Laura-Kaisa Ala-Tainio & Sanna Kero NUORTEN RATTIJUOPUMUKSET JA NUOTASSA TEHTÄVÄ PÄIHDERIIPPUVUUSARVIOINTI

Laura-Kaisa Ala-Tainio & Sanna Kero NUORTEN RATTIJUOPUMUKSET JA NUOTASSA TEHTÄVÄ PÄIHDERIIPPUVUUSARVIOINTI Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Syksy 2008

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Aika Tekijä/tekijät Sosiaali- ja terveysalan yksikkö syksy 2008 Laura-Kaisa Ala-Tainio ja Sanna Kero Koulutusohjelma Hoitotyö Työn nimi Nuorten rattijuopumukset ja Nuotassa tehtävä päihderiippuvuusarviointi Työn ohjaaja Marja-Liisa Hiironen Sivumäärä 48+8 liitettä Työelämäohjaaja Pirjo Kylliäinen ja Anssi Pulkkinen Opinnäytetyö on laadittu Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän alaiselle nuorten tuki- ja päihdeyksikölle Nuotalle. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää Nuotassa tehtävän päihderiippuvuusarvioinnista saatu hyöty ja kokemus. Tutkimustehtävät olivat; millaisena nuoret kokevat päihderiippuvuusarvioinnin, miten he kokevat päihderiippuvuuteensa saamansa avun ja millaisia kokemuksia nuorilla on Nuotan toiminnasta. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmetodia, mutta kyselylomakkeiden ja haastatteluiden tekovaiheessa käytimme osaksi myös kvantitatiivista metodia. Tutkimuksemme kohderyhmänä olivat 15 25 vuotiaat Nuotan päihderiippuvuusarvioinnissa olleet nuoret. Aineisto kerättiin syksyn 2007 ja kevään 2008 aikana päihderiippuvuusarvioinnissa olleilta asiakkailta. Tutkimukseemme osallistuneille annettiin mahdollisuus valita kyselylomakkeeseen vastaaminen tai haastatteluun osallistuminen. Kysely tutkimukseen osallistumisesta lähetettiin 14:sta Nuotan asiakkaalle. Suoritimme kyselyn kaksi kertaa vähäisen vastausmäärän vuoksi. Yhteensä kyselyihin ja haastatteluihin osallistui viisi henkilöä. Tutkimustulosten mukaan Nuoret kokivat päihderiippuvuusarvioinnin positiivisena asiana. He kokivat saavansa Nuotan kautta apua ongelmiinsa. Päihderiippuvuusarviointi antoi heille tukea raittiuteen ja antoi työkaluja ongelmien käsittelyyn. Nuotan toiminta koettiin yleisesti ottaen hyvänä, hyödyllisenä ja ammattitaitoisena. Kehittämishaasteena koettiin Nuotan lääkäripalvelujen kehittäminen. Asiasanat nuori, päihteet, rattijuopumus, päihderiippuvuusarviointi, ohjaus

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree programme Degree Programme in Nursing Name of thesis Date autumn 2008 Author Laura-Kaisa Ala-Tainio ja Sanna Kero Drunken Driving by Juvenile and Intoxicant Dependence Estimation in Nuotta Instructor Pages Marja-Liisa Hiironen 48+8 Appendices Supervisor Pirjo Kylliäinen and Anssi Pulkkinen The study was made to juvenile support intoxicant care Nuotta under the Federation of Munipalities in the area of Kokkola Health Centre. The purpose of this study was to define benefits and experience out of intoxicant dependence estimations by Nuotta. Our research was: How did the youth experience the intoxicant dependence estimation, how did they experience to get help on the intoxicant dependence estimations and what kind of experiences the youth had on operations by Nuotta. In the study we used qualitative research method. When we did questionnaire and interviews we partly used quantitative method too. Our study target group was 15-25 years old young people who had participated in intoxicant dependence estimations. Material was collected from clients who was been in intoxicant dependence estimation during autumn 2007 and spring 2008. Those who took a part in our study were given possibility to chose between answering a questionnaire or partaking in an interview. We sent questioning about partaking in our study to fourteen Nuotta s client. We ran the questioning twice because of exiguous response. In total our study was partaken by five person. According to the study results the youth experienced intoxicant dependence estimation as a positive thing. They experienced to get through Nuotta some help in their troubles. Intoxicant dependence estimation gave them support to abstinence and gave tools to discuss troubles. Nuotta s operation was experience basically good, useful and professional. As a development challenge was experienced to develop Nuotta s doctor services. Key words youth, intoxicant, drunken driving, drug dependence, guidance

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS JOHDANTO 1 1 OPINNÄYTETYÖN KESKEISET KÄSITTEET 2 2 TEORIATAUSTA 4 2.1 Päihdehistoria Suomessa 4 2.2 Alkoholiin liittyvä lainsäädäntö 5 2.2.1 Lastensuojelulaki 5 2.2.2 Nuorisolaki 6 2.2.3 Alkoholilaki 7 2.2.4 Päihdehuoltolaki 7 2.2.5 Tieliikennelaki 8 2.2.6 Ajokorttidirektiivi 9 2.3 Alkoholin käyttöön vaikuttavia tekijöitä 9 2.3.1 Altistavia tekijöitä 9 2.3.2 Suojaavia tekijöitä 10 2.4 Alkoholiriippuvuus 11 2.4.1 Alkoholiriippuvuuden määrittely 11 2.4.2 Riippuvuudesta aiheutuvat ongelmat 11 2.5 Päihderiippuvuusarviointi 13 2.5.1 Päihderiippuvuusarvioinnin kartoitus 13 2.5.2 Päihderiippuvuusarvioinnissa otettavat verikokeet 13 3 RATTIJUOPUMUKSIIN JA NUORTEN ALKOHOLIN KÄYTTÖÖN LIITTYVIÄ TUTKIMUKSIA 15 3.1 Nuorten alkoholinkäyttö Suomessa vuosina 1950-1973 15 3.1.1 Pitkittäistutkimus nuorten alkoholinkäytöstä 1960-luvulta 2001-luvulle asti 16 3.2 Nuorten terveystapatutkimukset vuosilta 1977-2003 ja 1977-2007 18 3.3 Nuorten alkoholin ja huumeiden käytön tutkimukset Euroopassa 21 3.4 Nuorten liikenneasenteet vuosina 1978 ja 2001 22 4 TUKI- JA PÄIHDEYKSIKKÖ NUOTTA 26 4.1 Nuotan toiminta 26 4.2 Nuotassa tehtävä päihderiippuvuusarviointi 27 5 TUTKIMUKSEN TAVOITE 30 5.1 Tutkimuksen tarkoitus 30 5.2 Tutkimustehtävät 30 6 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 31 6.1 Tutkimustehtävän- ja kohdejoukon valinta 31 6.2 Aikataulutus 31 6.3 Aineiston keruu 31 6.4 Aineiston analysointi 33 6.5 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus 34 7 TUTKIMUSTULOKSET 37 7.1 Taustatiedot 37 7.2 Kyselyyn osallistuneiden taustatietoja 37 7.3 Hyödyt ja kokemukset päihderiippuvuusarvioinnista 38 7.4 Tuki 38 7.5 Kokemukset Nuotan toiminnasta 39 7.6 Toiminnan kehittäminen 41

8 JOHTOPÄÄTÖKSET 42 9 POHDINTA 45 LÄHDELUETTELO 48 LIITTEET 1 Audit-lomake 2 Laboratoriokoe tutkimuspyyntö kaavake 3 Lääkärintodistus 4 Päätös ajo-oikeudesta lomake 5 Saatekirje 6 Kyselylomake 7 Haastattelulomake 8 Lisäsaatekirje

