Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Japanin välisen vapaakauppasopimuksen neuvottelemisesta (Japanin kanssa tehtävä vapaakauppasopimus) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle muistio Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Japanin välisen vapaakauppasopimuksen neuvottelemisesta. Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2016 Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka Kaupallinen neuvos Heli Honkapää
ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO 11.4.2016 EUROOPAN UNIONIN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN SEKÄ JAPANIN VÄLISEN VA- PAAKAUPPASOPIMUKSEN NEUVOTTELEMISESTA 1. Tausta EU ja Japani käynnistivät neuvottelut vapaakauppasopimuksesta huhtikuussa 2013. Samalla käydään myös strategista kumppanuutta koskevia neuvotteluita. Japani on EU:n toiseksi suurin kauppakumppani Aasiassa. EU ja Japani vastaavat yhteensä noin kolmanneksesta maailman BKT:stä. EU-Japani vapaakauppaneuvottelut lukeutuvat EU:n prioriteetteihin, ja sopimusneuvotteluissa käsitellään kaikkia keskeisiä kaupankäynnin osa-alueita. Kunnianhimoisella ja kattavalla vapaakauppasopimuksella voidaan syventää EU:n ja Japanin välisiä kauppasuhteita. Japani on korkean ostovoiman ja laatuvaatimusten markkina. Samalla Japanin markkinoita pidetään vaikeapääsyisinä. Japanin osallistuminen Tyynenmeren kumppanuus vapaakauppasopimukseen (TPP) korostaa entisestään Euroopan tarvetta turvata vähintään vastaavat kaupankäynnin ehdot Japanin kanssa. Vapaakauppaneuvotteluiden kautta markkinoita voidaan avata esimerkiksi poistamalla tulleja ja ratkaisemalla muita kaupankäyntiä hankaloittavia tai kustannuksia lisääviä esteitä. 2. Sopimusneuvottelut ja käsittely EU:ssa Neuvoston annettua komissiolle neuvottelumandaatin marraskuussa 2012, ensimmäinen neuvottelukierros EU:n ja Japanin välillä käytiin huhtikuussa 2013. Tähän mennessä neuvottelukierroksia on pidetty yhteensä 15, kuudestoista kierros käydään vielä huhtikuussa 2016. Neuvottelut ovat asiakysymysten tasolla edenneet odotettua hitaammin. Tavoitteena oli, että neuvottelut olisi saatu päätökseen vuoden 2015 aikana. Vuoden 2015 aikana neuvotteluiden hitaaseen edistymiseen vaikuttivat Tyynenmeren kumppanuutta koskevat neuvottelut, jotka olivat Japanin päätavoite. Tällä hetkellä arvioidaan, että rivakalla etenemistahdilla neuvottelut on mahdollista saada päätökseen vuoden 2016 aikana, ja tämä on myös EU:n tavoitteena. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kompromissien etsimistä molemmilta osapuolilta, sillä kaikki keskeiset neuvottelukysymykset ovat edelleen auki. 3. Asian kansallinen käsittely Ulkoasiainministeriö on valmistellut asiaa yhteistyössä muiden sektoriministeriöiden kanssa. U-kirjettä on käsitelty kauppapoliittisen jaoston kirjallisessa menettelyssä 11. 15.4.2016. Kauppapoliittinen jaosto on säännöllisesti käsitellyt neuvotteluja koskevia kantoja. Eduskunnalle on toimitettu tietoa neuvotteluiden käynnistämisestä E-kirjeellä (E 137/2012 vp) vuonna 2012. Neuvotteluiden etenemisestä ensimmäisen vuoden osalta on toimitettu tietoa eduskunnalle E-jatkokirjeellä 16.12.2014 (UM2014-01610). 2
4. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta Komissio antaa ehdotuksensa sopimuksen allekirjoittamiseksi ja väliaikaiseksi soveltamiseksi neuvotteluiden päätyttyä. Neuvottelujen ollessa kesken käytettävissä ei ole komission ehdotusta sopimuksen allekirjoituspäätökseksi eikä sen mahdolliseksi väliaikaiseksi soveltamiseksi. Sopimusluonnoksen sisällön perusteella voidaan tässä vaiheessa arvioida, että sopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista koskevien päätösten perustana olisi ainakin SEUT 207 artikla (yhteinen kauppapolitiikka) yhdessä menettelyä koskevan SEUT 218 artiklan kanssa. Sopimuksen oikeusperustaa voidaan arvioida tarkemmin, kun sopimuksen lopullinen sisältö on selvillä. Sopimus tulee valtioneuvoston alustavan arvion mukaan, tämän hetkiseen toimivaltajakoon perustuen, sisältämään yksittäisiä, jaettuun toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Näin ollen sopimus olisi sekasopimus, ja se edellyttäisi jäsenvaltioiden allekirjoitusta ja kansallista hyväksyntää. Toimivaltajako unionin ja jäsenmaiden välillä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Siltä osin kuin on kyse neuvoston päätösten tekemisestä sopimuksen allekirjoittamisesta ja tekemisestä unionin puolesta ja jos aineellisena oikeusperustana käytetään mainittua SEUT 207 artiklaa, tehdään päätökset neuvostossa määräenemmistöllä. Sopimuksen tekeminen edellyttää Euroopan parlamentin hyväksyntää. 5. Pääasiallinen sisältö Neuvoteltavana olevan vapaakauppasopimuksen on määrä sisältää keskeiset kaupankäynnin osa-alueet, ja tavoitteena on Maailman kauppajärjestö WTO:n sääntöjä pidemmälle menevät määräykset. Niin EU:lla kuin Japanilla on samanaikaisesti muita vapaakauppaneuvotteluita käynnissä. Japani on mukana Yhdysvaltojen ja kymmenen muun Tyynenmeren valtion kanssa Tyynenmeren kumppanuussopimuksessa. Niin kutsutut TPP-neuvottelut saatiin päätökseen lokakuussa 2015. TPP-sopimus vaikuttaa EU-Japani -vapaakauppaneuvotteluihin sekä EU:n ja Japanin väliseen kauppaan. EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta tarvitaan varmistamaan EU:n aseman säilyttäminen Japanin kilpailluilla markkinoilla. TPP-sopimus allekirjoitettiin helmikuussa 2016, minkä jälkeen osapuolet ovat aloittaneet kansalliset voimaansaattamistoimenpiteet. Japanin osalta hyväksymismenettelyt käynnistyvät keväällä 2016. Tämän hetkisten tietojen valossa voidaan arvioida, että Tyynenmeren kumppanuus sopimus voisi tulla voimaan vuonna 2018, mutta se ei kuitenkaan tule voimaan ilman sopimuksen suurimpia talouksia, USA:ta ja Japania. Tavarakauppa Tavarakaupan markkinoillepääsyssä neuvotteluissa tavoitellaan mahdollisimman laajaa tullien poistamista joko heti sopimuksen voimaantulon yhteydessä tai eripituisten siirtymäaikojen kautta. Tavarakauppaa koskevissa neuvotteluissa keskeiset neuvottelukysymykset ovat edelleen avoinna. Etenkin maataloudesta odotetaan haastavia neuvotteluita. Tullineuvotteluissa taustalla vaikuttaa TPP-sopimuksen tulos, joka sisältää verrattain pitkiä siirtymäaikoja. Japanin osalta siirtymäaikoja löytyy etenkin maataloustuotteista ja puusta. Alkuperäsäännöt Alkuperäsäännöissä määrätään, millä edellytyksillä viejämaassa tuotettava tai valmistettava tuote voi saavuttaa alkuperäaseman, jonka perusteella tuotteelle myönnetään sopimuksen mukaiset tullietuudet. EU tavoittelee kaupankäyntiä tukevia alkuperäsääntöjä, jotka ottavat huomioon eurooppalaisen elinkeinoelämän tarpeet ja perustuvat mahdollisimman pitkälle EU:ssa 3
