ET TIETÄÄ NIINKU ISONA ET SE OLIKIN HYVÄ

ET TIETÄÄ NIINKU ISONA ET SE OLIKIN HYVÄ Itsenäistyvien lastensuojelunuorten ajatuksia, kokemuksia ja valmiuksia Laura Kolehmainen Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + Kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Kolehmainen Laura, Et tietää niinku isona et se olikin hyvä -itsenäistyvien lastensuojelunuorten ajatuksia, kokemuksia ja valmiuksia. Järvenpää, syksy 2005, 62 s. 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus. Opinnäytteen tarkoituksena oli luoda kuva, millaista nuoren oli asua ja itsenäistyä lastenkodissa nuoren näkökulmasta, kuinka nuori koki itsenäistymisen ja millaista tukea hän oli saanut lähiverkostoltaan sekä lastensuojelulaitoksen työntekijöiltä. Haastatteluiden avulla selvitettiin mihin nuori olisi kaivannut enemmän tukea. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina kolmelle nuorelle, jotka olivat saman kristillisen lastenkodin kautta saatuja. Teemahaastattelun osa-alueina olivat lähiverkosto, koulutus ja työelämä, harrastukset ja vapaa-aika, arki, omaohjaajan merkitys, nuoren vahvuudet, kristillisyys lastenkodissa sekä tulevaisuuden suunnitelmat. Haastatteluiden perusteella nuoret olivat tyytyväisiä elämäänsä lastenkodissa sekä saamiinsa valmiuksiin. Enemmän tukea olisi kaivattu perhesuhteisiin sekä lisää aikaa omaohjaajan ja nuoren välisiin keskusteluihin. Rahankäyttöön kaivattiin myös tukea, se koettiin haasteelliseksi asiaksi. Nuoret toivoivat myös enemmän luottamista henkilökunnan puolelta. Nuoren siirtyessä osastolta lastenkodin alueella sijaitsevaan itsenäiseen asumisharjoitteluyksiöön, ei häntä tulisi unohtaa sinne. Nuori tarvitsee omaa aikaa, mutta myös aikuisen turvaa ja keskustelukumppania. Opinnäytetyössä olen pohtinut myös kirkon ja seurakunnan suhdetta nuoriin. Asiasanat: lastensuojelu; jälkihuolto; nuoret; itsenäistyminen; uskonnollisuus; haastattelututkimus; kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Laura Kolehmainen, I had to grow up to realize it was a good thing to happen thoughts, experiences and life skills of the young people when leaving the children s home. Järvenpää, Autumn 2005, Language: Finnish, 62 pages, 1 appendix. Diaconia Polytechnic, Järvenpää Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. This thesis studies the life and independence process of youngsters placed in children s home. The study was qualitative, using theme-interviews. These methods were used to find answers for two main questions: how the youngsters experienced their independence process and what kind of support they had received from their respective network of close people and the employees of children s home. The aim in the interviews was also to find out if there were aspects where these youngsters would have wished for even more support. The interviews were made with three young people who were contacted in the same Christian children s home. The theme interview included issues such as: network of close people, education and working life, hobbies and free time, everyday life, significance of one s personal counsellor, the youngster s own strengths, Christianity in children s home and future plans. On the grounds of the interviews these youngsters were satisfied with their life in children s home and the skills received. The study revealed that the youngsters would have wished for even more support on family relationships and more time to spend and discuss with their personal counsellor. Issues relating to money spending were also experienced challenging. The youngsters also wished for more trust from the employees. As a resolution for this thesis some aspects were found. When a youngster is transferred from the ward to an independent residential unit, he or she should not be forgotten by the staff. Though the focus in the unit is to train for an independent life, a youngster needs consistent parental care and a companion to discuss with. This thesis also observes the relationship between church and parish and the youngsters. Key words: child welfare; youngsters; independence process; religiousness; theme interview; qualitative research

SISÄLLYS 1 LASTENSUOJELUN MAAILMAAN...4 2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ...6 2.1 Huostaanotto...7 2.2 Sijaishuolto...8 2.3 Jälkihuolto...9 3 NUORUUDEN KEHITYSTEHTÄVÄT...11 4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA AINEISTON KERUU...13 5 HAASTATTELUIDEN ANTIA...16 5.1 Lähiverkoston merkitys...17 5.2 Koulutus ja työelämä...24 5.3 Harrastukset ja vapaa-aika...27 5.4 Nuorten arki...30 5.5 Omaohjaaja nuorten elämässä...35 5.6 Nuorten valmiudet ja vahvuudet...38 5.7 Kristillisyys lastenkodissa ja nuorten elämässä...41 5.8 Nuorten ajatuksia lastenkotielämästä sekä tulevaisuuden suunnitelmia.47 6 NUORTEN ELÄMÄ ON VASTUUN KANTAMISTA...50 7 POHDINTAA...54 LÄHTEET...59 LIITEET...62 Liite 1: Suostumusasiakirja

1 LASTENSUOJELUN MAAILMAAN Hakeutuessani Diakonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan olin täysin tietoinen siitä, että valitsen yhdeksi opintokokonaisuudekseni Lapsuus ja nuoruus- opintokokonaisuuden. Lapset ja nuoret ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja olen aina tiennyt ryhtyväni työskentelemään kyseisellä sektorilla. Lastensuojelu on erityisenä innostuksen ja mielenkiinnon kohteena, vaikka se on erittäin haastavaa työtä. Opiskelun aikana kaikista antoisin työharjoitteluni tapahtui juuri lastensuojelussa, vastaanottokodilla. Silloin tiesin, että opinnäytetyöni tulee käsittelemään lastensuojelua. Mielenkiintoni kohdistuu myös seurakuntaan ja kirkkoon, mikä oli osaksi syy hakeutua juuri Diakonia-ammattikorkeakouluun, jossa on mahdollisuus pätevöityä myös kirkon virkaan. Suoritan kaksoistutkinnon, niin että sosionomi AMK- tutkinnon lisäksi saan kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuuden. On valitettavaa, kuinka paljon lastensuojelua tänä päivänä tarvitaan. Avohuollon tukitoimia tarvitaan paljon ja huostaanottoja tehdään lukuisia. Stakesin tutkimuksen mukaan lastensuojelun avohuollon piirissä oli 56 379 lasta ja nuorta vuonna 2003. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 14 392 henkeä. Vuonna 2003 tahdonvastaisesti tai muuten huostaanotettuja lapsia oli 8325. Sijoitusten määrä kasvaa 2-5 prosentin vuosivauhdilla. Lapset sijoittuvat yhä useammin laitoshoitoon; perhehoitoon sijoitettuja on ollut vain 40 % sijoitetuista. (Peltola 2004, 7.) Lastensuojelu on ajankohtainen aihe ja sen tarve kasvaa. Opinnäytetyössäni keskityn itsenäistyvien lastensuojelunuorten mietteisiin ja kokemuksiin lastenkotimaailmasta sekä heidän valmiuksiinsa itsenäisessä elämässä. Kaikki haastateltavat olivat samasta kristillisestä lastenkodista. Kirkon näkökulma opinnäytetyöhön on luotu kyselemällä nuorten käsityksiä uskonnon ja Jumalan vaikuttamisesta nuoren elämään.

5 Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja haastatteluissa olleiden teemojen avulla hain vastauksia kysymyksiin, millaisia valmiuksia, tietoa ja taitoa nuorilla on itsenäistä elämää varten. Opinnäytetyöni tavoitteena ja tutkimuskysymyksinä olivat, mitä lastensuojelun nuoret ajattelevat itsenäistymisestä, millaista tukea he ovat saaneet lähiverkostolta sekä lastensuojelulaitoksen työntekijöiltä. Onko tuki ollut nuoresta riittävää, mihin olisi kaivannut enemmän tukea? Millaisia valmiuksia nuoret ovat saaneet itsenäistä elämää varten? Tein ensimmäistä kertaa haastatteluja, joihin olin itse määritellyt kysymykset, joten tavoitteenani oli myös päästä hyviin ja antaviin keskusteluihin nuorten kanssa sekä pohtia oman ammatillisuuteni kehittymistä.

