TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY

Lausuntoyhteenveto 30.09.2013 LAUSUNTOYHTEENVETO TIVA-väliraportista saadusta palautteesta Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 4.10.2012 tekemällään päätöksellä työryhmän selvittämään tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain toimivuutta ja muutostarpeita. Työryhmän tulee laatia hallituksen esityksen muotoon laadittu mietintö vuoden 2013 loppuun mennessä. Työryhmän tuli antaa väliraportti työstään viimeistään 31.5.2013. Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi väliraportista lausuntoja 26.6.2013 ja lausunnot tuli toimittaa ministeriöön 30.8.2013 mennessä. Vastaajat: Oikeusministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Liikenne- ja viestintäministeriö Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue Patentti- ja rekisterihallitus Tietosuojavaltuutetun toimisto Verohallinto Harmaan talouden selvitysyksikkö Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen Yrittäjät KT Kuntatyönantajat Valton työmarkkinalaitos Kirkon työmarkkinalaitos Kiinteistöpalvelut ry Autoliikenteen Työnantajaliitto ry Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry Palvelualojen työnantajat PALTA ry Rakennusteollisuus ry Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Akava ry Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry Palvelualojen ammattiliitto PAM Rakennusliitto ry Suomen Kuntaliitto ry Eläketurvakeskus Työeläkevakuuttajat TELA 241946 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY PL 32 (Aleksanterinkatu 4) PB 32 (Alexandersgatan 4) P.O. Box 32 (Aleksanterinkatu 4) 00023 Valtioneuvosto Puh. 029 506 0000 00023 Statsrådet Tfn 029 506 0000 FI-00023 Government Tel. +358 29 506 0000 Faksi 09 1606 2160 www.tem.fi Fax 09 1606 2160 www.tem.fi Fax +358 9 1606 2160 www.tem.fi OM STM LVM ESAVI PRH HTSY EK SY KT VTML KiT ATL MaRa PALTA RT SAK STTK Akava JHL PAM ETK TELA

2 (10) Keva Tapaturmavakuutuslaitosten liitto TVL Suomen Tilaajavastuu Oy Rakentamisen laatu RALA ry TVL STV RALA 1 Tilaajavastuulain selvitysvelvollisuuteen liittyvien tietojen saamisen toteuttaminen yritys- ja yhteisötietojärjestelmän (YTJ) kautta Työnantajia edustavat lausunnonantajatahot (EK, KT, KiT, SY, VTML, RT, ALT, MaRa, Kiinteistöpalvelut ry ja PALTA) suhtautuivat esitykseen yhdestä tiedonjakokanavasta myötämielisesti ja sen katsottiin vähentävän hallinnollista taakkaa sekä lisäävän tietojen luovutettavuutta ja ajantasaisuutta. Vaikka EK piti ehdotusta periaatteessa kannatettava, ratkaisemattomista kysymyksistä johtuen se kuitenkin suhtautuu tällä hetkellä siihen torjuvasti. Kustannukset on arvioitava ennen hankkeen eteenpäin viemistä ja vaihtoehtoisesti voitaisiin tietojen luovuttaminen järjestää yksityisten toimijoiden toimesta. Tämä voisi edellyttää luotettavuusarviointia. Myös RT piti ehdotusta periaatteessa kannatettavana, mutta toi esiin huolen siitä, että hanke voi osoittautua kalliiksi toteuttaa ja tässä tilanteessa tehokkaampi vaihtoehto olisi auktorisointijärjestelmä, jossa yksityiset toimijat luovuttaisivat tietoja. Siirtymäaikana olisi joka tapauksessa turvattava yksityisten toimijoiden kehitystyö. EK katsoi, että viranomaisten luovuttamiin tietoihin tulee voida luottaa ja palvelun piiriin tulisi kuulua kaikki tiedot. Kuitenkaan perusteltuja salassapitointressejä ei saa loukata. Myös PALTA totesi lausunnossaan, ettei perusteltuja salassapitointressejä ei saa loukata. EK toi lausunnossa esille, että yritykset hankkivat ennen sopimuksen tekemistä joka tapauksessa kaupparekisteriotteen ja tämän selvittäminen tulisi jatkossakin sisältyä tilaajan selvitysvelvollisuuteen. PALTA katsoi, ettei selvitysvelvollisuuteen liittyvää 3 kuukauden aikarajaa tulisi lyhentää. Kiinteistöpalvelut ry katsoi, että 3 kuukauden aikarajaa voidaan lyhentää, jos tiedot voidaan saada reaaliajassa toimivasta viranomaisrekisteristä. ALT pitää esitystä kannatettavana ja katsoo, että samassa tulisi poistaa nykyisestä kaupparekisteristä perittävä maksu. Palkansaajia edustavista tahoista (SAK, STTK, Akava, JHL, Rakennusliitto ja PAM) kukaan ei vastustanut esitystä. SAK ja JHL eivät ottaneet lausunnossaan kantaa yhden tiedonjakokanavan perustamiseen, mutta katsoivat, ettei selvitysvelvollisuuden laajuutta saa supistaa, eikä kaupparekisteriotetta saa poistaa hankittavista selvityksistä. STTK kannatti esitystä. Verovelkojen saamista rekisteriin pidettiin erittäin kannatettavana ja myös eläkevakuutusmaksutiedot olisi saatava tilaajalle.

