econsor www.econsor.eu Der Open-Access-Publikaionsserver der ZBW Leibniz-Informaionszenrum Wirschaf The Open Access Publicaion Server of he ZBW Leibniz Informaion Cenre for Economics Kanniainen, Vesa Working Paper Yriäjyyden ja yriysen verokannusime ETLA Discussion Papers, The Research Insiue of he Finnish Economy (ETLA), No. 1058 Provided in Cooperaion wih: Research Insiue of he Finnish Economy (ETLA), Helsinki Suggesed Ciaion: Kanniainen, Vesa (2006) : Yriäjyyden ja yriysen verokannusime, ETLA Discussion Papers, The Research Insiue of he Finnish Economy (ETLA), No. 1058 This Version is available a: hp://hdl.handle.ne/10419/63783 Nuzungsbedingungen: Die ZBW räum Ihnen als Nuzerin/Nuzer das unengelliche, räumlich unbeschränke und zeilich auf die Dauer des Schuzrechs beschränke einfache Rech ein, das ausgewähle Werk im Rahmen der uner hp://www.econsor.eu/dspace/nuzungsbedingungen nachzulesenden vollsändigen Nuzungsbedingungen zu vervielfäligen, mi denen die Nuzerin/der Nuzer sich durch die erse Nuzung einversanden erklär. Terms of use: The ZBW grans you, he user, he non-exclusive righ o use he seleced work free of charge, erriorially unresriced and wihin he ime limi of he erm of he propery righs according o he erms specified a hp://www.econsor.eu/dspace/nuzungsbedingungen By he firs use of he seleced work he user agrees and declares o comply wih hese erms of use. zbw Leibniz-Informaionszenrum Wirschaf Leibniz Informaion Cenre for Economics
ETLA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS THE RESEARCH INSTITUTE OF THE FINNISH ECONOMY Lönnroinkau 4 B 00120 Helsinki Finland Tel. 358-9-609 900 Telefax 358-9-601 753 World Wide Web: hp://www.ela.fi/ Keskuseluaiheia Discussion papers No. 1058 Vesa Kanniainen YRITTÄJYYDEN JA YRITYSTEN VEROKANNUSTIMET Julkaisu samanaikaisesi myös Suomen isenäisyyden juhlarahason Siran Muu julkaisu -sarjassa (ISBN 951-563-553-5) ja saaavissa myös osoieesa hp://www.sira.fi Rapori on osa laajempaa Verokannusime innovaaio- ja yriäjyyspoliiikan välineinä -hankea. Kiiämme Tekesiä ja Siraa hankea varen saadusa rahoiuksesa. ISSN 0781-6847 08.12.2006
KANNIAINEN, Vesa, YRITTÄJYYDEN JA YRITYSTEN VEROKANNUSTIMET. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tukimuslaios. The Research Insiue of he Finnish Economy, 2006, 28 s. (Keskuseluaiheia, Discussion Papers ISSN 0781-6847; No. 1058). TIIVISTELMÄ: Raporissa kasaseaan pääomaulojen ja yriysulojen kannusinvaikuukse alan kirjallisuuden ja ukimuksen valossa. Kassaviravero, ACE-vero ja kypsien yriysen jaeulle voiolla lankeava vero unneaan invesoinipääösen suheen neuraaliksi. Vähemmälle huomiolle on kuienkin jääny havaino, eä ne eivä ole neuraaleja yriysen synymisen suheen. Ajaus verokannusimien luomisesa merkisee iriooa verouksen neuraalisuusavoieesa. Yriysriski ei sinällään ole peruse verokannusimille mua sen epäsymmerinen verokohelu on. Pohjoismainen eriyey ulovero kannusaa alkuvaiheen invesoineja sellaisilla yriyksillä, joka odoava korkeaa kannaavuua. Pääomaulo-osuua mioieaessa olisi sili oeava huomion yriyksen epäonnisumisriski. Empiirise ulokse uloveroaseen ja yriäjyyden suheesa monesi viiaava mm. veron välämisesä johuen posiiiviseen riippuvuueen, joskin vain korkeilla veroaseilla. T&K oiminnan veroukien arkoiuksenmukaisuua arvioiaessa on kiinniey huomioa yriysen sraegiseen käyäyymiseen. Eri mekanismeisa johuen voi apahua joko ali- ai yli-invesoinia. Markkinoilleuloa rajoiava ekijä periaaeessa heikenävä neuraalisuua edellyävän veropoliiikan lähökohia. AVAINSANAT: yriäjyys, verous, verokannusime JEL: H25 KANNIAINEN, Vesa, THE TAX INCENTIVES ON ENTREPRENEURSHIP AND FIRMS. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tukimuslaios. The Research Insiue of he Finnish Economy, 2006, 28 p. (Keskuseluaiheia, Discussion Papers ISSN 0781-6847; No. 1058). ABSTRACT: The repor surveys he incenive effecs of axes on capial and enrepreneurial income in ligh of he research in he field. The cash flow ax, he ACE ax and he ax on disribued profis of maure firms are known o be neural wih respec o he invesmen decisions. I is no widely undersood ha hey are no neural wih respec o he enry decisions of sarup firms. The idea of creaing ax incenives represens a deparure from he neuraliy principle. The enrepreneurial risk does no as such jusify an invesmen incenive bu an asymmeric ax reamen of i does. The Nordic dual income ax encourages he sar-up invesmen of an enrepreneur who is expecing relaively high profiabiliy. However, when seing he share of enrepreneurial income o be axed as capial income, he failure risk maers. The empirical sudies on he relaion beween he income ax raes and enrepreneurship poin due o he ax avoidance moive o a posiive relaionship, hough only a high ax raes. When judging he ax incenives on R&D spending, he sraegic behavior beween firms becomes relevan o be analyzed. Underinvesmen or overinvesmen are boh poenial oucomes. The enry barriers reduce in principle he validiy of a ax policy based on he idea of ax neuraliy. KEY WORDS: enrepreneurship, axaion, ax incenives JEL: H25
1. Johdano Yriysoiminaa veroeaessa ei ole yhdenekevää, millä periaaeella vero keräään. Julkinen sekori arvisee veroulonsa, mua alan ukijoia on verojen määrän asemesa enemmän askarruanu kysymys siiä, miä käyäyymisvaikuuksia veroukseen liiyy. Toisuvissa verouudisuksissa on juuri kysymys parhaan järjeselmän esimisesä. Tuloverous ei ole ainoa vaihoeho ja senkin oeuamisessa on lukuisia eri apoja. Verouksella on käyäyymisä ohjaavia vaikuuksia. Ovako verokannusime siis oivoavia? Yriykse luova sen arvonlisän, johon hyvinvoini perusuu. Mien verous vaikuaa yriäjäksi ryhymisen odennäköisyyeen ja yriysen kasvuun eli invesoinikannusimiin? Niiden T&K-oimina myös uoaa kansanaloueen ne innovaaio, joia elinason nosaminen edellyää. T&K oimina puolesaan edellyää voio-odouksia. Kun pääomauloja julkisessa keskuselussa arkasellaan ulonjakokysymyksenä, voiojen merkiys innovaaiooiminaa suunaavina ekijöiä arjoaa kilpailevan näkökulman. Onko siis arkoiuksenmukaisa avoiella voiojen poisveroamisa, vai uhoaako ämä innovaaiokannusime ja yriysen kasvupoeniaalin? Kirjoiuksessa luodaan kasaus pääomaulojen ja yriysulojen verouksen vaikuuksia koskevan alan kansainvälisen ukimuksen pääuloksiin. Samalla pyriään noeeraamaan myös alan koimainen ukimus. 1 Yriysverojen ja omisajien verojen osala lähesymisapa perusuu pariaalianalyysiin ja vain paikoin yleisen asapainon lähesymisapaan. Innovaaioiden eorian osala painouva oimialan alousieeen piiree ml. yriysen välinen sraeginen käyäyyminen. Vain eoreeinen yö voi oaa kanaa siihen, ulisiko veroukseen liiyä kannusimia vai ulisiko sen olla neuraalia. Toisaala vain empiirinen veroukimus voi vasaa kysymyksen, mien verous odellisuudessa vaikuaa ja mikä kannusime oimiva, jos kannusimia haluaan rakenaa. Siksi arvioidaan myös empiirisä ukimusa. Yriäjien verouksen osala pyriään arvioimaan mm. seuraavia kysymyksiä: 1 Pääomaulojen verouksen osala peruseellisen kasauksen on esiäny Auerbach (2002). Suomalaisisa verouksen ukijoisa ja puheenvuoron käyäjisä akiivisimpia on eiämää ollu jo väiöskirjayösään (1976) alkaen Ylä-Liedenpohja, ks. Kanniainen ja Kari (2005), jossa hänen uoanoaan on yksiyiskohaisesi käsiely. Ks. myös Ylä-Liedenpohja (1978).
