LÄNSI-SUOMEN LUPAPÄÄTÖKSET YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nrot 1) 161/2005/4 2) 162/2005/4 Helsinki 3) 163/2005/4 4) 164/2005/4 Dnrot 1) LSY-1993-Y-46 2) LSY-2001-Y-196 3) LSY-2001-Y-198 4) LSY-2003-Y-159 Annettu julkipanon jälkeen 30.12.2005 ASIAT 1) Tekopohjavesilaitoksen rakentaminen ja pohja- ja tekopohjaveden ottaminen siitä Alastaron kunnan Virttaan kylässä ja Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä sekä töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista 2) Suoja-alueen määrääminen Virttaankankaan tekopohjavesilaitokselle Alastaron kunnan Virttaan kylässä, Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä sekä Säkylän kunnan Iso-Säkylän kylässä 3) Raakavedenottamon rakentaminen Kokemäenjoen rantaan ja raakaveden ottaminen siitä Huittisten kaupungin Sampun kylässä sekä töiden aloittaminen ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista 4) Turun seudun pohjavesihankkeen esikäsittelylaitosta koskeva ympäristölupahakemus sekä toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta, Huittinen, Sampu HAKIJA Turun Seudun Vesi Oy MERKINTÄ Länsi-Suomen vesioikeus on lakkautettu 29.2.2000. Asian käsittelyä on jatkanut 1.3.2000 perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. 1. HAKEMUKSET 1) Turun Seudun Vesi Oy on 16.2.1993 Länsi-Suomen vesioikeuteen saapuneessa hakemuksessa pyytänyt lupaa Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen sekä pohja- ja tekopohjaveden ottamiseen siitä hakemukseen liitetyn ja sittemmin täydennetyn suunnitelman mukaisesti Alastaron kunnan Virttaan kylässä sekä Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä ja töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.
2 Yhtiö on lausunut, että sillä on Länsi-Suomen vesioikeuden 11.8.1985 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 6.5.1987 osittain muuttaman päätöksen perusteella oikeus johtaa vettä Pyhäjärvestä nesteenä käytettäväksi jatkuvana ottona enintään 1 m 3 /s sekä sen lisäksi enintään 2 m 3 /s varastoitavaksi sellaista aikaa varten, jolloin Pyhäjärvestä ei voida ottaa vettä lainkaan tai johdettava vesimäärä on alle 1 m 3 /s. Vedenoton vuosikeskiarvo on enintään 1,1 m 3 /s. Yhtiö on vielä lausunut, että Turun kaupungilla on vesioikeuden 8.11.1982 antaman ja korkeimman hallinto-oikeuden 2.11.1983 muuttaman päätöksen perusteella oikeus ottaa pohjavettä Virttaankankaan pohjavedenottamolta kuukausikeskiarvona 5 000 m 3 /d, kuitenkin enintään 7 000 m 3 /d. Vedenotto-oikeus on sopimuksella siirtynyt yhtiölle 3.6.1991. Turun Seudun Vesi Oy on pyytänyt 1. lupaa tekopohjaveden valmistukseen imeyttämällä Pyhäjärvestä otettua vettä edellä mainitun vedenottoluvan mukainen määrä, enintään 3 m 3 /s, 2. lupaa ottaa pohja- ja tekopohjavettä vuosikeskiarvona enintään 100 000 m 3 /d sekä kuukausikeskiarvona enintään 130 000 m 3 /s, mihin sisältyy yhtiölle siirtyneen vedenottoluvan mukainen määrä 5 000 m 3 luonnollista pohjavettä, 3. lupaa luovuttaa Virttaankankaan vedenottamolta kohdassa 2. sanotusta määrästä Vammalan kaupungin vesilaitokselle vettä kuukausikeskiarvona enintään 4 000 m 3 /s sekä 4. oikeutta lunastaa hakemussuunnitelmassa erikseen osoitetut laitosrakennus-, imeytys- ja vedenottoalueet. Turun Seudun Vesi Oy on 15.10.1997 vesioikeuteen toimittamassaan kirjeessä todennut, että vesioikeus on 16.9.1997 antamallaan päätöksellä nro 44/1997/4 hylännyt yhtiön hakemukset veden johtamista Yläneenjoesta, Kokemäenjoesta ja Pyhäjärvestä koskevissa lupapäätöksissä nrot 72/1985/1 ja 73/1985/1 asetettujen määräaikojen pidentämiseksi. Yhtiö on ilmoittanut aloittaneensa kenttäkokeet, joilla selvitetään Kokemäenjoen veden käyttökelpoisuus tekopohjaveden muodostamiseen. Turun Seudun Vesi Oy on 26.9.2001 ympäristölupavirastoon toimittamallaan kirjeellä ilmoittanut täydentävänsä ja muuttavansa aiemmin jätettyä hakemusta kirjelmän liitteenä olevien suunnitelmaasiakirjojen mukaisesti. Mainitut asiakirjat korvaavat kokonaan alkuperäisen hakemuksen liitteenä olleet asiakirjat. Muutetussa hakemuksessa yhtiö on vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisesti pyytänyt 1. lupaa Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen, ylläpitoon ja käyttöön käsittäen suunnitelmassa esitetyt
3 laitosrakennusalueen, imeytysalueet, suojaimeytysalueet, kaivoalueet sekä johtolinja-, tie- ja muut vastaavat alueet, 2. lupaa imeyttää esikäsiteltyä Kokemäenjoen vettä suunnitelmassa esitetyillä imeytysalueilla tekopohjavedeksi enintään 105 000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 125 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna, 3. lupaa ottaa tekopohjavettä ja pohjavettä suunnitelmassa esitetyiltä kaivoalueilta enintään 100 500 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 120 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna, 4. lupaa tekopohjavesilaitokseen kuuluvan tekopohjaveden jälkikäsittelylaitoksen rakentamiseen, ylläpitoon ja käyttöön, 5. lupaa käyttää, käsitellä ja varastoida alueella tekopohjaveden jälkikäsittelyssä tarvittavia kemikaaleja, 6. käyttöoikeutta niihin hakemussuunnitelmassa osoitettuihin, hakijalle tai Turun kaupungille kuulumattomiin alueisiin, joita hakija ei saa haltuunsa kaupalla tai sopimusteitse lupapäätöksen antamiseen mennessä, 7. oikeutta huoltaa ja ylläpitää alueella ja sen ympäristössä olevia tekopohjavesilaitoksen käyttötarkkailun ja ympäristön pohjavesitarkkailun kannalta tarpeellisia rakenteita ja laitteita ja suorittaa niistä mittauksia sekä asentaa niihin tai niiden viereen maan päälle tarvittavia mittalaitteita, 8. oikeutta kulkea tekopohjavesilaitoksen toiminta-alueen ja sen ympäristön maastossa moottoriajoneuvolla pääasiassa käyttäen maastossa olevia ajouria, 9. vesilain 2 luvun 26 :n mukaista töidenaloittamislupaa sekä ympäristönsuojelulain 101 :n mukaista lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta, 10. lupaa aidata tekopohjavesilaitoksen laitosrakennus-, imeytys- ja kaivoalueet sekä 11. lupaa tehdä rakennustöiden suorittamisessa tarvittavat väliaikaiset rakenteet ja työmaatiet luvan saajan korvaamille tai sopimille alueille. 2) Turun Seudun Vesi Oy on 23.8.2001 ympäristölupavirastoon saapuneessa hakemuksessa pyytänyt suoja-alueen määräämistä Virttaankankaan tekopohjavesilaitokselle hakemuksen liitteenä olevan Maa ja Vesi Oy:n laatiman, 29.6.2001 päivätyn suunnitelman mukaisesti Alastaron kunnan Virttaan kylässä, Oripään kunnan Tanskilan ja Oripään kylissä sekä Säkylän kunnan Iso-Säkylän kylässä.