3 (10) Tietojen 3 kuukauden aikarajaa STTK piti liian pitkänä ja pitkissä sopimuksissa tulisi olla säännöllinen todentaminen. Vastaavasti JHL piti 3 kuukauden sääntöä hyvänä. PAM kannattaa esitystä ja katsoi, että se vähentäisi hallinnollista taakkaa ja lisäisi läpinäkyvyyttä. Rakennusliitto toteaa lausunnossaan, että rakennusalalla on jo toimiva järjestelmä, mutta viranomaisjärjestelmän kehittäminen ei ole ongelma. Kuntaliitto pitää ehdotusta sinänsä hyväksyttävänä. Keskeistä on, että tiedot ovat ajantasaisia ja luotettavia. Viranomaisia edustavista tahoista kukaan ei vastustanut esitystä. Eräät tahot toivat esille huolensa järjestelmän toimivuudesta. Lisäksi nostettiin esiin yksittäisiä ratkaistavia ongelmia. STM kannatti esitystä ja totesi lisäksi, että harmaan talouden valvontaviranomaisten väliset tietojenvaihtoesteet tulisi poistaa ja tietojenvaihtoa tehostaa. LVM kannatti esitystä ja toi esille, että ulkomaisesta yrityksestä saatavat tiedot ovat ongelmallisempia. Työryhmän tulisi pohtia onko niihin saatavissa vapaaehtoisuuteen perustuvaa luotettavaa järjestelmää. ESAVI kannatti esitystä, mutta edellyttää perusteellista tutkimusta järjestelmän toimivuudesta. Viranomaisella tulisi olla pääsy vähintään samoihin tietoihin kuin tilaajalla. Perustettavan verovelkarekisterin tietosisällön tulisi vastata nykyistä todistusta. Lisäksi velkojen protestoinnin poistuminen vaikeuttaa jatkossa vakiintuneisuuden arviointia. Jatkotyössä tulisi myös keskustella työntekijämäärien lisäämisestä selvitettäviin tietoihin, vakiintuneisuuden poistamisesta kaikilla aloilla sekä tapaturmavakuutuksen lisäämisestä kaikille aloille siten, että myös suoritetut maksut kuuluisivat selvitettäviin tietoihin. HTSY kannatti esitystä ja totesi, että esitys edistäisi yritystoiminnan läpinäkyvyyttä ja helpottaisi selvitysvelvollisuuden suorittamista. Yksi tiedonjakokanava myös vähentäisi väärennösten mahdollisuutta ja nopeuttaisi prosessia. Verohallinnon lausunnon mukaan yhden tiedonjakokanavan tietosisällölle kaavaillut vaatimukset näyttäisivät istuvan yhteen tiedonjakokanavaan. Asiaan voidaan ottaa tarkempi kanta, kun kysymykset esimerkiksi verovelkatiedon sisällöstä täsmentyvät. Eläkevakuutuksen toteamiseksi esitetyt vaihtoehdot näyttävät sinänsä toteuttamiskelpoisilta. Jatkossa on kuitenkin huomioitava järjestelmän rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset sekä verrattava niitä saataviin hyötyihin. Myös kustannusten jakautuminen eritoimijoiden kesken tulee ratkaista. Lisäksi Verohallinto katsoi, että kolmenkuukauden voimassaoloaika on liian pitkä ja tietojen voimassaoloaikaa tulisi lyhentää. PRH tuki esitystä ja totesi, että jo nykyisellään kaupparekisteriote on helposti saatavilla VIRRE-palvelun kautta YTJ:stä. Kehittämisessä on tarpeen ottaa huomioon sen vaikutukset tietopalveluihin sekä järjestelmän rakentamisesta aiheutuvat kustannukset. Väliraportissa esitetyt toteuttamisvaihtoehdot edellyttävät teknisiä muutoksia YTJ:hin. Ennen järjestelmän vaatimusten määrittelyä, PRH:lla ei ole mahdollisuutta esittää edes suuntaa antavaa kustannusarviota. Lisäksi PRH katsoi, että kaupparekisteriotteiden hankkiminen VIRRE-palvelun kautta tulisi jatkossakin olla maksullista.

