YTV:n ja energiantuotantolaitosten ilmanlaadun yhteistarkkailutyöryhmä Ehdotus 11.4.2008 /korjattu 28.8.2008 EHDOTUS PÄÄKAUPUNKISEUDUN ENERGIANTUOTANTOLAITOSTEN ILMANLAADUN YHTEIS- TARKKAILUSUUNNITELMAKSI VUOSIKSI 2009 2013 1 SUUNNITELMAN TAUSTA Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten ympäristöluvissa edellytetään ilmanlaadun tarkkailua. Tämä tarkkailu on vuodesta 1989 lähtien toteutettu yhteistarkkailuna, osana YTV:n ilmanlaadun yleistä seurantaa pääkaupunkiseudulla. Seurannan sisältö on määritelty viisivuotisissa yhteistarkkailusopimuksissa ja se on sisältänyt sekä voimalaitosten että vara- ja huippulämpökeskusten ilmanlaadun velvoitetarkkailun. YTV:n ilmanlaadun seuranta on uudistettu viiden vuoden välein samassa yhteydessä, kun sopimukset energiantuotantolaitosten yhteistarkkailusta on uusittu. Edellisen kerran ilmanlaadun mittausverkko arvioitiin vuonna 2003 ja mittausverkko uudistettiin vuoden 2004 alussa. Tuolloin mm. supistettiin rikkidioksidimittauksia sekä käynnistettiin uusi Mannerheimintien mittausasema Helsingin ydinkeskustassa ja vastaavasti mittaukset lopetettiin Töölön mittausasemalla. YTV Seutu- ja ympäristötieto on valmistellut ehdotuksen ilmanlaadun seurannan uudistamisesta. Uudistamisessa on kuultu pääkaupunkiseudun kaupunkien ympäristöviranomaisia, seudun energiantuotantolaitoksia ja Helsingin Satamaa. Tämän pohjalta on laadittu suunnitelma energiantuotantolaitosten ilmanlaadun tarkkailun toteuttamisesta. Helsingin Energia, Vantaan Energia Oy ja Fortum Power and Heat Oy lähettävät suunnitelman Uudenmaan ympäristökeskukselle, joka tekee päätöksen yhteistarkkailun sisällöstä kuultuaan pääkaupunkiseudun kaupunkeja. Tämän jälkeen uudistus viedään YTV:n hallituksen hyväksyttäväksi. Tavoitteena on, että uudistettu seuranta voidaan aloittaa vuoden 2009 alussa. 1.1 Energiantuotantolaitokset ja niiden päästöt Merkittävimmät pääkaupunkiseudun epäpuhtauksien päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat liikenne, energiantuotanto ja tulisijojen käyttö. Suurin osa energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Huippu- ja varalämpökeskusten merkitys on pieni, koska niiden käyttö rajoittuu yleensä kylmiin kausiin. Energiantuotannon osuus YTV-alueen kokonaispäästöistä on merkittävä yli 90 % rikkidioksidipäästöistä, yli puolet typenoksidipäästöistä ja kolmannes hiukkaspäästöistä vuonna 2006. Kaukolämpö on yleisin rakennusten lämmönlähde pääkaupunkiseudulla. Pientaloista vain noin neljäsosa on liitetty kaukolämpöön ja sama määrä käyttää kevyttä polttoöljyä. Pääosa seudun pientaloista on sähkölämmitteisiä ja niissä käytetään yleisesti puuta lisälämmönlähteenä. Pääkaupunkiseudulla energiantuotantoyhtiöiden Helsingin Energia, Fortum Power and Heat Oy (myöh. Fortum) ja Vantaan Energia Oy kuudelle voimalaitokselle ja 29 huippu- ja varalämpökeskukselle on ympäristöluvissa esitetty ilmanlaadun tarkkailuvelvoite. Näiden sijainti käy ilmi kuvasta 1 ja ne on lueteltu taulukossa 1. Edellä mainituissa voimalaitoksissa sähköenergia ja kaukolämpö on pääosin tuotettu yhteistuotannolla. Kymmenessä vuodessa tuotanto on kasvanut noin viidenneksen, mutta
vuosittaiset muutokset ovat kuitenkin suuria. Sähköntuotannon kasvu on ollut lämmöntuotannon kasvua nopeampaa. Yhteistuotannossa polttoainetta säästyy noin 40 % verrattuna siihen, että ne tuotettaisiin erikseen ja päästöt vähenevät samassa suhteessa. Pitkällä aikavälillä rikkidioksidin ja hiukkasten päästöt ovat laskeneet selvästi mm. rikinpoistolaitosten käyttöönoton sekä polttoaine- ja polttoteknisten muutosten ansiota. Enää 2000- luvulla energiantuotannon päästöt eivät ole laskeneet, eikä niissä lähitulevaisuudessa tapahtune suuria muutoksia (kuva 2). Kuva 1. Voimalaitosten sekä huippu- ja varalämpökeskusten sijainti pääkaupunkiseudulla. Voimalaitokset on merkitty oranssilla ja lämpökeskukset sinisellä.