1 JOHDANTO Eurooppaan verrattuna suomalaisten alkoholinkulutus on keskitasoa. Suomalaisessa juomakulttuurissa ongelmana on alkoholinkäytön humalahakuisuus. Suomessa kuolee vuosittain noin 3 000 ihmistä alkoholin takia. Alkoholin suurkuluttajia on arvioitu olevan Suomessa noin 300 000 500 000. (Alkoholiongelmaisen hoito 2005.) Suurkuluttajaksi luokitellaan mies, joka käyttää kerralla seitsemän- tai yli seitsemän annosta tai viikossa yli 24 ravintola-annosta tai nainen, joka käyttää kerralla viisi tai yli viisi annosta tai viikossa yli 16 ravintola-annosta. Koko maassa poliisin tietoon tulleita rattijuopumustapauksia oli 26 012 vuonna 2005. Vuodesta 2004 rattijuopumustapauksien määrä väheni noin 4 %. (Alkoholi ja huumeet alueittain vuonna 2005.) Rattijuopumustapauksessa tehokkaimpana rangaistuksena on ajokortin poisottaminen, jos halutaan vaikuttaa kokonaisliikenneturvallisuuteen. Tehokkain hoito ehkäistä rattijuopumuksen uusiutumista on yhdistää ajokortin menettäminen ja hoito. (Seppä, Alaja, Mäkelä & Rantanen 1999.) Opinnäytetyömme aiheena on nuorten päihderiippuvuudet ja sen pohjalta Nuotassa tehtävä päihderiippuvuusarviointi. Alkoholiongelmia voi esiintyä jokaisessa ikäluokassa. Alkoholiongelma aiheena on hyvin laaja, siksi päätimme rajata aiheen nuoriin. Nuotassa päihderiippuvuusarviointeja tehdään aina 25 ikävuoteen saakka. Nuotta on Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän alainen nuorten tuki- ja päihdeyksikkö. Nuotta tarjoaa tukea ja apua nuorille sekä heidän perheilleen päihdeasioissa sekä elämän muissa osa-alueissa. Nuorelle tehdään päihderiippuvuusarviointi, jos nuori syyllistyy rattijuopumukseen, huumausainerikokseen tai jos nuori joutuu päihtyneenä putkaan kahdesti puolen vuoden aikana.

2 1 OPINNÄYTETYÖN KESKEISET KÄSITTEET Nuori kuuluu ikäryhmään 12 22 vuotiaat. (Lepistö 2005, 30). Lastensuojelulaissa nuori määritellään 18 20 vuotiaaksi. (Lastensuojelulaki 2000.) Nuoruusiällä voidaan myös tarkoittaa aikaa, jolloin lapsi kasvaa aikuiseksi. Fyysisesti lapsi kasvaa aikuiseksi 12 18 vuotiaana, kun taas nuoren psykososiaalinen kehitys aikuiseksi jatkuu monilla pitkästi yli 20 vuotiaaksi. (Koistinen, Ruuskanen & Surakka 2005, 72.) Päihde-sanalla tarkoitetaan sekä laittomia että laillisia päihdyttäviä aineita, jotka aiheuttavat humalatilan tai päihtymyksen tunteen. Suomessa päihteiksi katsotaan kuuluvan tupakka, alkoholi, huumausaineet ja tekniset liuottimet. (Kylmänen 2005, 25). Rattijuopumusraja ylittyy, kun veren alkoholipitoisuus on suurempi kuin 0,5 promillea. Törkeäksi rattijuopumukseksi lasketaan 1,2 promillea. (Seppä ym. 1999, 28). Päihderiippuvuusarvioinnissa tavoitteena on selvittää päihteiden mahdollinen väärinkäyttö. Riippuvuusarvio tehdään vapaamuotoisesti haastattelemalla tai apuna voidaan käyttää itse täytettäviä lomakkeita ja haastattelumenetelmiä, tarkoituksena on kartoittaa nuoren pärjäämistä ja mahdollista päihdehäiriötä. Suomessa käytettäviä apukeinoja ovat AUDITlomake (LIITE 1), CRAFT-kyselyt sekä laajempaan kartoitukseen käytettävä EuroADADia. Haastatteluja voidaan hyödyntää hoidon suunnittelussa ja seurannassa. (Lepistö ym. 2006, 21 22). AUDIT on kehitetty Maailman terveysjärjestön WHO:n hankkeena. Testi koostuu 10 alkoholin käyttöön liittyvästä kysymyksestä. Mittari on kehitetty erityisesti perusterveydenhuoltoon jossa sitä voidaan käyttää potilaiden riskijuomisen seulontaan potilaiden seulontaan. (Ollikainen 2001.) CRAFT eli Community Reinforcement and Family Training on yhteisövahvistus ja perhevahvistusohjelma. Ohjelma on kehitetty tutkittujen käyttäytymiseen liittyvien periaatteiden pohjalta ja sen tavoitteena on auttaa käyttäjää vähentämään päihdeiden käyttöä ja hakeutumaan hoitoon sekä lisäksi perheenjäsenten stressin vähentäminen ja arkielämän asioiden yleisen tyytyväisyyden lisääminen. (Meyers & Wolfe 2007, 19.) EuroADAD on puolistrukturoitu haastattelumetelmä päihderiippuvuuteen, joka on käyttökelpoisin lähtötilanteen määrittelyssä, palaute annetaan sekä suullisesti että kirjallisesti. (Lepistö 2005, 17.)

3 Ohjauksella tarkoitamme tässä työssä neuvomista ja tukea. Ohjauksen tarkoituksena ei ole suoranaisesti antaa valmiita vastauksia, vaan antaa nuorelle eri vaihtoehtoja elämänlaatunsa parantamiseksi.

4 2 TEORIATAUSTA 2.1 Päihdehistoria Suomessa Suomessa alkoholin kulutus lähti voimakkaaseen kasvuun 1950-luvun lopulta lähtien (Ahonen 2005, 169.) Esimerkkinä Ranska, joka on johtanut Eurooppaa ja koko maailmaa alkoholikulutuksessa vuodesta 1950 lähtien. Alkoholinkulutus Ranskassa vuosittain on 25 litraa alkoholia per 15 vuotta täyttänyt asukas (Simpura & Karlsson 2001, 88). Suomessa alkoholin kokonaiskulutus lisääntyi vuonna 1969 edellisvuoteen verrattuna 47 %:lla ja jatkoi kulutuksen nousua vuoteen 1974 asti. Tällöin kulutus vakiintui kuuteen ja puoleen litraan puhdasta alkoholi asukasta kohden. Vuoteen 1976 mennessä alkoholin kulutusrakenne muuttui lähes samankaltaiseksi kuin se oli ollut vuonna 1968, näinä vuosina väkevien juomien ja viinien kulutus oli lähes kaksinkertaistunut. (Ahonen 2005, 169.) Alkoholinkulutuksen kasvun myötä myös siitä aiheutuvat haitat lisääntyivät, muun muassa rattijuopumuksien määrä kasvoi vuosien 1968 1975 välisenä aikana peräti 160 %:lla, huolimatta siitä että rattijuopumuksien ilmitulo-osuus samanaikaisesti aleni. (Ahonen 2005, 170.) Alkoholin saatavuus helpottui ja asenteet alkoholia kohtaan liberalisoituivat, mikä vaikutti erityisesti nuoriin 1960 70 lukujen vaihteessa. Alkoholin ostoikä alennettiin vuoden 1969 alussa 21 vuodesta 18 vuoteen oluen ja viinien kohdalla ja väkevien alkoholijuominen ostoikä 20 vuoteen. Tämä osakseen aiheutti nuorten alkoholin lisääntyvän käytön. Samanaikaisesti naisten asema yhteiskunnassa muuttui itsenäisemmäksi ja tasaarvoisemmaksi, mikä ilmeni naisten kohdalla lisääntyvällä alkoholin käytöllä. Alkoholin käytön lisääntymisen yhteydessä myös huumausaineet yleistyivät 1960-luvulla. (Ahonen 2005, 165, 170). Ensimmäiset nuorisoasemat perustettiin keväällä 1970-luvulla a-klinikansäätiön alaisuuteen vastareaktiona ensimmäiseen huumeaaltoon. Paikkakunniksi valittiin Jyväskylä, Kotka, Tampere, Turku ja Helsinki. Helsingin nuorisoasema erosi muista

