Jyrki Ali-Yrkkö, ETLA 12.10.2016 Lausunto koskien tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemista sekä uusien tuotteiden/palvelujen kehittämistä ja saamista markkinoille TIIVISTELMÄ: Viime vuosina Suomessa on pyritty nostamaan yritysten lyhyen aikavälin kilpailukykyä pienentämällä yritysten työvoimakustannuksia. Samaan aikaan kun pidetään huolta lyhyen aikavälin kustannuskilpailukyvystä, olisi syytä panostaa myös pitkän aikavälin kasvukilpailukykyyn. Tässä kasvukilpailukyvyssä oleellisia tekijöitä ovat yrittäjyys, osaaminen, brändinrakennus, t&k-toiminta ja uusien ratkaisujen onnistunut kaupallistaminen. Pidemmällä aikavälillä elintaso nousu tulee perustumaan näihin ja niiden aikaansaamaan tuottavuuden nousuun.. SUOSITUKSET: 1) Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kannusteita (esimerkiksi t&k-tuet) tulisi lisätä sen sijaan, että nykyisiä panostuksia jopa pienennetään. 2) Samalla panostuksia tulisi uudelleensuunnata. Ensinnäkin panostusten tulisi aktivoida erityisesti sellaisia yrityksiä, jotka nykyisellään eivät panosta innovaatiotoimintaan. Toiseksi, panostukset tulisi suunnata erityisesti radikaaliin innovaatiotoimintaan sen sijaan, että rahoitettaisiin vain vähittäisiä (inkrementaalisia) uudistuksia. 3) Pelkkä panostusten lisäys ei kuitenkaan riitä. Innovaatiopolitiikassa tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että onnistuneen innovaatiotoiminnan hyötyjen kasvattamiseen. Yksi käytännön toimenpide voisi olla julkisen t&k-rahoituksen suuntaaminen sellaisiin yrityksiin, jotka ovat voimakkaasti kasvuhakuisia. Toinen täysin erilainen toimenpide koskee sitä, että onnistuneen innovaatiotoiminnan hyödyt näkyisivät nimenomaan Suomen yksiköissä. Yhä useampi pienempikin yritys toimii kansainvälisesti ja niiden siirtohinnoittelu ja liiketoimintamalli ratkaisevat, tulevatko hyödyt Suomeen. Täten esimerkiksi julkista t&k-rahoitusta saavilta yrityksiltä tulisi edellyttää, että näiden hankkeiden aineettomat oikeudet (IPR) sekä mahdolliset tuotot tulisi kertyä nimenomaan Suomessa sijaitseviin yksiköihin.
Tausta Talous- ja innovaatiopolitiikan tavoitteena on nostaa kansalaisten materiaalista elintasoa. Tieto ja osaaminen ovat hyvinvoinnin lisääntymisen tärkein lähde. Tiedon ja osaamisen markkinat ovat toimimattomia tavoilla, joka edellyttää julkisen sektorin jatkuvaa läsnäoloa. Opetus ja perustutkimus sekä toisaalta soveltava tutkimus ja tuotekehitys asetetaan usein vastakkain, vaikka näiden suhde on toisiaan täydentävä. Molempia tarvitaan. Ensimmäinen on perusta ja välttämätön ehto toiselle. Ilman uusien ideoiden sitoutumista uusiin tuotteisiin ja palveluihin ja niiden markkinoillepääsyä ei puolestaan synny laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kääntäen voidaan sanoa, että tiedolla ja osaamisella, joka ei millään aikavälillä sitoudu mihinkään hyötykäyttöön, on ainakin taloudellisessa mielessä vain vähän arvoa. Suomen