Live Herring työryhmä / Live Herring ry Hankesuunnitelma (päivitetty elokuussa 2013) Mediataide kartalle Suomalaisen mediataiteen maahantuontiprojekti Hankkeen esittely Mediataide kartalle -hankkeen päätavoitteena on suomalaisten mediataiteilijoiden työskentelymahdollisuuksien ja mediataideteosten esitysmahdollisuuksien luominen ja parantaminen Suomessa. Kolmivuotiseksi suunnitellussa hankkeessa luodaan yhteistyössä (taide)museoiden ja muiden mediataiteen esityspaikkojen, taiteilijoiden sekä tuottajien kanssa mediataiteen tuotanto- ja toteutusmalleja näyttely- ja yleisötoimintaan sekä tuotannolliseen toimintaan. Malleista tehdään kevytrakenteisia, helposti lähestyttäviä ja toteutuskelpoisia. Hankkeen lähtökohtana on mediataiteen kentällä uudenlainen yhteistyöhön perustuva toimintatapa, jossa mediataiteen tekijät, esittäjät, tuottajat ja levittäjät törmäytetään toisiinsa työpajoissa. Niissä syntyvän suoran keskustelukanavan kautta pystytään rakentamaan malleja, jotka palvelevat sekä tekijöitä että esittäjiä, ja joita voidaan hyödyntää pitkäaikaisesti. Hankkeen yhteistyötahot muodostavat myös projektin kohderyhmän, joille palveluja ja konsepteja kehitetään. Samalla he ohjaavat ja kommentoivat hanketta ja sen edistymistä. (Kts. kohta Yhteistyö toimintavälineenä, jossa toiminta selitetään tarkemmin). Valtakunnallinen hanke on suunniteltu toteutettavaksi kolmen vuoden aikana kolmessa vaiheessa: 1. Ensimmäisessä vaiheessa järjestetään työpajoja, joissa kerätään materiaalia ja valmistellaan toisen vaiheen konseptointia ja pilotointia. Työpajoihin osallistuu yhteistyökumppaneita (mediataiteilijat, museot/taiteen esityspaikat, mediataiteen tuottajat) maanlaajuisesti. 2. Toisessa vaiheessa työpajoissa syntyneitä toimintamalleja konseptoidaan ja pilotoidaan useamman museon ja taiteilijan kanssa ympäri Suomea. 3. Hankkeen kolmas vaihe koostuu projektin tulosten julkaisusta ja jalkauttamisesta, jotta hankkeessa syntyvät käyttövalmiit konseptit ovat kaikkien suomalaisten mediataiteen esityspaikkojen, taiteilijoiden ja tuotantotahojen käytössä.
Hankkeen suurin menoerä on projektikoordinaattorin, Soile Ollikaisen, palkkakustannukset. Muita keskeisiä menoeriä ovat työpajojen toteuttaminen, toteutettavat pilotoinnit, pilottien pohjalta toteutettava tuotteistamistyö sekä syntyvien mallien jalkauttaminen. Hankesuunnitelmaa on esitelty avoimesti ja laajasti kentän toimijoille ja sen saamasta palautteesta on käynyt ilmi, että projektille on tarvetta. Hankkeelle on jo koottu sitoutunut yhteistyöverkosto, jonka kanssa projektia lähdetään työstämään heti rahoituksen varmistuttua. Hankkeen yhteistyöverkostoa laajennetaan ja kehitetään aktiivisesti jo syksyn 2013 aikana sekä myöhemmin rahoituksen varmistuessa hankkeen edetessä. Hankkeen projektisuunnitelma myös julkaistiin Live Herringin verkkosivuilla keväällä 2013. Hankkeen perustana on Live Herring -ryhmän Taiteen edistämiskeskuksen Keski-Suomen toimipisteessä elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijan roolissa tekemä pohjatyö (läänintaiteilijakausi 2009 2013). 