voimassa olevien sopimusten alkuperäsääntöihin. Neuvottelut ovat edenneet teknisellä tasolla horisontaalisissa alkuperäsäännöissä ja alkuperän todentamisessa. Neuvottelut ovat käynnistyneet myös tuotekohtaisissa alkuperäsäännöissä. Julkiset hankinnat Japanin julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen lukeutuu EU:n keskeisiin neuvottelutavoitteisiin näissä vapaakauppaneuvotteluissa. Julkisten hankintojen markkinoillepääsytarjoukset vaihdettiin marraskuussa 2015. Tarjousten vaihtoa edelsi pitkä valmisteluvaihe, jolla haluttiin huolehtia siitä, että tarjoukset ovat vertailukelpoiset keskenään. Osana julkisia hankintoja keskustellaan myös rautateiden hankintoihin liittyvistä erityispiirteistä. Japanin tarjousta ei pidetä vielä viimeisenä tarjouksena vaan ns. välivaiheen tarjouksena, joka sallii jatkoneuvottelut. Julkisten hankintojen neuvotteluista odotetaan haasteellisia. Palveluiden kauppa Palvelukaupassa ja investoinneissa neuvotellaan niin markkinoillepääsystä kuin sääntöaiheista. Markkinoillepääsyn osalta tavoitteena on vähentää esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi yrityksen tytäryhtiön perustamiseen, yritystoimintaan liittyvien henkilöiden maahantuloon sekä palveluiden rajat ylittävään kauppaan Japanissa ja EU:ssa. Sopimuksessa sovitaan siitä, millä ehdoin yritykset voivat toimia ja tarjota palveluja EU:n alueella tai Japanissa. Tavoitteena on syrjimättömyys eli se, että toisen osapuolen yritykset voivat toimia samoin ehdoin markkinoilla kuin maan omat yritykset, eikä lainsäädäntö sisältäisi merkittävässä määrin ulkomaista yritystoimintaa hankaloittavia syrjiviä vaatimuksia (kuten esimerkiksi ulkomaalaisomistusrajoitukset, kansalaisuusvaatimukset tai yritysten ulkomaista omistusta koskevat enimmäisrajoitukset). Jos tällaisia rajoituksia halutaan ylläpitää, ne tulee ilmoittaa sopimuksessa. Japani ja EU vaihtoivat ehdotuksia (nk. tarjouksia) näistä ehdoista ja rajoituksista heinäkuussa 2014. Sääntöaiheiden osalta neuvotellaan muun muassa lupavaatimusten ja menettelyiden läpinäkyvyydestä sekä tiettyjen palvelualojen (kuten merikuljetukset, posti- ja kuriiripalvelut, rahoituspalvelut ja televiestintä) kilpailua edistävistä toimista. Neuvotteluissa on yleisesti edetty verkkaisesti. Joissakin aiheissa ollaan pidemmällä. Tällaisia aiheita ovat muun muassa neuvottelut pätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevista raameista sekä televiestinnästä. Monissa muissa aiheissa on vielä paljon neuvoteltavaa. Viime aikoina on neuvotteluja käyty muun muassa meriliikennettä, posti- ja kuriiripalveluja, maahantuloa (erityisesti yritysten sisäiset siirrot) ja digitaalista taloutta koskevista aiheista sekä tarjousten sisällöstä. TPP-sopimus vaikuttaa Japanin kantojen ja tavoitteiden taustalla myös palveluiden kaupan alalla. Japani ja EU neuvottelevat samanaikaisesti palveluiden kaupasta myös useanvälisen palvelukauppasopimuksen (Trade in Services Agreement, TiSA) puitteissa. Investoinnit Investointien osalta osapuolet vaihtoivat tarjouksia heinäkuussa 2014. Muun muassa reilun ja tasapuolisen kohtelun standardeista sekä investoija-valtio -riitojenratkaisumenettelystä on käyty EU:n tekstiehdotuksiin pohjautuvaa näkemysten vaihtoa. EU on ottanut tavoitteeksi järjestää sijoittajan ja sopimusvaltion välisen riitojenratkaisun tuomioistuimen ja muutoksenhakumekanismin kautta. Pohjana on unionin ehdotus TTIP-neuvotteluissa. Japani taasen on juuri neuvotellut TPP-sopimuksen ja tyytyväinen siinä olevaan perinteiseen välimiesmenettelyyn. Tämä saattaa hidastaa neuvotteluita. 4