innovaatiojärjestelmän yhteydessä on pitkään puhuttu alisuoriutumisesta. Uusille ideoille koituvat hyvät tuotot edellyttävät kuitenkin paljon myös yleisemmältä elinkeinoympäristöltä. Jotta uusilla ideoilla olisi mahdollisimman suuria vaikutuksia, elinkeinoympäristön olisi kyettävä (a) erottamaan hyvät ja huonot ideat, (b) siirtämään nopeasti ja runsaasti voimavaroja hyvien ideoiden edistämiseen ja vastaavasti kurjistamaan huonot ideat sukupuuttoon sekä (c) oltava loppumarkkinoilla reaktiivinen siten, että parempia ideoitava soveltavien tarjoajien kysyntä kasvaisi nopeasti ja kannattavuus kohenisi tarvittaessa huonompien ideoiden soveltajien kustannuksella. Käytännössä kaikki kehittyneet maat pyrkivät tukemaan ja edistämään tutkimus- ja kehittämistoimintaa (t&k). Samaa tekevät myös monet kehittyvät taloudet, kuten Kiina, Venäjä ja Intia. Yrityksiin kohdistuvalla t&k-toiminnan tukemisella pyritään korjaamaan se ongelma, että koko yhteiskunnan kannalta yritykset investoivat t&k-toimintaan liian vähän. Ali-investoiminen johtuu kahdesta pääsyystä: 1) T&k-toimintaan ei saada riittävää rahoitusta tai sen hinta (korko) on liian korkea. 2) T&k-toiminnan odotettu tuotto jää liian pieneksi, koska t&k-toiminnan kautta syntyvä uusi tieto tai osaaminen karkaa ennen pitkää kyseisen yrityksen ulkopuolelle. Innovaatiot ja niiden tukeminen Pitkällä aikavälillä Suomi menestyy, jos siellä toimivat yritykset onnistuvat sisällyttämään tuotteisiinsa ja palveluihinsa sellaisia ominaisuuksia, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan paljon. Lisäehtona on, että kaikki muut eivät pysty samaan. Oleellista on siis kyky erottautua muista. Koko talouden tasolla näyttää siltä, että Suomessa toimivien yritysten t&k-menot ovat laskeneet selvästi vuodesta 2008. Ylivoimainen pääsyy laskulle on Nokian matkapuhelinliiketoiminnan vaikeudet ja niitä seuranneet irtisanomiset. Muussa yrityssektorissa t&k-menot eivät juuri ole laskeneet (kuvio 1)
Kuvio 1. Kun Nokia unohdetaan, yritysten t&k-menot ovat nousseet vuodesta 2008 Huom. Yritysten t&k-menot (käyvin hinnoin). Lähde Etla/Jyrki Ali-Yrkkö ja Tilastokeskus Nokian matkapuhelinliiketoiminnalla on siis ollut erittäin suuri vaikutus Suomen koko t&k-toimintaan. Kun mittarina käytettiin yritysten t&k-menojen suhdetta yritysten arvonlisään, Suomi nousi maailman kärkiluokkaan Nokian ansiosta ja sama tilanne oli vielä vuonna 2014 (kuvion 2 vasemmanpuolinen tarkastelu). Kuva muuttuu dramaattisesti, kun elektroniikkateollisuus poistetaan tarkastelusta (kuvion 2 oikeanpuolinen tarkastelu). Tällöin Suomi putoaa keskisijoille. Huolimatta siis siitä, että Nokian ulkopuolella t&k-menot ovat nousseet 2008 jälkeen, Suomessa ei panosteta erityisen paljon t&k-toimintaan. Kuvio 2. Suomen yrityssektorin korkeat t&k-panostukset johtuvat vain elektroniikkateollisuudesta Lähde: Ali-Yrkkö, Kuusi ja Maliranta (tulossa). Aineistona Eurostat. Luvut ovat vuodelta 2014.
