KIRJALLINEN KYSYMYS 99/2005 vp Uskontokuntiin kuulumattomien hautaaminen samanarvoiseksi niihin kuuluvien kanssa Eduskunnan puhemiehelle Hautaustoimilaki (457/2003) tuli voimaan 1.1.2004. Lain mukaan hautaustoiminnan pitäisi täyttää perustuslaissa taattu yhdenvertaisuus. Toteutuuko yhdenvertaisuus, kun hautaustoimintaa hoitaa yksinoikeudella evankelisluterilainen kirkko? Yhdelle uskontokunnalle annettu tehtävä tunnustuksettomien hautausmaiden ylläpitäjänä ei ole osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Hautaustoimintalaki synnytti Suomeen käytännössä monopolin, sillä hautaustoimen markkinoille on taloudellisesti katsoen mahdotonta tulla sen vuoksi, että hautaustoimilaki ja muu lainsäädäntö takaavat yhdelle alalla toimivalle organisaatiolle, eli ev.lut. kirkolle, mahdollisuuden tarjota hautaustoimen palveluja tarvitsematta välittää toiminnan kuluista. Muut alalla toimivat joutuvat kustantamaan toiminnan hautaustoimesta perittävillä maksuilla, kun taas ev.lut. kirkko saa yhteisöveron muodossa vuosittain korvausta hautaustoiminnasta enemmän kuin hautaustoimen kulut ovat kirkolle. Heti hautaustoimilain tultua voimaan useat ev.lut. seurakunnat ilmoittivat julkisesti, että ne eivät noudata, eivätkä aio noudattaa, lain säännöksiä siitä, että kaikilta hautapaikkaan oikeutetuilta on perittävä samat hautaustoimen maksut riippumatta siitä, onko vainaja ollut ev.lut. kirkon jäsen vai ei. Seurakunnat ovat omalla toiminnallaan osoittaneet, etteivät ne ole kykeneviä harjoittamaan perustuslain mukaisesti tasapuolisesti yhteiskunnallista palvelua. Muun muassa Vapaa-ajattelijain liitto on pyytänyt hautaustoimen kustannuksista tietoa useista seurakunnista. Useimmat seurakunnat, joista he tietoa kysyivät, eivät osanneet kertoa, kuinka suuria hautauskustannukset yhtä hautausta kohden ovat. Seurakunnissa ei siis ole tällaista valmista tietoa. Kontiolahden ev.lut. seurakunnassa kustannukset yhtä hautausta kohden oli laskettu. Ne olivat 1 664 euroa/hautaus vuonna 2002 ja 1 814 euroa/hautaus vuonna 2003. Kustannusten nousu yhden vuoden aikana oli siis selvästi yli yleisen inflaation, 10,3 %. Seurakunta peri hautaustoimen maksuja yhtä hautausta kohden vuonna 2003 selvästi alle toiminnasta aiheutuvien todellisten kustannusten, eli 114 euroa. Tällainen on mahdollista vain monopolin kaltaisessa tilanteessa. Nyt näyttääkin siltä, että uuden hautaustoimilain tultua voimaan seurakunnilla on entistä paremmat mahdollisuudet käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa hautaustoimessa. Hautaustoimilain mukaan kolmen vuoden kuluessa lain voimaan tulemisesta seurakuntien on perustettava tunnustuksettomia hautausmaita. Usean ev.lut. seurakunnan lain kirjaimen vastainen toiminta kuitenkin osoittaa, että uskontokunta ei ole kykenevä toimimaan tunnustuksettoman hautausmaan ylläpitäjänä. Näin on, jos seurakunnat ilmoittavat jo ennen lain voimaan tuloa, että ne erottelevat vainajat hinnoittelussaan sen mukaan, kuuluivatko he ev.lut. kirkkoon vai eivät. Tällaisille organisaatioille ei voida antaa kaikille Versio 2.0
vainajille tarkoitettua yhteiskunnallista palvelutehtävää. Jotta hautaustoiminnassa toimittaisiin tasa-arvoisesti, tulisikin kunnat velvoittaa lailla tai muutoin perustamaan jokaiseen maakuntaan ainakin yksi tunnustukseton hautausmaa. Näin hautausmaita olisi siten 19. Joidenkin kuntien halu osoittaa tunnustuksettomille oma hautausmaa on hyvin heikkoa. Esim. Helsingin kaupunki ei ole yli 65 vuoden yrityksen jälkeen osoittanut heille omaa hautausmaata, vaikka kaupungin alueella kaikilla vähänkin suuremmilla uskontoryhmillä sellainen on Hietaniemessä. Ev.lut. kirkon kirkkohallitus on ohjannut seurakuntia hinnoittelemaan hautaustoimen maksunsa yhä enemmän kustannuksia vastaavaksi. Hautaustoimilain tultua voimaan on kuitenkin käynyt päinvastoin. Myös