PAKOLLA TÖIHIN Paltamo päätti työllistää kunnan kaikki työttömät. Yhdeksän paltamolaista kertoo kokemuksensa. ville palonen teksti ja kuvat Ville Niskanen, 46, rakennusmies Vaihdoin rakennuspuolelle kymmenen vuotta sitten, kun puusepälle ei enää löytynyt töitä. Kerkesin olla pari talvea kortistossakin. Nykyään kesäisin on raksahommia, talvet olen ollut Työvoimatalolla. Kesäisin Talolla on kerätty ammattirakennusmiehistä porukoita ja tehty remonttihommia vuokratyövoimana. Nyt Työvoimatalolla venytellään ja vanutellaan viimeisiä pennejä, että rahat riittäisivät vuoden loppuun asti. Kaikki terveet ja aktiiviset ihmiset irtisanotaan, ajamalla ajetaan pois. Jäljelle jäävät vain vajaakuntoiset ja nuorisotakuun piirissä olevat. Kyllähän tässä saatiin tilastoja hämättyä. Paltamo oli vissiin parhaiten työllistetty kunta koko maassa, mutta tempputyöllistämistähän tämmöinen on eikä mitään muuta. Talolla olin puuverstaan esimiehenä, semmoisena ohjaajana. Kyllähän se liippasi omaa alaa. Aika hyvässä asemassa olin, kun sain tehdä mielekästä hommaa. Tietysti välillä oli hiljaisempaa ja aika kävi pitkäksi. Silloin tuntui turhalta se touhu. Mielestäni on vähän huono systeemi kerätä kaikki kunnan työttömät yhteen kasaan. Isossa sakissa on niin monenlaista porukkaa, ammattivalittajia sun muuta. Sääliksi kävi muutamia henkilöitä, joilla ei ollut muuta tekemistä kuin istua käytävillä ja päivystää. Aktiivisellehan löytyy aina töitä, mutta passiiviset laitostuu. Parasta kokeilussa on ollut joustavuus. Töitä voi tehdä silloin kun niitä on, ja kun ei ole, voi mennä takaisin Talolle. Sitä pystyy tekemään vaikka muutaman päivän keikkoja. Talolla pääsi terveystarkastuksiinkin. Mutta olen ollut niin perkeleen terve, ettei ole lääkäriä paljon tarvinut vaivata. 24 25
Seppo Lempinen, 26, sekatyömies Satu Kokkonen, 45, käsityöläinen Muutin tänne Lempäälästä viime vuoden toukokuussa. Minulla oli työpaikka odottamassa. Paikallisessa kattofirmassa piti riittää tekemistä, mutta puolen vuoden jälkeen nilkki omistaja potki kaikki pihalle ja laittoi firman konkurssiin. Menin Työvoimatalolle ja sanoin, että haluan tehdä jotain. Jos istun paikallani, mielessä pyörii vain oma talonkunnostusprojekti. Ensin revin Työvoimatalolla matonkuteita. Kun yhdet kangaspuut vapautuivat, kudoin pari räsymattoa. Kevättalvella 2013 piti äkkiä löytää joku energiamessuja järjestämään. Seuraavan kuukauden suunnit- telin messujen ohjelmaa, olin yrittäjiin yhteydessä, rakensin ja valvoin, että kaikki menee hyvin. Olin sitä ennen järjestänyt vain yhden koiranäyttelyn. Sain jalkaa oven väliin sen verran, että kunnassa miettivät minulle muutakin tekemistä. Koulujen päättäjäisviikonloppuna olin järjestämässä Nuorisotalolle päihteetöntä konserttia, jossa esiintyi tuttuja rapartisteja Tampereelta. Kesällä tein kattoremontteja appiukon kanssa. Kun ne loppuivat, pääsin takaisin Työvoimatalolle ilman karenssia. Lempäälässä ehdin olla työttömänä 600 päivää. Paltamon malli pitäisi saada ehdottomasti muuallekin. On itsekästä nostaa rahaa ilman, että antaa mitään yhteiskunnalle. Systeemi voisi toimia, jos se olisi perinteisen työkkärin rinnalla: jos työnteko ei kiinnosta, niin mene sitten kotiin ja kokeile