2 mikä ova verouksen oleellise käyäyymisvaikuukse (yriysen synyminen, invesoinipääökse, rahoiusvalinna, yriysmuoo, sijoiuminen jne.) minkä pääösen suheen jaeun voion (osinkojen) verous on neuraalia ja minkä suheen ei? mien veroajan ulisi oaa huomioon yriysoiminaan sisälyvä riski? mien verouksessa ulisi oaa huomioon se, eä osa yriysulosa on uooa sijoieulle pääomalle ja osa uooa yriäjän omalle yöpanokselle yriyksessään? miä empiirinen ukimusyö viesiää yriysen verouksen käyäyymisvaikuuksisa? mien inegroiuminen maailmanaloueen on muuanu käsiyksiä verovaikuuksisa? voidaanko verokannusime eoreeisesi perusella? Yriäjyys- ja invesoinikannusimia arvioiaessa myös on odeava, eä poliiikanekijä ova jo sisään rakenanee lainsäädänöön mekanismeja, joka oimiva uusia käynnisyviä yriyksiä vasaan. Tällaisia ova appioiden puueellinen vähennysoikeus, yriyksen uloksesa riippumaoma vero (yövoiman sivukulu, omaisuusvero, kiineisövero), uuden osakepääoman uoolle lankeava osinkovero, rajoiukse riskien jakamiseen mm. vararikkomeneelyssä, käynnisyvien yriysen hallinnollise kusannukse ja suuria yriyksiä heikompi lobbauskyky (vr. Boadway ja Tremblay, 2005). Verokannusime näyäyyvä äsäkin syysä ärkeilä arvioiaviksi. Tulisiko pääomaa lainkaan veroaa: opimiveroeorian opeuksia Tunneaan kaksi erillisä rakaisua kysymykseen, mikä piäisi veropohjan silloin, kun lähökohana on veroeavan veronmaksukyky. Nämä ova laaja ulovero ja menovero. Ns. Schanz-Haig-Simons laajan uloveromallin ideana on määriellä veropohjaksi veronmaksajan kokonaisulo ulon läheesä riippumaa. Ns. Fisher-Kaldor-Meade menoverona unneu malli aas lähee siiä, eä veroeaan kuluusa s. siä, paljonko veronmaksaja oaa iselleen aloussyseemisä ulos. 2 Menoverous olisi sen unneujen 2 Menovero arkoiaa kuluuksen veroamisa. Menoverouksen pariaaee on selkeäsi kuvannu Ylä- Liedenpohja (1982b).
3 neuraalisuus- ja kannusinominaisuuksien peruseella ekonomisien suosikki. Siirymävaiheen miavisa vaikeuksisa ja hallinnollisisa syisä johuen menoverousa ei ole kuienkaan voiu oaa käyöön. 3 Tuloverous on hallinnollisesi sienkin nähy paljon yksinkeraisempana, joskin sen oeuamisava ova varsin monimukaise ja kirjava eri maissa. Juuri opimiveroeoria on pureuunu kysymykseen, mikä olisi sellainen verojärjeselmä, joka olisi hyvinvoinnin maksimoimisen kannala paras. Kysymys on normaiivinen. Käyännössä poliiikanekijä eivä oki monesakaan syysä edes avoiele verojärjeselmän rakenamisa opimiveroeorian ieeellisen ulosen peruseella. Sili on hyödyllisä verokeskuselun kannala selviää, miksi alan ukimus piää joain verojärjeselmää oisa parempana. Verouksen käyäyymisvaikuukse johuva siiä, eä verous yypillisesi muuaa yriäjien kohaamia suheellisia hinoja. Tuloverous on kuienkin rakenneavissa niin, eä verous on neuraali hyvinkin monen pääöksen suheen. Jos oeaan huomioon uloverouksen vaikuukse pääomamarkkinoilla, uloverous ei kaiken kaikkiaan kuienkaan voi olla neuraali. Pääoman uoon verous vähenää sääsämiskannusimia. Tää vaikuusa kusuaan ineremporaaliseksi väärisymäksi. Suljeussa aloudessa sillä on myös invesoineja heikenävä vaikuus, koska invesoinien ulee vasaa sääsämisresursseja. Avoimessa aloudessa asia on päinvasoin: korkoulon verous alenaessaan pääomamarkkinoila saaavissa olevaa neouooa samalla alenaa reaali-invesoinien uoovaaimusa ja näin kiihdyää invesoineja. Menovero ei lankea pääoman uoolle ja on puhaimmillaan neuraali sääsämis- ja invesoinipääösen suheen. Opimaalisen uloveron eoriassa on noseu esiin kysymys, ulisiko pääomauloa veroaa lainkaan. Eräillä ehdoilla nollaverous on opimaalisa, mua ei yleisemmin (ks. Sødersen, 2005). Jos myös pääomauloa kuienkin on opimaalisa veroaa, on kysyävä, uleeko siä veroaa samalla verokannalla kuin ansiouloa. Juuri ähän pureuuu ns. pohjoismainen duaalivero, joka on läheny siiä, eä isensä yöllisävien yriäjien ja osakeyhiömuodossa oimivien lisauumaomien yriäjien ulon verouksessa osa ulee alisaa pääomaverolle ja vain osa ansioulon verolle. 3 Sen käyöönooa on oisuvasi eri maissa ukiu, mua peräännyy.
4 Verouksen neuraalisuusperiaae Vahvin eoreeinen peruselu pääomaulon veron neuraalisuusvaaimukselle löyyy 1971 Diamondin ja Mirrleesin julkaisemasa uloksesa. Se unneaan ns. producion efficiency eoreemana. Ko. eoreeman mukaan uloverouksen ei ule väärisää yriysen pääöksiä. Ne käyäyymisväärisymä, joia ei voida välää, ulee kohdenaa kuluajien veroukseen. Teoreema päee ehdolla, eä puhaa voio voidaan veroaa pois (Dasgupa ja Sigliz (1972). 4 Globalisoiuvassa aloudessa neuraalisuusvaaimus on kuienkin jouunu uudelleen arvioiavaksi. 5 Yriäjien ulolle lankeavalla verolla voi olla monia käyäyymisvaikuuksia. Harberger (1962) huolesui siiä, eä pääoma pakenee veroeusa uoanosekorisa sekoriin, joka voi veron välää. Harbergerin huoli on näkyny myös perineisen invesoinieorian uloksena, jonka mukaan jaeulle voiolle lankeava verous vähenää invesoinikannusimia. Tämän vanhan näkemyksen haasajaksi nousi siemmin uusi näkemys. Sen formuloiva riippumaomasi 1970-luvulla Auerbach (1979), Bergsröm ja Södersen (1977), Bradford (1981) ja King (1977). Uuden näkemyksen mukaan jaeulle voiolla lankeava vero on vero vanhan pääoman uoolle, joka kapialisoiuu pääoman markkinaarvoon eikä sillä näin voi olla vaikuusa uuden pääoman muodosukseen. Tämän näkemyksen Sinn (1991) osoii päevän pikällä aikavälillä myös ilaneessa, jossa yriys käynnisyy pienenä ydinyriyksenä ja jonka kasvu-uraa jaeun voion verous hidasaa mua jäää kuienkin pikän aikavälin pääoman määrän koskemaomaksi. Sinnin analyysi jäi näin hyväsi Harbergerin idenifioimalle väärisymälle. Uuden uoanopääoman muodosaminen ei kuienkaan apahdu pelkäsään markkinoilla jo olevien yriysen kasvuna vaan myös uusien yriysen markkinoille ulon kaua. Tälä osin uusi visio neuraalisuua korosaessaan on ollu kovin harhaanjohava. 6 Paisi uusien yriysen synymisä koskeva pääös, myös yriäjän yöpanos on invesoinien 4 Puhaiden voiojen luonnea on aihea pohia. Vain osa on ns. windfall-voioja, osa aas uooa viisaalle pääökselle mua myös monopolivoioja. Idea puhaiden voiojen äydellisesä poisveroamisesa perusuu saaiseen veroeoriaan ja olisi T&K poliiikan avoieiden vasainen. Vaikka ko. vero kypsillä oimialoilla lankeaisi vanhalle pääomalle eikä sillä olisi käyäyymisvaikuuksia, se ykkänään poisaisi T&K-kannusime dynaamisilla oimialoilla. Se s. pysäyäisi sen mooorin, joka vie kansanalouden kehiysä eeenpäin. Kannusimien säilyämisen ärkeyä käsieli jo Mirrlees (1972). 5 Tämä johuu siiä, eä ns. asuinvalioperiaaeen sovelaminen ei ole mahdollisa (Sødersen 2006). Ks. luku 12. 6 Näin ova argumenoinee Henrekson ja Sanandaji (2004). Kanniainen, Kari ja Ylä-Liedenpohja (2005), (2006) osoiava, eä osinkovero nosaa markkinoilleulokynnysä, jos sen vaikuuksesa yriyksen uloksen kokonaisveroase yliää ansioulon veroaseen.
