Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Ehdotus kokoukselle 26.4.2010 Kielentarkastus ja layout työn alla Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen hoito- ja käyttösuunnitelma Sabina Långström Eva Sandberg-Kilpi Yrkeshögskolan Novia 2010

SISÄLLYSLUETTELO PERUSOSA... 2 YLEISIÄ TIETOJA KALASTUSALUEESTA... 2 Kirkkonummi-Porkkalan kalavedet numeroin... 2 VEDENLAATU... 3 AMMATTIKALASTUS... 7 Kalastuskillat... 7 Pyyntitilasto... 8 KALASTUSOIKEUS, KALASTUSLUVAT JA KALASTUSMATKAILU... 11 Kalastuslupamenettely... 12 PAIKALLISET KALASTUSLUVAT JA KALASTUSMATKAILUYRITYKSET... 12 VAPAA-AJAN KALASTUS... 13 Vapaa-ajankalastusyhdistykset... 13 KALAKANNAN TILA JA KUTUALUEET... 14 Taimen (Salomo trutta) ja lohi (Salomo salar)... 14 Siika (Coregonus lavaretus)... 15 Hauki ( Esox lucius)... 16 Ahven (Perca fluviatilis)... 16 Kuha (Sander luciopera)... 16 Lahna (Abramis brama)... 17 Made (Lota lota)... 18 Kampela (Platichthys flesus)... 18 Silakka( Clupea harengus membras)... 18 Kilohaili (Sprattus sprattus)... 19 Härkäsimppu( Triglopsis quadricornis)... 19 Särki (Rutilus rutilus)... 19 Ravut... 20 KUTUALUEET... 21 ERILAISIA KALASTUKSEEN VAIKUTTAVIA SÄÄDÖKSIÄ... 21 Rauhoituspiirit (Kalastuslaki 43 )... 21 Luonnonsuojelualueet... 22 Muut erityisalueet... 24 Yleinen vesialue... 26 Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen kalastusta koskevat rajoitukset... 26 Ympäröivien kalastusalueiden määräyksiä... 27 ISTUTUKSET... 27 Kalatalousmaksu... 28 KALASTUKSEN VALVONTA... 29 MUUT KALASTUKSEEN VAIKUTTAVAT ASIAT... 29 Gråsäl Oikea versio, väärä kieli... 29 Merimetso Inge, det här verkar också vara en gammal version... 31 KALASTUSALUEEN TAVOITTEET... 32 MONIPUOLINEN KALASTUS JA VESIALUEIDEN KÄYTTÖ... 32 TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEEN KÄYTETTÄVÄ VIITEKEHYS... 32 Varovaisuusperiaate... 32 Tärkeiden kutu- ja poikasten kasvualueiden ylläpito... 33 Veden laadun ja tärkeiden elinympäristöjen ylläpitäminen... 33

KALASTUSMÄÄRÄYKSIÄ, TOIMENPITEITÄ, JOIHIN KALASTUSALUE VOI RYHTYÄ... 34 Kalastusalueen mahdollisuus vaikuttaa toisten päätöksiin... 37 Yhteistyö... 37 TOIMENPITEET... 37 HALLINTO... 37 YHTEISTYÖ... 37 TIEDOTTAMINEN... 37 ISTUTUKSET... 38 Istutuksen suuntaviivat... 38 Neuvoja istuttajille... 39 KALASTUSALUEEN YLEISIÄ SUUNTAVIIVOJA... 40 KALASTUKSEN VALVONTA... 40 OSAKASKUNNAT... 41 KALASTUSOPASTOIMINTA... 41 T A LO U S... 41 TOIMINTA-AVUSTUS... 41 KORVAUKSET VESIALUEIDEN OMISTAJILLE... 42 SÄÄNTÖJA JA NEUVOJA KALASTAJILLE... 43 SEURANTA... 44 YHTEYSTIEDOT... 44 KÄLLFÖRTECKNING... 46 Skriftliga källor:... 46 Elektroniska källor:... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. E-post källor :... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Muntliga källor:... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. LIITTEET... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

ALKUSANAT Kalastuslain 286/1982 1 :ssä vaaditaan vesialueiden tuottavuuden säilyttämistä ja kalakantojen järkiperäistä hyödyntämistä. Kalastuslain 79 :ssä säädetään kalastusalueen velvollisuudesta laatia käyttöja hoitosuunnitelma, joka sisältää selvityksen kalastusalueen kalavarojen tilasta ja määrästä, niiden tämänhetkisestä käytöstä sekä kalavesien hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on ohjeena kalastusalueen kalakantojen hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Kalastusoikeuden haltija taikka kalastusalueen kokouksen tai kalastusalueen hallituksen jäsen ei ilman perusteltua aihetta saa vaikeuttaa toimenpiteillään tai laiminlyönnillään sanotun suunnitelman toteuttamista. Viranomaisten ja kalastusalueen vesialueella toimivien kalastuskuntien tai jaetun vesialueen omistajien on tarpeen mukaan otettava huomioon kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman kalavarojen hoitoa ja käyttöä koskevat yleiset suuntaviivat. Tämä hoito- ja käyttösuunnitelma perustuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoista, kirjallisuudesta, erilaisista raporteista sekä internetistä hankittuihin tietoihin. Suunnitelman on laatinut ympäristösuunnittelun opiskelija Sabina Långström ja lehtori Eva Sandberg-Kilpi, Yrkeshögskolan Novia, ympäristösuunnittelun koulutusohjelma.

P E RU S O SA YLEISIÄ TIETOJA KALASTUSALUEESTA Kirkkonummi-Porkkalan kalavedet numeroin Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalue sijaitsee Etelä-Suomen läänissä. Kalastusalueeseen kuuluvat Kirkkonummen kunnan alueella olevat kalavedet ja Siuntion kunnassa olevia merialueita. Kirkkonummi- Porkkalan kalastusalueen naapureihin lukeutuvat idässä Espoo, lännessä Inkoo, koillisessa Espoon Mankki ja luoteessa Siuntio. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalue käsittää 21 490 ha merialuetta ja 4 192 ha järvialuetta. Kalastusalueeseen kuuluu 86 järveä ja noin 900 saarta, rantaviivaa on yhteensä 179 km. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos jakaa Suomen rannikon vesialueet ammattikalastuksen seurannassa käytettäviin pyyntiruutuihin. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalue sijoittuu pyyntiruutuihin 53 ja 63 (kuvio 1). Kuvio 1. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalue sijoittuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen pyyntiruutuihin 53 ja 63 Yksityisiä kiinteistöjä Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella on 505 kappaletta ja osakaskuntia 155 kappaletta. Vesialueita käsittäviä kiinteistöjä on 660 kappaletta.

VEDENLAATU Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen vedenlaatua tarkkaillaan Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n toimesta. Kirkkonummea ympäröivää merialuetta tarkkaillaan seitsemässä kiinteässä tarkkailupisteessä. Neljä näistä pisteistä sijaitsee Porkkalanniemen länsipuolella, kolme itäpuolella (Holmberg 2007). Tarkkailupisteet on sijoitettu sekä suojattuihin merenlahtiin että ulommas sisäsaaristoon (Kuvio 2). Pikkalanlahden vedenlaatua tarkkaillaan 13 pisteessä (Kuvio 3) ja 20 alueella sijaitsevaa järveä kuuluvat tarkkailuohjelmaan (Taulukko 1). Alueen avoimuudesta johtuen veden laatuun vaikuttaa Suomenlahden yleinen tila. Alueella ei esiinny pistekuormitusta aiheuttavaa jäteveden päästöä eikä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n tarkkailussa ole havaittu selkeästi saastuneita alueita (Holmberg 2007). Holmbergin (2007) mukaan Långviken on alueen rehevöitynein osa-alue. Syvempien alueiden pienentyneet happipitoisuudet ja lisääntyneet a-klorofyllipitoisuudet osoittavat kuitenkin alueen rehevöitymisasteen nousseen. Tämä näkyy myös vesistöjen tilan uudessa luokituksessa (Uudenmaan ympäristökeskus 2008). Tämän luokituksen mukaan Porkkalanniemen länsipuolella sijaitsevan alueen ekologinen tila on välttävä ja niemen itäpuolella sijaitsevan alueen ekologinen tila tyydyttävä. Vuoden 2005 aikana pintaveden fosforin kokonaispitoisuus on vaihdellut 35 ja 58 µg/l välillä Porkkalanniemen länsipuolella ja 28 ja 43 µg/l välillä itäpuolella. Pikkalanlahtea rasittavat Siuntion kunta sekä Danisco Sugar Oy, Nordic Aluminium Oyj, Prysmian Cables and Systems Oy ja Puolustusministeriö (Upinniemen varuskunta) (Holmberg & Mettinen 2006). Pikkalanlahtea rasittavia orgaanisia aineksia tulee Pikkalanjoesta ja Pikkalanlahden valuma-alueelta. Kirkkonummen Strömsbyn vedenpuhdistamon sulkeminen vuonna 2005 johti Pikkalanlahden rasituksen pienenemiseen. Pikkalanlahteen laskettiin vuonna 2005 (Holmberg & Mettinen 2006) 0,7 kg fosforia, 44,1 kg typpeä/vuorokausi ja biologinen hapenkulutus oli (BOD 7 ) 22 kg happea/vuorokausi.