Taulukko 1. Energiantuotantolaitokset, joilla on ympäristöluvissaan velvoite tarkkailla ilmanlaatua. Toiminnanharjoittaja Voimalaitos Huippulämpökeskus Helsingin Energia Hanasaari Salmisaari Vuosaari Kellosaari Alppila Hanasaari* Jakomäki Lassila Munkkisaari Myllypuro Patola Ruskeasuo Vuosaari Fortum Power and Heat Vantaan Energia *otetaan käyttöön 2010 Suomenoja Martinlaakso Auroranportti Juvanmalmi Kaupunginkallio Kivenlahti Otaniemi Tapiola Vermo Fazer Hakunila HK Katriina Koivukylä Lentokenttä Maarinkunnas Metsola Pähkinärinne 30 000 25 000 Rikkidioksidi, t/a 20 000 Typen oksidit, t/a SO2-päästöt (t/a) 20 000 15 000 10 000 NOx-päästöt (t/a) 16 000 12 000 8 000 5 000 4 000 0 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 0 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Helsingin Energia Fortum Espoo Vantaan Energia Helsingin Energia Fortum Espoo Vantaan Energia 3 000 Hiukkaset, t/a 2 500 Hiukkaspäästöt (t/a) 2 000 1 500 1 000 500 0 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Helsingin Energia Fortum Espoo Vantaan Energia Kuva 2 a-c. Energiantuotannon rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen kehittyminen vuosina 1996 2006.
1.2 Ilmanlaatutilanne pääkaupunkiseudulla ja energiantuotannon vaikutukset pitoisuuksiin Keskimäärin ilmanlaatu on melko hyvä pääkaupunkiseudulla, ja pääkaupunkiseutu onkin puhtaimpia metropolialueita Euroopassa. Ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin todettu hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvon ja typpidioksidin vuosiraja-arvon ylityksiä Helsingin keskustan vilkkaasti liikennöidyillä alueilla, erityisesti katukuiluissa. Hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin vuorokausipitoisuuksia koskevat kansalliset ohjearvot ylittyvät paitsi Helsingin keskustassa paikoin myös Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle, eivätkä siten yleensä aiheuta korkeita pitoisuuksia hengitysilmassa. Vuosiraja-arvot ylittävistä typpidioksidipitoisuuksista energiantuotannon osuus on pieni siitä huolimatta, että pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä yli puolet tulee energiantuotannosta. Energiantuotannon osuus myös hengitettävien hiukkasten raja-arvon ylityksiin on marginaalinen. Hengitettävien hiukkasten korkeiden pitoisuuksien merkittävin aiheuttaja on autoliikenne, joka lisäksi autoliikenne nostaa teiden pinnoilta ilmaan hiukkasia, jotka ovat peräisin asfaltin kulumisesta, liukkauden torjunnasta ym. lähteistä. Pienhiukkasten pitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla eurooppalaisittain alhaisia ja pitoisuudet ovat alle EU:ssa hyväksytyn raja- ja tavoitearvon. Pienhiukkaset ovat kuitenkin terveysvaikutuksiltaan haitallisin kaupunki-ilman epäpuhtaus, ja haittoja on havaittu myös pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun energiantuotanto ei merkittävästi lisää pienhiukkaspitoisuuksia, vaan pitoisuuksia nostavat lähinnä kaukokulkeuma, liikenteen suorat päästöt ja tulisijojen käyttö. Hiukkasiin sitoutuneen bentso(a)pyreenin tavoitearvo todennäköisesti ylittyy