4 (10) Lakisääteiseen vakuuttamiseen liittyvistä tahoista kukaan ei vastustanut esitystä. Lausunnoissa nostetaan esiin yksittäisiä ratkaistavia ongelmia. Lisäksi kiinnitetään huomiota kustannuksiin. ETK:n mukaan esitys on kannatettava, mutta tietojen vaihdosta ei tule aiheutua alalle merkittäviä lisäkustannuksia. Maksutilannetta kuvaavan tiedon sisältö tulisi jatkossa määritellä koko alalle. Jatkovalmistelussa tulisi erikseen harkita, edellyttääkö eläketietojen saaminen rekisteröitymistä. Huomiota tulisi kiinnittää myös korvausvelvollisuuteen tilanteisiin, jossa alihankkia on menettänyt alihankintasopimuksen virheellisen maksuhäiriömerkinnän vuoksi. ETK ja TELA toivat esille, että ehdotus edellyttää määrittelyä sellaisesta tilanteessa, josta välitetään maksuhäiriötietoa YTJ:lle. Tämä tulee määritellä siten, että kaikki työeläkelaitokset voivat sitä noudattaa. Muuten on vaarana, että työnantajat joutuvat eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mistä laitoksesta ovat vakuutuksen ottaneet. KEVA pitää ehdotusta lähtökohtaisesti hyvänä sekä kannatti toteuttamisvaihtoehtoa 2, jossa vain Arek rakentaa rajapinna YTJ:hin. Useilla eläkevakuuttajilla on jo yhteydet Arekkiin ja näitä voitaisiin hyödyntää tiedonvälittämisessä. TVL piti ehdotusta periaatteessa kannatettavana. Tilaajavastuupalveluita tuottavat tahot pitivät esitystä sinänsä kannatettavana, mutta totesivat, että he toimittavat jo tietoja yhdestä pisteestä. RALA pitää esitystä sinänsä kannatettavana, mutta toi esille huolen saman työn kahteen kertaan tekemisestä. Nykyisellään on jo olemassa tahoja, jotka tarjoavat kootusti tietoa ja näiden tahojen kanssa tulisi miettiä yhteistyötä. STV pitää ehdotusta hyvänä. Samalla kun keskitetty tiedonsaanti mahdollistetaan, tulisi mahdollistaa luotettujen palveluyritysten, kuten STV:n toimintamahdollisuudet. Tämä tulisi tehdä siten, että STV:n asemaa vahvistettaisiin virallistamalla tiedonsaanti ja toimivaltuudet ns. auktorisoituna toimijana sekä tilaajavastuu- että veronumerolainsäädännön osalta. Lisäksi STV toi esille, että lähetettyjen työntekijöiden osalta tulisi yhteistyössä ETK:n ja muiden keskeisten toimijoiden kesken toteuttaa lähetettyjä työntekijöitä koskeva rekisteri Verohallinnon AVI:n ja palveluntarjoajien käyttöön, jossa olisi tieto A1/E101 -todistuksista. Lisäksi useat tahot toivat esille, että vakuutustietojen osittainenkin saattaminen tilaajien käyttöön, edellyttää salassapitosäännösten muuttamista. 2 Tilaajavastuulain soveltamisalan laajentaminen itsenäisten ammatin harjoittajien osalta EK, MaRa ja PALTA eivät pitäneet laajentamista tarpeellisena. Alkuperäisen hallituksen esityksen perustelut ovat edelleen voimassa. Erityisesti olisi selvitettävä olisivatko mahdolliset hyödyt hallinnollista taakkaa suuremmat. Myöskään SY ei kannattanut laajentamista.