Pikkalanlahden happipitoisuus vuoden 2005 aikana oli hyvä mutta loppukesästä saattoi pohjavesissä huomata pitoisuuksien laskua. Elokuun aikana myös pintaveden happipitoisuus oli hieman laskenut (Holmberg & Mettinen 2006). Kuvio 2. Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n vedenlaadun tarkkailupisteet Kirkkonummea ympäröivällä merialueella Espoonlahti Kalastusalueen koillisosassa kahtiajakautunut Natura-alue, Espoonlahti - Saunalahti, sijaitsee Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Uudenmaan Ympäristökeskus on vuonna 2008 laatinut alueen hoito- ja käyttösuunnitelman (Helminen et al. 2008), jossa käsitellään mm. alueen kalakantojen hoitoa ja seurantaa. Suunnitelmassa selvitetään Espoonlahden tämänhetkistä tilannetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tilanneselvitys käsittää kasvillisuuden, veden laadun, lintufaunan, meriuposkuoriaisen ja muiden eläinlajien esiintymisen, metsästys- ja kalastusintensiteetin.

Espoonlahden pinta-ala on 220 ha. Valtion omistama Fiskarsinmäki on sisällytetty valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Espoonlahden perimmäinen osa, rannat mukaan lukien, on mukana valtakunnallisessa linturikkaiden järvien ja merenlahtien suojeluohjelmassa. Saunalahti on liitetty Naturaalueeseen koska siellä esiintyy uhanalainen laji, meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis). Keskellä lahtea on tarkistuspiste (max. syvyys 16 m) veden laadun tarkkailua varten. Alueen veden laatuun vaikuttaa luultavasti kaikkein eniten maatalous. Yleistä veden laadun paranemista on voitu todeta. Syvien vesien happiolosuhteet ovat parantuneet 1980-luvulta lähtien varsinkin talvisin. Hapenpuutetta esiintyi 1980- ja 90-luvuilla talvisin syvissä vesissä. Myös a-klorofyllipitoisuudet, jotka antavat tietoa kasviplanktonin tuotannosta, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi osoittavat laskevaa suuntausta. Valumaalueelta Espoonlahteen kertyy runsaasti sedimenttiä. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa suositellaan, että tähän puututtaisiin rakentamalla laskeutusaltaita ja perustamalla suojeluvyöhykkeitä. Tietoa Espoonlahden kalakannoista on kerätty Lintisen (2007) tutkimuksessa. Siitä selviää, että taimen, kampelat ja muut mereisemmät lajit esiintyvät Espoonlahden eteläosassa kun särkikalat, hauki ja ahven esiintyvät yleisemmin lahden peremmissä osissa. Taulukko 1. Järvien ph:n, happipitoisuuden, valuma-alueiden, rehevöitymisasteen sekä muiden toteutettujen toimenpiteiden katsaus (Ranta 2002). *Järvestä otetaan juomavettä..

Nimi Valumaalue Puskurikyky/ ph Happi Djupström metsä hyvä/6,6 hapenpuutetta saattaa esiintyä Finnträsk alhainen/6,4 17,7 Veden vaihtuvuus (kk) 3,2 Rehevöitymisaste Hoitotoimenpide Haapajärvi metsä, pelto hyvä/7,3 hapenpuutetta talvella Hauklampi metsä hyvä/6,6 hapenpuutetta saattaa esiintyä pelto, hyvä/7,3 hapenpuutetta saattaa Hepari asutus esiintyä 1,7 rehevöitynyt 1,7 17,9 samea Juusjärvi tyydyttävä/7,0 hapenpuutetta saattaa 64,9 alhainen esiintyä Kolmpera tyydyttävä/6,4 hyvä 12,5 Kurkisto hyvä/7,0 hyvä 28,8 lisääntynyt rasitus Lamminjärvi metsä, asutus hyvä/6,7 4,6 lisääntynyt rasitus Lappböleträsk metsä hyvä/6,7 hyvä 2,5 niitto, ruoppaus, vedenpinnan tason tarkistus Lemetti alhainen/6,2 hapenpuutetta saattaa esiintyä 6,0 runsas levänmuodostus Stora-Lonoks träsket hyvä/6,8 hyvä 0,3 korkea Meikoträsket* metsä tyydyttävä/6,3 hapenpuutetta saattaa esiintyä Perälänjärvi metsä hyvä/6,4 hapenpuutetta saattaa esiintyä Petäjärvi hyvä/6,9 hapenpuutetta saattaa esiintyä Molnträsk tyydyttävä/6,6 hapenpuutetta saattaa esiintyä Storträsk hyvä/7,1 hapenpuutetta saattaa esiintyä Särkijärvi metsä alhainen/6,8 hapenpuutetta saattaa esiintyä Tampaja hyvä/7,0 hapenpuutetta saattaa esiintyä Vitträsk metsä tyydyttävä/7,2 hapenpuutetta saattaa esiintyä Humaljärvi 75,1 1,2 7,0 rehevöitynyt niitto, ruoppaus 5,3 ruoppaus 14,1 rehevöitynyt 40,7 rehevöitynyt ulkoista rasitusta tulee pienentää 64,6 180,0 hauen, kuhan ja karpin istutus

AMMATTIKALASTUS Ammattikalastajat jaetaan kolmeen luokkaan, I-III. Kalastuksesta tai oman kalasaaliin jalostuksesta saatujen tulojen osuus henkilön kokonaistuloista määrittelee ryhmän, johon hänen katsotaan kuuluvan. Ryhmään I kuuluvat kalastuksesta vähintään 30 % tuloistaan saavat kalastajat, ryhmään II kuuluvat kalastuksesta vähintään 15 % mutta alle 30 % tuloistaan saavat kalastajat ja ryhmään III kuuluvat kalastuksesta alle 15 % tuloistaan saavat kalastajat. Ryhmään I kuuluvilla ammattikalastajilla on oikeus saada EU-tukea sekä oikeus vuokrata TE-keskukselta kalastuspaikka yleisellä vesialueella lohen ja taimenen pyyntiin rysällä. I ja II luokkaan kuuluvat kalastajat ovat oikeutettuja käyttämään kalastusasetuksen tarkoittamia ammattimaiseen kalastukseen käytettäviä pyydyksiä. Uudenmaan alueella oli vuonna 2006 yhteensä 241 ammattikalastajaa, joista 115 kuuluivat ryhmään I, 11 ryhmään II ja 115 ryhmään III (Riista- ja kalatutkimuslaitos 2007a). Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen hallituksen tietojen mukaan kalastusalueen vesillä harjoittaa ammattimaista kalastusta noin viisi henkilöä. Kalastuskillat Kyrkslätt fiskargille r.f.-niminen kalastuskilta perustettiin vuonna 1907 ja lienee Uudenmaan vanhin kalastuskilta. Tavoitteena oli saada kalastajat ja vesialueomistajat saman katon alle helpottaen näin työskentelyä paikkakunnan kalastuksen hyväksi ja ongelmien ratkaisua. Parenteesiin saakka killan pääasiallinen toiminta-alue oli Porkkalanniemi ja sen lähistössä olevat saaret. Tämä oli killan aktiivisinta aikaa ja enimmillään kiltaan kuului noin 100 jäsentä. Porkkalan palauttamisen jälkeen killan toiminnan painopiste siirtyi länteen Porkkalanniemen ja Pikkalanjoen suun väliselle alueelle. Samanaikaisesti killan jäsenten lukumäärä laski voimakkaasti koska yli puolet kalastajaperheistä ei palannut alueelle. 1900-luvun alkuun asti silakalla oli itse kalastuksessa suurin taloudellinen merkitys. Ennen sotia silakkaa ja kilohailia pyydettiin verkoilla mm. Porkkalanniemen säilyketeollisuuden tarpeisiin. Parenteesin jälkeen painopiste oli kevätkalastuksessa jolloin silakkaa pyydettiin rysillä ja suurin osa saaliista käytettiin minkkien rehuksi. Muista kalalajeista lahna, made ja hauki olivat erittäin tärkeitä kalataloudelle. Turska, jota sotavuosina esiintyi runsaasti, palasi 1970-luvun lopulla. Aikaisemmin rehukalaksi luokitellun turskan arvo nousi jyrkästi ja siitä tuli ammattikalastajille silakan ohella erittäin tärkeä laji aina 1980-luvun lopulle asti. Syvien pohjaverkkojen käyttöönoton myötä 1970-luvun lopulla myös kuhan merkitys kalataloudelle kasvoi. 1990-luvun alusta kuha on ollut kiltaan kuuluville ammattikalastajille tärkein kalalaji.