paikoin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla, joilla suositaan puun polttoa. Otsonipitoisuuden pitkän ajan tavoite ylittyy ja pitoisuudet ovat keskimäärin kohtalaisen korkeita. Eniten otsonipitoisuuksia nostaa kaukokulkeuma, mutta jonkin verran otsonia muodostuu myös seudun omien typenoksidi- ja hiilivetypäästöjen vaikutuksesta. Pääkaupunkiseudulla otsoninmuodostukseen vaikuttaa erityisesti typenoksidipäästöt, joista yli puolet tulee energiantuotannosta. Siten energiantuotannolla voi olla vaikutusta otsonipitoisuuksiin. Energiantuotannolla on merkittävä vaikutus pääkaupunkiseudun rikkidioksidipitoisuuksiin, mutta pitoisuudet ovat parin viime vuosikymmenen aikana laskeneet huomattavasti päästövähennysten ansiosta. Nykyisin rikkidioksidipitoisuudet ovat selvästi sekä raja- että ohjearvojen alapuolella (kuva 3). Polttoaineiden kehittyminen ja kolmitoimikatalysaattoreiden yleistyminen ovat vähentäneet liikenteen päästöjä, minkä seurauksena lyijy ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti samoin kuin bentseenin pitoisuudet, jotka kaikki ovat selvästi raja-arvojen alapuolella. Raskasmetallipitoisuudet ovat alhaisia: nikkelin, kadmiumin ja arseenin pitoisuudet tavoitearvojen alapuolella.
40 SO 2 vuosikeskiarvo (µg/m 3 ) 30 20 10 raja-arvo 0 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 Töölö Vallila Leppävaara Tikkurila Luukki Kuva 3. Energiantuotannon ilmansuojelutoimenpiteiden vaikutus ulkoilman rikkidioksidipitoisuuksiin vuosina 1981-2007. (Raja-arvo tuli voimaan vuoden 2005 alussa). 1.3 Pääkaupunkiseudun ilmanlaadunseurannan tavoitteet Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seuranta perustuu ympäristönsuojelulakiin (86/2000), jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Pääkaupunkiseudulla tämä tehtävä on YTV-lain nojalla annettu YTV:lle. YTV:n ilmanlaadun mittauksilla on täytetty myös pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten ilmanlaadun seurantavelvoite. Ilmanlaadun seurannan tavoitteita ovat: - tuottaa asukkaille riittävät tiedot ilmanlaadusta ja tiedottaa siitä - arvioida alueen ilmanlaatua suhteessa raja-, kynnys- ja tavoitearvoihin sekä kansallisiin ohjearvoihin - arvioida ilmanlaadun kehitystä pitkällä aikavälillä - arvioida päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia pitoisuuksiin - arvioida pääkaupunkiseudun päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun - arvioida asukkaiden altistumista ilmansaasteille - tuottaa ilmanlaatutietoja terveys- ja luontovaikutusarvioiden pohjaksi - tuottaa riittävät ja tarpeelliset tiedot ilmanlaadusta maankäytön ja liikenteen suunnittelua varten - tuottaa tietoja ilmanlaatua koskevien tutkimusten tarpeisiin - tuottaa EU:n tietojenvaihtopäätöksen edellyttämät ilmanlaatutiedot - tuottaa energiantuotantolaitosten ympäristölupien edellyttämät tiedot ilmanlaadusta Ilmanlaadun mittaukset ovat tärkein ilmanlaadun seurantamenetelmä pääkaupunkiseudulla. Mittauksin saatuja tietoja täydennetään päästökartoituksilla, bioindikaattoriseurannalla ja arvioimalla epäpuhtauspitoisuuksia leviämismallien avulla.