1 Ryhmälle on kertynyt järjestämiensä projektien kautta ensi käden kokemuksia mediataiteen kentän konkreettisista ongelmista etenkin Live Herring 11 -uusmediataidenäyttelyn tuottamisen yhteydessä, joka oli suurin pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestetty uusmediataiteen näyttely- ja tapahtumakokonaisuus Suomessa. Läänintaiteilijakauden ja työryhmän toimintavuosien aikana on noussut voimakkaasti esiin tarve mediataiteen edistämisen pitkäjänteiselle kehittämiselle sekä etenkin mediataiteilijoiden näyttely- ja työskentelymahdollisuuksien parantamiselle erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa. Mediataide kartalle -hanke on kehitetty vastaamaan tähän tarpeeseen ja toimii näin luontevana jatkona työryhmän Keski-Suomessa toteuttamalle työlle. Live Herring on pystynyt läänintaiteilijatyön kautta verkostoitumaan mediataiteen kentän toimijoiden ja taiteilijoiden kanssa valtakunnallisesti, kuten hankkeen yhteistyörakenne osoittaa. Taustaa: Miksi suomalaisen mediataiteen maahantuontiprojekti? Vaikka suomalainen mediataide on maailmalla tunnettua, etenkään uusmediataiteen levitykseen tarvittavaa infrastruktuuria ei Suomessa juurikaan ole. Olemme tilanteessa, jossa mediataiteilijoilla, mediataiteen levittäjillä ja mahdollisilla vastaanottajilla ei ole kohtaamisalustaa. Mediataiteen yksi luonteva esityspaikka olisi muun nykytaiteen seassa museoissa ja gallerioissa. Tähän Suomessa on hyvät edellytykset, sillä maassa on koko maan kattava taidemuseoverkosto ja lukuisia nykytaiteen gallerioita. Suurin osa museoista ja gallerioista on kuitenkin keskittynyt perinteisen kuvataiteen esittämiseen, eikä niillä ole 1 Läänintaiteilijana Live Herring on poikkeuksellinen ja kokeiluluontoinen: se on kahden hengen työryhmä (mediataiteen tuottaja Soile Ollikainen ja mediataiteilija Päivi Hintsanen). Kumpikaan vastuuhenkilöistä ei tee läänintaiteilijatyötä päätyönään, vaan vuosittain yhden läänintaiteilijan palkan suuruisella summalla rahoitetaan Live Herring -projekteja. Läänintaiteilijakauden jälkeistä aikaa varten Live Herring on perustanut yhdistyksen, joka jatkaa Live Herring -toimintaa ja on hakenut ja hakee rahoitusta Mediataide kartalle -hankkeelle.
resursseja taidemuodolle, joka ei välttämättä liity lainkaan visuaaliseen esittämiseen, vaan teos saattaa perustua esimerkiksi ääneen tai dataan. Mediataiteen tekijöiden, levittäjien ja vastaanottajien kohtaamattomuuden seurauksena syntyy tyhjiö, jossa mediataiteen on hyvin vaikeaa päästä esille - ja jossa mediataiteilijan on vaikeaa tehdä työtään. Tämän vuoksi mediataiteen kenttä on alueellisesti epätasa-arvoinen: (Suomalaisen) mediataiteen näkyvyys on voimakkaasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja muutamaan isompaan kaupunkiin. Muualla Suomessa esitetty mediataide on lähinnä videotaidetta ja senkään esittämiselle ei kaikissa näyttelypaikoissa ole edelleenkään edellytyksiä. Digitaalisia tekniikoita ja dataa hyväkseen käyttävän uusmediataiteen esittämiseen mahdollisuudet ovat erittäin huonot. Tästä seuraa: -> Taiteilijoilla ei ole mahdollisuutta saada teoksiaan esille pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolelle ilman kohtuuttoman suurta omaa taloudellista panosta -> Yleisöllä ei ole mahdollisuutta nähdä mediataidetta pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolella Mediataiteen toteutusmahdollisuudet ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Usein pienimuotoisten projektien ja teosten toteuttaminen onnistuu taiteilijoilta paikasta riippumatta, mutta suurempien teosten toteuttaminen sekä kouluttautuminen / kurssitus pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolella on miltei mahdotonta (esim. viikon kurssi Helsingissä maksaa kurssimaksujen lisäksi myös ruoka-, yöpymis- sekä