Nykyään Kyrkslätt fiskargille r.f. elää hiljaiseloa monien muiden rannikon kalakiltojen tavoin. Ainut toiminta on vuotuinen kalanpoikasten istutus. Killan runsaasta 20 jäsenestä vain 3 on ammattikalastajia. Hylkeiden esiintyminen sisäsaaristossa yhdessä talvien huonojen jääolosuhteiden kanssa on aiheuttanut kalastajille suuria ongelmia. Lisäongelman muodostavat voimakkaasti lisääntyvä merimetsokanta ja sen haittavaikutukset kalastukselle. Suvi Giers kertoo seikkaperäisesti kalastajakillan historiasta ja toiminnasta Turun ammattikorkeakoulussa tekemässään opinnäytetyössä, Ammattikalastus Kirkkonummella Kyrkslätt fiskargille 100 vuotta (2006). Pyyntitilasto Liitteessä 2 esitetään tietoja ammattikalastajien kokonais-saaliiden määristä pyyntiruuduissa 53 ja 63 vuosina 2000-2006. Alla yhdistelmä ammattimaisesta silakan, kilohailin, hauen, ahvenen, kuhan, siian, lohen ja taimenen ammattimaisesta pyynnistä vuosina 2000-2006 (Kuviot 3-8). Verrattaessa kilohailin ja silakan pyyntiä vuosina 2000 2006 pyyntiruuduissa 53 ja 63 voidaan havaita selvä vähentyminen vuonna 2003 (Kuviot 3 ja 4). Silakan kasvu väheni huomattavasti jo 1980-luvun keskivaiheilla. Tämän katsotaan johtuneen ravinnon huonontuneesta saatavuudesta. Vuoden 1997 jälkeen kasvu nopeutui jonkin verran mutta hidastui jälleen vuonna 2004, erityisesti 2-5-vuotiaiden yksilöiden kohdalla. Silakan lisääntyminen on pysytellyt keskimäärän alapuolella vuodesta 1986 vuoteen 2001. Pyyntiruudussa 53 hauen, ahvenen ja kuhan pyynti on pysynyt suhteellisen tasaisena kun sitä vastoin pyyntiruudussa 63 hauen pyynti on vähentynyt vuosina 2005 ja 2006 (Kuviot 5 ja 6). Kuluttajien kiinnostuneisuus haukeen on myös laskenut. Pyyntiruudussa 53 lohen pyynti on vähentynyt 12 000 kilosta vuonna 2000 noin 2 000 kiloon vuonna 2006 (Kuvio 7). Pyyntiruudussa 63 lohisaalis oli vuonna 2006 vain 149 kg verrattuna noin 3 000 kiloon vuosina 2003 2006 (Kuvio 8). Harmaahylje aiheuttaa lohenpyynnille suuria ongelmia, mm. vuonna 2006 Suomen rannikon kalastajat ovat kirjanneet 56 tonnia hyljevahinkojen vuoksi poisheitettyä lohta.

Pyyntiruutu 53 160000 140000 120000 100000 Kg 80000 60000 Silakka Kilohaili 40000 20000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 3. Ammattikalastajien kilohaili ja silakka- saaliit pyyntiruudussa 53 vuosina 2000 2006 (Pirkko Söderkultalahti 2007) Pyyntiruutu 63 4500000 4000000 3500000 3000000 Kg 2500000 2000000 Silakka Kilohaili 1500000 1000000 500000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 4. Ammattikalastajien kilohaili ja silakka- saaliit pyyntiruudussa 53 vuosina 2000 2006 (Pirkko Söderkultalahti 2007).

Pyyntiruutu 53 40000 35000 30000 25000 Kg 20000 15000 Hauki Ahven Kuha 10000 5000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 5. Ammattikalastajien hauki-, ahven- ja kuhasaaliit pyyntiruudussa 53 vuosina 2000-2006 (Pirkko Söderkultalahti 2007). Pyyntiruutu 63 14000 12000 10000 Kg 8000 6000 4000 Hauki Ahven Kuha 2000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kuvio 6. Ammattikalastajien hauki-, ahven- ja kuhasaaliit pyyntiruudussa 63 vuosina 2000-2006 (Pirkko Söderkultalahti 2007).

Pyyntiruutu 53 14000 12000 10000 Kg 8000 6000 4000 2000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Siika Lohi Taimen Kuvio 7. Ammattikalastajien siika-, lohi- ja taimensaaliit pyyntiruudussa 53 vuosina 2000-2006 (Pirkko Söderkultalahti 2007). 7000 6000 Pyyntiruutu 63 5000 Kg 4000 3000 2000 1000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Siika Lohi Taimen Kuvio 8. Ammattikalastajien siika-, lohi- ja taimensaaliit pyyntiruudussa 63 vuosina 2000-2006 (Pirkko Söderkultalahti 2007). KALASTUSOIKEUS, KALASTUSLUVAT JA KALASTUSMATKAILU Maksamalla läänikohtaisen viehekalastusmaksun 18 vuotta täyttänyt mutta alle 65-vuotias henkilö saa oikeuden viehekalastukseen yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä, vetouistelua saa harjoittaa lisäksi yhdellä

painovieheellä. Oikeus ei koske lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja eikä myöskään muita alueita, joilla kalastaminen on muun säännöksen nojalla kielletty. Jokaisella kunnassa muutoin kuin tilapäisesti asuvalla on oikeus ulkosaaristossa harjoittaa silakan, muikun, kilohailin ja kuoreen pyyntiä verkolla. Kalastusoikeuden haltijalta tulee saada lupa järjestettäessä kalastuskilpailuja, kuten onginta- pilkintä- tai viehekalastuskilpailuja tai muita vastaavia järjestettyjä tapahtumia, esim. opastettuja kalastusretkiä. Kalastuslupamenettely Kun onkimista ja pilkkimistä harjoitetaan laissa määritellyllä tavalla, siihen ei tarvita lupaa. Kalastus, johon läänikohtainen viehekalastusmaksu oikeuttaisi, saattaa olla määrätyillä vesialueilla erillisillä päätöksillä kielletty. Suomen kalastuslupamenettely on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Kalastuslupamenettely Suomessa (Kalastuslaki 286/82, Laki kalastuslain muuttamisesta 1355/93 ja 1045/96). Alle 18-vuotiaat ja 18 64-vuotiaat 65 vuotta täyttäneet * Onkiminen ja pilkkiminen 1) 2) Maksuton, yleinen kalastusoikeus Maksuton, yleinen kalastusoikeus Viehekalastus Heitto- tai vetouistelu 1 (yhdellä) vavalla 1), 3) Muu kalastus Vetouistelu useammalla kuin yhdellä vavalla. Muu kalastus ja ravustus. Ei valtion kalastuksenhoitomaksua. Ei läänikohtaista viehekalastusmaksua. Ei valtion kalastuksenhoitomaksua. Aina vedenomistajan lupa. Valtion kalastuksenhoitomaksu ja lisäksi joko läänikohtainen viehekalastuslupa tai vedenomistajan lupa. Valtion kalastuksenhoitomaksu ja aina vedenomistajan lupa. * Ikä tulee voida luotettavasti näyttää toteen. 1) Oikeus kalastaa on kuitenkin rajoitettu sellaisilla vesialueilla, joilla kalastaminen on muun säännöksen tai päätöksen nojalla kielletty. 2) Heittokalastukseen soveltumattoman vavan ja kelan käyttö sallittu. Kalastusoikeutta vuokrattaessa tulee erityisesti huomioida ammattikalastuksen edut. PAIKALLISET KALASTUSLUVAT JA KALASTUSMATKAILUYRITYKSET