6 2 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ Nykyisin voimassaoleva lastensuojelulaki on valmisteltu 1980-luvun alussa. Samoihin aikoihin on käyty kansainvälistä keskustelua YK:n Lasten oikeuksien suosituksista, jotka Suomi on vahvistanut vuonna 1991 lain tasoisena säädöksenä. Kyseinen sopimus lähtee lapsen edun näkökulmasta, jonka mukaan lapsi tarvitsee suojelua, oikeudenmukaista osuutta yhteisestä hyvästä ja taloudellisesta kehityksestä. Lapsella on oikeus osallisuuteen, joka korostaa lapsen kuulemista, hänen mielipidettään sekä mahdollisuutta osallistua kehitystasonsa mukaan perheen ja yhteiskunnan päätöksentekoon. (Lehto & Kananoja & Kokko & Taipale 2001, 64.) Lastensuojelulain (5.8.1983/683) mukaan lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä antaa etusija erityiseen suojeluun. Lastensuojelulain tarkoituksena on myös tukea huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttaa perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. (LSL, 1-2.) Lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista edellytetään kuntien sosiaalilautakuntien välittävän tietoa sekä antavan asiantuntija-apua muille viranomaisille, kuntalaisille ja kunnassa toimiville yhteisöille. Kasvatuksen tukemiseen kunnilta edellytetään koululaitoksiin oppilaan ohjausta sekä toimivaa yhteistyötä kodin ja koulun välille. Tukevaa työtä tekevät muun muassa koulupsykologit ja koulukuraattorit. (Lehto ym. 2001, 138.) Lastensuojelun keskeiset periaatteet ovat asiakaslähtöisyys, voimavarakeskeisyys, jaettu asiantuntijuus sekä lapsikeskeisyys. Lastensuojelulain keskeinen käsite on perhe- ja yksilökeskeinen lastensuojelu, jossa keskeinen työntekijä on sosiaalityöntekijä. Vaikka erityisen huomion kohteena on suojelun tarvitsijana lapsi, on työskentely kokonaisvaltaista,

7 perheen huomioimista ja tukemista, koko perheen paremman tulevaisuuden puolesta. (Mikkola 2004, 77.) 2.1 Huostaanotto Mikäli lapsen edun mukainen huolenpito, turvallisuus tai kasvuympäristö joutuu vaaraan lapsen itsensä tai perheolosuhteiden vuoksi, on yhteiskunnan sosiaalitoimen ryhdyttävä toimiin. Mikäli lapsen kehitys vaarantuu, on lastensuojelulain mukaan ryhdyttävä avohuollon tukitoimiin. Jos lapsen kehitys vaarantuu vakavasti tai on olemassa vakava uhka, on edellytykset huostaanottoon. Huostaanotto tapahtuu aina viranomaisten päätöksestä. Huostaanoton jälkeen yhteiskunta tekee päätöksen siitä missä lapsi asuu. Huostaanottoon voidaan ryhtyä vain, jos LSL 16 kolme edellytystä täyttyvät: Jos puutteet lapsen huolenpidosta tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Jos kunnan järjestämä lastensuojelu, avohuollon tukitoimi on osoittanut riittämättömäksi tai ei ole tarkoituksenmukaisia ja jos katsotaan, että sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista, on huostaanottoon ryhdyttävä. Huostaanotto voi olla kiireellinen, kun lapsi on välittömässä vaarassa. Kiireellinen huostaanotto lakkaa viimeistään 14. päivänä päätöksen tekemisestä. Kiireellisen huostaanoton tekevät sosiaaliviranomaiset eikä sitä alisteta hallinto-oikeudelle. Noin joka viides kaikista huostaanotoista on tahdonvastaisia huostaanottoja, mikä tarkoittaa, että joku asianosaisista on huostaanottoa vastustanut. Menettely on muuten sama, mutta huostaanottopäätös alistetaan hallinto-oikeudessa ratkaistavaksi. (Lehto ym. 2001, 140.)

8 Kun lapsi otetaan sosiaalilautakunnan huostaan kiireellisesti tai ei, on sosiaalilautakunnalla oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta. Vaikka lapsi on otettu huostaan, tulee pyrkiä yhteistoimintaan lapsen vanhempien sekä muiden huoltajien kanssa. (LSL 19.) 2.2 Sijaishuolto Kun lapsen kasvatus ja hoito on sijoitettu kodin ulkopuolelle, on kyseessä sijaishuolto. Sijaishuoltoon voidaan sijoittaa vain sosiaalilautakunnan huostaanottama lapsi. Lapsen sijaishuollon toteuttamiseen on eri vaihtoehtoja. Lapsi voidaan sijoittaa perhehoitoon esimerkiksi perhekotiin tai laitoshuoltoon. (LSL 22.) Myös koulukoti on yksi vaihtoehto. Sijaishuolto voi olla lapselle tai nuorelle muutamien viikkojen tai useiden vuosien jakso kodin ulkopuolella. Joidenkin lasten sijoitus voi jatkua varhaisesta iästä täysi-ikäisyyteen asti. Peruslähtökohta suomalaisessa lastensuojelussa on, että sijaishuolto on väliaikaista. (Pösö 2004, 203.) Sijaishuollon tehtävä on hoitaa, kuntouttaa ja kasvattaa. Tavoitteena on mahdollistaa arki, siihen liittyvä huolenpito ja kasvatus lapselle tai nuorelle. Arjen rinnalla tuetaan lasta tai nuorta sekä hänen tukiverkostoaan ja sosiaalisia suhteitaan. (Pösö 2004, 206.) Sijaishuollossa on turvattava lapselle mahdollisuus pitää yhteyttä lähiverkostoonsa. Sosiaalilautakunta saa rajoittaa yhteydenpitoa lastensuojelulain 25 täyttämin ehdoin. Sisko Peltonen on tehnyt kartoituksen helsinkiläisistä vuonna 1998 täysiikäisenä perhehoidossa ja laitoksissa olleista nuorista. Kantavatko siivettutkimus on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston julkaisuja. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, minne nuoret sijoittuvat sijaishuollon päättymisen jälkeen. Tutkimus on toteutettu kyselylomakkeiden avulla, siten että täyttämisapuna ovat olleet laitoksen omahoitaja tai perhehoitotoimiston sosiaalityöntekijä. Tutkimuksen mukaan nuoret lähtevät sijaishuollosta

9 nopeassa tahdissa, suurin osa huoltosuunnitelman mukaisesti. Tutkimuksessa selvisi, että ne nuoret, jotka asuvat laitoksessa, muttei ole motivoituneita hoitoon, päätyvät sijaishuollon jälkeen takaisin kotiin tai tuntemattomiin olosuhteisiin. 2.3 Jälkihuolto Jälkihuolto on kiinteä osa lastensuojelua. Jälkihuollon sisältö on vuosien saatossa laajentunut ja sen velvoittavuustaso on noussut. (Mikkola & Helminen 1994. 235.) Jälkihuolto ei ole sijaishuollon alakäsite. Jälkihuolto seuraa aina huostaanottoa. Sitä edeltää huostaanoton lakkaaminen, paluu aikaisempaan perheeseen tai siirtyminen itsenäiseen asumiseen. Jos kotia ei ole, se tulee osoittaa nuorelle. (Mikkola 2004, 77.) Jälkihuolto ei ole pakollista, vaan se on nuorelle vapaaehtoista apua, turvaa ja tukea. Kun sijaishuolto loppuu, on sosiaalilautakunnalla velvollisuus järjestää jälkihuolto nuorelle sekä hänen vanhemmilleen, huoltajille sekä henkilölle, jonka kasvatuksessa ja hoidossa nuori on ollut. Jälkihuolto loppuu, kun nuori täyttää 21 vuotta. (LSL 34.) Jälkihuollon tavoitteena on saattaa lapsi takaisin kotiin tai nuori itsenäiseen elämään toimeentulevaksi aikuiseksi (Laaksonen 2004, 263). Nuoren jälkihuoltoon siirtyminen edellyttää työntekijöiltä ja sosiaalityöntekijöiltä aktiivisuutta. Nuorelle tulee selvittää, milloin hän on sijaishuollon piirissä ja milloin siirtyy jälkihuollon piiriin. Näin nuori ymmärtää myös omat oikeutensa. (Jälkihuolto-opas 2004, 24.) Jälkihuolto ei ole vain taloudellista tukea nuorelle, vaan nuorella on mahdollisuus saada tukea itsenäisen elämän aloittamiseen myös sosiaalisella tasolla. Sijaishuollon loputtua jotkut nuoret haluavat muuttaa takaisin kotiin vanhempiensa luokse. Nuoren sijoittaneella kunnalla on velvollisuus järjestää asunto jälkihuollon ajaksi niille nuorille, jotka haluavat aloittaa oman itsenäisen