olla siellä vähän pienemmällä rahalla. Työvoimatalolla saan kympin tunnilta. Joidenkin mielestä se on huono palkka, mutta minulle ei ole ikinä maksettu niin hyvin. Avovaimoni Mari jakaa mainoksia pari kertaa viikossa ja on erään vanhan rouvan kotiavustajana. Pärjäämme mainiosti. Mummon oppien mukaan koitetaan mennä: ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Valmistuin sahateknikoksi laman keskellä vuonna 1991. Olin työttömänä pisimmillään puolisen vuotta. Kävin puusepänkurssin, uimaopettajankurssin ja kolme yrityskurssia. Myin aikakauslehtiä puhelinmyyntinä ja opiskelin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Hetken aikaa minulla oli firma, joka teki puisia asekaappeja. Muutin Paltamoon 15 vuotta sitten. Viisi vuotta olin töissä puualan yrityksessä. Kun muksu oli pieni, olin vuoden työttömänä, sitten kolme vuotta koulunkäyntiavustajana. Täystyöllisyyskokeilussa olen ollut mukana alusta asti. Olen ollut Talolla askarteluohjaajana, kondensaattoreiden kasaamisen ohjaajana, puupuolen ohjaajan sijaisena ja lisäksi toimistotöissä, myyjänä käsityökaupassa ja kirpputorilla sekä neulahuovuttamassa. Jotkut haluavat tehdä vain omaa ammattiaan vastaavaa työtä. Jos sitä ei satu olemaan, niin sitten istutaan tumput suorina. Vuodenvaihteen jälkeen Talolta on voinut irtisanoutua. Ne muutamat harvat, jotka ennen suureen ääneen valittivat paikallaolopakosta, ovat edelleen siellä. Nyt ne valittavat siitä, että kokeilu loppuu. Alussa homma ei toiminut. Ylin johtaja eli Leila Pölkky-Pieskä koitti ylemmältä rappuselta käskyttää, mitä pitää tehdä ja mitä ei. Tuli vastareaktioita. Komentaminen ei oikein sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Kun Huotarin Anne tuli puikkoihin, hän hoksasi, että tehdään sitä, mitä työntekijät itse haluavat. Helmikuusta lähtien olen ollut Kajaanin Intotalon järjestämällä Yrityshiomo-kurssilla. Ilmapiiri on sellainen, että kaikki on mahdollista. Sen kun otat siivet ja lennät! Yrittäjyys on huomattavasti valoisampi tulevaisuudennäkymä kuin hautautua arkistoon jossain kirkkoherranvirastossa. 26 27
Ei mitään pysyvää Paltamon täystyöllisyyskokeilu päättyy joulukuussa. Tulokset jäivät laihoiksi. lea suoninen- erhiö Kari Oikarinen, 55, talonmies Vuonna 1977 pääsin armeijasta ja lähdin Ruotsiin. Olin seitsemän vuotta töissä Maraboun suklaatehtaalla. Kun palasin Suomeen, menin Palvi-Pojille paistamaan makkaraa. Sen jälkeen olin tekemässä lasikuituveneitä. Hartsin hajusta tuli pää niin kipeäksi, etteivät siihen auttaneet lääkkeetkään. Paltamon kunnan ympäristökeskukselle olen tehnyt metsurin hommia. Urheilukentällä olen ollut töissä viidesti. Neljän vuoden ajan olin perämies kenttäsirkkelillä, missä tukista tehdään lautaa. Se oli paras pesti, aina eri paikka ja uudet ihmiset. Kun se homma loppui, säkitin koristekiviä ja lastasin pari vuotta Venäjälle meneviä rekkoja Vartiuksen tien varressa. Ennen kuin tulin Työvoimatalolle, pisin työttömyysjakso oli puolisen vuotta. Keväästä asti olen ollut talonmiehenä. Lisäksi olen ohjaajana polkupyörä- ja kondensaattoripuolella ja moottorisahojen korjauksessa. Kun laite on korjattu, tarkastan että se on luovutuskunnossa. Yhtenäkään aamuna ei ole tympäissyt