O S T R O B OT N I A helsinki helsingfors 1/ 2008
O S T R O B OT N I A http://pv.osakunta.fi/ostrobotnia/ helsinki helsingfors 1/ 2008 Sisällys Kainuulaista joulusinappia 4 Dinosaurus ja sisilisko 5 Rappiolla 6 Kurinpalautus Manalan majoilla 8 Kaljupääkettu 11 Ööh, oota mä katon terveysportista 12 Alapääkirjoitus 14 Esko-kissan opas osakuntaelämään 14 Päätoimittaja Chefredaktör Graafinen suunnittelu Grafisk design Julkaisija Utgivare Sampo Kallio sampo.kallio@helsinki.fi Hanna Kauppinen hanna.m.kauppinen@gmail.com Pohjalainen valtuuskunta Töölönkatu 3 A - 00100 Helsinki Ostrobotnia on kolmen pohjalaisen osakunnan yhteinen noin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä jäsenjulkaisu ilmoitushinnat : 1 sivu 300, 1/2 sivua 150 ja 1/3 sivua 75 paino: Fram, Vaasa painos: n. 1000 issn: 0787-8451
Kainuulaista joulusinappia Dinosaurus ja sisilisko Sampo Kallio nimim. Runopoitzu Päätoimittaja Kerronpa teille aluksi pienen jouluanekdootin. Pienen kainuulaisen kylän nuoret olivat palanneet maailmalta kotipaikkakunnalleen. Joulunaluspäiviä olivat viettämässä myös kaksi veljestä sekä naapurin tyttö, joka soitti pojille kutsuakseen itsensä kylään. Tunnustettuina seuramiehinä veljekset ryhtyivät valmistamaan tarjoilua tätä vierailua varten. He piilottivat joulutorttuun tulista joulusinappia, pullaan he imeyttivät valkosipulisilakoiden lientä ja kahvin he keittivät cayennepippurilla vahvistettuna. Noh. Naapurin tyttö tuli kylään. Ensin hän maistoi torttuja, jota piti erikoisen makuisena, mutta jatkoi syömistä kunnes löysi sisältä sinappiesiintymän. Pulla jäi kokonaan maistamatta. Kahvin kohdalla hän ei kuitenkaan osannut epäillä mitään ylimääräisiä aromiaineita (ne naiset!), mutta syytti kyllä kokkeja turhan vahvan kahvin keittämisestä. Aterioinnin jälkeen painittiin tuvan lattialla. Tunnelma oli välitön mutta siveä. Mutta pylleröinti sikseen, joulu meni jo ajat sitten. Tämän Ostrobotnia-numeron teemana piti olla kurinpalautus. Kävi kuitenkin ilmi, että Ostrobotnian lukijoita enemmän kurinpalautusta kaipaavat kirjoittajat, joilla oli huomattavia vaikeuksia toimittaa materiaalia ajoissa - jos ollenkaan. Toisaalta eipä toisten kritisoiminen ole koskaan edellyttänyt itseltä sen suurempaa kyvykkyyttä. Eli näillä mennään. Kuinka suureksi voikaan Dinosaurus kasvaa täydessä sadassa vuodessa? Kuinka paljon mahtuu siihen makkaraa? Satavuotias Sisilisko, onkohan se täynnä jo sammakoita, sääriä ja luita, tai muita jaloja paloja? Entä jätökset löysää, vai kuivaa kakkaraa? Dinosaurus ja Sisilisko, vakat on vanhat veljekset, vakaat kuin graniitti taikka nitraattinakki. Ja veljekset? Kuka noiden sukupuolta tietää, kun ovat lajiltansa matelijoita, joita peittää suomupanssari tai sadetakki. Mutta entä Sisilisko, mitä voisi se tehdä isolle D:lle sen pahalla mielellä, myrkkykielellä? pistelisikö se: Helvete, painu sa Wåsaan! Mutta ei, ei tahdo Dinosaurus, eikä myöskään Sisilisko, toisille yhtään mitään pahaa. Yhteisessä kolossa ne vain olla kököttävät kanssa ystävänsä poron, jonka jalopeuraseura parempaa on kuin jaloviina tai iso kasa rahaa. Ja kun katsot noita veitikoita, ehkä mietit: Sisiliskossa tulevaisuus Dinosauruksen, Dinosauruksessa Sisiliskon menneisyys. Muutakin on perin outoa ja hassua näissä: on -laaaset ja -taaaset, on hej! ja javisstit. Luontoäiti, kävitkö salaa jossain vieraissa!? Alkuperää taivastelleet on biologit, kemistit. Jo itse Darwin ihmetteli, onko tosiaankin Dinosaurus veli ja sisko Sisilisko muuallakin kuin vain etelä-pohjanmaissa. Mutta jos sä totuuden näistä tahdot tietää, älä mieti, mene mukaan riemuun iloisten elukoiden, joiden laulu raikaa elämäntaikaa: on aina ilo ja kevät, ei koskaan suru ei syys! Ja kumma kyllä, jos iso D tahtois, vois se tallata suurella jalallansa pikku Sisiliskon täysin littuun. Onnea satavuotiaille Etelä-Pohjalaiselle Osakunnalle ja Vasa Nationille! T: Ostrobotnian toimitus 4 5