1.4 Ilmanlaadun seurannan nykytila Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausverkkoon kuuluu kaudella 2004 2008 kuusi pysyvää ja kolme siirrettävää mittausasemaa, joilla seurataan jatkuvatoimisesti hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, otsonin, hiilimonoksidin ja rikkidioksidin pitoisuuksia. Bentseenipitoisuuksia seurataan passiivikeräinmenetelmällä. Samalla määritetään myös joidenkin otsonia muodostavien yhdisteiden pitoisuuksia. Kokonaisleijuman pitoisuuksia seurataan tehokeräinmenetelmällä, ja kokonaisleijumanäytteistä määritetään hiukkasiin sitoutuneiden lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksia. Referenssikeräimillä kerätyistä näytteistä määritetään hengitettävien hiukkasten bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Mittausasemat edustavat erilaisia ympäristöjä, kuten liikenneympäristöjä, yleistä kaupunkiympäristöä (kaupunkitausta), esikaupunkialueita sekä alueellista taustaa. Siirrettävät mittausasemat sijoitetaan vuodeksi kerrallaan kaupunkien ympäristökeskusten kanssa sovittaviin kohteisiin. Mittausverkkoon kuuluu myös meteorologinen asema, jolla seurataan tuulen suuntaa ja nopeutta, lämpötilaa, ilmanpainetta, sademäärää, suhteellista kosteutta, sadeaikaa sekä säteilyn määrää. Jatkuvatoimisten mittausten ohella typpidioksidipitoisuuksia kartoitetaan erilaisissa ympäristöissä eri puolella pääkaupunkiseutua suuntaa antavalla passiivikeräinmenetelmällä. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten päästöjen vaikutusten tarkkailun lisäksi YTV huolehtii erilisiin sopimuksiin pohjautuen Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaadun seurannasta sekä ilmanlaadun mittauksista Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Kumpaakin varten on käytössä yksi ilmanlaadun mittausasema. YTV kerää vuosittain tärkeimpien epäpuhtauksien päästötiedot eri lähteistä. Päästökartoituksessa ovat mukana pääkaupunkiseudun ajoneuvoliikenteen, energiantuotannon, satamien ja lentoasemien päästöt sekä muiden lupavelvollisten laitosten päästöt. Myös pintalähteiden päästöt on arvioitu. Ilmanlaadun mittauksin tuotettua tietoa on täydennetty leviämislaskelmien avulla. YTV on osallistunut Ilmatieteen laitoksen leviämismallien kehittämiseen. Leviämislaskelmien lähtötietoina käytetyt päästöarviot on saatu toiminnanharjoittajilta ja YTV liikenne on arvioinut liikenteen katu- ja tiekohtaiset päästöt ja niiden ajallisen vaihtelun. Ilmansaasteiden vaikutusalueita ja osin myös luontovaikutuksia on arvioitu määrävälein toteutettavan bioindikaattoriselvityksen avulla. Seurantaohjelmaan ovat kuuluneet männyn epifyyttijäkälien lajimäärien ja niiden kunnon kartoitukset sekä männyn neulasten alkuaineanalyysit. Aiemmin seurattiin myös mäntyjen ja kuusten harsuuntumista, mutta tämä parametri on jäänyt pois ohjelmasta. Aluksi bioindikaattoriseuranta toteutettiin vuoden välein, mutta seurantaväliä on pidennetty vähitellen, ja nykyisin se toteutetaan viiden vuoden välein. Viimeksi seuranta on toteutettu vuosina 2004 2005. Aluksi seuranta koski vain pääkaupunkiseutua, mutta se on vähitellen laajentunut koskemaan koko Uuttamaata ja Itä- Uuttamaata. 2 EHDOTUS ENERGIANTUOTANTOLAITOSTEN ILMANLAADUN YHTEISTARKKAILU- SUUNNITELMAKSI VUOSIKSI 2009 2013 Tällä yhteistarkkailulla toteutetaan pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten Helsingin Energian, Vantaan Energian ja Fortumin edellä esitettyjen voimalaitosten sekä huippu- ja varalämpökeskusten ympäristölupien mukainen velvoitetarkkailu. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten päästöjen vaikutusten tarkkailu toteutetaan integroidusti seuraavassa kappaleessa kuvatun pääkaupunkiseudun yleisen ilmanlaadun seurannan kanssa. Yhteistarkkailua jatketaan edelleen siten, että se sisältää seuraavat mitattavat parametrit: - Rikkidioksidipitoisuuden jatkuvat mittaukset kahdella mittausasemalla