lähteä Talolle. Parasta on ollut terveydenhuolto. Minulla on diabetes, ja viime vuoden keväällä sain sydäninfarktin. Meillä oli semmoinen karaokepiiri tuolla yläkerrassa. Pari laulua kerkesin laulaa, ja sitten rupesi sydämestä ottamaan. Onneksi oli nitrot taskussa. Veivät ambulanssilla Kajaaniin. Nykyään jaksan jo käydä lenkillä emännän kanssa. Kävellään hissukseen koirien kanssa ja katsellaan maisemia. Vuodenvaihteen jälkeen pitää varmaan yrittää työmarkkinoille. Kaipa sitä vielä jotain löytää. Vaimo on siivoojana Kainuun Opistolla. Minäkin olin siellä maalishuhtikuussa talonmiehen hommissa, työnantajapaketilla. Ovat vähän huhuilleet, että jos sinne ottaisivat talonmieheksi. Saa nähdä, miten käypi. Työttömyyden kanssa pitkään painineessa Paltamon kunnassa aloitettiin vuonna 2009 Työtä kaikille -hanke, jossa pyrittiin työllistämään kaikki kunnan työttömät. Alle 4 000 asukkaan kainuulaisen kunnan työttömyys oli tuolloin yli 18 prosenttia. Hanketta toteuttaneen Paltamon työvoimayhdistyksen perustivat Paltamon kunta, Paltamon yrittäjät ry, mtk Paltamo ja jhl Paltamo. Rahoitus, 22 miljoonaa euroa, tuli valtiolta. Työvoimayhdistyksen työntekijäksi voi hakeutua joko suoraan te-toimistosta tai sen pyörittämän työnhakuklubin kautta. Työnhakuklubilla työttömät viettävät muutamista päivistä muutamaan viikkoon, jona aikana kartoitetaan heidän osaamistaan ja työllistämismahdollisuuksia. Jakson aikana työttömille maksetaan työmarkkinatuki korotettuna ylläpitokorvauksella. Klubijakson jälkeen Paltamon työvoimayhdistys solmii työttömän kanssa työsopimuksen, jos tämä ei muuten työllisty tai lähde opiskelemaan. Suurin osa työllistettävistä on jäänyt töihin työvoimayhdistyksen Työvoimatalolle, jossa myös klubijaksot järjestetään. Työvoimatalolla toimii muun muassa puutyöpaja, atk-paja, pyöräkorjaamo, tekstiilipaja, kierrätyskeskus, askartelupaja, kirpputori ja käsityömyymälä. Työvoimaa välitetään myös talon ulkopuolelle kunnan palvelukseen, yrityksille ja yhdistyksille, ja tarjolla on ollut esimerkiksi metsän hoitoa, halonhakkuuta, muuraus- ja maalaustöitä, siivousta ja muita kotitaloushommia. Työvoimatalon ulkopuolella töitä voi tehdä yhdistyksen palkkalistoilla, työnantajapaketilla tai kokonaan avoimilla markkinoilla työskennellen. Työnantajapaketissa työntekijän ensimmäisen kuukauden palkan maksaa työvoimayhdistys. Jotkut ovat syyttäneet paikallisia yrityksiä siitä, että nämä ovat käyttäneet työnantajapakettia ilmaisen työvoiman hankkimiseen: ensimmäisen kuukauden jälkeen työllistetylle on näytetty ovea, ja tilalle on otettu toinen uudella työnantajapaketilla. Kaikki työntekijät saavat normaalit palkkatyön edut, kuten työterveyshuollon ja palkalliset lomat. Myös eläke karttuu työn aikana. Paltamon mallin tavoitteena oli, että työmarkkinatuki, asumistuki ja toimeentulotuki tulisivat tarpeettomiksi, kun sosiaalietuudet muutetaan palkaksi. Tavoite ei ole täysin toteutunut, kertoo tutkija Jouko Karjalainen thl:stä. Hän tutkii hankkeen vaikutuksia tulonsiirtoihin. Kokeilulla ei ole ollut vaikutuksia Paltamon toimeentulotukimenoihin tai toimeentulotuen asiakasmääriin. Tämän osoittaa vertailu toimeentulotukimenojen kehitykseen Sonkajärvellä, joka on