10 elämän. Joidenkin sijaishuollon lastensuojelulaitosten yhteydessä on tukiasuntoja tai tukiasumismahdollisuus lähellä nuorta varten. Tällöin nuori jää kuitenkin sijaishuoltopaikan kirjoille. (mts. 31, 33.) Uusia sijoitettavia lapsia ja nuoria on kuitenkin paljon jonossa lastenkoteihin, joten kaikkialla ei ole mahdollisuutta jäädä sijaishuoltopaikan alueelle tukiasumiseen. Asuntojen vähäisyyden vuoksi nuorella saattaa olla edessä muutto toiselle paikkakunnalle sijaishuollon jälkeen. Uusien palveluiden kartoittaminen kuuluu myös jälkihuoltoon, mikä on erityisen tärkeä asia, jos nuori vaihtaa paikkakuntaa. Tällaisia palveluja ovat muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelut, työmahdollisuudet sekä harrastus- ja vapaa-ajanmahdollisuudet. Terhi Tahvanainen ja Titta Villanen tutkivat 1999 Helsingin Diakoniaammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössä, Polkuja lastensuojelulaitoksesta elämään itsenäistääkö lastensuojelulaitos riittävästi, juuri nuorten itsenäistymisprosessia ja sitä, ovatko nuoret itsenäistyneet sijaishuollon jälkeen riittävästi, jotta pärjäävät omillaan. Opinnäytetyössä on käytetty aineiston keruussa kysely- ja haastattelumenetelmää. Aineiston perusteella Tahvanainen ja Villanen tulevat siihen tulokseen, että lastensuojelulaitos on antanut tutkimukseen osallistuville nuorille riittävän hyvät edellytykset pärjätä omillaan. Kuitenkin nuoret ovat toivoneet enemmän tukea ja opastusta konkreettisemmin itsenäisen elämän aloittamiseen. Katja Kuisma ja Nina Laurén ovat tehneet opinnäytetyön Saattaen matkaan yhteistyön tarkastelua siirtymävaiheessa lastensuojelulaitoksesta jälkihuollon tukiasuntoon Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa 2005. Siinä tarkastellaan yhteistyötä siirtymävaiheessa lastensuojelulaitoksesta jälkihuollon tukiasuntoon. Kuisma ja Laurén tutkivat lastensuojelun tukiasuntopalvelu Lastun työntekijöiden sekä nuoren ja nuoren omaohjaajan välistä yhteistyötä, sen toimivuutta sekä sitä, mitä nuori tietää jälkihuollosta. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelun ja kyselytutkimuksen avulla. Tulosten pohjalta nuoret ovat pääosin tyytyväisiä yhteistyöhön, he tuntevat tulevansa kuulluiksi, saavansa tukea sekä mahdollisuuden osallistua oman elämän suunnitteluun ja päätöksentekoon. Lastun työntekijöillä ja omaohjaajilla oli kuitenkin kehittämisideoita, mikä viestii siitä, että yhteistyö ei ole täysin toiminut.

11 3 NUORUUDEN KEHITYSTEHTÄVÄT Nuoruus on lapsuuden ja aikuisuuden välinen elämänvaihe. Nuoruus sijoittuu noin 11 22 ikävuosien välille. Nuoruus on yksilöllistä kehitystapahtumien ja kehitysmuutosten osalta. Nuoruusiän keskeinen kehitysmuutos on kasvaa ja tulla kypsäksi. Nuori kasvaa fyysisesti ja tulee sukukypsäksi. Nuoruus saattaa tuntua kriisimäiseltä, kun nuori pyrkii uusiin kasvupäämääriin. Nuori tavoittelee itsenäisyyttä, mutta samalla taistelee regressiivisen riippuvuuden kanssa. (Himberg & Laakso & Peltola & Vidjeskog 1998, 81.) Nuoruus on mahdollisuuksien ja suurienkin valintojen aikaa. Nuoruuden kehitystehtäviin kuuluu lapsuuden perheestä irrottautuminen, jotta nuori kykenee hiljalleen myös oman elämänsä valintoihin ja päätöksentekoon. Toinen tärkeä kehityslinja on aikuiselämän rooleihin valmistautumista. Se muodostuu valinnoista, jotka koskevat koulutusta, ammatinvalintaa, elämäntapaa ja ihmissuhteita. Näiden valintojen kautta saadaan pohjaa aikuisuudelle, jonka sosiaalisia tapahtumia ovat muun muassa avioliiton solmiminen, perheen perustaminen, taloudellinen itsenäisyys ja työelämään siirtyminen. (Nurmi 2003, 256 257.) Nuoruudesta ei voi puhua yhtenäisenä kehitysjaksona. Esimerkiksi sosiaaliset suhteet, biologinen kehitys ja elämänvalinnat tapahtuvat yksilöllisessä järjestyksessä, jonka vuoksi on hyvä jaotella ne eri vaiheisiin nuoruudessa. Vaikka kehitysvaiheet on jaoteltu tiettyyn ikään, on muistettava, että nuorten kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät ovat täysin yksilöllisiä ja vaihtelevat ikäkausittain. (mts. 257.) Keskinuoruus eli varsinainen nuoruus jää ikävuosiin 15 18. Nuori alkaa sopeutua muuttuneeseen ruumiinkuvaansa. Kosketus omaan seksuaalisuuteen syntyy. Nuori on menevä, konsertit ja diskot sekä harrastukset vetävät nuorta. Nuori löytää ihastumisen kohteita vastakkaisesta sukupuolesta. Sukupuoliidentiteetin etsintä erilaisten kokeilujen kera kuuluu keskinuoruuteen. (Vuorinen 1998, 215 217.)

