KIRJALLINEN KYSYMYS 553/2009 vp Maatalouslomittajien tilanne ja ammatin tulevaisuus Eduskunnan puhemiehelle Maatalouslomittaja on kunnan palkkaama työntekijä, joka hoitaa maatilaa sillä välin, kun maatalousyrittäjä on sairaus- tai vuosilomalla. Maatalouslomitusta on ohjattu lainsäädännöllä vuodesta 1978 alkaen. Nykyinen laki on vuodelta 2008. Lain mukaan lomittajan tehtävänä on huolehtia maatilan karjatalouteen kuuluvista ja muista maatalousyrityksen hoitoon liittyvistä välttämättömistä tehtävistä. Tärkein ja yleensä aina ajankohtainen lomittajan työ on karjanhoito eli eläinten ruokinta ja muu hoito. Merkittävin maatalouslomituksen kohde on maidontuotanto. Maatalouslomitusta myönnetään myös MYEL-vakuutetulle kasvinviljelytilalle. Sijaisapulomitukseen voi tarvittaessa kuulua viljan- ja heinänviljelytehtäviä, mutta ei metsätaloustyötä. Maatalouslomittaja on usein moniosaaja. Päivittäiseen työhön kuuluu jatkuva eläinten havainnointi ja tarkkailu, ja lomittajan tulee osata tunnistaa eläimen terveydentilan muutokset ja kiimakierrot. Ongelmatilanteisiin on osattava reagoida nopeasti ja vastuullisesti. Myös erilaisten maatalouskoneiden, kuten traktorin, käyttö erilaisine lisälaitteineen on arkipäivää maatalouslomittajien työssä. Maatilojen tuotantosuuntien erikoistuminen sekä tietotekniikan ja muun automaation lisääntyminen vaativat myös lomittajilta erityisosaamista. Lomittajan tulee osata käyttää tietotekniikkaa esimerkiksi karjan ruokinta- ja lypsymuutoksissa tai maatilan tuotantotoiminnan häiriöttömyyden seurannassa. Lomittajien palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta, ja myös usein päivien lukuisten ajomatkojen kulukorvaukset jäävät vain puoleen toteutuneista. Päivän työt on usein jaettu useaan osaan, ja harva haluaa tai voi jäädä maatilalle odottamaan useaksi tunniksi seuraavan jakson alkamista, vaan useimmiten käydään välillä muualla hoitamassa omia tai oman perheen asioita. Yksioikoisesti voidaan väittää ammattijärjestöjen olevan niitä, joiden asiat on hoidettava, mutta myös poliittisen koneiston on tunnettava vastuunsa maaseudun tulevaisuuden ja tulevaisuuden tekijöiden osalta. Kuka viljelee tai tuottaa ruokaa jatkossa ja kuka heitä auttaa, mikäli ammattikunnat hiipuvat ja katoavat sukupolvien vanhetessa? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että maatalouslomittajien ammattikunta säilyy ja kehittyy maassamme ja miten hallitus aikoo turvata maatalouslomittajien inhimilliset työkulukorvaukset ja asianmukaisen palkkauksen? Versio 2.0
Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2009 Merja Kyllönen /vas 2
Ministerin vastaus KK 553/2009 vp Merja Kyllönen /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 553/2009 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että maatalouslomittajien ammattikunta säilyy ja kehittyy maassamme ja miten hallitus aikoo turvata maatalouslomittajien inhimilliset työkulukorvaukset ja asianmukaisen palkkauksen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksen perusteluissa viitataan maatalouslomittajan työpäivien kaksijakoisuudesta aiheutuviin ongelmiin. Kotieläintaloudessa lomitustehtävät ajoittuvat yleensä eläinten hoitotarpeiden mukaisesti aamu- ja iltatöihin. Maatalouslomittajan työpäivä muodostuu usein kaksijakoiseksi, koska aamu- ja iltatöiden väliin jäävää aikaa on vaikea täyttää muilla lomitustehtävillä. Maatalousyrittäjien lomituspalvelulain (1231/1996) mukaan valtion varoista korvataan maatalouslomittajan palkkauksesta ja muista eduista aiheutuneet kustannukset enintään sen suuruisina kuin kulloinkin voimassa oleva lomittajia koskeva työehtosopimus ja