Palovaroitin, parisuhde vai pamppu? Selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien turvallisuuden kokemiseen vaikuttavista tekijöistä Petteri Suominen Sanni Hyvärinen
KANNEN SISÄPUOLI
Palovaroitin, parisuhde vai pamppu? Selvitys vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien turvallisuuden kokemiseen vaikuttavista tekijöistä Petteri Suominen ja Sanni Hyvärinen www.aspasaatio.fi/turvallisuudentaitajat 3
Turvallisuuden taitajat -projekti Asumispalvelusäätiö ASPA Boendeservicestiftelsen ASPA Viljatie 4 A, 00700 HELSINKI Puh. 09-347 8430, faksi 09-3478 4360 www.aspa.fi ASPA-julkaisuja 02/2013 ISBN 978-952-5680-87-4 (sid.) ISBN 978-952-5680-88-1 (pdf) ISSN 1796-6809 (sid.) ISSN 1796-6795 (pdf) Taitto: Eeva Lamminen www.portvoolio.com Eräsalon Kirjapaino, Tampere 2013 4
Tiivistelmä Valtioneuvosto teki kaksi periaatepäätöstä (v. 2010 ja 2012), joissa linjataan laitosasumisen lakkauttaminen vaiheittain. Tavoitteena on, ettei yksikään kehitysvammainen ihminen asu laitoksessa vuoden 2020 jälkeen. Suomen Vammaispoliittisessa ohjelmassa (VAMPO) todetaan, että turvallisuuteen ja koskemattomuuden suojaan liittyvät puutteet ovat erityisen vakavia eriarvoistavia tekijöitä. Vammaisilla ihmisillä ja mielenterveyskuntoutujilla pitää olla muiden kansalaisten tavoin mahdollisuus osallistua turvallisuus- ja pelastuskoulutukseen sekä suunnitteluun. Asumisen turvallisuusratkaisuja suunniteltaessa on tavoitteena löytää tasapaino turvallisuuden ja omatoimisuuden mahdollistavien ratkaisujen välille. Tämä selvitys on tehty Asumispalvelusäätiö ASPAn Turvallisuuden taitajat -projektissa. Projektissa (2012 2016) kehitetään vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumisturvallisuutta ja tuetaan itsenäistä asumista. Projektissa etsitään keinoja asukkaiden turvallisuuden ja elämänhallinnan parantamiseen. (www.aspasaatio.fi/turvallisuudentaitajat) Projektin alussa kerättiin asumispalveluiden käyttäjien, asumis- ja toimintayksiköiden työntekijöiden sekä omaisten näkemyksiä turvallisuudesta. Kyselyt toteutettiin elokuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana. Asukaskyselyyn vastasi 285, työntekijäkyselyyn 123 ja omaiskyselyyn 53 henkilöä. Lisäksi raportin kirjoittajat tutustuivat 16 asumis- ja toimintayksikköön, joissa työntekijöiden mielipiteitä turvallisuudesta kartoitettiin teemahaastatteluin. Lisäksi käytiin ryhmäkeskusteluja asukkaiden kanssa kuudessa asumis- ja toimintayksikössä. Ryhmiä veti toiminnallisten menetelmien ohjaaja. Ryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä 50 henkeä. Kyselyissä selvitettiin turvallisuuskokemuksia, kuten mikä aiheuttaa turvattomuutta ja mikä lisää turvallisuutta. Kyselyissä selvitettiin myös, miten parantaa turvallisuutta kotona ja asuinalueella sekä kartoitettiin luottamusta muihin ihmisiin ja erilaisiin palveluihin. Kyselyyn vastanneista 21% koki jonkinasteista turvattomuutta iltaisin omalla asuinalueellaan, kun Poliisibarometrissa (2012) turvattomuutta koki 10% väestöstä. Turvattomuuden kokeminen on siis tämän selvityksen mukaan kaksi kertaa yleisempää vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien keskuudessa kuin suomalaisilla keskimäärin. Naiset kokivat turvattomuutta enemmän kuin miehet; erityisesti turvattomuutta kokivat kehitysvammaiset naiset. Turvattomuutta vastaajille aiheuttavat muun muassa päihtyneet ihmiset, nuorisojoukot ja yksinäisyys. Turvallisuutta parantaa vastaajien mielestä parhaiten palovaroitin. Etenkin asukaskyselyn vastaajat painottivat monessa kohdin paloturvallisuuteen liittyviä asioita. Turvallisuutta lisäävät myös hyvät sosiaaliset suhteet muihin, etenkin sukulaisiin. Ne vastaajat, joilla oli mahdollisuus saada apua ja tukea ympäri vuorokauden, kokivat muita vähemmän turvattomuutta. Asukasvastauksissa näkyi selkeää kahtiajakoa: toiset painottivat kontrollia, toiset sosiaalista tukea. Luottamuksella on selkeä yhteys turvallisuuden kokemiseen. Pääsääntöisesti luottamus toisiin ihmisiin lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamukselliset ihmissuhteet ovat tärkeitä. Kaikki vastaajaryhmät luottivat annetuista vaihtoehdoista eniten pelastustoimeen ja vähiten kunnan päättäjiin. Kyselyjen data-aineistot on luovutettu Yhteiskuntatieteelliselle tietoarkistolle, josta aineistoja on mahdollista saada tutkimus- ja opetuskäyttöön maksutta. 5