Toisin kuin yleisesti luullaan, äidinkielenopettajat eivät ole niitä kaikkein innokkaimpia kielipoliiseja. Niin sanotut valistuneet maallikot ovat niitä, jotka seisovat barrikadeilla ja ulvovat kansan oleva rappiolla. Se, että puhuu suomea äidinkielenään, tuntuu antavan kaikille yhtä suuren oikeuden päättää suomen kielen tilasta. Aivan kuin se, että minulla on sisäelimet, tekisi minusta pätevän kirurgin. Kieli ei rappioidu, se muuttuu. Tuskin kukaan nykysuomalainen (erästä satakuntalaista tuttavaani lukuun ottamatta) esimerkiksi haikailee suomen duaalin perään. Duaali on verbien luku, kuten yksikkö tai monikko, mutta se ilmaisee kahden toimijan tekemistä. Suomen kielessä on siis ollut tapa sanoa me kaksi hiihdämme, te kaksi juoksette. Nykyään sitä ei enää ole, mutta ei kukaan itke Hesarin palstoilla sen perään. Kaikki muu saakin sitten kyytiä. Ammattikuntani suomilla valtuuksilla listaan nyt ne kirjoitetun kielen (puhua saa kuten parhaaksi näkee) kielivirheet, joista saa virallisesti valittaa. Useimmat virheet ovat triviaaleja höpönpöpösääntöjä, jotka kansalle on opetettu jumalan sanana, ja jotka ovat jääneet takaraivoon kuvaksi ainoasta puhtaasta suomesta. Kattavan otoksen Suomen kansan traumaattisista kielivirheahdistuksista saa muun muassa Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmän tilityksistä. 1. Mielipideoksennus ja mielikuvitukselliset lauserakenteet. Kaikkien virheiden äiti. Aivan sama, jos yksikään pilkku ei ole tekstissä paikallaan, yhdyssanat ovat miten sattuu tai kaikki on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella. Totta kai kaikki edellä mainitut asiat vaikeuttavat ymmärtämistä, mutta eniten ymmärtämistä haittaa, jos tekstissä ei ole tolkkua pätkän vertaa. Olen ollut työpaikassa, jossa pomoni kommunikoi alaistensa kanssa sähköpostitse. Harmillista asiassa oli se, että hän ei näyttänyt koskaan miettivän tekstin rakennetta etukäteen, vaan oksensi välittömästi tietokoneen ruudulle sen, mitä kulloinkin sattui ajattelemaan. On aika hankala yrittää ottaa selvää kirjoittajan ajatuksista, jos hän ei ole itsekään tunnu olevan niistä selvillä. Kaikki muut virheet ovatkin sitten hienosäätöä. 2. Yhdyssanat. Useimmiten tekstin ymmärtää, vaikka yhdyssanat olisivatkin kirjoitettu miten sattuu. Eikä suinkaan ole tarpeen opetella ulkoa kaikkia säännönpoikkeamia, sitä varten on Google. Mutta äidinkielenään suomea puhuva ihminen, joka ei osaa kirjoittaa tieto konetta tai kerros taloa yhteen, kerjää verta nenästään ja tekee itsestään urpon. 3. Isot alkukirjaimet. Aivan sama, miten ihmiset tekstiviestinsä kirjoittavat, mutta asialliseen kieleen kuuluu nimien kirjoittaminen isolla alkukirjaimella ja juhlapyhien kirjoittaminen pienellä. Wordin oikolukuohjelma korjaa lähtökohtaisesti kaiken väärin, siihen on turha luottaa. 