tutkimuksen vertailukunta. Kokeilun aikana on työllistetty noin 400 ihmistä, mutta osa on kokeilun aikana vaihtunut. Toimeentulotukea on hakenut vuosittain noin 20 30 työllistettyä. Lisäksi jotkut saavat Kelan asumistukea, sillä asumistuen tulorajat ovat yleensä korkeammat kuin talon palkat. Hanke ei ole sujunut ilman riitoja. Työvoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Leila Pölkky-Pieskä irtisanottiin marraskuussa 2011. Kärhämän taustalla oli työterveyshuollon irtisanoutuminen hankkeesta. Oorninki Oy:n työterveyslääkärit katsoivat, ettei työterveyshuolto pysty kunnolla tekemään työtänsä täystyöllisyyskokeilussa. Kysymys oli erityisesti kun- 28 29
toutusselvitysten teosta. Toiminnanjohtajan irtisanomisen jälkeen työterveyshuolto jatkoi hankkeessa. Uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin hankkeen aikoinaan ideoinut entinen kansanedustaja Anne Huotari. Paltamon yrittäjätkin erosivat hetkeksi työvoimayhdistyksen hallituksesta. Yrittäjät syyttivät yhdistyksen remontti- ja rakennushommien vääristävän kilpailua. Keväällä 2011 yrittäjät palasivat hallitukseen, kun luotiin yhteiset pelisäännöt tarjouslaskennan perusteista. Paltamon mallista on puhuttu pakkotyömallina. Jos työtön on kieltäytynyt työllistymästä Työvoimataloon, hän on joutunut karenssille. Oikeus toimeentulotukeen säilyy, mutta sitäkin on mahdollista pienentää 20 40 prosentilla työstä kieltäytymisen vuoksi. Erityisen hankalaa Paltamossa on ollut niillä eläkkeelle pääsyä odotelleilla työttömillä, jotka ovat saaneet työttömyysturvan lisäpäiviä. Kun muissa kunnissa ollaan tässä tilanteessa eläkeputkessa, Paltamossa on ohjattu töihin. Joidenkin lisäpäiväläisten tiedetään tästä syystä muuttaneen kotiosoitteensa Paltamon ulkopuolelle. Jouko Karjalaisen tietojen mukaan Työvoimatalon töistä on koko hankkeen aikana kieltäytynyt joitakin kymmeniä henkilöitä. Paltamon kokeilu päättyy tämän vuoden lopussa. Alun perin hankkeen piti loppua vuotta aiemmin, mutta jatkoaika myönnettiin, sillä rahoja oli vielä käyttämättä. Vuoden alusta työllistetyt ovat kuitenkin voineet lähteä hankkeesta ilman pelkoa karenssista. Tästä työvoimayhdistys sopi te-toimiston kanssa. Vuoden alussa lähti 18 työntekijää. Kävin talolla huhtikuussa ja olihan siellä joitakin, jotka suhtautuvat tosi kielteisesti tähän, mutta eivät siitä huolimatta halua lähteä sieltä pois, Jouko Karjalainen sanoo. Hanke on imenyt jonkin verran nuoria Paltamoon. Avoimilta työmarkkinoilta töitä ei ole löytynyt. Karjalaisen mukaan tyytyväisimpiä kokeiluun ovat olleet nuoret. Hanke on jopa imenyt jonkin verran nuoria Paltamoon. Jos asumisen pystyy järjestämään edullisesti tai asuu vanhempiensa kanssa, palkka on ihan merkittävä, kun käteen jää yli 700 euroa. Ihan hyvä biletysraha. Mitään uutta, tulevaisuudessa kantavaa ratkaisua työllistämiseen ei hanke näytä synnyttäneen. Työllistettävät eivät ole juuri saaneet töitä avoimilta työmarkkinoilta. Pieneltä paikkakunnalta ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän töitä, ja toisaalta halukkuus muuttaa työn perässä on laimeaa. Ei Kainuun seudulla työpaikkoja viljalti ole, mutta on siinä vähän jämähtämistäkin. On tietysti monia syitä, miksi ihmiset haluavat