5 asemista siinä, että se ei toiminut a-klinikan yhteydessä vaan omassa huoneistossa Punavuoren kaupunginosassa. (Ahonen 2005, 187). 2.2 Alkoholiin liittyvä lainsäädäntö 2.2.1 Lastensuojelulaki Lain tarkoituksena on turvata lapselle oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Ensisijaisesti vastuu lapsen hyvin voinnista on vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten tehtävänä on tukea vanhempia ja huoltajia kasvatustehtävässä ja tarjottava tarvittavaa apua riittävän varhain ja ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. (Lastensuojelulaki 2007.) Toimenpiteistä huolimatta lapselle on turvattava lastensuojelulaissa määritetyt asiat. (TAULUKKO 1) Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelua on lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto. Ehkäisevän lastensuojelun tarkoituksena on edistää ja turvata lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tukea vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua toteutetaan myös kunnan palveluiden piirissä kuten äitiys- ja lastenneuvolassa, muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa, nuorisotyössä annettava tuki korostuu kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. (Lastensuojelulaki 2007.) TAULUKKO 1. Lastensuojelulaissa lapselle turvattavat asiat Tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset välit ja ihmissuhteet Mahdollisuuden saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon Taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus Turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden Itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuus Mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen hänen omissa asioissa

6 Kielellisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen taustaustan huomioimisen (Lastensuojelulaki 2007.) Lastensuojelu tarvetta mietittäessä on otettava huomioon lapsen tai nuoren mielipiteet ja toivomukset. Lastensuojelulaissa lapsi määritellään alle 18 vuotiaaksi ja nuori 18 20 vuotiaaksi. (Lastensuojelulaki 2007.) Kunnan sosiaalihuollon ja muiden viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on välitettävä tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille sekä kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille. (Lastensuojelulaki 2007.) Kunnan järjestämien toimintojen kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoiminnan ja muiden lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettujen palvelujen järjestämisessä on huolehdittava, että näiden palveluiden avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä kasvatuksessa ja saadaan selville tuen tarve. (Lastensuojelulaki 2007.) 2.2.2 Nuorisolaki Nuorisolain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistumista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja (Nuorisolakiopas 2007, 23). Laissa ei ole suoraa mainintaa ehkäisevästä päihde- ja huumetyöstä, mutta ehkäisevää päihde- ja huumetyötä käsitellään nuorisotyön osana. Nuorten ehkäisevässä huume- ja päihdetyössä pyritään ensisijaisesti ehkäisemään huumeiden sekä päihdyttävien aineiden aloittaminen. Nuorisotyössä autetaan ja ohjataan kuitenkin myös huumausaineiden ja päihteitä käyttäneiden ja joissain tapauksissa myös ongelmakäyttäjiä. (Nuorisolakiopas 2007, 130 132.)

7 Raittiustyölain päämääränä on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. Raittiustyölain toteutuksen turvaaminen on ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtävänä. Raittiustyön yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle ja sen alaisina lääninhallituksille. (Nuorisolakiopas 2007, 301.) 2.2.3 Alkoholilaki Alkoholilain tarkoituksen on ohjata alkoholin kulutusta ja näin ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja (Nuorisolakiopas 2007, 302.) Alkoholipitoiseksi aineeksi katsotaan aine tai tuote, jonka alkoholipitoisuus on yli 2,8 tilavuusprosenttia (Alkoholilaki 1994.) Vähittäismyyntikieltolain 16 mukaan väkevää alkoholia ei saa myydä alkoholimyymälässä henkilölle, joka on alle kaksikymmentä vuotias. Mietoa alkoholijuomaa voidaan myydä kahdeksantoista vuotta täyttäneelle. Alkoholia ei saa myydä häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle henkilölle. Alkoholijuomaa ei myöskään saa myydä jos, on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä tai sen luvatonta luovuttamista tai välittämistä (Alkoholilaki 1994.) Mietoa alkoholijuomaa saa pitää hallussaan 18 vuotta täyttänyt henkilö ja väkeviä 20 vuotta täyttänyt. (Alkoholilaki 1994.) 2.2.4 Päihdehuoltolaki Päihdehuoltolain (1986/41 1) tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Tarkoituksena on myös edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihdehuoltolain 2 mukaan päihteellä tarkoitetaan alkoholia sekä muita päihtymistarkoituksessa käytettäviä aineita (Päihdehuoltolaki 1986.) Päihdehuoltolain 3 mukaan päihdehuollon järjestäminen on kunnan tehtävänä. Kunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Päihdehuollon keskeisiin periaatteisiin

8 kuuluu pykälän kahdeksan mukaan, että se on järjestettävä siten, että hoitoon voi hakeutua oma-aloitteisesti. Hoidossa tuetaan asiakkaan itsenäistä suoriutumista. Toiminnassa on otettava ensisijaisesti huomioon asiakkaan ja hänen läheistensä etu. (Päihdehuoltolaki 1886.) Päihdehuoltolain 9 Päihdehuollon alalla toimivien viranomaisten ja yhteisöjen on oltava keskenään yhteistyössä (Päihdehuoltolaki 1986.) Päihdehuoltolain 7 mukaan päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Päihdehuollon palveluja tulee myös antaa asiakkaan perheelle ja muille hänen läheisilleen. (Päihdehuoltolaki 1986.) 2.2.5 Tieliikennelaki Vuonna 2002 tieliikennelaissa on säädetty seuraavanlaiset määritelmät koskien ajoneuvoja. Ajoneuvoksi määritellään konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa. Moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ovat auto, moottoripyörä ja mopo. Ajoneuvoiksi määritellään myös muut L- luokkien ajoneuvot, kuten traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo. (Tieliikennelaki 1981.) Ajokortin edellytyksenä on vakinainen asuinpaikka Suomessa tai vähintään kuusi kuukautta jatkunut opiskelu Suomessa. Ajokortin saamisen edellytyksenä on myös, että hakija täyttää säädetyt terveysvaatimukset ja henkilöllä ei ole todettu alkoholin tai muun huumaavan aineen väärinkäyttöä (Tieliikennelaki 1981.) Jos henkilö on riippuvainen alkoholista tai jos hän ei kykene olemaan ajamatta moottoriajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena, hakijalle ei saa antaa eikä uudistaa ajokorttia. Jos hakija on ollut aikaisemmin riippuvainen alkoholista, hänelle voi kuitenkin uudistaa tai antaa ajokortin, jos kyseinen henkilö osoittaa olleensa tietyn määräajan ilman alkoholia. Tämä päätös edellyttää toimivaltaisen lääkintäviranomaisen lausunnon ja säännölliset lääkärintarkastukset (Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ajoterveysasioissa koskevat sovellusohjeet 2004.)

9 2.2.6 Ajokorttidirektiivi Euroopan unionin (EU) liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeää, että ajokiellot pannaan käytäntöön koko EU:n alueella sovituin keinoin. Henkilö voidaan määrätä vapaan liikkuvuuden ja lisääntyneen kansainvälisen tieliikenteen vuoksi ajokieltoon muuallakin kuin siinä jäsenvaltiossa jossa hänellä on vakituinen asuinpaikka. (Euroopan unionin laki 2005, 1648.) Euroopan yhteisöjen neuvoston 29.7.1991 antaman direktiivin 91/439/ETY mukaan ajokortin lopullista tai väliaikaista menettämistä tai peruuttamista koskevia kansainvälisiä määräyksiä olisi sovellettava siinä EU:n jäsenvaltiossa jossa ajokortin haltialla on vakituinen asuinpaikka. Kuljettaja joka on määrätty ajokieltoon muussa jäsenvaltiossa kuin hänen vakituisessa asuinpaikassa, ei saa välttyä toimenpiteen vaikutuksilta ollessaan muussa jäsenvaltiossa kuin missä rikos on tehty. (Euroopan unionin laki 2005, 1648.) Ajokortinhaltian jäsenvaltion on tämän vuoksi erityisen vakavien pidettyjen rikosten osalta ja tietyin edellytyksin laitettava käytäntöön toisen jäsenvaltion määräämät ajokiellot. Tämä toteutetaan ajokortin väliaikaisen tai lopullisen menettämisen, tai peruuttamisen käytäntöön panemiseksi, ja että asuinvaltiona olevan jäsenvaltion suorittaman toisen jäsenvaltion määräämä ajokielto täytäntöönpanon seurauksena olisi oltava sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, jotka ovat tarpeen, jotta moottoriajoneuvon kuljettaminen ajokiellon aikana tehtäisiin rangaistavaksi EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti. (Euroopan unionin laki 2005, 1648.) 2.3 Alkoholin käyttöön vaikuttavia tekijöitä 2.3.1 Altistavia tekijöitä Tutkittaessa nuorten päihdehäiriöiden kehittymistä on tullut esille useita suojaavia sekä altistavia tekijöitä. Riskitekijöinä voi olla nuoren oma persoonallisuus, geneettisyys, kasvatus ja perheeseen liittyvät tekijät sekä ympäristö. Nuoren omassa persoonallisuudessa riskitekijöitä ovat uhmakkuus, mielenterveys,- tarkkaavaisuus,- ja käytöshäiriöt, oppimisvaikeudet, traumaattiset elämäntapahtumat, voimakas kokeilemisen

