1 Esimerkkejä nuoremman muinaisruotsin substantiivien taivutuksesta 1. -AR N fisker 1 fiska(r) G fisks fiska D fisk(i) fiskum A fisk fiska Näin taipuvat useimmat yksitavuiset maskuliinit esimerkkisana fisk(e)r oli alun perin yksitavuinen. Jotkut ensimmäisen deklinaation maskuliinit taipuivat kuitenkin näin: -A(R), 0(R) N sko 2 sko(a)(r) G skos sko(a) D sko sko(u)m A sko sko(a) Tähän taivutustyyppiin kuuluu verraten harvoja sanoja. N borgh 3 borgha(r) G borgha(r) borgha D borgh(u) borghum A borgh borgha(r) Tähän ryhmään kuuluvien feminiinien monikon pääte saattoi olla myös -ir tai - er. Jotkut ensimmäisen deklinaation feminiinit taipuivat pääosin samoin kuin maskuliiniin kuuluva sko: 1 Fisker = fisk kala. 2 Sko = sko kenkä. 3 Borgh= borg linna.
2 -A(R), 0(R) bro ja muut pitkään vokaaliin päättyvät feminiinit taipuivat muuten samoin kuin maskuliininen sko paitsi että yksikön genetiivin pääte oli -a(r) tai 0(r): bro(a)(r). 2. -IR N vin 1 vini(r) G vins vina D vini vinum A vin vini N gærþ 2 gærþi(r) G gærþa(r) gærþa D gærþ gærþum A gærþ gærþi(r) Näin taipuivat useimmat feminiinisukuiset sanat. 3. -ER N bondi 3 bønder G bonda bonda D bonda bondum A bonda bønder Monikon nominatiivissa ja akkusatiivissa oli monikon päätteen lisäksi vokaalinmukaus (omljud) o>ø (=ö). 1 Vin = vän ystävä. 2 Gærþ = 1) gärd, utskyld veronomainen maksu tai suoritus, 2) gärning teko, 3) gärdsel, stängsel aitaus. 3 Bondi = bonde talonpoika.
3 N bok 1 bøker G boka(r) boka D bok bokum A bok bøker Näin taipuivat monet tavalliset feminiinit (hand, tand, bot); monikon nominatiivissa ja akkusatiivissa esiintyi monikon päätteen lisäksi vokaalinmukaus (omljud): o>ø (=ö), a>æ (=ä), u>y. 4. -UR Feminiinejä N gata 2 gatu(r) G gatu gatna, gatu D gatu gatum A gatu gatu(r) Näin taipuivat a-loppuiset feminiinit. 5. -0 (päätteetön monikon nominatiivi) Neutreja N Þing 3 Þing G Þings Þinga D Þing(i) Þingum A Þing Þing Näin taipuivat useimmat konsonanttiin päättyvät neutrit. Useimmat yksitavuiset vokaaliin päättyvät neutrit sitä vastoin taipuivat seuraavasti: 1 Bok = bok kirja. 2 Gata = gata katu. 3 Þing = ting asia, käräjät.
4 N træ 1 træ G træs træ(a) D træ træ(u)m A træ træ Kaksi- tai useampitavuiset vokaaliin päättyvät neutrit taipuivat seuraavasti: N æpli 2 æpli G æplis æpla D æpli æplum A æpli æpli Taivutuksia, joihin lisätään -i: 1. -AR N bækk-er 3 bækk-i-a(r) G bækk-i-a(r) bækk-i-a D bækk-i, bæk bækk-i-um A bæk bækk-i-a N æg 4 ægg-i-a(r) G ægg-i-a(r) ægg-i-a D æg ægg-i-um A æg ægg-i-a(r) 1 Træ = trä puu. 2 Æpli = äpple omena. 3 Bækker = bäck puro. 4 Æg = egg muna.
5 2. -0 (päätteetön monikon nominatiivi) Neutreja N skær 1 skær G skærs skær-i-a D skæri skær-i-um A skær skær Näin taipuivat suhteellisen harvat sanat. Muutamia poikkeavia taivutuksia: 1. Sanoja, joissa on vokaalinmukaus + monikon pääte: -IR Maskuliineja N sun 2 synir G suna(r), suns suna D syni, sun sunum A sun syni Huomaa vokaalinmukaus u>y muodoissa, joiden päätteessä on i. Genetiivistä ja datiivista esiintyi rinnakkaismuotoja: gen. sonar, sona, syna, sons; datiivi søne, sone. -ER Maskuliineja N foter 3 føter G fota(r) fota D føti, foti fotum A fot føter 1 Skær = skär kari, luoto. 2 Sun = son poika. 3 Foter = fot jalka.
6 Tässäkin i aiheuttaa vokaalinmukauksen, mutta ei aina; sama vaikutus on e- vokaalilla (aikaisemmin i). Söderwallin sanakirjasta, joka on verkkomuotoisena osa Fornsvensk lexikalis databasia, löytää sellaisia muotoja kuin fotom (mon.dat.), fote (yks. dat.), føtir (mon. akk.), føtar (mon. akk.) ja føtær (mon. akk.). 2. Monikon pääte on -UN: Neutreja N øgha 1 øghun G øgha øghna 2 D øgha øghum A øgha øghun Näin taipui myøs øra. 3. Monikossa ei päätettä, mutta vokaalinmukaus (a>æ (=ä), u>y): Maskuliini N maþer, man mæn G mans, manz manna D manni mannum A man mæn Nominatiivilla oli jo nuoremmassa muinaisruotsissa paljon rinnakkaismuotoja (maþar, madher, mader, madhir, mander, man). Feminiinejä N gas 3 gæs G gasa(r) gasa D gas gasum A gas gæs 1 Ögha = öga silmä. 2 Tästä monikon gentiivistä on nykykielestä jäljellä sana ögonaböj. Monikon genetiivin rinnakkaismuoto oli öghona. 3 Gas = gås (mon. gäss) hanhi.
7 a>æ (=ä) Näin taipuivat mm. mus (mon. mys > møss) ja lus (mon. lys > løss). 4. Eräiden sukulaisuutta tarkoittavien sanojen taivutuksia: Maskuliineja N faþir fæþer G faþur(s) fæþra D fæþer, faþur fæþrum A faþur fæþer Feminiinejä N moþir møþer G moþur møþra D moþur møþrum A moþur møþer 1 Samoin taivutettiin dottir ja systir. *** Yhteistä kaikkien substantiivien taivutuksessa: 1. Kaikissa taivutusluokissa monikon datiivin pääte on -um (-om) 2. 2. Kaikissa taivutusluokissa monikon genetiivin pääte on -a (joissakin tapauksissa -na). 3. Yksikön datiivi on useimmiten päätteetön. Tyypillistä maskuliineille (ns. vahvoille maskuliineille) on se, että nominatiivi ja akkusatiivi ovat erilaiset ja että genetiivin päätteenä on -s (tai sen ortografisena varianttina -z) tai -a. Päätteessä esiintyvä -u (-o) 3 on usein merkkinä feminiinisuvusta (paitsi monikon datiivin um/om-päätteessä). Yksinkertaisin taivutus on neutreilla Kirjoittanut Seija Tiisala vuonna 2006. 1 Monikon genetiivi näkyy esim. nykykielen sanassa mödravård. 2 O:lliset muodot yleistyivät nuoremman muinaisruotsin aikana. Vrt. Ortografia-luku. 3 O:lliset muodot yleistyivät nuoremman muinaisruotsin aikana. Vrt. Ortografia-luku.