sinne jäädä, thl:n Jouko Karjalainen sanoo. Tutkijoita Paltamon hanke on sen sijaan työllistänyt. Mallin vaikutuksia selvitetään peräti yhdeksässä osatutkimuksessa. Niitä tehdään thl:ssä, Kelassa, Valtion taloudellisessa tutkimuslaitoksessa vattissa, Lapin yliopistossa, ja yhdestä osatutkimuskesta vastaa sosiaalipolitiikan dosentti Jouko Kajanoja tutkimusryhmineen. Loppuraportin on määrä valmistua marraskuussa 2013. Paltamon kokeilun taloudellisista vaikutuksista tiedetään jo se, että yhteiskunnan varoilla työllistäminen tulee ainakin lyhyellä aikavälillä kalliimmaksi kuin työttömänä pitäminen, vaikka joskus toista väitetään. Tämän vahvistaa Paltamon mallia tutkinut johtava ekonomisti Kari Hämäläinen vattista. Ja sekin on varmaa, että vuoden vaihtuessa työttömyys tulee Paltamossa taas lisääntymään. Hankkeen seurantatutkimuksissa on arvioitu, että ilman täystyöllisyyskokeilua Paltamon työttömyysaste olisi 16 prosentin tietämissä, kun se on nyt alle kahdeksan prosentin. Pasi Rusanen, 25, merkonomi Opiskelin yli kaksi vuotta talonrakennusalaa, mutta ei se kiinnostanutkaan. Vuonna 2010 valmistuin merkonomiksi. Olin yli vuoden asiakaspalvelutyössä: DNA-puhelinmyynnissä, taksivälityksessä ja 118-numeropalvelussa. Kaksi vuotta sitten muutin takaisin Paltamoon ja menin Työvoimatalolle. Ensin kokosin kondensaattoreita kuukauden verran, se oli yksitoikkoista hommaa. Parin kuukauden ajan ulkoilutin paikallisessa hoitokodissa asuvia vanhuksia. Enemmän se oli jutustelua, ei loskakeleissä hirveästi pystynyt pyörätuoleja työntelemään. Sitten pääsin Työvoimatalon keittiölle. Siellä meni viisi kuukautta. Tein kaikkea mahdollista tiskaamisesta sämpylöiden leipomiseen. Muutaman kerran pääsin tekemään koko lounaan, kun pääkokki ei ollut paikalla. Olin myös toimittajana Työvoimatalon omassa verkkolehdessä, Paltarissa. Sitten pääsin kunnalle hakemuksia kirjoittamaan. Nuoriso-ohjaajan kanssa tehtiin Olvi-säätiölle hakemus, jolla yritettiin saada kymmenen tietokonetta ja erilaisia pelivehkeitä. Se ei tärpännyt, mutta toinen hakemuksemme tuotti tulosta: Saimme 12 500 euroa manga-tapahtuman järjestämiseen Oulujärvi Leader -yhdistykseltä, joka tukee nuorisoprojekteja. Sitä kautta pääsin mukaan nuorisotyöhön. Päivät kirjoitin hakemuksia, illat olin nuorisotalolla apuohjaajana. Perjantaisin järjestettiin karaokeiltoja, etteivät nuoret lähtisi niin helposti kylille. Kerran kuussa laitettiin yhdessä ruokaa. Viime aikoina nuorisotalolla on ideoitu elokuvajuttuja. Työvoimatalon karaokeryhmä teki myös ammattimuusikon ohjeistuksella biisin Työvoimatalon laulu, joka löytyy Youtubestakin. Positiivista Paltamossa on vakaus. Olin yhden kesän työttömänä työnhakijana Kajaanissa. Se oli päätöntä menoa kaikin puolin, yöt valvottiin kaupungilla kulkemassa. 30 31