Tullien ulkopuoliset kaupanesteet ja tekniset kaupanesteet Tullien ulkopuoliset kaupanesteet ovat neuvotteluiden keskeisimpiä kysymyksiä. Ne voivat aiheuttaa ylimääräistä työtä ja lisäkustannuksia, minkä vuoksi markkinoillepääsy koetaan vaikeaksi ja kalliiksi. Tavoitteena on parantaa vaatimusten ja menettelytapojen läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta sekä varmistaa, etteivät ne ole ulkomaisia toimijoita syrjiviä. Sekä EU että Japani ovat koostaneet kumpikin kaksi luetteloa konkreettisista kaupanesteistä, joille haetaan ratkaisua neuvotteluissa. Ensimmäisten esteluetteloiden työstämisessä on edetty varsin pitkälle, kun taas kakkoslistojen käsittelyssä keskustelu on vielä taustoittavaa. Monien esteiden ratkaiseminen tulee vaatimaan pitkäjänteistä työtä vapaakauppaneuvotteluiden jälkeenkin. Vapaakauppasopimus on väline keskustella kaupanesteistä ja niiden ennaltaehkäisystä myös jatkossa. Teknisten kaupanesteiden osalta tavoitteena on lujittaa WTO:n teknisten kaupanesteiden sopimuksessa sovittuja velvoitteita. Neuvotteluita käydään yhteisen neuvottelutekstin pohjalta. Edistyminen on ollut verkkaista, mutta tavoitteena on edelleen kunnianhimoinen lopputulos. Merkintöjä koskeva kappale on saatu teknisellä tasolla viimeisteltyä, ja neuvotteluissa on edistytty myös transparenssin, markkinavalvonnan ja hyvien sääntelykäytäntöjen osalta. Kansainvälisten standardien ja vaatimusten mukaisuuden suhteen keskustelut jatkuvat edelleen. Sääntely-yhteistyö Neuvotteluissa keskustellaan myös sääntely-yhteistyön sisällyttämisestä sopimukseen. Keskustelut ovat edelleen alkuvaiheessa, eikä neuvottelutekstejä ole vielä vaihdettu. Tulliyhteistyö ja kauppamenettelyt Kaupan menettelyiden helpottamista koskevissa keskusteluissa hyödynnetään WTO:n puitteissa neuvoteltua sopimusta kaupan menettelyiden helpottamisesta. Osapuolet ovat edistyneet tekstipohjaisissa neuvotteluissa, ja useita tämän kokonaisuuden alaisia määräyksiä on pystytty teknisellä tasolla jo sopimaan. Keskustelu jatkuu edelleen etenkin kappaleen katteesta ja tavoitteista, jossa osapuolten näkemykset vielä eroavat. EU:n tavoitteet katteen suhteen ovat laajemmat, kun taas Japani painottaa tullikysymyksiä. Terveys- ja kasvinsuojatoimet (SPS) SPS-kysymyksissä neuvotteluiden tahti on vaihdellut johtuen osittain osapuolten näkemyserosta SPS-kappaleen laajuudesta. EU tavoittelee laajaa WTO-sääntöjä pidemmälle menevää SPS-kappaletta, kun taas Japani on halunnut pitää tekstin suppeana ja lähellä WTOtekstiä. Tekstipohjaisissa neuvotteluissa on kuitenkin edistytty ja joidenkin artiklojen osalta on pystytty teknisellä tasolla sopimaan. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja (IPR) Neuvotteluissa on edetty tekstiesityksiin, sekä osittain niistä myös jo käytävään tekstineuvotteluun osapuolten luonnosten yhdenmukaistamiseksi. EU on valmistellut tekstiluonnokset koskien tavaramerkkejä, kansainvälisiä sopimuksia, yleisiä määräyksiä, teollisia malleja, yhteistyötä, välityspalvelun tarjoajien vastuuta, lääkkeiden ja kasvinsuojeluaineiden tietosuojaa sekä näiden markkinointilupamenettelyjen keston vuoksi mahdollistettavaa patenttien suojaajan jatkoa (viimeksi mainitun perustana ovat EU-asetukset lisäsuojatodistuksista). Neuvottelujen edistyminen on teollis- ja tekijänoikeuksissa ollut toistaiseksi kuitenkin varsin rajallista. 5
Kilpailupolitiikka Kilpailupolitiikan osalta neuvotteluissa keskustellaan hyvän kilpailun periaatteista, monopoleista ja yritysfuusioista, valtiontuista ja valtionyrityksistä. Neuvottelut ovat käynnistyneet osapuolten vallitseviin käytäntöihin perehtymällä. Japanin yrityskulttuuri mielletään haasteelliseksi ulkomaisille sijoituksille, ja tilannetta halutaankin selkeyttää mm. näiden neuvotteluiden kautta. Säännöt Tuontisuojainstrumenttien osalta neuvotteluiden tavoitteena on parantaa näiden instrumenttien käyttöön liittyvää