12 Varhaisnuoruuden, 11 14 ikävuosien, tai keskinuoruuden aikana oma ulkonäkö on tärkeä. Murrosikäinen on epävarma itsestään ja on tarkka ulkonäöstään. Toisten mielipiteet ja huomautukset nuoren ulkonäöstä voivat satuttaa nuorta ja loukata syvästi. Murrosiässä oma ulkonäkö muuttuu, mikä voi johtaa myös tunteeseen oman persoonallisuuden muuttumisesta. Esimurrosikäisen ja murrosikäisen ero kuvata itseään on suuri. Esimurrosiässä nuori kuvaa itseään konkreettisten tapahtumien ja toimintojen kautta, mitä hän on tehnyt ja mitä hänelle on tapahtunut. Murrosikäinen kuvaa itseään puolestaan psyykkisten piirteiden avulla. Hän puhuu mielialoistaan, ihanteistaan, ajatuksistaan ja tavoitteistaan. Nuori kuvaa yksityistä minäänsä uudella tavalla. (Keltikangas- Järvinen 2004, 115 116.) Keskinuoruuden ikävuosina nuori etsii itseään ja kokeilee eri vaihtoehtoja. Nuoren elämään liittyvät opiskelu, harrastukset, seurustelu, mahdollisesti matkustelu ja kesätyöt. Nuori kokee edelleen ihastumisia sekä samaistumisia. Samaistuminen idoliin voi tapahtua esimerkiksi eri taiteenaloilla, kuten musiikissa, tai kaveriporukkaan. Myöhäisnuoruus tai jälkinuoruus on 18 22 ikävuosien aikana. Toisaalta myöhäisnuoruus voi kestää 25 vuoteen asti. Myöhäisnuoruus on identiteettikriisin aikaa, nuoren valinnat koskettavat hänen omaa tulevaa aikuisuuttaan. Nuori tekee valintoja, jotka koskevat itsenäistymistä, työelämää ja perheen perustamista. Nuoruuden loppuvaiheeseen kuuluu siis kehitystehtävistä oman aseman pohtiminen maailmassa ja itsenäisen elämän aloittaminen. Kun nuori lähenee 20 vuotta, hänen itsearvostuksensa vahvistuu ja tunne-elämä vakiintuu (Vuorinen 1998, 202). Irrottautuminen vanhemmista on edennyt pitkälle ja nuori pystyy lähestymään vanhempiaan tasa-arvoisemmin. Nuori ottaa toisia ihmisiä huomioon, kykenee kompromisseihin, antaa periksi, kykenee emotionaaliseen läheisyyteen ja arvostaa toisten ihmisten sekä omaa yksityisyyttään (Aalberg & Siimes 1999, 58).

13 4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA AINEISTON KERUU Tutkimuksen tavoitteena oli luoda kuva itsenäistyvän lastensuojelunuoren maailmasta, millaista elämä on ollut lastenkodista, millaisia ajatuksia ja kokemuksia lastensuojelunuorilla on lastensuojeluhistoriastaan. Tavoitteena oli saada selville millaista tukea itsenäistyvät nuoret ovat saaneet lähiverkostoltaan sekä lastenkodin työntekijöiltä. Koska olen kiinnostunut kristillisyydestä lastenkodissa, halusin tietää miten nuoret kokevat kristillisyyden asuessaan kristillisessä lastenkodissa. Useilla eri teemoilla pyrin ymmärtämään lastensuojelumaailmaa nuoren näkökulmasta sekä selvittämään niitä asioita, joihin nuoret olisivat kaivanneet enemmän tukea ja apua elämässään. Lastensuojelutaustaisia nuoria on vaikea löytää ja saada näin henkilökohtaisten asioiden ja omasta elämästä kertomisen äärelle. Päädyinkin haastattelemaan vanhempia nuoria. Nuoret, jotka ovat jo itsenäistymisen kynnyksellä, osaavat kertoa lastensuojeluelämästään ja kokemuksistaan ja osaavat tarkastella kokemuksiaan paremmin kuin nuoremmat lastensuojeluasiakkaat. Nuoret osaavat ilmaista paremmin myös itsenäistymisen vaiheita ja ongelmia, jotka ovat päällimmäisinä tunteina ja ajankohtaisena elämänvaiheena elämässä. Työ, työyhteisöt ja johtajuus -opintokokonaisuuden aikana keväällä 2005 aloin etsiä sopivaa lastensuojelulaitosta, josta olisi mahdollista saada nuoria haastateltavaksi. Kristillisiä lastenkoteja on Etelä-Suomessa suhteellisen vähän. Eräästä lastensuojelulaitoksesta, jossa kunnioitetaan kristillisiä arvoja, oli mahdollista saada nuoria haastateltavaksi. Otin yhteyttä paikan johtajaan ja kerroin opinnäytetyöni aiheesta. Lastenkodin johtaja ehdotti minulle itsenäistyviä nuoria, joita olisi mahdollista haastatella. Koska työntekijät eivät saa luovuttaa nuorten yhteystietoja vaitiolovelvollisuuden vuoksi, kysyivät he ensin nuorilta, suostuvatko he haastatteluun. Luvan saatuani sain johtajalta nuoren yhteystiedot ja otin yhteyttä yhteen nuoreen kerrallaan. Itsenäistyviä nuoria oli lastenkodissa vähän ja nuoria, jotka olivat jo muuttaneet pois laitoksesta, oli vaikea tavoittaa. Näin ollen haastateltavieni määrä jäi

14 pieneksi. Lopulta sain kolmen nuoren haastatteluun. Nuorista kaksi oli miestä ja yksi nainen. Miehet olivat 18- ja 19-vuotiaita, nainen oli 24-vuotias ja muuttanut jo pois lastenkodista. Miehistä toinen asui itsenäistymisasunnossa, lastenkodin tontilla ja toinen miehistä oli juuri muuttamassa samanlaiseen tukiasuntoon harjoittelemaan itsenäistä asumista. Nuoren kehitysvaiheet ovat yksilöllisiä, mutta nuoret elävät mielestäni myöhäisnuoruuden kehitysvaihetta. Nuoremmilla haastateltavilla kehitysvaiheeseen liittyvät myös osa keskinuoruuden kehitystehtävistä. Selvitin haastateltaville aluksi, mitä opinnäytetyöni tulee käsittelemään ja minkälaisia aiheita haastattelutilanteessa käydään läpi. Puhelimitse kerroin teema-alueet, jotta nuori pystyi orientoitumaan siihen, mistä asioista haastattelussa tultaisiin keskustelemaan. Puheluiden jälkeen sovimme aina haastatteluajan ja -paikan. Yhden nuoren kanssa tapasin kerran ennen koko haastatteluprosessia, jolloin annoin nuorelle paperin, johon olin kirjoittanut kyseisiä teemoja, jotta hän pystyy jo valmiiksi pohtimaan asioita. Haastatteluteemoja olivat lähiverkosto, vapaa-aika ja harrastukset, arki, koulutus, työelämä, hengellisyys, omahoitajasuhde, yleistä lastensuojelun kokemuksista sekä tulevaisuuden odotuksia ja suunnitelmia. Haastattelurunko koostui edellä mainituista teemoista. Jokaiseen teemaan oli alakohtaisia kysymyksiä. Haastattelukysymyksiä jouduin muokkaamaan jokaista haastattelukertaa varten, sillä jokaisella nuorella oli hieman erilainen elämäntilanne. Vastausten ja keskustelun pohjalta syntyi myös uusia lisäkysymyksiä. Haastattelut kestivät tunnista kolmeen tuntiin. Yhden nuoren haastattelu jaettiin kahteen eri kertaan, muiden kanssa haastattelu tehtiin yhdellä kerralla. Olin antanut nuorille mahdollisuuden tehdä haastattelun kahdessa tai useammassa kerrassa, sillä olin valmistautunut, että jotkut asiat eivät välttämättä ole nuorelle helppoja asioita kerrottaviksi. Kahden nuoren kanssa, jotka tapasin vain kerran, sovittiin, että kumpikin osapuoli sai ottaa yhteyttä mahdollisten lisäkysymysten tai ajatusten esiin tuomiseen.