5 ohella pääösmuuuja, joa koskeva verousvaikuukse ova relevaneja. Koska yriäjän yöpanos on havaisemaon, ei vero sien voi olla neuraali ainakaan sen suheen. Myös yriysmuodon (oiminimi, henkilöyhiö, osakeyhiö) valinaan verouksella on vaikuuksensa. Keskiymme arkaselemaan verovaikuuksia markkinoille uloon ja kasvuun (invesoineihin). Aloiamme jälkimmäisisä. Osoiamme ensin, eä vaikka yriys maksaa uloveroa, on veropohja määrielävissä sellaiseksi, eä ulovero on invesoinipääöksen suheen neuraali, s. ei väärisä pääomakusannusa. Uusklassisessa uoannon eoriassa oleeaan, eä pääoman (K) lisäys kasvaaa yriyksen uoanoa (y) mua väheneväsi. Tuoanofunkion y = F(K) avulla ilmaisuna F K 0, F < 0. 7 Olkoon markkinakorko r. Inuiiivisesi ajaelleen yriyksen kannaaa > KK oeuaa jokainen invesoinihanke, jonka uoo on vähinään uo markkinakorko, F K > r. Muuoin vara kannaaisi sijoiaa pääomamarkkinoille, ei reaalipääomaan K. Tämä yksinkerainen säänö kaauu, jos verous ei ole neuraalia. Kehieään väline verovaikuusen arkaselemiseksi. Kuvaaan osakeyhiömuooisen yriyksen markkina-arvoa (pörssiarvoa) symbolilla V. Yriyksen pääoma uoaa kassavirran F(K) äsä hekesä ikuisuueen. Kun muuuja I kuvaa invesoiniohjelmaa ja kun pääomaa syö kuluminen (poiso δ ), yriyksen pääoma kehiyy ajassa ( = aika) seuraavasi: dk / d = I δk. Tuoo omisajille ulee ulos makseuina osinkoina (D=F(K) - I) ja osake-omisuksen arvonnousuna (dv/d). Omisava vaaiva sijoiukselleen V uoon, joka vasa markkinakorkoa. Siis on olava voimassa rv = D+ dv/d, joka voidaan ulkia sijoiajan porfolion asapainoehdoksi. Täsä on rakaisavissa ulos, eä osakemarkkinoilla oikein hinnoieluna yriyksen arvo vasaa sen ulevien jaeavien voiojen odoeua nykyarvoa 0 r V = e Dd. Jos yriyksen joho oeuaa siä periaaea, eä se invesoi kaikkiin koheisiin, joka kasvaava yriyksen arvoa, saadaan invesoinikrieeriksi 8 F K ( K) = r + δ. 7 Näin esim. hinnanoajana oimivalle yriykselle synyy aidosi veroeavaa uloa inframarginaalisen pääoman uoosa ja marginaalisen pääoman uoosa omalla pääomalla rahoieula osin. 8 Tarkemmin k. liie.
6 Invesoinnin minimiuoovaaimus siis koosuu markkinakorosa ja poisokusannuksesa, joka yhdessä muodosava pääomakusannuksen. Sien markkinakorko r edusaa pääomaan K sijoiamiselle vaihoehoiskusannusa. Sijoiuksen neouoon on siis olava vähinään r = FK ( K) δ. Näin johdeu eho unneaan myös ns. nykyarvokrieerinä. Sen mukaan on invesoiava kaikkiin niihin hankkeisiin, joilla on posiiivinen neonykyarvo. Viimeisen (marginaalisen) projekin neonykyarvon on siis olava nolla eli 1 + ( K) /( r + δ ) = 0. F K Tässä esiellyllä välineellä voimme helposi arkasella erilaisia yriysverojärjeselmiä. Invesoinineuraalien verojen ominaisuus on, eä ne lankeava puhaille voioille. Kun yriys maksaa uloksesaan veron T, ulosmakseu osinko on D = F(K) - I - T. Joa ulovero olisi neuraali eli lankeaisi puhaille voioille (joia voi synyä vain vähenevien uoojen valliessa), ulee veropohjasa voida vähenää poisokusannuksen lisäksi koko pääomakusannus (ei vain vieraan pääoman korkoa). On siis olava T = τ ( F( K) ( r + δ ) K), jossa τ on yriyksen ulolle lankeava veroase. Muodosamalla liieessä esieyllä ekniikalla veroeun yriyksen markkina-arvon lauseke V τ = 0 e r ( F( K) I τ ( F( K) ( r + δ ) K)) d, on helppo nähdä (ks. liie), eä invesoinikrieeri ei ällöin muuu yllä esieysä eli vero on neuraali. 9 Kassaviravero Yriysen uloverolle vaihoehoinen malli on ns. kassaviravero, jossa invesoinnin koko hankinakusannus on vähennyskelpoinen mua vieraan pääoman korko ei ole. Verona siis on T = τ ( F( K) I). Myös ällöin oeuuu neuraalisuus invesoinipääöksen suh- 9 Neuraali vero akaa sen, eä sijoieulle pääomalle ulee markkinoiden normaali uoo ja sen ohella se osuus puhaasa voiosa, joa ei veroea pois. Kanniainen ja Hernesniemi (1990) osoiiva, millä ehdoilla verojärjeselmän neuraalisuus oeuuu yriysen varasopoliiikan suheen FIFO- ja LIFO-järjeselmissä. Marxilaisessa näkemyksessä myöskään invesoinnin normaali uoo r ei kuulu yriäjälle. Tämän näkemyksen oeuuminen olisi uhoisaa kansanalouden invesoinneille.
7 een. 10 Tämä seuraa siiä, eä vero osiasiassa lankeaa ulosmakseuille osingoille, sillä yriyksen arvo on ny kirjoieavissa muodossa V τ 0 r = (1 τ ) e ( F( K) I) d. Huomaueakoon jo ässä siiä, eä kassaviraveron juhliu neuraalisuusominaisuus ei yleisesi päde käynnisyvien yriysen markkinoille ulopääöksen suheen (arkemmin ks. jakso 8 alla). Argumeni kassaviraveron neuraalisuudesa on sien validi vain markkinoille jo eabloiuneiden yriysen invesoinien suheen. 2. ACE-malli Kun yriyksen rahoiusrakeneessa on sekä velkaa eä omaa pääomaa, näiden verouskohelu nousee ärkeäksi kysymykseksi. Yriysrahoiuksen eoria on kuienkin laaja erillinen ukimusalue. Tässä riiää lyhyesi odea, eä verous saaaa rakaisevasi väärisää yriysen rahoiusrakennea s. siä rajoieaanko kasvu vanhan pääoman jakamaomilla voiovaroilla vai uudella ulkoisella rahoiuksella. Tälä osin suosielavaa kirjallisuua ova Sinn (1987),(1991b). Voiovaroilla rahoieun invesoinnin uoolle lankeaa yriysvero (corporae income ax) ja arvonnousuvero (myynivoiovero). Maksullisella osakeannilla rahoieulle invesoinnille lankeaa yriysvero ja osinkovero. 11 Kun velalla rahoieun invesoinnin uoo on yriysasolla verovapaa (eli velan korkomeno ova vähennyskelpoisia), velkarahan liiyy verosubvenio. Tuoreessa verokeskuselussa esille nousseen ACE-mallin (allowance for corporae equiy) idea on nerokas. Se oeuaa neuraalisuuden invesoinien suheen syysä, eä siinä myös oman pääoman kusannus ulee vähenneyksi yriyksen veropohjasa (ks. Kanni- 10 Kassaviraveroa on kaha yyppiä. Tässä arkaselemme ns. reaalisa kassaviraveroa. Kassaviravero vasaa kuluajien menoveroa. Sen neuraalisuus johuu siiä, eä samalla, kun veroaja sallii koko invesoinimenon I väliömän kulukirjaamisen, se luo iselleen saaavan yriyksen ulevaan voioon. Verosaaavan nykyarvo vasaa invesoinihekellä oeuuvaa verosubvenioa. Veroajasa ulee avallaan invesoinnin osarahoiaja, yriyksen osaomisaja, jolla on vaade yriyksen ulevaan ulokseen. 11 Tämän klassisen järjeselmän sijaan mm. Suomessa on ollu aikaisemmin voimassa osinkovähennysjärjeselmä ja siemmin yhiöveron hyviysjärjeselmä.