matkakulut; summa voi helposti olla satoja euroja) -> Teoksen toteutuskustannukset voivat muodostua taiteilijalle kohtuuttoman suuriksi -> Ammattitaidon ylläpitäminen on taiteilijalle kohtuuttoman kallista Haluamme hankkeen avulla parantaa mediataiteen kokemisen ja mediataiteilijana toimimisen mahdollisuuksia kaikkialla Suomessa, erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Missä hanke toteutetaan ja kenelle se on tarkoitettu? Hankkeen koordinaattori toimii Jyväskylässä / Keski-Suomessa, mutta työpajoja toteutetaan myös yhteistyötahojen luona ja pilotointeja toteutetaan useassa eri paikassa Suomessa. Lähtökohtana on, että toimintamallien pilotointeja toteutetaan yhteistyöpaikkakunnilla ja niissä huomioidaan yhteistyökumppaneiden omat tarpeet. Hanke on valtakunnallinen ja sen pilotit toteutetaan pienemmissä kaupungeissa sekä haja-asutusalueilla. Suomalaisen mediataiteen näkyvyyden parantamisella on sijaa myös pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa, mutta Mediataide kartalle - hankkeessa keskitytään pienempien kaupunkien ja haja-asutusalueiden
museoiden ja näyttelytilojen ongelmakohtiin, mediataiteen saavutettavuuteen sekä taiteilijoiden työn mahdollistamiseen tai helpottamiseen pienissä kaupungeissa sekä haja-asutusalueilla. Hankkeen myöhemmässä vaiheessa pohditaan muita mahdollisia mediataiteen esiintuomisen konteksteja kuin museo- ja galleriaympäristö (esim. festivaalit, kirjastot ja teatterit). Hankkeen toimintamalleja pilotoidaan ja konseptoidaan useamman museon ja taiteilijan kanssa yhteistyössä ympäri Suomea. Pilotointien jälkeen hankkeen kolmannessa vaiheessa huolehditaan projektin tulosten julkaisusta ja jalkauttamisesta. Tätä kautta hankkeen lopussa käyttövalmiit konseptit ovat kaikkien suomalaisten mediataiteen esityspaikkojen, taiteilijoiden ja tuotantotahojen käytössä. Keski-Suomi on hankkeen näkökulmasta hyvä toteutuspaikka. Live Herring on profiloitunut läänintaiteilijatyön sekä sitä edeltävän toimintansa kautta mediataiteen kentälle yhtenä keskeisenä pääkaupunkiseudun ulkopuolisena toimijana. Lisäksi Live Herringille on syntynyt hyvin toimiva yhteistyökuvio kahden maakunnan keskeisimmän nykytaidetta esittelevän museon, Jyväskylän taidemuseon ja Saarijärven museon, kanssa. Mm. museoiden kanssa yhteistyössä järjestetty Live Herring 11 on luonut pohjaa, motivaatiota ja tarvetta (uus)mediataiteen esiintuomiseen maakunnassa. Esimerkiksi Saarijärven museon johtaja Kari Kotilainen kertoi, että museolla järjestetty Live Herring '11 -näyttely on luonut selvää kysyntää vastaaville näyttelyille. Museot ovat myös tuoneet esiin oman motivaationsa ja kiinnostuksensa sekä voimakkaan sitoutumisensa Mediataide kartalle -hankkeeseen. Tiivis ja mutkaton yhteistyö Jyväskylän taidemuseon ja Saarijärven museon kanssa sekä Live Herringin valtakunnallinen verkostoituminen tarjoaa hyvän pohjan ja Mediataide kartalle - hankkeen toteuttamiselle Keski-Suomesta käsin. Mitkä ovat hankkeen toteuttamiskeinot? Hankkeessa tutkitaan ja ratkotaan jo nyt kentällä huomattuja ongelmia (mm. tekniikkaan ja sen tuntemukseen sekä teosten ylläpitoon liittyvät kysymykset), kartoitetaan vielä hahmottamattomia syitä nykytilanteeseen ja luodaan ratkaisuja ei-kenenkään-maalla sijaitseviin ongelmakohtiin. Hankkeessa luotavat rakenteet helpottavat suomalaisia mediataiteilijoita saamaan teoksiaan esiin myös kotimaassa. Näin mediataiteen vastaanottaminen esityspaikoissa, kuten