Kari Hukkanen, 59, puuseppä Pia Puholainen, 29, kirjanpitäjä Minulla ei ole kansakoulua kummempaa koulutusta. 1970-luvulla olin töissä paperikoneella, 80-luvulla tielaitoksen mittamiehenä. Vuonna 1989 perustin Paltamon Koristepuun. Tein etupäässä liikelahjoja, keittiökalusteita ja sisustin veneitä. Kun lama alkoi, jouduin panemaan laudat poikittain ovelle. Sen jälkeen olen kiertänyt ympäri Suomea soittamassa bassoa. Olen tehnyt myös saunojen ja kosteiden tilojen remontteja. Työttömyysjaksot eivät ole olleet hirveän pitkiä, muutamia kuukausia. Työvoimatalolla pääsin puupuolelle, oman alan hommiin. Kukaan ei pakottanut himmeleitä rakentamaan tai pitsiä nypläämään. Saan palkkaa 1 200 euroa ja rapiat. Ei se huono palkka ole, mutta työaika on vain viisi tuntia ja viisitoista minuuttia. Jos saisi kahdeksan tunnin päivää tehdä, niin ansiotkin olisivat erilaiset. Harmi, että kokeilu loppuu. Mutta ehkä se lähti alun perin menemään väärille raiteille. Kaksi tai kolmekin vuotta meni hukkaan. Vasta kun Huotarin Anne tuli Pölkky-Pieskän tilalle, alkoi tapahtua. Tuli atk-puoli ja metallipuoli. Pölkky-Pieskä oli sellainen rättihenkinen, kaiken olisi pitänyt pyöriä sen matonkutomisen ympärillä. Hyvä että antoi puupajankaan olla. Alkuvaiheessa varsinkin nuorissa oli sellaisia, jotka sanoivat työnjohtajalle, että ei kiinnosta, tee itse jos haluat. Vähän villiä se touhu oli. Nyt on jonkinlaiset pelisäännöt. Jos kieltäytyy, saa lähteä niine hyvineen takaisin kotiin. Viime syksynä loukkasin jalan. Olen menossa hermoratatutkimuksiin ja magneettikuvaukseen. Sen jälkeen tiedetään, onko enää mahdollisuutta työelämään. Mielellään sitä töitä tekisi, mutta alkaa olla illassa tämä elämä. Olin Näprinki-käsityömyymälän myyjänä koko sen kaksi vuotta, jonka vietin Talolla. Tykkäsin siitä hirveästi. Kerran kävin kokeilemassa myymäläapulaisen työtä S-Marketissa, mutta se ei kerta kaikkiaan sopinut mun kropalle. Aloitin Talolla vuonna 2009. Siihen aikaan työnantajapaketilla sai mennä vain kolmeen firmaan, eivätkä ne saaneet olla samalta alalta. Tarkoitus oli, että työtön voisi kokeilla eri aloja, jos vaikka haluaisi lähteä kouluttautumaan. Tai jos sattuisi saamaan työpaikan, niin vielä parempi. En tosin tiedä ketään, joka olisi mennyt paikalliseen firmaan työnantajapaketilla ja saanut sieltä vakituisen työpaikan. Lopulta sain koulutusta vastaavaa työtä täältä omalta kylältä. Nyt olen paltamolaisen tukkufirman kirjanpitäjä ja reskontranhoitaja. Kun minua pyydettiin tähän työhön, sovimme, että ensin käytetään kuukauden mittainen työnantajapaketti. Pestin luvattiin jatkuvan, jos kaikki menisi hyvin. Tämä duuni on väliaikainen. Ensi vuonna aion hakea ammattikorkeakouluun erikoistutkintoa tekemään. Ja on suunniteltu, että lähden jatkamaan äidin tilitoimistoa. Moni ei kehtaa sanoa, että on ollut Työvoimatalolla. Onko se kovin kiva hakupapereissa? Riippuu kai siitä, millaista duunia hakee ja mitä on Talolla tehnyt. Kokeilu on hyvä niille, jotka ovat jurnuttaneet pitkään piilossa neljän seinän sisällä. On se varmaan melkomoinen herättäjä, kun joutuu tai pääsee tuonne ihmisten ilmoille. Talolla oli jonkun verran asennevammaisia, joista näki, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Se söi ilmapiiriä ja leimasi koko kokeilua. Lusmuilijathan niitä negatiivisia juttuja huutelee. 32 33