2. ASIOIDEN KÄSITTELYN VAIHEET 4 3) Turun Seudun Vesi Oy on 23.8.2001 ympäristölupavirastoon saapuneessa hakemuksessa pyytänyt lupaa raakavedenottamon rakentamiseen Kokemäenjoen rantaan Huittisten kaupungissa ja raakaveden ottamiseen Kokemäenjoesta enintään 110 000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna ja enintään 130 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna hakemukseen liitetyn SCC Viatek Oy:n laatiman, 4.5.2001 päivätyn suunnitelman mukaisesti, pysyvää käyttöoikeutta raakavedenottamon ja esikäsittelylaitoksen alueisiin, joita hakija ei saa haltuunsa kaupalla tai sopimusteitse sekä töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. 4) Turun Seudun Vesi Oy on 23.8.2001 ympäristölupavirastoon saapuneella hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa raakaveden esikäsittelylaitoksen rakentamiseen ja esikäsittelylaitoksen huuhteluvesien ja niihin verrattavien pesuvesien johtamiseen Punkalaitumenjokeen hakemukseen liitetyn SCC Viatek Oy:n laatiman, 4.5.2001 päivätyn suunnitelman mukaisesti. Turun Seudun Vesi Oy on 20.5.2003 Lounais-Suomen ympäristökeskukseen saapuneella hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa käsiteltyjen huuhteluvesien johtamiseksi Loimijokeen. Ympäristökeskus on siirtänyt esikäsittelylaitoksen ympäristölupa-asian 26.5.2003 ympäristölupavirastolle ympäristösuojelulain 33 :n 2 momentin nojalla. Länsi-Suomen vesioikeus on 11.3.1993 määrännyt tekopohjavesilaitosta koskevan hakemuksen (1) käsiteltäväksi katselmustoimituksessa. Vesioikeus on 7.6.1993 määrännyt vesi- ja ympäristöhallituksen ehdotuksen mukaisesti diplomi-insinööri Marja Hiitiön toimitusinsinööriksi katselmustoimitukseen. Vesioikeus on Marja Hiitiön pyynnöstä peruuttanut hänelle antamansa määräyksen ja määrännyt 18.8.1998 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ehdotuksesta katselmusinsinööri Frej Achrénin toimitusinsinööriksi katselmustoimitukseen. Ympäristölupavirasto on määrännyt 27.10.2000 FM Joni Mäkisen ja 18.12.2000 professori Esko Mälkin suostumuksensa mukaisesti avustamaan asiantuntijoina katselmustoimituksessa. Katselmustoimituksen uskotuiksi miehiksi on kutsuttu Jaakko Kallionpää Alastaron kunnasta ja Juhani Norri Huittisten kunnasta. Turun Seudun Vesi Oy on toimittanut 23.8.2001 ympäristölupavirastolle tekopohjavesilaitosta koskevan hakemuksen muutoksen ja täydennyksen sekä hakemukset suoja-alueen määräämiseksi tekopohjavesilaitokselle (2), raakaveden ottamiseksi Kokemäenjoesta ym. (3) sekä ympäristöluvan saamiseksi esikäsittelylaitokselle (4). Ympäristölupavirasto on 27.8.2001 määrännyt hakemukset käsiteltäväksi katselmustoimituksessa ja 18.9.2001 tekemällään päätöksellä määrännyt katselmusinsinööri Frej Achrénin toimitusinsinööriksi katselmustoimitukseen. Katselmuskokoukset on pidetty 28.11.2001 Alastarolla ja Oripäässä sekä 29.11.2001 Huittisissa ja Säkylässä. Toimitusmiesten laatima katselmuskirja on valmistunut 12.6.2003. Katselmustoimituksen pää-
5 tyttyä katselmusasiakirjat ovat olleet yleisesti nähtävillä 28.7. 29.9.2003 Alastaron, Oripään, Säkylän ja Vampulan kunnissa sekä Huittisten kaupungissa. 3. KATSELMUSKIRJA 3.1 Suunnitelmien selostus 3.1.1 HANKKEEN TARKOITUS 3.1.2 VEDENTARVE Hankkeen tarkoituksena on turvata hyvälaatuisen veden riittävä saanti Turun kaupungin ja ympäristön kuntien tarpeisiin. Suunnitelmana on ottaa Kokemäenjoesta vettä, esikäsitellä se, muodostaa siitä tekopohjavettä Virttaankankaalla ja johtaa vesi siirtolinjoja pitkin kulutusalueille. Hankkeessa ovat osakkaina Turun, Kaarinan, Paimion, Raision, Naantalin ja Paraisten kaupungit sekä Liedon ja Piikkiön kunnat. Vettä tullaan johtamaan osakaskuntien tarpeisiin sekä myös Merimaskun, Rymättylän ja mahdollisesti muidenkin alueen kuntien käyttöön. Kuivina kausina Turun seudun sekä Raision ja Naantalin vesihuolto on kärsinyt raakaveden määrällisestä puutteesta sekä raakavesilähteenä käytettävien pintavesien laatuvaihteluista. Nykyiseen pintavesien käyttöön liittyy merkittävä ympäristövahingoista johtuva riski. Kuivuuden takia kesällä 1999 Raisiossa ja Naantalissa jouduttiin rajoittamaan vedenkulutusta. Turun Seudun Vesi Oy:n osakaskuntien vedenkulutusmäärät ovat olleet vuosina 1990 2001 seuraavat: Kunta tai Verkostoon pumpattu vesimäärä (m 3 / d) vesilaitos 1990 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Turku 51 036 51 745 51 448 54 517 49 126 51 317 50 774 48 203 51 272 49 594 47288 Raisio 4 266 4 167 3 871 4 072 4 093 3 985 3 921 4 248 4 575 4 002 4300 Kaarina* 3 614 3 173 3 419 3 352 3 430 3 576 3 589 3 929 3 499 3 737 3 733 Naantali 3 159 3 288 3 333 3 180 3 054 3 079 3 195 3 436 3 644 3 504 3 672 Parainen 3 827 3 342 2 827 2 886 2 654 2 665 2 586 2 369 2 425 2 505 2 818 Paimio 1 832 1 775 1 737 1 762 1 709 1 685 1 694 1 622 1 688 1 594 1 543 Lieto 1 549 1 584 1 585 1 645 1 697 1 916 1 944 1 665 1 729 1 713 1 811 Piikkiö 871 899 759 825 1 323 848 901 764 840 921 897 Yhteensä 70 154 69 973 68 979 72 239 67 086 69 071 68 604 66 236 69 672 67 570 66 062 * vuodesta 1999 lähtien Virttaa Littoinen syöttövesijohdosta jaettu vesimäärä Kaarinan vesijohtoverkkoon Hakijan osakaskuntien keskimääräiseksi vedentarpeeksi mitoitusvuonna 2030 on hakemuksessa arvioitu 87 000 m 3 /d (maksimi 111 000 m 3 /d). Osakaskunnissa oli vuoden 1997 lopussa yhteensä 265 012 asukasta.