Turvallisuuden taitajat -projekti Sisällysluettelo 1. Johdanto 9 1.1. Turvallisuuden taitajat -projektin lähtökohdat 9 1.2. Asumis- ja toimintayksiköiden tutustumiskäynnit 10 1.2.1. Huolet asumisessa 10 1.2.2. Internetin käyttäminen ja tietoturva 13 1.2.3. Turvallisuusasioiden huomioiminen 13 1.2.4. Turvallisuuden lisääminen 14 1.2.5. Työntekijöiden turvallisuus 14 1.2.6. Kehitettävää turvallisuusasioissa 15 2. Kyselyt 17 2.1. Asukaskysely 17 2.1.1. Taustat 17 2.1.2. Turvallisuuden kokeminen 18 2.1.3. Luottamus ja turvallisuuden kokeminen 20 2.1.4. Vuorovaikutus 24 2.1.5. Huolet asumisessa 26 2.1.6. Turvallisuuden parantaminen kotona 28 2.1.7. Turvallisuuden parantaminen asuinalueella 32 2.1.8. Osallistuminen ryhmätoimintaan 34 2.1.9. Osallistuminen netin keskustelupalstoille 37 2.1.10 Muuta turvallisuudesta 39 2.2. Työntekijäkysely 43 2.2.1. Taustat 43 2.2.2. Turvallisuuden kokeminen 44 2.2.3. Huolet asumisessa 45 2.2.4. Asiakkaiden turvallisuustietoisuus 46 2.2.5. Luottamus 48 2.2.6. Turvallisuuden parantaminen 50 2.2.7. Koulutustarve 51 2.2.8. Työntekijöiden turvallisuus 52 2.2.9. Muuta turvallisuudesta 54 6
2.3. Omaiskysely 57 2.3.1. Taustat 57 2.3.2. Turvallisuus 59 2.3.3. Luottamus 63 2.3.4. Turvallisuuden parantaminen 64 2.3.5. Muuta turvallisuudesta 66 3. Toiminnalliset ryhmäkeskustelut 69 3.1. Ryhmäkeskustelujen toteuttaminen 70 3.2. Ryhmäkeskustelujen analyysia 72 3.2.1. Turvallisuus 72 3.2.2. Huolestuttavat asiat 73 3.2.3. Kokemukset kiusaamisesta, väkivallasta ja uhkaavista tilanteista 74 3.2.4. Sosiaaliset suhteet 76 3.2.5. Tietoturva 76 3.2.6. Itsemääräämisoikeus 77 3.2.7. Turvallisuuden parantaminen 78 3.3. Ryhmäkeskustelujen palaute 79 4. Yhteenveto ja johtopäätökset 81 4.1. Välinpitämättömyys luo turvattomuutta 81 4.2. Turvallisuus on hyviä tekoja 82 4.3. Turvallisuus ja luottamus kuuluvat yhteen 83 Lähdeluettelo 85 LIITTEET 86 7
8
Johdanto 1. Johdanto 1.1. Turvallisuuden taitajat -projektin lähtökohdat Kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen oikeus elää yhteisöissä ja tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Näin todetaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa. Sopimuksen 19. artiklan mukaan vammaisilla ihmisillä tulee olla muiden kanssa tasavertaiset mahdollisuudet valita, missä ja kenen kanssa asuvat. Riittävillä palveluilla ja tukitoimilla varmistetaan, että vammaiset ihmiset saavat tarvitsemansa tuen ja voivat elää ja osallistua yhteisössä muiden kansalaisten tavoin. Valtioneuvosto teki tammikuussa 2010 periaatepäätöksen ohjelmasta kehitysvammaisten ihmisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Marraskuussa 2012 valtioneuvosto teki toisen periaatepäätöksen, jossa linjataan laitosasumisen lakkauttaminen vaiheittain. Tavoitteena on, että asuminen järjestetään tavallisilla asuinalueilla omassa asunnossa tai pienessä asuntoryhmässä, eikä kukaan asu laitoksessa vuoden 2020 jälkeen. Laitosasumisen hallittu lakkauttaminen edellyttää, että kunnat pystyvät tarjoamaan laitoshoitoa korvaavia yksilöllisiä palveluja. Myös mielenterveyspalveluissa on jo pitkään ollut pyrkimys laitoshuollosta avohuoltoon. Vuoteen 2015 ulottuvassa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa linjataan, että kunnat tehostavat mielenterveys- ja päihdetyön perusja avopalveluja, jolloin laitospaikkojen tarve vähenee. Laitosasumisen purkaminen merkitsee sitä, että vammaiset ihmiset muuttavat tuettuun asumiseen joko normaaliin asuntokantaan tai ryhmämuotoisiin asuntoihin. Monille omassa asunnossa asuminen saattaa tuottaa hankaluuksia muun muassa turvallisuuteen liittyvien taitojen ja tietojen osalta. Vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien riski joutua väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi on muita kansalaisia suurempi. Kriisi-, hätä- ja onnettomuustilanteissa vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien turvallisuuden varmistaminen saattaa jäädä sattumanvaraiseksi ja onnettomuuksien seuraukset ovat usein vakavia. Myös valmiudet hälytysten tekemiseen ja esimerkiksi palavasta asunnosta pelastautumiseen voivat olla