museoissa, helpottuu. Projektin tärkein työkalu ovat yhteistyötahot. Hankkeessa toteutetaan vuosittain 2-4 työpajaa, joihin kutsutaan projektiin yhteistyöryhmän mediataiteilijoita, museoita/esityspaikkoja, tuottajia ja levittäjiä. Yhteistyötahojen välisissä koordinoiduissa keskusteluissa ja työpajoissa selvitetään ydinsyyt sille, mistä mediataiteen liki Suomen kokoinen tyhjiö johtuu ja mitä voidaan tehdä tilanteen parantamiseksi. Työpajoissa kysytään samoja kysymyksiä yhtä aikaa sekä esittäjätahoilta,
tuottajatahoilta että taiteilijoilta: Onko teosten esittämisen esteenä esimerkiksi tekniikan hinta, tietotaidon puute, tiedon puute tai yhteisen kielen puuttuminen? Mitkä ovat suurimmat ongelmakohdat ja miten niitä voidaan lähteä ratkaisemaan? Kuinka paljon ja millä keinoin museot/esityspaikat ovat halukkaita panostamaan asiaan ja mitä se vaatii taiteilijoilta? Kyselemällä kartoitetaan ongelmakohdat, mahdolliset ristiriidat ja se, mikä kullekin taholle on tärkeintä. Projektin toimenpiteet määrittyvät työpajan tulosten perusteella. Osallistumismahdollisuus hankkeeseen avataan kiinnostuneille myös sähköpostikyselyjen kautta. Live Herringin ensimmäinen hankkeeseen liittyvä kysely lähetettiin keväällä 2013 mediataiteilijoille, mediataiteen tuottajille sekä pääkaupunkiseudun ulkopuolisille taidemuseoille ja -gallerioille mediataiteen esittämiseen liittyvistä ongelmista. Kyselyn tuloksia tullaan käyttämään projektin aineistona sekä työpajatyöskentelyssä että rahoitushaussa. Lisäksi tuloksista tullaan julkaisemaan kooste syksyllä 2013. Projekti on maanläheinen, konkreettinen ja avoin. Keskustelu on tarkoitus aloittaa pienissä yhteistyöryhmissä, jotta se pysyy konkretian tasolla ja asioista voidaan puhua suoraan. Kynnys osallistua keskusteluun pidetään matalana ja keskusteluaiheet maanläheisenä koko hankkeen läpi, vaikka yhteistyöpiiriä laajennetaankin hankkeen edetessä. Hanke myös tiedottaa tuloksista yksityiskohtaisesti mediataiteen kentälle ja sidosryhmilleen kaikille avoimella postituslistalla sekä yleisemmällä tasolla mm. verkkosivuillaan. Hankkeen päätteeksi järjestetään avoin seminaari hankkeen aikana syntyneistä tuloksista. Työpajoissa ja niiden tulosten pohjalta kehitetään projekti-- ja tuotantomalleja. Yksinkertaisimpia malleja ovat mediataiteen työkalupakit taiteilijoille, museoille/esityspaikoille ja tuottajille, jotka sisältävät ohjeistuksia ja huomioita eri toimijoiden näkökulmista. Esimerkiksi työkalupakki taidemuseolle voi sisältää konkreettisia ohjeistuksia siihen, kuinka teosten tekniset vaatimukset selvitetään ja mitä kaikkea esitystilanteessa pitää muistaa ottaa huomioon. Laajempia mahdollisia malleja ovat esimerkiksi erilaisten osallistavien yleisötyöpajakonseptien luominen, kiertävän työskentely- ja residenssitoiminnan malli, maan kattavan kiertonäyttelykonseptin suunnitteleminen sekä alueellisen laitteistopankkimallin kehittäminen. Lopulliset ja toteutettavat toimintamallit priorisoituvat hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana työpajoista ja toimijoilta tulevan palautteen mukaan. Mallit julkaistaan työkaluiksi kaikkien mediataiteilijoiden, museoiden / esityspaikkojen ja tuottajien sekä levittäjien käyttöön. Kaikki mallit mm. julkaistaan, Creative Commons -lisenssillä. Malleihin valitaan lisenssi, joka mahdollistaa niiden käytön ilmaiseksi ja soveltamisen omiin tarpeisiin. Myös mallien jalkauttamisesta huolehditaan.