8 ainen ja Kari (2005)). Idean esiivä Boadway ja Bruce (1984). Auerbach (1979) osoii, eä liieessä esiey yriyksen arvon maksimoiniongelma max V τ = 0 e r ( F( K) I + db / d ib T ) d. voidaan ilmaisa ekvivalenissa muodossa r* max e ( F( K ) I T ) d. = 0 jossa rahoiukseen liiyvä kassavirra on eliminoiu ja jossa diskonokorkona oimii oman ja vieraan pääoman kusannuksen painoeu keskiarvo, r*. Olkoon pääoman K asearvo A. Jos kirjanpidon poisokerroina merkiään symbolilla α, yriyksen pääoman kirjanpioarvo kehiyy yhälön da / d = I α A. mukaisesi. Invesoini kasvaaa pääoman asearvoa ja kirjanpidon poiso aas siä alenaa. Poisoproseni α voi olla ajasa riippuvainen. Boadwayn ja Brucen nerokas oivallus yriysveropohjaksi on F ( K ) ( r * + α ) A. Enä appio? Ym. veropohja voi olla negaiivinen. Malli sien sisälää ajauksen appioiden väliömäsä vähenämisesä. Yriyskaupan muodossa markkinoila poisuvan yriyksen apauksessa aas myynihina on mukana ko. veropohjassa. A Vero on ACE-mallissa neuraali riippumaa siiä, mikä aikaura veropoisolle α valiaan. Tämän näkemiseksi sijoieaan verolauseke maksimoiavaan funkioon ja saadaan max = 0 e r* (( F( K ) I )(1 τ ) τ ( I ( r * + α ) A )) d. Ny jälkimmäinen ermi voidaan sijoiuksen jälkeen inegroida ja se on yksinkeraisesi τa 0, jossa A 0 on vakio, On luonevaa aseaa se yriyksen kirja-arvoksi (käynnisyvillä yriyksillä nollaksi). Sen valina oki ei vaikua yriyksen opimaaliseen invesoiniohjelmaan, joka jälleen ypisyy muooon (1 τ ) = 0 e r* (( F( K ) I )) d.
9 Täsä näkyy Boadway-Bruce-veron ominaisuus: uloveroksi ajaelu yriysvero oeuaa (reaalisen) rahaviraveron ominaisuuden s. sallii invesoinimenojen I väliömän vähenämisen veropohjasa. ACE-vero samalla yhdisää johdannossa kuvau uloveron ja rahaviraveron neuraalisuusominaisuude. Käyännössä vero voidaan implemenoida vähenämällä yriyksen veropohjasa odellinen nimellinen pääomakusannus ja ise asiassa mielivalainen (!) veropoiso α A. Yriyksen kirjanpioarvon A aikaura huolehii siiä, eä veropohja oimii oikein. Näin verouksen neuraalisuusominaisuude säilyvä myös apauksessa, jossa yriys käyää kiihdyeyä poisoa. ACE-veron informaaiovaaimukse ova veroajan kannala minimaalise. Mm. invesoiniohjelma löyyy yriysen kirjanpidosa. Ainoa arkempaa harkinaa vaaiva muuuja veropohjassa on vaadiava ieo nimellisesä rahoiuskusannuksesa, r. Sen voi kuienkin riiävällä arkkuudella esimoida markkinakorkosarjoisa. Jos koha rahoiuskusannukse yriysen kesken voiva olla poikkeavia, riiävä approksimaaio lienee saavueavissa. 12 ACE-malli on saanu suosioa veroeoreeikkojen keskuudessa. On sili syyä huomauaa siiä, eä myöskään ACE-malli ei ole neuraali käynnisyvien yriysen markkinoille ulon kannala kuin rajoiavilla oleamuksilla (arkemmin ks. alla jakso 8). 13 Jaeun voion veron kapialisoiuminen ja uusi näkemys Aikaisemmin oli vallalla käsiys, eä jaeun voion veroaminen (osinkovero) nosaa invesoinien uoovaaimusa. Tämä old view sai siemmin väisyä, kun osoiauui, eä jaeun voion vero jäää invesoinnin uoovaaimuksen koskemaomaksi ja kapialisoiuu yriysen markkina-arvoihin (osakekurssiin). Tämä ulos, uusi näkemys, on helppo nähdä yllä kehiämässämme mallissa. Oleeaan siis, eä osingoille lankeaa vero τ d. Neo-osinko on ällöin (1-τ d )D=(1-τ d )(F(K) I). Kapialisoiumisvaikuus näkyy yriyksen markkina-arvosa, joka voidaan kirjoiaa 12 Ylä-Liedenpohja (1983) ja Kanniainen ja Södersen (1994) ova argumenoinee, eä eriyey uloksen raporoini veroajalle ja omisajille ekee yriysverosa neuraalin. 13 Sekä ACE-mallin eä kassaviraveromallin neuraalisuua juhliaessa on siis syyä huomauaa siiä, eä markkinoille ulon neuraalisuusvaaimus edellyää siä, eä yriäjän elinkaariulolle lankeaa sama (kokonais)veroase kuin lankeaa palkansaajan elinkaariulolle. Täsä seuraa se, eä vaikka ACE-mallissa ja kassaviraveromallissa oeuuu se ominaisuus, eä vero kapialisoiuu äysimääräisesi yriyksen arvoon, veroaja ei voi valia yriäjän veroasea vapaasi, jos avoiellaan neuraalisuua markkinoille ulon eli uusien yriysen syhymisen suheen. Tämä ulos on jääny huomaamaa alan kirjallisuudessa. Se on avallaan ns. Johansson-Samuelson eoreeman implikaaio, ks. jäljempänä.
10 V 0 r = (1 τ ) De d. d Tässä esieyn ajaelun ausalla on oleamus osakemarkkinoisa, joka arvoava kunkin yriyksen niin, eä yriysen ausalla olevien rahoiajien s. osakkeenomisajien ja velkojien porfolioasapainoeho on voimassa. Näin odoeu verojen jälkeise uoo sijoiuksisa yhäläisyvä. Ny on syyä äydenää mallia muilla pääomaveroilla, s. korkoulon ja arvonnousun veroaseilla τ p, τ g. Sijoiajien asapainoehdon mukaan on siis olava 14 ( 1 τ ) rv = (1 τ ) D + (1 τ ) dv d. p d g / Rakaisemalla ny yriyksen markkina-arvo, saadaan V 1 τ d r((1 τ p ) /(1 τ g )) = ( ), 1 e Dd τ g 0 ja invesoinnin uoovaaimus muooon F 1 τ p = r(1 b + ib + δ. (1 τ )(1 τ ) K ) g Näisä nähdään uuden vision mukainen veroulos: jaeun voion veroase τ d ei vaikua marginaali-invesoinnin uoovaaimukseen vaan kapialisoiuu osakkeen arvoon V. Samoin nähdään eräs verouksen eorian keskeinen ulos, Johansson-Samuelson eoreema. Sen mukaan kaikkien pääomaulojen veroaminen samalla verokannalla ei väärisä reaali-invesoinnin uoovaaimusa eli on neuraali, kun siihen liieään odellisen aloudellisen kulumisen vähennysoikeus. Tuloksen inuiio on, eä invesoinnin uooa varoeaan samalla veroaseella kuin vaihoehoisa sijoiusa. Johansson-Samuelson eoreema on kuienkin validi vain, jos veroaja osallisuu symmerisesi myös appioiden kanamiseen, ei siis vain voiojen jakamiseen. Tämä on vakava rajoie, kun ajaellaan käynnisyviä yriyksiä, joilla ei ole voioja, joisa appio voisi vähenää. 14 Tähän ehoon on rakenneavissa sisään myös ero sijoiusriskeissä yriyksen velkapapereihin ja osakekirjoihin. Tää emme kuienkaan ee.