10 halu ja varhainen päihteiden käytön aloittamisikä. (Lepistö, Von Der Pahlen & Marttunen 2006, 21 22; Havio, Inkinen, Partanen 2008, 167.; Lepistö 2005, 7.) Perheeseen liittyviä riskitekijöitä ovat vanhempien oma päihteiden väärinkäyttö, mielenterveyshäiriöt, perheen heikko sosioekonominen asema, perheen rajojen epäjohdonmukaisuus, puutteellinen vanhemmuus ja salliva suhtautuminen nuoren päihteidenkäytölle. Ympäristötekijöistä nuoren kaveripiirillä on suuri vaikutus. Riskiä lisää kavereiden ihannoiva suhtautuminen päihteisiin. Päihteiden avulla voidaan pitää hauskaa, rentoutua sekä helpottaa arkielämän hankaluuksia. Päihteiden käyttöä voidaan myös vain kokeilla tilapäisesti. Päihteiden runsas käyttö vaikuttaa myös epäsosiaalisten kaverisuhteiden syntymiseen. (Lepistö ym. 2006, 21 22; Havio ym. 2008, 167.) Alkoholi koetaan lisäävän nuoren sosiaalisia kykyjä, helpottavan vuorovaikutusta sekä lisäävän suosiota saman ikäryhmän keskuudessa. Alkoholi edustaa myös yhtä aikuisuuden etuoikeutta, ja saa nuoren tuntemaan itsensä vanhemmaksi. Nuori pyrkii saavuttamaan alkoholinkäytöllä itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. (Holger & Saoirse 2001.) Riskiä lisääviä tekijöitä ovat myös yhteiskunnan päihdemyönteinen kulttuuri, päihteiden helppo saatavuus ja alhaiset hinnat. (Lepistö ym. 2006, 21 22). Aikuisten asennoitumista alkoholia kohtaan leimaa epäjohdonmukaisuus. Ikärajoja pidetään hyvinä, mutta alkoholia voidaan ostaa tai välittää alaikäiselle. Alaikäiset ostavat myös itse alkoholijuomia vähittäismyyntipisteistä ja pitävät sitä helppona. Noin neljännes kaikista alaikäisten juomasta alkoholista on heidän itse kaupoista tai Alkon myymälöistä ostamaansa. (Holmia, Raitasalo & Karlsson 2007, 149, 158.) Ympäristö- ja sosiaalisilla tekijöillä on suurin vaikutus päihteiden kokeiluun, kun taas riippuvuuden syntymiseen vaikuttaa eniten geneettiset tekijät. (Lepistö ym. 2006, 21 22). 2.3.2 Suojaavia tekijöitä Nuorta päihteiltä suojaavia tekijöitä ovat muun muassa älykkyys, positiivinen temperamentti, ongelmien hyvä ratkaisutaito, nuoren usko omiin kykyihinsä, hyvä koulumenestys, kasvua tukeva ilmapiiri sekä lähiympäristön tukevat rakenteet. Erityisesti vanhempien huolenpito ja vastuuntuntoinen vanhemmuus, sekä lasten ja vanhempien väliset hyvät suhteet edesauttavat, että perheenjäsenten välillä vallitsee hyvä

11 keskusteluyhteys. Perheen järkevä suhtautuminen päihteiden käyttöön ja tervehenkinen kaveripiiri toimivat myös suojaavina tekijöinä. Näihin suojaaviin tekijöihin pyritään vaikuttamaan, kun nuori kärsii päihdehäiriöstä. Tärkeää on kuitenkin muistaa arvioitaessa riski- ja suojatekijöiden vaikusta etteivät ne ole yksiselitteisesti syy- ja seuraussuhteessa keskenään. (Lepistö ym. 2006, 21 22; Lepistö 2005, 9-10.) 2.4 Alkoholiriippuvuus 2.4.1 Alkoholiriippuvuuden määrittely Alkoholi tuo psyykkistä mielihyvää, mikä vahvistaa toistuvaa alkoholin käyttöä. Toistuva alkoholin käyttö johtaa aivoissa tapahtuvien muutosten kautta yhä suurempien alkoholimäärien käyttöön ja alkoholiaddiktion tai riippuvuuden kehittymiseen. Psyykkiselle riippuvuuskäyttäytymiselle ominaista on juomishimo, pakon omainen halu saada alkoholia ja kykenemättömyys pidättäytyä alkoholista. Runsaan alkoholin käytön myötä kehittyy elimistöön toleranssi ja fyysinen riippuvuus. Fyysisen alkoholiriippuvuuden syntymiselle olennaista on jatkuva altistuminen alkoholille eli että veressä on yhtäjaksoisesti alkoholia. (Kiianmaa 2003, 125.) Alkoholiriippuvuuden määrittely ICD 10 mukaan ihmisellä tulee esiintyä pakonomainen halu juoda, kontrollin heikentymistä, vieroitusoireita, toleranssia, alkoholin käytön muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi tai käytön jatkuminen sen haitoista huolimatta. Näistä vähintään kolmen tulee täyttyä, jotta voidaan määritellä alkoholiriippuvaiseksi. (Lepistö 2005, 16.) 2.4.2 Riippuvuudesta aiheutuvat ongelmat Runsaaseen alkoholin käyttöön liittyy monenlaisia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Alkoholin käyttö saattaa aiheuttaa nuorilla negatiivisia seurauksia, kuten ongelmia koulunkäynnissä, suunnittelematonta ja suojaamatonta seksiä, sosiaalisia ongelmia ystäväpiirissä, tuhoisaa käytöstä, ongelmia poliisin kanssa sekä syrjäytymistä. Välittömänä seurauksena on krapula tai pitkäaikaisemmasta juomisesta johtuva vakavampi vieroitustila. Yli yhden promillen humalatila lisää tapaturma-alttiutta selvästi. (Inkinen 2005; Holger ym. 2001.) Promille määrän yltäessä neljään promilleen alkoholimyrkytyksen vaara on

12 kasvanut suureksi (Salaspuro, Kiianmaa & Seppä 2003, 121.) Muita terveydellisiä haittoja ovat muun muassa ylipaino, verenpaineen kohoaminen, ruoansulatuselimistön toimintahäiriöt, maksan sairaudet, impotenssi, hormonihäiriöt, anemia, aivojen verenkiertohäiriöt, sydämen rytmihäiriöt ja haimatulehdus. (Inkinen 2006). Parantumattomia sairauksia alkoholin liikakäytön seurauksena ovat esimerkiksi aivosurkastuma, maksakirroosi, hermorappeuma, haimatulehdus sekä suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja mahan syövät. (Poikolainen 2006). Lisäksi alkoholin käyttöön ja siitä aiheutuvaan riippuvuuteen liittyy myös usein mielenterveysongelmia, joista tavallisimmat on masentuneisuus ja ahdistuneisuus. (Inkinen 2006). Alla olevasta taulukosta käy ilmi alkoholin vaikutukset suhteessa veressä olevaan promille määrään. (TAULUKKO 2) TAULUKKO 2. Alkoholin vaikutukset Veressä alkoholia Seuraukset alle 1 - mielialan kohoaminen - mielihyvä - rentoutus - itsevarmuuden- ja puheliaisuuden lisääntyminen - monimutkaisten tehtävien suorittamisen vaikeutuminen - asioiden muistiin painamisen vaikeutuminen yli 1 - liikkeiden ja kävelyn kömpelyys - silmien punoitus - kuulon heikkeneminen - puheen koveneminen - puheen sammaltaminen - reagoinnin hidastuminen - vaativien tehtävien suorittamisen vaikeutuminen - hermoston toiminannan lamaantuminen yli 2 - kivun tunteen väheneminen - tajunnan tason laskeminen - hoiperteleva kävely - puheen tuottamisen vaikeutuminen yli 3 - tajunnan tason jatkuva laskeminen - sammuminen yli 4 - alkoholimyrkytys - hengityskeskuksen mahdollinen lamaantuminen