4. Pilkut. Suomessa pilkutus perustuu kielioppiin, ei ajatuksen taukoihin. Pilkutukseen on olemassa kolme sääntöä ja kaksi poikkeusta. Apinatkin oppii derivoimaan, kuten matematiikan opettajani tapasi sanoa. Huoliteltuun kieleen kuuluu tietenkin paljon muita sääntöjä. Useimmat ihmiset arvostavat kirjoitusta, jossa on suffiksit pakoillaan, verbit taivutettu oikeassa luvussa, tavutus kunnossa ja monta muuta pikkuseikkaa kohdallaan. Huolettomasti kirjoittava saattaa jäädä ilman työtä, vaimoa ja arvostusta. Henkeä se kuitenkaan harvemmin vaarantaa, toisin kuin kirurgin mökellykset. Elina Harjunpää (muodollisestikin pätevä äidinkielenopettaja toukokuussa 2008), jota myös ärsyttää siviilielämässä moni huono kirjoitus 6
Jukka-Pekka Rantakokko Kellonvetäjä Kellonvetäjä on opiskeluvuosiensa kuluessa syödessään Manalassa harva se päivä huomannut, etteivät opiskelijalounaan periaatteet ja käytännöt ole kaikille ruokailijoille täysin selvät. Yleisen mukavuuden edistämiseksi on kertaus paikallaan. Kurinpalautus Manalan majoilla Faktat haltuun Ravintola Manala on pohjalaisten osakuntien omistama ravintola, joka tarjoaa opiskelijalounasta (sisältää alkukeiton, pääruoan kannettuna pöytään ja jälkiruoan tai kahvin) kello 11 14 joka arkipäivä. Lounas on kaikkien opiskelijoiden saatavilla klo 11.00 11.45, jonka jälkeen ainoastaan pohjalaisten osakuntien opiskelijakorttiin kiinnitetyn tarran esittävä henkilö on oikeutettu opiskelijalounaaseen. Manala saa Kelalta ateriatuen opiskelijoille myytäviin lounaisiin. Ateriatuen piirissä olevissa ravintoloissa noudatetaan valtioneuvoston vahvistamia ateriakokonaisuuksien enimmäishintoja, joista ravintolan pitäjä on vähentänyt ateriatuen. Tuki maksetaan ravintolan pitäjälle, ja se on 1,67 euroa aterialta. Tästä syystä aterian hinta opiskelijoille voi olla joko 2,35 tai 3,40. Manalassa sama lounas maksaa ns. oikeille asiakkaille 8 euroa. Voisi väittää kyseessä olevan Helsingin tai jopa koko Suomen paras opiskelijalounas. Ateriatuesta huolimatta opiskelijalounaiden tarjoaminen on yhteisesti omistamallemme ravintolalle tappiollista. Noin neljännes Manalassa myytävistä lounaista on opiskelijalounaita. Syödessään Manalassa kannattaa muistaa, että ravintolasta osakunnille tuleva voitto voitaisiin kanavoida osakunnille myös toisin, esimerkiksi suurempina osinkoina. Suoraan osakuntalaisille tarjottavassa opiskelijalounaassa on kysymys siis myös linjanvedosta: etu tarjotaan suoraan osakuntalaisille heidän henkilökohtaisia talouksiaan hyödyttäen ja jopa ateriatukiasetuksen sallimalla alemmalla hinnalla! Kohteliaisuus yksinkertaista, mutta kaunista Faktojen kertaamisen jälkeen päästään tämän avautumisen pääasiaan, kohteliaisuuteen. Ralph Waldo Emersonin mukaan elämä ei ole niin lyhyt, etteikö aina olisi aikaa kohteliaisuudelle. Kohteliaisuus voidaan siis tulkita niiksi pieniksi arkipäiväisiksi teoiksi ja käytöstavoiksi, joilla ihmiset vauhdittavat ja helpottavat yhteiseloaan muiden ihmisten keskuudessa. Keskityn seuraavaksi kolmeen kohteliaisuutta vaativaan tilanteeseen Manalassa: kohteliaisuuteen muita ruokailijoita kohtaan, kohteliaisuuteen tarjoilijoita kohtaan ja kohteliaisuuteen erilaisilla osakuntataustoilla Manalassa käyviä ihmisiä kohtaan. Otetaan asia esimerkkien kautta: Tässä on varmaan tilaa. Ei kyllä itse asiassa ole, meillä on vielä nää jälkiruoat kesken. EI NÄIN. Pääruoan syötyään fiksu osakuntalainen tsekkaa onko pöytään tulossa muita. Kahvin tai jälkiruoan voi syödä seisaaltaan tai lähistöltä löytyvillä jakkaroilla istuen. (tarjoilijalle) Anteex