Ylivoimaisesti suurin osa yritysten t&k-menoista on Suomessa yritysten itsensä rahoittamaa. Vain kuutisen prosenttia tulee julkiselta sektorilta Eri maiden välillä on erittäin suuria eroja siinä, kuinka paljon julkinen sektori pyrkii kannustamaan t&k-toimintaa. Suorien t&k-tukien lisäksi useissa maissa on käytössä myös t&ktoiminnan verotuki, jota Suomessa ei ole. Kuviossa 3 on vertailtu pelkästään yritysten saamaa t&k-tukea, joten siinä ei ole mukana monissa maissa käytössä olevaa t&k-verotukea. Mukana ovat EU15-maiden lisäksi muutama mielenkiintoinen Euroopan ulkopuolinen maa (USA, Etelä-Korea, Japani ja Kiina). Kuvio 3. Suomen panostukset yritysten t&k-toimintaan ovat poikkeuksellisen vähäisiä Lähde: OECD. Luvut ovat vuodelta 2014. Tässä joukossa Suomi asettuu keskiarvon alapuolelle siinä, kuinka paljon yritykset saavat t&k-tukea suhteessa heidän koko t&k-toimintaansa. Suomessa ei siis anneta mitenkään erityisen paljon t&k-tukea yrityksille. Kuva muuttuisi vielä huomattavasti, jos mukaan otettaisiin t&k-verotuet. Tällöin Suomi putoaisi listan häntäpäähän (OECD, 2016, s. 26). T&k-kannusteiden vaikutukset ja viimeaikaiset muutokset Elinkeinopolitiikan saralla innovaatiopolitiikan pääinstrumenttina ovat edelleen Tekesin yrityksille myöntämät suorat tuet. Lähes kautta linjan kotimaiset ja kansainväliset vertailut ovat pitäneet Tekesin toimintaa onnistuneena ja kansallisesti järkevänä. Kritiikkiä ovat saaneet muun muassa tukien toistuvuus.
Yrityksille suunnatut t&k-kannusteet (t&k-verotuet ja suorat tuet) ovat vain keino eivät lopullinen tavoite. T&k-kannusteilla pyritään siihen, että yritysten tekemä t&k-toiminta joko lisääntyisi tai muuttuisi muuten niin, että siitä tulisi yhteiskuntaan hyötyjä aiempaa enemmän. Viimeaikaiset muutokset ETLA on useaan otteeseen kritisoinut yritystukia. Usein se on samassa yhteydessä todennut, että yksityiselle innovaatiotoiminnalle kohdistetut tuet ovat niitä harvoja, joille on olemassa selkeät ja kiistattomat taloustieteelliset perustelut. Myös useimmat empiiriset tutkimukset eri maissa antavat tukea sille, että t&k-tuilla on ollut myönteisiä vaikutuksia (Suomen osalta ks. esimerkiksi Ali-Yrkkö, 2008; Takalo, Tanayama ja Toivanen, 2013; Ebersberger ja Lehtoranta, 2008; Einiö, 2009) Toisin kuin joskus ajatellaan, innovaatiotuet ovat pienehkö osa kaikista yritystuista (Pietarinen, 2012). Kaiken kaikkiaan Suomen innovaatiojärjestelmässä on tapahtunut kymmenkunta merkittävää muutosta. Nostan näistä esille neljä. 1) Viime vuosina yritystukien leikkauksien kohteeksi ovat joutuneet nimenomaan innovaatiotuet, jotka muutenkin ovat kansainvälisessä vertailussa olleet melko matalalla tasolla. Monia kyseenalaisen vaikuttavuuden omaavia tukimuotoja on sen sijaan jatkettu. 2) Innovaatiotoiminnan kannustamisessa on painopistettä siirretty soveltavasta tutkimuksesta perustutkimukseen. Molempia tarvitaan, mutta perustutkimuksen tuomat hyödyt tulevat paljon pidemmällä aikajänteellä kuin soveltavan tutkimuksen. 3) Tekes-leikkausten myötä on tapahtunut myös niin, että isojen yritysten saamaa t&k-rahoitusta on leikattu samoin kuin tutkimuslaitosten saamaa rahoitusta. Isojen yritysten saaman rahoituksen ehtona on aiemmin ollut yhteistyö tutkimuslaitosten ja/tai pienten yritysten kanssa. Tällöin leikkausten mahdollisena sivuvaikutuksena on ollut, että yhteistyö on vähentynyt. 