13 - kuolema yli 5 - hengityksen pysähtyminen - kuolema (Lappalainen-Lehto, Romu & Taskinen 2008, 68). 2.5 Päihderiippuvuusarviointi 2.5.1 Päihderiippuvuusarvioinnin kartoitus Mikäli henkilöä on syytä epäillä syyllistyneen rattijuopumusrikokseen, tai jos on syytä epäillä henkilön syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai rattijuopumukseen. Poliisi voi määrätä ajo-oikeuden haltijan väliaikaiseen ajokieltoon tai ottaa ajokortin haltuunsa. (Tieliikennelaki 1981.) Viranomaiset velvoittavat hankkimaan lääkärinlausunnon päihderiippumattomuudesta, mikäli rattijuopumus on uusiutunut kolmen vuoden sisällä, tai ensikertaa rattijuopumuksesta kiinni jääviltä lyhytaikaisen ajokortin omaavilta henkilöiltä. (Seppä, Alaraja, Mäkelä & Rantanen 1999, 28). Arvioinnin alussa on tärkeää muodostaa kokonaistilanne nuoren elämästä. Nuorella on lähes aina elämässään ongelmia, jotka saattavat peilautua alkoholin käyttöön. Päihteiden käyttöä kartoitetaan päihteiden käyttöä koskevilla kysymyksillä. Tietoa kootaan nuorelta itseltään, vanhemmilta, koulusta sekä viranomaisilta. Nuoren elämästä kartoitetaan muun muassa päihteiden käytön määrää ja käyttötiheyttä, sitä kuinka nuori selviytyy koulu tai työelämässä. Lisäksi paneudutaan nuoren perhetilanteeseen sekä vapaa-ajan viettoon ja toverisuhteisiin. (Salaspuro, Kiianmaa, Seppä 2003, 105.) 3.5.2 Päihderiippuvuusarvioinnissa otettavat verikokeet Päihderiippuvuusarvioinnin aika nuorelta otetaan verikokeita. Verikokeilla määritellään alkoholin suurkulutusta. Kliinisesti suurentuneet aktiivisuudet viittaavat alkoholin suurkulutukseen. Yleisemmin otettavat verikokeet ovat GT ja PVK (LIITE 2). Spesifisesti luotettavampaa on jos käyttää GT määritystä yhdessä S-CDT määrityksen kanssa. GT pitoisuuteen muita vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa ylipaino sekä diabetes. (Laboratoriotutkimukset 2007.)

14 S-CDT pidetään käytössä olevista alkoholin suurkulutusta mittaavista mittareista luotettavimpana. CDT ei yksinään riitä alkoholin suurkulutuksen osoittamiseen ja siksi sen ohessa tulisi käyttää muita alkoholin suurkulutuksen indikaattoreita. Pitoisuus nousee veressä, kun viikon ajan päivittäin nautittu alkoholimäärä on 50 80 g eli 4-6 ravintolaannosta tai 4-6 keskiolutta päivässä. CDT ei nouse satunnaisen alkoholinkäytön yhteydessä se on nimenomaan jatkuvan käytön mittari. CDT laskee normaalitasolle 1-2 viikon aikana. (Laboratoriokäsikirja 2007.) Taulukosta käy ilmi yhden alkoholiannoksen määrittely. (TAULUKKO 3) TAULUKKO 3. Määritelmä yhdelle alkoholiannokselle 12 g alkoholia 12 cl mietoa viiniä 8 cl väkevää viiniä pullo (0,33 l) keskiolutta tai siideriä 4 cl viinaa (Lappalainen-Lehto, Romu & Taskinen 2008, 69.)

15 3 RATTIJUOPUMUKSIIN JA NUORTEN ALKOHOLIN KÄYTTÖÖN LIITTYVIÄ TUTKIMUKSIA 3.1 Nuorten alkoholinkäyttö Suomessa vuosina 1950 1973 Nuorten alkoholinkäyttöä on tutkittu paljon Suomessa, ja sen tutkimuskapasiteetti kasvaa jatkuvasti. 1950-luvulla kiinnostus nuorten juomatapoja kohtaan kasvoi nuorten kulutustyylin ja vapaa-aika viettotapojen muuttuessa. Nuorten Alkoholinkäyttöä alettiin kartoittaa erilaisten satunnaisten tutkimusten avulla. Vielä 1950-luvulla asiantuntijat eivät kuitenkaan kantaneet suurta huolta nuorten juomatavoista. (Tigerstedt 2007, 9-11.) Pekka Kuusi julkaisi vuonna 1952 laajan valistushenkisen teoksen Väkijuomakysymys. Teos ei kuitenkaan käsitellyt erikseen nuorten tai nuorten aikuisten juomista. Vuonna 1952 julkaistiin myös toinen teos, nimeltään Nuorisotutkimus. Tutkimus tehtiin Helsingin kaupungin raittius- ja nuorisolautakuntien pyynnöstä, ja tehtävään valittiin historioitsija Kettil Bruun. Tutkimus kohdistui helsinkiläisiin 15 25-vuotiaisiin nuoriin naisiin ja miehiin. Tutkimuksen tehtävänä oli valaista Helsingin nuorison kotioloja, vapaa-ajan harrastuksia ja väkijuomien käyttöä. Bruun tuli tutkimuksessaan siihen johtopäätökseen, että nuoret käyttävät väkijuomia suhteellisen vähän, varsinkin tytöt ja naiset. Vaasan raittiuslautakunnan aloitteesta Nuorisotutkimus toistettiin vuonna 1954. Vaasan nuorisotutkimuksen tulokset olivat yhteneväisiä verrattuna Helsingin kaupungin laatimaan tutkimukseen. Eroavaisuutena todettiin kuitenkin vaasalaisnuorison terveempi suhtautuminen väkijuomiin kuin helsinkiläisnuorison. (Tigerstedt 2007, 9-11.) Näissä 50-luvun alkupuolen tutkimuksissa nuorison alkoholinkäyttöä ei eritelty omaksi teemakseen tai ongelmakseen. Vasta 1950-luvun loppupuolella alettiin kiinnittää huomiota nuorten juopumispidätysten jatkuvaan kasvuun. Tällöin myös nuorten alkoholinkäyttö nousi huolenaiheeksi. Aiheesta käynnistettiin laajempi selvitys vuonna 1958. Tuolloin tutkimus nosti esiin vahvasti ongelmallisen nuorisoryhmän. (Tigerstedt 2007, 10 12.) Vuonna 1961 valmistui Kettil Bruunin tutkimus, joka keskittyi yksinomaan nuorten alkoholikäyttöön. Kyse oli pääkaupunkilaispoikien juomatapoja tarkasteleva tutkimus, joka oli myös osa pohjoismaista projektia, jossa vertailtiin neljän kaupungin poikien