Kalastuslupia myyvät Kirkkonummen kunta, Vantaan, Espoon ja Helsingin kaupungit. Kirkkonummella luvan saa lunastaa kunnan palvelupisteessä Asematiellä. Osakaskunnat (Taulukko 3) myyvät kalastuslupia osakkailleen ja voivat myydä lupia myös paikkakuntalaisille, kesävieraille sekä ulkopuolisille henkilöille. Taulukko 3.Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen osakaskunnat vuonna 2008. Kylä Pinta-ala Omistaja Yhteyshenkilö 414 Evitskog 261,6 Evitskog byns samfällda vattenområde Lostedt Börje 425 Haapajärvi 102,3 Haapajärven osakaskunta Malmström Bertil 449 Koskis-Navala 94,9 Koskis-Navalan osakaskunta Blom Ilpo 452 Kylmälä 131,4 Sjökulla fiskelag Malmström Kaj 452 Kylmälä 18,6 Kylmälän osakaskunta Sarkio Antti 466 Näse 38,0 Näsen kalastuskunta Nevalainen Matti 470 Porkkala 423,9 Öfvergårdin kalastuskunta Häggström Paul 476 Smedsby 71,2 Smedsbyn osakaskunta Silvennoinen Hannu 498 Österby 123,0 Österbyn kalastuskunta Köhler Hans 876 Yhteisvesialue 356 Bobäck-Vitträsk fiskelag Björkqvist G-Peter 876 Yhteisvesialue 46,1 Friggesby-Stubbansin-Våransin osakaskunta Gröhn Kurt Kalastusalueella toimii useita eri kalastusmatkailuyrityksiä. Yritykset järjestävät kalastukseen painottuvia matkoja mutta myös alueen tarjoamaa saaristokulttuuria esitteleviä matkoja. VAPAA-AJAN KALASTUS Vapaa-ajankalastusyhdistykset Vapaa-ajankalastusyhdistykset järjestävät sekä viehekalastus- että pilkki- ja onginta- kilpailuja. Kirkkonummen vapaa-ajan kalastajien lukumäärä, saaliit ja pyyntivälineet Suosituimmat kalastusvälineet vapaa-ajan kalastajien keskuudessa Uudenmaan vesialueilla vuonna 2005 olivat heittovapa, onkivapa ja verkot (Toivonen 2006).. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella harjoitettiin viehekalastusta 48 000 vuorokautena vuonna 2005 verrattuna 66 000 vuorokauteen vuonna 2001 (Taulukko 4). Viehekalastus vesialueen omistajan luvalla, onkiminen ja pilkkiminen sekä muu kalastus vesialueen omistajan luvalla olivat suunnilleen samoissa lukemissa vuonna 2001 ja 2005. Taulukko 4. Vapaa-ajankalastus Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella vuonna 2005 verrattuna vuoteen 2001 (Toivonen et al. 2002, Toivonen 2006). Vapaa-ajankalastus vrk/vuosi 2005 2001 Viehekalastus lääninkortilla 48 000 66 000

Viehekalastus vedenomistajan luvalla 25 000 28 000 Onkiminen ja pilkkiminen 91 000 99 000 Muu kalastus vedenomistajan luvalla 35 600 36 000 KALAKANNAN TILA JA KUTUALUEET Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö on tehnyt Pikkalanlahden kalastusta koskevan kalataloudellisen tutkimuksen vuonna 2007 (Valjus 2008). Kyselyihin perustuva tutkimus osoittaa joidenkin lajien esiintymisen muuttuneen ajanjaksolla 2000-2007 (Taulukko 5). Taulukko 5. Pikkalanlahdessa esiintyviä lajeja ja kantojen kehitys vuosina 2000-2007 ( Valjus 2008) Laji Ahven Ankerias Hauki Kampela Kiiski Kilohaili Kuha Kuore Lahna Lohi Made Muikku Siika Silakka Särki Säyne Taimen Vimba Esiintyminen aikaisemmin melko runsasta, nykyään vähentynyt vähäistä aikaisemmin elpynyt esiintyminen nyt jälleen vähentynyt tutkimusalueen ulkoreunamilla vähäistä yleinen jonkin verran lukuisa, mutta on vähentynyt (myös koko pienentynyt) keväällä kutuaikaan runsasta Pikkalanjoessa runsasta jonkin verran myöhäiskesällä ja varhaiskeväällä, lähinnä tutkimusalueen ulkopuolella aikaisemmin kohtuullisen yleistä, nykyään vähentynyt vähäistä istutuksen seurauksena kannat jonkin verran kasvaneet kutuaikaan runsasta runsasta vähäistä jonkin verran myöhäissyksyllä ja varhaiskeväällä, pääasiallinen esiintyminen tutkimusalueen ulkopuolella jonkin verran Alla muutamien kalastusalueella esiintyvien lajien yleinen kuvaus Taimen (Salmo trutta) ja lohi (Salmo salar) Elinympäristönsä valinnan ja vaelluskäyttäytymisensä perusteella taimen erotellaan kolmeksi ekologiseksi lajiksi, meri-, järvi- ja purotaimeneksi. Kaikkien kolmen lajin kuteminen vaatii virtaavaa vettä mutta meritaimen tekee lisääntymisvaelluksia merivesissä, purotaimen elää koko elämänsä kotipurossaan tai - joessaan ja järvitaimen järvessä (Salminen & Böhling 2003). Taimen vaatii kirkkaan, viileän veden, jossa happiolosuhteet ovat hyvät ja rehevöitymisaste alhainen. Syksyllä tapahtuvaan kutuun taimen tarvitsee puhtaan sorapohjan. Poikaset taas tarvitsevat hitaasti virtaavien vesien suojaavaa kasvillisuutta (Salminen & Böhling 2003).