4) Suomeen on syntynyt startup-ekosysteemi. Sen ytimessä on Aalto-yliopiston Aalto Entrepreneurship Society. Sen lisäksi ekosysteemin syntyyn on vaikuttanut muutamat erityisen menestyneet nuoret yritykset (kuten Supercell), jotka toimivat idoleina monille muille yrityksille. Kolmas syntytekijä on digitalisaation ja globalisaation tuoma yhdistelmä, mikä on mahdollistanut pääsyn globaaleille markkinoille huomattavasti alemmilla kustannuksilla kuin aiemmin. Suomen taloudella ei mene hyvin. On siis ymmärrettävää, että politiikalla koitetaan kääntää talouden suuntaa. Tästä näkökulmasta erityisesti innovaatiotoimintaa koskevat leikkaukset (kohta 1) ja painopisteen siirtäminen soveltavasta tutkimuksesta perustutkimukseen (kohta 2) tuntuvat varsin kummalliselta politiikalta. Uusien tuotteiden ja palvelujen saaminen markkinoille Finanssikriisin jälkeen Suomen talouskehitys on jäänyt vaatimattomaksi. Erityisen heikkoa on ollut viennin kehitys. Viennin tarkastelu yhtenä kokonaisuutena peittää alleen sen, että osa vientiyrityksistä pärjää kansainvälisillä markkinoilla erittäin hyvin. Tästä esimerkkeinä ovat useat terveysteknologian yritykset sekä pelialan yritykset. Myös viimeaikaiset suuret laivatilaukset tulevat muutaman vuoden kuluttua näkymään isoina kasvulukuina kuljetusvälineiden viennissä.
Tähän mennessä nämä valonpilkahdukset ovat kuitenkin peittyneet negatiivisen kehityksen alle. Kokonaisvientiämme ovat painaneet erityisesti matkapuhelinviennin loppuminen, paperiviennin alamäki ja Venäjän viennin tyrehtyminen. Nämä kolme selittävät 90 prosenttia Suomen tavaraviennin putoamisesta vuosien 2008 ja 2015 välillä. Edellä mainitut 3 tekijää eivät kuitenkaan selitä sitä, miksi Suomen vienti ei ole kasvanut monilla sellaisilla aloilla, joissa kilpailijamaidemme vienti on kasvanut. Todennäköisiä syitä tähän eroon on kaksi: (1) Suomen heikentynyt kustannuskilpailukyky ja (2) Suomen epäonnistuminen kehittää ja kaupallistaa sellaisia tuotteita ja palveluja, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan paljon. Näistä jälkimmäinen on erityisen tärkeä pidemmällä aikavälillä. Vain siten Suomen elintaso nousee. Valtion siis kannattaa kannustaa yrityksiä kehittämään uusia tuotteita ja palveluita. Tätä Suomessa on jo vuosikymmenet tehnytkin. Viime vuosien leikkaukset tällä saralla ovat kuitenkin olleet varsin kummallista politiikkaa. Itseään ei kannattaisi ampua jalkaan. Ylivoimaisesti suurin osa yritysten t&k-toiminnasta on kuitenkin yritysten itsensä rahoittamaa. On siis aiheellista kysyä, missä tämän t&k-toiminnan hedelmät ovat. Valmista vastausta tähän ei ole. Mahdollisia selityksiä voi olla ainakin seuraavat: a) Suomessa t&k-toiminta on ollut liian vähäistä Nokia-sektorin ulkopuolella. Toisin kun yleensä luullaan, kansainvälisesti vertaillen Suomen t&k-panostukset ovat vain keskitasoa, kun luvuista poistetaan elektroniikkateollisuus. b) T&k-toiminta on ollut luonteeltaan vähittäistä kehittämistä eikä sillä ole edes pyritty radikaaleihin uutuuksiin. Vaikka nämä hankkeet olisivat onnistuneet, ne eivät ole tuoneet isoja hyppyjä. Rima on siis mahdollisesti ollut liian matalalla. c) T&k-toiminta on syystä tai toisesta epäonnistunut, jolloin t&k-hankkeiden tavoitteita ei ole saavutettu. d) Uusien tuotteiden tai palvelujen kaupallistaminen on epäonnistunut. Tämän takana voi olla myynnin ja markkinoinnin epäonnistuminen tai se, että yritys ei ole löytänyt jakelukanavaa uutuudelleen. On myös mahdollista, että uutuudelle ei yksinkertaisesti ole kysyntää. e) Kasvuhalukkuus on ollut pientä. Vaikka siis yritys on onnistunut uutuuden kehittämisessä, se ei ole edes tavoitellut nopeaa kasvua ja kansainvälistymistä. Kun kasvuhalut ovat vaatimattomia, niin samaa on myös toteutunut kasvu. f) Rahoituksen saaminen tai sen hinta on estänyt kasvun. Yritys ei siis ole pystynyt tekemään tarvittavia investointeja kapasiteettiin tai se olisi tarvinnut rahaa esimerkiksi myyntiverkoston rakentamiseen. g) Sekä t&k-toiminta että sen tulosten kaupallistaminen on onnistunut, mutta hyödyt näkyvät kansainvälisesti toimivien muissa kuin Suomen yksiköissä.
