja, joihin nimet järjestettiin sukunimien soundex-koodien mukaiseen järjestykseen.) 46
Toisen työn kritisointi Artikkelin lukijalla ei välttämättä ole pääsyä kaikkiin artikkelin viittaamiin julkaisuihin, jolloin hän joutuu siis luottamaan artikkelin selostukseen viitatuista töistä. Jo yksistään tästä syystä toisten töiden tuloksia on selostettava rehellisesti ja tarkasti. Mahdollinen kritiikki on perustettava kunnon argumentteihin. On hyväksyttävää ja suorastaan toivottavaa antaa perusteltua kritiikkiä toisen työstä, koska työn arvo määräytyy sen perusteella, miten muut sitä arvostavat. Mielipiteiden tarjoaminen sitä vastoin on harvoin hyväksyttävää, ja koskaan ei saa halveksia tai imarrella. Ei pidä vähätellä toisen työtä, oli siitä mitä mieltä hyvänsä, eikä myöskään suurennella työn merkitystä vaikka sen tekijä istuisi sen konferenssin ohjelmatoimikunnassa, johon artikkelia aikoo tarjota. 47
Pitää varoa, ettei kritiikkiä saateta tulkita halventavaksi. Robinsonin teoria antaa aiheen olettaa, että yhdestä kättelysyklistä päästään eroon, mutta hän ei suorittanut mitään tuloksiaan vahvistavia kokeita [Rob99]. Robinsonin teoria antaa aiheen olettaa, että yhdestä kättelysyklistä päästään eroon [Rob99], mutta tälle ei vielä ole kokeellista vahvistusta. Ei pidä kirjoittaa Robinson luulee, että..., sillä siinä on loukkauksen häivähdys. Ei pidä kirjoittaa Robinson on näyttänyt, että..., ellei ole varma siitä, että Robinson on oikeassa. Ei pidä kirjoittaa Robinson on väittänyt, että..., ellei tee selväksi, onko samaa vai eri mieltä. 48
Sudenkuoppien välttämiseksi on yksinkertainen menettely, suora lainaus lähteestä, varsinkin jos sieltä löytyy lyhyt, mieleenpainuva virkkeen parin selostus, joka riittää ilmaisemaan oleellisen. Asianmukaisesti merkitty suora lainaus auttaa selvästi erottamaan kirjoittajan sanoman muiden sanomasta. Viitattu aines usein käyttää erilaista terminologiaa, oikeinkirjoitusta tai merkintätapaa, tai on kirjoitettu aivan eri kontekstiin. Toisten töiden tuloksia käyttäessä on osoitettava yhteys omaan työhön. Viitattu työ saattaa esimerkiksi näyttää yleisen tapauksen, mutta oma työ käyttää erikoistapausta; silloin on selvästi sanottava, että kysymys on erikoistapauksesta. Jos antaa ymmärtää oman työn ja viitatun työn käsitteet ekvivalenteiksi, ekvivalenssin on oltava selvä lukijalle. 49