5 (10) VTML piti laajentamista sinänsä kannatettavana ja toi esille muun muassa yrittäjien yhdenvertaisuuden. Myös Kiinteistöpalvelut ry kannatti soveltamisalan laajentamista. Akava, JHL ja PAM kannattivat soveltamisalan laajentamista. Lisäksi PAM totesi, että jatkossa olisi arvioitava uudestaan tilaajan tavanomaisesti suorittamat tehtävät käsitettä ja sen soveltamista. STM lausunnon mukaan on ensin tarpeen arvioida mitä vaikutuksia olisi sillä, että itsenäiset ammatinharjoittajat sisällytettäisiin tilaajavastuulain soveltamisalaan kaikilla aloilla. LVM totesi suurimman osan tavarankuljettajista olevan yhden henkilön yrityksiä ja katsoo, että nämä tulisi sisällyttää lain soveltamisalaan. ESAVI ja HTSY kannattivat soveltamisalan laajentamista. Verohallinnon mukaan ehdotus edistäisi verovalvontaa. Lisäksi voitaisiin harkita Verohallinnolle tehtävää ilmoitusvelvollisuutta laiminlyönnistä, joka vapauttaisi vastuusta. ETK:n mukaan ensisijaista on varmistaa, että toimialaan katsomatta palkattujen työntekijöiden asiat hoidetaan. Selvitysvelvollisuuden laajentaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin olisi ongelmallista, koska yrittäjän YEL -vakuuttamisvelvollisuuden selvittäminen on tilaajalle lähes mahdotonta. Kaikilla toimivillakaan yrityksillä ei ole lakisääteistä velvollisuutta ottaa vakuutusta. Vakuuttamisvelvollisuuteen vaikuttaa toiminnan jatkuvuus, työtulo ja työpanos. Myös TELA oli omassa lausunnossaan samoilla linjoilla. RALA katsoi lausunnossaan, että soveltamisalaa tulisi siivous-, kuljetus sekä majoitusalan osalta laajentaa vastaamaan rakennusalan sääntelyä. 3 Työsuhteen vähimmäisehtojen turvaaminen yhteisvastuulla Työnantajia edustavista lausunnonantajatahoista (EK, KT, SY, KiT, RT ja PALTA) suurin osa suhtautuu kaikkiin tilaajan yhteisvastuuta koskeviin esityksiin kielteisesti. EK vastusti kaikkea sellaista sääntelyä, jolla tilaaja voitaisiin asettaa vastuuseen muista kuin välittömästi sen omista sopimussuhteista johtuvista velvoitteista. Tilaajavastuusta johtuvien velvoitteiden tulisi jatkossakin kohdistua sopimusta edeltäviin vaiheisiin. RT toi esille, että veronumerolainsäädäntö, kesällä 2014 voimaan tuleva ilmoitusvelvollisuus sekä tilaajavastuulain tiukemmat säännökset ovat rakennusalalla riittäviä. Uutta lainsäädäntöä ei tässä vaiheessa tarvita. Myös STV katsoi, että rakennusalalle ei tulisi viedä uutta sääntelyä tässä vaiheessa. PALTA:n mukaan tilaajavastuulakia tulisi yhteisvastuun sijasta kehittää selvitysvelvollisuutena. Laajempi viranomaistiedottaminen ja lisävalvontatoimet tulisi kohdistaa ongelma-aloilla. ALT mukaan tavaraliikennelain muutokset ovat vasta tulleet voimaan ja tärkeintä olisi keskittyä näiden säännösten tehokkaaseen toimeenpa-