3.1.3 TURUN SEUDUN VEDENHANKINNAN KOKONAISRATKAISU Turun seudun suunniteltu tekopohjavesihanke koostuu seuraavista pääelementeistä: 3.1.4 TEKOPOHJAVESILAITOS 6 - Kokemäenjoen raakavedenottamo Karhiniemessä, raakaveden siirtolinja vedenottamolta esikäsittelylaitokseen ja esikäsittelylaitos Huittisissa - esikäsitellyn veden siirtolinja esikäsittelylaitokselta tekopohjavesilaitokselle - Virttaan tekopohjavesilaitos - siirtolinja tekopohjavesilaitokselta Turkuun Saramäen kalliosäiliöön - Saramäen kalliosäiliö Turussa - siirtolinja kalliosäiliöstä Turun kaupungin Halisten vesilaitoksen alueelle - Halisten vesilaitosalueen veden vastaanotto- ja jatkojakelujärjestelmät - vedensiirtoyhteys Raision ja Naantalin verkostoon Turun verkoston kautta - vedensiirtoyhteys Kaarinan verkostosta Paraisten kaupungille erillistä siirtolinjaa pitkin. Ratkaisussa hyödynnetään olemassa olevaa Virttaa-Littoinen syöttövesijohtojärjestelmää Turun itäisten kuntien ja Paraisten veden tarpeen tyydyttämiseksi. Nykyinen Aurajokea raakavetenään käyttävä Halisten vesilaitos jää varajärjestelmäksi. Vedensiirtolinjat raakavedenottamolta Virttaankankaalle ja sieltä Turun seudulle eivät kuulu nyt käsiteltäviin hakemuksiin. 3.1.4.1 Virttaankankaan pohjavesialueen olosuhteet Virttaankankaan pohjavesialue sijaitsee Alastaron ja Oripään kuntien alueella. Hydrogeologisesti alue voidaan jakaa itäiseen ja läntiseen osaan. Itäisen alueen pohjavedet virtaavat kohti Kankaanjärven Oripäänkankaan välistä harjuydintä ja tätä pitkin kaakkoon. Läntisen alueen pohjavedet virtaavat kohti harjuselänteen eteläpuolista ydintä ja edelleen poikittaista karkearakeista vyöhykettä pitkin Kankaanrannan ja Alastaron Myllylähdettä kohti. Itäisen ja läntisen alueen välillä on hydraulinen pohjavesiyhteys. Vedenjakajien rajaamalla alueella muodostuva pohjavesi purkautuu sekä alueen mittavista lähteistä että laajana suotautumisena muodostuman ulkopuolelle. Suurimmalta osaltaan alue on kuivaa kangasmetsää. Tekopohjavesilaitoksen suunnitellulla toiminta-alueella on nykyisin pohjavedenottamoita (mm. Turun Seudun Vesi Oy:n nykyinen ottamo), soranottoalueita, ampumarata ja pohjaveden havaintoputkia. Välittömästi tekopohjavesilaitoksen toiminta-alueen eteläosan koillispuolella on Alastaron moottoriurheilukeskus, jonka lupahakemus on palautettu uuteen käsittelyyn. Moottoriradan eteläpään itäpuolella noin puolen kilometrin päässä moottoriradasta on asemakaava-alue, jolle
3.1.4.2 Suunnitellut toimenpiteet 7 tullaan rakentamaan 45 talviasuttavaa loma-asuntoa. Tällä hetkellä loma-asuntoja on valmiina kymmenkunta. Jätevedet kerätään alkuvaiheessa yhteiseen säiliöön, josta ne kuljetetaan kunnan jäteveden puhdistamoon. Tekopohjavesilaitoksen toiminta-alueen reunoilla on yksityisten omistamia kaivoja. Osa suunnitelman mukaisista imeytysalueista, johtolinjoista ja huoltoteistä sijaitsee Säkylänharjun Natura 2000 alueella. Yleistä Imeytys maaperään Tekopohjavesilaitoksella lisätään harjumuodostuman pohjavedentuotantoa imeyttämällä esikäsiteltyä jokivettä alueen maaperään. Laitoksen toiminta-alueelle, jonka pinta-ala on 495 ha, sijoittuvat laitosrakennusalue (esikäsitellyn veden vastaanottosäiliö, puhdasvesisäiliö, huuhtelu- ja varoaltaat sekä jälkikäsittelylaitos), imeytysalueet, suojaimeytysalueet, kaivoalueet sekä johtolinja- ja tiealueet. Esikäsitelty vesi johdetaan aidatulta laitosrakennusalueelta syöttöputkia pitkin aidatuille imeytysalueille. Imeytyksen jälkeen vesi pumpataan pohjavesikaivoista takaisin laitosrakennusalueelle, jossa vesi johdetaan jälkikäsittelyyn ja edelleen puhdasvesisäiliöön. Tekopohjavesilaitoksen imeytysalueiden sijoittelun lähtökohtana on raakaveden puhdistumiseen tarvittavan riittävän viipymän aikaansaaminen. Imeytys- ja kaivoalueiden välillä täytyy olla myös selkeä pohjavesiyhteys. Tekopohjaveden otto ja kokoaminen Esikäsitellyn raakaveden imeytys toteutetaan sadetusimeytyksenä aidatuilla imeytysalueilla, jotka sijoittuvat neljän kilometrin pituiselle luode-kaakko suuntaiselle vyöhykkeelle. Imeytysalueita on yhteensä kymmenen, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 15,35 ha. Lisäksi rakennetaan kaksi suojaimeytysaluetta Kankaanrannan Myllylähteen, Kankaanrannan lähteen ja Virttaan suunnan virtaamien varmistamiseksi. Kankaanrannan suunnan suojaimeytysalueen pinta-ala on 0,2 ha ja Virttaan suunnan 0,5 ha. Imeytettäväksi vesimääräksi esitetään enintään 105 000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 125 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Tekopohjavesilaitoksella imeytettävä vesi on esikäsiteltyä Kokemäenjoen vettä. Esikäsittely mm. vähentää raakaveden sameutta, kiintoainemääriä, kemiallista hapenkulututusta, bakteerimäärää sekä kiintoaineeseen sitoutuneita raskasmetalleja ja muita epäpuhtauksia. Tekopohjavesi, jossa on mukana pieni määrä luonnollista pohjavettä, otetaan maaperästä kolmella jo rakennetulla pohjavesikaivolla sekä rakennettavilla uusilla kaivoilla. Kaivot sijaitsevat kahdeksalla kaivoalueella.
Tekopohjaveden jälkikäsittely 3.1.4.3 Tarvittavat maa-alueet 3.1.4.4 Tekopohjavesilaitoksen vaikutukset 8 Lupahakemuksessa anotaan lupaa saada ottaa tekopohjavettä ja pohjavettä enintään 100 500 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 120 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Mainitut vedenottomäärät tarkoittavat voimassa olevien lupien mukaisen pohjavedenoton lisäksi tapahtuvaa vedenottoa. Hakijan Virttaan ottamosta saa voimassa olevan luvan mukaan ottaa vettä 5 000 m 3 /d. Jälkikäsittely koostuu tarvittaessa alkaloinnista ja desinfioinnista. Alkalointi toteutetaan kalsiumhydroksidilla. Muodostuva kalkki/hiekka-sakka ja huuhteluvedet johdetaan huuhtelualtaaseen, josta laskeutunut sakka kuljetetaan kaatopaikalle. Tekopohjavesi varaudutaan desinfioimaan klooriamiinilla, joka valmistetaan annostelemalla veteen nestemäistä natriumhypokloriittiliuosta ja ammoniakkivettä. Turun Seudun Vesi Oy:llä ja Turun kaupungilla on omistuksessaan suurin osa tekopohjavesilaitoksen tarvitsemista maa-alueista. Hakija on pyytänyt käyttöoikeutta muihin tekopohjavesilaitoksen alueisiin. Hakija on ilmoittanut pyrkivänsä hankkimaan alueet omistukseensa kaupalla tai sopimaan niiden käytöstä omistajien