nyt vaan, mutta mä oon nyt odottanut mun pääruokaa jo ainakin kymmenen minuuttia. Oliskohan sitä tulossa joskus? EI NÄIN. Tarjoilijoille naputtaminen ilman todellista syytä on naurettavaa. Kannattaa muistaa, että et taida missään muualla opiskelijahinnalla saada pääruokaasi kannettuna pöytään. Jos maksat alle kolmasosan ruoastasi verrattuna täyden hinnan maksaviin, niin jaksat ehkä vähän odottaakin. (kuuluvaan ääneen) Kato nyt tota ääliötä, ei tajua mistään talon tavoista mitään. Huomaa, ettei ole osakunta-aktiivi. Ei varmaan edes tiedä, että me omistetaan koko paikka. Hei, tajuutsä? EIKÄ NÄINKÄÄN. Kaikki eivät tosiaan tiedä, että osakunnat omistavat Manalan, Urkin ja Bottan. Kaikki eivät myöskään toimi osakunnassa aktiiveina. Niin kauan kuin osakuntalounaan tarjoilun perusteena on osakuntaan kuuluminen, on aivan sama onko ruokaansa mutustava opiskelijanressu osakunta-aktiivi vai ei. Törppöilystä ja talon tapojen tuntemattomuudesta saa huomauttaa, mutta sen voi tehdä myös rakentavalla tavalla. Osakunnista myönteisen kuvan luominen on yllättävän vaikeaa, mutta maineen pilaaminen lapsellisen helppoa turhalla tylyttämisellä. Hyvän ruoan lisäksi osakuntalounaan parhaita puolia on rento yhdessäolo. Huonolla käytöksellä ja turhalla naputtamisella voi kuitenkin valitettavasti pilata jonkun päivän eikä ruokakaan enää todennäköisesti maistu hatutuksen takia. Nauttikaamme siis kaikki Manalan antimista toisiamme kunnioittaen rennosti, mutta tyylillä. 8
Kaljupääkettu Tuomo Niemelä 10 11
Ööh, oota mä katon terveysportista Tervetuloa valkotakin-takaa-kierrokselle terveyskeskuksen arkeen. Seuraavat potilastapaukset ovat oikeasta elämästä, mutta nimet ja kulissit ovat muutettu. Käykää vasemmalle kyljellenne, työntäkää polvenne kohti rintakehää ja höllentäkää anaalisfinkteriänne. Tämä ei satu yhtään. Uusi työpäivä alkaa. Ensin tulee korvatarkastukseen 3-vuotias Milla, joka juoksee jo lähtötilanteessa ympäri huonetta huutaen Ei,ei,ei! vastaanottoon varatun 10 minuutin ajan. Viimeinkin kun hänet on saatu äitinsä syliin ja otoskooppi paikalleen, korvakäytävä on täysin vahan peittämä. Ainoa talon korvaimu on ensiapuhuoneessa 50 metrin päässä ja tympanometriä ei ole talossa lainkaan. Hyvät neuvot ovat kalliit ja lopulta päädytään Removaxiin ja uuteen aikaan vastaanottoajan myöhästyessä vain 10 min. Kutsun sisään Merjan, jolla on olkapäävaivaa. Hänestä on itse asiassa jo otettu kuvat ja tehty kirurgian poliklinikalle lähete, jossa lukee potilas on lievästi agitoitunut ja luulee, että häntä syrjitään sukupuolensa ja ikänsä takia. Terveyskeskuksessa hän asioi noin kerran viikossa: hän on yksi niistä vakionaamoista, jotka näkee aamuisin jonottamassa aina eri lääkärin vastaanotolle sillä silmällä josko joku niistä keksisikin yhtäkkiä ratkaisun hänen huimaukseensa. Hän kertoo edellisestä käynnistään ortopedi Virtasen vastaanotolla, jossa viimeksi hiukan pyöritteliin yläraajaa ympäriinsä ja sanottiin, että keski-iässä naisille alkaa tulla kaikenlaista kremppaa. Sitten tulee vastaanotolle koko perhe, jolla on ollut pitkittynyttä flunssaa jo viidettä päivää. Tähän on liittynyt myös kuumetta 37.2 astetta ja hengittäminen syvään sattuu (potentiaalisesti kuolemanvakavaa). Enkä edelleenkään keksi miksi vaaditaan 6:n vuoden yliopistokoulutus, jotta voisit toimia kumileimasimena, joka kiltisti noudattaa asiakkaan subjektiivista näkemystä työkyvystä. Seuraavan