16 juomistapoja. (Tigerstedt 2007, 12 14.) Kettil Bruun osoitti tukituksessaan vuonna 1961, että nuorten alkoholinkäyttö on melko yleistä mutta kohtuullista, eikä se näin ollen antanut sen enempää aihetta huoleen. (Tigerstedt 2007, 12 14). Ensimmäinen koko Suomen nuorison kattava tutkimus tehtiin vuonna 1968. Kyse oli valtion nuorisotyölautakunnan ja yleisradion suorittamasta valtakunnallisesta nuorisotutkimuksesta. Tutkimuksessa kartoitettiin koko Suomen nuorten harrastuksia ja elinolosuhteita, sekä heidän alkoholi- ja huumeidenkäyttöään. Tutkimus olikin ensimmäinen merkki nuoriso- ja alkoholiaiheen niin kutsutusta kansallistumisesta. (Tigerstedt 2007, 12 14.) 1970-luvulla nuorten juomista alettiin pitää ongelmana. Alettiin esittää vaatimuksia alkoholipolitiikan tiukentamiseksi sekä antaa arvoa tähän nuorten alkoholinkäyttöä kohdistuville tutkimuksille. Vuonna 1973 eduskunnan talousvaliolautakunta ilmaisi huolensa nuorten, varsinkin alle 18-vuotiaiden, juopumispidätysten nousuun. Valiokunta arvioi myös nuorison alkoholinkäyttöä koskevan tutkimuksen aikaansaamista kiireellisenä. Vuonna 1973 kerättiinkin koko maata koskeva kyselyaineisto. (Tigerstedt 2007, 12 14.) 3.1.1 Pitkittäistutkimus nuorten alkoholinkäytöstä 1960-luvulta 2001-luvulle asti Jyväskylässä 1960-luvun lopulla aloitettiin pitkittäistutkimus nimeltä Lapsesta aikuiseksi. Tutkimuksessa seurattiin henkilöitä 8-vuotiaasta aina 42-vuotiaaksi asti. Henkilöistä kerättiin aineistoa henkilöhaastatteluilla ja kyselylomakkeilla 14-, 20-, 27-, 36- ja 42- vuotiaana. Tutkimukseen osallistui 369 henkilöä jotka valittiin sattumanvaraisesti. Nuorista alkoholin käytön aloitti noin 35 % 14-ikävvuoteen mennessä. 5 % tutkituista aloitti alkoholin käytön vasta 18 vuotiaana. Ongelmajuomista tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan CAGE- ja mmmast-testeillä, sekä lisäksi terveydentilatutkimuksilla ja alkoholin käyttöön liittyvillä rikoksilla. CAGEtesti tehtiin 27-, 36- ja 42-vuotiaille ja mmmast 36- ja 42-vuotiaille. Testit sisältävät kysymyksiä, jotka määrittelevät alkoholikäyttötapoja sekä tunteita, jotka liittyvät alkoholikäyttöön. Testien mukaan 36-vuotiaista ongelmakäyttäjiksi luokiteltiin 26 % naisista ja 54 % miehistä. 42-ikävuoten mennessä ero kasvoi, naisista ongelmakäyttäjiä oli

17 18 % ja miehistä 57 %. Runsas käyttö näkyi miesten ja naisten välillä terveydellisesti metabolisen oireyhtymän yhteydessä. Runsas alkoholin käyttö lisäsi riskiä sairastua. Alkoholin käyttöön liittyviksi rikoksiksi laskettiin juopumus julkisella paikalla, alkoholin luvaton myynti, rattijuopumus ja törkeä rattijuopumus. Naisista 10 % ja miehistä 36 % oli alkoholin käyttöön liittyvä pidätys tai rikos. Kartoitustesteissä tulokset vastasivat hyvin henkilöitä, korkeita pistemääriä testeissä saaneista henkilöistä olivat myös todennäköisimmin syyllistyneet alkoholin käyttöön liittyviin rikoksiin. (Pulkkinen & Pitkänen 2002.) Alkoholinkäyttötottumuksilla on yhteys ongelmajuomiseen. 14 20 vuotiailla juomakertojen määrä ennakoi yhtä vahvasti ongelmajuomista aikuisiässä kuin humalajuomiskertojen useus. Myöhemmin 36 42 vuotiaana juomakertojen määrällä ei enää ollut niin suurta yhteyttä ongelmajuomiseen. Mikäli suuria määriä alkoholia juodaan usein, on se riski ongelmajuomiseen. (Pulkkinen & Pitkänen 2002.) Tutkimustulokset osoittivat, että mitä nuorempana nuori aloittaa alkoholin käytön sitä todennäköisemmin hän käyttää aikuisiässä alkoholia paljon ja usein. Sekä naisten että miesten keskuudessa 14-vuotiaana tai sitä nuorempana aloitettu alkoholin käyttö muodostuu riskiryhmäksi tarkasteltaessa 36 42-vuotiaiden ongelmakäyttöä. Ongelmakäytön riskiä olennaisesti pienentää jos alkoholin käytön aloitus lykkääntyy 18 ikävuoteen tai edes 16 17 vuoden ikään. (Pulkkinen & Pitkänen 2002.) Kehitystaustan ja sosiaalisen toimintakyvyn yhteys alkoholin ongelmakäyttöön on vahva. Mikäli lapsella on suotuisa kehitystausta, joka muodostuu kiinnostuksesta koulua kohtaan, hyvistä kasvuloista ja hyvin edenneestä sosiaalisesta kehityksestä johon ei kuulu aggressiivisuutta vaan huomioon ottavaa ja hyvää käytöstä. Tutkimuksen mukaan aggressiivisesti nuorena käyttäytyneet nuoret aloittavat alkoholin käytön keskimäärin 14- vuotiaana ja joka myöhemmin heijastuu alkoholin käyttöön liittyvinä rikoksina. Hyvä kasvuolosuhde muodostuu lapsilähtöisestä kasvatuksesta, välittämisestä, vanhempien keskinäisestä hyvästä parisuhteesta, perheen hyvästä sosioekonomisesta asemasta ja vanhempien omasta hillitystä alkoholin käytöstä. ( Pulkkinen & Pitkänen 2002.) Yhteenvetona pitkittäistutkimuksesta voidaan sanoa, että nuorena aloitettu alkoholin käyttö on riskitekijä aikuisiän ongelmakäytölle. Alkoholin käytön jatkuvuutta tutkimuksessa

18 selitettiin osaksi perinnölliseksi, mutta todettiin, että se ei riitä selittämään 14-vuotiaan alkoholin käyttöä. Suuremmaksi syyksi alkoholin käytölle annettiin ympäristötekijöistä, jotka voivat liittyä kotiin tai nuoren muuhun toimintaympäristöön. Myös alkoholin helppo saatavuus lisää osakseen kulutusta. Sosiaalisilla kokemuksilla on myös merkitystä, mikäli siihen liittyy alkoholin käyttöä. Nuori omaksuu alkoholinkäytön helposti elämäntavakseen ja vähitellen siitä tulee ajanviettotapa, joka syrjäyttää nuoren muut harrastukset. Näin ollen nuori ei saa mahdollisuutta tuntea iloa muiden ajanviettotapojen parissa kuin alkoholin. Ihminen voi omaksua tavan juoda alkoholia eri tunnetiloihin, kuten olleessaan jännittynyt, surullinen tai vihainen. Mikäli tapa on opittu nuorena, hän ei ole oppinut käsittelemään omia tunteitaan muilla tavoin kuin alkoholin avulla. Alkoholin käytön aloittaminen myöhemmäksi antaa nuorelle mahdollisuuden kokea erityyppisiä sosiaalisia kokemuksia ja oppia käsittelemään omia tunnetiloja, lisäksi ikä tuo kypsyyttä ja vastuullisuutta itsestä ja muista. (Pulkkinen & Pitkänen. 2002.) Pulkkisen pitkittäistutkimuksen mukaan nuorten alkoholin käytössä vastuuta on vanhemmilla sekä muilla aikuisilla. Usein ajatellaan, että lapselle on hyvä opettaa hyviä alkoholin käyttötapoja kotona ostamalla itselle ja nuorelle alkoholia, jotta nuoret eivät hakisi sitä laittomasti. Tällöin kuitenkin vanhemmat alentavat nuorten alkoholin käytön kynnystä käyttää alkoholia keskenäänkin ja lisäävät siten riskiä. Hyvän esimerkin antaminen vanhemmilta toimii paremmin kuin sanat. Vanhempien tulisi pitää hyvät suhteen lapseen, huolehtia, osoittaa kiinnostusta nuoren asioihin ja asettaa selkeät rajat ikäkausi huomioon ottaen sekä muistaa myös perustella rajat ja asiat. (Pulkkinen & Pitkänen 2002.) 3.2 Nuorten terveystapatutkimukset vuosilta 1977 2003 ja 1977 2007 Tietoja Nuorten alkoholinkäyttötavoista on kerätty muun muassa Nuorten terveystapatutkimuksilla joita on tehty vuodesta 1977 asti joka toinen vuosi. Tutkimuksia vuosien varrelta voidaan pitää vertailukelpoisina keskenään, sillä kysymykset ovat pysyneet samoina vuosien aikana. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 8.) Vuotta 1977 aikaisempaa tietoa nuorten alkoholin käytöstä on tutkittu vain aluekohtaisesti, jonka vuoksi niitä ei voida pitää vertailukelpoisina Nuorten terveystapatutkimuksien kanssa. Lisäksi tutkimukset ovat kohdistuneet pelkästään poikiin, koska tuolloin tyttöjen