kanssa. Turun seudun tekopohjavesihanke varmistaa Turun seudulle toimivan vedenjakelujärjestelmän. Verrattuna nykyisiin järjestelmiin sen hyötyjä ovat muun muassa, että kuluttajille toimitettava vesi on laadultaan hyvää ja tasalaatuista, veden riittävyys varmistuu, veden lämpötilavaihtelut ja siitä aiheutuvat ongelmat poistuvat. Hakemuksen mukaan veden saannin toimintavarmuus on hyvä myös mahdollisten kriisien sattuessa. Hyöty koskettaa väestömäärältään suurta aluetta sekä alueen laajaa palvelutoimintaa ja teollisuutta. Hankkeen ympäristövaikutuksia on selvitetty YVA-lain mukaisessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. YVA-selostus on valmistunut kesällä 2001 ja liitetty hakemusasiakirjoihin. YVA-selostus sisältää luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen selvityksen hankkeen vaikutuksesta Säkylänharjun Natura 2000 alueeseen. Täydentävät selvitykset ympäristövaikutusten arviointiin ovat valmistuneet maaliskuussa 2003. Natura-alueelle on sijoitettu viisi imeytysaluetta putkistoineen ja kaivoineen sekä johtolinjoja ja huoltoteitä. Tämä on katsottu välttämättömäksi tekopohjavesilaitoksen toiminnan ja veden laadun takia. Tekopohjavesihanke ei tehtyjen selvitysten mukaan loukkaa niitä arvoja, joiden perusteella alue on otettu Natura -alueeksi. Virttaanharjun pohjaveteen kohdistuvat riskit eliminoidaan järjestelmää koskevalla riskienhallintasuunnitelmalla. Mahdollinen haittaaineen pääsy raakavesilähteeseen (Kokemäenjokeen) havaitaan riit-
3.1.4.5 Hankkeen käyttö ja tarkkailu 3.1.5 SUOJA-ALUE 3.1.6 VEDEN OTTO KOKEMÄENJOESTA 3.1.6.1 Raakavesilähde 9 tävän aikaisessa vaiheessa tarkkailun avulla. Esikäsitellyn veden laatua seurataan jatkuvatoimisin mittauksin. Esikäsitellyn veden siirtolinjaan rakennetaan tyhjennys- ja huuhtelupaikkoja. Keskeisiä tekopohjavesilaitoksen käyttötoimintaan liittyviä seurattavia asioita ovat mm. imeytettävän veden määrä ja laatu sekä otettavan pohja- ja tekopohjaveden määrä ja laatu. Virttaankankaalla tullaan suorittamaan pohjavesiolojen tarkkailua, jonka tarkoituksena on seurata hankkeen vaikutuksia alueen pohjavesiolosuhteisiin. Pohjavesialueen säilymiseksi puhtaana on alueelle laadittu suojaaluesuunnitelma. Suunnitelman tarkoituksena on turvata pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina ja estää pilaamiskieltojen vastainen toiminta sekä sovittaa tuleva maankäyttö tähän tavoitteeseen. Ehdotettu suoja-aluerajaus perustuu pohjaveden luonnollisten virtaussuuntien hyväksi käyttöön, pohjavedenjakajiin ja itse laitoksen toimintaan. Samoin kuin imeytysalueiden takana, on suoja-alue rajattu suhteellisen lähelle laitosaluetta pohjaveden virtauksen alavirran puolella eli niillä alueilla, joissa pohjavesi virtaa ulos laitosalueelta. Näitä suuntia ovat Virttaan kylän ja Kankaanrannan suunta. Virttaankankaan tekopohjavesilaitoksen ympärille ehdotetaan muodostettavaksi suoja-alue, joka koostuu seuraavista alueista: vedenottamoalueet 10 ha imeytysalueet 16 ha ympäröivä muu suoja-alue 700 ha yhteensä 726 ha Laitosrakennusalue kuuluu vedenottamoalueisiin. Kokemäenjoen vesistö laskee Pohjanlahteen ja on pinta-alaltaan 27 000 km 2. Vesistön yläosalle on ominaista runsasjärvisyys, kun taas ala- ja keskijuoksu ovat jokimaisempaa. Suunniteltu vedenottokohta sijaitsee joen keskiosalla Huittisissa, missä valuma-alue on 21 450 km 2. Vedenottokohdan alavirran puolelle laskee Loimijoki, jonka valuma-alue on 3 100 km 2. Esikäsittelylaitoksen huuhteluvedet johdetaan Loimijokeen Punkalaitumenjoen yhtymäkohdan alapuolelle. Vedenottokohdasta alavirtaan joessa on kaksi voimalaitosta, Kolsin ja Harjavallan voimalat. Merkittävimmät vedenkäyttäjät alavirran puolella ovat Rauman Seudun Vesi Oy ja Kemira Pigments Oy.
10 3.1.6.2 Raakaveden otto Kokemäenjoesta 3.1.7 RAAKAVEDEN ESIKÄSITTELY 3.1.7.1 Esikäsittelylaitos Raakavedenottamo on tarkoitus sijoittaa Kokemäenjoen itärantaan Karhiniemen sillan viereen. Ottamon sijaintipaikassa on voimassa rantayleiskaava. Esikäsittelylaitos on tarkoitus sijoittaa Huittisiin lähelle kohtaa, jossa Punkalaitumenjoki yhtyy Loimijokeen. Kokemäenjoesta otettavan raakaveden tarpeeksi arvioidaan enintään 110 000 m 3 /d vuosikeskiarvona laskettuna sekä enintään 130 000 m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Määrät perustuvat osakaskuntien kapasiteettivarauksiin. Niissä on otettu huomioon hävikki esikäsittelyn yhteydessä. Lisäksi määrissä on huomioitu, että imeytysprosessin avulla voidaan palauttaa Virttaankankaan pohjavesioloja tilanteeseen, joka edelsi vuonna 1999 aloitettua pohjavedenottoa. Raakavedenottamo rakennetaan Karhiniemen sillan läheisyyteen. Raakavesi otetaan joesta avokanavalla. Kanavan joenpuoleinen suu varustetaan öljypuomilla. Vedenottokaivo ja välppäys sijaitsevat tulokanavan päässä. Pumppaamosta raakavesi johdetaan Huittisissa sijaitsevaan esikäsittelyrakennukseen. Hakija on pyytänyt pysyvää käyttöoikeutta raakavedenottamon alueeseen. Hakija on ilmoittanut pyrkivänsä hankkimaan alueen omistukseensa kaupalla tai sopimaan sen käytöstä. 3.1.7.2 Suodattimien huuhteluvesien johtaminen Imeytettävä raakavesi esikäsitellään veden laadun parantamiseksi. Esikäsittely käsittää siivilöinnin ja hiekkapikasuodatuksen, joiden jälkeen vesi pumpataan Virttaankankaalle. Esikäsittelylaitoksen tilat mitoitetaan siten, että laitoksella voidaan käsitellä vettä 130 000 m 3 /d. Laitoksen koneistokapasiteettia rakennetaan vaiheittain vedenkulutuksen kasvun mukaan. Laitokseen sijoitetaan siivilöintilaitteet, suodattimet ja muut tarvittavat toiminnot kuten puhdasvesisäiliö, pumput, kompressorit ja sähkö-, varasto-, valvomo- ja sosiaalitilat. Laitosrakennukselle haetaan erikseen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen lupa. Siivilöinnin ja suodatuksen tuloksena muodostuu huuhteluvesiä, joihin konsentroituu raakavedestä esikäsittelyssä poistuva kiintoaines. Huuhteluvesiä syntyy keskimäärin noin 5 % käsitellystä vesimäärästä. Huuhteluveden kiintoaine poistetaan laskeuttamalla selkeytyksessä, jolloin kiintoainemäärä vähenee noin 80 85 %. Selkeytetty huuhteluvesi johdetaan Loimijokeen Punkalaitumenjoen laskukohdan alapuolelle. Laskeutuksessa muodostuva liete kuivataan ja voitaneen sijoittaa maa-ainesten läjitysalueelle.