Rannikoillamme on alun perin esiintynyt noin 60 merivesissä vaeltavaa taimenkantaa. Vesistöjen rakentamisen, huonontuneen veden laadun ja liian suuren kalastusrasituksen seurauksena suurin osa kannoista on kuitenkin hävinnyt tai huomattavasti heikentynyt. Taimenen ammattimainen pyynti Suomenlahdella oli 1990-luvun puolessavälissä noin 20 000 kg. Myöhemmin pyydetyt määrät vähenivät voimakkaasti huolimatta istutuksiin suunnatusta huomattavasta panostuksesta. Istutettujen yksilöiden heikompi selviytymiskyky yhdistettynä kasvaneeseen kalastusrasitukseen on katsottu muodostavan syyn siihen, ettei taimenen istutus tuota toivottua tulosta. Kalastusrasituksen kasvu johtuu ennen kaikkea lisääntyneestä vapaa-ajan verkkokalastuksesta pienisilmäisillä verkoilla. Tämä on lisännyt sellaisten taimenten pyyntiä, jotka eivät vielä ole kutukypsiä. (Salminen & Böhling 2003, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2008a). Rannikolla esiintyvä lohen ekologinen laji on merilohi. Merilohi kutee mereen laskevissa joissa. Lohen elämänkaari käsittää useita eri vaiheita. Tämä asettaa korkeita vaatimuksia lajin elinympäristölle. Mm. kutuun sopivien jokien määrä on voimakkaasti pienentynyt rannikollamme vesistöjen rakentamisen myötä ja ojitukset ovat aiheuttaneet kutuun sopivien sorapohjien liejuuntumisen. Myös ajoittain liian suuri kalastusrasitus ja erilaiset taudit ovat verottaneet merilohiesiintymiä. (Salminen & Böhling 2003). Siika (Coregonus lavaretus) Siialla on useita ekologisia muotoja, jotka kuitenkin kaikki kuuluvat samaan lajiin. Sitä esiintyy koko rannikkomme alueella ja se viihtyy viileässä, happirikkaassa vedessä. Jotkut siikakannat elävät alueellaan pysyvästi kun jotkut saattavat vaeltaa pitkiä matkoja. Siika kutee melko matalissa, sora- ja hiekkapohjaisissa vesissä, useimmiten syys - lokakuussa. Vaellussiika nousee jokiin ja virtoihin kutemaan kun meressä kuteva siika hakeutuu karikkoisille ja virtaisille paikoille (Salminen & Böhling 2003). Saaristosiika kutee väli- ja ulkosaaristossa sileillä kalliopohjilla ja hiekkapohjilla loka- marraskuussa. Lohi- ja taimenkantojen tavoin myös siikakannat kärsivät sopivien kutualueiden katoamisesta tai niiden huonontumisesta. Koko rannikkoalueella istutetaan nykyään suuria korvaavia määriä siikaa mutta huomattavasti enemmän pitäisi panostaa kutualueiden hoitoon ja ylläpitoon. Siikaa on istutettu sekä Upinniemen ja Porkkalan merialueille että järviin, mm. Vitträskiin ja Tampajaan.

Hauki (Esox lucius) Hauki viihtyy matalissa vesistöissä, joissa on runsas kasvillisuus ja joissa sen on helppo saalistaa. Ollakseen makeanvedenkala hauki sietää melko korkeita suolapitoisuuksia ja sitä esiintyy Suomessa lähes kaikenlaisissa vesistöissä. Hauki on ahvenen jälkeen tavallisin kalalajimme. Hauki kutee merialueilla touko- kesäkuussa. Tammisaaren saaristossa on tutkittu millaisilla saaristoalueilla löytyy hauelle sopivia kutupaikkoja (Kuningas 2005, Lappalainen & Urho 2006). Näissä tutkimuksissa on todettu hauenpoikasten esiintyvän sisäsaariston matalissa lahdenpoukamissa ja että edellisvuotisen laonneen kaislan saatavuus on tärkeää. Ulkosaaristosta hauki on enimmäkseen hävinnyt. 1970-luvulla alettiin huomata Suomenlahden, Saaristomeren ja Ahvenanmaan ympäristön haukikantojen hupeneminen. Selitykseksi on esitetty erilaisia syitä, mm. pienentyneet rakkoleväesiintymät tai emokalojen sairaudet mutta varsinaiset syyt ovat vielä epäselviä (Salminen & Böhling 2003). Haukea esiintyy lähes koko Kirkkonummi-Porkkalan alueella. Ahven (Perca fluviatilis) Ahven on alun perin makeanvedenkala, joka kuitenkin selviää hyvin myös murtovedessä. Sitä pidetään tavallisimpana kalalajinamme ja sitä esiintyy koko rannikollamme ja useimmissa järvissämme. Tehokas lisääntyminen, joustava ravinnon valinta ja hyvä hajaantumiskyky ovat suuren levinneisyyden syitä. Ravinnon valinta vaihtelee iän ja koon mukaan. Nuoret yksilöt syövät eläinplanktonia ja kasvaessaan ahven siirtyy syömään pohjaeläimiä ja kalaa. Ahven sietää myös melko hyvin vähähappisia olosuhteita mutta voimakkaasti rehevöityneillä alueilla se saattaa särjen kanssa kilpaillessaan jäädä kakkoseksi (Koli 1990) Ahven kutee veden lämpötilan ollessa noin 6 8 C ja optimaalinen lämpötila mädin kehittymiselle on 12-16 C (Kokurewicz 1969). Ahven tarvitsee mätinauhojensa kiinnittämiseen sopivan alustan ja käyttää yleensä tähän vesikasvillisuutta. Virtaukset eivät saa olla liian voimakkaita jotteivät mätinauhat irtoa. Esiintymisen voimakkaat vaihtelut vuodesta toiseen on ahvenelle ominaista. Kuha (Sander luciopera)

Kuha viihtyy sameassa vedessä ja välttelee yleensä rantoja. Se on petokala, joka täysikasvuisena käyttää ravintonaan muita kaloja ja myös selkärangattomia. Täysikasvuisena kuha elää pienissä parvissa tai yksin poikasten eläessä suuremmissa parvissa. Kuha näkee hyvin sameassa vedessä, joten se selviää hyvin rehevöityneemmissäkin vesissä. Veden ollessa kirkasta sen tulee olla syvää jotta kuha viihtyy eikä veden ph saa laskea alle 6:den. Moniin järviin on istutettu kuhakantoja mutta kuhaa esiintyy järvissä myös luonnostaan. Sitä esiintyy Suomenlahden ja Saaristomeren rannikoilla mutta vain sattumanvaraisesti Oulua pohjoisempana (Koli 1990). Kuha viihtyy parhaiten lämpimässä vedessä, 19 24 C on optimaalinen lämpötila. Kuhaesiintymien vaihtelujen arvioidaan ensisijaisesti johtuvan kudun onnistumisesta ja kudun aikaisesta lämpötilasta. Kuhakantojen oletetaan hyötyvän ilmastonmuutosten mahdollisesti mukanaan tuomasta lämpötilan noususta (Lappalainen 2001). Kuha kutee sisemmillä saaristoalueilla touko- ja kesäkuussa ja vaeltaa sitten ulommille saaristoalueille. Kutualueiksi sopivat kivi-, sora- tai savipohjat, vaihtoehtoisesti kasvullisuuden peittämät pohjat tai runsasmuotoiset pehmytpojat. Koiras tulee sukukypsäksi 2 4 vuoden iässä ja naaras puolestaan 3 5 vuoden iässä. Kutu tapahtuu pareittain jäänlähdön jälkeen touko-kesäkuussa, yleensä jonkin verran myöhemmin kuin ahvenen kuteminen. Mäti lasketaan pohjan kuoppiin joihin se tarttuu kiinni. Sekä koiras että naaras hoitaa mätiä jonkin aikaa mädin laskemisen jälkeen. Kuhan on myös huomattu mielellään laskevan mätinsä katajaturoille (Koli). Kuhapoikasten ravintoon kuuluvat eläinplanktonit, myöhemmin hyönteisten toukat ja kasvaessaan kuha on monipuolinen petokala (Salminen & Böhling 2003). Kalastusalueen luontaisten esiintymien lisäksi kuhaa on istutettu sekä merialueille kuten Pikkalanlahteen että järviin kuten Humaljärveen ja Juusjärveen. Lahna (Abramis brama) Seurauksena mm. siitä, että lahna selviää vähähappisissa olosuhteissa, sen esiintyvyys on lisääntynyt rehevöitymisen myötä. Kutuun soveltuvat matalat ranta-alueet, joiden pohjassa on runsas kasvillisuus. Lahna liikkuu useimmiten parvissa lajitovereidensa kanssa. Lahna on särjen tavoin kaikkiruokainen, jonka ravintoon kuuluvat mm. kasvisjäämät ja pohjaeläimet. Lahnaa esiintyy koko rannikollamme ja useimmissa järvissämme Pohjois-Suomen järviä lukuun ottamatta. Se viihtyy lämpöisemmissä vesissä. Lahna kutee matalilla, kasvillisesti rikkailla alueilla kun veden lämpötila on noin 15 20 C. Lahna on särjen tavoin kaikkiruokainen ja se on ensisijaisesti rehevöitymisen tuloksena lisääntynyt rannikkoalueilla (Koli 1991, Salminen & Böhling 2003).

