Etappi 10. Ljusdala Yhdistystoimintaa ja huvielämää 1800-luvun loppupuolelta alkaen perustettiin Suomessa monia yhdistyksiä ja seuroja. Tämä johtui silloisen yhteiskunnan taloudellisesta ja poliittisesta muutoksesta sekä kasvaneesta uhasta menettää autonomia. Tästä kimmonneesta tunteesta alettiin tehdä kansanvalistus- ja kansansivistystyötä. Eri yhdistyksillä oli tämän yhteisen tarpeen lisäksi omia erityisiä ihanteita, joita pyrittiin ylläpitämään. Tällaisia yhdistyksiä ja seuroja olivat erityisesti kotiseutuliike ja nuorisoseuranliike. Näille kotiseudun ja menneisyyden kunnioittaminen sekä työ äidinkielen säilyttämisen puolesta olivat tärkeää. Hyväntekeväisyysyhdistyksiä olivat mm. nais- ja raittiusyhdistys. Kirkkonummella toimi kotiseutu- ja nuorisoseuraliike sekä eläinsuojelu-, riistanhoito, musiikki- ja urheiluyhdistys ja Martat. Erityistä toiminnassa oli se, että yhdistyksissä toimivat ihmiset, joilla ei olisi yhteiskunnallisen taustansa vuoksi muuten ollut mahdollisuutta toimia yhteistyössä keskenään. Kirkkonummen nuorisoliike aloitti toimintansa jo vuonna 1885 kansakouluopettaja Isak Erik Wiikin johdolla. Yhdistys kokoontui Heikkilän koululla teeyhdistyksen muodossa ja sen toiminnan perustana oli ylläpitää kiinnostusta kansansivistystä kohtaan ja herättää rakkautta kotiseutua ja ruotsinkielisyyttä kohtaan. Vuonna 1895 Uno A. Fleege kutsui koolle kokouksen, jossa perustettiin ensimmäinen nuorisoyhdistys Hembygdens vänner Kotiseudun ystävät. Venäläisviranomaiset eivät tosin sallineet aatteellisten yhdistysten toimintaa, joten saadakseen toimintansa laillistettua piti yhdistyksen ryhtyä Maalahden nuorisoseuran rinnakkaisyhdistykseksi, kuten monet muutkin nuorisoseurat ympäri maata tekivät. 1900-luvun alkuvuosien aikana perustettiin nuorisoseuroja Kirkkonummella Evitskogiin, Porkkalaan, Keski- ja Pohjois-Kirkkonummelle, Strömsbyhyn, Oitmäelle sekä Masalaan. Hieman myöhemmin seuratoimintaa perustettiin myös Kirkkonummen saaristoon ja Järsöhön, Porkkalan niemelle. Masalan nuorisoseuralle rakennettiin talkoovoimin Ljusdalan nuorisoseurantalo, joka valmistui vuonna 1911. Piirustukset rakennukseen teki masalalainen rakennusmestari Leonard Strömberg. Leonard oli Masaby Snickerin perustajan Karl August Strömbergin poika ja työskenteli myös puuseppänä Hvitträskissä. Masaby snickeri toimi tällöin Masalan Puolukkamäellä. Maanmittauslaitos
Hirsirunkoinen Ljusdala on hyvin tyypillinen 1910-luvun seurantalo. Tällöin taloihin suunniteltiin harjakattoja, aumattuja taitekattoja, moniruutuisia ikkunoita ja vaakatasoon asennettuja seinälautoja, kuten Ljusdalassa on nähtävillä. Talon omistaja ja rakentajataho oli vuonna 1903 Masalan Bjönsin tilalla perustettu Masaby ungdomsförening (MUF rf.). Nuorisoseura halusi toiminnallensa omat tilat ja monen vuoden rakennusurakan jälkeen talo valmistui vuonna 1911. Talon vihkiäistilaisuudessa henkilö nimeltä Aina Ahlgren piti kuulijoille puheen, jossa nuorisoa kutsuttiin osallistumaan toimintaan, korostettiin isänmaallisuutta sekä kuvailtiin maan synkkää poliittista tilannetta. MUF:n jäsenistö vietti talolla paljon aikaa yhdessä. Erilaisissa tapaamisissa käytiin keskusteluja ajankohtaisista aiheista, paikalle kutsuttiin maistereita kertomaan ja valistamaan jäseniä, mutta vakavan