11 Suodattimien huuhteluvesiä muodostuu toiminnan alkuvaiheessa noin 3 500 m 3 /d ja lupaehtojen mukaisella täydellä tuotantomäärällä noin 5 500 m 3 /d. Huuhteluveden kirkasteveden kiintoainepitoisuus on mekaanisessa esikäsittelyssä suunnilleen 25 mg/l, joten täydellä tuotantomäärällä kiintoainetta johdetaan takaisin vesistöön noin 140 kg/d. Lietettä (kiintoainepitoisuus noin 1 %) muodostuu mekaanisessa esikäsittelyssä noin 35 m 3 /d, joka kuivattuna 15 20 % kuiva-ainepitoisuuteen on noin 2,5 m 3 /d. Loimijokeen johdettavan kirkasteveden arvioitu määrä on yhteensä 5 500 m 3 /d - 35 m 3 /d = 5 465 m 3 /d. 3.1.8 VEDENKÄSITTELYKUSTANNUKSET JA LAITOSTEN JA SIIRTOLINJOJEN RAKEN- TAMIS- JA KÄYTTÖKUSTANNUKSET Arvioidut rakentamiskustannukset tekopohjavesihankkeelle ja sellaiselle hankkeelle, jossa tehokas nykyaikainen pintavesilaitos käsittelee Kokemäenjoesta otetun veden Huittisissa ja käsitelty vesi johdetaan Turkuun (suoraputki) ovat kummallekin hankkeelle noin 90 milj. Halisiin saakka laskettuna. Siirtolinja Kaarina Parainen maksaa tämän lisäksi noin 2,5 milj.. Vuosittaiset käyttökustannukset ovat tekopohjavesihankkeessa 3,03 milj. /a ja suoraputkivaihtoehdossa 4,47 milj. /a. Tuotevesikuutiota kohden laskettu yksikkökustannus on tällöin suoraputkivaihtoehdossa noin 0,163 /m 3 eli noin 0,04 suurempi kuin tekopohjavesivaihtoehdossa. 3.1.9 KOKEMÄENJOEN SEDIMENTTIEN VAIKUTUS RAAKAVEDEN KELVOLLISUUTEEN 3.1.10 KOKEMÄENJOEN VEDEN LAATU Kokemäenjoen sedimenteistä tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti sedimentin kohonneen elohopeapitoisuuden muodostamaa riskiä Kokemäenjoesta tapahtuvalle raakaveden otolle. Riskitarkastelussa todettiin, että elohopean likaamien sedimenttien sekoittuminen veteen esimerkiksi tulvan yhteydessä ei nosta veden elohopeapitoisuutta raakavedelle asetetun raja-arvon yli. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kohonneet elohopeapitoisuudet eivät nykyisellään muodosta riskiä vedenotolle. Kokemäenjoen veden laatu on parantunut joidenkin laatuarvojen osalta huomattavasti viimeisten 35 vuoden aikana. Happikyllästys oli joen yläjuoksulla Tyrväällä maaliskuussa 1970-luvun alussa tasolla 30 %, nyt se on keskimäärin tasolla 77 %. Kemiallinen hapenkulutus COD Mn oli 1970-luvun alussa Tyrväällä maaliskuussa tasolla 23 mg/l, nyt se on tasolla 9 mg/l. Ligniinipitoisuus on alentunut vastaavasti maaliskuussa tasolta 12 mg/l tasolle 0,7 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuus oli Tyrväällä 1970-luvun alussa maaliskuussa tasolla 60 µg/l, nyt se on tasolla 20 µg/l. Typpipitoisuudet sitä vastoin ovat pysyneet keskimäärin ennallaan tai jopa hivenen nousseet.
3.2 Hankkeen vaikutukset 12 Kokemäenjoen veden nikkeli-, lyijy-, kromi-, seleeni- ja arseenipitoisuudet olivat Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen 29.8.2001 valmistuneen selvityksen mukaan alle määritystarkkuuden, sama koski pääosin myös sinkkiä. Kolmestatoista elohopeapitoisuuden määrityksestä kahdeksan oli alle määritystarkkuuden (alle 0,05 µg/l). Neljässä näytteessä elohopeapitoisuus oli 0,05 0,07 µg/l. Yhdessä näytteessä (11.4.2001) pitoisuus oli 0,27 µg/l. Veden elohopeapitoisuus on tulvan aikana muutaman viikon ajan selvästi yli määritystarkkuuden. Sosiaali- ja terveysministerin talousveden laatuvaatimuksista antaman asetuksen (461/2000) mukaan talousveden enimmäispitoisuudet edellä mainituille metalleille ovat seuraavat: elohopea 1µg/l, nikkeli 20 µg/l, lyijy 10 µg/l, kromi 50 µg/l, seleeni 10 µg/l ja arseeni 10 µg/l. 3.2.1 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 3.2.1.1 Huittisten lähitarkastelualue 3.2.1.2 Virttaan lähitarkastelualue Ihmiset ja yhdyskunta Raakavedenottamo ei merkittävästi vaikeuta rantayleiskaavan toteuttamista ottaen huomioon rakentamisen laatu, laajuus ja käyttötarkoitus sekä vaikutukset. Nykyisessä ja voimassa olevan yleiskaavan mukaisessa maankäyttötilanteessa vedenotto voi vaikuttaa raakavedenottamoa ympäröivän maatalouden toimintaan rajoittamalla lähinnä peltoviljelymenetelmiä sekä eläintuotantoyksiköiden ja rehusäiliöiden sijoitusta lähivyöhykkeellä ja viereiseen viemäröimättömän haja-asutuksen jätevesien käsittelyä tai asettamalla niille uusia vaatimuksia. Vedenoton vaikutuksia maankäytön suunnitteluun arvioitaessa on huomattava, että keskeinen vaatimus on veden puhtaana pysyminen. Tämä vaikuttaa myös ympäristön maankäyttömahdollisuuksiin. Kokemäenjoen varteen sijoittuva raakavedenottamo tuo jokivarren maalaismaisemaan siihen kuulumattoman vieraan elementin. Veden maksimiotto on noin 0,7 % keskivirtaamasta ja noin 3,7 % keskialivirtaamasta. Näin pienellä ottomäärällä ei ole merkittävää vaikutusta Kokemäenjoen nykyisiin vedenkorkeuksiin, jotka voivat säännöstelystä johtuen vaihdella yli kaksi metriä. Raakaveden ottamon rakennusvaiheessa Kokemäenjoen veden sameus lisääntyy lyhytaikaisesti. Tämä on kuitenkin lähinnä esteettinen haitta, eikä vaikuta joen ekosysteemeihin. Tekopohjavesilaitos tuo harjumaisemaan siihen kuulumattomia vieraita elementtejä, jotka voivat haitata alueella liikkuvien ihmisten viihtyvyyttä. Tekopohjavesilaitoshanke ei muuta olennaisesti alueen nykyistä maankäyttöä tai aiheuta tästä hankkeesta johtuvia uusia, merkittäviä maankäytönrajoituksia. Muutokset koskevat lähinnä itse
13 imeytys- ja laitosalueita, joilla vapaata liikkumista rajoitetaan aitaamalla. Hanke on kuitenkin jossain määrin ristiriidassa alueen luonnon- ja kauneusarvojen kanssa sekä vapaan virkistyksen kanssa. Rakennusaikana vaikutus on kohtalainen haitaten virkistäytymistä, mutta rakentamisen jälkeen ja käytön loputtua vaikutukset ovat vähäiset. Pohjaveden laatu Tekopohjavesilaitoksen tuottaman veden laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat: - Raakaveden laatu - Raakaveden esikäsittely - Imeytyksen teho (pintakuorma, m 3 /m 2 /h) - Viipymä maaperässä ja pohjavesikerroksessa Virttaan tekopohjavesilaitoksen tuottaman veden laatua voidaan arvioida etukäteen ainakin karkeasti Suomessa toiminnassa olevien laitosten raakaveden ja tekopohjaveden laadun ja todettujen mm. orgaanisten aineiden reduktioiden perusteella. Seuraavassa taulukossa on esitetty em. tarkasteluihin perustuva arvio Virttaankankaalla tuotettavan tekopohjaveden laadusta. Laatuparametri Imeytettävä vesi Nykyinen pohjavesi Tekopohjavesi (arvio) Talousveden laatusuositus ph 7,0 8,0 8,4 7,8 8,0 6,5 9,5 Väriluku, Pt mg/l 42,5 <5 5 Ei epätavallisia muutoksia KMnO4-luku, mg/l 26 38 n. 2 4 7 20 Sähkönjohtavuus, ms/m n. 10 8,4 9 10 250 TOC, kok.org.hiili mg/l 6,7 9,9 < 1 2 2,5 Ei epätavallisia muutoksia Sameus, FTU 0,5 7,5 0,1 0,4 0,1 0,4 Ei epätavallisia muutoksia Myös muiden aineiden ja yhdisteiden osalta, joita edellä ei ole lueteltu, tekopohjavesi täyttää talousveden laatuvaatimukset ja suositukset. Tekopohjavesilaitoksen kautta ulkopuolelle virtaavan veden laatu vastannee tekopohjaveden laatua, poiketen siten jossain määrin luonnollisen pohjaveden laadusta. Ero luonnollisen pohjaveden ja tekopohjaveden laadun välillä pienenee etäisyyden kasvaessa. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää sitä, että esim. Kankaanrannan lähteiden ja sen läheisten kaivojen vedenlaatu muuttuu pohjaveden laimentavasta vaikutuksesta johtuen hieman vähemmän, kuin edellä on esitetty pohjaveden laadun muuttuvan tekopohjavesilaitosalueella. Näiden lähteiden vedenlaadun muutosta voidaan rajoittaa ensinnäkin sillä, että suojaimeytykseen käytetään tekopohjavettä ja toiseksi suojaimeytyksen vedenottokaivon valinnalla. Virttaan kylän