heikommat kuin kansalaisilla keskimäärin. (ks. VAMPO 2010 2015.) Suomen vammaispoliittiseen ohjelmaan (VAMPO 2010 2015) on kirjattu itsenäiseen asumiseen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Ohjelmassa todetaan, että turvallisuuteen ja koskemattomuuden suojaan liittyvät puutteet ovat erityisen vakavia eriarvoistavia tekijöitä. Vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asiantuntemus on tärkeää saada mukaan turvallisuusasioiden suunnitteluun. Heillä tulee myös olla muiden kansalaisten tavoin mahdollisuus osallistua turvallisuus- ja pelastuskoulutukseen. Ohjelman mukaan asumisen turvallisuusratkaisuja suunniteltaessa on tavoitteena löytää tasapaino turvallisuuden ja omatoimisuuden mahdollistavien ratkaisujen välille. Laitosasumisen purkaminen ja Suomen vammaispoliittinen ohjelma olivat lähtökohtia Asumispalvelusäätiö ASPAn Turvallisuuden taitajat -projektille (2012 2016). Projektissa kehitetään asumisturvallisuutta parantavia malleja, joilla tuetaan itsenäistä asumista. Projektissa etsitään keinoja, joiden avulla vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien elämän- 9
Turvallisuuden taitajat -projekti hallintaa ja turvallisuutta voidaan parantaa. Tarkoituksena on vahvistaa taitoja ennakoida ja tunnistaa riskejä asuinympäristössä sekä toimia turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti erilaisissa arkipäiväisissä ja turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa. Turvallisuuden taitajat -projektin ensimmäisen toimintavuoden aikana selvitimme vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumisturvallisuuden nykytilaa. Aiheesta ei ole aikaisemmin juurikaan kerätty tietoa. Tarkoituksena oli saada kyselyillä tietoa eri osapuolten turvallisuuteen liittyvistä näkemyksistä ja kokemuksista. Saatua tietoa hyödynnämme projektin kehittämistyössä. 10 Hieno päätös tehdä tutkimus tästä aiheesta. Kiitos. Turvallisuus on tärkeä asia. (36-vuotias mies) Asumispalveluiden käyttäjien, asumis- ja toimintayksiköiden työntekijöiden ja omaisten näkemyksiä turvallisuudesta kerättiin kyselyin. Kyselyt toteutettiin elokuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana. Asukaskyselyä testattiin kesäkuussa 2012 Muotialan asumis- ja toimintakeskus ry:n kokemusasiantuntijatoimintaan osallistuneilla mielenterveyskuntoutujilla. Heidän vastauksensa sisältyvät dataan. Yksiköt, joihin asukaskyselyt lähetettiin, valittiin siten, että vastaajina olisi eri syistä apua ja tukea tarvitsevia asumispalveluiden käyttäjiä eri puolelta Suomea. Työntekijäkysely lähetettiin samoihin yksiköihin. Yksiköt on esitetty liitteessä 1. Asukkaiden kokemuksia ja näkemyksiä turvallisuudesta kerättiin myös toiminnallisten ryhmäkeskustelujen avulla. Ryhmäkeskustelut järjestettiin syksyllä 2012 kuudessa projektin ohjausryhmän vahvistamassa yksikössä eri puolella Suomea (ks. lisää luku 3). Työntekijäkysely lähetettiin myös näihin yksiköihin. Ennen kyselyjen laatimista projektihenkilöstö kartoitti projektin toimintakenttää ja tutustui asumis- ja toimintayksiköihin. Tutustumiskäyntien aikana saatiin ideoita siihen, millaisia asioita kyselyissä olisi hyvä tiedustella. 1.2. Asumis- ja toimintayksiköiden tutustumiskäynnit Tutustuimme 16 asumis-, toiminta- ja päivätoimintayksikköön ajalla 2.4.2012 18.10.2012 (ks. Liite 2). Tutustumiskäyntejä tehtiin yhdeksään ASPA Palvelut Oy:n, neljään Validia -palveluiden ja kahteen Jämsän kaupungin yksikköön sekä Lempäälän Ehtookotoon. Kuudessa yksikössä asukkaina oli mielenterveyskuntoutujia, neljässä kehitysvammaisia ihmisiä, neljässä liikuntavammaisia ihmisiä ja kahdessa aivovamman saaneita ihmisiä. Tutustumiskäyntien aikana projektia esiteltiin työntekijöille ja keskusteltiin heidän kanssaan yksikön turvallisuusasioista teemahaastattelurungon mukaisesti (ks. Liite 3). 1.2.1. Huolet asumisessa Pelot ja huolet, joista asukkaat kertovat työntekijöille, on esitetty kuviossa 1. Vastaajana on aina yksikkö, ja yhdessä yksikössä on tutustumiskäynnin aikana voinut olla kanssamme keskustelemassa useampi työntekijä. Työntekijät ovat myös voineet mainita useamman asukkaita huolestuttavan asian. Näin ollen kuviossa esitettyjen vastausten määrä on suurempi kuin yksiköiden tai työntekijöiden määrä.