- Typenoksidien pitoisuuksien (NO ja NO 2 ) jatkuvat mittaukset kolmella mittausasemalla - Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien jatkuvat mittaukset kahdella mittausasemalla - Pienhiukkaspitoisuuksien jatkuvat mittaukset yhdellä mittausasemalla - Otsonipitoisuuksien jatkuvat mittaukset yhdellä mittausasemalla Kyseiset mittaukset voidaan suorittaa millä tahansa tarkoitukseen soveltuvalla YTV:n ilmanlaadun mittausasemalla. Käytännössä kaikkia YTV:n mittaustuloksia voidaan käyttää energiantuotantolaitosten vaikutusten tarkkailuun. Tarkkailussa käytetään hyväksi myös passiivikeräinkartoitusten tuloksia. Energiantuotantolaitokset osallistuvat lisäksi sääparametrien mittauskustannuksiin. Mittaustulokset julkaistaan YTV:n toimesta reaaliaikaisesti internetissä ja raportoidaan ja neljännesvuosi- ja vuosiraporteissa. Energiantuotantolaitokset toimittavat päästötiedot YTV:lle maaliskuun loppuun mennessä. Kunkin vuoden mittaustulokset, arvio energiantuotannon vaikutuksista ilmanlaatuun, pitoisuuksien kehitys ja päästötiedot raportoidaan seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Energianlaitokset osallistuvat pääkaupunkiseudun ilmanlaadun luontovaikutusten seurantaan. Tämä bioindikaattoriseuranta toteutetaan vuonna 2009 laajana yhteistyönä Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla. Hanketta koordinoi Uudenmaan ympäristökeskus. Yhteistarkkailusuunnitelma on valmisteltu yhteistyössä pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten ja YTV Seutu- ja ympäristötiedon kesken. 3 SUUNNITELMA PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMANLAADUN SEURANNAKSI 2009-2013 3.1 Huomioon otettavia tekijöitä Tavoitteena on uudistaa ilmanlaadun seurantaa vuoden 2009 alusta siten, että mittausverkko tuottaa jatkuvasti riittävät ja ajantasaiset tiedot ilmanlaadusta kehittyvän pääkaupunkiseudun ja muuttuvan lainsäädännön tarpeiden mukaisesti. Mittausasemien lukumäärä, sijainti ja edustavuus sekä mittausten laatu pidetään uudistuvien ilmanlaatudirektiivien ja mittausstandardien tasolla. Päästötiedot pidetään ajan tasalla ja laadultaan riittävinä niin, että niitä voidaan hyödyntää ilmanlaadun arvioinnissa. Mittauksin saatua tietoa täydennetään leviämislaskelmien avulla. Ilmanlaadun seurantayhteistyötä jatketaan pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, kanssa. Yhteistarkkailuun pyritään saamaan mukaan uusia yhteistyökumppaneita, kuten Helsingin Satama ja Finavia. Ilmanlaadun seurantaa koskevia säädöksiä on uudistettu viime aikoina: polyaromaattisia hiilivetyjä ja raskasmetalleja koskeva asetus tuli voimaan helmikuussa 2007 ja vuoden 2007 lopussa päästiin EU-parlamentin ja neuvoston yhteismenettelyssä yhteisymmärrykseen Ilmanlaadun puitedirektiivin ja kolmen ensimmäisen johdannaisdirektiivin uudistamisesta. Merkittävin muutos tulee olemaan pienhiukkasille annettavat tavoite- ja raja-arvot ja altistumisen vähentämistavoite. Pääkaupunkiseutu muodostaa oman seuranta-alueensa ja se on Suomen seuranta-alueista ainoa väestökeskittymä. Seurantavelvoitetta lisää myös seudun asukasmäärän kasvu yli miljoonan asukkaan rajan. Ilmanlaatua koskevissa EU:n direktiiveissä on annettu mitattavia komponentteja, mittausasemien lukumäärää ja sijaintia sekä mittausmenetelmiä ja mittausten laatua koskevia vaatimuksia. YTV:n ilmanlaadun seuranta vastaa pitkälti uusienkin säädösten määrällisiä ja laadullisia vaatimuksia. Miljoonan asukkaan rajan ylittyminen edellyttää kuitenkin otsonimittausten lisäämistä yhdellä esikaupunkiasemalla. Tehtyjen selvitysten perusteella on toden-