11 Tärkein huomio kuienkin on uloverouksen aiheuama (voiovaroilla rahoieun) marginaalisen invesoinnin uooon kohdisuva kahdenkerainen vero. Jos siis Johansson-Samuelson eoreeman edellyykse eivä ole voimassa, ää havainoa voidaan käyää peruseena reformille, joka vähinään ähää neuraalisuuden avoielemiseen ellei peräi verokannusimien luomiseen.. Pohjoismainen eriyeyn uloverouksen (duaaliveron) periaae Pohjoismaissa kehieiin alunperin anskalaisen veroekonomisien aloieesa ajaus yriysoiminnassa synyneen ulon jakamisesa kaheen komponeniin. Niisä oisa veroeaisiin pääomaulona ja loppuosaa ansioulona. 15 Tämän idean alousieeellinen lähökoha on hyvin peruselu kolmesakin syysä. Yriäjän ulo on osiain uloa hänen sijoiamallaan pääomalle ja osa aas uloa hänen omalle yöpanokselleen. Tämä on looginen peruselu. Toisaala opimiveroeoria sanoo, eä pääomauloa ei joko piäisi veroaa lainkaan ai siä ulisi veroaa maalalla veroaseella. Kolmas peruselu on asapuolisuus. Kun yönekijä saa sääsämisesään pääomauloa, siä ei hänen verouksessaan veroea ansioulona vaan pääomaulona. Saman ulisi siksi päeä yriäjälle. Pohjoismainen malli koskee niin isensä yöllisäjiä ja oiminimiä kuin henkilöyhiöiäkin. Suppeassa omisuksessa olevien osakeyhiöiden osala yriyksen ulon pilkkomisen perussyy on veroarbiraasin (ansioulojen muunaminen pääomauloksi) rajoiaminen. Eriyeyssä verouksessa veroaja määrielee ns. pääomapohjan B yriykseen sijoieun pääoman peruseella ja impuoi älle ieyn uooaseen, ρ, joka heijasaa sijoiusen uoovaaimusa. Tää uooa veroeaan pääomaulona verokannalla, τ p, jonka oleamme samaksi kuin on yhiöverokana. Loppuosa oiminimien ja kommandiiiyhiöiden ulosa, joille ei siis lankea erillisä voioveroa, veroeaan ansioulona progressiivisella veroaseella τ w. Henkilöyhiöillä aas voiolle lankeaa voiovero ja jakosäänö kohdisuu osinkoihin. 16 15 Alan ensimmäinen suomalainen konribuuio on Kari (1999). 16 Suomessa muisa kuin pörssinoeerauisa osakeyhiöisä saadu osingo ova osingonsaajalle veroomia 90000 euroon saakka. Sen sijaan kaikki (myös pienosakkaiden saama) osingo pörssiyhiöisä ova veroeavia.
12 Arikkelissamme The Nordic Dual Income Tax olemme Seppo Karin ja Jouko-Ylä- Liedenpohjan kanssa osoianee muuaman keskeisen uloksen. Edellä arkasellun jakuva-aikaisen ja ikuisesi elävän yriyksen asemesa arkasellaan yriäjää, jonka yriyksen elinkaari käsiää kolme jaksoa: käynnisysvaiheen alkuinvesoineineen (= k) ja laajennusinvesoinnin (= K) vaiheen, jonka uoon kypsyyä yriys lopula myydään. Käynnisysvaiheeseen liiyy appioriski. 17 Vain siiä selviävä yriykse laajeneva ja saavuava kypsän vaiheen. Yriäjän yöuran arvo on ällöin 1 1 V = ( c + k) + π ( f ( k) + k K + ( F( K) + K)). 1+ r 1+ r Alkuinvesoini uoaa ulon R ( k) = f ( k) + k mua vain siinä apauksessa, eä yriys selviyyy kasvu-uralle, mikä apahuu odennäköisyydellä π < 1. Toisen vaiheen eknologia F(K) on alkuvaiheen eknologian f(k) jalosunu versio. Laajennusinvesoini uoaa ulon F(K) ja yriyksen pääoma myydään arvoon K seuraavalle yriäjälle ai lisaueaan pörssiin, jolloin perusajayriäjä poisuu. 18 Aloiuskusannus c on veroajalle (ainakin osaksi) havaisemaon eikä se siksi ole vähennyskelpoinen veropohjassa. Tämä seikka nosaa yriäjyyskynnysä, joskin sen vasapainona oimii mahdollisuus kuluaa veroomasi yriyksen sisällä, miä ei ässä sisällyeä malliin. 19 Alku- ja laajennusinvesoinien uoovaaimukse löyyvä helposi maksimoimalla yriäjän elinkaariulon arvo invesoinien k ja K suheen, π f k = r + 1 π; F K = r. Miä suurempi siis on odennäköisyys sille, eä yriys kaauu, 1 π, siä korkeampi on alkuinvesoinnin uoovaaimus. Riskien olemassaolo ei sinällään ole peruse verokannuseiden luomiselle, mua niiden epäsymmerinen verokohelu on. Kun malliin uodaan yriäjän ulovero, nähdään hei, eä verous ei voi olla neuraalia yriykselle, joka 17 Yriysriski on suurimmillaan uuden yriyksen käynnisyessä, äsä arkemmin ks. Kanniainen (2006). Käsillä olevassa mallissa riski voidaan ulkia joko yriäjän kykyriskiksi ai suhdanneriskiksi. Edellinen on pysyvä (joskin learning-by-doing voi siä vähenää), jälkimmäinen on ilapäinen. Kumpikin voi johaa yriyksen kaaumiseen. 18 Mallissamme on mukana yriäjän henkilökohainen kyky, mua sivuuamme sen ässä. 19 Nämä vaikuukse eivä ole äysin symmerise. Aloiuskusannuksia ulee jokaiselle yriäjälle makseavaksi, yksiyisiä hyöyjä yriysen sisällä nauiavaksi vain niille, joka selvisivä kasvu-uralle ja kypsään vaiheeseen. Riippuen siiä, kumpi vaikuus dominoi, ämäkin havaino voidaan kykeä keskuseluun verokannusimisa.