19 alkoholin käytöstä ei katsottu aiheelliseksi kerätä tietoja. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 9.) Tuloksia tarkasteltaessa raittiiden nuorten määrä on vähentynyt 1980-luvun puolesta välistä 1990-luvun loppuun, jonka jälkeen raittiiden osuus on kasvanut kaikissa ikäryhmissä paitsi 18 vuotiaiden ikäryhmässä. 2007 tutkimuksen mukaan valtaosa yli 90 % 12-vuotiaista ei käyttänyt alkoholia edes pieniäkään määriä. Muutoksia alkoholin käytön aloittamisiässä on tapahtunut vuoteen 1977 katsottuna. Vuonna 1977 sukupuolen välisiä eroja ei ollut samassa ikäluokassa, mutta vuonna 2003 sekä 14 että 16 vuotiaiden tyttöjen joukosta löytyi vähemmän raittiita kuin saman ikäluokan pojista, kehitys on jatkunut samanlaisena vuosina 2005 sekä 2007. Eli tutkimusten mukaan tytöt ovat aikaistaneet alkoholin käytön aloittamisikää. Keskimäärin vuonna 1977 sekä vuonna 2003 alkoholiin tutustuttiin ikävuosien 12 16 välillä. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 9; Rimpelä, Rainio, Huhtala, Lavikainen, Pere & Rimpelä 2007, 37.) Alkoholin käyttöä kerran kuukaudessa ja kerran viikossa mitattuna tutkimustulokset osoittavat, että 1977 vuoteen verrattuna vuonna 2003 nuoret käyttivät huomattavasti enemmän alkoholia. 16 18-vuotiaista kerran kuukaudessa alkoholia käytti 1977 vuonna 42 % kun vuonna 2003 luku oli noussut 50 %. Alkoholin kuukausittainen käyttö vähentyi kuitenkin vuonna 2007 sekä tytöillä että pojilla 14 18 kaikissa ikäryhmissä. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 10 12; Rimpelä ym. 2007, 38.) Kerran viikossa alkoholia 18-vuotiaista pojista ilmoitti käyttävänsä 1977 vuonna 32 %, vuonna 2003 poikien osuus oli 42 % ja 2007 vuonna 41%. Tyttöjen osalta vastaavat luvut ovat 1977 vuonna 23 %, vuonna 2003 36 % ja 2007 vuonna 30 %. Tyttöjen alkoholin käytön juomistiheys on kasvanut 1980-luvulta 2003-luvulle asti, nyt kahden viimeisimmän vuoden aikana suunta on kääntynyt laskuun. 16-vuotiaista alkoholia viikoittain ilmoitti käyttävänsä pojista 16 % ja tytöistä 10 % vuonna 1997. Vuonna 2003 vastaavat luvut olivat 16 % pojilla ja tytöillä 17 %. Tutkimuksien mukaan nuorten alkoholin käyttö on lisääntynyt vuosien 1977 2003 aikana kaikissa ikäryhmissä sukupuolesta riippumatta, kahden viimeisimmän vuoden aikana suunta on kuitenkin kääntynyt laskuun. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan viikoittainen juominen 14 18-vuotiaiden poikien ikäryhmässä laski alle 20 %:iin ensimmäisen kerran vuoden 1987 jälkeen. Tyttöjen kohdalla on nähtävissä samanlaista muutosta, vuonna 2007 14 18 vuotiaista tytöistä viikoittain joi 16 % kun

20 vuosina 1999 2005 luku oli 20 %. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 10 12; Rimpelä ym. 2007, 38 39.) Tosi humalatilaan juomista on Nuorten terveystapatutkimuksissa kysytty vuodesta 1981 lähtien. Vähintään kerran kuukaudessa tosi humalaan juominen on yleistynyt kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Tytöt hankkiutuivat tosi humalaan poikia harvemmin, mutta muutos tyttöjen kohdalla 1981 2003 vuosien välillä on ollut poikia rajumpi. Vuonna 1981 tosi humalaan 18-vuotaista tytöistä joi 8 %, jolloin suunta oli kasvava aina 2003 vuoteen asti, vuoden 1995 notkahdusta lukuun ottamatta mikä näkyi sekä tyttöjen että poikien juomisessa. Tyttöjen kohdalla osuudet kääntyivät laskuun 2003 2007, vuonna 2003 luku oli 33 %, 2007 vuoteen luku laski 30 %:iin. Poikien kohdalla vastaavat luvut olivat 1981 vuonna 22%, vuonna 2003 40% ja vuonna 2007 41%. 16- vuotiaista tytöistä humalaan joi 1981 vuonna 7 %, 2003 vuonna 23% ja 2007 vuonna 18%. Pojista 1981 vuonna 14 % ja 2003 vuonna 22 % ja 2007 vuonna 18 %. Pojilla vuonna 2001 alkanut laskusuunta pysähtyi 2003 2005 vuosina mutta on kääntynyt jälleen laskusuuntaan. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 13; Rimpelä ym. 2007, 40.) Nuorten alkoholin käyttöön kehityssuunta on pääasiassa myönteinen. Raittius on lisääntynyt kaikissa ikäluokissa 90-luvun loppupuolelta lähtien sekä tytöillä että pojilla. Alkoholin käyttö ja humalajuominen on myös laskussa kaikissa ikäluokissa, poikkeuksen tekee 18-vuotiaat pojat, joilla kuukausittainen juominen on pysynyt koko 2000-luvun samalla tasolla ja viikoittainen juominen lisääntynyt. Syynä myönteisiin kehityksiin voi se, että nuorilla on yksinkertaisesti enemmän muuta tekemistä kuin juominen. Nuorten ajattelu- ja puhetavat vahvistuvat ja juomiseen liittyvät mielikuvat ovat muuttuneet kielteisimmiksi. Vuosituhannen vaihteessa koko maassa terveystrendit nousivat puheenaiheeksi ja keskustelun seurauksena myös nuorten vanhempien toimintatavat ovat mahdollisesti muuttuneet, joka voi osaksi näkyä myönteisenä kehityksenä nuorten alkoholin käytössä. Kansanterveydellisesti ajateltuna nuorten raittiutta pitäisi pitää erittäin tavoiteltava asiana. Useat aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ennen 16 vuoden ikävuotta aloitettu alkoholin käyttö on yhteydessä aikuisiän alkoholin ongelmakäyttöön sekä päihderiippuvuusongelmiin. Nuorten rahavaroilla ja alkoholin hinnalla on todettu vaikutusta alkoholin käyttöön. 2004 alkoholin alennuksen uskotaan katkaisseen 18