vastaanottoajan syy jää hiukan hämärän peittoon. Kyseessä on Pentti naapurin alkoholistiasuntolasta. Hän on tyytymätön asuolosuhteisiinsa ja tulee pyytämään reseptiä rauhoittaviin, vaikka asuntolan hoitajat yleensä hoitavat nämä asiat. Samalla saan kuulla demonin käyneen aikanaan hänen veljensä tykönä ja miten hänet häädettiin asunnosta kun kyttääjämummot näkivät hänen ulostavan ulkoportaille. Kellokoskella Pentti on jo käynyt, eivätkä ne siellä kuulemma ottaneet hänen tarinoita tosissaan. Tämän jälkeen on vuorossa pari soittoaikaa: toinen päivystävän lääkärin määräämästä röntgenkuvasta, josta ei ole pyydetty radiologin lausuntoa. Akuuttiaika kun on kyseessä, potilas ottaa puheeksi myös kutinansa, ja kysyttäessä vaivan kestosta vastaus on 30 vuotta. Toinen soittoaika taas on viitearvojen sisällä olevasta laboratoriovastauksesta. Potilas samalla myös selittää koko sairashistoriansa neurokirurgian tulosyksikössä ja kun 5 minuuttia seuraavan potilaan vastaanottoajasta on jo kulunut, hienovaraisesti vihjaan tästä. Saan kuulla, miten terveyskeskuksemme saisi ottaa mallia Töölön klinikasta, missä potilaille riittää aina aikaa. Seuraava potilas on Kalevi, 60-vuotias mies, jota on vaivannut nuha viimeiset 3 vuotta. Kartottaessa aikaisempaa sairaushistoriaa tulee esille, että Kalevi ei enää samaan tapaan jaksa juosta tyttöjen perässä kuin aikaisemmin. Koska ei ole tiedossa standarilääkitystä Emconcor-Cardace-Lipitor-Primaspan-Amaryl, päätän samalla mitata verenpaineen. Lukema on 236/130. Vielä ennen oikeita töitä tuollaisen potilaan olisi lähettänyt pillit soiden sairaalaan, mutta karu fakta on että tämä ei ole täysin harvinaista ja koska subjektiivisia oireita ei ole, aloitetaan hoito näin avosektorilla lääke-edustajan antamalla näytepakkauksella. Sitten on vuorossa Anneli, unilääkenarkkari, jonka olen pyytänyt erikseen vastaanotolle, sillä reseptinuusinnasta päätellen kulutus on selvästi yli suositusannostuksen. Hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä, kun hän kertoo poikansa alkoholiongelmasta ja itsemurhayrityksistä sekä miehensä rinnakkaissuhteesta. Hän joten kuten pitää itsensä pystyssä unilääkkeiden avulla. Kysyttäessä, haluaisiko hän tavata myös mielenterveyshoitajaa, hän ei koe tällaiseen tarvetta. Välissä otan päivystyksenä vastaan Jonin, 5v, joka on päiväkodissa työntänyt pippurin nenäänsä ja Heikin, 25v, joka on työntänyt Kinder-munan peräsuoleensa. Aamupäivän päätteeksi on varattu tupla-aika Yrjöä varten, 20 vuoden kroonista tupakoitsijaa, jonka keuhkokuvassa oli kasvaimen suhteen epäillyttäviä muutoksia. Selitän hienovaraisesti faktat ja olen valmistautunut antamaan psyykkistä tukea. Yrjö on vaimonsa kanssa vastaanotolla ja ottaa tiedon tyynesti vastaan. Olen useaan otteeseen lukenut, että nämä ovat tilanteita, joissa jokin yksittäinen lääkärin sanoma lause voi jäädä loppuelämäksi pyörimään päähän. Ja minkä kuolemattoman lauseen minä jätän jälkeeni? Ööh, oota mä katon terveysportista... Lounasaika on tässä vaiheessa mennyt jo ohi ja iltapäivän työt odottavat... nimim. Lekuri 12 13