Johdanto Kuvio 1: Pelot ja huolet, joista asukkaat kertovat työntekijöille (vastauksia 36) Asukkaat kertovat työntekijöille jonkin verran omista huolistaan ja peloistaan. Kodin ulkopuolella liikkumisessa asukkaita huolestuttaa liukkaus ja ympäristön esteellisyys, etenkin talvella pyörätuolilla kulkeminen voi olla hankalaa. Muu liikenne ja ennestään tuntemattomat reitit pelottavat, ja asukkaita huolestuttaa se, kuka auttaa, jos ulkona liikkuessa saa sairaskohtauksen. Eräs asukas on pelännyt pyöräilyä sen jälkeen, kun hänen kaverinsa jäi pyörällä rekka-auton alle. Työntekijöiden mukaan asukkaat pelkäävät juopuneita ihmisiä, kiusatuksi tulemista ja sitä, että he joutuvat rikoksen uhriksi kodin ulkopuolella. Näistä syistä asukkaat saattavat välttää ulkona liikkumista ja esimerkiksi kaupassa käyntiä sellaiseen vuorokauden aikaan, jolloin on paljon muita ihmisiä liikkeellä. Erityisesti nuoria pelätään etenkin, jos asukkaalla on koulukiusaamiskokemuksia ja vamma tai mielenterveysongelma näkyy päällepäin. Asukkaita huolestuttaa myös se, ettei heitä kohdella tasavertaisesti, vaan esimerkiksi asiointitilanteessa puhutaan heidän sijastaan mukana olevalle avustajalle. Yksinäisyys aiheuttaa asukkaille turvattomuutta. He myös pelkäävät, että asuntoon tulee vieraita ihmisiä, jotka varastavat rahaa tai tavaroita. Tästä syystä asukkaat haluavat tietää, ketkä työntekijöistä ovat milloinkin työvuorossa ja tulossa heidän kotiinsa käymään. Asukkaat kertovat pelkäävänsä sairauksia ja sairaskohtauksia ja ovat huolissaan siitä, että kohtauksen sattuessa ei ole paikalla ketään, joka osaisi auttaa tai tietäisi esimerkiksi lääkkeiden sopimattomuudesta. Etenkin mielenterveyskuntoutujilla sairauteen voi liittyä erilaisia harhoja, jotka aiheuttavat pelkotiloja. Nämä sisäisen maailman pelot luovat turvattomuutta ja heijastuvat arkielämään. Aina asukkaat eivät välttämättä kerro huolistaan työntekijöille. He voivat elää niin sanotusti vailla huolta huomisesta, jolloin heidän turvallisuutensa on työntekijöiden vastuulla. Asukkaat eivät aina välttämättä myöskään osaa kertoa mieltään painavista asioista tai heillä ei ole siihen keinoa. 11
Turvallisuuden taitajat -projekti Kuvio 2: Huolet ja vaaranpaikat, joita työntekijät näkevät asukkaiden asumisessa ja elämisessä (vastauksia 24) Huolet ja vaaranpaikat, joita työntekijät puolestaan näkivät asiakkaidensa asumisessa ja elämisessä, on esitetty kuviossa 2. Eniten työntekijät kantoivat huolta kotona tapahtuvista onnettomuuksista sekä asiakkaiden joutumisesta hyväksikäytön kohteeksi. Kotona tapahtuviin onnettomuuksiin liittyen työntekijöitä huolestutti erityisesti tulipaloriski, mutta myös vesivahingon sattuminen sekä se, että asiakas kaatuu. Työntekijöiden mukaan heidän asiakkaansa joutuvat keskivertokansalaista herkemmin taloudellisen hyväksikäytön kohteeksi. Hyväksikäyttöä esiintyy niin tuttavien kuin omaistenkin taholta. Myös kerjäläiset ja ovelta ovelle kiertävät kaupustelijat ovat huomanneet etenkin mielenterveyskuntoutujien antavan heille herkästi rahaa omista vähistä varoistaan. Asiakkaiden hallussa olevat lääkkeet kiinnostavat joitakin ihmisiä. Työntekijät kantoivat huolta myös siitä, että asukkaat eivät halua ottaa vastuuta ja itsenäistyä ja että asukkaat omalla käytöksellään aiheuttavat hämmennystä tai pelkoa naapureissa. Yksi peloton asukas häiriköi naapurustossa kaatamalla tuhkakuppeja sekä kulkemalla ja virtsaamalla pihoilla. Yhdestä asukkaasta ovat naapurit kyselleet, että onko hän vaarallinen, kun kulkee asuinalueella huudellen. Myös suojatien reunassa hän heiluu miettien astuako suojatielle vai ei, mikä aiheuttaa huolta auton alle jäämisestä. Asiakkailla voi olla takanaan itsemurhayrityksiä, ja joidenkin asiakkaiden itsetuhoisuus aiheuttaa työntekijöille lähes jatkuvaa huolta. Tuetussa asumisessa työskenteleviä työntekijöitä huolestutti, miten asiakkaat jaksavat ja saavat apua viikonloppuna, kun työntekijät eivät ole töissä. Asukkaiden arjessa pärjäämisessä työntekijöitä huolestuttivat seuraavat asiat: taloudellisten asioiden hoitaminen ja laskujen maksaminen, päihteiden käyttö sekä asukkaan toimintakyvyn rajoittuneisuus ja sen realistinen ymmärtäminen. 12