13 ei kykene vähenämään appioiaan, vaan vero rankaisee invesoinia. Koska veroaja ei ole rakenanu lähökohaisesi verousa neuraaliksi, myös pohjoismainen mallin edu näyäyyvä myöneisessä valossa. Eriyeyssä uloverouksessa nuoren yksiyisyriyksen vero voidaan kirjoiaa muodossa T = τρb + τ w ( f ( k) ρb). Tämän maksajaksi yriys jouuu odennäköisyydellä π. Olemme merkinnee τ w = ansioulojen veroase. Ny on osoieavissa (Kanniainen, Kari ja Ylä-Liedenpohja 2006), eä pohjoismainen eriyey ulovero ei väärisä alkuvaiheen invesoinia, jos pääomapohja on B = k ja jos pääomaulo-osuus on r τ w ρ = + π τ τ w r 1 π. π Tämä ulos arjoaa eoreeisen peruselun pohjoismaiselle mallille ja se viesiää siiä, eä yriyksen epäonnisumisriski on oeava huomioon pääomaulo-osuua määrieläessä. Jos ko. riskiä ei ole (kuen mallissa kasvu-uralle selviyyneiden osala oleeiin), pääomaulo-osuus voidaan laskea uooaseella ρ = r. Yhiömuooisille yriyksille, joilla spliauksen koheena on makseu osinko, sen sijaan ei voida johaa neuraalisuusehoa. Sen asemasa saadaan kiinoisa epäneuraalisuusulos: ansioulojen verouksessa ollessa progressiivinen eriyey verojärjeselmä kannusaa niiden yriysen alkuvaiheen invesoineja, joka odoava olevansa varsin kannaavia mua se (voi) kuriaa sellaisen invesoineja, joka odoava heikkoa kannaavuua. Myöhemmin kasvu-uralla verous oimii neuraalisi, jos pääomapohjaan ei voi sisällyää laajennusinvesoinien aikaansaamaa neovarallisuuden kasvua. Yriäjyys, riski ja verous Edellä käsiely uusi näkemys koski kypsän yriyksen eoriaa ja marginaalisen invesoinnin uoovaaimusa. Veroekonomiseja voidaan perusellusi kriisoida siiä, eä he ova pääasiassa rajoiunee analysoinee mallimaailman ää lohkoa iedosamaa siä,
14 eä pääomaa synyy ei vain eabloiuneiden yriysen kasvun kaua vaan myös uusyriysoiminnan kaua. Sar-up yriyksen eoriassa on muia mekanismeja kuin kasvuvaiheessa ai pikän aikavälin asapainossa operoivan kypsän yriyksen kannusimia. Eiämää yksi ärkeä niisä on kysymys siiä, mien osinkojen verous vaikuaa uusyriysen mahdollisuuksiin ja haluun ulla markkinoille. Voi myös kysyä, minkälaisia muia vaikuuksia veroilla voi olla (yriysen laau, yriäjän yöpanos, yriysmuoo). Yriysen synyminen voidaan nähdä ihmisen uranvalinakysymyksenä (arkemmin ks. Kanniainen 2006). Jos kykyluokkaan a kuuluvan yriäjän elinkaariuloa merkiään symbolilla V (a) ja vaihoehoiskusannuksena vaikuava palkkayönekijän elinkaariulo on w, viimeiselle yriäjäksi ryhyvälle kyvylään a m päee V ( a m ) = w. Verousekijä muuava ää asapainoehoa. Jos yriäjän kokonaisveroase onτ ja se on korkeampi kuin on palkkayönekijän veroase τ w, markkinoilleuloeho τ > τ w, marginaalisen yriäjän n ( 1 τ ) V ( a ) = (1 τ ) w w keroo, eä yriyksiä synyy vähemmän, n m a > a, ja päinvasoin. Jos siis osinkoverouksessa oeuuu klassinen kahdenkerainen verous, joka nosaa jaeun voion kokonaisveroaseen korkeammaksi kuin on palkansaajan veroase, osinkoverolla on yriäjänä markkinoilleuloa heikenävä vaikuus. Osinkoveron neuraalisuus rajoiuu markkinoille jo ulleen yriyksen marginaali-invesoinnin mioiusa koskevaan pääökseen. Edellisessä luvussa jo argumenoiiin sen puolesa, eä enempää kassaviravero kuin ACE-mallikaan ei ole neuraali yriysen synymisen kannala kuin siinä epäodellisessa Johansson-Samuelson maailmassa, jossa yriäjän ulojen ja palkansaajien ulojen kokonaisveroasee ova sama. Yllä oleva asapainoehdo vahvisava ämän logiikan. Pohjoismainen eriyey uloverous on rakenneu syysä, eä ansiouloja veroeaan progressiivisen aseikon mukaan. Progressiosa johuen kannaavien yriysen ulo jouuisi pääomaulon verousa ankaramman verouksen koheeksi, kun aas heikosi kannaavilla yriyksillä veroase jäisi jopa alle pääomaulojen veroaseen. Täsä näkökul-
15 masa osoiimme kiinoisan uloksen. Sen mukaan pohjoismainen eriyey verojärjeselmä diskriminoi käynnisyvien yriysen välillä mua mielenkiinoisella avalla: se kannusaa sellaisen yriäjien markkinoilleuloa, joilla on vahva kannaavuusodoukse mua se vähenää sellaisen yriäjien markkinoilleuloa, joka odoava kannaavuuensa jäävän maalaksi. Eriyeyllä uloverolla on myös kiinoisa vaikuus ajaelaessa eri oimialoilla oimivia yriyksiä, joilla siis on erilainen uloriski. Progressiivinen ansioulojen verous johaa voimakkaiden suhdaneiden oimialoilla korkeampaan odoeuun veroaseeseen kuin vakaimmilla oimialoilla. 20 Verouudisuksia koskeva odoukse Verouudisuksia apahuu usein. Tämä johaa siihen, eä yriäjä jouuva muodosamaan odouksensa siiä, millaisessa veroympärisössä niiden ulosa ulevaisuudessa veroeaan. On ollu pikään unneua, eä yriysen invesoinikäyäyymiseen voidaan vaikuaa luomalla verouudisuksia koskevia odouksia. Verojärjeselmä, joka muuoin olisi neuraali, ulee muuoksia koskevien odousen kaua johamaan käyäyymisvaikuuksiin kiihdyäen ai hidasaen invesoinioiminaa. Jos aloudenpiäjä eivä voi luoaa siihen, eä hallius siouuu olemaan veroa muuamaa, vero-odouksilla on käyäyymisä ohjaavaa vaikuusa. 21 Synyykö heikkoja yriyksiä liikaa? Informaaiorajoiee luoomarkkinoilla näyävä uoreen eorian mukaan johavan siihen, eä uusia yriyksiä voi synyä jopa liikaa, ei liian vähän. Tulos synyy ns. haiallisen valikoiumisen mallissa ja sen esiivä De Meza ja Webb (1987, 1990). 22 Kun aikai- 20 Tämä johuu ns. Jensenin epäyhälösä. Olen kiiollinen Tom Berglundille äsä huomiosa. 21 Tähän eemaan pureuuiva Kanniainen ja Södersen (1995b) ja Alvarez, Kanniainen ja Södersen (1998, 1999). 22 Yriäjien kannusin hakea velkarahaa on idenifioiu riippuvan projekin uoo-odouksesa. Jos uooodous on korkea, velkarahoius on houkueleva, koska yriäjälle iselleen jää suurempi osuus projekin uoosa, kun velka on makseu. Tieoisuus äsä mahdollisuudesa myös vahvisaa yriäjän yöpanosa. Verouksen vaikuuksia yriysen hallinamekanismeihin on ukiu vähän. Kanniainen ja Södersen (1994) esiävä, eä velkarahoius aikaansaa posiiivisen ulkoisvaikuuksen omisajien kannala monioroinnisa johuen ja johava ämän veroeoreeise seuraamukse. Kanniainen (1999) osoiaa, eä manageriaalisessa mallissa, jossa yriysjohdolla on kannusin yli-invesoida yksiyisen hyöyjen ja uloriskin hallinnan kannala, verous rajoiaa yliinvesoinikannusisa, mua vain pienen riskien apauksessa. Henrekson ja Sanandaji (2004) puolesaan argumenoiva, eä verous vähenää omisajien inressiä valvoa yriysään.
16 semmin Sigliz-Weiss (1981) mallin pohjala koroseiin luoon säännöselyä, De Meza ja Webb ulos on siis vasakkainen. Tulosen ero johuu eroisa maailmankuvissa sen suheen, minkälaisa informaaioa pankeilla ajaellaan olevan poeniaalisen yriäjien projekeisa. Sigliz ja Weiss oleiva, eä panki kykenevä eroamaan korkean odoeun uoon projeki maalan odoeun uoon projekeisa mua eivä projekien riskieroja. Siksi kaikki hakija saava luooa samalla korolla ja kaikki korkeariskise projeki (joilla siis on ieyä kynnysarvoa maalampi onnisumisodennäköisyys) hakeva rahoiusa. De Meza ja Webb maailmassa puolesaan panki kykenevä luokielemaan projeki niiden uooason mukaan mua eivä kuienkaan sen mukaan, mikä on niiden onnisumisodennäköisyys. Tällöin kaikki projeki, joiden onnisumisodennäköisyys on ieyä kynnysarvoa korkeampi, hakeva rahoiusa. Kummassakin maailmankuvassa panki jouuva pääämään rahoiuksesaan keskimääräisen onnisumisdennäköisyyden peruseella. De Meza-Webb maailmassa marginaalisen yriäjän onnisumisodennäköisyys jää pienemmäksi kuin luoeujen yriysen keskimääräinen onnisumisodennäköisyys ja yriyksiä synyy näin liikaa. Marginaalisen hankkeen neonykyarvo muodosuu negaiiviseksi eikä ko. hankkeen ulisi saada rahoiusa. Vaikeude allokaaion ehokkuua ajaelaessa johuva siiä, eä projekien välillä apahuu risikkäissubvenioa: hyvä hankkee subvenoiva heikkoja. Sigliz-Weiss maailmassa panki rajoiava myönneyjen luoojen määrää. 23 Myös on esiey, eä kilpailu rahoieavisa projekeisa johaa siihen, eä venure capial rahoiaja ekevä rahoiuspääöksiään liian nopeasi, kun malillisempi odoaminen anaisi arkempaa ieoa siiä, mikä on onnisumisodennäköisyys. 24 De Meza- Webb eorian veropoliiinen implikaaio on raju: uusille yriyksille ulisi aseaa eriyisvero. Vaikka ää ulosa ei voi oaa reaalimaailmassa vakavasi, sen kaaaminen eoreeisesi on vielä kesken. Koska aloudessa on monia väärisymiä, joka vaikuava yriysoiminnan käynnisymisä haiaavasi, DeMeza Webb uloksesa ei ole syyä olla huolissaan. Akiiviselle yriäjyyspoliiikalle on sijaa. Sen sijaan on aiheellisa pyrkiä vasaamaan siihen, millaiselle poliiikalle? 23 Teoriaa luoomarkkinoiden aiheuamasa yriäjien ylirahoiamisesa ova siemmin kehiänee Boadway ja Keen (2005). 24 Kun arvioidaan T&K-hankkeia, yriykselle voi olla mahdollisa noudaaa kaha erilaisa sraegiaa sen suheen, mihin valinoihin ukijoia ulisi kannusaa. Yriys voi piää hyvänä, eä yönekijä ekevä kehiysyöä pysyellen urvallisissa meneelyissä. Vaihoehoisesi yriys voi kannusaa yönekijöiään oamaan rohkeasi vasaan uusia haaseia lähemällä aikaisemmin ukimaomille poluille, joka saaava arjoa informaaioa siiä, onko hanke mahdollinen vai ei. Tää käsielee (Manso, 2006).