Osa näistä on sellaisia, joihin julkinen sektori pystyy vaikuttamaan suoraan. Osaan julkinen sektori ei pysty vaikuttamaan suoraan, mutta se voi hyödyntää niitä epäsuorasti. Seuraavassa on lista toimenpiteistä, joiden avulla t&k-toiminnan hyödyt voisivat kasvaa nykyistä suuremmiksi. - Yrityksille suunnattuja julkisia t&k-panostuksia lisätään (kohta a) - Yritysten saamaa julkista t&k-rahoitusta suunnataan pelkästään tai valtaosin vain radikaaleihin innovaatioihin (kohta b). - Julkinen sektori ei voi vaikuttaa yritysten kasvuhalukkuuteen, mutta julkinen t&k-rahoitus voidaan suunnata vain kasvuhalukkaisiin yrityksiin (kohta e). - Julkista t&k-rahoitusta saavat yritykset allekirjoittavat sopimuksen, jossa he sitoutuvat tulouttamaan onnistuneen t&k-hankkeen tuloksia niiden Suomen yksiköihin (kohta g). Lopuksi Viime aikoina Suomessa on pyritty kustannuskilpailukyvyn lisäämiseen, millä voi olla nopeita vaikutuksia. Tästä syystä toimet kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi ovat olleet paikallaan. Pidemmällä aikavälillä Suomen haasteeksi nousee KASVUkilpailukyky. Kasvukilpailukyvyssä oleellista on arvonlisän kasvaminen eikä panosten pienentäminen. Oleellista on se, että yritykset pystyvät kehittämään ja kaupallistamaan tuotteita sekä palveluja, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan paljon. Tyypillisiä ominaisuuksia näille ovat korkea laatu, arvostettu brändi ja asiakkaalle suuria hyötyjä tuova teknologia. Suomessa tulisi kääntää julkisen sektorin t&k-panostukset kasvuun. Samalla on kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä, että t&k-panostukset ovat keino eikä lopullinen päämäärä. Tästä syystä julkisen t&krahoituksen suuntaviivoja ja ehtoja on syytä muuttaa Lähteet Ali-Yrkkö, J. (2008). Essays on the Impact of Technology Development. Helsinki School of Economics A-326. Helsinki Ebersberger, B. ja Lehtoranta, O. (2008). Effects of Public R&D Funding. VTT WORKING PAPERS 100. Einiö, E. (2009). R&D Subsidies and Company Performance: Evidence from Geographic Variation in Government Funding Based on the ERDF Population-Density Rule. The Review of Economics and Statistics, October 2014, Vol. 96, No. 4, Pages 710-728. OECD (2016). Measuring Science,Technology and Innovation. OECD, Paris. Pietarinen, M. (2012). Yritystukiselvitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Innovaatio, 7. Rauhanen, Timo, Sami Grönberg, Jarkko Harju ja Tuomas Matikka (2015). Yritystukien arviointi ja vaikuttavuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu-sarja 8/2015. Takalo, T., Tanayama, T., & Toivanen, O. (2013). Estimating the Benefits of Targeted R&D Subsidies. Review of Economics & Statistics, 95(1), 255-272.