Johdanto 1.2.2. Internetin käyttäminen ja tietoturva Internetin käyttämisestä keskusteltiin 14 yksikössä, joista kahdessa ei asukkailla ollut käytössään internetiä. Etenkin kehitysvammaiset asukkaat eivät työntekijöiden mukaan joko osaa käyttää tietokonetta tai koneiden olemassaolo aiheuttaisi heille yövalvomista, turvattomuutta ja erilaisia riskejä. Työntekijät kertoivat, että joidenkin kehitysvammaisten asukkaiden omaiset ovat vastustaneet tietokoneen hankkimista joko taloudellisista syistä tai turvallisuusriskeihin vedoten. Yksiköissä, joissa asukkailla oli mahdollisuus käyttää tietokonetta ja internetiä, asukkailla oli joko internetyhteydet omissa asunnoissaan tai yksikön yhteisissä tiloissa oli tietokone asukkaiden käytettävissä. Joissakin yksiköissä asukkaat saivat käyttää asioidensa hoitamiseen henkilökunnan tietokonetta työntekijän ollessa läsnä. Työntekijät joko valvoivat asukkaiden tietokoneen käyttöä, opastivat tarvittaessa esimerkiksi tietoturva-asioissa tai eivät puuttuneet asukkaiden internetkäyttäytymiseen. Suhtautuminen määräytyi sen mukaan, sijaitsivatko koneet asunnoissa vai yhteisissä tiloissa. Työntekijät näkivät tarpeelliseksi tietoturva-asioiden esille ottamisen. Myös internetin hyvät puolet tulisi huomioida ja tarjota asukkaille mahdollisuus harjoitella tietokoneen käyttämistä yhdessä työntekijän kanssa. 1.2.3. Turvallisuusasioiden huomioiminen Turvallisuusasiat on huomioitu siten, että kaikissa yksiköissä on lakisääteiset suunnitelmat tehty. Yksiköissä on käytössä pelastussuunnitelma, paloturvallisuussuunnitelma, ja usein myös toimintasuunnitelmaan on kirjattu turvallisuuteen liittyviä asioita. Etenkin paloturvallisuusasioihin ja esimerkiksi poistumisteihin on yksiköissä kiinnitetty huomiota. Hälytyslaitteistot ovat asumisyksiköissä käytössä. Myös asukkaiden kanssa on keskusteltu mahdollisista turvallisuutta uhkaavista tilanteista sekä harjoiteltu tilanteissa toimimista esimerkiksi pelastuslaitoksen johdolla. Työntekijät kokevat, että turvallisuus on kuitenkin usein pitkälti henkilökunnan vastuulla. Turvallisuuskoulutusta on järjestetty. Asiaan on kiinnostusta, mutta opit eivät siirry arkeen. Henkilökunnalle järjestetään turvallisuuskoulutuksia. Myös työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitys mainittiin. Ergonomiaan, hygieniaan, lääketurvallisuuteen ja muuhun työturvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Monessa yksikössä on olemassa ohjeita erilaisiin tilanteisiin, kuten väkivaltatilanteiden jälkipuintiin. Muutamassa yksikössä tuli tutustumiskäynnin aikana ilmi, että turvallisuusohjeita ei joko ole tai työntekijät eivät niiden olemassaolosta tiedä. Joissakin yksiköissä työntekijät kertoivat, että asukkaille joudutaan asettamaan rajoja asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuuden vuoksi ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä joudutaankin sen vuoksi jatkuvasti pohtimaan. Turvallisuusasioiden huomioiminen on osa asumispalvelutyötä. Asumispalvelutyö ja asukkaiden tukeminen sisältävät automaattisesti ajatuksen turvallisesta asumisesta ja toimimisesta. Asukkaan kanssa turvallisuusasioita käydään läpi osana työtä, niitä sen enempää erittelemättä. 13