Pohjaveden pinnankorkeus 14 suunnassa vedenlaadun vastaava muutos näkynee vain lähimpien kaivojen osalta. Pohjavedenjakajan toisella puolella sijaitsevien Alastaron kunnan, Vampulan kunnan ja Huittisten kaupungin vedenottamoiden vedenlaatuun ei tekopohjavesilaitoksen toiminta vaikuta, eikä myöskään Harjunkylän alueen kaivojen vedenlaatuun. Vaikutus ei niinikään ulotu Oripään Myllylähteelle asti eikä siten Turun Seudun Vesi Oy:n Oripään vedenottamon vedenlaatuun. Pohjavesimallin avulla on simuloitu tekopohjavesilaitoksen käyttötilanne, jossa vedenotto on 105 000 m 3 ja imeytys 100 000 m 3 vuorokaudessa. Toiminnasta aiheutuu imeytysalueilla pohjavedenpinnan nousua 0,2 1 m ja kaivoalueiden läheisyydessä vastaavasti alenemaa 0,2 1 m. On huomattava, että kyseessä on tarkastelutilanne, jossa imeytettävä ja otettava vesimäärä nykytilanteeseen verrattuna ovat yhtä suuret. Nykytilanteena, johon pohjavedenpinnan muutoksia on verrattu, on luvanmukainen 5 000 m 3 /d pohjavedenotto olemassa olevasta Virttaankankaan kaivosta. Kankaanrannan lähteiden suuntaan laitoksen vedenpintoihin vaikuttava toiminta ei enää vaikuta. Tälle alueelle on kuitenkin suunnitelmissa otettu huomioon suojaimeytyksen käyttömahdollisuus. Vaikutus ei ulotu myöskään pohjaveden jakajan ulkopuolisiin alueisiin eli Harjunkylän suunnan talousvesikaivoihin, jotka ovat poikkeuksetta ns. lirikaivoja, joissa vesi on paineellista. Huittisten kaupungin, Vampulan ja Alastaron kunnan vedenottamoiden pohjaveden muodostumisalueiden vedenpintaan ei vaikutuksia ole. Virttaan kylän suuntaan laitoksen toiminnan vaikutus ei muutu nykyisestä. Tällä suunnalla on lisäksi mahdollista käyttää tarvittaessa suojaimeytystä pohjaveden pinnankorkeusmuutosten minimoimiseksi. Poikkeustilanteen voi aiheuttaa imeytysveden syötön häiriö. Tähän voidaan varautua häiriötilanteen arvioidun keston edellyttämällä tavalla. Lyhytaikaisen häiriötilanteen sattuessa on oletettu vedenoton voivan jatkua kunnes häiriötilanne on ohi. Jos kyseessä on pidempiaikainen katkos imeytysveden syötössä, on suunnitelmissa varauduttu ottamaan käyttöön Turun kaupungin nykyinen järjestelmä, Halisten vesilaitos, joka voidaan käynnistää parissa vuorokaudessa. Viikon ilman kompensoivaa raakaveden imeytystä tapahtuva vedenotto ei aiheuta merkittäviä muutoksia pohjavesivirtaamissa tai pohjavedenpinnoissa Virttaankankaan tekopohjavesilaitosalueen ulkopuolella. Korvaavan veden toimittamiseen yksityistalouksille kyseisessä tilanteessa ei tarvinne ryhtyä. Suurin osa palautumisesta tapahtuu puolessa vuodessa. Tilanteen palautumista voidaan nopeuttaa suojaimeytyksellä.
15 Kasvillisuus ja eläimistö Tekopohjavesilaitos sijoittuu osittain Säkylänharjun Natura 2000 alueelle. Natura alue koostuu Säkylänharjun Virttaankankaan harjualueesta, johon kuuluu harjuluonnon lisäksi Kankaanjärvi sekä harjun reunalla sijaitsevia lähteikköjä. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla ja maa-aineslailla. Suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä. Alueen kuvauksessa todetaan, että Säkylänharju on ympäristöään hallitseva, poikkeuksellisen suuri harju, jossa esiintyy runsaasti valtakunnallisesti harvinaisia kasveja ja eläimiä sekä merkittäviä luonnon kauneusarvoja. Kuvauksessa todetaan myös, että alueen harjumetsien ja karujen, kirkasvetisten järvien merkitys on luontotyypin suojelun kannalta erittäin tärkeä ja niiden edustavuus alueella on erinomainen. Luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettuja Natura-alueella esiintyviä lajeja ovat perhosiin kuuluva harjusinisiipi (Pseudophilotes baton) sekä kasveista kangasraunikki (Gypsophila fastigiata) ja lähdesara (Carex paniculata). Erityisesti suojeltuja lajeja ovat hyönteisistä palosirkka (Psophus stridulus) ja ruususiipisirkka (Bryodema tuberculatum) sekä perhosista harjusinisiipi. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR) harjusinisiipi ja ruususiipisirkka, erittäin uhanalainen (EN) harjukeltalieko (Diphasiastrum complanatum var. chama) sekä vaarantuneet (VU) palosirkka, lähdesara ja kangasraunikki. Arvioidulla vaikutusalueella lajeista tavataan ainoastaan lähdesaraa. Harjukeltalieon esiintymisalueesta ei ole olemassa tarkkoja tietoja ja viimeisimmät UHEX-rekisteriin tallennetut havaintotiedot ovat 1960- luvulta. Laitosalueen lähistöllä esiintyy suojeltavista ja uhanalaisista lajeista ainoastaan lähdesaraa Lohensuon lähteiköllä. Hankkeella ei ole vaikutuksia Virttaankankaan pohjoisreunan lähteikköihin tai lähdelampiin eikä se näin ollen aiheuta luontotyyppiin kohdistuvia muutoksia tai vaaranna lähdesaran esiintymiä. Imeytyskentät sijaitsevat siten, että imeytyvä vesi kertyy pohjaveden ottoalueille. Tekopohjaveden otto ei vaikuta pohjoisreunan virtaamiin eikä pohjaveden tasoon, koska otto tapahtuu vedenjakajan ja imeytysalueiden eteläpuolella. Muut uhanalaiset lajit sijaitsevat varsinaisen Säkylänharjun alueella. Hankkeella ei ole vaikutuksia kangasraunikin, harjusinisiiven, palosirkan eikä ruususiipisirkan populaatioihin. Kyseisten lajien esiintymät sijaitsevat Säkylänharjulla vähintään kolme kilometriä luoteeseen toiminta-alueelta. Lajien elinympäristöt ovat kuivia ja paahteisia harjualueita, eikä tekopohjavesihanke aiheuta muutoksia lajien elinympäristöön. Imeytysalueen vaikutukset rajoittuvat imeytyskenttien reunoihin, ts. alueelle, jolle sadetusta tapahtuu. Imeytyskenttien sisälläkin kasvillisuusmuutokset tapahtuvat pääasiassa sadetuskohdissa. Imeytys-