6 (10) noon. Lisäksi olisi tärkeää, että myös henkilökuljetukset saataisiin säännösten piiriin. SAK:n ja JHL:n mukaan tilaajan vastuuta on laajennettava siten, että tilaaja vastaa yhteisvastuullisesti myös alihankkijoidensa veroista ja heidän palveluksessaan olevien työntekijöidensä palkoista ja sosiaaliturvamaksuista. Tilaajan vastuun lähtökohtana tulee olla, että ketjussa mikä tilaaja hyvänsä voi joutua vastuuseen alihankkijansa työntekijöiden palkoista, olipa tämä tietoinen laiminlyönnistä tai ei. SAK ja JHL katsoi lausunnossaan, että tilaajavastuulaissa on jatkossakin säädettävä vain ennen sopimuksen tekemistä tehtävästä selvitysvelvollisuudesta. Tilaajan vastuusta sopimussuhteen aikana olisi säädettävä asianomaisessa lainsäädännössä siten, että verovastuusta säädettäisiin verolainsäädännössä ja palkkavastuusta työsopimuslaissa. Julkisyhteisölle ei tilaajana tulisi kuitenkaan syntyä vastuuta alihankkijoista. SAK:n mukaan rakennusalaan koskevat säännökset tulisi saattaa koskemaan kaikkia aloja. Lisäksi sanktioita tulisi koventaa esimerkiksi prosenttiperusteiseksi. Myös JHL esitti prosenttiperusteista laiminlyöntimaksua ja lisäksi selvitysvelvollisuuteen liittyvän vakiintuneisuuden poistamista kaikilta aloilta. STTK:n ja Akava:n mukaan tilaajalla tulisi olla vastuu alihankintaketjussa maksetuista vähimmäispalkoista. Nykyisellään laiminlyöntimaksu on pieni. Lisäksi STTK nostaa esille, että kiinnijäämisriskiä tulisi nostaa ja jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomiota henkilöresursseihin. PAM:n mukaan selvitysvelvollisuuden tulisi kattaa kaikki lakisääteiset vakuutukset. Nykymalli on riittämätön turvaamaan työsuhteen vähimmäisehtoja. Työvoimakustannusten osuus palvelualoilla on suuri ja vähimmäispalkkojen noudattamatta jättäminen vääristää merkittävästi kilpailua. Rakennusliitto totesi, että ulkomailta tulevien työntekijöiden alipalkkaus ja verojen laiminlyönti perustuu yleensä työntekijän ja työnantajan yhteisymmärrykseen. Tällaiseen sopimukseen on tilaajavastuulailla hyvin hankala puuttua, eikä tilaajan vastuun laajentaminen alihankkijoiden vähimmäispalkkoihin toisi tilanteeseen muutosta. Alipalkkojen ehkäisyyn tulisi hakea muita keveitä keinoja kuten alipalkkojen kriminalisointi yhdistettynä käännetyllä todistustaakalla. Kuntaliitto katsoi lausunnossaan, että ketjuvastuujärjestelmästä voisi olla hyötyä harmaan talouden torjunnassa, mutta järjestelmään liittyy paljon ongelmallisia yksityiskohtia. Ketjuvastuusta tulisi joka tapauksessa rajata ulos julkisyhteisöt, jotta vältyttäisiin siltä, että veronmaksajat joutuisivat vastuuseen yritysten laiminlyönneistä. STM piti oikeasuuntaisena tilaajan vastuun ja sanktioiden korostumista tilanteessa, jossa tilaaja jättää reagoimatta sopimuskumppaninsa laiminlyönteihin. Kuitenkin kokonaan uudenlaisten tilaajan vastuumallin käyttöönottoon tulisi suhtautua pidättyvästi, kun nykyisestä laista on vasta muutaman vuoden kokemus ja sitä on kehitetty lainsäädäntö muutoksilla. Tilaajavastuulain rikkomisesta määrättävät sanktiot ovat tietyissä tilanteissa varsin alhaisia. LVM katsoi, että tilaajan yhteisvastuu voisi olla yksi ratkaisukeino, jota voitaisiin jatkossa harkita.