Turvallisuuden taitajat -projekti Kysyimme myös, millä tavoin mahdolliset poikkeustilanteet on yksiköissä huomioitu. Osassa yksiköistä oli tehty suunnitelmia poikkeustilanteiden varalle. Esimerkiksi sähkökatkon sattuessa monissa yksiköissä valot toimivat jonkin aikaa akkuvirralla ja taskulamput ovat käytettävissä. Yksiköissä, joissa asukkaiden käytössä on hälytysjärjestelmä, oli esimerkiksi sovittu, että järjestelmän kaatuessa työntekijät käyvät asukkaiden luona kahden tunnin välein. Niissä yksiköissä, joissa ei poikkeustilanteita ollut huomioitu, välitetään tarvittaessa tilanteesta tietoa asukkaille ja ohjeistetaan toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Työntekijät toivat esiin myös sen, että kaikki asukkaat eivät selviydy ilman apua ja tukea, vaikka suunnitelmat olisivatkin olemassa. Parissa yksikössä työntekijät totesivat, että poikkeustilanteisiin olisi syytä varautua paremmin. 1.2.4. Turvallisuuden lisääminen Asukkaiden turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta pyritään yksiköissä lisäämään monenlaisin keinoin. Työntekijät perehdytetään pelastussuunnitelmaan ja he osallistuvat ensiapu- ja muihin koulutuksiin. Useissa yksiköissä järjestetään myös yhdessä asukkaiden kanssa esimerkiksi pelastautumisharjoituksia. Asukkaiden kanssa keskustellaan asioista, järjestetään tiedotustilaisuuksia ja ammattilaiset, kuten poliisi ja palomiehet, ovat käyneet yksiköissä kertomassa turvallisuusasioista. Liikenneturvallisuuteen kiinnitetään huomiota silloin, kun työntekijät ja asukkaat liikkuvat yhdessä ulkona. Työntekijät myös opastavat asukkaita tarvittaessa turvalaitteiden käytössä. Yhdessä yksikössä oli atk-tukihenkilö asukkaiden käytettävissä. Etenkin yöaikaista turvallisuutta on joissakin yksiköissä pyritty lisäämään sillä, että yövuorossa työskentelee aina kaksi henkilöä tai vartijat tekevät alueella kierroksen muutaman kerran yössä. Työntekijät uskovat, että asukkaiden turvallisuuden tunnetta lisää se, että työntekijät ovat tarvittaessa läsnä, tukevat asukkaita ja keskustelevat heidän kanssaan. Asukkaat saavat työntekijöiltä tukea asioidensa hoitamiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja päivärytmin säilyttämiseen. Työntekijät pitivät tärkeänä myös asukkaiden tuntemista, sovituista asioista kiinnipitämistä sekä sitä, että asukkaat tietävät, minne he voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä esimerkiksi työntekijöiden työvuorojen ulkopuolella. 1.2.5. Työntekijöiden turvallisuus Tutustumiskäyntien aikana keskusteltiin myös työntekijöiden turvallisuudesta. Kaikissa yksiköissä tiedostettiin uhkaavien tilanteiden mahdollisuus ja useimmissa yksiköissä työntekijät olivat joskus kohdanneet uhkailua, väkivaltaa tai seksuaalista häirintää. Uhkaavia tilanteita ovat aiheuttaneet niin asukkaat, heidän omaisensa, kuin heidän päihtyneet vieraansakin. Muutamassa tapauksessa ovat ulkopuoliset ihmiset yrittäneet tunkeutua yksikön tiloihin. Kotikäyntejä tekevät työntekijät kohtaavat uhkaavia tilanteita etenkin silloin, kun asiakkaat tai heidän vieraansa ovat päihtyneitä. Tämän vuoksi kotikäynnille mennessään työntekijät arvioivat tilanteen ulko-ovella eivätkä välttämättä mene sisälle lainkaan. Kotikäynti voidaan tehdä tietyissä tilanteissa myös parityönä tai sieltä voidaan poistua tarvittaessa sovittua aiemmin. Työntekijät kertoivat, että ajan kanssa he oppivat tuntemaan asukkaan sekä hänen vointinsa vaihtelun ja ennakoimaan tilanteita. 14