Lahnaa esiintyy kalastusalueella yleisesti. Made (Lota lota) Made kuuluu turskakaloihin ja on ainoa lajiin kuuluva makeanveden kala. Sitä esiintyy pitkin koko Suomen rannikon ja järvissä kautta maan. Se on ahvenen, hauen ja särjen jälkeen tavallisin kalamme. Yhtenä syynä sen menestykseen pidetään sen hyvää levittäytymiskykyä. Saavuttaessaan 15 20 cm:n koon lahna vaatii viileämpiä vesiä. Pienemmät yksilöt eivät ole vielä kehittäneet tällaista lämpöherkkyyttä. Lahna on pohjalla elävä kala, jolla on suhteellisen heikko näkö mutta sitäkin parempi hajuaisti. Ravinto koostuu kalasta ja pohjaeläimistä (Koli 1991). Made kutee helmi- maaliskuussa sekä kovilla että pehmeillä pohjilla. Poikasten tärkeitä kasvualueita ovat suojaisat lahdet, joissa on viimevuotista laonnutta kaislaa (Lappalainen et al. 2005). Made on herkkä veden ph:n vaihteluille ja ph-arvon ollessa noin 5 mateen lisääntyminen epäonnistuu. Perämeren rannikolla on todettu lisääntymisen epäonnistuneen Kyröjoesta virranneen happaman veden vuoksi (Lehtonen et al. 1993). Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vesien nousseet lämpötilat ja yliravitseminen ovat syitä, jotka ovat myötävaikuttaneet mateen vähentymiseen Uudellamaalla (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007b). Madetta esiintyy sekä Kirkkonummen järvissä että merialueilla. Kampela (Platichthys flesus) Kampela on koko rannikollamme esiintyvä merikalalaji. Esiintymistiheys on suurimmillaan etelärannikolla sekä Ahvenanmaalla, esiintymisen muuttuessa sattumanvaraisemmaksi Pohjanlahdessa. Kampela on pohjakala, jonka ravinto koostuu lähinnä muista pohjaeläimistä. Se viihtyy parhaiten hiekkapohjilla mutta esiintyy myös sorapohjilla. Kampelan kutua rannikkovesissämme tunnetaan huonosti mutta se kutee ensisijaisesti matalammissa vesissä kuin kampelat Itämeren eteläisemmissä osissa, jossa kutualueet sijaitsevat 20 100 m:n syvyydessä. Kudun onnistumiseen vaaditaan yli 6 promillen suolapitoisuus. Pohjat peittävän yksivuotisen lankalevän lisääntyminen vaikuttaa kielteisesti kampelan kutu- ja ravinnonhankinta-alueisiin. Olettamuksena on, että kampelan esiintymisrunsauden lasku ainakin osittain selittyy sillä, että suuret pohja-alueet ovat lankalevämattojen peitossa, mikä vaikeuttaa kampelan ravinnonsaantia. Levämattojen alle syntyy myös nopeasti pohjaeläinten kuolemaan johtavaa hapenpuutetta. Silakka (Clupea harengus membras)

Silakka on kaupallisesti Suomen tärkein kala. Vuonna 2006 koko Itämeren alueen suomalainen ammattimainen pyynti tuotti 79 miljoonaa kiloa silakkaa (arvoltaan 10 milj. euroa) ja 19 miljoonaa kiloa kilohailia. Mittavinta silakanpyyntiä harjoitetaan Pohjanlahdella, jossa yli 80 % saaliista saadaan (Kalavarat 2006). Vuoden 1990 aikana silakan esiintyminen kasvoi mutta kalat olivat tavanomaista pienempiä. Olettamuksena on, että sekä alhainen suolapitoisuus että rehevöityminen ovat johtaneet hidastuneeseen kasvuun aiheuttamalla silakan ravinnon koostumuksen muuttumisen. Myös turskakannan pienentymisen oletetaan petokalakannan supistumisen kautta vaikuttaneen silakan määrään lisääntymiseen (Flinkman 1999). Silakka kutee touko- ja kesäkuussa jolloin se muodostaa suuria, tiheitä parvia rannikon läheisyydessä noin 1 5 metrin syvyydessä. Syyskutevaa silakkaa esiintyy myös uloimmissa karikoissa joskin sattumanvaraisesti (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007c). Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella kaupallinen silakanpyynti on taantunut (Kuviot 3 ja 4). Kilohaili (Sprattus sprattus) Kilohaili on silakan lailla merikala. Se on selvästi avovesien kala verrattuna silakkaan, joka kutee rannikkovesissä. Kilohaili on tärkeä kaupallinen laji, jota ruvettiin pyytämään tehokkaammin troolikalastuksen kehittyessä. Voimakkaat muutokset esiintymisrunsaudessa ovat kilohailille ominaisia. 1900-luvun alusta lähtien on noin 10 vuoden välein todettu selviä huippuja kilohailin esiintymisessä. 1900-luvun alussa olivat vuodet 1900, 1922, 1933, 1947 ja 1958 vuosia, joina kilohailia pyydettiin suuria määriä. Syyt saaliin vähenemiseen eivät ole täysin selvät (Koli 1990). 1970-luvulla saatiin suuria saalismääriä, jotka kuitenkin pienenivät vahvan turskakannan seurauksena 1980-luvulla. Suomenlahdella kilohailisaaliit lisääntyivät merkittävästi 1990-luvun lopulla vähentyäkseen sitten aina vuoteen 2005 asti. Kilohailikantojen uhkia ei tunneta (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007d). Kilohailien kaupallinen pyynti Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella on pienentynyt (Kuviot 3 ja 4). Härkäsimppu (Triglopsis quadricornis) Härkäsimppu on kylmissä ja syvissä vesissä viihtyvä pohjakala. Ravinto koostuu katkoista, hyönteisten toukista, kaloista ja simpukoista. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella härkäsimppu on harvinainen. Särki (Rutilus rutilus)

Särki on erittäin tavallinen rehevöityneissä järvissä ja lammissa, myös rannikolla särkien määrä on kasvanut. Särjen menestys voi johtua mm. sen monipuolisesta ravinnosta ja hyvästä lisääntymiskyvystä. Särjen menestys rehevöityneissä järvissä perustuu sen kykyyn selvitä matalista happipitoisuuksista. Rajoittavana tekijänä on happamuus, sillä särki ei selviä kun ph-arvot ovat matalia. Särjen ravintoon kuuluvat eläinplanktonit, vesikasvit ja kotilot mutta se syö myös pohjalle vajonneita orgaanisia aineksia. Särjen tullessa liian runsaslukuiseksi sen tehokalastus voi olla ajankohtaista. (Salminen ja Böhling 2003) Särki on yleinen kalastusalueella. Ravut Suomessa on kolme eri rapulajia. Jokirapu (Astacus astacus) on alkuperäinen kotimainen laji ja Pohjois- Amerikasta kotoisin oleva täplärapu (Pasifastacus leniusculus) tuotiin Suomeen vuonna 1967. Kolmas laji, kapeasaksirapu (Astacus leptodactylus) esiintyy ainoastaan satunnaisesti maan koillis- ja itäosissa ja sen levinneisyys tunnetaan huonosti. Täpläravun erottaa jokiravusta ensisijaisesti valkoisen tai sinertävän etusaksien laikun perusteella. Kapeasaksiravulla on nimensä mukaisesti erittäin kapeat sakset (Salminen ja Böhling 2003). Jokirapu esiintyy harvoin suuremmassa syvyydessä kuin 3 metriä kun täpläravun saattaa tavata 10 metrin syvyydessä. Näiden kahden lajin välillä vallitsee siis tietty elintilallinen jako, jonka oletetaan johtuvan eri lämpötilapreferensseistä (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2007e). Jokiravun luontainen levittäytymisen raja on Kaskinen - Mikkeli Lappeenranta mutta jo 1880-luvulta asti harjoitetun istutuksen tuloksena jokirapua esiintyy jopa napapiirin pohjoispuolella (Salminen ja Böhling 2003). Täplärapua on istutettu vain Etelä- ja Lounais-Suomessa. Rapukantojen kokoa ja tiheyttä rajoittaa lähinnä suojaisten pohjapaikkojen puute. Suojana käytetään esim. uponneita puunrunkoja tai isohkoja kiviä. Suojaa tarvitaan mm. kuoren vaihtamiseen ja pedoilta suojautumiseen. Ravunpoikasia esiintyy eniten rantaviivan läheisyydessä, kivien ja kasvillisuuden suojassa. Rapu on herkkä heikentyneille happiolosuhteille, korkealle hiukkaspitoisuudelle ja liian matalalle ph:lle (ph<5). Jokirapukannat ovat myös sairauksien, kuten rapuruton, koettelemia. Aphanomyces astaci-niminen sieni on rapuruton aiheuttaja ja tauti on jokiravulle tappava. Rapurutto tuli Suomeen jo vuonna 1893 ja koetteli rajusti sekä istutettuja että alkuperäisiä jokirapukantoja. Täplärapu on ruton kantaja, mutta saattaa lisääntyneen stressin alaisena itsekin menehtyä rapuruton kanssa yhdessä