ohjelman ohella myös laulettiin, näyteltiin ja musisoitiin. Toiminnan jatkuessa seura perusti erilaisia kerhoja kuten puutarha-, laulu-, puhallinorkesteri- ja urheilukerhon. Näiden lisäksi talossa toimi myös kunnallinen kirjasto, Masaby småskola, Masalan Martta -yhdistys, Lotta Svärd yhdistys ja Kirkkonummen suojeluskunta. Toiminnan jatkuessa seura perusti erilaisia kerhoja kuten puutarha-, laulu-, puhallinorkesteri- ja urheilukerhon. Näiden lisäksi talossa toimi myös kunnallinen kirjasto, Masaby småskola, Masalan Martta -yhdistys, Lotta Svärd yhdistys ja Kirkkonummen suojeluskunta. Ljusdala kesällä 2015. Kuva: Masalan asukasyhdistys ry. Masalaan rakentui Ljusdalan ohella vuonna 1906 perustetun Masaby arbetarförening rf.:n eli Masalan työväenyhdistyksen talo tontille nimeltä Suomela. Talo vihittiin käyttöön vuonna 1917. Yhdistyksen jäsenmäärä oli alkanut itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen kasvaa ja se aktivoitui tehtävässään mm. vaatimalla kunnanvaltuustoa ryhtymään toimenpiteisiin työttömyyttä vastaan. Työväenliike toimi yhteiskunnallisen tasa-arvon ja parempien työolojen- ja ehtojen puolesta.
Suomela. Kuva kirjasta Vanha Kirkkonummi, s. 244. Vuoden 1917 itsenäistymisen jälkeen yhteiskunnalliset olot olivat hyvin epävakaat. Ei ollut selvää miten Suomessa haluttiin järjestää valtion hallinto. Suomeen sijoitetut kurittomat ja uhkailevat venäläiset joukot ja työoloista lakkoilevat työläiset eivät myöskään auttaneet asiaa. Suomi suistuikin seuraavana vuonna sisällissotaan. Sodassa vastakkain olivat nk. punakaartilaiset ja valkoiset suojeluskunnan joukot, jotka pyrkivät toiminnassaan erityyppisiin yhteiskunnallisiin ratkaisuihin. Punaisten joukot muodostuivat noin 76 000 suomalaisesta. Mukana oli tehdastyöläisiä, maaseudun tilatonta väestöä, osa torppareista sekä yhteensä n. 10 000 venäläistä. Valkoisten joukoissa oli mukana noin 70 000 talonpoikaa, ylä- ja keskiluokan edustajia, jääkäreitä, osa torppareista sekä n. 12 000 saksalaista ja n. 600 ruotsalaisista vapaaehtoista. Punaiset pyrkivät perustamaan Suomeen sosialistisen yhteiskunnan vallankaappauksen keinoilla kun taas valkoiset pyrkivät vapauttamaan Suomen venäläisistä, ja puolustivat itsenäistä Suomea. Kirkkonummella noin 60 henkilön ryhmä kokoontui tammikuussa 1918 Jorvaksen tilalle ja perusti suojeluskunnan kaartin, Sigurdsin kaartin. Muutamassa päivässä satoja miehiä liittyi joukkoihin, jotka kokoontuivat Myllykylän Sigurdsiin ja Ingelsiin. Myös Masalan Ljusdalassa pidettiin valkoisten joukkojen kokouksia. Samanaikaisesti väkivaltaiset punaiset joukot liikkuivat seudulla takavarikoiden väestön omaisuutta. Helmikuussa punaisten 3000 miehen vahvuinen joukko hyökkäsi 600 hengen vahvuista valkoisten joukkoa vastaan. Ylivoiman alla valkoiset lähtivät yön yli perääntymään Ingelsistä ja Myllykylästä Humaljärven yli kaartaen Sepänkylään ja Jorvaksen Inkilään ja eteenpäin Porkkalan niemelle. Porkkalassa punaiset vangitsivat ryhmän antautumissopimuksen hyväksyttyään ja veivät Helsinkiin ruotsalaiseen reaalilyseoon vankeuteen. Vankeudessa heitä pidettiin huhtikuuhun asti. Taistelut vaativat virallisten tietojen mukaan vähintään 40 000 ihmisen hengen, joista valtaosa oli siviilejä. Masalan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Abel Markkanen oli yksi kokonaisuudessaan