näköistä, että bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyy pientaloalueilla, joilla suositaan puunpolttoa. Tämä edellyttää bentso(a)pyreenin ja muiden PAH-yhdisteiden pitoisuuksien mittaamista. Pienpolton on arvioitu nostavan merkittävästi myös pienhiukkaspitoisuuksia, joten on tarve lisätä mittauksia pienpolton vaikutusten arvioimiseksi. Ilmanlaadun seurantaa voidaan joiltakin osin supistaa. Kokonaisleijumalle EU:ssa annettu raja-arvo poistui vuonna 2005 samalla, kun hengitettävien hiukkasten raja-arvo astui voimaan. Siten kokonaisleijumamittaukset voidaan korvata hengitettävien hiukkasten mittauksilla. Hiilimonoksidipitoisuudet samoin kuin raskasmetallipitoisuudet ovat niin alhaisia, että mittausvelvoitetta ei ole. Satamatoiminta ja laivaliikenne on nimetty merkittäväksi ilmanlaatuun vaikuttavaksi tekijäksi EU:n CAFE-ohjelmassa. Helsingin Satama on ympäristöluvissaan saanut velvoitteen osallistua ilmanlaadun tarkkailuun. Sataman ja laivaliikenteen vaikutuksista on vähän mittaustuloksia, mutta olemassa olevien tulosten ja myös leviämisselvitysten mukaan ilmalaatu saattaa heikentyä paikallisesti sataman läheisyydessä. Myös lentoasematoimintojen ja lentoliikenteen on arvioitu heikentävän ilmanlaatua paikallisesti. 3.2 YTV:n ehdotus ilmanlaadun seurannaksi pääkaupunkiseudulla 2009 2013 Seuraavassa esitetään suunnitelma pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurannassa käytetyistä mittausasemista, seurannan sisällöstä ja käytetyistä seurantamenetelmistä vuosina 2009 2013. Suunnitelmassa on otettu huomioon edellä esitetyt muutostarpeet. Seurantaa toteutetaan ilmanlaadun mittauksin sekä kiinteillä että siirrettävillä asemilla, passiivikeräinkartoituksin sekä leviämisselvityksien ja bioindikaattoriseurannan avulla. Ilmanlaadun mittausverkko on esitetty kuvassa 4 ja seuraavassa on esitetty tarkempi kuvaus mittausasemista, mitattavista komponenteista ja muista seurannassa käytetyistä menetelmistä. Kuva 4. YTV:n alustava ehdotus ilmanlaadun mittausverkoksi 2009 2013. Pienpolton ja satamatoiminnan vaikutuksia seuraavien mittausasemien paikkoja ei vielä ole määritelty. Siirrettävien mittausasemien paikat vaihtuvat vuosittain.
3.2.1 Mittaukset kiinteillä mittausasemilla - Mannerheimintie: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, (CO) Mittaukset Mannerheimintien mittausasemalla aloitettiin vuonna 2005, ja se edustaa vilkasliikenteistä aluetta Helsingin keskustassa. Mittausasemalla on ylitetty sekä typpidioksidin että hengitettävien hiukkasten raja-arvot. Mannerheimintiellä jatketaan hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten sekä typenoksidien mittauksia. Hiilimonoksidimittauksia jatketaan suuntaa antavina mittauksina ja otsonimittaukset lopetetaan. - Vallila: PM 10, NO, NO 2, SO 2 Vallilan mittausasema kuvaa liikenneympäristöä Helsingissä. Siellä mittaukset on aloitettu vuonna 1976, ja mittausasemalla on pisimmät rikkidioksidin, typenoksidien ja hengitettävien hiukkasten aikasarjat. Mittausasemalla jatketaan rikkidioksidin, typenoksidien ja hengitettävien hiukkasten mittauksia. Kokonaisleijumamittaukset ja raskasmetallimääritykset lopetetaan. Mittausasema sijaitsee Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten vaikutuspiirissä. Pitkät aikasarjat mahdollistavat tapahtuvien muutosten vaikutusten arvioimisen. - Kallio: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, O 3, PAH, VOC, raskasmetallit Kallion kaupunkitausta-asemalla on seurattu ilmanlaatua vuodesta 1999 lähtien, ja mittausaseman tulosten katsotaan edustavan yleistä ilmanlaatua Helsingin keskustassa. Kaupunkitausta-aseman