7 (10) OM toteaa, että esitetyn kaltaisten mallien haasteellisuuden vuoksi, kannattaisi selvittää myös sitä, voitaisiinko työryhmän tavoitteet saavuttaa tilaajavastuulain nykyjärjestelmää kehittämällä. ESAVI:n mukaan kuvatut mallit eivät ratkaise työsuhteen vähimmäisehtojen noudattamista tai alipalkkoihin liittyvää ongelmaa. Järkevämpää olisi pohtia nykyisen seuraamusjärjestelmän kehittämistä erityisesti korotettua laiminlyöntimaksua ja laiminlyöntimaksun määrän sitomista sopimuksen arvoon. HTSY kannatti alihankintaketjujen yhteisvastuuta. Lisäksi jatkovalmistelussa tulisi harkita korotettu laiminlyöntimaksu myös jatkuvissa ja toistuvissa laiminlyönneissä. Vakiintuneisuudesta tulisi luopua muillakin kuin rakennusalalla ja hankintalakiin tulisi lisätä tilaajavastuulakia vastaava selvitysvelvollisuus. Verohallinnon lausunnon mukaan jatkossa tulisi myös ratkaista, koskeeko mahdollinen yhteisvastuu myös ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja. TELA tuo lausunnossaan esille, että sääntelymallissa kuvattu tilaajan maksama palkan erotus ei kuuluisi TyEL:n soveltamisalaan ja esitetty sääntely sopisi työeläkevakuutusjärjestelmään erittäin huonosti. STTK, Akava ja RALA pitivät Alankomaiden ketjuvastuumallin jatkoselvittämistä kannatettavana. 3.1 Laiminlyönneistä tietoisen tilaajan vastuu EK ja PALTA Vastustavat esitystä. Sääntely pakottaisi tilaajan valvomaan lainsäädännön noudattamista muissa kuin omissa sopimussuhteissa. Tilaajalla ei ole oikeutta saada tietoa muista sopimussuhteista ja purkuoikeus ei toimisi vapautumismekanismina, vaan se puuttuisi tarpeettomasti sopimusvapauteen. Lähtökohtaisesti purkutilanteessa sopimusrikkomuksen tulee olla olennainen ja kuvatussa sääntelyssä purun vaikutukset ja kustannukset eivät olisi oikeasuhtaisia. Lisäksi vähimmäispalkan määrittely olisi erittäin ongelmallista. Tällöin tilaaja joutuisi tulkitsemaan sopimuskumppanin työntekijän ammattia, työtehtäviä ja työaikaa. Tilaajan tulisi ryhtyä työläisiin selvittelyihin saadakseen selville sovellettavan vähimmäispalkan. Useat tahot katsoivat, että tietoisuuden syntyminen olisi tällaisessa sääntelyssä erityisen ongelmallista (EK, ESAVI ja HTSY). Lisäksi EK nosti esiin ongelmia, jotka liittyvät siihen millainen ja kenelle ilmoitus riittäisi vastuun syntymiseen, vastuun syntymisen ajankohta ja miten kohdeltaisiin esimerkiksi riitaista palkkasaatavaa. KT ei pitänyt esitettyä sääntelyä perusteltuna. Sen sijaan viranomaistoimintaa tulisi kehittää. Myöskään SY ei pidä esitystä perusteltuna ja toteaa, että Suomen vahvuus on hyvät rekisterit ja etukäteinen selvitys. Näitä olisi ennemmin kehitettävä. Kiinteistöpalvelut ry piti esitystä periaatteessa kannatettavana, mutta käytännössä hankalana toteuttaa tietoisuuden toteennäyttämiseen liittyvien ongelmien vuoksi. Akava piti vastuunsiirtymistä hyvänä ja katsoo, että vaatimus vähimmäispalkoista olisi riittävä.