Yhteistyö toimintavälineenä Koko hankkeen ydin on avainkysymysten käsittely ja ratkaisu yhteistyössä hankkeen yhteistyötahojen kesken, joka jatkuu eri toimijoiden kesken koko hankkeen läpi. Hanke lähtee liikkeelle pienellä yhteistyöryhmällä, mutta hankkeen tavoitteena on kolmessa vuodessa luoda maan kattava avoin verkosto, joka on kaikkien maan museoiden, gallerioiden ja esityspaikkojen sekä mediataiteilijoiden ja tuottajien käytössä. Yhteistyötahot myös ohjaavat hanketta, eli toimivat hankkeen ns. ohjausryhmänä. Hankkeen yhteistyörakenne tuotetaan mahdollisimman kevyeksi. Yhteistyötahot sitoutuvat kehitystyöhön, mutta itse projekti toteutetaan lyhyissä koordinoiduissa työpajoissa, joiden aiheuttama rasite yhteistyötahoille minimoidaan. Kokoavan työn tekee projektikoordinaattori. Hanke käynnistetään alla olevan ryhmän kesken, joiden kanssa keskustelu saadaan nopeasti käyntiin heti rahoituksen varmistuessa. Yhteistyöpiiriä kehitetään ja laajennetaan hankkeen edetessä. Hankkeen työpajoihin kutsutaan sen edetessä myös muiden alojen taide- ja kulttuuritoimijoita, jotta voidaan selvittää muita mahdollisia mediataiteen esiintuomisen ympäristöjä kuin museo- ja galleriaympäristö. Viimeisenä vuonna yhteistyötä lähdetään laajentamaan kaikkien kiinnostuneiden tahojen kanssa. Hankkeen yhteistyötahot: ESITYSPAIKAT, MUSEOT: Jyväskylän taidemuseo, Kajaanin taidemuseo, Saarijärven museo TUOTTAVAT TAHOT: Suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki, m-cult, Pixelache Helsinki, Pohjoinen mediakulttuuriyhdistys Magneetti TUOTTAJAT, KURAATTORIT ja MUUT ASIANTUNTIJAT: Miia Huttunen (tuottaja, Jyväskylä), Tomi Knuutila (mediataiteilija, digitaalisen median lehtori, Rovaniemi) ja Petteri Putkinen (mediakulttuurin ja tuottamisen läänintaiteilija, Taiteen edistämiskeskus/lapin aluetoimipiste) OPPILAITOKSET: Kuvataideakatemia / Irmeli Kokko MEDIATAITEILIJAT: Heini Aho, Antti Ahonen, Päivi Hintsanen, Sami van Ingen, Sara Milazzo, Juhana Moisander, Matti Niinimäki, Pilvari Pirtola, Timo Wright ja Kari Yli-Annala Konseptit, pilotit ja hankkeen tuotteet Lopulliset toteuttavat pilotoinnit priorisoituvat hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana työpajoista ja toimijoilta tulevan palautteen mukaan. Ideoiden tarpeellisuutta ja sisältöjä ohjaavat yhteistyötyöpajat ja niiden toteuttamista koordinoi ja konseptoinnista vastaa projektikoordinaattori. Jo ennen hankkeen alkamista on eri tahojen kanssa käydyn keskustelun pohjalta hahmotettu jo seuraavia ideoita:
Mediataiteen työkalupakit taiteilijoille, museoille/esityspaikoille ja tuottajille sisältävät yksittäisten teemojen ohjeistuksia ja huomioita eri toimijoiden näkökulmista, esim. mediataidenäyttelyiden tuottamisesta. Työkalupakkien sisältö kartoitetaan työpajoissa. Vierailuverkostomallin lähtökohtana on, että kun joku verkoston toimijoista kutsuu mediataiteilijavieraan esim. pitämään näyttelyn performanssin tai työpajan, verkoston muilla toimijoilla on mahdollisuus kutsua sama toimija vierailulle esim. taiteilijaesittelyn merkeissä. Malli on herättänyt jo kiinnostusta suomalaisten tuottajatoimijoiden kesken, mutta konseptin käytännön toteutus ja sopivan verkoston luominen vaatii vielä työtä. Laitteistopankin kehittäminen Toive laitteistopankin kehittämisestä on syntynyt museoiden ja taiteilijoiden yhteisestä intressistä. Sen tavoitteena edullistaa ja helpottaa mediataidetuotantojen toteuttamista ja esittämistä keskittämällä teknisten laitteiden ostoa ja hallinnointia, huoltoa ja ylläpitoon liittyvää tietotaitoa. Teknisten laitteiden löytäminen ja ylläpitäminen näyttelykäyttöön on laajalti tunnettu ongelma, joka on merkittävä osa mediataiteen esittämisen vaikeutta. Laitteet ovat kalliita ostaa ja vuokrata ja niiden ylläpito näyttelyssä vaatii tietotaitoa. Yksi ratkaisu tähän olisi alueen toimijoiden yhteiset hankinnat sekä yhteisesti palkkaama tekninen asiantuntija. Laitteistopankki-ideaa lähdetään kehittämään ja pilotoimaan pienen kokeiluryhmän kanssa ja se pyritään konseptoimaan hankkeen aikana niin, että konseptia voidaan hyödyntää maan laajuisesti. Laitteistopankin valuuttana voisi olla omien välineiden lainattavuus pankkiin tai vuokraaminen rahalla. Laitteistopankin perusidea on yksinkertainen, mutta sen käytännön toteutus ja konseptointi vaativat vielä työtä. Muita mahdollisia ideoita ovat: Mediataiteen kiertävien työpajamallien suunnittelu Teoksen valmistaminen ja esittäminen paikallisesti Kiertävä residenssi Kiertokurssit (mediataiteilijan ammattitaitoa kohentavien kurssien järjestäminen kiertokouluna ) Maan kattavien kiertonäyttelypakettien suunnittelu (näyttely, oheistapahtumat, osallistavuus) Monet alustavista konseptointi-ideoista perustuvat kiinteälle yhteistyölle ja verkostomaiselle toiminnalle, jonka avulla pyritään pudottamaan kustannusrakennetta pienemmäksi. Konseptit toteutetaan Creative Commons -lisenssillä, mikä mahdollistaa sen, että kentän toimijat voivat käyttää malleja omiin tarpeisiinsa jo ennen pilotointia.