Kilpailuvirasto on puuttunut asiaan ja antanut ev.lut. kirkolle kehotuksen hinnoitella hautaustoimen maksut enemmän kustannuksia vastaaviksi. Vaikka seurakunnat ovat toimineet päinvastoin kuin Kilpailuvirasto on ohjannut, ei virasto ole puuttunut tähän vahingolliseen toimintaan edes sille tehdyn toimenpidepyynnön perusteella. Hautaustoimilaki siis synnytti järjestelmän, joka mahdollistaa toiminnan, jossa määräävässä asemassa olevan toimijan ei tarvitse välittää toiminnan kustannuksista. Hautaustoimilain säännökset siis entisestään vahvistivat ev.lut. seurakuntien määräävää markkina-asemaa hautaustoimessa, joten uskontokuntiin kuulumattomien yhdenvertainen asema uskontokuntiin kuuluviin verrattuna ei ole turvattu. Se olisi turvattu sillä yksikertaisella säädöksellä, että hautaustoimesta, niin kuin muustakin yhteiskunnallisesta tehtävästä huolehtiminen olisi annettu kunnille. Toteutuuko vainajan viimeinen tahto, jos hän ei halua tulla haudatuksi kirkkomaahan? Vainajan ruumiin polttamisesta syntyneen tuhkan sijoittaminen tuli vapaaksi 1.1.1995. Uuden hautaustoimilain tultua voimaan tuhkan sijoittaminen ei ole enää vapaata. Miksi yhdeksän vuoden aikana hyväksi koettu menettely päätettiin lopettaa? Kokemus tuhkan vapaasta sijoittamisesta oli myönteinen, eikä vapaudesta aiheutunut mitään tiedossa olevia ongelmia. Hautaustoimilaki epäonnistui rajoittaessaan tuhkan sijoittamisen vapautta. Rajoitus johtaa yhä useammin siihen, että sellainenkin vainaja, joka ei missään tapauksessa haluaisi tulla haudatuksi ev.lut. kirkon hautausmaalle, voi joutua haudatuksi sinne. Joissakin tapauksissa myös tuhkan luovuttamisesta omaisille saattaa tulla ongelmia. Hautaustoimilain 18 sanoo selkeästi, että tuhkan saa luovuttaa "vain haudattavaksi tai muulla tavalla pysyvästi yhteen paikkaan sijoitettavaksi". Saman lain mukaan tuhkan luovuttajalle on ennen luovuttamista ilmoitettava kirjallisesti, minne tuhka tullaan sijoittamaan. Uuden hautaustoimilain mukaan kirkko on entisestään vahvistanut asemaansa tässäkin asiassa. Se on päässyt vaikuttamaan entistä voimakkaammin vainajan ja hänen omaistensa tahtoon tuhkan sijoittamisessa, koska pääasiallisina krematorioiden omistajina ev.lut. seurakunnat voivat kieltäytyä luovuttamasta tuhkaa, jos katsovat sijoituspaikan sopimattomaksi. Paikan sopivuudesta tai sopimattomuudesta vastaa siis krematorion omistaja tuhkan luovuttajana, eikä siis mikään julkinen viranomainen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että tasa-arvo uskonnottomien ja uskovien hautaamisessa toteutuu ja heille saadaan omat hautausmaansa, kuten useilla uskontoryhmillä jo on ja miten vainajan tai hänen omaistensa tahto voidaan ottaa huomioon, mikäli he haluavat sijoittaa vainajan tuhkan muualle kuin "viralliseen" hautausmaahan? 2
Helsingissä 18 päivänä helmikuuta 2005 Mikko Immonen /vas 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 99/2005 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että tasa-arvo uskonnottomien ja uskovien hautaamisessa toteutuu, ja heille saadaan omat hautausmaansa, kuten useilla uskontoryhmillä jo on ja miten vainajan tai hänen omaistensa tahto voidaan ottaa huomioon, mikäli he haluavat sijoittaa vainajan tuhkan muualle kuin "viralliseen" hautausmaahan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuoden 2004 alussa voimaan tullut hautaustoimilaki (457/2003) edistää uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutumista hautaustoimessa ja parantaa erityisesti pieniin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien asemaa. Hautaustoimilain mukaan evankelis-luterilaiset seurakunnat ja seurakuntayhtymät ylläpitävät yleisiä hautausmaita, joilta myös muilla kuin kirkon jäsenillä on oikeus hautasijaan. Evankelisluterilainen seurakunta tai seurakuntayhtymä on jatkossa velvollinen pyynnöstä osoittamaan hautasijan