21 vuotiaiden alkoholin käytön vähenemisen ja lisäsi viikoittain humaltuvien 18 vuotiaiden poikien määrää. (Rimpelä ym. 2007, 49 50.) Tutkimusten mukaan alkoholin käyttö on nuorten keskuudessa lisääntynyt verraten aikaisempiin vuosikymmeniin. Kuitenkin on hyvä huomioida myös se seikka, että alkoholin kulutus kokonaisuudessaan on lisääntynyt myös aikuisten keskuudessa. Viisikymmentä vuotta sitten asukasta kohden alkoholin kulutus oli noin kaksi litraa kun vuonna 2004 suomalaisten alkoholin kulutukseksi asukasta kohden on laskettu 10,3 litraa. Euroopan laajuisesti ajateltuna alkoholin kulutus on keskimääräistä pienempi. Alkoholin kulutuksen kasvua väestön keskuudessa voidaan perustella elintason nousulla, elinympäristön, elämäntapojen ja arvojen muutoksilla sekä alkoholikontrollin lieventymisellä. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005 15 20.) 3.3 Nuorten alkoholin ja huumeiden käytön tutkimukset Euroopassa Euroopassa nuorten alkoholin- ja huumeiden käyttöä on tutkittu European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs -tutkimuksen avulla (ESPAD). ESPAD on eurooppalainen koululaistutkimus alkoholin ja huumeiden käytöstä. Aineistoa on kerätty vuodesta 1995 lähtien neljän vuoden välein. Nykyään tutkimukseen osallistuu noin 40 maata. ESPAD:in avulla seurataan myös suomalaisten koululaisten alkoholin ja huumeiden käyttöä, ja tuloksia sekä niissä tapahtuneita muutoksia voidaan verrata muiden Euroopan maiden kanssa. ESPAD eroaa muista vastaavanlaisista Suomessa tehtävistä tutkimuksista siinä, että sen avulla voidaan seurata rinnakkain koululaisten tupakan, alkoholin ja huumeiden käytön kehitystä koko maassa. (Ahlström & Metso & Tuovinen 2004, 7.) Vuonna 2003 tutkimuksen kohdejoukkona olivat vuonna 1987 syntyneet suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaat koko Suomesta. Vuonna 1999 vastaavassa tutkimuksessa kohdejoukkona olivat 1983 syntyneet. Tutkimuksessa ilmeni, että kaksi kolmasosaa nuorista koki tulevansa alkoholin käytön ansioista iloisiksi, rennommiksi ja kykenevänsä pitämään hauskaa. Puolet nuorista arvioi unohtavansa ongelmansa alkoholinkäytön yhteydessä. (Ahlström ym. 2004, 13 16.)

22 Alkoholinkäytön seuraamuksista pojista kolmasosa arvioi alkoholikäytön vuoksi tekevänsä jotain, mitä katuisi myöhemmin tai saavansa alkoholin käytöstä krapulan. Kahdeksan prosenttia pojista ja kuusi prosenttia tytöistä arveli, että alkoholin käytön vuoksi joutuisivat tekemisiin poliisin kanssa. (Ahlström ym. 2004, 13 16.) Vuonna 2003 pojista 22 % ilmoitti ajaneensa joskus mopoa tai autoa alkoholin vaikutuksen alaisena. Osuus on tutkimuksen mukaan hieman pienempi kuin vuonna 1999. Tyttöjen kohdalla osuus oli vuonna 2003 alle 10 %. Enemmistöllä nuorten mielestä runsaalla juomisella on huomattava vaikutus liikenneonnettomuuksissa. (Ahlström ym. 2004, 13 16.) Eurooppalaisen koululaistutkimuksen avulla voidaan tarkastella suomalaisten nuorten juomatapoja eurooppalaisiin nuoriin verrattuna. Euroopassa ei ole yhteisiä juomatapoja ja nuorten tavat eroavatkin keskenään paljon. Vuoden 2003 tutkimuksen mukaan alle 14- vuotiaiden suomalaisnuorten alkoholiin tutustumisessa ei ollut eroja eurooppalaisessa vertailussa, mutta poikkeuksellisen suuri osa suomalaisnuorista on kokenut humalatilan ennen 14 ikävuotta. Vain Iso-Britannia, Tanska ja Viro ylittävät Suomen tarkasteltaessa humalan kokeneiden alle 14-vuotiaiden määrää. Juomistapoja tarkasteltaessa voidaan erottaa kolme eri tapaa. Viinimaissa Portugalissa, Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa nuorten juomista voidaan kuvailla kohtuulliseksi, vaikka usein tapahtuvaksi toiminnaksi. Pohjoismaissa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa juodaan harvoin, mutta humalahakuisesti. Tanskan, Iso-Britannian, Irlannin ja Iltavallan nuorten juomatapoja kuvaillaan usein tapahtuvaksi ja humalahakuiseksi. (Tutkittua tietoa nuorten alkoholin käytöstä 2005, 23 26.) 3.4 Nuorten liikenneasenteet vuosina 1978 ja 2001 Tutkimuksessa on tarkasteltu pääasiassa 18 20 vuotiaiden miesten sekä naisten liikenneasenteita ja muutoksia vuodesta 1978 vuoteen 2001. Asenteita ja niiden muutoksia selvitettiin kyselylomakkeiden avulla. Pitkästä aikavälistä johtuen vuoden 1978 kyselylomake oli osittain vanhentunut joten tutkijat olivat tehneet pieniä muutoksia vuoden 2001 kyselylomakkeeseen jonka vuoksi tutkimuksen vertailukelpoisuus hieman kärsi. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että muutoksia on vuosien aikana tapahtunut muun

23 muassa kuljettajien taustoissa, asenteissa ja ajotavoissa. Tiivistettynä voidaan sanoa, että liikennesääntöjen noudattaminen ja turvallinen ajaminen olivat heikentyneet, varmuus omasta ajotaidosta kasvanut sekä suhtautuminen kevyeen liikenteeseen ja toisaalta kuljettajaopetukseen ja kasvatukseen olivat muuttuneet vuosien aikana myönteisemmäksi. Itseilmoitettujen liikennerikkomusten määrissä eikä myöskään liikennevahingoissa ollut tapahtunut muutoksia, mutta päihtyneenä ajaminen alle 0,5 promillen ajaminen oli yleistynyt sekä miehillä että naisilla. (Laapotti, Keskinen & Rajalin 2002.) Miehet ajoivat naisia useammin päihtyneenä. Tutkimuksessa käytettiin termiä hieman päihtyneenä, joka tarkoitti vuonna 1978 yhtä ravintola-annosta ja vuoden 2001 tutkimuksessa yhtä olutta tai yhtä ravintola-annosta. (Laapotti ym. 2002, 9.) Vuonna 1978 miehistä 89 % ilmoitti ettei ole koskaan ajanut hieman humalassa, kun vastaava osuus vuonna 2001 oli 73 %. Naisilla muutos oli samansuuntainen vuonna 1978 osuus oli 95 % ja vuonna 2001 luku oli laskenut 83 %. (Laapotti ym. 2002, 30.) Kaikkiaan Suomessa vuosittain menehtyy liikenneonnettomuuksissa noin 400 ihmistä. Rattijuopumuksen uhreina kuolee vuosittain noin 10 ihmistä ja loukkaantuu 300 sivullista. Rattijuoppoja jää kiinni noin 25 000 vuodessa, eli siis yli 70 päivässä. Kiinnijäänneistä rattijuopoista yhdeksän kymmenestä on miehiä, naisten osuus on kuitenkin vuosien kuluessa noussut. Tyypillinen rattijuoppo on 30 39-vuotias mies. Usein rattijuoppo syyllistyy useamman kerran rattijuopumukseen. Päivittäin teillä ajavista noin joka 480 kuljettaja on yli 0,5 promillen humalassa ja alle 0,5 promillen niin sanottuja maistelleita on noin joka 100 kuljettaja. Rattijuoppojen osuus liikenteestä on viime vuosina kuitenkin pysynyt suunnilleen samana, sillä liikenne määrä on jatkuvasti kasvanut. Tyypillisiä onnettomuuksia rattijuopolle on ulosajo ja nokkakolari. Vuodenajoista kesä ja alkusyksy sekä vuorokaudenajoista ilta- ja yöaika ovat pahimpia onnettomuuksien kannalta. Usein onnettomuudet ajoittuvat viikonloppuihin, kova nopeus, auton puutteelliset varustelut, muut matkustajat ja turvavöiden käyttämättömyys aiheuttavat vakavia onnettomuuksia. Kansainvälisesti ajateltuna Suomen tilanne rattijuopumustilanne on hyvä. (Alkoholi ja liikenne 2004, 5-7, 9-11, 13.) Päihtyneenä ajamiseen vaikutti osaksi ajomäärät. Paljon ajavat raportoivat päihtyneenä ajamisesta useammin kuin vähän ajavat. Miehillä päihtyneenä ajamisessa lisäksi vaikuttivat oman ajotaidon arviointi, mitä taitavammaksi kuljettaja itsensä arvioi, sitä useammin hän oli ajanut hieman päihtyneenä. Naiskuljettajien osalta vastaavanlaista