arviolta 37 punaisesta henkilöstä, jotka Kirkkonummella joutui teloitetuksi. Valkoisia sodan uhreja on arvioitu kunnassamme olleen 13. Sepänkylän seudulla kaatui taisteluissa Abel Markkasen lisäksi kolme punaista Masalan asukasta. Heidän haudalla Tinanpellontien läheisyydessä on punaisten muistomerkki. Valkoisten kaartin muistomerkki on Ingelsissä. Sota päättyi valkoisten voittoon. Uusi valtiosääntö hyväksyttiin kesällä 1919 ja ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi valittiin K. J. Ståhlberg. Sisällissodalle oli ollut luonteenomaista poliittinen väkivalta ja terrori, ja tämä vaikutti vielä kauan sodan jälkeen väestön elämään elettiin poliittisesti jakautunutta aikaa ihmisten ollessa katkeria toisillensa. Antautumisen jälkeen hallituksen joukot veivät valtavia määriä punaisia vankileireille, joissa huonojen olosuhteiden seurauksena kuoli yli 12 000 ihmistä. Punaisten joukkojen tukijoiden omaisuus takavarikoitiin ja jäsenmäärät olivat huvenneet. Masalan työväenyhdistyksen jäsenet kokoontuivat Suomelan sijaan yksityisissä kodeissa kunnes toiminta sai taas jatkua. Suomelassa, jossa oli maaseudulle epätyypilliseen tapaan erittäin suuri juhlasali, pidettiin seuraavien vuosikymmenien aikana tanssiaisia ja muita illanviettoja. Yhdistys järjesti myös perheille suunnattua toimintaa, perusti kirjaston ja nuoriso-, urheilu- ja ompeluseuran. Masalan nuorisoseura jatkoi samoin toimintaansa Ljusdalassa. Taloa remontoitiin ja sinne rakennettiin näyttämö teatteritoimintaa varten. Erityisesti 1930-luvun alussa nuorisoseura alkoi omassa toiminnassaan painottaa teatterityötä ja kiinnitti ohjaajiksi ammattinäyttelijöitä. Teatteri keräsi mainetta ympäri Suomen. Vuosikymmenen puolivälissä herätettiin myös vanha paikallinen kvartettiperinne henkiin, kun vuonna 1936 mieskuoro Masalan lauluveljet ( Masaby sångbröder ) aloitti Ljusdalassa konserttitoiminnan. Masalassa on ollut musiikkitoimintaa todennäköisesti jo 1800- luvun loppupuolelta alkaen, jolloin kylässä toimi torvisoittokunta. Vuonna 1918 perustettiin Masalaan sekakuoro, joka keräsi mainetta yhtenä Keski-Uudenmaan parhaana kuorona. Tässä kuorossa heräsi idea Kirkkonummen omasta kansallispuvusta. Vuonna 1937 innokkaat nuoret kokoontuivat Ljusdalassa ja perustivat alueelle oman vapaapalokunnan, Masalan VPK:n Masaby F.B.K.:n. Palokunta toimi Masalassa Porkkalan evakuointiin saakka ja heillä oli sekä paloauto että moottoriruisku käytössä. Palokunta teki laajemmassa mittakaavassa edistyneitä paloja ennaltaehkäiseviä toimia rakentamalla alueelle palokaivoja. Euroopan poliittinen tilanne kärjistyi 30-luvun lopulla toiseen maailmansotaan. Vuodesta 1940 alkaen harrastus- ja seuratoiminta oli pitkälti pysähdyksissä. Kirkkonummen eteläiset ja keskiset alueet Masala mukaan luettuna jouduttiin vuonna 1944 evakuoimaan ja jättämään venäläisille. Evakuoinnin jälkeistä aikaa kuvannee tietty kaaosmaisuus, jolloin eläimiä ja ruoka-aineita vietiin yöaikaan turvaan ja ihmiset muuttivat hätäisesti uusiin paikkoihin asumaan. Aikaa muuttoon oli vain 10 päivää. Yhdistysten jäsenet hajaantuivat luonnollisesti eri paikkoihin asumaan ja toiminta hiipui ensi alkuun ennen kuin uusia kokoontumispaikkoja alkoi löytyä ja yhdistysaktiivit taas toimia.