8 (10) PAM katsoi, että esitys voisi olla perusteltua. Jatkotyössä tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten vastuu syntyy. Palvelualan palveluntuottajayritykset ovat yleensä pieniä, jossa henkilöstön edustajaa ei ole valittu. Työntekijät eivät ole usein tietoisia vähimmäispalkoista ja ovat alisteisessa asemassa. Ilmoitussääntely ei välttämättä toimi. Lisäksi PAM toteaa, että alipalkkojen kriminalisointi tukisi mallin toimivuutta. HTSY toi lausunnossaan esille, että näytön hankkiminen ja tietoisuuden syntymisen osoittaminen hankalaa. Takautumisvastuu ei useinkaan toteutuisi. Harmaan talouden harjoittajat ovat usein järjestäneet asiansa niin, että he ovat ulosoton kannalta varattomia. OM totesi lausunnossaan esitetyn mallin olevan merkittävä poikkeus siitä periaatteesta, että yleensä kukin vastaa vain omista sopimusvelvoitteistaan. Kun vastuuta ei ole mallissa rajattu, voi se johtaa tilanteeseen, jossa sopimusta tehdessään tilaajan on sangen vaikea ennakoida vastuunsa laajuutta. 3.2 Tilaajan vastuun lisääminen lyhyen rekisterihistorian yritysten kanssa tehtävissä sopimuksissa EK, KT ja SY vastustivat esitystä. SY toi esille sääntelyn synnyttämän lisäkynnyksen aloittaville yrityksille. Kiinteistöpalvelut ry lausunnon mukaan sääntely lisäisi tarpeettomasta tilaajan selvitysvelvollisuutta verrattuna muihin tilaajiin. Akava piti tärkeänä, että lyhyen rekisterihistorian yrityksiin kohdistetaan vahvistettuja toimenpiteitä. Kuntaliitto huomautti, että julkisyhteisöjen tulee kohdella myös uusia tasapuolisesti tarjouskilpailussa. OM totesi lausunnossaan, että tällaisessa sääntelyssä on erityisesti kiinnitettävä huomiota yritystoiminnan aloittamisen kynnyksen ja kilpailun näkökulmaan. ESAVI:n mukaan sääntely ei tuo mitään uutta, koska ensimmäinen palkan maksu ei takaa jatkosta mitään. Valvonnan kannalta olisi hankala toteuttaa malli, jossa laiminlyöntimaksu määrätään sopimuskumppanille. Myös HTSY kiinnitti huomiota siihen, että ensimmäinen palkka ei kerro välttämättä mitä jatkossa tapahtuu. Tämän vuoksi pitäisi olla mahdollisuus pistokokeisiin. Tietosuojavaltuutetun toimisto totesi lausunnossaan, että työelämän käytännön tilanteissa on esiintynyt epätietoisuutta ja ongelmia sen suhteen, miten ja missä tilanteissa yksittäisen työntekijän palkkatietoa on oikeus käsitellä tilaajavastuun toteuttamisen yhteydessä. Yksittäistä työntekijää koskevat palkkatiedot ovat henkilötietolain tarkoittamia henkilötietoja. Kaikkia henkilötietoja ja niiden käsittelyä koskee henkilötietolain 32 :n suojaamisvelvoite sivullisiin nähden sekä 33 :n tarkoittama vaitiolovelvollisuus mm. rekisteröidyn taloudellisesta tilanteesta hänen henkilötietoja käsiteltäessä. Henkilötietojen luovutukseen ja muuhun käsittelyyn tulee olla laissa säädetty peruste. Mikäli lakiehdotuksen tarkoituksena on antaa lainsäädännön tasolla tiedonsaantioikeuksia henkilötietojen käsittelyyn, mm. työantajan oikeudesta/velvollisuudesta luovuttaa työntekijöiden yksityiskohtaisia palkkatietoja ja mm. tilaajan oikeudesta pyytää ja käsitellä näitä tietoja, tulisi näistä oikeuksista säätää tarkkarajaisemmin laissa.