Konseptointimalleista valitaan ensimmäisen vaiheen aikana yhteistyöryhmässä toteutettavaksi pilottiprojekteja, joiden kehittämistä jatketaan koko hankkeen ajan. Pilotointien onnistuminen mitataan kuuntelemalla sekä mukana olleita yhteistyötahoja että yleisöä. Pilottiprojekteihin haetaan kommentteja myös muilta kentän toimijoilta. Arvioinnin kokoaa projektikoordinaattori, mutta kokemuksia kerätään myös yhteistyöryhmissä. Parhaiten toimivista ja tarpeellisimmista konsepteista tuotteistetaan malleja työkaluiksi mediataiteilijoiden, museoiden/esityspaikkojen ja tuottajien sekä levittäjien käyttöön. Tuotteistamisvaiheessa kuunnellaan museoita ja muita esityspaikkoja, tuottajatahoja sekä mediataiteilijoita. Tuotteista pyritään tekemään helposti sovellettavia, jotta niitä voidaan käyttää helposti erilaisiin tuotantoihin. Lopullisista tuotteista tehdään myös joustavia: tuotteistuksessa otetaan huomioon käyttäjien erilaiset resurssit (raha, tila, aika, henkilökunta). Tavoitteena on tehdä tuotteita, jotka ovat käyttökelpoisia myös pienin resurssein. Kaikki mallit julkaistaan Creative Commons -lisenssillä, mikä tarkoittaa, että ne ovat kentän käytettävissä ilmaiseksi, ja että niitä voi soveltaa omiin tarpeisiin. Hankkeessa huolehditaan malleista tiedottamisesta, niiden jalkauttamisesta ja käyttöönotosta: Hankkeen konkreettisina tuloksina toimivat pilotoinnin kautta syntyvät tuotantomallit, jotka julkaistaan kaikkien mediataiteilijoiden, museoiden/esityspaikkojen ja tuottajien sekä levittäjien käyttöön. Mallien toimivuutta tullaan mittaamaan palautteen avulla. Ne julkaistaan ja heti niiden julkaisun jälkeen koordinaattori käynnistää kommentointikierroksen niiden toimivuudesta ja mahdollisista parannusehdotuksista. Konseptit, niiden pilotoinnit ja niistä syntyneet valmiit tuotantomallit esitellään viimeisen hankevuoden päätteeksi järjestettävässä mediataiteen seminaarissa, joka on avoin kaikille mediataiteen kentän toimijoille. Tuotantomallit julkaistaan myös niin, että niiden toimivuutta on mahdollisuus kommentoida ja niiden käyttökokemuksista tuleva tieto on mahdollista saada muiden tietoon. Tieto kootaan hankkeen aikana avattavalle foorumimaiselle verkkosivulle. Hankkeen onnistuessa... Hankkeen ydinkohderyhmänä ovat mediataiteilijat, mediataiteen tuottajat, levittäjät ja esittäjät (mm. museot ja galleriat). Onnistuessaan luomaan toimivia malleja hanke hyödyntää kaikkia mediataiteen alan toimijoita ja vähentää mediataiteen kentän alueellista epätasaarvoa. Mediataiteilijoille hanke mahdollistaa onnistuessaan paremmat mahdollisuudet toimia
koko Suomessa. Museoille ja gallerioille sekä muille mediataiteen esityspaikoille löydetään malleja, joilla mediataiteen esittäminen helpottuu. Tätä kautta projekti vaikuttaa suoraan mediataiteen saavutettavuuteen: jos mediataiteen esittämistä helpotetaan, mediataidenäyttelyitä ja -tapahtumia saadaan näkyviin myös alueilla, joissa mediataide ei tällä hetkellä ole tavoitettavissa. Parhaimmillaan mediataide saa jo hankkeen aikana runsaasti uutta yleisöä.