läpinäkyvyyttä. Sääntöjen osalta edistyminen on ollut melko tasaista ja useissa määräyksissä onkin edistytty teknisellä tasolla. Kauppa ja kestävä kehitys Kestävän kehityksen osalta neuvottelut ovat edenneet hitaan alun jälkeen rakentavassa hengessä, ja joitakin kohtia tekstistä on pystytty teknisellä tasolla sopimaan. Avoimia kohtia ovat edelleen mm. ILO:n perussopimusten ratifiointia koskevat kohdat ja riitojenratkaisu. EU tavoittelee kunnianhimoista kestävän kehityksen lukua. Tavoitteena on, että osapuolet säilyttäisivät oikeutensa säätää omista työelämää ja ympäristöä koskevista normeistaan kansainvälisten sopimusten ja standardien mukaisesti. Lisäksi sopimukseen sisällytettäisiin myös sitoumus olla heikentämättä työelämän sääntöjä tai ympäristönormeja tai jättää toimeenpanematta niitä kaupan tai investointien houkuttelemiseksi. Muissa aiheissa käsitellään yritysten hallintoa, riitojenratkaisua, eläinten hyvinvointia ja läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyyttä koskevissa määräyksissä keskustelut ovat edistyneet varsin pitkälle. Eläinten hyvinvoinnin osalta on keskusteltu yhteistyöstä. Myös yleisiä, institutionaalisia ja loppumääräyksiä koskevissa neuvotteluissa keskustelut ovat edenneet konsolidoidun neuvottelutekstin pohjalta, mutta keskusteluja jatketaan edelleen mm. verotusta ja velvoitteiden täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä. Riitojenratkaisua koskevat keskustelut ovat edistyneet hyvin. 6. Sopimuksen allekirjoittaminen, väliaikainen soveltaminen ja voimaantulo Neuvotteluiden ollessa kesken sopimuksen allekirjoittamisen ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Näin ollen myöskään sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta ei ole neuvoteltu. 7. Taloudelliset ja muut vaikutukset Sopimuksella ei ole merkittäviä suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. EU:n ja Japanin välisen vapaakauppasopimuksen vaikutuksista ei voida neuvotteluiden ollessa käynnissä antaa vielä yksityiskohtaisia arvioita, sillä vaikutukset riippuvat lopputuloksesta. Kunnianhimoisen sopimuksen odotetaan tuovan taloudellisia hyötyjä parantamalla suomalaisten yritysten markkinoillepääsy- ja toimintamahdollisuuksia sekä oikeudellista toimintavarmuutta Japanissa. Sopimus parantaisi suomalaistoimijoiden tilannetta niin tavarakaupan, julkisten hankintojen kuin palvelujen ja investointien osalta. Se auttaa turvaamaan eurooppalaisten ja siten myös suomalaisten toimijoiden tasaveroisen kilpailuaseman suhteessa kilpailijamaihin, joilla jo on, tai jotka neuvottelevat vapaakauppajärjestelyistä Japanin kanssa. 6
Japani on ollut Suomelle perinteisesti tärkeä kauppakumppani Aasiassa. Kauppa on ollut Suomelle ylijäämäistä. Suomen tavarakaupan viennin arvo vuonna 2015 oli 1,08 miljardia euroa, ja tuonnin arvo ylsi 652 miljoonaan euroon. Luvut olivat samaa luokkaa myös vuoden 2014 kauppavaihdon osalta. Japani lukeutuu metsäteollisuuden tuotteiden osalta tärkeimpien vientimaiden joukkoon. Vuonna 2015 sen osuus alan viennistämme oli 3,9 prosenttia. Japani on ollut keskeinen vientikohde etenkin suomalaiselle sahapuulle. Vuonna 2015 sen viennin arvo ylsi 191 miljoonaan euroon. Muita keskeisiä vientituotteita ovat paperiteollisuuden tuotteet, maitotaloustuotteet ja sianliha, viljat ja muovi- ja kemianteollisuuden tuotteet. Suomi tuo Japanista etenkin autoja, koneita ja laitteita, kemian- ja muoviteollisuuden aineita sekä lääketeollisuuden tuotteita. Japanin markkinoilla nähdään olevan enemmän potentiaalia suomalaisten