esiintyvien infektioiden tuloksena. Rapurutto leviää vesistöstä toiseen mm. rapujen, pyyntivälineiden ja veneiden mukana (Salminen ja Böhling 2003). Muut lajit Muista kalastusalueella havaituista lajeista voidaan mainita toutain, jota on havaittu Kirkkonummi- Porkkalan itäisillä merialueilla. Järvissä on havaittu suutaria. Muita mainittavia lajeja ovat muikku, kiiski, ruutana, säyne ja karppi. Kirkkonummen pohjoisosien järvissä on havaittu harjusta. KUTUALUEET Runsain mahdollinen saalis vaati mahdollisimman korkean ja pysyvän lisääntymisen. Eräs olennaisimmista hoitokeinoista on tärkeiden kutualueiden ja poikasten kasvualueiden turvaaminen. Lisääntyminen vaarannetaan merkittävästi jos kutu- ja kasvualueita liian suurissa määrin tuhotaan. Matalien merenlahtien merkitys lisääntymiselle on erittäin suuri. Kalastusalue pyrkii tiedottamaan näistä tärkeistä alueista niiden asiattoman käytön vähentämiseksi. Esille tuotavia, tunnistettuja uhkia ovat asiaton ja haitallinen ruoppaaminen, liian suuri kalastusrasitus ja liian suuri ravinnekuormitus. Tärkeitä kutualueita on ainakin seuraavissa vesissä: Luomanlahti, Espoonlahti, Bastfjärden, Långviken, Tallbackafjärden sekä Vårnässund, Järsösund ja osia Hylkefjärdenistä, alue Lakasundetista Haukipäänselkään sekä Pikkalanlahti. Näissä kutee monet eri lajit, mm. kuha ja made. ERILAISIA KALASTUKSEEN VAIKUTTAVIA SÄÄDÖKSIÄ Alueet, joilla viehekalastus on kielletty (Kalastuslaki 11 ) Tällä hetkellä Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella ei ole alueita, joilla viehekalastus olisi Kalastuslain 11 :n nojalla kielletty. Ajankohtaista tietoa tällaisista alueista löytyy Maa- ja metsätalousministeriön kotisivuilta www.mmm.fi. Rauhoituspiirit (Kalastuslaki 43 ) Kalastusalue yritti vuonna 2004 rauhoittaa Pikkalanlahden siten, että ainoastaan onkiminen, pilkkiminen ja pyynti katiskalla olisivat olleet sallittuja. Muu kalastus olisi ollut kielletty ajalla 10.5.- 30.6., vuosina 2004-2013. Päätöksestä kuitenkin valitettiin Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle, joka piti valitusta aiheellisena. Kalastusalue vei asian edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi kalastusalueen valituslautakunnan päätöstä koskevan muutoksenhaun.

Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden perustamisesta päättää Uudenmaan ympäristökeskus. Alla esittely niistä kalastusalueen tiedossa olevista luonnonsuojelualueista, joilla on voimassa kalastusta ja alueella liikkumista rajoittavia tai kalastuksen ja alueella liikkumisen kokonaan kieltäviä määräyksiä. Stora Tallholmenin ja Tjuvholmenin sekä saaria ympäröivän vesialueen käsittävä luonnonsuojelualue sijaitsee Pikkalanlahdessa. Kaikki kalastus on alueella kielletty Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 19.3.1987, Dnr 1402 5662 361 85 Y Nok. Meikon luonnonsuojelualue Kirkkonummen länsiosassa käsittää 964 ha Luonnonsuojelulain nojalla suojeltua aluetta. Alue on valtion omistama ja siellä on mahdollista tehdä luontoretkiä. Luonnonsuojelualueeseen kuuluvilla vesialueilla ei saa kalastaa. Gillobackaträsketin luonnonsuojelualue on Luonnonsuojelulain nojalla suojeltu. Alueella on kaikki kalastus kielletty. Porkkalan saariston luonnonsuojelualue käsittää 383 ha ja on valtion omistama. Träskön saari on osa aluetta joka sijaitsee Porkkalanniemen eteläpuolella. Alueella oleskelu on sallittua samoin kuin pilkkiminen ja onkiminen. Metsähallitus voi myöntää luvan myös muuhun kalastukseen, kunhan alueen tarkoitusta ei vaaranneta (Asetus 379/1995).

Enbusken Rönnbuskenin luonnonsuojelualue sijaitsee itäisellä Kirkkonummella. Rönnbuskenin länsipuolella maihinnousu on kielletty ajalla 1.4.- 15.6. Muilla saarilla maihinnousu on kielletty ajalla 1.4. 31.7. Kalastus on alueella sallittu. Brändö on lintujensuojelualue joka käsittä Stora Brändön etelärannan ja joitakin saaria ja vesialueita Stora Brändön eteläpuolella, kuvio 10. Brändön luonnonsuojelualueella maihinnousu ja alueella oleskelu on kielletty ajalla 1.4.- 31.7. Kirkkonummen lounaisella vesialueella on saariryhmä nimeltään Bergstadbrotten (Kuvio 8). Avoveden aikana oleskelu lähempänä kuin 350 metrin etäisyydellä saariryhmästä on kielletty. Galjonsgrundin saariryhmä käsittää 75 ha, joista 60 ha on vesialuetta. Saariryhmä kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja toimii tärkeänä lintujen pesimäalueena. Saarille rantautuminen ja moottorikulkuneuvoilla liikkuminen alueella on kielletty ajalla 1.4. - 31.7. Brändökobb on lintujensuojelualue, eteläpuolen ranta on rauhoitettu ja rantavesi 50 metrin päähän rantaviivasta. Gaddarna on joitakin saaria ja luotoja käsittävä luonnonsuojelualue itäisellä Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella. Maihinnousu ja oleskelu alueella on kielletty ajalla 1.4. 31.7. Tämä on lintujensuojelualue joka käsittää viisi luotoa, neljästä puuttomasta kallioluodosta koostuvan ryhmän Systrarna, joka sijaitsee ulompana kuin Gaddarna, sekä luodot Klippskär ja Lökhäll. Veneestä kalastaminen on alueella sallittua. Nykyään alueella esiintyy merimetsoja.

Kuvio 8. Luonnonsuojelualueet 1) Bergstadsbotten, 2) Galjonsgrund, 3) Gaddarna, 4) Brändö, 5) Enbusken Rönnbusken, 6) Stora Tallhomen ja Tjuvholmen, 7) Meiko-Lappträsk, 8) Träskön, 9) Gillobackaträsket. Muut erityisalueet Kalastusasetuksen perusteella kalastaminen on kielletty Pikkalanjoen suulla sijaitsevassa sulussa. Kalastus on kielletty alajuoksussa 100 metrin etäisyydellä padosta. Taimenen vaelluksen mahdollistamiseksi Siuntionjokeen kiinteillä pyydyksillä kalastaminen on kielletty Pikkalanselältä Pikkalanlahteen ulottuvalla kalareitillä. TE-keskus on myöntänyt yhdelle paikalliselle ammattikalastajalle luvan kalastaa alueella.

Vitträskistä laskevassa Brobäckenissä onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus ovat kiellettyjä kalastusasetuksen perusteella. Kuvio 9. Puolustusvoimille kuuluva alue Upinniemen rannikkopataljoona sijaitsee kalastusalueen rajojen sisällä. Upinniemen alueella on suojaalue. Suoja-alueella ei saa ilman lupaa (Aluevalvontalaki 18.8.2000/700) 1) harjoittaa laitesukellusta eikä merenkulkuun tavanomaisesti kuulumatonta vedenalaista toimintaa. 2) kalastaa pohjaa laahaavalla tai raskaalla pohjaan ankkuroitavalla pyydyksellä kuten nuotalla, troolilla tai isorysällä.