Johdanto Osassa yksiköistä kerrottiin, että heillä on toimintaohjeita esimerkiksi uhkaavien tilanteiden varalta. Työyhteisössä on myös voitu yhteisesti sopia huolehdittavan siitä, että tiedetään missä kukin työntekijä milloinkin liikkuu ja esimerkiksi perjantaisin lähetetään viimeisen kotikäynnin jälkeen työkaverille tekstiviesti. Työyhteisöissä keskustellaan yhdessä uhkaavista tilanteista pyrkien ennakoimaan. Työntekijöillä on mahdollisuus työnohjaukseen, mentorointiin ja tapahtuneiden tilanteiden purkamiseen työterveyshuollon kanssa. Monessa yksikössä on käytössä väkivaltaraportointi ja uhkaavien tilanteiden kirjaaminen. Työntekijöiden koulutuksen ja hyvän perehdyttämisen merkitystä korostetaan. 1.2.6. Kehitettävää turvallisuusasioissa Tutustumiskäyntien aikana tiedustelimme myös, näkevätkö työntekijät yksikön arjessa sellaisia asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota turvallisuuden suhteen. Työntekijöiden mielestä tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota muistamattomien asukkaiden pärjäämiseen. Pitäisi myös olla jokin taho, johon asukkaat voisivat ottaa tarvittaessa yhteyttä esimerkiksi silloin, kun työntekijät eivät ole tavoitettavissa. Myös työntekijät toivovat, että olisi jokin taho, jolle he voisivat tarvittaessa soittaa ja josta auttajat pääsisivät nopeasti tulemaan paikalle. Muutamassa yksikössä onkin pohdittu hälytysjärjestelmän hankkimista kotikäyntejä tekevien työntekijöiden turvaksi sekä yhteistyötä vartiointiliikkeen kanssa. Nyt työntekijä voi olla uhkaavassa tilanteessa yksin hyvin pitkään. Yksiköissä todettiin, että uhkaavien tilanteiden hallintaan pitäisi panostaa. Aggressiivisen henkilön kohtaamiseen pitäisi kouluttaa ja sen osaamisen pitäisi olla ajan tasalla samalla tavoin, kuin ensiaputaidot ovat. Nyt työntekijät luottavat tuttuihin asukkaisiin jopa liikaa. Myös yhteisiä toimintaohjeita, niihin perehdyttämistä ja niiden noudattamista pidetään tärkeinä kehitettävinä asioina. Yksikön ryhmätilojen turvallisuus tulisi tarkistaa säännöllisesti. Työntekijöiden on tärkeää huolehtia myös omasta henkisestä jaksamisestaan. Kotikäyntien välillä tulisi olla riittävästi taukoa ja muunlaisia työtehtäviä. Työ- ja vapaa-aika olisi kyettävä pitämään erillään toisistaan, vaikka asukkaiden hyvinvoinnista kannetaankin huolta. Jos organisaatiolla on useampi asumis- tai toimintayksikkö, toivotaan yksiköiden välisen yhteistyön lisäämistä. Toimintaohjeistusta turvallisuusasioista tarvittaisiin enemmän. Asukkaiden turvallisuuteen liittyen työntekijät kertoivat vielä, että yksinäisyys on monelle asukkaalle suurin ongelma. Asukkaiden päivään pitäisi keksiä mielekästä tekemistä, sisältöä elämään, ja asukkaan pitää tulla kuulluksi. Muutamassa yksikössä työntekijät toivat kuitenkin esiin myös sen, että asukkaiden kesken löytyy yhteisöllisyyttä ja he huolehtivat toinen toisistaan. 15
16
2. Kyselyt - 2.1 Asukaskysely 2. Kyselyt 2.1. Asukaskysely 2.1.1. Taustat Asukaskysely lähetettiin noin 670 henkilölle ja siihen vastasi 285 henkilöä, joista 156 oli miehiä ja 128 naisia. Viisi täytettyä kyselylomaketta palautui postitse kaksi kuukautta vastausajan päättymisen jälkeen, eikä niitä sen vuoksi ole lisätty data-aineistoon. Vastaajien ikä vaihteli 17 74 vuoden välillä, keski-ikä oli 41 vuotta. Taulukossa 1 vastaajat on ryhmitelty iän mukaan viiteen luokkaan. Tuloksia analysoitaessa on käytetty tätä luokitusta. Puuttuvat vastaukset tarkoittavat sitä, että kussakin kysymyksessä näin moni oli jättänyt vastaamatta kyseiseen kohtaan. Näitä ei kuitenkaan ollut paljon, esimerkiksi ikä- ja sukupuolikysymyksessä vain yksi kummassakin jätti vastaamatta. Pitkäaikaissairauden oli tuen tarpeen syyksi ilmoittanut 13 vastaajaa, joista seitsemällä oli epilepsia. Jatkossa ei käsitellä