9 (10) 3.3 Tilaajan tiedonantovelvollisuuden lisääminen lähetettyjen työntekijöiden osalta 4 Hallinnollinen taakka EK piti esitystä harkitsemisen arvoisena, jos hyödyt suurempia kuin haitat. Myös KT, SY, KiT ja Kiinteistöpalvelut ry olivat myötämielisiä esitykselle. SAK, Akava ja JHL kannattivat esitystä, mutta SAK ja JHL totesivat, että esityksellä ei ole käytännön merkitystä, jos tehostetta ei säädetä. Tehokkaampaa olisi, jos esimerkiksi edustaja olisi vastuussa palkoista. ESAVI suhtautuu varovaisen positiivisesti. HTSY pitää esitystä hyvänä, mutta toteaa, että usein on niin, että epäselvässä tilanteessa edustajaa ei yleensä löydy. ETK:n mukaan olisi hyödyllistä selvittää lähetettyjen työntekijöiden todistustietojen mahdollista tallentamista sellaiseen sähköiseen palveluun, jota voitaisiin hyödyntää tilaajavastuulain toimeenpanossa ja sen valvonnassa. STM totesi lausunnossaan, että erityisesti ETA-yrityksiin liittyvään tiedonsaantiin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Yhtä tiedonjakokanavaa lausunnoissaan kommentoineet tahot katsoivat, että esitys lähtökohtaisesti vähentää selkeästi hallinnollista taakkaa. EK:n ja PALTA:n mukaan yhteisvastuu lisäisi suuresti yritysten hallinnollista taakkaa ja työehtosopimusten vähimmäispalkkojen selvittäminen veisi paljon aikaa. Lisäksi EK:n mukaan kuvatun yhteisvastuumallin taloudellisten riskien ennakointi olisi mahdotonta. SAK ja JHL katsoivat, että tilaajavastuulain mukainen selvitysvelvollisuus rasittaa eniten rehellisesti toimivia yrityksiä. Mitään erityisen suurta hallinnollista taakkaa ei kuitenkaan aiheudu, sillä tilaajat ilman lain velvoitteitakin selvittävät sopimuskumppaninsa taustat. SAK katsoo, että tilaajan vastuun laajentaminen veroihin, eläkkeisiin ja sosiaaliturvamaksuihin sekä palkkoihin lisää sekä tilaajan että alihankkijan velvollisuuksia. Uudistukset parantaisivat kuitenkin rehellisesti toimivien yritysten asemaa ja hallinnollista taakkaa voidaan pitää kohtuullisena. Verotulot lisääntyisivät, pimeä työ vähenisi ja työntekijöiden asema paranisi. Tilaajan vastuun laajentumisesta yrityksille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ei näin ollen voi pitää merkittävinä ottaen huomioon verotulojen kertyminen ja palkkasaatavien turvaaminen. Myös työntekijän asema paranisi. ETK tuo lausunnossa esille, että tilaajavastuulaki johdattaa tarjouskilpailuun osallistuvan ottamaa TyEL -vakuutuksen siltä varalta, että voittaa kilpailutuksen. Mikäli kilpailutusta ei voiteta, kyseinen vakuutus osoittautuu tarpeettomaksi ja tästä aiheutuu turhaa hallinnollista taakkaa yrityksille ja vakuutusalalle. 5 Muita esille nostettuja asioita ALT lausunnon mukaan jatkossa tulisi miettiä kaikkia aloja koskevien tilaajavastuusäännösten yhdistämistä tilaajavastuulakiin. Tavaraliikenne-

10 (10) lain säännökset voitaisiin siirtää omiksi säännöksiksi rakennustoimintaan koskevien säännösten tapaan. LVM ehdotti harkittavaksi kuljetuksen tilaajan vastuuta koskevien säännösten, lähinnä kaupallisista tavarankuljetuksista annetun lain 5 a :n, liittämistä yleiseen tilaajavastuulakiin. Verohallinto toi esille, että väliraportin sivuilla 16 17 on kuvattu hankintadirektiivin kokonaisuudistus. Hankintaa ei sen mukaan saisi tehdä sellaisten toimittajien kanssa, jotka ovat laiminlyöneet verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamisen siten, että laiminlyönti voidaan osoittaa lainvoimaisella päätöksellä. Verovelkarekisterissä verovelat näkyvät useimmissa tapauksissa huomattavasti ennen kuin verotus on tullut lainvoimaiseksi. Mikäli hankintadirektiivin muutos toteutuu ehdotetun mukaisena, tulee harkittavaksi, kuinka Verohallinto voi antaa tietoja maksamattomista jo lainvoimaisiksi tulleista veroista.