1950-luvun alussa Masalan nuorisoseuran uusi talo Luoman Ljusdala rakentui sen nykyiselle paikalleen. Masalan työväenyhdistys oli tukenut rahallisesti uuden seurantalon rakentamista saadakseen tiloja myös omaan käyttöönsä. Työväenyhdistyksen toiminta oli tällöin jäsenten vähyydestä johtuen kuitenkin hiljaista kunnes myöhemmin 1970-luvun lopulla aktiivinen toiminta pyörähti Kirkkonummen keskustassa jälleen käyntiin. Yhdistyksen nimeksi muodostui tällöin Kyrkslätt -Masaby arbetarförening rf. Yllättävän pian uuden rakennuksen valmistumisen jälkeen Porkkalan vuokra-aika loppui ja MUF sai Masalan Ljusdalan takaisin. Yhdistys joutui näin ylläpitämään molempia kiinteistöjä. Työväen entinen talo Suomela kuten monet muut rakennukset vuokra-alueella olivat venäläisten jäljiltä kovin huonokuntoisia, joten moni purettiin jälleenrakennustyössä lopulta kokonaan pois. Kuvassa Suomela v. 1956 nimismies Birger Edvarssonin kuva-albumista Porkkalan ajan jälkeen. Rakennus purettiin pian tämän ajankohdan jälkeen. Kuva: Kirkkonummen kunnan kulttuuritoimi Masalan Ljusdalaa oli venäläisten aikana mitä ilmeisemmin käytetty joukkojen ruokalana, ja rakennus oli ehkä tämän vuoksi yllättävän hyvässä kunnossa lukuunottamatta muutamia muutoksia sisätiloissa. MUF rf. joutui kuitenkin tasapainoilemaan koko seuraavan vuosikymmenen ajan taloihin liittyvien eriävien mielipiteiden välillä. Lopulta kunta lunasti 1970-luvun alussa Masalan Ljusdalan itselleen ja korjasi rakennuksen. Tällöin taloon vedettiin vesijohdot, rakennettiin maskeeraus- ja saniteettitilat ja keittiö saneerattiin. Masalan nuorisoseuran toiminta keskittyi tällöin toimimaan Luoman Ljusdalan rakennuksessa. Luoman Ljusdalan seurantalo toimii nykyään nimellä Luoman kylätalo. Evakuointiajan jälkeisinä vuosikymmeninä Kirkkonummea alettiin jälleenrakentaa. Kuntaan asettui teollisuutta sekä suuria määriä uusia asukkaita koko elinkeinorakenne muuttui. Masalasta tuli
1960 70-luvuilla teollisuustaajama kun esimerkiksi Oy Kolmex Ab, SKF, Kirkkonummen osuuskassa, pankki ja liiketalo Masalan keskustassa rakentuivat. Masalan infra rakentui samalla uusien tieyhteyksien myötä ja vuonna 1969 aloittanut sähköjunaliikenne helpotti etenkin työmatkaliikennettä. Asukkaita Masalassa oli vielä 1970-luvulla vähemmän kuin ennen evakuointia (Vuonna 1944 henkikirjoissa oli 458 henkilöä ja vuonna 1970 vain 390), mutta tilanne muuttui seuraavien vuosikymmenien aikana kun alue kaavoitettiin ja laajoille alueille rakennettiin monia taloyhtiöitä. Uusien asuntojen myötä Masalaan muutti muilta paikkakunnilta etenkin nuoria perheitä asumaan muuttaen koko alueen väestörakenteen. Lapsia Masalassa on edelleen tänä päivänäkin huomattavan suuri osa väestöstä, asukasluku Luoman ja Masalan alueella on laskettu vuonna 2011 noin 6000 henkilöön. Paikallinen väestönkasvu tällaisessa mittakaavassa nostatti tarpeen yhteisöllisyyden nostattamiseen. Tämän vuoksi vuonna 1979 joukko asukkaita päätti perustaa Masalan asukasyhdistys ry.:n. Yhdistyksen tärkeimpinä tavoitteina 1980-luvulla