15 Haastattelut tehtiin nuoren sen hetkisessä asunnossa eli joko nuoren kotona tai lastenkodin itsenäistymisasunnossa. Haastattelupaikka ja ympäristö oli nuorelle tuttu ja turvallinen, mikä edesauttoi mielestäni myös haastattelun onnistumista. Haastatteluista yksi tehtiin aamupäivällä ja loput iltapäivällä, kun koulua käyvät nuoret olivat päässeet kouluista. Tehtyäni yhden haastattelun valmiiksi sain lastenkodin johtajalta uuden haastatteluun suostuneen nuoren yhteystiedot. Nuoret allekirjoittivat suostumusasiakirjan (Liite 1) ennen haastatteluja. Suostumusasiakirjan tekemiseen olin ottanut mallia Katja Kuisman ja Nina Laurénin opinnäytetyöstä Saattaen matkaan. Nauhoitin haastattelut ja ne litteroitiin. Litteroidessa haastattelut on kirjoitettu sanasta sanaan niin kuin nuoret ovat puhuneet. Äännähdykset ja tauot on jätetty kuitenkin kirjoittamatta. Nauhat litteroin aina haastattelun jälkeen. En aloittanut uutta nuoren haastattelua ennen kuin edellinen nauha oli litteroitu. Näin pysyivät ajatukset samassa nuoressa ja jos nauhoitusvaiheessa olisi sattunut joitakin ongelmia, olisi haastattelu ollut tuoreessa muistissa. Nauhoitustilanteessa ei kuitenkaan sattunut ongelmia ja nauhoitukset onnistuivat hyvin. Haastattelunauhat on tyhjennetty suostumusasiakirjan mukaisesti. Haastattelut ovat opinnäytetyöni pääasiallisin aineisto. Haastatteluaineistoa aloin analysoida aluksi lukemalla kaikkia haastatteluja useita kertoja läpi, vertailemalla hieman nuorten samankaltaisia sekä eriäviä mielipiteitä ja kertomuksia. Hain haastatteluista monenlaisuutta sekä ilmiön eripuolia. Haastatteluja analysoin teemoittain. Haastatteluaineistosta alleviivasin nuorten tärkeimpiä ajatuksia. Poimin aineistosta positiivisia ja negatiivisia kokemuksia lastensuojelulaitoksesta sekä erilaisia muistoja, jotka liittyivät muun muassa taitoihin, joita lastenkodissa opeteltiin.

16 5 HAASTATTELUIDEN ANTIA Nuoret esiintyvät haastatteluissa anonyymeina, en anna heille nimiä opinnäytetyössäni. Merkitsen haastateltavat N= nainen ja M= mies. Käyn läpi haastatteluiden tuloksia haastattelun teemojen mukaan. Tuloksia analysoidessa nostan haastatteluista nousseita ajatuksia ja kokemuksia esille lainaten niitä tekstiini. Koska haastateltavia nuoria on vain kolme, ei opinnäytetyössäni käsiteltäviä asioita voi yleistää, mutta saadut tiedot ovat suuntaa antavia ja merkityksellisiä itseäni varten ja kertovat ilmiöstä. Omaa pohdintaa haastattelun teemoista nousseista ajatuksista esittelen opinnäytetyön lopussa. Haastateltavista nainen oli asunut kristillisessä lastenkodista 3-vuotiaasta lähtien. Hänet oli otettu huostaan vanhempien eron myötä. Naisen isällä oli mielenterveysongelmia ja äidillä paljon töitä. Toinen haastateltavista, 19-vuotias mies oli asunut lastenkodissa 10-vuotiaasta lähtien ja otettu huostaan äidin alkoholiongelman vuoksi. Kolmas haastateltavista, 18-vuotias mies oli asunut lastenkodissa vasta kolmisen vuotta. Hän oli tullut lastenkotiin kotona esiintyneiden ongelmien vuoksi. Lastenkodin pihapiirissä on kaksi nuorille tarkoitettua itsenäistymisasuntoa. Kyseisessä kristillisessä lastenkodissa nuoren tulee allekirjoittaa sopimus päästäkseen itsenäiseen asumiskokeiluun. Sopimuksissa esitettyjen edellytysten tulee toteutua ennen asumisharjoitteluun pääsyä. Edellytyksiin kuuluu muun muassa, että nuori on 18-vuotias tai täyttää 18 vuotta kuluvan vuoden aikana, nuorella tulee olla säännöllinen työ tai opiskelupaikka. Nuoren tulee olla luotettava ja yhteistyökykyinen, jotta pystyy itse opettelemaan ja huolehtimaan itsenäiseen elämään kuuluvista asioista.

17 5.1 Lähiverkoston merkitys Haastatteluissa keskusteltiin yhtenä tärkeänä osana lähiverkostosta ja sen merkityksestä. Nuoret kertoivat suhteestaan perheeseen ja sukulaisiin, mitä he ovat ajatelleet huostaanotosta, kun asia oli ajankohtainen ja kuinka lastenkoti tuki suhdetta lähiverkostoon. Keskusteltiin, kuinka perhe ja suku ovat tukeneet nuorta itsenäistymisprosessissa. Lastensuojelulain 24 mukaan sijaishuollossa on lapselle turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle tärkeitä läheisiä henkilöitä ja pitää heihin yhteyttä. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa vain, jos yhteydenpidosta on vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle lastensuojelulain 25 :n mukaan. Lapsen huostaanotto on kova asia vanhemmuudelle. Lastensuojelun perhetyöntekijöillä on suuri rooli auttaa vanhempia huostaanottoprosessin aikana, kuunnella vanhempia sekä tukea vanhemmuutta. Perhetyötä tehdään paljon ennaltaehkäisevässä merkityksessä, jotta lapsen sijoitukseen asti ei jouduta, vaan tuetaan perheen itsenäistä selviytymistä sekä vanhemmuutta. Haastatteluissa yksi nuori kertoi, että oma isä oli pelännyt huostaanottovaiheessa oman paikkansa menettämistä, ja sitä, että joku toinen ottaisi isän roolin lapsen joutuessa lastenkotiin. Haastatteluissa ilmeni, että nuoret olivat olleet vanhempiin suhteellisen usein yhteydessä, varsinkin osastolla asuessaan. Nuoren muuttaessa itsenäistymisasuntoon tai kokonaan pois lastenkodista, oli yhteydenpito vähentynyt. Joka viikko kävin kotona, kun asuin osastolla. Joo tuki (lastenkoti suhdetta vanhempiin), et aina sai käyttää puhelinta. No vanhempana ei nähty niin paljon, kun ei tarvinnu enää pientä lasta käydä kattomassa. Mut kyl me aina soitellaan, sillon tällön. (N) On ihan hyvät suhteet vanhempiin. Ne ei oo vihoissaan mitenkään enkä mä niille, elämä jatkuu täällä vaan. (M)

18 Oli alun perin tarkotus pari vuotta olla et kun äiti olis ollut raitis, mut sit se retkahti taas yks kerta uudestaan ja siinähän se sit meni. Mä vaan totesin et noh, ollaan sitten täällä näin, et en mä pääse täält ikinä pois, paitsi sit aikuisena. (M) Lastenkodissa lapsena asuessa ikävä vanhempiin on varmasti kova. Yöt nukutaan yksin erossa vanhemmista, aamullakaan äiti tai isä ei ole herättämässä. Yhteydenpito vanhempiin on ollut lapsena tiuhaa ja nuoret ovat saaneet ottaa heihin yhteyttä, kun tarve on vaatinut. Viikonloppuisin on oltu usein kotona yötä. Kun lapsi kasvaa ja muuttuu, toiset lapset ovat samaistumisen esimerkkinä samoin kuin työntekijät, vanhempia ei välttämättä tarvitse nähdä niin usein. Nuoret kertovat, että itsenäistymisasuntoon muuttaessa 18 vuoden ikäisenä yhteydenpito vanhempiin oli selvästi vähentynyt. Kasvavan nuoren elämään mahtuu opiskelu tai työ sekä ystävät. Toiset nuoret seurustelevat, jolloin vapaa-aika harrastusten jälkeen yleensä jää seurustelukumppanin kanssa olemiseen. Tämän kaiken keskellä nuorille ei ilmeisesti jää paljon aikaa vanhemmilleen. Puhelinyhteydessä vanhempiin ollaan useammin kuin käymällä vanhempien luona. Pieni väliero vanhemmista ja harvemman yhteydenpidon pitäminen kasvattaa nuorta ja kuuluu hänen itsenäistymisvaiheeseensa ja kehitystehtäväänsä. Nuori hakee omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja etsii omaa minuuttaan. Nuori kaipaa itsenäistymisvaiheessa omia valintojaan ja tietynlaista rauhaa. Nuori tekee valintoja, jotka koskettavat hänen omaa elämäänsä. Vanhemmat ovat olleet nuoren elämässä syntymästä asti, itsenäistymisvaiheessa irtaantumisella omista vanhemmistaan, nuori muodostaa omaa elämäänsä. Nuoret kertoivat, etteivät ehtineet käydä vanhempiensa tai sisarustensa luona kovin usein. Tätä selitettiin, ettei ollut aikaa tai rahaa mennä. Nuoret puhuivat aiheesta enemmän nykyhetkeä tarkoittaen, ei aikaa, jolloin esimerkiksi kaksi nuorista oli vielä pieniä lapsia. Nuoret kuvailivat suhteitaan vanhempiin sekä sisaruksiin ihan hyviksi. Haastatteluissa huomasi, että nuorilla kuluu aikaa paljon arjen pyörittämiseen ja vapaa-ajan viettämiseen, mitä työltä tai opiskelulta ehtii. Tämä kuuluu nuoren kehitystehtävään, jossa nuori kokeilee uusia asioita jolloin nuoren elämään mahtuvat esimerkiksi opiskelu, matkustelu ja ystävät.