Petri Teno Väsytystekniikka on tekniikoista kaunein. Ei väännetä väkisin, vaan väsyttämällä. Näin toimii televisio ja lehdet. Toistetaan tiettyä viestiä eikä huomioida vastaväitteitä. Pidetään kolumnia. Molotetaan. Maailma on täynnä molotusta. H&Mtyttö roikkuu Ikea-kalusteissa ja molottaa. Kravattiherra istuu taksin takapenkissä ja molottaa. Toiset molottavat enemmän kuin toiset, mutta kaikki molottavat joskus. Molotukseen oppii molottamalla. Itse asiassa molottaminen on suhteessa molon kokoon. Mitä pienempi molo, sitä enemmän molotusta. Molottaminen on Alapääkirjoitus instrumentaalista. Molottaminen on jatke niin kuin BMW, Brada tai työsuhde-elämä. Molottaminen täyttää koko maan, se on uusiutuva luonnonvara, ekotuote. Molottaja kierrättää moloa luontevasti. Suuri utopia on, että kaikki molottaa kaikkien kanssa. Ajatellaan, että niin syntyy yhteinen tahtotila. Halu moloon. Halu molottamiseen on ainakin kova. Joskus se on niin kova, että eräät ovat valmiita maksamaan siitä aivan hirmuisen hinnan. He saattavat sumeilematta uhrata oman persoonansa perskarvoineen päivineen molottamisen alttarilla. Vastaavasti taas toiset, kun eivät itse usko kykenevänsä molottamaan tarpeeksi hyvin, ainakaan julkisesti, hoitavat asian rahalla; he ulkoistavat oman molonsa. Tilataan molotusta, josta käy selväksi ammattimiehen asialla olo. Syntyy tilausmolotus. Kuten sanottua, kaikki molottavat. Niin ikään kaikki molotus ei kuitenkaan ole saman arvoista. Hyvät molottajat tunnistaa yleensä heidän korkeasta sosiaalisesta asemastaan. He ovat laumojensa alfa-uroksia ja beeta-naaraita. Jokaisen miehen unelma on olla hyvä molottaja. Naiset unelmoivat rehellisestä ja paljon molottavasta miehestä. Vaikka toisin voisi luulla, ei miehen tule molottaessaan olla siirappinen, eikä varsinkaan rasvainen. Valtaosa naisista on tyytyväisimpiä silloin kun juttu vaan luistaa. Toimiva molottaminen onkin elimellinen osa hyvää parisuhdetta. Mutta tässä perinteinen dilemmamme: suomalainen alfa-uros on pahamaineinen kyvyttömyydestään molottaa. Häntä on syytetty joko haluttomuudesta, tai sitten on uskottu hänen surkeaan tietotaitotasoonsa. Naisellekaan tilanne ei ole täysin yksinkertainen. Ennen vanhaa oli nimittäin tärkeää, että nainen oli suurempia molottamatta. Se oli jonkinlainen kunnia-asia. Naisia, jotka tunnettiin kovina molottajina, haukuttiin pilkkanimillä. Heidän lapsuuttaan pidettiin epäonnistuneena ja heidän vanhempiaan vastuuttomina kasvattajina. Lääketiede löysi tällaisista halukkaasti molottavista naisista hysterian oireita. Nykyajan naiset saavat sitä vastoin molottaa vapaasti. Tai oikeammin, he voivat tehdä sen ilman pahaa omaatuntoa, joutumatta epäilyksen alaiseksi. Osa Esko-kissan opas osakuntaelämään Osa 1. Kanssakäyminen muiden osakuntien kanssa Auuu, oi Esko, ei niin lujaa. Teillä pohjalaisilla on niin paljon isompi kuin meillä ESO:laisilla. heistä voi saavuttaa sillä päinvastoin jopa kuuluisuutta. Monesta molottajanaisesta onkin tullut yleisön suuresti rakastama julkkis-, tai seurapiirimolottaja. Ennen sellainen oli kunnialliselle naiselle mahdotonta. Maineen saavuttaminen molottamalla oli pitkään mahdollista paradoksaalista kyllä ainoastaan miehelle, tälle meillä niin surkeana pidetylle molottajanlaadulle. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Uskomme vahvasti, että miehet ovat oppimassa ja naiset ovat saamassa luvan. Näyttääkin siltä, että molottaminen täyttää koko maan: maailma on täynnä molotusta. Maailma, jossa väsytystekniikka on tekniikoista kaunein, jossa ei väännetä väkisin, vaan väsyttämällä niin kuin toimii televisio ja lehdet, jossa toistetaan tiettyä viestiä eikä huomioida vastaväitteitä, jossa pidetään kolumnia. Molotetaan. You know you are my BITCH! Heikki Rantala 14 15
16