vastaajia erikseen tuen tarpeen mukaan, sillä vastaajia eri ryhmissä on melko vähän. Tilastollisesti mielekästä on käsitellä yli 30 vastaajan ryhmiä. Ainoastaan kehitysvammaisia ihmisiä ja mielenterveyskuntoutujia on tätä enemmän. Näiden kahden ryhmän vastauksia analysoidaan myöhemminkin. Ikä luokittain n % vastaajista Sukupuoli n % vastaajista 17-24 vuotiaat 42 14,7 mies 156 54,7 25-34 vuotiaat 63 22,1 nainen 128 44,9 35-44 vuotiaat 63 22,1 Puuttuvia vastauksia 1 0,4 45-54 vuotiaat 67 23,5 Yhteensä 285 100,0 55-74 vuotiaat 49 17,2 Avun tai tuen syy n % vastaajista Puuttuvia vastauksia 1 0,4 mielenterveysongelma 140 49,1 Yhteensä 285 100,0 kehitysvamma 40 14,0 Tuki asumiseen n % vastaajista liikuntavamma 26 9,1 en saa tai en tarvitse 25 8,8 aivovamma 29 10,2 apua asun itsenäisesti ja 176 61,8 kuulovamma 17 6,0 saan apua saan apua päivällä 39 13,7 asperger 10 3,5 saan apua ympäri 39 13,7 pitkäaikaissairaus 13 4,6 vuorokauden muu apu 2 0,7 muu, mikä 4 1,4 Puuttuvia vastauksia 4 1,4 Puuttuvia vastauksia 6 2,1 Yhteensä 285 100,0 Yhteensä 285 100,0 Taulukko 1: Vastaajat iän, sukupuolen, tuen tarpeen ja asumismuodon mukaan 17
Turvallisuuden taitajat -projekti 2.1.2. Turvallisuuden kokeminen Vastaajilta tiedusteltiin heidän kokemuksiaan turvallisuudesta. Heiltä kysyttiin, kuinka turvalliseksi he tuntevat olonsa liikkuessaan omalla asuinalueellaan päivällä ja illalla pimeän tultua. Vastaaja pystyi valitsemaan seitsemän vaihtoehdon välillä: turvalliseksi, melko turvalliseksi, melko turvattomaksi, turvattomaksi, en uskalla liikkua yksin, en liiku yksin ja en osaa sanoa (EOS). Kysymyslomake on liitteenä 4. Lähes 90 prosenttia vastaajista tunsi olonsa turvalliseksi tai melko turvalliseksi asuinalueellaan päivällä. Kuviossa 3 turvallinen ja melko turvallinen on yhdistetty, samoin melko turvaton, turvaton ja en uskalla liikkua yksin on yhdistetty omaksi vastaajajoukoksi. Turvattomaksi olonsa tunsi kuitenkin kuusi prosenttia vastaajista, mikä on melko paljon, kun kyseessä on liikkuminen päiväsaikaan omalla asuinalueella. Vastaajista neljä prosenttia ilmoitti, ettei liiku yksin päivällä asuinalueellaan. Liikunta- ja kehitysvammaiset ihmiset kertoivat suhteellisesti eniten, etteivät liiku yksin asuinalueellaan niin päiväsaikaan kuin iltaisinkaan. Tässä vastaajajoukossa oli suhteellisesti enemmän myös vanhimpia vastaajia ja heitä, jotka saivat apua asumiseensa eniten. Poliisin lääninjohdot tekivät vuonna 2009 turvallisuustutkimuksen, johon vastauksia saatiin yli 46 000, vastaajina olivat 15 75-vuotiaat suomalaiset (Suominen 2009). Tutkimuksessa kysyttiin samaa asiaa, mutta vastausvaihtoehtoja oli yksi vähemmän: en liiku yksin -vaihtoehtoa ei ollut mahdollista valita. Tuon tutkimuksen mukaan suomalaisista vain prosentti koki jonkinasteista turvattomuutta asuinalueellaan päivällä. Tämän kyselyn vastaajien päiväsaikaan koettu turvattomuus oli siis kuusi kertaa yleisempää kuin keskivertosuomalaisten. Mielenkiintoista on se, että turvattomuutta päivällä kokivat hiukan enemmän miehet (5,8 %) kuin naiset (4,7 %) kyselyn vastaajista. Ero on pieni, eikä päiväsaikaan koettu turvallisuus tai turvattomuus ollut tilastollisesti merkitsevä minkään muun muuttujan kanssa. Tästä syystä jatkossa ei käsitellä päiväsaikaan koettua turvallisuuden tunnetta, koska tulosten tulkinta tältä osin olisi hyvin epävarmaa ja sattumanvaraista. Vastaajilta kysyttiin myös, kuinka turvalliseksi he kokevat olonsa liikkuessaan illalla asuinalueellaan. Vastaajista lähes 70 prosenttia koki olonsa turvalliseksi asuinalueellaan ilta-ai- Kuvio 3: Kuinka turvalliseksi tuntee olonsa liikkuessaan päivällä omalla asuinalueella? 18