16 kentän vaikutukset kohdistuvat Natura 2000 alueen luontotyyppiin harjumetsät. Vaikutus kohdistuu noin 8 hehtaariin, joka on koko luontotyypin osuudesta alle 1 %. Lisäksi sadetusveden tuloputkien maahan kaivaminen aiheuttaa häiriötä noin 100 metrin matkalla. Raakaveden imeyttäminen muuttaa kasvillisuutta imeytyskentillä. Maaperän kosteus ja ph nousee, minkä johdosta varvut ja kuivien paikkojen sammalet kärsivät ja taantuvat. Laitosalueen lajistoon ei tehtyjen tutkimusten perusteella kuulu harvinaisia kasvilajeja. Orsivesialueelle sijoittuva Kankaanjärvi ei ole yhteydessä tekopohjaveden ottoalueisiin, joten tekopohjaveden otolla ei ole vaikutuksia järven tilaan. 3.2.1.3 Toiminnan riskit sekä haittavaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen Harjuluonnon kestokyky Vuorottelemalla imeytysalueita esim. vuosittain, ei imeytysveden sisältämä kiintoainekuorma aiheuta maanpinnan tukkeutumista, saati koko harjun tukkeutumista. Sadetusimeytysalueiden selkeätä raakaveden kiintoaineksesta johtuvaa tukkeutumista ei ole todettu. Harjun sisäistä geologista rakennetta muuttavaa, imeytyksen aiheuttamaa eroosiota ei ole voitu todeta millään tekopohjavesilaitoksella, eikä siihen käytettävillä imeytystehoilla (pintakuorma) ole teoreettisia edellytyksiä. Sadetusimeytyksen mahdollisesti aiheuttamaa pintamaan eroosiota voi tapahtua jyrkille rinteille imeytettäessä. Virttaankankaan suunnitellulla laitoksella ei imeytysaloina käytetä voimakkaasti kaltevia, jyrkkiä rinteitä. Sen sijaan imeytysalueet on tarkoituksella sijoitettu melko tasaisella maalle, joten eroosiota ei synny. Tasaisella maalla imeytys voi aiheuttaa liettymistä ja lammikoitumista ja täyttää maan huokostilan vedellä, minkä seurauksena kasvien juuret saattavat kärsiä hapen puutteesta. Näitä haittavaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää sopivilla imeytysjärjestelyillä, sillä kesäkauden mittaisina imeytystaukoina aluskasvillisuus pystyy osin toipumaan. Imeytysalueet tutkitaan ennen laitoksen käynnistämistä ja varmistetaan ettei selvästi havaittavaa lammikoitumista synny. Sadetuksen johdosta maaperän ph tulee todennäköisesti nousemaan imeytysveden tasolle. Imeytysveden mukana maaperään tulee myös ravinteita, joista merkittävimmät ovat typpi, fosfori ja emäsravinteet kuten kalsium, magnesium ja kalium. Ravinteiden sitoutuminen maahan ja happamuuden väheneminen tulevat muuttamaan aluskasvillisuuden lajistoa. Maaperän vesipitoisuuden on arvioitu olevan merkittävin harjukasvillisuuteen vaikuttava tekijä. Sadetuksen vaikutuksesta kuivien metsien kasvillisuus muuttuu tuoreempien metsien suuntaan. Sadetuksen vaikutuksesta puustoon ei ole pitkäaikaisia tutkimustuloksia. Lyhyellä tarkasteluvälillä näyttäisi siltä että imeytys ei vaikuta haitallisesti,
Pohjaveden laatuun liittyvät terveysriskit 17 vaan esimerkiksi kuusten ja mäntyjen ravinnetila ja kasvu jopa paranevat hieman. Puiden hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että imeytysputkien välissä on kuivempia välialueita. Sadetusimeytys lisää maanpinnan ja maaperän kosteutta imeytysalueella ja sen lähiympäristössä. Kosteuden lisääntyminen suosii kosteutta vaativaa ja suosivaa kasvillisuutta. Kosteuden lisääntyminen tasoittaa lämpötilavaihteluja. Kesäaikana sadetus keskimäärin viilentää ilmaa, kun taas talvikautena se lämmittää ilmaa. Harjun pienilmaston lämpeneminen voi johtaa kasvukauden pidentymiseen syksyllä ja vastaavasti kasvukauden aikaistumiseen keväällä. Edellä kuvatut kosteuden ja lämpötilan muutokset koskevat ainoastaan ns. mikroilmastoa eli tässä tapauksessa imeytysalueiden maan läheistä ilmastoa. Ilmastovaikutukset eivät ulotu pidemmälle mm. siksi, että alue on suhteellisen korkealla ympäröivään maastoon nähden, jolloin ilmavirtaukset tasoittavat imeytyksestä johtuvia kosteus- ja lämpötilamuutoksia varsin tehokkaasti. Pienilmaston kasvillisuutta muuttava vaikutus näkyy vastaavasti selkärangattomien eläinten lajiston muuttumisena rehevämpää kasvillisuutta suosivaksi. Hankkeen terveydelliset riskit liittyvät erilaisiin poikkeustilanteisiin, jolloin raakaveteen tai suoraan tekopohjaveden muodostamisalueelle pääsee haitallisia tai vaarallisia kemikaaleja, mikrobeja tai muita aineita. Erilaisten poikkeustilanteiden varalle laaditaan koko järjestelmää koskeva riskienhallintaohjelma. Mahdollisten poikkeustilanteiden terveydelliset vaikutukset kohdistuvat tekopohjaveden kuluttajiin niin Virttaankankaan lähitarkastelualueella kuin kuluttajiin Turun seudulla. Laitoksen laadunvalvontaohjelmaan kuuluu myös raakaveden laadun jatkuva tarkkailu. Tämän avulla mahdollisten epäpuhtauksien esiintyminen vedessä voidaan huomata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin mm. terveysriskiä aiheuttavien aineiden pääsyn estämiseksi järjestelmään. Tehtyjen tutkimusten mukaan raskasmetallit eivät aiheuta riskiä raakaveden otolle Kokemäenjoesta Karhiniemen kohdalla. Lisäksi on muistettava, että elohopea ja muut kiintoaineeseen sitoutuneet haitalliset aineet poistuvat tehokkaasti raakaveden esikäsittelyprosessissa. Kokemäenjoen vedestä ei ole havaittu tehdyissä vesianalyyseissä ympäristölle haitallisia aineita kuten torjunta-aineita, kloorifenoleita tai polykloorattuja bifenyyleitä (PCB). Vedenottamon läheisyydessä tehdyissä pohjasedimenttien tutkimuksissa ei myöskään havaittu maaperän raja-arvon ylittäviä PCB-, dioksiini- tai furaanipitoisuuksia. Onnettomuuksien yhteydessä raakaveteen voi päästä öljyä. Jos tämä öljy pääsee pohjaveteen, sen hajoaminen kestää kymmeniä vuosia ja tänä aikana pohjavesi on käyttökelvotonta. Veden laadunvalvontaohjelman ja järjestelmän riskienhallintaohjelman avulla var-
18 mistetaan, että tämän kaltaisia haitallisia aineita ei joudu imeytysveden mukana Virttaankankaalle. Mikrobeja voi päästä tekopohjaveden muodostumisalueelle ensi sijassa Kokemäenjoesta otettavan raakaveden kautta. Normaalitason ja lajiston ylittäviä mikrobimääriä voi Kokemäenjokeen päästä lähinnä jätevedenpuhdistamoilta (ohijuoksutukset poikkeustilanteissa) tai lietesäiliöistä. Runsaskin mikrobimassa kuitenkin laimenee voimakkaasti jokivedessä. Veden suodattuminen harjukerrosten lävitse poistaa tehokkaasti bakteereja. Tanskalaisissa tutkimuksissa onkin todettu, että tämän kaltaiset bakteerit eivät juuri aiheuta hygieenistä riskiä tekopohjaveden muodostuksessa. Virusten häviäminen maaperästä on hitaampaa kuin bakteerien. Suomessa ihmisperäisistä suolistoviruksista kalikivirusten epäillään olevan suurin juomavedestä johtuvien epidemioiden aiheuttaja. Pohjavedessä on otolliset olosuhteet kalikiviruksen säilymiselle. Viruksen pidättymisestä maaperään vajovesivyöhykkeessä ei ole tutkimustietoa. Kalikivirusta pystytään poistamaan tehokkaasti kemiallisella esikäsittelyllä, jolloin niiden määrä pienenee noin sadasosaan alkuperäisestä. Mekaanisessa esikäsittelyssä ei merkittävää poistumista tapahdu. Kalikivirusten poistoa voidaan tehostaa desinfioinnilla. Virusten pidättymistä tekopohjaveden muodostuksessa on tutkittu bakteriofaagien eli bakteerivirusten avulla. Kokeiden mukaan bakteerivirusten pidättymiseen ja poistumiseen tekopohjaveden muodostuksessa näytti riittävän 30 vuorokauden viipymä tai 40 m:n kulkeutumismatka. Sinileväsolut poistuvat tehokkaasti