yritysten kannalta. Tilastokeskuksen ulkomaisia tytäryhtiöitä Suomessa käsittelevän tilaston (2014) mukaan Japani oli liikevaihdolla tarkasteltuna viidenneksi merkittävin ulkomainen toimija. Edelle menivät Yhdysvallat ja muutama EU-jäsenvaltio. Japani on merkittävä kauppakumppani myös EU:n laajuisesti tarkastellen. Se on Kiinan jälkeen EU:n toiseksi suurin kauppakumppani Aasiassa. Japani on maailman kolmanneksi suurin kuluttajamarkkina, mutta EU:n ulkopuolisesta viennistä se on sijaluvulla 7 kolmen prosentin osuudella. Japani on myös merkittävä investoija Euroopassa. Japani vie Eurooppaan lähinnä koneita ja kuljetusvälineitä sekä kemianteollisuuden tuotteita, ja EU-maat puolestaan vievät Japaniin näiden tuotteiden lisäksi maataloustuotteita. EU:n alustavan vaikutusarvion mukaan EU:n ja Japanin välinen vapaakauppasopimus voisi lisätä EU:n talouskasvua 0,76 prosenttiyksiköllä. Tämä edellyttäisi täyttä tullienpoistoa ja symmetristä tullien ulkopuolisten kaupanesteiden poistamista. Kun sopimus olisi täysimääräisesti voimassa, EU-maiden viennillä Japaniin olisi mahdollisuudet kasvaa yli 30 prosenttia, ja sillä voisi olla 4 prosentin vaikutus EU:n globaaliin vientiin. Kasvulla olisi vaikutusta etenkin elintarvikevientiin. Japanin vienti EU-markkinoille voisi puolestaan lisääntyä noin 20 prosentilla. Japani tavoittelee etenkin autoteollisuudelleen parempia vientimarkkinoita Euroopasta. Japani myös investoi yhä aktiivisemmin ulkomaille, ja vapaakauppasopimus voisi houkutella uusia japanilaisinvestointeja Eurooppaan. Tämä tukisi välillisesti EU:n investointien houkuttelua ja työpaikkojen luomista koskevia tavoitteita. 8. Suhde Suomen lainsäädäntöön Sopimus tulee valtioneuvoston alustavan arvion mukaan sisältämään myös määräyksiä, jotka kuuluvat kansalliseen toimivaltaan tai jaettuun toimivaltaan, jota unioni ei ole vielä käyttänyt. Näin ollen sopimus tultaneen tekemään sekasopimuksena. Kansalliseen toimivaltaan kuuluvia määräyksiä voi sisältyä ainakin sopimuksen palvelujen kauppaa ja investointeja koskevaan osaan. Sopimuksen määräysten suhdetta Suomen lainsäädäntöön arvioidaan tarkemmin sopimuksen lopullisen sisällön valossa. Suomella ei ole kahdenvälistä investointisuojasopimusta Japanin kanssa. 9. Ahvenanmaan asema Valtioneuvoston arvion mukaan sopimukseen voi sisältyä aloja, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n mukaan Ahvenanmaan toimivaltaan. Näihin toimialoihin lukeutuu muun muassa elinkeinotoiminta liikenteen alalla. Sopimuksen määräysten suhdetta Ahvenanmaan toimivaltaan arvioidaan tarkemmin sopimuksen lopullisen sisällön valossa. 7
10. Valtioneuvoston kanta Monenkeskiset neuvottelut Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä ovat aina olleet Suomelle ensisijaisia. Monenkeskiset neuvottelut, ennen kaikkea Dohan kauppaneuvottelukierros eivät ole edenneet, joten kahdenvälisten ja alueellisten sopimusten merkitys on kasvanut kauppapoliittisten intressien ja tavoitteiden turvaamisessa. Osaltaan alueelliset ja kahdenväliset järjestelyt täydentävät WTO:n sopimuksia. Valtioneuvosto pitää tärkeänä kunnianhimoisen ja kattavan vapaakauppasopimuksen neuvottelemista Japanin kanssa. Valtioneuvosto tavoittelee sopimusta, joka olisi sisällöltään osapuolten WTO:ssa tekemiä sitoumuksia pidemmälle menevä, ja joka parantaisi suomalaisten toimijoiden markkinoillepääsy- ja toimintamahdollisuuksia Japanissa. Vapaakauppasopimus on tärkeä väline EU:n ja Suomen Japani-suhteiden vahvistamiseksi. Japanin markkinoilla on paljon kasvupotentiaalia Suomen viennin