muut työnantajaa velvoittavat sopimukset edellyttävät. Työpäivän kaksijakoisuus on otettu huomioon kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa niin, että lomittajille korvataan yksi edestakainen matka kodin ja työpaikan välillä. Toisesta päivittäisestä matkasta aiheutuneet kustannukset otetaan huomioon verotuksessa kuten muidenkin palkansaajien kohdalla. Kysymyksen perusteluissa kiinnitetään huomiota myös tarpeeseen saattaa lomittajien palkkaus vastaamaan työn vaativuutta. Maatalouslomittajan työ vaatii vankkaa ammattitaitoa ja monipuolista osaamista. Lomittajilta odotetaan muun muassa monenlaisten koneiden käsittelytaitoa sekä jatkuvasti uudistuvan tekniikan ja automaation hallintaa. Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta (Mela) saadun tiedon mukaan vuonna 2008 lomittajien keskimääräinen palkka ilman työaikakorvauksia vaihteli välillä 1 668 1 836 euroa kuukaudessa. Lomittajien keskimääräinen kokonaisansio lisineen vuonna 2007 oli 2 138 euroa kuukaudessa. Lomittajien palkkaus sekä pitkistä työmatkoista ja työpäivän kaksijakoisuudesta aiheutuvat kysymykset ovat nousseet esiin eri yhteyksissä, muun muassa Melan asettamassa lomitusasioiden neuvottelukunnassa sekä sosiaali- ja terveysministeriön asettamissa työryhmissä. Työmarkkinaosapuolten kesken sekä muiden sidosryhmien taholla on vallinnut yhteisymmärrys siitä, että lomittajien palkkaus ja siihen liittyvien kustannusten korvaus kuuluvat maatalouslomittajia koskevan työehtosopimusjärjestelmän kautta ratkaistaviin kysymyksiin. Valtiovallan mahdollisuudet vaikuttaa lomittajien tulotasoon ovat melko vähäiset. Tosin lomituspalveluja koskevaa lainsäädäntöä kehittämällä on mahdollista jossain määrin vaikuttaa maatalouslomittajien työpäivien pituuteen ja vähentää lomittajien osa-aikaisuutta ja sitä kautta parantaa lomittajien tulotasoa. Maatalouslomituksen kehittämismahdollisuuksia selvittänyt työryhmä (STM 2006:40) teki toimeksiantonsa mukaisesti ehdotuksia muun muassa toimenpiteistä, joilla lomittajien osa-aikaisuutta voidaan vähentää ja heidän ammattitai- 3
Ministerin vastaus toaan kehittää. Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus ryhtyy asteittain toteuttamaan maatalouslomituksen kehittämistyöryhmän ehdotuksia. Tähän mennessä hallitusohjelmaa on lomituspalvelujen osalta pantu täytäntöön siten, että maatalousyrittäjien vuosilomaa lisättiin vuoden 2008 alusta yhdellä päivällä. Samalla toteutettiin työryhmän ehdotus maatalousyrittäjän sijaisavun laajentamisesta niin, että sijaisapua saa nyt myös tuottajajärjestön maakunnallisten luottamuselinten kokouksiin osallistumista varten, kun sitä aiemmin sai vain kansainvälisten ja valtakunnallisten luottamuselinten kokouksia varten. Vuoden 2010 alusta maatalousyrittäjän vuosilomaa lisätään edelleen yhdellä päivällä, kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Lisäksi hallitusohjelman mukaisesti käynnistetään turkistuottajien lomituspalvelut ja poronhoitajien sijaisapukokeilu. Helsingissä 2 päivänä heinäkuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 553/2009 vp Merja Kyllönen /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 553/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst: Vad tänker regeringen göra för att lantbruksavbytarnas yrkeskår ska fortbestå och utvecklas i vårt land och hur tänker regeringen säkerställa att lantbruksavbytarna får en rimlig ersättning för sina arbetskostnader och en tillbörlig lön för sitt arbete? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I motiveringarna till spörsmålet hänvisas till de problem som förorsakas av att lantbruksarbetarnas arbetsdagar är tudelade. Inom husdjursproduktionen tidsplaceras avbytarens arbetsinsatser vanligen enligt djurens behov av skötsel under morgon och kväll. Lantbruksavbytarens arbetsinsats blir därför ofta tudelad, eftersom det är svårt att fylla tiden mellan morgon- och kvällsarbetena med andra avbytaruppdrag. Enligt lagen om avbytarservice för lantbruksföretagare (1231/1996) betalas av statens medel kostnaderna för avlöning och övriga förmåner till högst det belopp som gällande kollektivavtal för avbytare och andra för arbetsgivaren förpliktande avtal förutsätter. Arbetstidens tudelning har beaktats i det kommunala tjänste- och kollektivavtalet så, att avbytaren ersätts för en tur-returresa per dag mellan hemmet och arbetsplatsen. Kostnaderna för den andra dagliga resan beaktas i beskattningen på samma sätt som för andra löntagare. I motiveringarna till spörsmålet uppmärksammas också behovet av att få avbytarnas lön att motsvara arbetets krävande natur. Lantbruksavbytaryrket kräver en gedigen yrkeskunskap och mångsidigt kunnande. Avbytarna förväntas bland annat kunna manövrera många olika slags maskiner, och behärska branschens ständigt förnyade teknik och automatisering. Enligt uppgifter från Lantbruksföretagarnas pensionsanstalt (LPA) varierade avbytarnas meddellön utan arbetstidsersättningar mellan 1 668 och 1 836 euro i månaden år 2008. Avbytarnas medelårsinkomst inklusive tillägg var 2 138 euro i månaden år 2007. Avbytarnas lön och frågorna kring de långa arbetsresorna och arbetsdagens tudelning har lyfts fram i olika sammanhang, bland annat i den delegation för avbytarfrågor som LPA tillsatt och i olika arbetsgrupper tillsatta av social- och hälsoministeriet. Arbetsmarknadsparterna och övriga kontaktgrupper har varit överens om att avbytarnas löner och ersättningen av kostnaderna i samband med dem hör till de frågor som ska lösas inom systemet för lantbruksavbytarnas arbetsavtal. Statsmaktens möjligheter att påverka avbytarnas inkomstnivå är ganska små. Å andra sidan kan man genom att utveckla lagstiftningen om avbytarservicen i viss mån påverka längden på lantbruksavbytarnas arbetsdagar och minska förekomsten av deltidsarbete bland avbytarna och härigenom förbättra avbytarnas inkomstnivå. Den arbetsgrupp som utredde möjligheterna att utveckla lantbrukets avbytarverksamhet (HIM 2006:40) lade enligt sitt uppdrag fram förslag bland annat till åtgärder för att minska förekomsten av deltidsarbete bland avbytarna och för att utveckla deras yrkesskicklighet. I regeringsprogrammet konstateras, att regeringen stegvis kommer att börja förverkliga de förslag som arbets- 5
Ministerns svar gruppen för utveckling av lantbruksavbytarverksamheten lade fram. Hittills har regeringsprogrammet avseende avbrytarverksamheten verkställts så att antalet semesterdagar för lantbruksföretagare utökades med en dag från ingången av 2008. Samtidigt genomfördes arbetsgruppens förslag om att utvidga avbytarservicen för lantbruksföretagare så att lantbruksföretagare har rätt att få vikariehjälp även för deltagande i ett möte för en producentorganisations landskapsomfattande förtroendeorgan, när tidigare var det här möjligt endast på grund av deltagande i ett möte för riksomfattande eller internationella förtroendeorgan. Från ingången av 2010 utökas antalet semesterdagar för lantbruksföretagare med ytterligare en dag såsom man har avtalat i regeringsprogrammet. Därtill inleds i enlighet med regeringsprogrammet en avbrytarservice för pälsdjuruppfödare och ett försök med vikariehjälp för renskötare. Helsingfors den 2 juli 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 6