17 Miä empiirise ukimukse sanova yriysen veroamisen vaikuuksisa? Teoreeinen ja empiirinen veroukimus ova oisiaan äydenäviä. Teoreeinen yö arvioi niiä käyäyymisvaikuuksia, joia veroukseen odoeaan liiyvän. Empiirinen yö pyrkii karoiamaan, mikä vaikuukse dominoiva. Piäisikö veroukseen liiää kannusimia vai ei? Onko neuraalisuus parempi avoie? Jos verokannusimia haluaan rakenaa, empiirinen yö arjoaa ieoa siiä, mien ne vaikuava. USA:n aineisolla ehdy ukimukse uloverouksen ja yriäjyysaseen (yleensä isensä yöllisäjien määrällä miauna) ova useimmien uoanee odousen vasaisen uloksen. Monissa ukimuksissa nimiäin on osoiauunu, eä uloveroaseiden ja yriäjyyden (Long 1982a, Evans ja Leighon 1989, Blau 1987, Parker 1996, Robson 1998 ja Bruce ja Mohsin 2003) välillä vallisee posiiivinen riippuvuus. Myös on ilmenny (Long 1982b, Schueze 2000, Fan ja Whie 2003), eä uloveroaseiden ja yriäjäksi ryhymisen odennäköisyyden välillä vallisee posiiivinen yheys. Tämän on ajaelu johuvan siiä, eä yriäjillä on palkansaajia helpomma mahdollisuude kierää veroa. 25 Cullen ja Gordon (2002) pyrkivä seliämään posiiivisen riippuvuuden appioiden vähennysoikeudesa johuvaksi: korkea uloveroase lisää vähennysoikeuden arvoa. Poikkeusa näihin uloksiin edusaa Robson ja Wren (1999), jonka mukaan veroaseen ja yriäjyyden suhde on negaiivinen. Myös keskimääräisen veroaseen ja rajaveroaseen vaikuusen erilaisuua on ehdoeu. Robson ja Wren (1999) arvioiva, eä korkea keskimääräinen veroase vahvisaa veronkierokannusina, kun aas korkea rajaveroase siä heikenäisi. Bruce (2000) havaisee, eä isensä yöllisäjien sekä keskimääräisen veroaseen eä rajaveroaseen aso vaikuaisi negaiivisesi yriäjäksi ryhymisen odennäköisyyeen. Genry ja Hubbar (2000) argumenoiva vahvasi, eä progressiivisella verouksella on yriäjyyä vähenävä vaikuus. He eivä löydä miään empiirisiä peruseia sen argumenin puolesa, eä progressiiviseen veroukseen liiyvä vakuuusvaikuus lisäisi yriäjäksi ryhymisen odennäköisyyä. Ilmakunnas ja Kanniainen (2001) saiva OECD-aineisolla uloksen, jonka mukaan verouksen aso heikenää yriäjyyä. Rosen (2003) uki uloverouksen vaikuuksia yriysen kasvuun ja yöllisävyyeen USA:n aineisolla. Tulokse puhuva yksiselieisesi sen puolesa, eä uloverous heikenää yriysen kasvua (invesoineja) ja yöpaikkojen luomisa. Hansson (2006) uki 25 Täsä Suomen aineisolla ks. Johansson (2005). Hyyinen ja Väänänen (2005) argumenoiva, eä ämä ongelma on pienempi ammaiilinarkasajia käyeäessä, mikä siouaa yriykse veronmaksajiksi.
18 varallisuusverouksen yriäjyyä vähenävää vaikuusa 22 OECD maan aineisolla vuosila 1980-2003. Hän oesi vaikuuksen olevan pieni mua ilasollisesi merkisevä. Georgellis ja Wall (2006) löysivä USA:n osavaliokohaisella paneeliaineisolla U- muooisen suheen rajaveroaseiden ja yriäjyyden välille. Maalilla veroaseilla riippuvuus osoiauui negaiiviseksi mua korkeilla posiiiviseksi. Yriysen verous globaalialoudessa Globalisoiuneessa maailmassa sekä finanssipääoma eä uoanolaiokse liikkuva pääoman uooaseen pyrkiessä yhäläisymään. Liikkuvuudella on merkiysä sen kannala, mien verouksen vaikuukse kohdenuva. Sovelleaessa ns. asuinvalioperiaaea pääomaulojen verouksessa, koimainen (bruo)korko määräyyy kansainvälisilä pääomamarkkinoila. Näin koimaisilla korkoveroilla ei voi olla vaikuusa bruokorkoon. Verous vaikuaa myös yriysen omisusrakeneisiin. Jos yriyksellä on merkiäviä ulkomaisia omisajia, he nouseva hinnanmäärääjän asemaan. Näin koimaisilla sääsämisen veroaseilla ei ole vaikuusa koimaisen invesoinien uoovaaimukseen. 26 Ainoa veroase, joka ällöin vaikuaa invesoineihin, on yriysen voioille lankeava vero. Kun on kyse yriyksisä, joiden oimina keskiyy koimarkkinoihin, muukin veroasee kuienkin säilyävä roolinsa. Koska asuinvalioperiaae ei kuienkaan ole vedenpiävä, verous oimieaan käyännössä monesi ns. lähdevalioperiaaeella. Tämä avaa näkyvä verokilpailulle. Houkuellakseen pääomia, maa pyrkivä kilvan alenamaan verousaan. Tämä mekanismi race o he boom ei kuienkaan ole oeuunu ennuseussa laajuudessaan. Kansainvälisen verouksen kirjallisuus on laaja eikä sen yksiyiskohiin meneminen ole mahdollisa. Kari ja Ylä-Liedenpohja (2002), (2003), (2004), (2005) edusava merkiävää ukimuspanosa ällä rinamalla. Euroopan komissio on ehny ehdouksen eurooppalaisen konsernien uloverouksen harmonisoimiseksi. Esiyksessä yriyksille arjoaisiin mahdollisuus siiryä nykyisisä yhiöiden erillisveroukseen perusuvisa, maiain eroavisa kansallisisa järjeselmisä eurooppalaiseen konserniveroukseen. Ehdous harmonisoisi konsernin veroeavan ulon laskemisen, mua jääisi yhiöverokanna jäsenvalioiden isenäisesi pääeäviksi. Järjeselmä sisäläisi ns. jakomekanismin 26 Yksi merkiävä ulos silloin on, eä esim. osinkojen hyviysjärjeselmällä ei ole vaikuusa invesoinien uoovaaimukseen vaan eä se muodosuu verosubvenioksi koimaiselle omisukselle. Tämän uloksen johiva Boadway ja Bruce (1992) mua ämän vision relevanssin ova aseanee kyseenalaiseksi Henrekson ja Sanandaji (2004).