erityiseltä tunnustuksettomalta hautaalueelta. Tätä velvoitetta sovelletaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli vuoden 2007 alusta lukien. Muut rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt voivat ylläpitää hautausmaata lääninhallituksen luvalla. Merkittävä uudistus on myös hautaustoimessa perittäviä maksuja koskeva sääntely. Evankelisluterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautaustoimessa perimien maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaalle. Säännöksen johdosta maksut eivät enää voi vaihdella sen perusteella, oliko vainaja uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Hautaustoimilain mukaan evankelis-luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautaustoimessa perimät maksut saavat olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset. Laissa on kuitenkin määritelty ainoastaan enimmäishinta, joten maksut voivat olla myös omakustannushintaa alhaisemmat tai palveluja voidaan tarjota kokonaan maksutta. Tämä on perusteltua, koska yleisiä hautausmaita voidaan pitää julkisen vallan järjestämänä lakisääteisenä peruspalveluna. Tasapuolinen kohtelu ja oikeusturva evankelis-luterilaisten seurakuntien ja seurakuntayhtymien ylläpitämiin yleisiin hautausmaihin ja tunnustuksettomiin hauta-alueisiin liittyvissä asioissa on pyritty varmistamaan muun muassa siten, että lääninhallitukset valvovat hautaustoimilain mukaisten velvoitteiden täyttämistä ja voivat tarvittaessa käyttää valvontatehtävässään uhkasakkoa tai teettämisuhkaa. Lisäksi hautasijan osoittamista ja hautaustoimessa perittäviä maksuja koskeviin evankelis-luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Tuhkan sijoittaminen muualle kuin hautausmaalle on hautaustoimilain mukaan edelleen mahdollista suhteellisen väljin edellytyksin. Sijoittamista rajoittavat lähinnä säännös tuhkan sijoittamista pysyvästi yhteen paikkaan sekä yleis- 4
Ministerin vastaus KK 99/2005 vp Mikko Immonen /vas säännös tuhkan käsittelystä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Ennen tuhkan luovuttamista krematoriosta luovutuksensaajan tulee ilmoittaa krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan, eikä krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkaa, jos on perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään hautaustoimilain vastaisesti. Tarkoituksena on estää sellaiset sinänsä harvinaiset tapaukset, joissa tuhkaa käsiteltäisiin selkeästi epäkunnioittavalla tai vainajan muistoa loukkaavalla tavalla. Perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon turvaamiseksi krematorion ylläpitäjän tulee tuhkan luovuttamiseen liittyvässä toiminnassa noudattaa keskeisimpiä hallinto-oikeudellisia yleislakeja, ja krematorion ylläpitäjän päätökseen kieltäytyä luovuttamasta tuhkaa voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Opetusministeriö on tammikuussa 2004 asettanut hautaustoimilain seurantatyöryhmän. Työryhmän tehtävänä on seurata hautaustoimilain toimeenpanoa, laatia selvitys lain tavoitteiden toteutumisesta sekä tarvittaessa tehdä ehdotukset lainsäädännön kehittämiseksi. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2005 Kulttuuriministeri Tanja Karpela 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 99/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst: Vad avser regeringen göra så att jämlikhet mellan irreligiösa och religiösa uppnås vid begravning, och att de får sina egna begravningsplatser såsom de flesta religiösa grupper redan har och hur kan den avlidnas och de anhörigas vilja beaktas, om de vill placera askan av den avlidna någon annanstans än på en "officiell" begravningsplats? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Begravningslagen (457/2003), som trädde i kraft vid ingången av 2004, främjar religionsfrihet och jämlikhet i begravningsverksamheten och förbättrar i synnerhet den ställning de som hör till ett litet religionssamfund och de som inte hör till något religionssamfund har. Enligt begravningslagen skall församlingarna eller de kyrkliga samfälligheterna inom den evangelisk-lutherska kyrkan hålla allmänna begravningsplatser, där även andra än kyrkans medlemmar har rätt till gravplats. En evangeliskluthersk församling eller kyrklig samfällighet blir i framtiden skyldig att på begäran tillhandahålla gravplats på ett avskilt konfessionslöst gravområde. Skyldigheten börjar tillämpas tre år efter lagens ikraftträdande, dvs. 2007. Andra registrerade samfund eller stiftelser kan med tillstånd av länsstyrelsen hålla en begravningsplats. En betydande reform är också regleringen av avgifterna inom begravningsverksamheten. Grunderna för de avgifter som en församling eller kyrklig samfällighet inom evangelisklutherska kyrkan kan ta ut inom begravningsverksamheten skall vara desamma för alla dem som har rätt att bli gravsatta på församlingens eller den kyrkliga samfällighetens begravningsplats. På grund av bestämmelsen får avgifterna inte längre variera beroende på om den avlidna var medlem i ett religionssamfund eller inte. De avgifter som en församling eller kyrklig samfällighet inom evangelisk-lutherska kyrkan tar ut inom begravningsverksamheten får enligt begravningslagen vara högst så stora som produktionskostnaderna för tjänsten i fråga. Lagen definierar dock endast maximipriset, så avgifterna kan vara lägre än självkostnadspriset eller så kan tjänsterna erbjudas avgiftsfritt. Detta är motiverat eftersom de allmänna begravningsplatserna kan betraktas som sådana lagstadgade bastjänster som skall tillhandahållas av det allmänna. Den jämlika behandlingen och rättsskyddet i ärenden som hänför sig till de evangelisklutherska församlingarnas och kyrkliga samfälligheternas allmänna begravningsplatser och konfessionslösa begravningsplatser tillförsäkras bl.a. genom att länsstyrelserna utövar tillsyn över fullgörandet av skyldigheterna enligt begravningslagen och vid behov i sin övervakningsuppgift kan tillgripa vite eller hot om tvångsutförande. I sådana beslut av en församling eller en kyrklig samfällighet inom evangelisk-lutherska kyrkan som gäller tillhandahållande av gravplats eller de avgifter som tas ut inom begravningsverksamheten får ändring sökas genom besvär hos förvaltningsdomstolen. Placering av askan någon annanstans än på en begravningsplats är enligt begravningslagen allt- 6
Ministerns svar KK 99/2005 vp Mikko Immonen /vas jämt möjligt under relativt fria villkor. Placeringen begränsas främst av bestämmelsen om att askan skall placeras på ett bestående sätt på en plats samt av den allmänna bestämmelsen om att askan skall hanteras på ett värdigt sätt och så att den avlidnes minne hedras. Innan askan lämnas ut skall den som tar emot askan meddela huvudmannen för krematoriet var askan kommer att placeras, och huvudmannen får inte lämna ut askan, om det finns grundad anledning att misstänka att askan kommer att hanteras i strid med begravningslagen. I syfte att säkra de grundläggande fri- och rättigheterna, rättsskyddet och en god förvaltning skall huvudmannen för ett krematorium i verksamhet som är förknippad med utlämnande av aska iaktta de centrala allmänna förvaltningsrättsliga lagarna, och över ett beslut att inte lämna ut askan får besvär anföras hos förvaltningsdomstolen. Undervisningsministeriet tillsatte i januari 2004 en arbetsgrupp för att följa upp begravningslagen. Arbetsgruppen skall följa upp verkställigheten av begravningslagen, utarbeta en rapport om uppnåendet av lagens mål samt vid behov lägga fram förslag till utveckling av lagstiftningen. Arbetsgruppen skall vara klar med sitt arbete före utgången av 2005. Helsingfors den 9 mars 2005 Kulturminister Tanja Karpela 7