Aulikki Leinonen, 60, myyjä Jouni Väisänen, 54, kirvesmies Olin 1970-luvulla seitsemän vuotta töissä baarissa. Muuten olen tehnyt lyhyempiä pätkiä. Olen ollut myyjänä kioskilla, ravintolassa ja kukkakaupassa, oikeastaan kaikissa tämän kylän kaupoissa paitsi Alkossa ja apteekissa. Paltamon terveyskeskuksen dementiaosastolla olin töissä vuoden verran, ja toisen vuoden Vuolijoella vanhusten palvelukodissa. Nyt olen ollut neljä vuotta myyjänä Työvoimatalon käsityökaupassa Näpringissä. Viimeinen palkkapäivä on lokakuun lopussa. Sen jälkeen siirryn eläkeputkeen. Selkä on siinä kunnossa, ettei se kestäisi normaalin mittaisia työpäiviä. Paljon on meitä, jotka emme pysty oikeaa työtä tekemään. Siksi me täällä olemmekin. Kaikki käsityökaupassa myytävät käsityöt on tehty Talon pajoissa. Meillä on puutyöpaja, askartelupaja, ompelimo ja kutomo, jossa tehdään mattoja ja poppanaliinoja. En tiedä, mitä tavaroille tapahtuu vuoden lopussa. Olisi alun perin pitänyt suunnitella paremmin, mihin käsitöitä saadaan myytyä. Eihän niitä tänne kannata kerätä. Olen hyötynyt tästä kokeilusta paljon. Puolipäiväinen työ sopii minulle, ja systeemi on joustava. On normaali viiden viikon lomakin. Varmaan tämä on monelle muullekin ollut hyväksi, vaikka eivät sitä tunnustakaan. Peräkammarin pojat ovat saaneet ystäviä, ja on täällä suhteitakin syntynyt. En tiedä ovatko naimisiin asti menneet, mutta yhdessä ainakin asuvat. Työterveyshuoltokin pelaa erittäin hyvin. Tämän työmaan kautta minäkin kävin päihdekuntoutuksessa. Olin alkoholisti neljä vuosikymmentä. Kuntoutus oli ilmainen ja kesti puolitoista kuukautta. Juominen loppui siihen. En ole ottanut sen jälkeen saunakaljaa enkä edes kotikaljaa. Jos en olisi Talolla, niin en tiedä missä olisin. Voisi mennä aika huonosti. Olen rakennusmies ja tehnyt maalaus- ja raudoitushommia täällä Kainuussa. Eijan kanssa aloitettiin Työvoimatalolla vuoden 2009 maaliskuussa. Ensimmäiset kaksi vuotta remonttihommaa riitti niin paljon kuin kehtasi tehdä. Laitettiin molemmista rakennuksista kaikki paikat kuntoon. Kesät olin muualla maalaushommissa, oikeita töitä liiton mukaisella tuntipalkalla. Koko homma oli väärin suunniteltu alusta lähtien. Mielekästä tekemistä ei riittänyt kaikille. Tarkoitus oli vain saada työttömyys äkkiä pois, ja sitten kehuttiin lehdissä kuinka Paltamossa on työttömyys laskenut. Olisivat herrat käyneet tuolla meitä kahtomassa! Parhaimmillaan ukot istuivat alakerran pukukopissa kolme vuotta tekemättä mitään. Minä istuin yläkerrassa herrojen koppien edessä ja odottelin, jos olisi töitä tarjolla. En tehnyt muuta kuin istuin, kerrankin viisi ja puoli tuntia niin, etten edes kusella käynyt. Oli mulla hommia sitten, kun niitä itse keksin. Yhden talven veistin vaappuja ja toisen tein katiskoita. Mökkiläiset niitä osti. Mutta sitten loppui tykötarpeet, eikä niitä hankittu lisää. Ulkopuolista hommaa olisi ollut, mutta sitä ei saatu tehdä. Valtion rahoituksella ei saanut syödä paikallisen yrittäjän leipää. Ja kun Talo ei enää ottanut töitä vastaan, niin totta kai lähti kiertämään huhu, että eihän ne siellä mitään tee. Ei se ollut tasapuolista hommaa. Palkat vaihtelivat, eikä syrjäkylillä asuvien matkakulujakaan korvattu. Jokaisella olisi pitänyt olla sama työaika ja palkka. Kyllä se tympäisi, kun itse teki töitä, mutta toinen sai kaksi ja puoli tonnia vaikkei tehnyt mitään. Eija on Rovaniemeltä, ja me olemme muuttamassa sinne. Jospa siellä olisi erilaiset työmarkkinat. Tuskinpa tulen enää tänne kylälle, enpä usko. 35