tulokset soveltuvat parhaiten pitoisuustrendien ja altistumisen arviointiin, ja mittausaseman tuloksia on käytetty runsaasti ilmanlaadun tutkimuksissa kuten esim. terveysvaikutustutkimuksissa. Kallion mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, otsonin ja bentseenin sekä eräiden muiden hiilivetyjen mittauksia samoin kuin vuonna 2007 aloitettuja polyaromaattisten hiilivetyjen mittauksia. Mittausasemalla aloitetaan hengitettävien hiukkasten sisältämien raskasmetallipitoisuuksien määrittäminen. Mittausasema sijaitsee Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten vaikutuspiirissä. - Leppävaara: PM 10, NO, NO 2, PM 2,5 Leppävaaran mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Espoossa. Ilmanlaadun mittaukset nykyisellä paikalla Upseerikadulla aloitettiin vuoden 2005 alussa, jolloin mittausaseman paikkaa jouduttiin vaihtamaan kaavamuutoksen vuoksi. Mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten ja typenoksidien mittauksia. Kokonaisleijuma- ja hiilimonoksidimittaukset lopetetaan samoin kuin raskasmetallimääritykset. Uusina mittauksina aloitetaan pienhiukkasmittaukset. - Tikkurila 3: PM 10, NO, NO 2, VOC, PM 2,5 Tikkurilan mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Vantaalla, ja siellä on seurattu ilmanlaatua vuodesta 1996 lähtien. Mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, typenoksidien ja bentseenin sekä eräiden muiden hiilivetyjen mittauksia. Kokonaisleijuma- ja hiilimonoksidimittaukset lopetetaan samoin kuin raskasmetallimääritykset. Uutena aloitetaan pienhiukkasmittaukset. - Tikkurila 2: O 3 Heurekassa sijaitsevan mittausaseman katsotaan edustavan esikaupunkiympäristöä. Mittausasemalla jatketaan otsonipitoisuuden seurantaa, joka on aloitettu vuonna 1988. - Luukki: SO 2, NO, NO 2, O 3, PM 2,5 Luukin mittausasema toimii alueellisena tausta-asemana ja siellä saadut tulokset edustavat ilmanlaatua tausta-alueella etäällä päästölähteistä. Luukin mittaustuloksia käytetään myös kaukokulkeuman arvioimiseen. Mittausasemalla jatketaan rikkidiok-
sidin, typenoksidien, otsonin ja pienhiukkasten mittauksia. Laskeumamittaukset lopetetaan. Asema sijaitsee pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitoksiin ja muhin päästölähteisiin nähden vallitsevien tuulten yläpuolella ja sitä käytetään taustapitoisuuksien ja kaukokulkeuman vaikutuksen arviointiin. - Pienpolton vaikutuksia seuraava mittausasema: NO, NO 2, PM 2,5, VOC, PAH, (CO), O 3 Pienpolton vaikutuksia seuraamaan perustetaan uusi ilmanlaadun mittausasema, joka sijoitetaan jollekin pientaloalueelle pääkaupunkiseudulla. Mittausaseman sijainnista päätetään vuoden 2008 aikana. Mittausasema pyritään sijoittamaan itä- tai koillis-helsinkiin niin, että parannetaan asemien alueellista kattavuutta. Mittausasemalla seurataan typenoksidien, pienhiukkasten, hiilivetyjen, polyaromaattisten hiilivetyjen ja otsonin pitoisuuksia. Hiilimonoksidipitoisuuksia mitataan suuntaa antavasti. Mittausasema sijaitsee pääkaupunkiseudun päästöjen suhteen tuulten alapuolella, ja siellä näkyy pääkaupunkiseudun energiantuotannon ja liikenteen päästöjen vaikutus. Mittausasemalla voidaan arvioida myös seudun omien päästölähteiden vaikutusta otsoninmuodostukseen. - Satamien vaikutuksia seuraava mittausasema: SO 2, NO, NO 2, PM 2,5 Satamatoiminnan ja laivaliikenteen vaikutuksia seuraamaan perustetaan uusi ilmanlaadun mittausasema, jonka sijainnista päätetään vuoden 2008 aikana. Mittausasemalla seurataan rikkidioksidin, typenoksidien ja pienhiukkasten pitoisuuksia. - Itä-Pasilan sääasema: lämpötila (katto- ja maanpintatasolla), ilmanpaine, tuulen nopeus ja suunta, suhteellinen kosteus, sademäärä, ilmanpaine ja