oli saada Masalaan uusi kauppa, päiväkoteja ja kouluja sekä turvalliset kevyenliikenteenväylät, mutta yhdistys tuki ja järjesti myös tapahtumia ja toimintaa sekä aikuisille että lapsille. Vuonna 1980 Masalan asukasyhdistyksen jäsen Virve Poutanen perusti asukasyhdistyksen hallituksen tukemana lasten teatterikerhon yhteistyössä Kirkkonummen kunnan nuorisolautakunnan kanssa. Teatteritoimintaa oli alkuun Framnäsin kerhohuoneella, mutta jo seuraavana vuonna toiminta siirtyi Ljusdalaan. Ljusdalan tiloja käyttivät tällöin myös urheiluseura Masalan kisan painonnostajat. Nuoria teatteriharrastajia oli Masalan nuorisoteatterin toiminnan alussa vain kourallisen verran, mutta onnistuneiden näytelmien, kunnan nuorisotyön ja kannatusyhdistyksen tuen avulla teatteri on vuosikymmenien aikana kasvanut ja saavuttanut valtavan suosion. Ljusdalan rakennus kärsi vuonna 1985 tulipalovahinkoja, mutta vaurioituneet osat korjattiin ja samanaikaisesti Ljusdalan salista remontoitiin uusi teatteritila. Vuonna 2001 teatteri täytti 20 vuotta. Juhlan kunniaksi teatteri tuotti tällöin Masalan lähihistoriaan pohjautuvan kesäteatterinäytelmän Tehdas. Muutamia vuosia myöhemmin Ljusdalalle tehtiin vuoden kestänyt peruskorjaus, jonka aikana toiminta jatkui korvaavissa tiloissa Masalassa, Jorvaksessa ja Gesterbyssä. Evakkoajan jälkeen juhlittiin vuonna 2011 remontoidun teatteritalon avajaisia ja talon 100-vuotisjuhlia.
Ljusdalan viereisessä maastossa, kesäteatterin pellon läheisyydessä, on osin kallioinen kumpare, joka jatkuu länteen ja pohjoiseen laajaksi metsäalueeksi, jossa risteilee valaistuja lenkkipolkuja. Vuoden 1560 maakirjan mukaan paikalla on sijainnut kylä, jonka taloluku oli kolme. Paikka tarkastettiin arkeologisessa inventoinnissa vuonna 2012 ja ulkoilualueen reunassa olevalta mäeltä löytyi useita rakennusten jäännöksiä. Kairatessa kallioisen mäen reunoilla tavattiin tiilensekaista, nokista maata. Mäellä on ollut myös myöhäisempää, rakenteiden perusteella ilmeisesti jopa Porkkalan vuokra-ajan jälkeistä asutusta. Pitkälti rakentamattomalla mäellä, erityisesti lakialueella, saattaa kuitenkin olla säilynyt 1500-luvun asutuskerrostumia. Kuvassa vasemmalla Kuninkaankartasto vuodelta 1776 (Kuvakaappaus Kunnan karttapalvelun digiaineistosta) ja oikealla Ljusdalan läheisyydessä olevaa pururata-aluetta kesällä 2015. (Kuva May ry.) Kirjalliset lähteet: Hans Brenner (toim.): Luoma Kylä Kirkkonummella. Tammisaari 2006. Hans Brenner (toim.): Masala maalaiskylästä taajamaksi. Tammisaari 2006 S. Backman, I. Ihrcke-Åberg, Kyrkslätts hembygdsförening: Vanha Kirkkonummi. Tammisaari 2006 M. Favorin: Kirkkonummi. Kasvun ja muutoksen vuodet. JKL 2006 S. Backman: Kirkkonummen rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Kirkkonummen kunta. Verkkojulkaisuja: http://www.masalannuorisoteatteri.net/historia/ http://www.kirkkonummi.fi/prime_773.aspx http://www.masabyuf.fi/suomeksi/historia/ https://peda.net/hattula/parolanyhteiskoulu/oppiaineet2/hhy/7-luokka/8- luokka/isa/ss/muistiinpanot2/ssstjs