19...siskopuoli, ollaan me silleen läheisiä mut ei me pidetä oikein yhteyttä, vaikka se asuukin tossa lähellä. Aikasemmin pidettiin enemmän yhteyttä, ei enää. Kun asuu miehen kanssa niin ei sitä tuu pidettyy niin paljon. Arki vie ajan (N). Ihan hyvät välit veljen kans, vaikkei nyt aina nähdäkään, kun se asuu niin kaukana, ettei pääse käymää. Soitellaan aina ja aina kun ollaan niin tehää kaikkee yhessä. (M) Siskon luona käyn sit kun kerkeen, kaikist mahollisista kiireistä mitä mulla on. (M) Sisarusten kanssa on samantapainen itsenäistymisvaihe kuin vanhempien kanssa. Sisaruksiin pidetään silti yhteyttä, vaikka heitä ei ehtisikään näkemään. Vaikka vanhemmista pyritään hieman irtaantumaan itsenäistymisprosessin aikana, sisarukset voivat ovat kuitenkin niin tärkeitä, että heiltä saatetaan kysyä neuvoja enemmän kuin vanhemmilta. Elämänneuvojen kysymyksissä toisilla nuorilla on mahdollisuus pyytää apua vanhemmilta sisaruksilta, jotka ovat elämänvaiheen jo kokeneet ja heillä on asiasta tietoa ja kokemusta. Nuorella on mahdollisuus jäädä kokeilemaan itsenäistä asumista lastenkodin alueelle. Haastateltavista jokainen oli päätynyt itsenäiseen asumisharjoitteluun. Lastenkodin tukiasunto on kalustettu yksiö, jonka nuori saa halutessaan myös kalustaa itse. Yhdelle nuorelle äiti oli hankkinut kalusteita huoneistoon. Haastateltavista nainen oli hankkinut vuosien varrella itse tavaroita etukäteen. Nuoren muuttaessa ihan omaan ensiasuntoon, on kalusteiden ja elämiseen tarvittavien välineiden hankkiminen iso budjetointi. Tällaisissa kustannusasioissa on hyvä, jos lähiverkosto pystyy auttamaan nuorta hankinnoissa. Haastatteluissa toinen miehistä kertoi, että muuttaessa kokonaan pois lastenkodista, on rahaa oltava säästössä sen verran, että saa hankittua sängyn, sohvan, ruokailuryhmän ja jonkun hyllyn. Jälkihuollon kautta nuorella on oikeus saada taloudellista tukea, myös toimeentulotukea nuori voi hakea. Just hommas mulle kaikkii kalusteita tai äiti hommas. En mä mitään luksusta halunnu, en mä haluu mitään kattokruunuja. (M)

20 Mä olin oikeestaan aika paljon jo hankkinut ite saatii joku raha sillon, ostin pesukoneen. Et aika paljon keräsin pienestä asti tavaraa, ettei paljon tarvinnu auttaa. (N) Ystävät kuuluvat isona osana nuoren lähiverkostoon ja toisille jopa ystävät ovat tärkeimpiä elämässä. Toisilla nuorilla on lapsuudenystäviä, jotka ovat olleet rinnalla lähes koko elämän. Ystävyyssuhteita on alkanut muodostua elämän varrella asuinpaikan ympäristöstä, päivähoidosta, koulusta ja vapaa-ajan harrastusten myötä. Miten ystävät suhtautuvat siihen, kun heidän ystävänsä otetaan huostaan ja he muuttavat lastenkotiin asumaan? Nuoret pohtivat tätä haastatteluissa, ja molemmat miehet olivat sitä mieltä, että ystäviin ei ole vaikuttanut, vaikka nuori onkin lastenkodissa. Toisen miehen mielestä muutamia vuosia sitten ajateltiin, että oli huono asia, jos ystävä asuu lastenkodissa, mutta tänä päivänä asialla ei ole merkitystä. Haastateltavista nainen ei ollut juuri kertonut omasta lastensuojeluhistoriastaan ystävilleen. Hän tarkoitti tällä enemmän nyt vanhemmalla iällä muodostuneita ystävyyssuhteita, sillä kun hän oli nuorempi, monet ystävät tiesivät asumisesta lastenkodissa. Kyl ne valtaosa vissiin tietää et mul on lastensuojelutausta. Ei ne, välillä ne yrittää jotain lievää ärsytystä, et kyl mä sen ihan vitsinä otan, vaik välil joudun sanoo et jotain rajaa siihen. Mut kyl ne hyväksyy sen enimmäkseen. (M) Ennen se oli ehkä huono juttu, nykyään se on et, so what. Ei ketään kiinnosta jos sä oot lastenkodissa. (M) En mä oo jutellu tost lastensuojeluhistoriast kun siin on just se käsitys, et lastenkotilapsi on joku rikollinen. (N) Ystäville voi olla iso asia, jos oma ystävä asuukin lastenkodissa. Koulussa toisia lastenkotilapsia saatetaan kiusata heidän elämäntilanteensa vuoksi. Haastattelussa ilmeni myös, että yhtä nuorta ystävät olivat toisinaan ärsyttäneet lastensuojelutaustansa vuoksi. Vaikka nuori ottaa sen huumorilla vastaan, miltä se tuntuu nuoren sisimmässä? Lastensuojeluhistorian myötä lapsi voi olla altis koulukiusaamiselle, joka voi johtaa masennukseen tai syrjäänvetäytymiseen. Lapsi voi tuntea erilaisuutta ja paheksuntaa toisten lasten joukossa.

21 Haastatteluissa nuoret kertoivat, kuinka paljon heillä ylipäätään on ystäviä ja kuinka ystävät ovat tukeneet itsenäisyyttä? Haastatteluiden perusteella voidaan sanoa, että ystävät ovat olleet todella tärkeitä koko lastensuojeluhistorian aikana. Jokaisella nuorella oli yksi pitkäaikainen ystävä, johon pitää edelleen yhteyttä. Pitkäaikainen ystävä on nuorille tärkeä. Ystävä, jonka on tuntenut lapsesta saakka, jolle on kerrottu kaikki asiat ja jaettu salaisuudet. Ystävä, johon voi luottaa ja jonka tuntee hyvin. Tällainen ystävä on tärkeä lapselle ja nuorelle. En oo laskenut, mut on mul tarpeeks. Et on mul nuorempiakin ystäviä. (M). On mul ystäviä mut en mä tiedä onks niitä niin hirveen paljon. Lastenkodissa oltiin kavereita keskenään, et oli aika tiivis yhteisö. Et jossain vaihees yrittivät potkii muualle, et koittakaa hankkia niitä ystäviä muualtakin. (N) Riippuu, et kyl mä tunnen aika paljon, mut en mä välttämättä haluu ystävystyä niiden kans (M) Kaikilla haastateltavilla oli ystäviä, vaikkei niitä ollut ehkä paljon. Tämä kertoo siitä, että nuorella on vanhemmiten vain muutama hyvä ystävä, joille voi kertoa henkilökohtaisia asioita ja joiden kanssa on helppo olla. Vaikka nuoret tuntevat paljon ihmisiä, eivät kaikki välttämättä ole ystäviä. Tuntuu, että ystäviä ei tarvitse suurta joukkoa, muutama hyvä ystävä korvaa suuren määrän kavereita. Nainen kertoi myös lapsuuden ajoista, jolloin kaveripiiri muodostui muista lastenkodin lapsista. Mielestäni tämä kertoo lapsuuden ajoista hyvin. Lapset hakevat turvaa ja leikkiseuraa heidän lähellä olevista toisista lapsista. Lastenkodin lapset näkevät päivittäin ja ovat miltei jatkuvasti saman katon alla, ei ole ihme, että he ystävystyvät ja haluavat leikkiä keskenään. Henkilökunta olikin yrittänyt kannustaa hankkimaan ystäviä myös lastenkodin ulkopuolelta. Nuoret pohtivat miten ystävät ovat tukeneet heitä itsenäistymisen kynnyksellä ja siirtymisvaiheessa omaan itsenäistymisasuntoon. Ystävien tukea itsenäistymisen aikana nuoret eivät olleet ajatelleet syvällisemmin. Ystävät ovat olleet rinnalla mukana ja ystäviin on pidetty yhteyttä koko ajan, mutta kukaan ei kertonut, että ystävät olisivat jollain tavalla kannustaneet erityisesti. Yhteiskunta