näkökulmasta. Valtioneuvosto kannattaa mahdollisimman kattavaa kaupan vapauttamista, eli tullien mahdollisimman laajamittaista poistamista sopimuksen voimaantulon jälkeen tai mahdollisimman lyhyiden siirtymäaikojen kautta. Viennissä Suomen intresseissä on kaupan vapauttaminen erityisesti puun, paperin, joidenkin metallien, muovien ja kemianteollisuuden tuotteiden osalta sekä sianlihan, maitotuotteiden ja viljan kaupassa. Alkuperäsääntöjen tulisi olla mahdollisimman selkeät, jotta sopimuksen mukaisten tullietuuksien hyödyntäminen toteutuu mahdollisimman tehokkaasti. Valtioneuvosto pitää tärkeänä pyrkimyksiä yksinkertaistaa tulli- ja kauppamenettelyjä ja lisätä tulliyhteistyötä. Valtioneuvosto kannattaa kunnianhimoista sopimusta, jossa pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan WTO:n kaupan helpottamissopimusta pidemmälle meneviin sitoumuksiin. Valtioneuvosto tavoittelee julkisten hankintojen osalta merkittävää markkinoillepääsyä EUlainsäädännön asettamissa rajoissa siten, että WTO:n julkisten hankintojen sopimuksen (Agreement on Government Procurement, GPA) piiriin kuuluvia sitoumuksia laajennetaan. Valtioneuvosto tukee kunnianhimoista lopputulosta palveluiden kaupassa yleisesti, ja erityisesti viennin kannalta tärkeillä sektoreilla, joita ovat mm. huolto- ja insinööripalvelut, ympäristöpalvelut, konsulttipalvelut, televiestintäpalvelut, arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelupalvelut sekä tutkimus- ja kehitys ja testauspalvelut. Valtioneuvosto kannattaa kunnianhimoista ja nykyaikaista sopimusta investointien suojasta ja markkinoillepääsystä, jossa huomioidaan vastuullisen yritystoiminnan periaatteet, mutta ei estetä osapuolia sääntelemästä esimerkiksi terveyden tai työntekijöiden suojeluun, sosiaaliseen suojeluun, kuluttajansuojaan tai ympäristönsuojeluun liittyvien politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on saada aikaan moderni sijoittajan ja sopimusvaltion välinen riitojenratkaisumenettely, joka huomioi viimeaikaisen kehityksen, erityisesti Kanadan kanssa neuvotellun tuomioistuinmenettelyn. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että tullien ulkopuolisten kaupanesteiden purkamiseen ja syrjivien käytäntöjen poistamiseen kiinnitetään erityisesti huomiota näissä neuvotteluissa. Suomen viennin kannalta on tärkeää, että EU ja Japani lisäävät yhteistyötä teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen osalta ja parantavat avoimuutta näi- 8
tä laadittaessa. Osapuolten tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, etteivät menettelyt syrji ulkomaisia toimijoita. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että Japanin kanssa saadaan aikaan sopimus, joka täydentää riittävän kunnianhimoisesti WTO:n sopimusta terveys- ja kasvinsuojelutoimista ja, että sopimuksen kautta voidaan vaikuttaa mahdollisiin Japanin asettamien terveys- ja kasvinsuojelurajoitusten aiheuttamiin kaupanesteisiin. Valtioneuvosto kannattaa neuvotteluja kunnianhimoisista teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista määräyksistä, jotka ovat EU-lainsäädännön mukaisia. Valtioneuvosto kannattaa sopimusmääräyksiä, joilla edistetään tosiasiallisesti kansainvälisten ympäristösopimusten ja työelämän oikeuksia koskevien sopimusten ja standardien noudattamista sekä toimeenpanoa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että sopimus ei estä kehittämästä tai turvaamasta korkeaa terveyden, turvallisuuden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojelun tasoa EU:ssa ja Suomessa. 9