19 (formula apporionmen), jolla konserniveropohja jaeaisiin jäsenmaille. Jakomekanismia on kuienkin vaikea saada asapuoliseksi ja käyäyymisvaikuuksilaan neuraaliksi (Hieala ja Kari, 2005). Markkinaväärisymä: oimialan alousieeen uloksia T&K-oiminnan vero- ym. ukien arkoiuksenmukaisuua sosiaalisela kannala kasoaessa ei voida sivuuaa oimialan alousieeen uloksia. Lähesulkoon miä ahansa alouspoliiisa väliinuloa ilmeisesi voi perusella jollain ulkoisvaikuuksella, hyödyllisellä ai haiallisella. Koska yriysen sraegisen käyäyymisen eoria on idenifioinu väärisymiä niin yli- kuin ali-invesoinninkin mielessä, niiden ärkeysjärjesyksen arvioini ilmeisesi on arpeen poliiikka-arvioiden ausalle. 27 Kun innovaaio johava luovaan uhoon business-sealing vaikuuksen kaua, niiden yksiyinen arvo innovaaorille yliää niiden sosiaalisen arvon. Tapahuu yliinvesoinia. Siä apahuu myös samasa innovaaiosa kilpailaessa kusannusen moninkeraisuessa. Kiire olla ensimmäinen myös saaaa johaa sosiaalisiin kusannuksiin. Venure capial rahoiuksen kehiyminen 1990-luvulla edusi rahoiusjärjeselmää, jossa riskien arvioini on mesarien käsissä ja jossa rahoiajien kohaama kannusinmekanismi oliva huippuunsa virieyjä. Sili venure capial rahoius epäonnisui synymässä olleen inerne-kuplan ennakoimisessa. Toise mekanismi johava ali-invesoinnin ongelmaan. Yriys voi pääsä hyöymään oisen onnisumisisa ja epäonnisumisesa. Kilpailija ova mesareia imioimaan ja rajoiamaan esim. T&K oiminnassa menesyneiden yriysen mahdollisuuksia rahasaa keksinnöillään ja sien kaaa T&K-oiminnan uponnee kusannuksensa. Innovaaori eivä myöskään oa huomioon kuluajan ylijäämän kasvua, joka johuu prosessiinnovaaioisa. Myös ämä heijasaa rajoieua rahaseavuua. Kun innovaaio ova sekveniaalisia ja kumulaiivisia, ämäkin heikenää innovaaiokannusimia, niin hyödyllisä kuin sosiaalisela kannala ieojen vuoaminen onkin. Merkiävä osa innovaaioisa edusaa uoevariaaioa. Kun uoee ova subsiuueja, uoevariaaio voi olla liiallisa ja edusaa ehoona markkinoilleuloa. Koska uusien 27 Tämä jakso perusuu lähinnä Boadwayn ja Tremblayn (2005) kasaukseen.
20 uoeiden ominaisuuksien signaloini kuluajille vaaii kusannuksia, markkinoilleuloa koskevasas kilpailussa on pelkääjän pelin (game of chicken) ominaisuuksia. Ensiksi ulija jouuu kanamaan kusannuksen ja imiaaori seuraava ilmaiseksi perässä. Myöneisiä ulkoisvaikuuksia myös aiheuuu agglomeraaiosa, yriysen sijoiumisesa alueellisesi, mikä johaa asiakkaiden esinäkusannusen vähenemiseen. Kasvava skaalauoo voiva johaa markkinaasapainoon, jossa yriyksiä on vähän ja markkinoille ulo vaikeaa. Tällöin kysymys ei ole markkinaväärisymäsä, joa piäisi poliiikalla yriää oikaisa. Vaikka kilpailevia yriyksiä olisi vähän, ämä ei sulje pois siä mahdollisuua, eeikö kilpailu oikeudesa olla markkinoilla ole mahdollinen. Viiaamme ässä Demsezin jo vuonna 1968 kehiämään analyysiin ilaneesa, jossa kilpailua ei käydä markkinoilla vaan oikeudesa operoida markkinalla. Jos sen mukaan kiinnosuneia palvelun uoajia on paljon, hina aseuu vasaamaan yksikkökusannuksia (ks. Demsez 1968, Braeuigam 1989). Vaikka markkinoiden rakeneellise ekijä hyödyäväkin markkinoia hallisevaa yriysä, markkinoille ulon muu eoria viiaa siihen, eä skaalauoo eivä ole riiävä eho suojellakseen markkinoilla oimivaa uoajaa poeniaalisela kilpailula. Absoluuise kusannusedukaan eivä merkisisi siä, eä markkinoia halliseva saisi niukkuusvuokraa (monopolivoioa). Kusannusrakeneen luoneesa johuen palvelun uoajan opimikoko voi olla suuri, jolloin markkinoia voi palvella ehokkaasi ja hyvinvoinia maksimoivalla avalla korkeinaan muuama oimija. Markkinoille eabloiunee yriykse sili ova mesareia rakenamaan eseiä uusien kilpailijoiden ulolle markkinoille joko innovoimalla ai muuoin. Yksin oimivan yriyksen voio ova ei-drasisen innovaaioiden apauksessa suuremma kuin kilpailun alaisen voiojen summa. Tämä myös aikaansaa lisensoini-, allianssi- ja yriysosokannusimia. Poliiikkaimplikaaio eivä kuienkaan ole selvä. Markkinoia halliseva yriys oki voi miavalla laajennusinvesoinnilla uoanokapasieeiinsa aikaansaada sen, eä uuden yriäjän on aihea varauua maaliin hinoihin. Tää vasaan voidaan oimia myös uusille yriyksille suunnaavilla invesoinikannusimilla (Eaon ja Lipsey, 1981). Markkinoilleulon esona voi myös oimia kuluajan lojaalisuus ai paenijärjeselmä. Jos pääoma on vuosikera-spesifisä ja uusilla yriyksillä näin on kusannuseu suheessa markkinoilla oimiviin, jälkimmäisillä voi olla kannusin yli-invesoida esääkseen markkinoille uloa. Verouksen ulisi ällöin ehkäisä ällaisa invesoinia ai helpoaa markkinoila poisumisa, ei välämää kannusaa uusia yriyksiä ulemaan markkinoille.
21 Ei siis ole helppoa löyää yksiselieisiä poliiikkaohjeia. Tilanne vasaa odisuskäyänöä oikeussalissa: on uoava evidenssi ja argumenoiava sen vahvuuden puolesa. Toimialan alousiede arjoaa välinee markkinaväärisymien arkaselemiselle mua siiä on hyvä aloiaa. Kokoavia näkökohia ja johopääöksiä Yriysen ja pääomaulojen verouksen vaikuukse ova ukimusalue, joka on alai haaseellinen. Arvioni mukaan alan ukimus on perineisesi liikaakin keskiyny kypsien yhiöiden eorian kehiämiseen. Käynnisyviin yriyksiin liiyvä mekanismi ova kovin oisenlaise markkinoilleulokusannukse, suure riski, epävarma markkina, rahoiuksen saaavuuden ongelma,. Jo markkinoille ulon eseiden (byrokraia, yömarkkinajärjesöjen luoma jäykkyyde, markkinoia hallisevien yriysen sraeginen käyäyyminen) vuoksi verokannusimien luominen ei ole eoreeisesi poissuljeu, vaikka eoria ei anna yksiyiskohaisempia ohjeia käyänöä varen. Koska ay-liike on kusannusrasius yriysoiminnalle, voi myös kysyä, arviaanko verouksesa veoapua niissä maissa, joissa on vahva ay-liike. Myös innovaaiokannusimien säilyminen edellyää veroajala vähinäänkin malia. Innovaaiooimina nimiäin edellyää posiiivisia voio-odouksia. Yriysen sraegisen käyäyymisen vaikuukse ova niin moninaise, eä ne voiva johaa ali-invesoiniin ai yli-invesoiniin asiayheydesä riippuen. Vaikka neuraalisuuden avoielusa luopuminen ei välämää ole ongelmaon lähökoha, äyyy olla käsiys siiä, minkä mekanismin uskoaan dominoivan, jos verokannusimia luodaan. 28 Myöneisen ulkoisvaikuusen avoielulla voidaan puolaa ajausa T&K oiminnan ukemisesa. Toisaala ämä linjaus on oki perineisesi rakenunu enemmän suorien T&K-ukien ja mm. paenisuojan varaan kuin verosubvenioihin. Koska veroaja ei ole rakenanu lähökohaisesi verousa neuraaliksi, mm. pohjoismainen mallin edu näyäyyvä oleeua myöneisemmässä valossa. Markkinoilleuloa rajoiava ja invesoinikannusimia heikenävä ekijä periaaeessa heikenävä neuraalisuua edellyävän veropoliiikan lähökohia. Yhdisyneenä onnisuvien hankkeiden ulkoisvaikuuksiin, voidaan jopa kysyä, onko innovaaioiden ennusamisen vaikeus hyväksyävä syy innovaaiokannusimien luomiseksi? 28 Kanniainen ja Södersen (1995a) osoiiva, eä veroajalle ja osingonsaajille raporoiavan uloksen kykeminen oisiinsa (uniform reporing) ekee yriysverosa vähemmän käyökelpoisen poliiikkavälineen kuin raporoinijärjeselmä, jossa raporoiava ulokse on eriyey (separae reporing).