22 muuttuu ja nuoret muuttavat ensimmäiseen omaan asuntoon koulun loputtua ehkä herkästikin ja yhteenmuuttaminen poika- tai tyttöystävän kanssa on suhteellisen yleistä. Ne (ystävät) nyt ei oo kiinnittänyt mun itsenäistymiseen paljon huomiota, ne on vaan ihmeissään et asuksä jo omassa talossa, et sä voit tehä kaikkee kivaa. Ja jotain, mut mä otan sen kannustuksena. Voihan siinä olla jotain kateellisuutta kun mul on oma kämppä. (M) En oo ajatellut sitä niin et ne (ystävät) olis tukenut sen suuremmin, muuta kun pidettiin yhteyttä. (N) Nuoren asuessa itsenäistymisasunnossa lastenkodin pihapiirissä, kuuluu hän lastensuojelulain mukaan sijaishuoltopaikan kirjoille. Nuoret ovat allekirjoittaneet sopimuksen lastenkodin kanssa ennen muuttamista itsenäistymisasuntoon. Itsenäisessä asumisyksikössä vallitsee tiukat säännöt. Jos nuori rikkoo sääntöjä, voidaan pahimmassa tapauksessa 18-vuotias nuori irtisanoa asunnosta, jonka jälkeen nuoren tulee muuttaa kokonaan pois lastenkodista. Alle 18-vuotias muuttaa takaisin lastenkotiin muiden lasten ja nuorten joukkoon ja itsenäistä asumista voidaan harjoitella tietyn ajan jälkeen uudelleen. Asunnossa ei muun muassa saa säilyttää eikä käyttää alkoholia, vaikka olisi jo 18-vuotias. Sääntö viittaa vahvasti kristillisiin arvoihin. Ulkopuolisista yöpyjistä on erikseen saatava lupa. Nuoren lähtiessä asioilleen ja omille menoille, on asiasta ilmoitettava lastenkodin osastolle. Myös yö poissaolot on ilmoitettava. Nuori tapaa omaohjaajaansa kerran viikossa sopimuksen mukaan. Haastatteluissa nuoret eivät maininneet, että monetkaan heidän ystävistään olisi käynyt vierailulla itsenäistymisasunnossa. Myös lastenkodin ohjaajat olivat painottaneet heille, keitä ystäviä kannattaa edes pyytää kylään. Sääntöjen noudattamista oli nuorille painotettu. Sääntöjen rikkomisesta nuori saattaa olla vaarassa menettää oikeuden asua itsenäistymisasunnossa. Nuoret kertoivat ystävien käyneen enemmän, kun nuoret asuivat vielä osastolla. Itsenäistymisasuntoon muuttaessa, nuoret tapasivat ystäviään enemmän kaupungilla. Lastenkodin ohjaajat ovat tarkkoina nuorten ystävien suhteen. Nuoren asuessa osastolla kysyttiin varsin tarkkaan nuoren uusista kavereista. Osastolla asuessa

23 nuorilla on sisääntuloajat ja sen puitteissa oli tultava takaisin ystävien luota lastenkotiin. Nuoret kertoivat tämän asian kiusallisena ja ärsyttävänä, samoin ohjaajien tiukan kyselyn kavereista ja heidän taustoistaan. Vanhemmiten he ovat kuitenkin ymmärtäneet tiukalta tuntuneen sävyn ja syyn kotiintuloaikoihin. Huonot puolet on ne, liian tiukkaa pienenä, nuorena ja melkein aikuisena. On liian tiukkaa. Ja hyvät puolet on, ku on liian tiukkaa, ei pääse tapahtumaan sellaisia tyhmyyksiä, mitä pääsis tapahtumaan. Vaik kännis tuol jossain (M) Kaverit, mikä kaveri, kuka kaveri, minkälainen se on, vanhemmat, millasii ne on, onks ne juoppoja, mitä ne on? Mä haluun yöks..me halutaan vanhempien numero, me halutaan jutella niiden kans, onks se niille ok, haluuks kaveri et sä ees meet sinne?(m) Kyl jos oli joutumas huonoon seuraan niin kyl ne sit puuttu, mut yleensä oli sellasii kavereita et ne (lastenkoti) tuki. Välil oli liian aikasin kotiatuloajat, et kaverit sai jäädä mut vanhemmiten, kun miettii niin se oli ihan hyvä. Ettei yötä myöten juosta. (N) No siis ihan hyvin ne (lastenkoti) on suhtautunut niihin. Et jos ne (ystävät) osaa jonkun verran käyttäytyä niin ne saa tulla tänne, mut jos ne on jotain poliisin etsimii ihmisii niin sit ne ei oikein tykkää. Kyl ne vähän kattoo et kenen kaa mä pyörin mut nyt kun mä oon aikuinen, niin mun pitää osata hoitaa se asia itse. (M) Mut joskus kaks vuotta sitten kysyttiin et Miks sun pitää lähtee joskus kesällä yhdeksält? Kuulostaa ihan vankilamestalta. Sillon niitä (ystäviä) harmitti, et sä et pääse oleen ulkona. Mut nykyään se ei enää harmita kun mulla on kaheltatoista sisääntulo. Tai jos mä en tuu, niin pitää soittaa. Ennen mä halusin lähtee, mä lähin joka päivä, nyt kun mä saan lähtee joka päivä, mä en jaksa lähtee. (M) On tärkeää tukea nuoren yhteydenpitoa lähiverkostoon sekä tukea samalla nuorta hänen kehitystehtävässään irrottautumalla vanhemmistaan sekä lastenkodista siirtymällä itsenäiseen asumiseen. Itsenäistymisen ideaan kuuluu myös taata riittävä rauha lähiverkoston kuin viranomaisten puolelta (Jälkihuoltoopas 2004, 46). Näin nuori pystyy tekemään omia valintojaan ja pohtimaan omaa itsenäistä elämää, kun joku vanhempi ei ole kertomassa valmiita vastauksia, mutta nuorelle on taattu kuitenkin riittävä tuki avun saamiseen. Vaikka haastateltavia on osastolla oloaikana tietyt säännöt harmittanut, kuten kotiintuloaika, ovat he silti niitä hyvin totelleet. Ajatellen yhteiskuntaa ja muita