3) ankkuroida suomalaisiin merikarttoihin merkittyjen ankkuripaikkojen ulkopuolelle muulla kuin huviveneellä, ellei se ole merenkulun turvallisuuden, ylivoimaisen esteen tai hätätilanteen takia välttämätöntä. 4) liikkua yleisellä vesialueella yleisen väylän ulkopuolella 100 metriä lähempänä sellaisia puolustusvoimien käytössä olevia maa-alueita, joille maihinnousu on lain nojalla merkitty kielletyksi. Kallbåda on valtion omistama 1 520 hehtaaria käsittävä hylkeidensuojelualue. Se sijaitsee Kirkkonummi- Porkkalan kalastusalueen rajan tuntumassa osin Kirkkonummen eteläosassa ja osin Inkoossa. Ilman Metsähallituksen lupaa on kiellettyä liikkua puolta merimailia lähempänä luotoja. Ammattikalastajilla on oikeus kalastukseen liittyvään liikkumiseen alueella ja kalastamiseen ohutlankaisilla verkoilla sekä rysillä ja pyydyksillä joiden aukoista hylje ei mahdu. (Valtioneuvoston asetus hylkeidensuojelualueista 736/2001). Jotkut Kirkkonummen kunnan pohjoisista osista sijaitsevat Nuuksion kansallispuistossa. Yleinen vesialue Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen TE-keskukset ovat päättäneet, että Suomenlahden yleisillä vesialueilla meritaimenen pyynti pohjaverkoilla, joiden solmuväli on alle 65 mm, on kielletty. Taimenen koon tulee olla vähintään 50 cm. Tämä päätös on voimassa 1.8.2004 alkaen 31.12.2012 saakka. (TE-keskus 2008) Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen kalastusta koskevat rajoitukset Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueen toimialueella kalastusalue on päättänyt seuraavista solmuvälien rajoituksista: yli 2 m syvän verkon solmuvälin tulee olla vähintään 50 mm paitsi silakkaa, kilohailia, kuoretta ja muikkua pyydettäessä jolloin vähimmäissolmuväli on 10 mm pyydettäessä taimenta muilla kuin kiinniankkuroiduilla, pintaan asti tai lähelle pintaa ulottuvilla verkoilla solmuvälin tulee olla vähintään 65 mm merialueilla kuhan pyynti verkoilla, joiden solmuväli on pienempi kuin 50 mm, on kielletty vuosina 2006 2015. Ahvenen pyynnissä rantojen ja matalikkojen läheisyydessä saa käyttää verkkoa jolla on tiheämpi solmuväli Merilohen, meritaimenen, kuhan ja harjuksen vähimmäismitat on esitetty taulukossa 5 solmuvälin vaikutus saaliskalan kokoon taulukossa 6. Taulukko 5. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella voimassa olevat vähimmäismitat Merilohi 60 cm kalastusasetus 19

Meritaimen 50 cm kalastusasetus 19 Kuha 40 cm kalastusalueen päätökset 1999 ja 2006 Harjus 30 cm kalastusasetus 19 Taulukko 6. Solmuvälin vaikutus saaliskalan kokoon (Salminen ja Böhling 2003). Rivillä A esitetään minkä pituisena (cm) lajia saatetaan alkaa pyytää verkoilla joissa on kyseinen solmuväli. Rivillä B esitetään minkä kokoiselle kalalle pyyntiväline on tehokkain. Solmuväli, mm 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 Järvitaimen A 28 30 32 33 35 36 38 42 46 50 B 37 39 42 46 47 51 55 58 60 64 Meritaimen A 25 30 33 34 35 37 42 47 52 64 B 32 40 47 49 55 59 64 67 69 75 Rautu A 23 25 28 30 32 36 40 44 48 52 B 37 39 41 44 48 53 56 59 61 63 Kuha A 30 34 37 41 44 45 45 46 B 33 36 41 45 48 50 52 53 Siika 1 A 26 30 33 36 40 43 46 B 30 34 38 42 46 49 53 Siika 2 A 34 37 41 44 47 51 54 B 38 42 46 49 53 57 61 Arvioinnissa on käytetty seuraavien kalakantojen aineistoa: järvitaimen, rautu ja harjus: Vuoksen vesistö; meritaimen: merialue, merkintämateriaali; kuha: Vesijärvi ja Oulujärvi; siika: Saimaa (1) ja merialue (2) (Salminen ja Böhling 2003). Ympäröivien kalastusalueiden määräyksiä Inkoon kalastusalue Kuha on rauhoitettu 1.6. - 30.6. Espingsfjärdenillä, Skansfjärdenillä, Kyrkfjärdenillä ja Barkarsundetissä, Svenvikenissä ja siitä etelään Gyltholmenille asti sekä Torbackavikenissä ja Kallerfjärdenillä. Saataessa kuhaa muun kalastuksen yhteydessä se tulee välittömästi laskea takaisin mereen. Ingarskilan vesistö on rauhoitettu siten että taimenen kalastus on kokonaan kielletty. Saataessa taimenta muun kalastuksen yhteydessä se tulee välittömästi laskea takaisin veteen. Verkko- ja rysäkalastus on kielletty 1.8. 31.12. Kuhan vähimmäismitta on 40 cm koko Inkoon kalastusalueella. Kuhan verkkokalastuksessa Inkoon kalastusalueen merialueella pienin sallittu solmuväli on 50 mm. Tiheämpää verkkoa voi käyttää ahventa pyydettäessä rantojen läheisyydessä ja karikoissa. ISTUTUKSET

Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella järviin on istutettu haukea, kuhaa, siikaa (plankton-, vaellus- ja peledsiikaa), järvitaimenta, kirjolohta, madetta, karppia, toutainta, nieriää sekä joki- ja täplärapua (Taulukko 7). Vuoden 2006 aikana istutettiin meritaimenta, kirjolohta, haukea ja karppia. Mereen on istutettu siikaa (saaristo- ja vaellussiikaa), meritaimenta ja haukea (Taulukko 8). Liitteestä 3 selviää mihin kalat on istutettu ja kuka on vastannut istutuksista. Taulukko 7. Järviin istutettuja lajeja Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella vuosina 2003-2007. Hauki Siika Kuha Kirjo lohi Made Karppi Taimen Harjus Toutain Nieriä 2003 0 9 505 0 2 600 0 0 0 1 800 0 0 320 2004 0 10 540 0 500 0 0 0 0 0 0 2 070 2005 0 14 565 200 6 605 85 1 000 0 0 3 280 145 1 700 2006 0 23 870 0 6 770 100 0 85 0 0 0 2 000 2007 150 1 485 1 275 0 0 0 0 0 0 0 3 120 Rapu Taulukko 8. Merialueelle istutettuja lajeja Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella vuosina 2003-2007. Siika Taimen Hauki 2003 40 194 6 204 6 500 2004 52 293 5 417 0 2005 50 402 3 732 0 2006 0 3 616 0 2007 19 138 2 667 0 Kalatalousmaksu Erilaisille ympäristöön haitallisesti vaikuttaville toiminnoille on haettava lupa Ympäristölupavirastolta. Luvan myöntämisen tai uusimisen yhteydessä päätetään myös kalakannoille aiheutettujen kielteisten vaikutusten korvauksesta. Korvaus, jota kutsutaan kalatalousmaksuksi, on vuosittain toistuva. Varojen käytöstä päättää TE-keskuksen kalatalousyksikkö, joka voi halutessaan tiedustella myös kalastusalueen mielipidettä. Kirkkonummi-Porkkalan kalastusalueella seuraavat teollisuuslaitokset/kunnat suorittavat kalatalousmaksua: - Nordic Aluminium. 1850. Varat tulee käyttää vaellus-siian istutukseen. - Prysmian Cables & Systems Oy ja Nordic Aluminium Oyj 1 850,07. Varat on varattu vaellussiian istuttamiseen. - Siuntion kunta, 925,03 vaellussiian istutukseen. - Danisco Sugar Ab, 1 850,07 vaellussiian ja meressä kutevan siian sekä hauen istutukseen.