vajovesikerroksessa. Myös sinilevien tuottamat myrkyt poistuvat tehokkaasti jo varsin lyhyen imeytysmatkan aikana. VIVA-projektin tutkimusten perusteella ei ole odotettavissa, että pohjaveden nitraattityppipitoisuus imeytyksen aikana nousisi lähellekään sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamaa raja-arvoa 11 mg NO 3 -N/l (STM asetus 461/2000). Sen sijaan imeytystaukojen aikana nitraattityppeä voi huuhtoutua pohjaveteen. Mm. nitraattihaitan minimoimiseksi Virttaankankaan imeytysalueet ovat melko pienialaisia, ja imeytys kohdistuu vain pieneen osaan koko pohjavesialueesta. Luontaisen pohjaveden määrän, tason tai laadun muutos Laitossuunnitelmaa varten tehdyllä pohjavesimallilla tarkasteltuna laitoksen normaalitoiminta ei vaikuta pohjaveden tasoon eikä virtaamiin merkittävästi. Poikkeustilanteista voi aiheutua lyhytaikaisia muutoksia, jotka eivät vaikuta Virttaanharjun ekosysteemiin normaalia luonnondynamiikkaa voimakkaampina. Lyhytaikaiset muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa lähialueen asukkaiden vedenottoon. Pohjaveden laatumuutoksia ovat lähinnä lämpötilan nousu ja veden sisältämien ravinteiden pitoisuusmuutokset. Nämä muutokset voivat vaikuttaa purkautumisalueiden kasvillisuuteen. Virttaanharjun lähdepurkaumien veden ph on varsin korkea, yli 8. Tekopohjavesi ei kohottane ph:ta. Imeytettävä vesi sisältää ravinteita sadevettä enemmän, joten pohjaveden ravinteisuus voi kasvaa. Tämän seurauksena
19 purkauma-alueiden kasvillisuus voi rehevöityä. Lähdelajisto on varsin spesifistä ja lähdeolosuhteisiin erikoistunutta. Ravinteisuuden lisääntymisestä huolimatta lähdelajisto säilyttänee asemansa, koska olosuhteet ovat monille muille lajeille sopimattomat. Laatumuutoksia pohjaveteen voivat aiheuttaa myös orgaanisen aineen pitoisuuden muutokset. Korkealaatuisen pohjaveden tuotannon kannalta pitkällä aikavälillä on keskeistä, miten kauan harjumuodostuma kykenee suodattamaan orgaanista ainetta. Suomessa vanhimmat tekopohjavesilaitokset ovat toimineet tähän mennessä noin 30 vuotta. Laitosten käytön loppuminen ei ole näköpiirissä. 3.2.1.4 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen 3.2.1.5 Esikäsittelymenetelmien vertailu Pohjaveden laadun ja virtaamien kannalta merkittävä tekijä haitallisten vaikutusten ehkäisemisessä ja lieventämisessä on riskien ennakointi ja niiden torjunta. Kokemäenjoesta aiheutuvien riskien ennakointi ja torjunta käsittää 1) häiriöiden havaitsemisen, 2) tiedonkulun järjestämisen, 3) torjunta- ja varautumistoimenpiteet vedenottamolla ja esikäsittelyssä sekä 4) järjestelmän sovittamisen alueen yleiseen pelastustoimeen. Häiriöiden havaitsemisen keinona harkitaan jatkuvatoimisia jokiveden laadun seuranta-asemia. Havaitsemisessa tukeudutaan myös toiminnanharjoittajien ilmoitusvelvollisuuteen, kansalaisten aktiivisuuteen sekä vesinäytteiden analyyseihin. Joen veden laadussa tapahtuvaa häiriötä koskevan tiedon kulku Turun Seudun Vesi Oy:lle pyritään varmistamaan kehittämällä vakioitu viestintämenettely yhteistyössä alueen viranomaisten ja kuntien kanssa. Mikäli huonolaatuista raakavettä ennakoivista varotoimista ja esikäsittelystä huolimatta pääsisi raakavesiputkeen, voidaan raakaveden syöttö siihen keskeyttää ja tyhjentää putki sekä huuhdella se. Äärimmäisessä tilanteessa varauduttaneen myös siihen, että koko vedenotto voidaan keskeyttää ottamalla Halisten varalaitos käyttöön. Eräänä vaihtoehtona on myös raakaveden esikäsittelyn tehostaminen pikasuodatuksen lisäksi kemiallisella käsittelyllä. Vedenpintojen ja virtaamien haitallisten muutosten ehkäisyssä on tärkeällä sijalla laaja ja kattava seurantaohjelman toteuttaminen. Kiintoaineen haittavaikutuksia kuten pintamaan tai imeytysaltaan tukkeutumista voidaan ehkäistä ennen kaikkea esikäsittelemällä imeytettävä pintavesi. Hankkeen terveydelliset riskit liittyvät erilaisiin poikkeustilanteisiin, jolloin raakaveteen tai suoraan tekopohjaveden muodostamisalueelle pääsee haitallisia tai vaarallisia kemikaaleja, mikrobeja tai muita aineita. Erilaisten poikkeustilanteiden varalle laaditaan koko järjestelmää koskeva riskienhallintaohjelma. Tekopohjavesilaitoksessa imeytettävälle vedelle ei ole olemassa viranomaisen asettamia laatuvaatimuksia, mutta Vesi- ja viemärilai-
20 tosyhdistys ja Suomen Kuntaliitto (2000) sekä Kivimäki (1992) ovat julkaisuissaan esittäneet laatutavoitteet, joille ei ole asetettu lukuarvoja. Sekä mekaanisella hiekkapikasuodatuksella että kemiallisella esikäsittelyllä päästään raakaveden normaalin laadunvaihtelun puitteissa sellaiseen veden laatuun, että se täyttää imeytettävälle vedelle asetetut laatutavoitteet. Menetelmien välillä on kuitenkin joitakin eroavaisuuksia, joista merkittävimpiä ovat seuraavat: - Kemiallinen menetelmä poistaa myös kolloidisia tai liuenneita aineita, humusta, epäorgaanisia yhdisteitä ja mahdollisia levämyrkkyjä, kun mekaanisella esikäsittelyllä saadaan poistettua lähinnä kiintoainesta ja siihen sitoutuneita aineita. - Kemiallisessa menetelmässä raakaveteen jää vähäisiä määriä saostuskemikaalijäämiä (joko rautaa tai alumiinia). - Kemiallinen menetelmä on mekaanista herkempi prosessihäiriöille. - Mekaanisesti esikäsitellystä vedestä orgaaninen aines poistuu pääasiassa tekopohjaveden muodostumisvaiheessa, kun kemiallisessa menetelmässä osa poistuu jo esikäsittelyssä. - Kemiallisen esikäsittelyn seurauksena tekopohjaveden sulfaatti- ja kloridipitoisuudet saattavat kohota jonkin verran. - Kemiallisessa esikäsittelyssä muodostuvan lietteen määrä on noin kymmenkertainen mekaaniseen verrattuna. - Kemiallisessa esikäsittelyssä huuhteluvesien mukana Loimijokeen menevä kiintoaineen määrä on noin 130-260 kg/d (5130 m 3 :n vesimäärässä), mekaanisessa keskimäärin 55 kg/d (5465 m 3 :n vesimäärässä). Mekaanisen esikäsittelymenetelmän tehokkuutta on tutkittu Kokemäenjoen vedellä tehtyjen suodatuskokeiden avulla. Tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon. Parametri Raakavesi (Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistykseltä saatu kokooma-aineisto, mittauspiste 06 Karhiniemi, 2002). Pikasuodatettu vesi Vähenemä (%) Sameus NTU 2 9 (keskimäärin 5) keskimäärin < 3,5 0,2 67 %, keskimäärin > 30 % Kiintoaine mg/l 1 11 (keskimäärin 5,4) COD Mn mg/l 8-11 (keskimäärin 8,8) Bakteerit (fekaaliset koliformiset bakteerit). (Sinilevät) keskimäärin noin 2 30 80 %, keskimäärin > 55 % keskimäärin 8,5-8,8 0-5 %, keskimäärin ei merkittävää vähenemää 1 800 kpl (keskimäärin 96) keskimäärin 1-50 40 90 %, keskimäärin > 50 % (Lahti ym. (1993) on tutkinut sinilevien käyttäytymistä pikasuodatuksessa. Pikasuodatuslaitoksessa havaittiin sinilevien vähenemä 14 68 %. Lahden (1999) selvityksen mukaan veteen liuenneet mikrokystiinit poistuvat pikasuodatuksessa alle 10 %).