24 perheitä, on varmasti suurimmalla osalla lapsista tiettyyn ikään saakka kotiintuloajat. Kotiintuloajoilla pystytään luomaan luottamusta nuoren ja työntekijän välille, pystytään kontrolloimaan nuoren menemisiä ja opettamaan vastuuta elämästä. Työntekijöiden tulee olla hyvin selvillä lapsen ja nuoren ystävistä lastenkodin ulkopuolella, sillä heillä on vastuu lapsesta ja nuoresta. Päihteiden käyttö on esimerkiksi lisääntynyt vuodesta 1990. Käyttäjien määrät ovat nousseet ja yhä nuoremmat alkavat käyttää päihteitä. Etelä-Suomessa käyttäjien määrä ei ole lisääntynyt, mutta se on siirtynyt yhä nuorempiin ikäluokkiin. Myös ongelmakäyttö on lisääntynyt. (Korpi & Terho). Päihteiden käytön riskin vuoksi henkilökunnan tulee tukea lasten ja nuorten kasvatusta sekä muodostaa heille turvallisia rajoja. Vanhemmilla ja koululla on myös vastuu opettaa lapsia sanomaan kieltävästi, ei päihteille. Päihteidenkäytön tilalle tulisi löytyä jokin muu mielihyvän lähde. 5.2 Koulutus ja työelämä Nuoren arkea tulisi rytmittää joko opiskelu tai säännöllinen työ. Tämä on kyseisessä lastenkodissa myös yksi edellytyksistä, jotta pääsee itsenäiseen asumisharjoitteluun. Yhteiskunnassa koulutuksen tärkeys on korostunut ja arvostetaan korkea-arvoisia alan ammattilaisia. Eri työpaikoilla on myös lisäkouluttautumisiin mahdollisuus ja omaa ammattia lisä koulutetaan ja ajankohtaistetaan tietoja ja taitoja. Haastatteluissa käytiin läpi nuorten kouluhistoriaa, kuinka he ovat pärjänneet koulussa ja kuinka lastenkoti on tukenut heitä koulunkäynnissä sekä jatkokoulutusmahdollisuuksissa. Haastateltavista nainen muisteli, että itsenäistymisasunnossa koulunkäynti siirtyi enemmän omalle vastuulle ja sai itse tehdä valinnat. Joskus kokeen jälkeen huomasikin kuinka tärkeää olisi ollut lukea, kun oli ollut niin paljon muuta tekemistä ja ollut kavereiden kanssa. Hän muisteli, että osastolla asuessa ulos kavereiden kanssa ei olisi päässyt, ennen kuin läksyt oli tehty. Haastatteluiden perusteella lastenkoti oli tukenut nuorten koulunkäyntiä ja keskustellut myös jatkokoulutusmahdollisuuksista. Jokainen

25 nuori itse halusi peruskoulun jälkeen opiskelemaan lisää, vaikka jatkokoulutukseen lähdön syynä ovat olleet myös kaverit. Yhdellä haastateltavista on vanhempien painostaminen ollut yksi syy. Nuoren asuessa lastenkodin osastolla, on hoitohenkilökunnalla merkitys nuoren koulunkäynnin suhteen. He ovat kasvattajan roolissa ja seuraavat koulunkäynnin etenemistä. sit ysiluokalla mä olin ihan sata varma siitä, et meen jatkokoulutuspaikkaan. Eikä nyt ollu loppusyksyks parempaakaan tekemistä. Ainoo et olla kotona maleksimassa. Tietysti sit mut olis passitettu töihin. Et jompaakumpaa. (M) Kyl ne (lastenkoti) jotenkin kannustaa, mut mä en oo aina perillä siitä. (M) Kyl mä koulus pärjäsin, et lastenkodist oli kova tuki. Lukion jälkeen en oo käynyt kouluja, et olin töissä. (N)) Kyl noi (lastenkoti) painosti lukioon, mut ei mua huvita. (M) et on vähän hankala sanoo et mitä mieltä ne (lastenkoti) on mut enimmäkseen ne halus varmaan vaa parasta ajatella et mä löysin kuitenkin jatkokoulutuspaikkaan mistä mä voisin vielä jatkaa opiskelua tai saada työpaikan et se oli niiden pääajatus. (M) Haastateltavista yksi oli ollut tarkkailuluokalla ala-asteen puolesta välistä peruskoulun loppuun asti. Kyseisellä nuorella oli myös koulu vaihtunut usein. Nuorista nainen kertoi, että yläaste ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin ala-aste. Alaasteella numerot olivat olleet hyviä ja nuori pärjäsi koulussa, mutta yläasteelle siirryttyä numerot alkoivat laskea ja aikaa tuli vietettyä enemmän kavereiden kanssa. Nuori kävi kymppiluokan korottaakseen numeroita, jotta pääsisi lukioon. Hän kävi lukion neljässä vuodessa loppuun. Onko lastensuojeluhistoria, perheolosuhteet tai ystäväpiiri olleet koulussa pärjäämisen taustalla negatiivisessa mielessä? Tätä olisi pitänyt tarkentaa haastatteluissa ja kysyä nuorten mielipidettä asiasta. Yhdellä nuorella lukio oli jäänyt kesken, kun hän oli siirtynyt kesken ammattikouluun. Vaihtoon vaikutti nuoren mukaan kyllästyminen lukioon sekä sen ilmapiiriin, oppilaisiin ja opettajiin. Nuori kertoi erään opettajan haukkuneen nuoren ihan pystyyn. Se oli nuorelle liian kova isku ja hän päätti lastenkodin työntekijöiden mielipiteestä huolimatta vaihtaa koulua. Kolmas haastateltavista

26 nuorista kävi ammattikoulua. Kaksi kolmesta kertoi käyvänsä elämänsä aikana vielä jotakin koulua. Toisella oli ajatus, että pääsisi työn lomassa johonkin koulutukseen. Toisella oli jäänyt lapsuuden ajan haaveammatti täyttymättä, jonka haluaisi vielä elämänsä aikana saavuttaa. Nuoret ovat kuitenkin panostaneet koulunkäyntiin. Osastolla oloaikana koulu oli tärkeä ja läksyt tehtiin päivittäin ennen kuin sai lähteä ulos kavereiden kanssa. Yläasteikäisenä nuorten koulunkäynti on muuttunut ja kaverit ovat olleet tärkeimpiä, läksyt unohtuvat helpommin sekä kokeisiin lukeminen. Yhdeksännellä luokalla nuori havahtuu, kun ymmärtää, ettei pääse välttämättä haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan huonon keskiarvon vuoksi. Naisen haastattelusta aisti onnistumisen ja riemun tunteen, kun hän valmistui ylioppilaaksi. Lastenkoti juhli tärkeää päivää nuoren kanssa järjestämällä ylioppilasjuhlat lastenkodilla, vaikkei nuori asunut silloin enää lastenkodin itsenäistymisasunnossa. Jokaisella nuorella on lastenkodin kautta omaohjaaja, joka oli haastatteluiden mukaan myös kannustanut nuoria erityisesti koulunkäynnin että jatkokoulutuksen suhteen ja antanut ymmärtää, että elämän aikana on mahdollisuus vielä kouluttautua lisää. Nuori tarvitsee koulunkäynnissä tukea ja kannustusta, vaikkei ole enää lapsi. Kannustaminen antaa nuorelle voimia ja uskoa itseensä. Haastattelussa käytiin läpi myös nuorten tuntumaa työelämään. Työelämään nuoret pääsevät tutustumaan myös opintojen kautta. Kaikilla nuorilla oli kokemusta työelämästä, lähinnä kesätöistä. Miehistä toisella oli yhden kesäloman verran kokemusta työnteosta, toisella kahden. Haastateltavista nainen oli ollut työelämässä kauiten. Hän oli päässyt omahoitajan avustamana työpaikkaan, jossa aloitti jo 15-vuotiaana. Myös toinen miehistä oli päässyt kesätöihin lastenkodin avustamana käyttämällä suhteita työmarkkinoille. Haastattelussa nuoret kertoivat kokemuksiaan työelämästä sekä odotuksiaan työelämältä tulevaisuudessa. Haastatteluiden perusteella nuoret tietävät mitä kautta työpaikkoja voi lähteä tulevaisuudessa tiedustelemaan, mutta sen tiedon