kokonaissäteily Sääparametrien mittaamista jatketaan nykyisessä laajuudessa. Rikkidioksidin, typen oksidien, hiilimonoksidin ja otsonin mittauksissa käytetään vertailumenetelmiä ja ne toteutetaan ilmanlaadun mittausstandardien SFS-EN 14211, SFS-EN 14212, SFS-EN 14625 ja SFS-EN 14626 mukaisesti. Hengitettäville ja pienhiukkasille määritelty vertailumenetelmä on keräinmenetelmä ja niiden mittaamiseen käytetään jatkuvatoimisia menetelmiä tiedotusvelvoitteen vuoksi. Näillä jatkuvatoimisilla menetelmillä saatuja tuloksia verrataan vertailumenetelmään. Bentseenin mittaamiseen käytetään CEN standardin mukaista suuntaa antavaa menetelmää. 3.2.2 Mittaukset siirrettävillä mittausasemilla YTV jatkaa ilmanlaadun mittauksia siirrettävillä mittausasemilla. Kolmella siirrettävällä asemalla selvitetään ilmanlaatua erityiskohteissa. Mittauspaikoista päätetään vuosittain yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa. Siirrettävillä mittausasemilla seurataan yleensä typpimonoksidin, typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia sekä tarpeen vaatiessa mittauksia laajennetaan. 3.2.3 Typpidioksidin kartoitukset passiivikeräimin Jatkuvin mittauksin saatuja tietoja täydennetään passiivikeräinmenetelmällä, joka on yksinkertainen keino epäpuhtauksien pitoisuustasojen kartoittamiseksi. Menetelmää käytetään pitkäaikaiskeskiarvojen kuten kuukausi- ja vuosikeskiarvojen määrittämiseen, ja sillä laajennetaan mittausten alueellista kattavuutta. Typpidioksidin passiivikeräinkartoituksia tehdään noin 25 pisteessä vuosittain ja mittauspaikoista päätetään yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa. Lisäksi passiivikeräinmenetelmällä arvioidaan, onnistutaanko typpidioksidin pitoisuudet alentamaan vuosiraja-arvon alapuolelle niissä paikoissa, joissa jatkuvin mittauksin on todettu raja-arvon ylittyvän.
3.2.4 Päästökartoitukset Ilmanlaadun seurannan tueksi tehdään päästökartoituksia. Vuosittain kerätään ja arvioidaan seudun tärkeimpien päästölähteiden, autoliikenteen, energiantuotannon, laivaliikenteen ja satamatoimintojen, lentoliikenteen ja lentoasematoimintojen sekä pienpolton päästöt. Lisäksi kehitetään edellä mainittujen päästöjen arviointia. 3.2.5 Leviämismallien käyttö YTV täydentää ilmanlaadun mittauksin saatuja tietoja leviämislaskelmilla. Ilmanlaadun arvioinnissa otetaan käyttöön pienen mittakaavan leviämismalleja. Leviämismallien käytettävyyttä ja luotettavuutta parannetaan mm. tuottamalla aiempaa parempia päästötietoja. 3.2.6 Bioindikaattoriseuranta 2009-2013 Päästöjen vaikutusaluetta arvioidaan bioindikaattoriseurannan avulla, jolla saadaan myös tietoa pitkällä aikavälillä tapahtuvista muutoksista. Energiantuotantolaitosten luontovaikutusten seurantavelvoitteet ovat pääosin sisältyneet vuodesta 1989 lähtien yhteistarkkailusuunnitelmaan. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset ja YTV ovat yhdessä vastanneet pääkaupunkiseudun bioindikaattoriseurannasta. Bioindikaattoriseuranta toteutetaan viiden vuoden välein. Seuraava seuranta on tarkoitus toteuttaa vuonna 2009. Seurannassa määritetään 12 epifyyttijäkälän esiintyminen mäntyjen rungoilla standardin SFS 5670 mukaisesti. Lisäksi arvioidaan eri jäkälälajien runsautta ja sormipaisukarpeen kunto. Seuranta toteutetaan niin, että tulokset ovat vertailukelpoisia edellisen seurannan tulosten kanssa ja käytetään samoja näytealoja, jos mahdollista. Pääkaupunkiseudulla on yhteensä 97 mäntynäytealaa, joista 23 Helsingissä, 42 Espoossa ja 32 Vantaalla. Neulasnäytteiden alkuaineanalyyseistä luovutaan. Seuranta on tarkoitus toteuttaa samanaikaisesti koko Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla, ja sitä koordinoi Uudenmaan ympäristökeskus.